Ääriainesta

 Maailman Kuvalehti 12/2013 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kazakstanissa riippumattomat toimittajat ovat itsevaltaisen presidentin tulilinjalla. Myös Zhanar Kassymbekova leimattiin ääriainekseksi.

19-Zhanar3-KukkaRANTAJoulukuussa 2011 puhelin soi Almatyssa Kazakstanissa. Siihen vastaa 35-vuotias toimittaja Zhanar Kassymbekova.

Puhelu tulee maan lounaisosasta, Zhanaozenin öljyntuotantoalueelta. Soittaja pelkää, että poliisi aikoo nujertaa alueen työläiset voimakeinoin.

Kassymbekovasta tuntuu, että jotain kamalaa tulee tapahtumaan.

Puhelinsoitosta alkaa Kassymbekovan elämän haastavin työjakso. Hän on jo kuukausia seurannut poliisin ja lakkoilevien työntekijöiden konfliktin kehittymistä.

Zhanaozenin työntekijät vaativat parempia työoloja. Kun öljy-yhtiö ei suostunut neuvotteluihin, työläiset menivät lakkoon toukokuussa. Joulukuussa lakko jatkuu jo kahdeksatta kuukautta.

Lakko on alkanut vaikuttaa myös nousevan öljymahdin öljyntuotantoon. Lakkojohtajia ja heidän perheenjäseniään on uhkailtu ja murhattu.  16. joulukuuta on Kazakstanin itsenäisyyspäivä ja Zhanaozenin kaupungin keskusaukiolla järjestetään juhlat. Samalla aukiolla tuhannet lakkolaiset ovat osoittaneet rauhanomaisesti mieltään jo kuukausia.

Yhtäkkiä kaupunki täyttyy mellakkavarusteisista poliiseista.

“Ihmiset anelivat puhelimessa: auta meitä”, Kassymbekova muistelee.

Perhetragedia teki toimittajan

Herkästi naurava Zhanar Kassymbekova on elänyt lähes koko elämänsä Kazakstanin entisessä pääkaupungissa Almatyssa. Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja kaksi veljeä perheineen.

Aviomiestä päättäväisen feministin on ollut vaikea löytää, sillä Kassymbekovan mukaan hänen on vaikea mahtua kazakstanilaisten miesten olettamaan vaimon muottiin.

Viitisen vuotta sitten Kassymbekovan maailma järkkyi, kun hänelle läheinen serkku menehtyi. Kaksi poliisia olivat kutsuneet serkun illalliselle, raiskanneet ja pudottaneet hänet alas kerrostalon yhdennestätoista kerroksesta.

Perhe teki rikosilmoituksen, mutta poliisi ei tutkinut tapausta. Patologi ei tutkinut raiskausta, koska lääkäri suojeli poliisia.

“Tapaus kertoo paljon Kazakstanissa rehottavasta korruptiosta. Syyttäjä totesi lopulta, että kyseessä oli itsemurha.”

Serkun kuoleman aikoihin Kassymbekova työskenteli yksityisellä puolella mainos- ja myyntiedustajana.

“Jätin alan, koska näin monia yhteiskunnallisia ongelmia, enkä voinut enää sulkea silmiäni.“

Jonkin aikaa Kassymbekova työskenteli opiskelijajärjestöissä ja kirjoitti satunnaisesti lehtijuttuja vapaana toimittajana.

Sitten ystävä kutsui hänet mukaan itsenäiseen Respublika-lehteen. Kassymbekova suostui heti. Työ suositussa yhteiskuntakriittisessä lehdessä oli suuri kunnia.

Joukkosurman päivä

Joulukuun 16. päivä 2011 on kulunut 20 vuotta siitä, kun Neuvostoliittoon kuulunut Kazakstan itsenäistyi. Päivästä tulee joukkosurman päivä.

Kassymbekovan puhelin soi lakkaamatta. Pian alkaa tihkua tietoa kymmenistä kuolleista ja sadoista haavoittuneista. Eräs nainen kuvailee, miten kaksi poikaa kuoli hänen edessään, kun luodit olivat osuneet heitä päähän ja rintaan.

Iltapäivällä Zhanaozenin kaupungin puhelinverkko suljetaan. Linja pysyy suljettuna kuukauden. Presidentti Nursultan Nazarbajev julistaa alueelle poikkeustilan.

Kassymbekova pyytää päätoimittajaltaan lupaa lähteä Zhanaozeniin. Hän haluaa nähdä omin silmin,  mitä siellä tapahtuu.

