Africa

Lähde matkalle slummiin – “Etelä-Afrikan mustilla ei ole vielä vapautta”, sanoo apartheidista vapautuneiden vanhempien poika

Yle Uutiset 29.1.2017 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Sähköä ja vettä saa vaivoin, mutta Briardenen slummissa on turvallisempaa kuin monissa muissa hökkelikylissä. Valokuvaaja Kukka Rannan kuvareportaasi Etelä-Afrikan Durbanista.

Thapelo Mohapi

Thapelon vanhemmat saivat vapauden

Kun Thapelo Mohapi oli teini-ikäinen, slummikylä kaupungissa oli hänen perheelleen paikka, jossa oli toivoa. Vanhemmat muuttivat maalta Etelä-Afrikan suurimpaan kaupunkiin Durbaniin, jotta he voisivat löytää työtä ja lapsilleen koulutusta. Tuolloin pari vuosikymmentä sitten mustat ihmiset virtasivat ensi kertaa vapaana kaupunkeihin erillisalueilta, joihin heidät oli rotusorron aikaan eristetty.

“Vanhemmat toivoivat, etteivät he kuolisi köyhinä, mutta näin valitettavasti kävi”, Thapelo, 34, kertoo. Hän asuu edelleen samaisella Briardenen slummialueella Durbanissa. Hänellä on vaimo ja kaksi lasta, mutta heillekään. ”Meidän pitäisi olla vapaita, mutta mustilla köyhillä sitä ei vielä tänä päivänä ole”, Thapelo toteaa.

Näkymä Briardenessä.

Slummeissa on eroja

Thapelo Mohapin koti Briardenessa sijaitsee slummissa, joka levittäytyy laajaan laaksoon Durbanin keskiluokkaisten, aidattujen asuinalueiden välissä. Slummialueissa on eroja: kauempana laakson toisella laidalla elämä on paljon vaarallisempaa ja ryöstöt ovat hyvin yleisiä.

Etelä-Afrikan keskiluokka on rotusorron ajan jälkeen kasvanut, mutta väestön köyhin osa ei ole nähnyt kauan odotettua muutosta. Yli kymmenesosa maan 54 miljoonaisesta väestöstä elää yhä itse rakennetuissa hökkeleissä ahtaissa slummikylissä.

Briardenen asukas.

Ei juoksevaa vettä eikä vessoja

Thapelon puoliso Thuliswa Mohapi hakee vettä aamuvarhaisesta alkaen heidän kotiinsa pienen kävelymatkan takaa. Hän kantaa kahdessa kymmenen litran ämpärissä vettä ruuanlaittoa sekä astioiden ja pyykin pesua varten.

Pariskunta kuuluu Briardenen slummissa runsaan 200 perheen muodostamaan yhteisöön, joka yrittää kohentaa asuinpaikkansa elinoloja. Liike painosti pitkään Durbanin kaupunkia, ja onnistui lopulta saamaan wc-, suihku- ja vesipisteitä perheiden tarpeisiin.

Nainen pesee pyykkiä Briardenessä.

Aamuvarhaisella ilman jonoa

Ennen Thapelon vaimoa vesipisteelle ovat saapuneet jo ensimmäiset aamuvirkut. Briardenessa monet heräävät jo neljän-viiden maissa ehtiäkseen pyykkäämään muita ennen. Tällöin saa olla rauhassa ilman väentungosta ja takana mekkaloivaa jonoa.

Ruuhkaa pesupaikalla alkaa muodostua puoli kuuden aikoihin aamulla. Loppupäivän ajan pyykille tai astianpesulle ei meinaa enää mahtua, kertoo aamuviideltä pyykille herännyt Nomthi naapurustosta.

pesuvati suihkun lattialla

Taudit kiertävät

Slummissa on käytössä yleiset suihkut, mutta monet ihmiset karttavat niitä. Useille sadoille ihmisille rakennetut suihkutilat ovat oikeita tautipesäkkeitä, joista saa helposti sairauksia.

Erityisesti lapset ovat sairastuneet niissä vesiripuliin. Myös Thapelo Mohapi ja valtaosa muista asukkaista peseytyykin mieluummin kotihökkelinsä lattialla pienen pesuvadin äärellä.

Asumuksia Briardenessä.

