Kategoria: Suomen Kuvalehti

Kazakstan: Media syyllinen ääriajatteluun

Suomen Kuvalehti 11.3.2013 | Kuvat ja Teksti: Kukka Ranta

Almaty, Kazakhstan 2012.Kazakstanissa kaikki presidentti Nursultan Nazarbajevin valtaa haastavat ovat joutuneet poliittisen vainon ja väkivallan kohteeksi. Kuva Kukka Ranta.

Auton ikkunassa vilahtaa siniseen armeijapukuun sonnustautuneita katupartioita. Miehet seisovat neuvostoaikana rakennettujen työläistalojen välissä muutaman korttelin välein. Viisi poliisia valvoo tiukassa ympyrässä selät vastakkain, silmäparit on suunnattuna jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Vierailin loka-marraskuussa kollegani Oksana Tšelyševan kanssa tarkkailumatkalla Kazakstanissa ihmisoikeusjärjestö Open Dialog Foundationin kutsumana. Länsi-Kazakstanissa Zhanaozenin öljykaupungissa oli vuosi aiemmin tapahtunut poliisin sarjatulesta seurannut joukkosurma ja useiden kuukausien kidutusaalto.

Kaupungissa leijui yhä painostava tunnelma, jota edesauttoi perässämme hiillostava salainen poliisi. Saman kohtelun saavat kuulemma kaikki alueella vierailevat toimittajat ja ihmisoikeustarkkailijat. Mutta vielä vaikeammassa asemassa ovat kaikki valtionhallinnon rikkomuksista mekkalaa pitävät paikalliset.

Mangistaun maakunta on yksi maan viidestä tärkeimmästä öljyntuotantoalueista. Keväällä 2011 alkanut työläisten lakkoliike nujerrettiin murhaamalla lakkojohtajia ja vangitsemalla heidän asianajajiaan. Kaikesta huolimatta työtaistelu jatkui kuukausia, yli 15 000 ihmistä osallistui siihen.

Lopulta kylmänä joulukuun 16. päivänä Zhanaozenin keskusaukiolla tuntematon määrä ihmisiä ammuttiin summittaisesti kuoliaaksi. Jo päiviä aiemmin oli kaupunkiin alettu tuoda sisäministerin erikoisjoukkoja.

Kuolleita oli virallisten tietojen mukaan 17, joista yksi kuoli poliisin luoteihin Zhanaozenin naapurikaupungissa Shetpessä. Haavoittuneita oli satoja, sekasorto jatkui kuukausia. Kuolleiden määrää on vaikea tietää, koska ruumiita piiloteltiin naapurikaupunkeihin.

Perusteellisemman kuvauksen Zhanaozenin tapahtumista kirjoitin yhdessä Oksana Tšelyševan kanssa Suomen Kuvalehteen (SK 10/2013). Tapahtumista ovat raportoineet erityisesti Human Rights Watch ja Open Dialog Foundation. Kirjoitin myös Voima-lehteen (2/2013) kokemuksistamme salaisen poliisin seuraamisesta.

Media ja ihmisoikeusaktivistit tulilinjalla

Jälkien silottelu jatkuu edelleen. Tulilinjalla ovat erityisesti riippumattoman median toimittajat, oppositioliikkeiden jäsenet sekä ihmisoikeusaktivistit, ja erityisesti ne jotka ovat kirjoittaneet Zhanaozenin tapahtumista ja valtionhallinnon toimeenpanemasta väkivallasta ja korruptiosta.

Reilun viikon ajan kiersimme talosta ja toimistosta toiseen. Aina vastassa oli pöytä täynnä ihmisiä odottamassa, jotka vuolaasti kertoivat oikeusprosesseista, vainosta, seuraamisesta, pahoinpitelyistä ja puukotuksista sekä perheenjäseniensä ahdistelusta.

Jatkuvasta uhkailusta huolimatta ihmiset jaksavat yhä vain jatkaa työtään. Monet kuitenkin painottivat, ettei Kazakstanissa voi enää elää.

Kesken erään haastattelun Kazakstanin entisessä pääkaupungissa Almatyssa kahvilaan astui sisään mies, joka käveli suoraan pöytäämme ja alkoi vahvassa humalatilassa uhkailla aggressiivisesti. Kahvilan työntekijät pelastivat tilanteen ripeydellään ja heittivät juopon ulos.

Tämä on Kazakstanissa hyvin tyypillinen tapa hoidella hallinnolle epämieluisia henkilöitä. ”Humalainen hyökkäsi kadulla kimppuun, humalainen autokuski ajoi kohtalokkaan kolarin, humalaiset miehet vetivät mukaansa ja pahoinpitelivät kuolemaan saakka…”, kuulimme.

Tapaamamme kazakstanilaiset kertoivat, että maassa on kahdentyyppistä siirtolaisuutta. Osa suuntaa köyhistä kylistä kohti kaupunkeja. Osa on joutunut presidentti Nursultan Nazarbajevin hallinnon vainon kohteeksi. Oppositioaktivistit ja median edustajat painuvat yksi toisensa jälkeen maan alle ja yrittävät päästä maasta pakoon Eurooppaan, josta käsin on helpompi jatkaa vaikuttamistyötä.

”Mediat syyllisiä ääriajatteluun”

Toimittajat ovat olleet kovan paineen alla jo vuosikymmenen ajan, mutta erityisesti Zhanaozenin työläisten järjestäytymiseen kohdistuneen joukkosurman jälkeen tilanne on heikentynyt dramaattisesti.
Tammikuussa 2012 pidätettiin Vzgljad-lehden päätoimittaja Igor Vinyavskiy, todelliseksi syyksi arvellaan lehden Zhanaozenia käsittelevet kirjoitukset. Vinyavskiyn hyväksi järjestettiin useita kansainvälisiä painostuskampanjoita, hänet vapautettiin pian Euroopan parlamentin antaman päätöslauselman jälkeen.

Samaan aikaan pidätettiin Kazakstanin suurimman Alga!-oppositiopuolueen johtaja Vladimir Kozlov heti sen jälkeen kun hän oli palasi Euroopan parlamentin tapaamisesta. Kozlov tuomittiin lokakuussa 7,5 vuoden vankeuteen syyllisenä Zhanaozenin levottomuuksien lietsontaan. Kozlov on menettänyt Kazakstanin Siperian vankityöleirillä 15 kiloa painostaan, työajat ovat aamukuudesta iltakahdeksaan.

Euroopan parlamentti esitti syvän huolensa Kozlovin käsittelystä ja yleensä Kazakstanin ihmisoikeustilanteen rajusta heikkenemisestä marraskuisessa päätöslauselmassaan. Kozlovin vaimo Aliya Turusbekova kiertää parhaillaan Euroopassa puhumassa Kazakstanin rappiosta ja miehensä tilanteesta. Nyt myös Aliya Turusbekova kertoo saaneensa uhkauksen tulla vangituksi.

Aliya-Turusbekova-Helsinki2012Aliya Turusbekovaa uhataan kotimaassaan vankeudella, koska hän kiertää Euroopassa puhumassa miehestään, Kazakstanin suurimman Alga!-oppositiopuolueen vankeuteen tuomitusta johtajasta Vladimir Kozlovista. Kuva Kukka Ranta.

Kazakstanissa kaikki presidentti Nursultan Nazarbajevin valtaa haastavat ovat joutuneet poliittisen vainon ja väkivallan kohteeksi. Kuva Kukka Ranta.

Viime kuukausien aikana oppositiopuolueiden ja -järjestöjen sekä riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaa on uhkailtu entistä voimakkaammin.

Marraskuussa Kazakstanin valtion syyttäjänlaitos julisti keskeisimmät itsenäiset mediat syyllisiksi ääriajatteluun. Joulukuussa poliisi suoritti ratsioita useisiin toimituksiin, takavarikoi työvälineitä ja uhkaili vankeustuomioilla. Pian tämän jälkeen monet painuivat maan alle. Helmikuussa 2013 maan hovioikeus vahvisti marraskuisen päätöksen.

Kansainvälinen Reporters Without Borders -järjestö listaa Kazakstanin sijalle 166 lehdistönvapautta mittaavassa listassaan, jossa on 177 maata. Human Rights Watchin Keski-Aasian tutkija Mihra Rittmann sanoo, että Kazakstanissa auktoriteetit käyttävät ääriainessyytöksiä hyväkseen oikeuttaakseen täysin laillisten, kriittisten äänten hiljentämisen.