Lakkoon on osallistunut kaikkiaan 15 000 ihmistä. Lakkoilijat ovat saaneet kaupunkilaisilta tukea ja ruoka-apua. Nyt he kaikki ovat vainon kohteena. Ja monet heistä luottavat Kassymbekovaan.

Joukkosurmaa seuraavana aamuna Kassymbekovan lento saapuu Zhanaozenistä 150 kilometrin päässä sijaitsevaan Aktaun kaupunkiin. Tunnelma siellä on painostava. Kaduilla on tuhansia poliiseja ja sisäministeriön erikoisjoukkoja.

Aktaussa Kassymbekova tapaa riippumattoman K+-tv-kanavan ja Al Jazeeran toimittajat. Yhdessä he lähtevät aavikon halki kohti öljyntuotantoaluetta.

Kun seurue saapuu Zhanaozenin edustalle, matkanteko pysähtyy. Sisäministeriön erikoisjoukot piirittävät kaupunkia. Ilmassa lemuavat edellispäivän tulipalot.

Toimittajat suuntaavat naapurikaupunkiin Shepteen. Myös siellä poliisit ovat ampuneet siviilejä.

Massiivisten lakkojen perimmäinen syy paljastuu paikan päällä.

“En ollut osannut pahimmissa painajaisissanikaan kuvitella sellaista köyhyyttä, olin shokissa”, Kassymbekova muistelee.

Kazakstanin odotetaan nousevan lähivuosina maailman kymmenen suurimman öljyntuottajan joukkoon, mutta öljytyöläisten olot ovat huonot. Saadakseen työpaikan, he joutuvat maksamaan lahjuksia. Asunnot ovat rapistuneita alueella, jossa lämpötila laskee talvella 40 pakkasasteeseen.

Myöhemmin Kassymbekova yrittää jälleen Zhanaozeniin. Lopulta seurue pääsee perille. Ilmassa väreilee palaneen käry ja pelko.

Poliisit pysäyttelevät ihmisiä kaduilla ja sullovat heitä poliisiautoihin. Poliisiasemilla Kassymbekova näkee kymmeniä verisiä miehiä rivissä seinää vasten. Ruumishuoneella lepää luotien lävistämiä ihmisiä, joista omaiset joutuvat maksamaan lunnaita.

Virallisen tiedon mukaan Zhanaozenissa kuoli 16 ihmistä, Shetpessä yksi. Kaupunkilaiset kuitenkin kertovat Kassymbekovalle lähes sadasta kuolleesta. Ruumiita on piiloteltu naapurikaupunkeihin.

Viranomaisten kerrotaan sittemmin kiduttaneen ihmisiä, jotta he antaisivat vääriä todistajanlausuntoja oikeudessa. Tarkoituksena on saada leimattua lakkolaiset syyllisiksi levottomuuksiin.

Vainon kohteeksi

Seuraavana keväänä, vuonna 2012, Kassymbekova vierailee Zhanozenissa muutaman viikon välein.

Hän haastattelee kidutettuja, raiskattuja ja omaisiaan etsiviä.

Kassymbekova itse kärsii posttraumaattisesta stressistä ja unettomuudesta. Masennus johtaa lopulta sydänvaivoihin.

Kassymbekova raportoi tiuhaan tahtiin Respublikaan ja joutuu pian itsekin vainon kohteeksi. Hänen perheensä Almatyssa alkaa saada häirintäpuheluita. Lehti vaihtaa nimeään toistuvasti ja muuttaa myös lukuisia kertoja työrauhan takaamiseksi. Toimittajien kimppuun hyökätään kaduilla ja kahviloissa.

Itsenäisiä medioita ja oppositiopuolueita vainotaan entistä enemmän Zhanaozenin joukkosurman jälkeen, kun itsevaltaisen presidentti Nazarbajevin hallinto ryhtyy peittelemään verityön jälkiä ja estämään kasvavaa kritiikkiä.

Kazakstanin turvallisuuskomitea uhkailee Zhanaozenista kirjoittavia toimittajia vankeudella. Syksyllä 2012 Kassymbekovan läheinen työtoveri pahoinpidellään kadulla.

Työ jatkuu

Marraskuussa 2012 tilanne kiristyy entisestään. Kazakstanin yleisen syyttäjän virasto julistaa kaikki maan keskeisimpien riippumattoman median ja oppositioliikkeiden edustajat ääriainekseksi.

Välttääkseen vankilatuomion Kassymbekovan lopettaa työnsä Respublikan toimittajana. Monen muun tavoin hän alkaa harkita muuttoa ulkomaille. Hän tuntee, ettei Kazakstanissa voi enää elää kuristumatta.