Koti säilyi sittenkin

Durbanin kaupunki uhkasi Thapelon slummiyhteisöä häädöllä ja luvattomien kotien tuhoamisella, mutta asukkaat eivät antaneet periksi. Etelä-Afrikan perustuslain mukaan ketään ei saa häätää kodistaan ilman oikeuden päätöstä ja vaihtoehtoa toisesta asuinpaikasta.

Thapelo ja hänen naapurinsa hakivat apua Abahlali baseMjondolo -nimiseltä asumisoikeusliikkeeltä, ja lopulta yhteisö sai oikeuden päätöksellä pitää kotinsa. Perustuslain vastaisia slummialueiden häätöjä tapahtuu Etelä-Afrikassa edelleen paljon, mutta ei enää Abahlali baseMjondolo -liikkeen valveutuneilla slummialueilla.

Thapelo Mohapi

Liian kallis koulutus

Thapelon vanhemmat eivät aikanaan pystyneet maksamaan poikansa koulumaksuja. Niinpä hän joutui lopettamaan taloustieteen opinnot jo heti ensimmäisen opintovuoden jälkeen, vaikka hän saikin erinomaisia arvosanoja. Perheen rahat olivat niin tiukoilla, että Thapelo joutui monesti menemään nukkumaan nälkäisenä.

Nykyään Thapelo työskentelee täysipäiväisesti Abahlali baseMjondolo -liikkeen pääsihteerinä. Hänellä on kaksi kouluikäistä lasta, ja suurin osa perheen vähistä tuloista kuluu lasten koulumatkoihin. Tämä onkin syy, miksi monet köyhät ihmiset valitsevat asuinpaikakseen kurjat slummit: niistä on mahdollista päästä kouluihin ja töihin, joita maaseudulla ei ole tarjolla.

Katunäkymä Briardenessä.

Vaarallinen sähkö, tappavat tulipalot

Briardenen slummikylän asukkaat ovat virittäneet sähkönsä itse. Sähkö johdetaan lähistön keskiluokkaisten alueiden läpi virtaavista sähköjohdoista slummikylän hökkelikoteihin. Viritykset ovat vaarallisia sähköiskujen takia, mutta ilman sähköä ihmiset joutuisivat käyttämään enemmän tulta arkiaskareissaan.

Tuli on ahtaassa slummikylässä vieläkin vaarallisempaa. Erityisesti talviaikaan slummiasukkaiden kauhuna ovat nopeasti leviävät tulipalot, kun kylmyyttä vastaan lämmitellään tulien äärellä. Etelä-Afrikassa tapahtuu arviolta kymmenen slummipaloa päivässä. Joka toinen päivä joku kuolee tulipalon seurauksena.

Nainen valmistaa ruokaa.

Herkullinen Chakalaka

Slummihökkeleihin viritetyt sähköt mahdollistavat ruuanlaiton turvallisemmalla sähköhellalla, tulen tai kerosiinikeittimien sijaan. Thapelon naapuri Zanele valmistaa Chakalaka-pataa, joka on Johannesburgin slummeissa kehitetty köyhälistön perinneruoka. Jokaisella perheellä voi olla oma versionsa chakalakasta.

Zanelen pata sisältää sipulia, vihreää paprikaa, raastettua porkkanaa ja purkkipapuja sekoitettuna curryjauheeseen. ”Joskus rahat eivät riitä edes leipään. Jos ei ole rahaa, sitten ystävät auttavat”, Zanele kertoo. Ihmiset syövät tavallisesti kaksi kertaa päivässä, yleisimmin kanaa ja valkoista leipää. Tapana on myös juoda päivittäin paljon hyvin makeaa limonadia.

Naiset hoitavat raha-asioita.

Naistenpankki toi kotiin sohvan

Naapuruston ystävykset Zanele, Phindeka, Nonceba ja Busisiwe perustivat Thapelon vaimon Thuliswan ajatuksesta naisten pankin. He säästivät lähes vuoden verran rahaa, ja jakoivat kaiken säästämänsä jouluksi erilaisiin tarpeisiin.

Naisista jokainen vei vanhemmilleen joululomien aikaan elintarvikkeita. Lisäksi he ostivat lapsilleen vaatteita ja kotiinsa tarpeellisia tarvikkeita, kuten sohvan tai jääkaapin. Yhteisöissä naiset edelleen kantavat vastuun kodin hankinnoista.

mies katsoo makuultaan televisiota

Omaa rauhaa äänimuurilla

Thapelo Mohapi on usein iltaisin väsynyt. Hän menee monesti nukkumaan jo iltakahdeksalta, mutta unta voi olla vaikea saada. Slummissa on nimittäin alituinen mekkala. Ohuiden pahvi- ja peltiseinien takaa kuuluu joka puolelta kaikki mahdolliset elämän äänet.