Iäkäs presidentti – sekava vallanjako

Kazakstania on johtanut vuodesta 1991 lähtien jo neuvostoaikana neuvostotasavallan johdossa toiminut Nursultan Nazarbajev. Presidentti on jo 72-vuotias ja sairastaa syöpää. Vallanjaosta on muodostumassa hyvin sekava prosessi; mitä vanhemmaksi presidentti tulee sitä kovemmaksi poliittinen peli muodostuu. Maassa ei ole kokemusta rauhallisesta vallansiirrosta.

Kiinan rooli Kazakstanin öljyalalla kasvaa jatkuvasti.

EU:lla voisi olla paljonkin valtaa vaikuttaa kauppakumppaninsa ihmisoikeustilanteeseen, mutta se riippuu poliitikoista ja myös valppaista kansalaisaktiiveista ja toimittajista; painetta pitäisi tulla joka puolelta.

Ulkomaankauppaministeri Aleksander Stubb (kok) vieraili lokakuussa 2012 Kazakstanissa vienninedistämismatkalla mukanaan suuri yritysvaltuuskunta. Samoihin aikoihin Kozlov tuomittiin pitkään vankeuteen, ja Zhanaozenissa murhattiin 21-vuotias joukkosurman jälkeisten poliisikidutusten avaintodistaja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aikoo vierailla keväällä Kazakstanissa. Kyseessä on näytön paikka: onko kauppaetujen voitelu tärkeämpää kuin poliittisesta vainosta ja ihmisoikeuksien alasajosta puhuminen?

Vikes järjestää tiistaina 12.3 klo 13 eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden Kazakstanin sananvapauden tilasta, esillä Julia Mazurovan dokumentti ”Zhanaozhen- The Unknown Tragedy” ja vieraina kazakstanilainen toimittaja Igor Vinjavskij sekä pidätetyn oppositiopoliitikon Vladimir Kozlovin vaimo Alija Turusbekova. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Kansa kuriin

Vaurastuva Kazakstan houkuttelee länttä, myös Suomea.
Öljytyöläisten lakon maa lopetti ampumalla.

Suomen Kuvalehti 10/2013 | Teksti: Oksana Tšelyševa ja Kukka Ranta
Kuvat: Vladimir Tretyakov / Reuters / Lehtikuva ja Kukka Ranta39eb3-sk-10-2013-kansakuriin-kukkaranta-oksanachelysheva

Kerrostalon lattialla lojuu hajallaan perhealbumin kuvia. Viktor Boženko, 23, istuu lyyhyssä ja suutelee pikkuveljensä kuvaa.
Aleksandr Boženko, 21, on haudattu viikkoa aiemmin. Viktor asuu Kazakstanin Aktaussa, Kaspianmeren rannalla. Aleksandrin hauta on 150 kilometrin päässä, Žanaozenin öljykaupungin laitamilla, muslimien hautakylässä aavikon keskellä.
Veli oli poliisien harjoittaman kidutuksen avaintodistaja. Viktor ja hänen paras ystävänsä Muratbek Tapbaev, 22, suosittelivat Aleksandrin puhumaan oikeudessa totta. Se koitui hänen kohtalokseen.

8dffc-brother-murdered-sorrow3Viktor Boženko suutelee veljensä kuvaa syvästi itkien. Alakuvassa Muratbek Tapbaevin kädessä kuva surmatusta Alexandr Boženkosta. Kuvat: Kukka Ranta.

Joulukuun 16. päivänä vuonna 2011 Mangistaun maakunnassa Žanaozenin kaupungissa tapahtui joukkosurma. Virallisten tietojen mukaan välikohtauksessa kuoli kaikkiaan 16 ihmistä ja loukkaantui 110.
Oli pakkaspäivä. Kaupungissa juhlittiin itsenäisyyttä, yli kolmetuhatta ihmistä oli kokoontunut keskusaukiolle. Osa heistä oli toukokuusta saakka lakossa olleita öljytyöläisiä, osa heitä tukevia kaupunkilaisia.
Mellakkapoliisi avasi sarjatulen. Tiet kaupunkiin suljettiin, samoin puhelinverkko. Presidentti Nursultan Nazaevajev julisti alueelle poikkeustilan.
Maailmalla kerrottiin uutisissa huliganismiin syyllistyneistä lakkolaisista, jotka poliisi pisti ojennukseen. YouTube-videolla mellakkapoliisit pamputtavat maassa makaavia kuolleita.
Kaupunkilaisten mukaan kuolleita oli jopa sata. Varmuutta ei ole. Ruumita on löydetty piilotettuna, naapurikaupunkeihin haudattuna.
Kaupungin sairaala täyttyi sadoista haavoittuneista, ja poliisisellit ahdettiin täyteen. Pahoinpitelyt, raiskaukset, kidutukset ja katoamiset jatkuivat vielä viikkokausia.
Kun tapahtumat alkoivat, Aleksandr Boženko oli työvuorossa öljypuristimella.

Kymmen viime vuoden aikana Kazakstan on ollut maailman kolmanneksi nopeimmin kasvava talous heti Kiinan ja Qatarin jälkeen.
Tuotanto perustuu raskaaseen teollisuuteen ja raaka-aineisiin. Öljytulot kattavat noin 40 prosenttia Kazakstanin valtion vuosituloista. Maa pyrkii sijoittumaan kymmenen maailman suurimman öljytuottajan listalle, ja tavoite on enää askeleen päässä.
Tuotantomäärät ovat viime vuosina kasvaneet, pitkälti ulkomaisten investointien ansiosta.
Mangistau on yksi Kazakstanin viidestä tärkeimmästä öljntuotantoalueesta. Siellä toimii useita kansallisia ja ulkomaisia yhtiöitä. Suurimpia yhtiöitä omistavat Kazakstanin valtion lisäksi kiinalaiset ja italialaiset.
Vaikka Kazakstanin talous on kasvanut, työläisten olot eivät ole kehittyneet samaa tahtia.
Mangistaun alueella elinkustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin muualla maassa.
Öljy-yhtiöiden mukaan työntekijän kuukausipalkka on 1100-2300 euroa, mutta työläisten itsensä mukaan ansiot jäävät reilustikin alle 800 euron kuukaudessa.
Siirtolaispaineen vuoksi töitä ei riitä kaikille. Työttömyys on luonut korkean korruption maassa jälleen uuden käytännön: kaupunkilaisten mukaan öljy-yhtiöihin pääsee töihin vain, jos suoriutuu tuhansien eurojen lahjuksista. Ne voivat lähennellä jopa 8000:ta euroa.

Työläisten järjestäytymistä ja palkkavaatimuksia ei ole Žanaozenissa katsottu hyvällä.
Pitkin kevättä 2011 ammattiliittojen asianajajilta ja työläisten johtajilta evättiin pääsy öljy-yhtiöiden alueille. Human Rights Watchin mukaan alueen kolme suurinta yhtiötä uhkaili ammattiliittojen kokouksiin osallistuvia työläisiään. Myös kaupungin poliisi osallistui häirintään.
Toukokuussa 2011 tuhannet yhtiöiden työläiset aloittivat lakon.
Vuoden mittaan siihen osallistui yhteensä 15 000 työläistä. Lakkolaiset istuivat Žanaozenin kaupungin keskusaukiolla kuukausikaupalla kurinalaisesti hiljaisuudessa. Tupakka ja alkoholi oli ankarasti kielletty.
Lakkotoiminta sai paljon kannatusta 120 000 asukkaan Žanaozenissa ja sen lähistöllä.
Naiset organisoituivat ja järjestivät keskusaukiolla istuneille miehille ruokahuoltoa. Monet osallistuivat lakkokassaan, jolla tuettiin lakossa olleiden työläisten perheitä.

Aukiolla oli tuhansia ihmisiä. Poliisi avasi tulen.