Kassymbekova hakee Puolaan opiskelemaan ja muuttaa toukokuussa 2013 Varsovaan. Hän aikoo opiskella englannin ja puolan kieltä ja suorittaa maisterintutkinnon journalismista.

Varsovassa päämajaansa pitävä ihmisoikeusjärjestö Open Dialog Foundation palkkaa tunnetun toimittajan riveihinsä. Järjestö raportoi Kazakstanin ihmisoikeusrikkomuksista ja lobbaa EU:n päättäjiä. EU on Kazakstanin tärkein öljytuotteiden vientikohde ja suurin ulkomainen investoija.

Kassymbekova on vienyt kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita, toimittajia ja EU:n poliitikkoja tutustumaan kotimaansa todellisuuteen. Kansainvälisen yhteisön huomiosta on hyötyä. Se auttaa kazakstanilaisia ihmisoikeusaktivisteja, oppositiopuolueiden jäseniä ja toimittajia säilyttämään henkensä. Osa vangituista on jopa vapautettu vankilasta.

“Vierailen nyt useammin perheeni luona kuin Kazakstanissa asuessani”, kiireinen toimittajanainen naurahtaa. “Aion jatkaa ihmisoikeustyötä, mutta seuraan Kazakstanin kehitystä nyt etäämmältä. Puolassa olen turvassa.”

Advertisements

Silenced Voices from Kazakhstan

Mr. President, remember about human rights!

Open Dialog Foundation 9.5.2013 Text and pictures: Kukka Ranta

At the moment, the President Niinistö is visiting Kazakhstan at the invitation of the autocratic head of the republic, President Nursultan Nazarbayev. China’s share in Kazakhstan’s oil industry is growing rapidly. If the influence of the EU as a trading partner weakens, the ability to influence the situation with human rights in the Central Asian republic will be also lost.


In the heart of an oil-rich desert, near the town of Zhanaozen, there is a Muslim ‘city of the dead’, where in October 2012, a witness, who testified about the use of torture by the police, was buried. Photo: Kukka Ranta.

Throughout the last ten years, Kazakhstan has retained third place in terms of economic growth, falling behind China and Qatar, primarily due to vast oil deposits. Now there are attempts being made to expand the profile of the economy, but economic growth is threatened by the upcoming division of power.

Suffering from tumour, the 72-year-old Kazakh President Nursultan Nazarbayev has concentrated billions of dollars in assets in his inner circle. The older the ruler, the more aggravated the situation with human rights in the country becomes, as no practice of democratic and legal division of the branches of power exists.

Viktor Bozhenko’s younger brother, Aleksandr, gave testimony in court, stating that police used torture after the mass shooting in Zhanaozen. Five months later, Aleksandr was killed.

In recent months, the Security Committee of Kazakhstan has openly threatened independent journalists and their families. According to the editor-in-chief of the ‘Respublika’ newspaper, Irina Petrushova, who has been accused of extremism, callers threatened that children of journalists will be the first to be harmed.

Like many other media outlets, ‘Respublika’ was closed in November 2012: in fact, in Kazakhstan no independent media currently exist. Prior to that, independent publications emphasised the autocratic powers of the president, corruption and mass shooting of oilmen.

The newspaper ‘Respublika’, whose acting deputy editor is Oksana Makushina, was accused of radicalism in November 2012. In December, the police closed down the editorial office, seized the equipment and threatened journalists with incarceration. ‘Respublika’ was the main press outlet of the opposition, and it provided objective coverage of the situation in Zhanaozen. Numerous journalists have been assaulted in the street, and as a result of the persecution, the paper has been forced to repeatedly change its name. When the publication was commencing its activities in 2002, at the doors of the editorial office they found a headless corpse of a dog, to the side of which a note was attached with a screwdriver. The note read: ‘Next time it’s going to be worse’.

In December 2011, hundreds of people were fatally shot in the most important oil-producing centre of Zhanaozen on the Caspian Sea. The shooting was orchestrated in order to quell a many months’ long strike, which slowed down the pace of production. According to official reports, 17 people were killed. However, residents of the town claim that numerous bodies were hidden, and, the number of casualties most likely reached one hundred.

Following the shootings, hundreds of people were detained and tortured; this means was applied in order to force them to give false testimonies. Opposition parties and independent media outlets were virtually destroyed. Many human rights activists fled the country, fearing for their lives.

The head of the most significant opposition party ‘Alga’ which has also been accused of extremism,, Vladimir Kozlov, is currently serving a term of seven and a half years’ imprisonment in the Kazakhstani ‘Siberia’. The working day in the colony begins at 6:00 a.m. Work continues until 8:00 pm. Kozlov has lost more than 5 kg in weight and does not receive necessary medical care.