Perheillä on tapana pitää televisiota päällä yötä päivää mahdollisimman kovalla, sillä se näyttää vahvistavan oman tilan tuntua. Thapelo menee yöpuulle varhain, koska hän haluaa herätä aamulla viiden maissa. Silloin saa nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta edes hetken.

Paikallinen baari Briardenessä.

Slummien luksusta

Slummialueiden kapeat kujat täyttyvät viikonloppuisin humalaisista ihmisistä. Äänimaailmaa hallitsee aamuun asti jatkuva diskojumputus. Briardenen yhteisössä kaikki tuntevat toisensa, ja tunnelma tässä pikkuruisessa baarissa on rauhallisempi kuin monissa muissa slummikuppiloissa.

Briardenessa toimiva asumisoikeusliike on tuonut alueen asukkaille turvaa, jota ei löydy useista järjestäytymättömistä slummeista. Niissä ihmiset joutuvat sulkeutumaan viikonloppuiltaisin koteihinsa lukkojen taakse, jotta naiset eivät joudu raiskatuiksi tai miehet väkivallan kohteeksi. Onneksi Thapelon naapurustosta voi elää vapaammin.

Jutun on toimittanut Kukka Ranta.

Kuuntele lisää Etelä-Afrikan slummien elämästä Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa.

Afrikka kehittyy omaa vauhtiaan

Yle Radio 1, 28.1.2017 | Ohjelman on koonnut Jaana Kanninen | Etelä-Afrikasta toimittaja Kukka Ranta

Afrikassa on monia positiivisia kehityskulkuja, vaikka väkivaltaiset konfliktit, uskonnollinen ääriajattelu ja ilmastonmuutos hidastuttavat kehitystä. Maailmanpolitiikan arkipäivää käy Etelä-Afrikassa, Nigeriassa ja Ugandassa. Jaana Kanninen juontaa.

screen-shot-2017-01-27-at-20-50-56Sarja: Maailmanpolitiikan arkipäivää Ylen ulkomaantoimittajien, kirjeenvaihtajien ja avustajien tekemä ohjelma maailman uutistapahtumien taustoista. Se kertoo ihmisistä ja elämästä uutisvirran takana ja vie radionkuuntelijan matkalle toisenlaiseen todellisuuteen.

“Oma huone täytyy pitää siistinä joka päivä” – Lue, mitä lapset kertovat arjestaan eri puolilla maailmaa

Yle Uutiset 20.11.2016 | Kuva ja teksti Etelä-Afrikasta: Kukka Ranta | Video Etelä-Afrikasta: Christian McCallum

Kansainvälinen lasten oikeuksien viikko huipentuu tänään lapsen oikeuksien päivään. Tapasimme eri maissa kuusi lasta, jotka pitävät lukemisesta, piirtämisestä ja liikunnasta – sekä kännykällä pelaamisesta.

yle-lastenoikeudet1-kukkaranta

Durbanilainen Kanelo: Haluan isona poliisiksi

Nimeni on Kanelo Booi Booi, olen kymmenvuotias. Asun Durbanin kaupungissa Etelä-Afrikassa yhdessä äitini, isäni, siskoni ja veljeni kanssa.

Tänään on ollut hyvä päivä. Heräsin kotona täällä Mayville Cato Crestin alueella puoli kuudelta. Ensin kylvin ja pesin hampaat, sitten pukeuduin. Puoli seitsemän maissa lähdin ystävieni kanssa kävelemään kohti koulua. Viime aikoina on satanut kovasti ja tiet ovat olleet mutaisia.

Koulun pihalla leikimme, kunnes kello soi ja asetuimme jonoon. Lempiaineeni on matikka. Tunnin lopussa meillä oli koe. Välitunnilla leikimme lisää.

Kahdelta kello soi taas ja kaikki suuntasivat kotiin, minä omaani. Vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos ystävieni kanssa. Iltapäivisin leikimme usein piilosta. Paras piilopaikka on sisällä talossa!

Aiemmin kävin partiossakin Durbanin keskustassa, mutta juuri nyt meillä ei ole rahaa bussimatkaan.