Muutama päivä lakon alkamisen jälkeen Karažanbasin ammattiliiton puheenjohtaja Aslank Aidarbaevin koti sytytettiin tuleen.
Lakkolaisia pahoinpideltiin, heidän koteihinsa hyökättiin ja perheenjäseniä uhkailtiin häirintäpuheluilla.
Kesän aikana kolme yhtiötä irtisanoi yhteensä kaksituhatta työläistään.
Lakon jatkuessa neljättä kuukautta Žanaozenissa sattui kaksi outoa kuolemaa.
Žaksylyk Turbaev, 29, kazakstanilaisen OzenMunaiGasin tyttäryhtiön työntekijä, tapettiin tuntemattomien höykkääjien toimesta yhtiön alueella. Turbaevin piti samana päivänä osallistua ammattiliittonsa puheenjohtajavaaliin.
Muutamia viikkoja myöhemmin OzenMunaiGasin työläisten ammattiliiton puheenjohtajan tytär Žansaule Karabalaeva, 18, katosi. Hänen raiskattu ja puukotettu ruumiinsa löytyi kolme päivää myöhemmin.
Öljytyöläisten asianajaja Natalia Sokolova oli otettu kiinni pian lakon alettua. Hänet tuomittiin elokuussa 2011 kuudeksi vuodeksi vankeuteen ”yhteiskunnallisten levottomuuksien lietsonnasta ja aktiivisesta osallistumisesta laittomiin kokoontumisiin”.
Yhden kuukautta myöhemmin tuomio alennettiin ehdolliseen vankeuteen, mutta toimintavapaus kiellettiin kolmeksi vuodeksi. Myös muita lakkolaisten johtajia tuomittiin vankeuteen perättömin syyttein.
Lakko alkoi vaikuttaa öljyalaan: tuotanto laski puolessa vuodessa seitsemän prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Lokakuussa panokset kovenivat. Useita lakkolaisia ja toimittajia ammuttiin kumiluodeilla, osan kimppuun hyökättiin, Human Rights Watch raportoi.
Joululuussa lakko oli kestänyt kahdeksan kuukautta.
Joulukuun 18. päivänä, kaksi päivää joukkosurman jälkeen, Aleksandr Boženko oli menossa työvuoroonsa, kun mellakkapoliisit tarttuivat nuorukaiseen kiinni. Boženko ei ollut lakkoon osallinen, mutta hänelle keksittiin toisenlainen käyttötarkoitus.
Useita päiviä kestänyt kidutus loppui vasta, kun ranteensa murtanut nuorukainen suostui allekirjoittamaan valheellisen todistuksen lakkolaisia vastaan.
Öljyalueen poliisisellit täyttyivät kuukausiksi ihmisistä, joita kiduttamalla poliisit pyrkivät saamaan suotuisia todistuksia.
Yksi kidutetuista oli Roza Tuletajeva, öljytyöläinen ja lakkojohtaja.
Pidätysten aikaan Tuletajevaa kidutettiin muun muassa roikottamalla pitkistä hiuksista ja raiskaamalla. Kaikki poliisiaseman vangit kuulivat hänen kirkumisensa, koko kaupunki tietää, mitä hänelle tehtiin.
Tuletajevan tytär Alija Tuletajeva, 25, kertoo, että poliisi uhkaili Rozaa hänen kahden tyttärensä raiskaamisella. Se lopulta mursi tunnetun lakkojohtajan.
Roza Tuletajeva tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.
Alija Tuletajevan vieressä istuu hänen seitsenvuotias lapsensa Erbakhyt. Puhelin pärähtää, ja poika loikkaa eteiseen puhumaan. Isoäiti soittaa salaa vankilasta.
Roza Tuletajeva pyytää, että kansainväliset naisjärjestöt kampanjoisivat hänen laitonta vankeustuomiotaan vastaan.

Alija Tuletajevan äidin, lakkojohtaja Roza Tuletajevan, tervehdysviesti vankilasta. Kuva: Kukka Ranta.

Tammikuussa 2012 presidentti Nursultan Nazarbajev allekirjoitti lain, jolla kasvatettiin turvallisuuspalvelun toimivaltuuksia ja joka asetti maailmalla Kazakstania mustamaalaavat henkilöt edesvastuuseen. Käytännössä laki kohdistuu oppositioon ja riippumattomaan mediaan. Presidentin arvostelu on lailla kielletty.
Nursultan Nazarbajev on hallinnut presidenttinä vuodesta 1991. Neuvostoaikana hän toimi muun muassa Kazakstanin neuvostotasavallan johtajana.
Kazakstanissa tammikuun 15. päivänä pidetyt parlamenttivaalit tuomittiin maailmalla epädemokraattisiksi.
Kazakstan toimi vuonna 2010 Etyjin puheenjohtajana ja on sitoutunut Etyjin perusperiaatteisiin. Tammikuun vaaleissa vaalivilppi oli kuitenkin Etyjin mukaan yleistä ja valtion varoja käytettiin runsaasti valtapuolueen tukemiseen.
Kazakstanissa oppositiopuolueet eivät ole saneet lupaa rekisteröitymiselle, ja useimmat niistä on tuomittu laittomiksi. Oppositioliikkeiden hiukankin aktiiviset jäsenet ja heidän omaisensa kokevat jatkuvaa uhkailua. Monet ovat paenneet maasta tai lähettäneet lähiomaisensa turvaan.

6-Aktau-nightAktau iltahämärässä. kuva: Kukka Ranta.

Keväällä 2012 Aktaussa, Mangistaun maakunnan pääkaupungissa, käytiin sarja näytösoikeudenkäyntejä, joissa puitiin yhteensä 37 lakkolaisen osallisuutta Žanaozenin levottomuuksiin.
Kolmetoista ihmistä tuomittiin vankeuteen kolmesta seitsemään vuodeksi.
Aleksandr Boženko kääntyi kesken oikeudenkäynnin totuuden puolelle, veljensä ja ystäviensä tukemana.
Boženko kertoi oikeudessa kuulleensa, kuinka määräys kiinniotettujen pahoinpitelyyn oli tullut itse presidentti Nazarbajevilta. Myös monet muut paljastivat, kuinka heitä oli kidutettu tarkoituksenmukaisen todistuksen saamiseksi.
Alga!-oppositiopuolueen johtaja Vladimir Kozlov pidätettiin ja asetettiin eristykseen tammikuussa 2012 heti sen jälkeen kun hän palasi Euroopan parlamentin ja ulkosuhdehallinnon tapaamisesta, jossa hän oli tiedottamassa maansa tilanteesta.
Lokakuussa 2012 Kozlov tuomittiin 7,5 vuoden eristysvankeuteen syyllisenä levottomuuksien lietsomiseen, joka kohti Žanaozenin mellakoihin, sekä hallituksen kaatamisyritykseen. Kozlov istuu parhaillaan tuomiotaan Kazakstanin Siperiassa.
Ajojahdin kohteena ovat myös toimittajat, jotka ovat uutisoineet Žanaozenin tapahtumista sekä oppositiojäsenten ja ihmisoikeusaktivistien vainosta ja perättömistä vankeuksista.
Viime kuukausina oppositiopuolueiden ja -järjestöjen sekä riippumattomien tiedotusvälineiden työntekijöitä on uhkailtu entistä voimakkaammin.

Suomi haluaisi lisätä reilusti vientiä Kazakstaniin.

Marraskuussa 2012 Kazakstanin valtion syyttäjälaitos julisti kaikki riippumattoman median toimidat ja oppositiojärjestöjen jäsenet syyllisiksi ääriajatteluun. Pian tämän jälkeen moni toimittaja ja poliittisesti aktiivinen opposition jäsen painui tavoittamattomiin maan alle.
Euroopan unionissa neuvotellaan parhaillaan EU:n ja Kazakstanin laajemmasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta.
EU on maan suurin ulkomainen investoija. EU:n osuus Kazakstanin kaupasta kattaa 40 prosenttia, ja 40 prosenttia maan öljyviennistä suuntautuu EU:hun.
Lissabonin sopimuksen myötä komission täytyy hyväksyttää kauppasopimukset parlamentissa, ja Kazakstan on nyt koetinkivi. Parlamentti on vaatinut poliittisten vankien vapauttamista ja opposition toimintavapautta ja kehottanut keskeyttämään neuvottelut, jos ihmisoikeustilanne heikkenee.
Tullin mukaan Suomi toi Kazakstanista öljyä 268 miljoonalla eurolla vuonna 2011. Maiden välinen liikevaihto on yhteensä yli 600 miljoonaa euroa. Suomi haluaisi nostaa viennin nykyisestä 0,4 prosentista yhteen prosenttiin.
Suomesta viedään Kazakstaniin muun muassa koneita ja laitteita kaivosteollisuuden tarpeisiin.
Maan suurimman teleoperaattorin Kcellin suurin omistaja on ruotsalais-suomalainen TeliaSonera 61 prosentin osuudella. Myös sen puhelinverkko vaikeni Žanaozenissa 16. joulukuuta 2011.
Lokakuun 2012 alussa ulkomaankauppaministeri Aleksander Stubb vieraili Kazakstanissa vienninedistämismatkalla.
Mukana oli Finnpron kokoama yli 70 edustajan yritysvaltuuskunta, jossa oli väkeä 55 eri yrityksestä. Kyseessä on yksi suurimmista yritysvaltuustoista ministerin matkassa. Se povaa, että tulossa on kauppaneuvotteluita.
”Kazakstan on meille lupaava markkina-alue. Talous kasvaa nopeimmin maailmassa Kiinan ja Qatarin ohella. Vihreä talous on tavoitteena, täällä on kaikki vaaditut positiiviset tekijät ja elementit olemassa”, Stubb lausui kazakstanilaiselle Tengrinews-uutissivustolle vierailunsa aikana.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö suunnittelee vierailua Kazakstaniin keväällä 2013.