The wife of Vladimir Kozlov, Aliya Turusbekova, is now in Europe, trying to ‘reach out’ to the governments with information about the situation in Kazakhstan and the fate of her husband. When in March 2013 Aliya visited Finland, she was threatened with imprisonment, and soon after that with “an accident with fatal consequences”.

Mikhail Sizov took on temporary leadership of the largest opposition party in Kazakhstan, ‘Alga’, after its chairman, Vladimir Kozlov, had been taken into custody. Kozlov was arrested in January 2012, upon his return from a meeting of the Office of External Relations of the European Parliament, where he reported on the situation in Kazakhstan after the mass shooting. In October, Kozlov was sentenced to seven and a half years of corrective labour on charges of organising riots in Zhanaozen and making endeavours to overthrow the government of Kazakhstan. As a result of his incarceration under difficult conditions in the penal colony in the Kazakh ‘Siberia’ Kozlov has lost 15 pounds (6 kg). Mikhail Sizov is seriously concerned about the safety of his family.

The European Union and Finland are carrying out negotiations with Kazakhstan on the trade agreement. In November, the European Parliament, in accordance with a draft resolution prepared by Liisa Jaakonsaari, voted to break off the negotiations if the human rights situation in Kazakhstan continued to deteriorate.

Following this decision, Kazakhstan has focused on the organisation of bilateral meetings with heads of European governments to strengthen trade ties with desirable partners. Just this year, three Kazakh Ministers paid a visit to Finland.

In November 2012, the Minister of Foreign Affairs of Kazakhstan, Yerlan Idrisov, when commenting on mass executions for the Finnish media, explained that the tragic events were caused by the actions of ‘hooligans’. However, in fact, they were mere pawns in the campaign of oppression.

According to numerous stories relayed by Zhanaozen residents, crowded trains transporting people dressed in work overalls arrived in town. As reported by the official Kazakh media, these people, in the eyes of the world and the Finnish press, were the very “strikers” and “thugs”, whom the police “justifiably” called to order. Thousands of genuine strikers kept the strictest discipline for months in order to achieve the improvement of their labour rights strictly by legal means.

The telecommunication group ‘Telia-Sonera’ owns 61.9% of the shares of the largest Kazakh telephone carrier ‘Kcell’; before the transaction which took place in December, the share amounted to 86.9%. During the events in Zhanaozen, the telephone connection was blocked as a result of the introduction of the state of emergency. The connection provided by ‘Telia-Sonera’ was also disrupted.

International Trade Minister Аlexander Stubb paid a visit to Kazakhstan in October 2012. He was accompanied by the most numerous business delegation of all time. At the same time, Аleksandr Bozhenko was killed; he was a key witness who gave evidence in court on the use of torture by the police immediately after the mass shooting.

And now, President Sauli Niinistö, accompanied by his wife Jenni Haukio, a delegation of heads of enterprises, Minister of Economic Affairs, Jan Vapaavuori (the National Coalition Party) and a representative of the project entitled ‘A law abiding state in Central Asia’, a former president of the Supreme Court of Finland, Pekka Halberg.

On Wednesday, 17 April, a meeting between Niinistö and Nazarbayev will be held (the article was published on 16 April, 2013 – trans.), which is expected to cover the issues of bilateral relations between Finland and Kazakhstan, as well as the relations between the EU and the Central Asian republic.

China’s influence in the oil industry of Central Asia is growing rapidly. Unlike China, the European Parliament has demanded that the human rights situation in the region be improved. Without trade relations, it will become impossible to influence the observance of human rights, but if the requirement for the development of the law-abiding state isn’t articulated explicitly enough, Finland and the EU will in effect endorse the criminal actions of the Kazakh government.

The husband of the 58-year-old Nuriyash Abdraimova participated in the strike. In total, it was attended by 15,000 people with the mass support of the town residents. Women who were preparing food for the strikers, met regularly in Abdraimova’s apartment. As a result, she is now fighting a court battle against the decision forcing her eviction from the apartment.

The mother of the 25-year-old Aliya, Roza Tuletayeva, was one of the leaders of the strike movement. Due to this fact, she is now serving a seven-year term of imprisonment. She was forced to give false testimony by a means of torture. Roza finally knuckled under pressure from the police when they threatened her daughters would be raped. A subdued seven-year-old Erbakhyt is already well aware of what happened to his grandmother.
 