Kotona autan äitiäni ruuanlaitossa ja pesen pyykkiä ja astioita. Meidän talossamme on olohuone, johon kuuluu myös keittiö, ja pieni makuuhuone. Vessassa pitää käydä ulkona pienen matkan päässä. Vessa on monen perheen yhteinen.

Aikuisena haluaisin olla poliisi, jotta voisin pidättää varkaita ja auttaa ihmisiä.

Minusta jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua, lukea ja kirjoittaa. Ja leikkiä.
lastenoikeudet-durbanetelaafrikka2-10112016-kuvakukkaranta-web
Eteläafrikkalainen Kanelo Booi Booi haaveilee poliisin ammatista. Kuva: 
Kukka Ranta.

Yle Uutiset su 20.11.2016 klo 17 TV1 (kohdasta 04:55)
Yle Uutiset 20.11.2016 “Oma huone täytyy pitää siistinä joka päivä” – Lue, mitä lapset kertovat arjestaan eri puolilla maailmaa
Yle selkokieliset uutiset 20.11.2016

Globalisti-lehden teemana liikakalastus

Globalisti 2/2016 | Teksti: Jaro Karkinen | Kuvat: Kukka Ranta

Kalastus on tärkeä elinkeino ja kala merkittävä proteiinin lähde etenkin monissa kehitysmaissa. Liikakalastus uhkaa kuitenkin tyhjentää maailman meret. Meriä uhkaavat myös monet muut tekijät, kuten ilmastonmuutos ja roskaantuminen. Mitä voisimme tehdä merien suojelemiseksi? Miten kuluttaa kestävämmin?

Globalisti_2016_2_kansi-KuvaKukkaRanta  Globalisti-2016-2-kuvatKukkaRanta

Globalisti_2016_2_kuvatKukkaRanta

 

 

Photo in the WCO News Magazine

WCO News N°80 – June 2016 | Photo by Kukka Ranta

WCOnews-Nro80June2016-illegalfishing-26-27-photoKukkaRanta

This photo was taken in Senegal by Kukka Ranta, an investigative journalist, photographer and author who worked extensively on the consequences of overfishing in West Africa. For more information, visit kukkaranta.com/portfolio/robbed­sea.

World Customs Organization: WCO News Magazine N°80 – June 2016

 

Development Research book

A new book Kehityksen tutkimus. Johdatus perusteisiin (Development Research. Introduction to Basics), edited by Juhani Koponen, Jari Lanki, Mariko Sato & Anna Kervinen, was published on 11.2.2016 at the Development Research Day 2016 Conference, by GAUDEAMUS Helsinki University Press.

KehityksentutkimusBook-PhotoKukkaRanta-2014EastJerusalem-web
Photograph by Kukka Ranta in 2014 in East Jerusalem, published in the Chapter 12. Conflicts, Security and Development written by Lalli Metsola.

Doctoral Student Kukka Ranta, working at the Center for Research on Activity, Development and Learning CRADLE, wrote an article for the Chapter Global Governance, Development and Power written by professor Juhani Koponen with a title ”Talk to us, not about us” on the power of social movements empowering oppressed poor people in South Africa; how to gain more rights in the local level with an example of the shack-dwellers’ movement Abahlali baseMjondolo based in Durban. The article is based on the Learning in Productive Social Movements project, headed by Professor Yrjö Engestöm.

 

The Asylum Issue

Mask Magazine October 2015 #21 | Cover Photo Kukka Ranta

MaskMagazine-october2015-PhotographerKukkaRanta

On the cover Palestinian girl reading in occupied East Jerusalem after her house was bulldozed to the ground by Israeli soldiers. Photo by Finnish freelance journalist and photographer Kukka Ranta. Interview with photographer to follow.

Check out the interview with Kukka published on November 3rd, 2015 including many photos along the road:maskmagazine-kukkaranta-112015

Illicit Migration to Europe: Consequences of Illegal Fishing and Overfishing in West Africa

Global Initiative Against Transnational Organized Crime | 8.5.2015
Photo credits and research: Kukka Ranta.

The populations of West Africa, home to one of the world’s most resource-rich marine environments, is suffering widespread poverty and a paucity of legitimate livelihoods in part due to high levels of foreign illegal fishing and overfishing.

When local fish stocks collapsed in Senegal in 2005, about 5,000 West Africans fled poverty to the Canary Islands in wooden handmade boats that the fishermen couldn’t afford to use commercially anymore. The following year, that number climbed to more than 31,000 migrants. In 2006, an estimated 6,000 West Africans lost their lives attempting to pursue a better future in Europe.