1b-Oil-everywhere-mangistau-KukkaRantaKazakstanin nopea talouskasvu perustuu öljytuotantoon, EU on maan suurin kauppakumppani. Kuva: Kukka Ranta.

Lokakuussa 2012 Žanaozenin neuvostoaikaisessa betonikaupungissa Aleksandr Boženko, poliisikidutusten avaintodistaja, poistui kasvattivanhempiensa kodista korttelissa numero viisi. Hän suuntasi iltahämärissä lähikioskille.
Kioskiolla odotti humalaisten tappelu. Boženko vedettiin mukaan.
Hän katosi.
Muutamaa päivää myöhemmin ambulanssi kiidätti koomassa olevaa, vakavasta aivovauriosta kärsivää miestä sairaalaan.
Vuorokautta myöhemmin Aleksandr Boženko oli kuollut. SK

KAZAKSTAN

  • asukkaita: 17,5 miljoonaa
  • pääkaupunki: Astana (vuodesta 1997, entinen pääkaupunki Almaty)
  • ostovoimakorjattu bkt/asukas: 10 020 euroa (Suomi 28 650)
  • elinajanodote: naiset 73, miehet 63
  • keskipalkka 375 euroa
  • työttömyys: 5,4 %
  • talouskasvu: 7,5 %
  • etniset ryhmät: kazakit (59 prosenttia, venäläiset 26 prosenttia), ukrainalaiset (3 prosenttia), uzbekit (3 prosenttia), saksalaiset (2 prosenttia), arviolta 100 eri kansalaisuutta.

Suomen Kuvalehti 10/2013

c9b6f-sk-10-2013-kansakuriin2-kukkaranta-oksanachelysheva
26594-sk-10-2013-kansakuriin3-kukkaranta-oksanachelysheva

Lue myös:

Suomen Kuvalehti 11.3.2013 Kazakstan: Media syyllinen ääriajatteluun Kukka Ranta

Voima 8.3.2013 Öljyn valtakunta Kukka Ranta

Voima 16.4.2013 Niinistö, älä unohda ihmisoikeuksia! Kukka Ranta

Robbed Sea

Suomen Kuvalehti magazine 23.3.2012 | Photography and text: Kukka Ranta

Photo-story about fishermen in Senegal and how industrial overfishing by EU, China and Russia is destroying the livelihood and food security of one of the world’s poorest people.

Fishing has been one of the most important livelihoods in West Africa during centuries.
Because of foreign illegal and overfishing local fish stocks started to decline rapidly in Senegal around 2000.
Most common foreign trawlers are Spanish or Chinese.
Fish is an important source of animal protein in poor countries with rapid population growth.
Boys start to work with their fathers around 12 years old.
During weekends the local fishermen gather at their ancestral home shore to fish with poor results.
Almost daily there are men fixing their nets instead of going to fishing.
Foreign
 trawlers 
often 
damage
 the
 nets
 of 
local
 fishermen.
The shores started to fill with empty useless fishing boats that the local fishermen couldn’t afford to use anymore.
The few pirogues going to the sea are filled with unemployed neighbors and friends helping each others.
Bassir Kadam he haven’t eaten breakfast for over 12 years because there are no incomes from the empty sea.
Fewer and fewer families could afford to put their children in school or cover medical expenses because of declined incomes.
Each fisherman has a large family to feed.
But less and less fish is being shared between more and more people.
Tuna fished in Senegalese territorial waters by French and Spanish trawlers is being transported from the industrial port of Dakar to Spain for processing.
The 
country 
of 
origin 
is
 labeled
 as
 the
 country
 where
 the 
fish
 product
 is 
processed,
 not 
where 
it 
is 
caught.

The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
Many local fish processing factories have had to close down in Senegal, because there isn’t enough fish.
If 
there 
is 
no 
fish 
for 
the 
factory
 to buy, 
everyone 
loses. the
fishermen
 make
 no 
money.
The 
truck and horse carriage
 drivers 
hang
 around
 idly.
Fishing 
employs 
600,000 or
 one
 million Senegalese 
people 
when all
 segments
 of 
the 
industry are 
taken
 into
 account.
Most 
fishmongers 
at 
local
 markets 
are 
women.
Women make less incomes with smaller and fewer fish on the local market.
Illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing is the major threat to marine ecosystems and threatens food security and livelihood for millions. West Africa is estimated to have the highest levels of IUU fishing in the world.
At the same time with the collapse of the local fish stocks in 2005 about 5,000 and in 2006 over 31,000 West Africans fled poverty in their wooden boats to the Canaries with a hope of better future in Europe.
Most of these migrants were from Senegal or Mauritania, the EU ’s two biggest fisheries agreement partners.
Many West African street vendors in Barcelona originally arrived in Spain abroad
 in a former fishing boat via the Canary Islands.
Ali has not seen his wife and two children since he left Senegal in
2006. His daughter was born the year he left. Ali has slept in car parks and on park benches, and has been doing the “dirty work” what is typically done by migrants.

 

Kalatkin merestä

Suomen Kuvalehti 12/2012. Teksti ja kuvat Kukka Ranta, Senegal.

Suomen Kuvalehti 12/2012 Kalatkin merestäSuomen Kuvalehti 12/2012 Kalatkin merestäSuomen Kuvalehti 12/2012 Kalatkin merestäSuomen Kuvalehti 12/2012 Kalatkin merestä

Kalatkin merestä -reportaasi ilmestyi Suomen Kuvalehden numerossa 12/2012 perjantaina 23. maaliskuuta.

Lue myös muita Kukka Rannan juttuja liikakalastuksesta ja siirtolaisuudesta:
Apeat apajat, Image 11/2011
Kuvareportaasi: Kalastus on julmaa kauppaa, Voima 24.3.2011
EU kalavarkaissa, Voima 3/2011
Ahneet apajilla: Liika- ja salakalastusta Afrikassa, Maailman Kuvalehti 10/2010
Kuvareportaasi: Unelma työstä, Voima 23.8.2010
Somalian kaksi piratismia, Voima 6/2009

Ryöstetty meri – kuvakertomus kalakaupan köyhdyttämästä Senegalista

Suomen Kuvalehti 23.3.2012, Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Kalastus on Senegalin keskeisimpiä elinkeinoja, mutta enää saalista ei riitä kaikille niin kuin ennen. Ulkomaiset troolarit vievät paikallisilta ihmisiltä paitsi elinkeinon myös ruoan.

00ddf-2-senegal30-kukkarantaSenegalin pääkaupungin Dakarin eteläosassa ulkomaisten troolareiden valot loistavat kirkkaammin kuin täysikuu. Aamuvarhaisella, auringon vielä hipoessa taivaanrantaa, ensimmäiset pienveneet suuntaavat Petit Mbaon kalastajarannalta kohti avomerta.

Babacar, 45, vetää ankkurin ylös ja valmistautuu työpäiväänsä. Mies tuntee meren yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kalastus on muuttunut kovasti. Suurin ero on, ettei kalavaroistaan tunnetussa Senegalissa ole enää kalaa.

”Joka päivä Petit Mbaon rantavedessä näkee isoja eurooppalaisia ja aasialaisia troolareita”, Babacar kertoo. ”Ne vievät kalamme.”

28-Senegal3-KukkaRantaKala on keskeinen ruoka ja elinkeino Senegalissa. Se täyttää 70 prosenttia 12-miljoonaisen väestön proteiinitarpeesta ja työllistää ainakin 600 000, jopa miljoona ihmistä. Vuonna 2009 kalastus muodosti 13 prosenttia Senegalin viennistä ja 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vuoteen 2006 saakka Senegal oli EU:n keskeisin ulkopuolinen kalastuskohde ja EU puolestaan Senegalin kalavarojen suurin vientikohde. EU:n kalastuslisenssi alueella päättyi vuonna 2006, koska Senegalin kalavarat romahtivat. Nyt tilalla on sekä yksityisiä, laittomia että salaisia sopimuksia. Paikallisten mukaan ulkomaiset troolarit ovat vieneet heiltä elinkeinon ja ruoan.

Lue laaja Kalatkin merestä -reportaasi Suomen Kuvalehden numerosta 12/2012, joka ilmestyy perjantaina 23. maaliskuuta.

Teksti ja kuvat Kukka Ranta.
Kuvakertomus Netta Vuorinen.