In Zhanaozen’s neighbouring village of Shetpe, the police opened fire on civilians at a train station. The 55-year-old Zhanibek Tolegenov is holding a photograph of his thirty-year-old son Torebek, who was killed by police fire. Torebek was a fireman and tried to calm the police officers who stood against unarmed civilians in full combat arms. The shooting lasted until nightfall. The father rushed to the hospital in his car in order to see his son; now, his car is bearing the marks of bullets. Subsequently, Torebek died of the injuries he sustained.
 

Journalist Kukka Ranta covered this topic earlier in the article, ‘The kingdom of crude oil’ (‘Voima’ 2/2013). The article “People, get in order!“, co-written with Oksana Chelysheva, was published in the “Finnish version of Time magazine (Suomen Kuvalehti) (10/2013).


While the President of Finland, Sauli Niinistö was holding a meeting with Kazakh President Nursultan Nazarbayev in Astana, in Helsinki, journalists were making efforts to influence their leader. ‘Niinistö, do not forget about human rights’ – was the title of an article written by a Finnish journalist, Kukka Ranta, who managed to visit the Kazakh Zhanaozen. We have mentioned this publication before, and now, editors of the newspaper have kindly sent us a translated version of the article. 

This article was first published in Finnish in the electronic version of the ‘Voima’ magazine, within the ‘Society’ section on 16 April, 2013. The translation of the article and photographs are published with the consent of ‘Voima’ magazine.

 

Niinistö, älä unohda ihmisoikeuksia!

Voima 16.4.013 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Presidentti Sauli Niinistö vierailee parhaillaan Kazakstanissa itsevaltiaan presidentti Nursultan Nazarbajevin luona. Samaan aikaan kiinalaisten osuus Kazakstanin öljyalalla kasvaa kohisten – jos EU:n asema kauppakumppanina heikkenee, menetetään kortti, jolla voitaisiin vaatia ihmisoikeuksien parantamista maassa.

Keskellä öljykenttien aavikkoa lähellä Zhanaozenin kaupunkia lepää muslimien hautakaupunki, jonne haudattiin lokakuussa 2012 poliisikidutusten murhattu 21-vuotias avaintodistaja.

Kazakstan on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut maailman kolmanneksi nopeimmin kasvava talous heti Kiinan ja Qatarin jälkeen – ennen kaikkea laajojen öljykenttiensä ansiosta. Taloutta haluttaisiin nyt monipuolistaa, mutta talouskasvua varjostaa lähestyvä vallanjako.

Maata itsevaltaisesti johtava 72-vuotias presidentti Nursultan Nazarbajev sairastaa syöpää ja on haalinut valtavat miljardien eurojen omaisuudet lähipiirilleen. Ikääntymisen myötä ihmisoikeustilanne kiristyy äärimmilleen, kun maalla ei ole kokemusta demokraattisesta ja laillisesta vallanjaosta.

Viktor Bozhenkon pikkuveli Alexandr todisti oikeudessa poliisien kidutuksista Zhanaozenin joukkosurman jälkeisinä kuukausina. Alexandr oli kuullut käskyn tulleen suoraan presidentiltä. Viisi kuukautta myöhemmin hänet murhattiin.

Aivan viime kuukausina Kazakstanin turvallisuuskomitea on uhkaillut riippumattoman median toimittajia ja heidän perheen jäseniään. Puhelimen päässä uhkailija usein sanoo vahingoittavansa toimittajien lapsia, kertoo ääriajattelusta syytetyn Respublika-lehden päätoimittaja Irina Petrushova.

Lehti suljettiin monien muiden medioiden lailla marraskuussa 2012: Kazakstanissa ei käytännössä ole itsenäistä mediaa lainkaan. Itsenäinen media on puutunut erityisesti presidentin valta-asemaan, korruptioon ja öljyalueella sattuneeseen joukkosurmaan.

Oxana Makushinan varapäätoimittama Respublika-lehti leimattiin marraskuussa 2012 syylliseksi ääriajatteluun, joulukuussa poliisi sulki toimituksen, takavarikoi laitteet ja uhkaili toimittajia vankeudella. Respublika on yksi keskeisimpiä opposition äänitorvia, ja se on raportoinut tarkasti Zhanaozenin tilannetta. Monien toimittajien kimppuun on käyty kadulla, ja lehti on vaihtanut nimeään useasti vainon vuoksi. Kun lehti aloitti toimintansa vuonna 2002, löytyi toimituksen ovelta koira ilman päätä, kylkeen puukotetulla ruuvimeisselillä roikkui viesti: ”seuraava kerta ei jää tähän”.

