Ihmisiä muuttoliikkeessä

Rajojen tukkiminen asettaa siirtolaiset yhä suurempaan vaaraan

Euroopan unionilla on velvollisuus suojella turvapaikanhakijoita ja tarjota suojaa vainoa kokeville. Miten toimivaltuuksiaan kasvattava EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex laajenee ja miten se vaikuttaa siirtolaisten suojelemisvelvollisuuteen?

Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontex perustettiin lokakuussa 2004 helpottamaan EU-maiden välistä rajayhteistyötä. Koordinaattorista on kuitenkin kasvanut kuudessa vuodessa merkittävä vaikuttaja Euroopan rajapolitiikassa. Joulukuusta 2011 lähtien Frontex voi hankkia omaa kalustoa ja virastolla on myös mahdollisuus toimia kolmannessa maassa sopimuksen mukaan.

Yhteistyötä tehdään myös siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Säilöönottokeskuksia, raja-aitoja ja -valvontaa on ulkoistettu muun muassa Marokkoon, Ukrainaan, Libyaan, Mauritaniaan ja Senegaliin. Yhteisenä tavoitteena on estää laiton maahantulo EU-maihin. EU:lla ei ole vastuuta turvapaikanhakijoista niin kauan kuin nämä ovat jäsenmaiden ulkopuolella.

Arviolta 1400 siirtolaista on hukkunut pelkästään tänä vuonna Välimerellä, arvioi Euroopan ihmisoikeuskomissaari Thomas Hammarberg. Hukkuneet ovat olleet lähinnä Eritreasta, Somaliasta, Sudanista tai muista Saharan eteläpuoleisista maista. Monet heistä ovat paenneet sotaa ja vainoa, ja ovat etsineet kansainvälistä turvaa.

Hera, Seahorse ja Hermes: Frontex-operaatiot siirtävät ihmisten kulkureittejä

Monet yhteisistä merioperaatioista, kuten ensimmäinen Kanarian saarilla suoritettu Hera, nykyinen Seahorse-projekti, tai Pohjois-Afrikan Hermes-projekti, ovat onnistuneet tukkimaan siirtolaisten liikkumisen Euroopan alueelle. Operaatiot ovat samalla siirtäneet ihmisten kulkureittejä, ja tehneet niistä entistä vaarallisempia, pidempiä ja kalliimpia.

Kanarian saarille aikoinaan pyrkineitä afrikkalaisia siirtolaisia hukkui espanjalaisviranomaisten arvion mukaan kuusituhatta. Kanaria oli keskeisin portti Eurooppaan, nykyisin se on Kreikka. Pelkästään vuonna 2006 Senegalin ja Mauritanian rannikoilla lähes 32 000 ihmistä ahtautui puisiin kalastuspaatteihin pyrkiäkseen kohti Eurooppaa.

EU:n vastaus siirtolaiskriisiin oli Frontexin merioperaatio Hera sekä Euroopan komission rahoittama Seahorse-projekti Espanjan, Portugalin, Euroopan komission, Europolin ja EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin kesken. Lisäksi myös Italia, Saksa, Ranska ja Belgia osallistuvat Seahorse-projektiin. Nyt ihmisliikkeet Kanarialle on lähes tukittu – muutamia kymmeniä länsisaharalaisia lukuun ottamatta.

Frontex tekee tiivistä yhteistyötä Espanjan puolisotilaallisen poliisin Guardia Civilin kanssa, joka johtaa Seahorse-projektia Las Palmasissa. Vuonna 2006 solmittiin kahdenväliset yhteistyösopimukset suurimpien siirtolaisten lähtöalueiden Marokon, Senegalin, Mauritanian ja Kap Verden kanssa. Sittemmin myös Gambia, Guinea Bissau ja Guinea ovat liittyneet ohjelmaan. Ohjelmaa ja samalla myös Frontexin toimivaltuuksia aiotaan laajentaa myös Nigeriin ja Maliin, koska siirtolaisuus on Frontexin mukaan alueilla kasvussa.