Ei ole yhtä äärioikeistoa – keitä Suomen vastarintaliike kutsui Helsinkiin?

Suomen Kuvalehti 21.10.2011 | Teksti: Mikael Brunila | Kuva: Kukka Ranta

Lauantaina 22. lokakuuta Suomeen kokoontuu joukko äärioikeistolaisia eri puolilta Eurooppaa. Suomen vastarintaliikkeeksi itseään kutsuva järjestö on kutsunut koolle seminaarin, johon tulee puhujia Ruotsista, Italiasta ja Saksasta. Onko Helsinki-Vantaan lentokentälle siis odotettavissa skinien tungos?

Suomen vastarintaliikkeen seminaaria mainostetaan tarroilla eri puolilla Helsinkiä. Kuva Kukka Ranta.

Life in the Roma Camp

This Photo Report was published in the website of Suomen Kuvalehti magazine in August 25th, 2011.

Eastern European Roma immigrants, so called Roma beggars use to live in the Kalasatama of Helsinki. This photo-report is about their life in the camp under the sky, before the City of Helsinki evicted them in late August 2011. Evictions has become the most common way to treat with the most discriminated minority of Europe – everywhere.

Roma musician in Helsinki, 2011.

Romanit: Vielä tänään Helsingissä – missä huomenna?

Suomen Kuvalehti 34/2011 (30.8.2011) | Teksti & Kuvat: Kukka Ranta

SuomenKuvalehti-34:2011-KukkaRanta-romanit-Leiristäleiriin1SuomenKuvalehti-34:2011-KukkaRanta-romanit-Leiristäleiriin2SuomenKuvalehti-34:2011-KukkaRanta-romanit-Leiristäleiriin3SuomenKuvalehti-34:2011-KukkaRanta-romanit-Leiristäleiriin4
Helsingin Kalasatama elokuussa 2011.

Maria Virgil, 36, ja hänen miehensä Cornel Virgil, 40, hääräävät romanileirin ulkoilmakeittiössä. Pariskunta on Suomessa, koska he menettivät työnsä Italiassa.

”Vietämme juhlapäivää, sillä tyttäreni Romaniassa täyttää yhdeksän vuotta. Hän on äitini hoivissa”, Maria kertoo. Monilla Kalasataman leiriläisillä on sama tilanne. Lapset ovat kotimaassa isovanhempien luona, kun vanhemmat ansaitsevat rahaa maailmalla.

Maria asui miehensä kanssa Italiassa kuusi vuotta. Hän poimi pätkätöinä muun muassa banaaneja ja parsakaalia. Aviomies Cornel työskenteli rakennuksilla. Talouskriisi vei työt ja pakotti matkaamaan Euroopan pohjoisperukoille.

Nyt pariskunta kerjää ja kerää pulloja Suomessa ja tienaa 10-20 euroa päivässä. Raha riittää lähinnä ruokaan. Yöt nukutaan teltassa, joka on pystytetty kylmyyttä eristävän puulavan päälle.

Leirin väki kerääntyy illan hämärtyessä lihaa tirisevän pihagrillin ympärille. Maljoja nostetaan syntymäpäiväänsä 1 700 kilometrin päässä viettävälle Anna Marialle.

Romaniassa syntymäpäiväjuhlissa soittaisi paikallinen orkesteri. Kalastamassa grillitulen liekit saavat tahtia mustalaismusiikista, joka tulvii auton stereoista. Hämärän laskeutuessa Maria nuokahtaa pihan sohvalle. Kauempana hyrisee poliisiauto.

Kun Euroopan unioni ja Schengen-alue laajenivat vuosina 2004 ja 2007, monet Itä-Euroopan romanit lähtivät työn perään Etelä-Eurooppaan. Dany Bobudinaur, 44, muutti jo vuonna 2002 Espanjaan.

Ensimmäiset vuotensa hän oli ilman työsopimusta, mutta teki kuitenkin töitä rakennuksilla. Työsopimuksen saaminen mahdollisti oleskeluluvan hakemisen ja vuokra-asunnon, jonka Dany jakoi veljensä kanssa. Kuukausipalkka oli noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Talouskriisin syvennyttyä Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa epäviralliset siirtolaistyöläiset ovat menettäneet työpaikkansa ensimmäisten joukossa. Dany jäi työttömäksi kaksi vuotta sitten, ja pian sen jälkeen häneltä vietiin oleskelulupa. Dany pyöräilee nyt pitkin Helsingin katuja ja tonkii pulloja roskalaatikoista. Päivässä saattaa tienata 10-40 euroa. Muita tuloja Danyllä ei ole.

Helsinkiin ensimmäiset siirtolaisromanit saapuivat syksyllä 2007, kun Bulgaria ja Romania liittyivät Euroopan unioniin. Kaikkiaan Euroopan unionin laajeneminen vuosina 2004 ja 2007 kasvatti unionin romanivähemmistöä viidellä miljoonalla.

Vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti EU:n kansalaiset saavat vapaasti, ilman oleskelulupaa matkustaa toisessa EU-maassa kolmen kuukauden ajan.

Helsinki on pallotellut romanien majoittamista siitä lähtien, kun heitä alkoi saapua kaupunkiin. Vuonna 2010 Helsingin kaupunki antoi poliisilaitokselle valtakirjan, joka sallii luvattomien leirien poistamisen kaupungin omistamalta maalta ilman maanomistajan käskyä.

Kesän 2011 alussa häädöt Helsingin romanileireissä lisääntyivät entisestään. Helsingin kaupungin linjauksen mukaan luvattomiin leireihin oli puututtava välittömästi. Kaupungin virka-apupyyntöön vastanneet poliisit ovat turhautuneita, sillä käytännössä romanit vain siirtyvät paikasta toiseen.

Siirtolaisromanit eivät ole enää vain Helsingin kaupungin asia, vaan romanialaisia ja bulgarialaisia romaneja kohtaa nyt kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Romanit kiertävät festivaaleilla ja isoissa yleisötapahtumissa myymässä kukkia, keräämässä pulloja tai musisoimassa.

Häädöistä on tullut yleinen eurooppalainen tapa suhtautua romanien liikkumiseen. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty muistuttaa, että häädöt koskevat ihmisryhmää, joka niitä vähiten pystyy vastustamaan. Monissa Euroopan maissa romaneita häädetään leireistään, mutta heille ei osoiteta luvallista asuinpaikkaa.

Irlannissa työskennellyt Madona (vas.) saapui serkkunsa Marian kanssa siskonsa Reginan luokse. Reginan sylissä on veljenpoika Pedro. Romaniperhe elää taivasalla.

Ranskassa ja Italiassa häätöjä perustellaan rikollisuuden pesäkkeiden puhdistamisella. Vuosi sitten heinäkuussa Tanskassa pidätettiin 23 romania sen jälkeen, kun Kööpenhaminan pormestari Frank Jensen oli kehottanut Tanskan parlamenttia ryhtymään toimenpiteisiin romanirikollisuuden kitkemiseksi.

Spartacus, 30, oli yksi heistä. Hän asui Romaniasta lähdettyään ensin viisi vuotta Italiassa Milanon lähellä Zingarissa yli 400 asuntovaunun leirissä. Hän toimi muurarina, kunnes työt loppuivat.

Spartacus lähti sukulaistensa mukana Tanskaan. Romaniryhmä asui teltoissa joutomaalla Kööpenhaminan laitamilla. Poliisi otti ryhmän talteen, koska se oli leiriytynyt yksityisalueelle.

Media uutisoi joukkopidätykseen, mutta romanien kannalta liian myöhään. Sataman pihalla Spartacus osoittaa vieressä istuvaa serkkunsa poikaa ja muutamaa muuta sukulaistaan. ”Kiinnioton jälkeisenä päivänä meidät kaikki karkotettiin Romaniaan.”

Ruotsi puolestaan karkotti syksyllä 2010 viisikymmentä kerjäläisromania.

Vapaan liikkuvuuden direktiivissä sanotaan, että vieraileva EU-kansalainen ei saa muodostua taakaksi toiselle jäsenvaltiolle. Kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen on rekisteröitävä oleskeluoikeus ja todistettava ulkomaalaispoliisille, että kykenee elättämään itsensä. Sosiaalituen käyttö voi olla käännytysperuste.

Macerika, 20, on kahden lapsen äiti. Kuusi- ja seitsenvuotiaat lapset leikkivät patjoilla täytetyssä henkilöautossa, joka on heidän kotinsa. Mies on matkalla jossain Euroopassa.