Joulukuussa 2011 Kaspianmeren rannalla yhdellä tärkeimmällä öljytuotantoalueella Zhanaozenissa ammuttiin satoja siviilejä, tavoitteena oli nujertaa kuukausien mittainen öljytuotantoa hidastanut lakko. Virallisten tietojen mukaan 17 kuoli, mutta kaupunkilaisten kertomana kukaan ei tiedä piiloteltujen ruumiiden todellista määrää, luku lähentelee sataa.

Joukkosurman jälkeen satoja pidätettiin ja kidutettiin valheellisten todistusten saamiseksi. Maan oppositiopuolueet ja itsenäinen media on käytännössä alettu olemattomiin. Ihmisoikeusaktivisteista useat pakenivat henkensä kaupalla maasta.

Maan suurimman rekisteröimättömän ja myös ääriajattelusta vainotun Alga!-oppositiopuolueen johtaja Vladimir Kozlov viruu 7,5 vuoden vankeustuomiotaan Kazakstanin Siperiassa. Työleirillä päivät alkavat kello kuusi aamulla ja raatamista kestää aina ilta kahdeksaan saakka. Kozlov on menettänyt yli kymmenen kiloa painostaan, eikä saa tarvittavaa lääkärinhoitoa.

Kozlovin vaimo Aliya Turusbekova kiertää Euroopassa puhumassa maansa ja miehensä tilanteesta, maaliskuisen Suomen vierailun aikoihin Turusbekovaa uhattiin vankeudella, sekä pian myöhemmin myös kohtalokkaalla onnettomuudella.


Mikhail Sizov on toiminut Kazakstanin suurimman oppositiopuolue Algan varajohtajana sen jälkeen, kun johtaja Vladimir Kozlov joutui vankeuteen. Kozlov pidätettiin tammikuussa 2012 palattuaan Euroopan parlamentin ulkosuhdehallinnon tapaamisesta, jossa hän tiedotti maansa tilanteensa heti joukkosurman jälkeen. Lokakuussa hänet tuomittiin 7,5 vuoden vankeuteen syyllisenä Zhanaozenin levottomuuksien lietsontaan ja yritykseen kaataa hallitus. Kozlov on menettänyt 15 kiloa painostaan Kazakstanin Siperian ankaralla työvankileirillä. Nyt Mikhail Sizov pelkää perheensä turvallisuuden puolesta.

EU ja Suomi neuvottelevat parhaillaan Kazakstanin kanssa kauppasopimuksista. Euroopan parlamentti äänesti marraskuussa Liisa Jaakonsaaren valmistelemassa päätöslauselmassa, että kauppaneuvottelut tulisi keskeyttää jos Kazakstanin ihmisoikeustilanne vielä heikkenee. Kazakstan on äänestyksen jälkeen keskittynyt ennen kaikkea kahdenvälisiin tapaamisiin Euroopan maiden kanssa pohjustaakseen haluamiansa kauppakumppaneitaan. Tänä vuonna Suomessa on vieraillut kolme Kazakstanin ministeriä.

Kazakstanin ulkoministeri Erlan Idrissov selitteli maaliskuussa joukkosurman tapahtumia medialle ja syyllisti tapahtuneista huligaaneja, jotka olivat todellisuudessa joukkosurman pelkkiä pelinappuloita.

Lukuisat zhanaozenilaiset kertoivat, kuinka pikkukaupunkiin tuotiin junalasteittain työläistakkeihin pukeutuneita ulkopaikkakuntalaisia, jotka sekä kansainvälisissä että putkeen suomalaisissa uutisissa kopioitiin Kazakstanin valtionmedian kautta lakkolaisiksi ja mellakan aiheuttajiksi, jotka poliisi sitten ”oikeutetusti” pisti aisoihin. Tuhannet lakkolaiset olivat kuitenkin kuukausien ajan eläneet ankaran kurin alaisena – tavoitteenaan paremmat työoikeudet.


Telia-Sonera omistaa 61,9 prosenttia Kazakstanin suurimmasta teleoperaattorista Kcellista, ennen joulukuun kauppaa omistussuhde oli 86,9 prosenttia. Zhanaozenin joukkosurman aikaan kaupungin puhelinverkot suljettiin poikkeustilaan vedoten. Silloin myös TeliaSoneran verkot sulkeutuivat.

Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vieraili Kazakstanissa yhden kaikkien aikojen suurimman yritysvaltuuskunnan kanssa lokakuussa 2012. Samoihin aikoihin maassa murhattiin 21-vuotias avaintodistaja Alexandr Bozhenko, joka oli todistanut oikeudessa Zhanaozenin poliisien toimeenpanemista kidutuksista heti massamurhan jälkeen, käsky väkivaltaan oli nuoren avaintodistajan mukaan tullut suoraan presidentiltä.