Most of these migrants were from Senegal and Mauritania, the countries with which the EU has its largest and oldest fisheries agreements.  The roots of the current illicit migration crisis in the Mediterranean is, in many ways, a crisis of Europe’s own making.

West Africa is estimated to have the highest levels of illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing on Earth. Foreign vessels are taking advantage of some of the world’s poorest countries, which can’t afford to guard their own territorial waters and where the corruption index is often among the highest in the world.

Since the world’s leading fishing powers have emptied their own waters, the problem of industrial overfishing is being exported to distant seas. The European Union made its first bilateral fishing agreement in Africa with Senegal in 1979, and soon afterwards Chinese trawlers and other Asian vessels entered West African waters, many of them operating illegally.  Many of the vessels involved in illegal activities in West Africa are operating under flags of convenience. According to the Environmental Justice Foundation, a significant number of these vessels are originally owned by European companies.

West African coastal states are losing $1.3 billion annually and 37 % of their annual catch to IUU fishing. Most of the illegally-caught fish is taken to the EU and China, the world’s biggest fish markets, where demand is constantly growing. At the same time, industrial overfishing is destroying the livelihoods and food security of some of the world’s poorest people, forcing them to seek new, and hopefully more secure futures elsewhere.

The photo essay and text is based on original research in West Africa by Kukka Ranta.

Read the Illegal Fishing: the overlooked organized environmental crime report by the Black Fish and the Global Initiative Against Transnational Organized Crime.  

Migración Ilícita a Europa: Las consecuencias de la pesca ilegal y la sobrepesca en África Occidental.

La Iniciativa Global Contra El Crimen Organizado Transnacional | 8.5.2015 | Fotografía e investigación: Kukka Ranta

La población de África Occidental, cuna de uno de los ambientes marinos más ricos del mundo, padece de una pobreza generalizada y de una escasez de sustento legítimo, en parte debido a los altos niveles de pesca ilegal y de sobrepesca.

Cuando la población mundial de peces colapsó en Senegal en 2005, alrededor de 5.000 ciudadanos del oeste de África huyeron de la pobreza hacia las Islas Canarias en botes artesanales de madera que los pescadores ya no podían utilizar con fines comerciales. El año siguiente, la cifra escaló a más de 31.000 migrantes. En 2006, se estima que 6.000 ciudadanos de África Occidental perdieron su vida intentando buscar un futuro mejor en Europa. La mayoría de estos migrantes eran de Senegal y Mauritania, países con las cuales Europa tiene los más grandes y antiguos acuerdos pesqueros. Las raíces de la actual crisis migratoria en el Mediterráneo es, de muchas formas, una crisis que Europa misma creó.

La siguiente presentación de fotografías está basada en investigación original en África Occidental, realizada por Kukka Ranta, y documenta la historia:

Se estima que África Occidental recibe los mayores niveles de pesca ilegal, no informada y no reglamentada en todo el mundo. Los buques extranjeros están sacando provecho de uno de los países más pobres del mundo, que no puede hacerle frente al gasto que significa vigilar sus propias aguas territoriales, y en donde el índice de corrupción suele estar entre los más altos del mundo.

Desde que las principales potencias pesqueras del mundo han vaciado sus propias aguas, el problema de la sobrepesca industrial está siendo exportado a mares distantes. La Unión Europea concretó su primer acuerdo bilateral con Senegal relativo a la pesca en África en 1979, y poco después ingresaron barcos pesqueros de origen chino y otros buques asiáticos a las aguas del oeste africano, varios de ellos operando ilegalmente. Muchos de los buques involucrados en actividades ilegales en África Occidental operan bajo las banderas más convenientes. De acuerdo con la Fundación de Justicia Ambiental, un número considerable de estos buques son propiedad de empresas europeas.

Los países de la costa oeste africana están perdiendo US$1.300 millones anuales y el 37% de su pesca anual por culpa de la pesca ilegal, no informada y no reglamentada. La mayoría de estos peces ilegalmente obtenidos es llevada a la UE y a China, los mayores mercados pesqueros a nivel mundial, en donde la demanda crece a un ritmo constante. Al mismo tiempo, la sobrepesca industrial está destruyendo el sustento y la seguridad alimenticia de una de las comunidades más pobres del mundo, forzándolos a ir tras un nuevo y posiblemente mejor futuro en cualquier otro lugar.

Fotografía e investigación: Kukka Ranta.