”Romaneja asuu kadulla, ulkona leireissä. Miksi EU ei auta?” Macerika kysyy. Hammasrivistössä kiiltää useampi kullanvärinen tekohammas.

Muutama viikko sitten Macerika huomasi aamulla herätessään, että hänen autonsa ikkunaan oli teipattu lappu. Koulua käymätön Macerika ei ymmärtänyt, mitä lapussa luki.
Paperissa pyydettiin suomen ja englannin kielellä, että Sataman alueella leiriytyvien on poistuttava. Tarkkaa päivämäärää ei ilmoitettu.

Kalasataman alueella toimii Sosiaalikeskus Satama, joka on majoittanut eniten Suomeen saapuneita romaneja. Sosiaalikeskus sai alkunsa talonvaltausliikkeestä, ja siinä toimivat ovat vapaaehtoisia. Häätö koskee romanileirin lisäksi sosiaalikeskus Satamaa, jonka käyttämä talo puretaan.

Romaneille tarjotaan leiriytymispaikaksi Helsingin kaupungin virallista leirintäaluetta Rastilaa, johon useimmilla romaneilla ei kuitenkaan ole varaa. Matkailuajoneuvon ja sähkön kuukausihinta Rastilassa vaihtelee reilusta 500 eurosta lähes 800 euroon.

Helsinki toivoo, että kehotus on riittävä keino tyhjentää alue.

Romanit eivät kuitenkaan aio heti poistua. ”En tiedä” on heidän vastauksensa kysymykseen, mitä tapahtuu häädön jälkeen.

Tihkusateisessa Kalasatamassa Simona, 25, valmistautuu auton lähtöön kohti Romaniaa. Kotimaassa odottaa kaksi lasta ja mies. Simona on kesän ajan ansainnut rahaa Helsingissä keräämällä pulloja, myymällä kukkia ja kerjäämällä.

Vaatteita ei ole ollut varaa ostaa, kaikki säästöt on tarkoitettu kotiin lapsia varten. Toinen pojista on nyt toista vuotta koulussa. Simona kävi koulua neljä vuotta ja osaa lukea ja kirjoittaa vain välttävästi.

Romanian romanilapsista 15 prosenttia ei mene kouluun laisinkaan. Lähes puolet romanilapsista jättää koulun kesken. Muista eurooppalaislapsista keskimäärin 97 prosenttia päättää peruskoulun.

Yksi syy siihen, että romanilapset jäävät pois koulusta on rasismi; sekä opettajat että oppilaat saattavat pahoinpidellä tai nimitellä heitä. Lisäksi työttömät vanhemmat tarvitsevat lasten apua elannon hankintaan. Monilla perheillä ei ole varaa siisteihin kouluvaatteisiin tai eväisiin koulupäivää varten.

Bulgariassa ja Romaniassa romanislummien yhteyteen on perustettu romanilasten omia kouluja. Mutta eristäytyneissä kouluissa oppimistulokset ovat heikompia kuin yhteiskouluissa. Itä-Euroopan maissa romanilapsia on sijoitettu myös vammaisten kouluihin.

Maria, 24, hytisee nuotion äärellä. Hän on huolissaan sateesta, koska se estää kerjäämisen. Tänään tuli tienattua kymmenen euroa, mutta se on jo käytetty ruokaan.
Maria oppi koulussa jonkin verran englantia. ”Opiskelin kymmenen vuotta, mutta nyt se tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Istun täällä kylmässä leirissä ja asun kadulla.”

Yöstä teltassa tulee hyytävä, lämmikkeenä on ohut makuupussi. Marian kaksi poikaa ja mies ovat Romaniassa.

Naiset tienaavat kerjäämällä paremmin kuin miehet, siksi monet naiset lähtevät Romaniasta.

Aamulla kerjätään ensimmäisiltä kaupungin työmatkalaisilta. Illemmalla siirrytään sinne, missä ihmiset käyvät ostoksilla. Iltaisin ja viikonloppuisin kerätään pulloja, myydään kukkia tai musisoidaan. Ne, joilla on auto, matkaavat ympäri Suomea yleisötapahtumiin ja festivaaleille.

Anghelina Silvestru, 32, odottelee ystäväänsä Paulia. Miehet ovat suuntaamassa Karkkilaan, jossa he työskentelevät Alhovuoren hiihtokeskuksessa erilaisissa rakennus- ja huoltohommissa.

Anghelinalla on työsopimus ja oleskelulupa Suomessa. Ja Romaniassa kolme kuukautta vanha esikoinen.

Seuraan liittyy Dany Bobudinaur, jota Anghelina sanoo isäkseen. Romaniperheissä serkkuja kutsutaan veljiksi ja kaukaisia pikkuserkkuja serkuiksi. Dany on Anghelinan vaimon isä.

”Olen Suomessa, koska menetin työni Espanjassa enkä tule toimeen Romanian palkoilla. Voisin tehdä mitä vain, siivota, pestä ikkunoita…”

”Jos on töitä, kaikki on hyvin. Monet varastavat, koska eivät kestä nälkää. Jotkut kerjäävät, jotkut varastavat”, Dany toteaa.

Keskusrikospoliisin mukaan Romanian kansalaiset ovat muutaman viime vuoden aikana nousseet Suomen kolmanneksi suurimmaksi rikoksia tekeväksi ulkomaalaisten ryhmäksi. Monet Suomeen tulevista romaneista saattavat olla ihmiskaupan uhreja, mutta poliisilla ei ole tietoa, kuinka moni Suomessa kerjäävistä kuuluu heihin.

Romanit saavat usein lainaa vain rikollisryhmiltä, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen. Lainan turvin suvut lähettävät jäseniään ulkomaille ansaitsemaan rahaa. Velkavankeudessa saattaa elää koko suku.

Dany kertoo säästävänsä rahaa joka päivä, edes ihan pikkuisen. Kotikaupungissa Târgu Jiussa Romaniassa asuu 15-vuotias poika yhdessä reumaa ja sydänvaivoja sairastavan isoäidin kanssa. Tyttären lapsi lisää kuluja.

Romaniassa ja Bulgariassa terveydenhoito on lähes kokonaan yksityistä. Työnantaja maksaa sairausvakuutuksen, joten sitä ei työttömillä romaneilla ole. Romanit kertovat, että he joutuvat maksamaan palveluista enemmän kuin muu väestö.

Sairaalaan hakeudutaan usein vasta viime tingassa. Syynä saattaa olla rahanpuute tai epäluulo viranomaisia kohtaan.

YK:n mukaan lapsikuolleisuus romanien keskuudessa on kuusi kertaa suurempi kuin Euroopassa muuten. Romanilapset ovat ikätovereitaan usein 7-15 senttiä lyhyempiä. Huono ruokavalio, epäkelvot asuintilat ja kehnot terveyspalvelut vaikuttavat romanilasten kasvuun. Romanivanhus kuolee keskimäärin kymmenen vuotta muita eurooppalaisia aikaisemmin.

”Suomessa syön kolme kertaa päivässä, Romaniassa kerran tai kaksi”, Dany kertoo. Hän tunnustaa toisinaan itsekin etsivänsä ruokansa roskiksista. Rahaa kuluu myös Romanian kotitalon sähköön sekä polttopuihin, sillä Danyn talossa ei ole sähkölämmitystä.

Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan 12 prosentista romanikoteja puuttuu sähköt kokonaan. Sähköt saatetaan kuitenkin virittää itse läheisistä kaapeleista.

Romaniassa 73 prosentissa romaniasunnoista ei ole juoksevaa vettä. Vesi kannetaan usein kilometrien takaa. 72 prosentissa kodeista ei ole viemäröintiä, tarpeet saatetaan tehdä pottaan, lähipusikoihin tai takapihalle kaivettuun maakuoppaan.

Keskeisten kunnallisten palvelujen, kuten jätehuollon, puute lisää tautiriskejä. Romanikodit ovat usein ryhmittyneet kaupunkien infrastruktuurin ulkopuolelle, pahimmillaan myrkylliselle jätemaalle.

Kalasatamassa Dany nukkuu vaimonsa kanssa kosteiden pahvien reunustamassa teltassa. Öisin pariskunta kasaa kaikki vaatteensa ohuen peiton päälle, mutta kosteaa kylmyyttä ei pääse pakoon.

Kymmenen päivää sitten keskiyöllä viereisen huoltoaseman pihalta kurvasi auto heidän telttansa viereen. Neljä miestä heitteli nyrkin kokoisia kiviä telttaa kohti.

Kivet kolahtelivat teltan suojaksi rakennettuun lautaseinään ja painoivat suojakattona toimivaa pahvia myttyyn. Kukaan ei loukkaantunut. Auto kaahasi pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Telttakankaan ja lautaseinän suojaksi on nyt raahattu nahkasohva. Lautaseinän kulmaan on niitattu häätölappu.