Presidentti Sauli Niinistö on parhaillaan kolmipäiväisellä vierailullaan Kazakstanissa, mukana on puoliso Jenni Haukio, yritysjohtajien valtuuskunta, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok), sekä myös Keski-Aasian oikeusvaltiohankkeen jäsen, korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti Pekka Hallberg.

Keskiviikkona 17. huhtikuuta Niinistö tapaa presidentti Nursultan Nazarbajevin, jolloin keskustellaan Suomen ja Kazakstanin kahdenvälisistä suhteista sekä EU:n ja Kazakstanin suhteista.
Kiinalaisten asemat Keski-Aasian öljyalalla vahvistuvat kovaa vauhtia. Toisin kuin Kiina, Euroopan parlamentti on vaatinut ihmisoikeustilanteen parantamista. Ilman kauppaa ei ole ihmisoikeuskorttia, mutta jos kauppaneuvotteluissa ei vaadita riittävää oikeusvaltiokehitystä, Suomi ja EU sinetöivät hirmuhallinnon verityöt.
 
Zhanaozenin naapurikylässä Shepthessä poliisi avasi tulen siviilejä vastaan juna-asemalla. Zhanibek Tolegenov, 55, pitelee poliisien luoteihin kuolleen poikansa Torebek Tolegenov, 30, kuvaa. Torebek Tolegenov oli palomies, joka yritti rauhoittaa täysvarusteisia mellakkapoliiseja siviilien edessä. Tulitus jatkui pitkälle yöhön. Sairaalaan poikansa luokse autollaan kiitäneen isän auto sai myös lommoja luodeista. Myöhemmin poika kuoli vammoihinsa.
 
Kukka Ranta on kirjoittanut aiheesta aiemmin Voimaan 2/2013 artikkelin Öljyn valtakunta. Yhdessä Oksana Tselysevan kanssa Ranta on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen 10/2013 artikkelin Kansa kuriin.

In Russian:

Kazakstan: Media syyllinen ääriajatteluun

Suomen Kuvalehti 11.3.2013 | Kuvat ja Teksti: Kukka Ranta

Almaty, Kazakhstan 2012.Kazakstanissa kaikki presidentti Nursultan Nazarbajevin valtaa haastavat ovat joutuneet poliittisen vainon ja väkivallan kohteeksi. Kuva Kukka Ranta.

Auton ikkunassa vilahtaa siniseen armeijapukuun sonnustautuneita katupartioita. Miehet seisovat neuvostoaikana rakennettujen työläistalojen välissä muutaman korttelin välein. Viisi poliisia valvoo tiukassa ympyrässä selät vastakkain, silmäparit on suunnattuna jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Vierailin loka-marraskuussa kollegani Oksana Tšelyševan kanssa tarkkailumatkalla Kazakstanissa ihmisoikeusjärjestö Open Dialog Foundationin kutsumana. Länsi-Kazakstanissa Zhanaozenin öljykaupungissa oli vuosi aiemmin tapahtunut poliisin sarjatulesta seurannut joukkosurma ja useiden kuukausien kidutusaalto.

Kaupungissa leijui yhä painostava tunnelma, jota edesauttoi perässämme hiillostava salainen poliisi. Saman kohtelun saavat kuulemma kaikki alueella vierailevat toimittajat ja ihmisoikeustarkkailijat. Mutta vielä vaikeammassa asemassa ovat kaikki valtionhallinnon rikkomuksista mekkalaa pitävät paikalliset.

Mangistaun maakunta on yksi maan viidestä tärkeimmästä öljyntuotantoalueista. Keväällä 2011 alkanut työläisten lakkoliike nujerrettiin murhaamalla lakkojohtajia ja vangitsemalla heidän asianajajiaan. Kaikesta huolimatta työtaistelu jatkui kuukausia, yli 15 000 ihmistä osallistui siihen.

Lopulta kylmänä joulukuun 16. päivänä Zhanaozenin keskusaukiolla tuntematon määrä ihmisiä ammuttiin summittaisesti kuoliaaksi. Jo päiviä aiemmin oli kaupunkiin alettu tuoda sisäministerin erikoisjoukkoja.

Kuolleita oli virallisten tietojen mukaan 17, joista yksi kuoli poliisin luoteihin Zhanaozenin naapurikaupungissa Shetpessä. Haavoittuneita oli satoja, sekasorto jatkui kuukausia. Kuolleiden määrää on vaikea tietää, koska ruumiita piiloteltiin naapurikaupunkeihin.