Poliisien vaihtotoiminta Länsi-Afrikan sopimusmaiden, Espanjan ja Frontexin kesken alkoi vuonna 2007. Las Palmasin Guardia Civilin toimistossa työskentelee sopimusmaista vierailevia poliiseja Senegalista, Mauritaniasta ja Marokosta. Poliisit istuvat tietokoneiden ja puhelimen äärellä ja ovat tiiviissä yhteydessä kotimaidensa poliisikollegoihin. Tietoa vaihdetaan siirtolaisten liikkeistä.

Espanja, EU ja Frontex kustantavat afrikkalaisten paikallisten poliisien koulutuksen, konferenssit ja erilaiset vierailut maiden välillä, teknologisen avun ja valvonnan kehittämisen.

Lisäksi Frontexin edustaja Puolasta vierailee toimistossa säännöllisesti. Länsi-Afrikan maissa puolestaan toimii yhteensä 100 Espanjan Guardia Civilin poliisia, jotka tutkivat mahdollisia laittomien siirtolaisten lähtöyrityksiä. Paikallinen poliisi toimii salapoliisina ja antaa vihjeitä espanjalaisille kollegoilleen niin Marokossa, Mauritaniassa, Senegalissa kuin Kap Verdessä. Nyt myös Frontex voi liittyä tähän EU-alueen ulkopuoliseen joukkoon.

Espanja, EU ja Frontex kustantavat afrikkalaisten paikallisten poliisien koulutuksen, konferenssit ja erilaiset vierailut maiden välillä, teknologisen avun ja valvonnan kehittämisen. Vuonna 2007 yhteydenpito helpottui entisestään yhteisen satelliittijärjestelmän myötä.

Muutama vuosi sitten erityisesti Mauritania ja Senegal olivat paperittomien siirtolaisten suurimpia lähtöalueita kohti Eurooppaa. Nyt molempien maiden edustalla partioi kaksi Seahorse-projektin laivaa. Satelliiteilla pystyy seuraamaan sitä, missä Seahorsen tarkkailulaivat liikkuvat. Satelliitit tavoittavat jopa pienet kalastajaveneet Dakarin edustalla.

Yksi tarkkailulentokone lentää päivittäin Las Palmasin tukikohdasta Länsi-Afrikan sopimusmaiden yli. Kohde riippuu eri tietolähteistä ja tarpeesta valvoa mahdollisia lähtöyrityksiä. Myös Suomi on aikoinaan toimittanut valvontalentokoneen alueelle osana Frontexin Hera-operaatiota. Espanjan Guarda Civil vastaa Seahorse-projektin budjetista 20 prosenttia, loput viuluista maksaa EU ja Frontex.

Venesiirtolaisten määrä väheni vuoden 2006 lähes 32 000 siirtolaisesta vuodessa 60 prosenttia; muutamassa vuodessa yli 90 prosenttia. Samaan aikaan siirtolaisten päätuloalue siirtyi Euroopan kaakkoiskolkkaan. Syynä on Frontexin tiukentunut merivalvonta Kanarian ja Italian saarten alueilla.

Kanaria on vaihtunut Kreikkaan

Tällä hetkellä yli 90 prosenttia paperittomista siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista pyrkii Eurooppaan Kreikan kautta. Syyskuussa 2010 YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) julisti Kreikan turvapaikkatilanteen olevan humanitaarisessa kriisissä. Täyteen ahdetut säilöönottokeskukset ovat kuin kidutuskeskuksia.

Pian UNHCR:n julistuksen jälkeen lokakuussa 2010 Frontex järjesti Kreikan pyynnöstä nopean RABIT-rajainterventioryhmän. Marraskuusta 2010 lähtien Frontex on ollut vartioimassa ja kiinni ottamassa paperittomia siirtolaisia Kreikan viranomaisten tukena. Erityisesti yöaikaan Evros-joen tuntumassa rajanylittäjiä valvotaan lämpökameroilla.

Aiemmin Frontexin toiminta on painottunut merirajojen valvontaan, mutta merialueiden hallinta on johtanut maareittien käyttöönottoon. Tammikuussa 2011 Kreikan valtio kertoi suunnitelmastaan rakentaa muuri Kreikan ja Turkin vastaiselle rajalle.

Keväällä 2011 Frontex perusti olemassaolonsa laajamittaisimmat maajoukot Kreikan johtaman Poseidon-operaation tueksi. Kreikkaan lähetettiin 175 Frontexin poliisia – mukaan lukien suomalaisia rajapoliiseja – ja paljon teknistä avustusta ja kuljetusvälineitä. Vuonna 2011 RABIT-projekti muuttui pysyväluontoiseksi.