Juttu julkaistu Suomen Kuvalehdessä 34/2011 (ilm. 26.8.2011)

Aiheesta lisää
Kuvakertomus: Elämää romanileirissä (Suomenkuvalehti.fi 25.8.2011)
Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii (Suomenkuvalehti.fi 26.8.2011)

Kalasataman romanileiri tyhjennettiin – Eurooppa haluaa romanit pois silmistään (Suomenkuvalehti.fi 30.8.2011)

Kalasataman romanileiri tyhjennettiin – Eurooppa haluaa romanit pois silmistään

Suomen Kuvalehti 30.8.2011 | Teksti: Kukka Ranta

Poliisi on tyhjentänyt Helsingissä Kalasataman romanileirin ja alueella sijaitsevan rakennuksen, joka tunnetaan sosiaalikeskus Satamana. Aamulla puoli yhdeksän aikaan alkaneessa operaatiossa oli mukana useita kymmeniä poliiseja. Kalasataman alueella oli eri lähteiden mukaan noin 30 romania.

Sosiaalikeskus Sataman rakennus on tarkoitus purkaa.

”Kalasatamassa on ollut kolmisen vuotta romanien luvaton leiri, ja Vapaa katto ry:n vuokrasopimus päättyi kesäkuun lopussa. Olemme pitkin kesää ilmoittaneet, että romanien pitäisi poistua luvattomalta alueelta”, sanoo johtava asiantuntija Jarmo Räihä Helsingin sosiaalivirastosta MTV3:n haastattelussa.

Helsinki ei tarjoa häädetyille romaneille majoitusta. Kukaan ei tiedä, minne he menevät seuraavaksi.

2dd09-romani_kartta_iso1

Grafiikka Hannu Kyyriäinen / SK.

Eurooppa haluaa häätää romanit pois silmistään

Helsingin Rautatientorilla kerjäävä romaninainen on pitkän kurjistumisen kierteen loppupiste. Sen alku on hieman yllättävä: kommunismin romahdus 1980-luvun lopulla.

Perinteisesti kiertolaisina eläneet romanit pakotettiin kommunismin aikana paikoilleen. Heistä tuli tarpeellista kouluttamatonta työvoimaa. Kaupungeissa romanit tekivät töitä tehtaissa, maaseudulla tiloilla hedelmien poimijoina ja ojien kaivajina. Kommunismin aikana Itä-Euroopan romaneilla oli töitä ja asunnot.

Kommunismin romahduksen jälkeen esimerkiksi Romaniassa romanityöttömyys kasvoi kahdessa vuodessa 15 prosentista 85 prosenttiin. Unkarissa arviolta kaksi kolmesta romaneja työllistäneestä työpaikasta lakkautettiin. Romanit menettivät myös asuntonsa.

Itä-Euroopan romaneista tuli kouluttamaton työtön massa, jonka elämä tiivistyi kaupunkien laitamien slummeihin. Monet romaneista jäivät ilman kansalaisuutta ja henkilöllisyyttä.

EU:n laajennuttua romanit nähdään Euroopassa ongelmaksi, jonka ratkaisuksi on valittu häädöt.
Italiassa Silvio Berlusconin hallinto julisti vuonna 2008 nollatoleranssin romaneille ja rikollisuudelle. Romanileirejä on häädetty massiivisesti ja ihmisiä on keskitetty Nomad Plan -suunnitelman mukaisesti kaupunkien laitamaille.

Kesällä 2008 leireissä asuvilta romaneilta alettiin kerätä sormenjälkiä. Euroopan parlamentti ja komissio vaativat Italiaa lopettamaan etnisen rekisterin keräämisen. Euroopan neuvosto syytti Italiaa fasismista.

Samanlaista etnistä rekisteriä on kerätty myös Ranskassa. Romanit nousivat otsikoihin loppukesällä 2010, kun Ranska karkotti yli 8  000 romania takaisin Romaniaan ja Bulgariaan. Samalla häädettiin lähes viisisataa romanileiriä presidentti Nicolas Sarkozyn käskystä. Jo edellisenä vuonna Ranskasta karkotettiin lähes 10 000 romania.

Romaneille maksettiin 300 euron ”humanitaarinen paluuraha”, jonka saaminen edellytti sormenjälkien antamista viranomaisrekisteriin. Rekisterillä yritetään estää palaaminen maahan.

Euroopan neuvoston yleissopimus kieltää ulkomaalaisten joukkokarkotuksen. Oikeuskomissaari Viviane Reding uhkasi Ranskaa oikeustoimilla. ”Joukkohäädöt antavat kuvan että ihmisiä siirretään etnisen taustansa takia. En uskonut, että Eurooppa enää kohtaisi tämänkaltaista tilannetta toisen maailmansodan kokemusten jälkeen”, Reding huomautti syyskuussa 2010.

Suomi on astunut samalle häätöjen tielle, jota lähes kaikki Euroopan maat kulkevat.

Lokakuussa 2009 Helsingin kaupunki hääti romanit Kalasataman metroaseman läheisyyteen rakennetusta leiristä ja hajotti kylmän varalle rakennetut puumajat. Tammikuussa 2010 kaupunki hääti romaniperheitä Suomesta uhkaamalla lasten huostaanotolla. Kyseessä olivat samat perheet, joita kaupunki oli hätämajoittanut kovien talvipakkasten aikaan vuodenvaihteessa 2009.

Marraskuussa 2010 kaupunki maksoi Ranskan ja Saksan malliin romaneille paluurahat Romaniaan sen jälkeen, kun Sosiaalikeskus Sataman romanileirissä oli sattunut tulipalo. Tulipalosta nousi turvallisuuskysymys, johon vetoamalla Sataman romanileiriä on jo useita kertoja yritetty sulkea.

Äärioikeiston nousu

Talouskriisi on vaikeuttanut romanien työnsaantia Etelä-Euroopassa. Kriisi on myös vahvistanut ääriliikkeitä ja nationalismia, todetaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) kesäkuun 2011 raportissa. Rasistinen puhe ja viharikokset ovat lisääntyneet kaikkialla Euroopassa.

Vuoden 2010 aikana oikeistopopulistiset puolueet saavuttivat vaalivoittoja useissa Euroopan maissa. Itä-Euroopassa voimistuva äärioikeisto kohdistaa vihansa erityisesti romaneihin.

Lisääntyvä romanivastainen väkivalta erityisesti Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa on saanut runsaasti huomiota mediassa.

Osittain kyse on häirinnästä ja painostuksesta, romanikylien läpi on järjestetty esimerkiksi rasistisia marsseja. Myös rasistinen väkivalta on lisääntynyt, esimerkiksi Unkarissa romanien koteihin on ensin tehty polttopulloiskuja ja sitten pakenevia romaneja on ammuttu.

Ongelmana on, ettei hyökkäyksiin ole tehokkaasti puututtu.

Itä-Slovakiassa Šarišské Michalànyn kaupunki rakensi yli kaksi metriä korkean muurin romanikylän ja kaupungin asukkaiden väliin. Näin turvallisuusongelmana pidetyt romanit poistettiin kaupunkilaisten silmistä. Slovakiassa on viime vuosina useissa eri kaupungeissa rakennettu vastaavia muureja julkisella rahoituksella.

Unkarissa maan äärioikeiston nousu kohdistuu ennen kaikkea romaneihin. Kahdeksan ihmistä on kuollut romanivastaisissa iskuissa vuosina 2008-2010. Eräässä iskussa kuolivat isoisä ja pikkupoika. Pian sen jälkeen surmattiin isoäiti.

Romaneja vainoavat puolisotilaalliset joukot, jotka saavat tukensa äärioikeistolaiselta Jobbik-puolueelta. Se sai viime vuoden parlamenttivaaleissa 17 prosentin ääniosuuden. Vuotta aikaisemmin Jobbik voitti neljä paikkaa Euroopan parlamenttivaaleissa. Puolue ratsastaa romanivastaisuudella erityisesti Unkarin suurimpien romaniasutusten lähellä.

Unkarin väestöstä noin kahdeksan prosenttia on romaneja, ja näillä syntyvyys on kaksinkertainen muuhun väestöön nähden. Unkarilainen kantaväestö ikääntyy, mutta puolet maan romaniväestöstä on alle 20-vuotiaita.