Human Rights Watch: Frontex on osapuolena ihmisoikeusloukkauksissa

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin syyskuussa 2011 julkaisema EU’s Dirty Hands -raportti asettaa kovia syytöksiä Frontexia kohtaan: ”Frontexista on tullut osapuoli siirtolaisten altistamiselle sellaisille toimenpiteille, joiden tiedetään olevan ehdottoman kiellettyjä ihmisoikeuslakien mukaan”, totesi järjestön pakolaisohjelman johtaja Bill Frelick.

Human Rights Watch on raportoinut useiden vuosien ajan Kreikan rajaviranomaisten toimista maan merialueilla. Siirtolaisten kertomusten mukaan veneillä saapuvia ihmisiä on pahoinpidelty, uhkailtu ja pidetty vankeudessa ilman mahdollisuutta hakea turvapaikkaa.

Raportti kertoo, kuinka Kreikan rannikkovartijat työntävät siirtolaisia takaisin Turkin puolelle pois Kreikan maa- ja vesialueilta. HRW:n haastattelema 34-vuotias Iraqi Turkoman kertoi yrittäneensä kymmenen kertaa Kreikan puolelle hakeakseen turvapaikkaa.

Kerran ylitin joen Kreikan puolelle ja saavuin Komotiniin. He pistivät meidät vankilaan viideksi päiväksi ja sitten veivät takaisin joelle ja työnsivät takaisin Turkkiin.

”Kerran ylitin joen Kreikan puolelle ja saavuin Komotiniin. He pistivät meidät vankilaan viideksi päiväksi ja sitten veivät takaisin joelle ja työnsivät takaisin Turkkiin. Meitä oli 60 henkilöä. Meidät pistettiin pieneen moottoriveneeseen kymmenen hengen ryhmissä. Kaikki tehtiin keskellä yötä. Satoi kaatamalla ja poliisi alkoi hakata meitä, jotta liikkuisimme nopeasti. Näin yhden miehen yrittävän vastustaa veneeseen menoa, hänet heitettiin hakkaamisen jälkeen jokeen. Meitä lyötiin poliisipatukoilla, jotta suostuisimme veneeseen.”

Useiden todistusten mukaan siirtolaisia on pakotettu kumiveneiseen ilman pelastusliivejä, vene on saatettu puhkoa, viranomaiset ovat jättäneet vain yhden airon tai ovat vieneet veneen moottorin, sekä siirtolaisten rahat ja kännykät mukanaan. UNHCR:n mukaan siirtolaisia on myös ammuttu heidän ollessaan merellä.

Human Rights Watchin haastattelemat Kreikan RABIT-operaatioon osallistuvat Frontex-rajapoliisit totesivat, että he vain noudattavat määräyksiä. Rajapoliisit myönsivät olevansa tietoisia säilöönottokeskusten surkeista tiloista. Tilat ovat niin surkeat, ettei Kreikkaan voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tammikuun 2011 ennakkopäätöksen mukaan palauttaa turvapaikanhakijoita Dublin II -asetuksen mukaisesti.

”On huolestuttava ristiriita, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä huolimatta EU:n toimeenpanovirasto Frontex ja useiden EU-maiden rajapoliisit toimittavat tietoisesti siirtolaisia näihin tiloihin”, Bill Frelick huomautti EU’s Dirty Hands -raportin julkaisutilaisuudessa.

Tiukentunut valvonta ei ole estänyt ihmisiä liikkumasta tai hakemasta turvaa Euroopasta. Hätä ei lue lakeja. Reitit ovat tulleet entistä vaikeimmiksi, minkä vuoksi salakuljettajat ovat myös nostaneet hintojaan. Samalla rikollisjärjestöt hyötyvät ja vahvistuvat. Hädänalaiset ihmiset ajautuvat entistä laittomampaan ja turvattomampaan asemaan, jos heidän mahdollisuus turvapaikan anomiseen estetään.

Teksti: Kukka Ranta
Julkaistu Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla 27.12.2011.

Human Rights Watchin raportti: The EU’s Dirty Hands (syyskuu 2011)