Eräiden arvioiden mukaan vuonna 2040 Unkarin väestöstä lähes puolet on romaneja. Jo kymmenen vuoden kuluttua köyhissä kaupungeissa ja kylissä joka toinen lapsi on romani. Kriisi on väistämätön, jos nykyiselle kouluttamattomuuden, työttömyyden ja slummiutumisen kierteelle ei saada nopeaa muutosta.

Lue myös: SK Romanit: Vielä tänään Helsingissä – missä huomenna?

Juttu julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä 34/2011 (ilm. 26.8.).

Aiheesta lisää:
Kuvakertomus: Elämää romanileirissä (Suomenkuvalehti.fi 25.8.2011)
Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii (Suomenkuvalehti.fi 26.8.2011)
Romanit: Vielä tänään Helsingissä – missä huomenna? (Suomenkuvalehti.fi 30.8.2011)

SK: Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii

Suomen Kuvalehti 26.8.2011 | Teksti ja kuva: Kukka Ranta

”Kyseessä ei ole missään nimessä ratkaisu koko Suomen tai pääkaupunkiseudun tilanteeseen, vaan enemmänkin kehotus muille kunnille toimia samalla lailla”, sanoo Vantaan apulaiskaupunginjohtaja.

023-20-Romanireportaasi-KukkaRanta-RYHMAKUVA-AUTOLLAPamela, 17, asuu yksivuotiaan poikansa ja sukulaistensa kanssa henkilöautossa. Lähes puolet Euroopan romanilapsista jättää peruskoulun kesken. Kuva Kukka Ranta.

”Vantaalla kouluun pääsevät myös paperittomien lapset”, sanoo Vantaan kaupunginvaltuutettu Kimmo Kiljunen (sd).

Hän vieraili Kalasataman romanileirissä. Mieleen jäivät autoissa nukkuvat romanilapset.

”Leiriytymisen olot ovat täysin sietämättömiä. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta”, Kiljunen toteaa. Hän soitti Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothille (sd), joka puolestaan varmisti asian etenemisen: myös leirissä asuvien lapset pääsisivät Vantaalla kouluun.

Vantaan kouluissa on viime vuosina ollut useita lapsia, joilla ei ole sosiaaliturvatunnusta. Kyseessä on yleensä perhe, joka odottaa päätöstä oleskeluluvasta, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo vahvistaa. Kokemusta romanileiristä ei Vantaalla vielä ole, mutta tähän mennessä koulun läheisyydessä asuvat lapset ovat poikkeuksetta päässeet kouluun.

Paperittomalla viitataan henkilöön, jolla ei ole oleskelulupaa. Kyseessä voi myös olla EU-kansalainen, joka ei ole kyennyt rekisteröimään oleskeluoikeuttaan, jota puolestaan pitää anoa kolmen kuukauden maassaolon jälkeen.

Apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth painottaa, että kouluun pääsevät Vantaalla asuvien perheiden lapset. ”Kyseessä ei ole missään nimessä ratkaisu koko Suomen tai pääkaupunkiseudun tilanteeseen, vaan enemmänkin kehotus muille kunnille toimia samalla lailla, lapsen etu huomioon ottaen.”

”Ongelmien ehkäisy tulee halvemmaksi kuin jälkipuinti”, Lehto-Häggroth toteaa.

Helsingissä leirilasten oppivelvollisuus käsittelyssä

”Helsingissä oppilaita ei käännytetä pois koulusta paperien puutteesta”, sanoo Helsingin perusopetuksen päällikkö Marjo Kyllönen. ”Kuntapaikkaa ja henkilöllisyystunnusta ei tarvita. Ratkaisevaa on asumisen pituus ja osoite, jonka perusteella määrätään koulupaikka.”

Leirissä asuvien romanilasten oppivelvollisuus on juuri käsiteltävänä Helsingin kaupungin opetusvirastossa.

”Lain mukaan kunnalle muodostuu velvoite valvoa koulunkäyntiä, kun henkilö on rekisterissä ja kunnassa kirjoilla. Selvitämme parhaillaan, milloin lapselle syntyy oppivelvollisuus”, Kyllönen sanoo.

”Jos perhe asuu useamman kuukauden Helsingissä, vanhempien pitää hakeutua opetusviranomaisten luokse. Kun asuminen on pysyvää ja kestää esimerkiksi lukukauden, opetus järjestetään. Teemme päätökset tapauskohtaisesti lapsen edun kannalta”, sanoo Helsingin opetusasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen.

Haataisen mukaan nyt ollaan uudessa tilanteessa erilaisten uusien ryhmien kanssa. Kaupungin tulee miettiä lapsen edun kannalta, miten romanileiriläisten perheitä voitaisiin informoida, että viesti kouluun pääsystä menee heille perille.

”Tavoitteenahan on, ettei vanhempien siirtyminen maasta toiseen aiheuta lasten syrjäytymistä. Jos lapset eivät ole koulussa, sukupolvelta toiselle siirtyvä köyhyys kasautuu.”

Haataisen mielestä romanisiirtolaisten lasten oppivelvollisuus täytyisi linjata valtakunnan tasolla opetushallituksessa ja ministeriössä. Kunnassa asioita ratkotaan arkitasolla.

Pääkaupunkiseudulla sekä Turussa ja Tampereella oppivelvollisille kielitaidottomille lapsille opetetaan suomen kieli niin sanotulla valmistavalla luokalla. Vuoden kuluttua lapset siirtyvät asteittain ”suomi toisena kielenä” -yleisopetukseen. Rahoitus tulee osin valtiolta, loput kaupungilta.

Marjo Kyllösen mukaan valmistavilla luokilla on hyvin tilaa, eikä lisäkuluja tule, ellei uusia ryhmiä jouduta perustamaan. Eniten maksavat tilavuokrat ja opettajien palkat. Oppilaille hankittavat opetusmateriaalien kustannukset eivät ole merkittäviä.

”Laki lähtee siitä, että kaupungin alueella asuville kuuluu järjestää perusopetus. Opetusvirasto selvittää parhaillaan minkälaisia yhteistyökuvioita tarvitaan kokonaisuuden kannalta, jotta pystymme vastaamaan olemassa olevaan tilanteeseen”, Haatainen selvittää.

Päätöksiä Helsingin kaupungin osalta voidaan odottaa lähiviikkoina.

romanilapset_kartta
Romanilapsia eristävissä kouluissa oppimistulokset ovat heikompia kuin yhteiskouluissa. Grafiikka Hannu Kyyriäinen / SK.

Työttömyys pakottaa siirtolaisuuteen

Kalasataman romanileirissä asuvan Georg Florin, 32, mielestä olisi hienoa saada lapset kouluun. Taustalla juoksentelevat kuusi- ja seitsenvuotiaat tenavat, jotka asuvat henkilöautossa. Heidän äitinsä Macerika, 20, ei ole koskaan käynyt koulua.

Romanian romanilapsista 15 prosenttia ei mene kouluun laisinkaan. Euroopan romanilapsista lähes puolet jättää peruskoulun kesken. Euroopan komission yksi keskeisimpiä tavoitteita romanien aseman parantamiseksi on lasten koulunkäynti.

Georgi ei pidä Kiljusen ideaa kovin toimivana. ”Koulunkäynti on vaikeaa, koska meillä ei ole pysyvää kotia ja siihen on syynä rahan ja työn puute.”

Palkkatyön puutteessa romanit eivät voi rekisteröidä oleskeluoikeuttaan ja ovat pakotettuja jatkuvaan siirtolaisuuteen. Euroopan unionin perusoikeusvirasto kehottaa Euroopan maita luopumaan kolmen kuukauden jälkeen vaadittavasta oleskeluoikeuden rekisteröimisestä. Näin lasten koulunkäyntikin helpottuisi.

”Työskentelin aiemmin Romaniassa kuorma-autokuskina 13 vuoden ajan. Nyt on jäljellä pelkkää työttömyyttä. Olemme täällä, koska Romaniassa meillä ei ole tulevaisuutta”, Georgi kertoo.

Kalasatama leirissä asuvat romanit keskustelevat pitkään taivasalla koulun mahdollisuudesta toiveen pilke silmäkulmassa. Päällimmäisenä on huoli pian koittavasta Helsingin kaupungin toimeenpanemasta häädöstä. Romanit eivät tiedä mihin menevät.

Euroopan väestöstä 17 prosenttia elää köyhyydessä, romanien kohdalla luku on neljä kertaa suurempi. Euroopan talouskomission mukaan 73 prosenttia Euroopan 10-12 miljoonasta romaneista on työttömiä.

”Missä voisimme oikein asua ja mistä saisimme töitä?”

Aiheesta lisää SK:ssa 34/2011 (ilm. 26.8.).

Katso myös SK:n kuvakertomus Elämää romanileirissä.