Perusteellisemman kuvauksen Zhanaozenin tapahtumista kirjoitin yhdessä Oksana Tšelyševan kanssa Suomen Kuvalehteen (SK 10/2013). Tapahtumista ovat raportoineet erityisesti Human Rights Watch ja Open Dialog Foundation. Kirjoitin myös Voima-lehteen (2/2013) kokemuksistamme salaisen poliisin seuraamisesta.

Media ja ihmisoikeusaktivistit tulilinjalla

Jälkien silottelu jatkuu edelleen. Tulilinjalla ovat erityisesti riippumattoman median toimittajat, oppositioliikkeiden jäsenet sekä ihmisoikeusaktivistit, ja erityisesti ne jotka ovat kirjoittaneet Zhanaozenin tapahtumista ja valtionhallinnon toimeenpanemasta väkivallasta ja korruptiosta.

Reilun viikon ajan kiersimme talosta ja toimistosta toiseen. Aina vastassa oli pöytä täynnä ihmisiä odottamassa, jotka vuolaasti kertoivat oikeusprosesseista, vainosta, seuraamisesta, pahoinpitelyistä ja puukotuksista sekä perheenjäseniensä ahdistelusta.

Jatkuvasta uhkailusta huolimatta ihmiset jaksavat yhä vain jatkaa työtään. Monet kuitenkin painottivat, ettei Kazakstanissa voi enää elää.

Kesken erään haastattelun Kazakstanin entisessä pääkaupungissa Almatyssa kahvilaan astui sisään mies, joka käveli suoraan pöytäämme ja alkoi vahvassa humalatilassa uhkailla aggressiivisesti. Kahvilan työntekijät pelastivat tilanteen ripeydellään ja heittivät juopon ulos.

Tämä on Kazakstanissa hyvin tyypillinen tapa hoidella hallinnolle epämieluisia henkilöitä. ”Humalainen hyökkäsi kadulla kimppuun, humalainen autokuski ajoi kohtalokkaan kolarin, humalaiset miehet vetivät mukaansa ja pahoinpitelivät kuolemaan saakka…”, kuulimme.

Tapaamamme kazakstanilaiset kertoivat, että maassa on kahdentyyppistä siirtolaisuutta. Osa suuntaa köyhistä kylistä kohti kaupunkeja. Osa on joutunut presidentti Nursultan Nazarbajevin hallinnon vainon kohteeksi. Oppositioaktivistit ja median edustajat painuvat yksi toisensa jälkeen maan alle ja yrittävät päästä maasta pakoon Eurooppaan, josta käsin on helpompi jatkaa vaikuttamistyötä.

”Mediat syyllisiä ääriajatteluun”

Toimittajat ovat olleet kovan paineen alla jo vuosikymmenen ajan, mutta erityisesti Zhanaozenin työläisten järjestäytymiseen kohdistuneen joukkosurman jälkeen tilanne on heikentynyt dramaattisesti.
Tammikuussa 2012 pidätettiin Vzgljad-lehden päätoimittaja Igor Vinyavskiy, todelliseksi syyksi arvellaan lehden Zhanaozenia käsittelevet kirjoitukset. Vinyavskiyn hyväksi järjestettiin useita kansainvälisiä painostuskampanjoita, hänet vapautettiin pian Euroopan parlamentin antaman päätöslauselman jälkeen.

Samaan aikaan pidätettiin Kazakstanin suurimman Alga!-oppositiopuolueen johtaja Vladimir Kozlov heti sen jälkeen kun hän oli palasi Euroopan parlamentin tapaamisesta. Kozlov tuomittiin lokakuussa 7,5 vuoden vankeuteen syyllisenä Zhanaozenin levottomuuksien lietsontaan. Kozlov on menettänyt Kazakstanin Siperian vankityöleirillä 15 kiloa painostaan, työajat ovat aamukuudesta iltakahdeksaan.

Euroopan parlamentti esitti syvän huolensa Kozlovin käsittelystä ja yleensä Kazakstanin ihmisoikeustilanteen rajusta heikkenemisestä marraskuisessa päätöslauselmassaan. Kozlovin vaimo Aliya Turusbekova kiertää parhaillaan Euroopassa puhumassa Kazakstanin rappiosta ja miehensä tilanteesta. Nyt myös Aliya Turusbekova kertoo saaneensa uhkauksen tulla vangituksi.

Aliya-Turusbekova-Helsinki2012Aliya Turusbekovaa uhataan kotimaassaan vankeudella, koska hän kiertää Euroopassa puhumassa miehestään, Kazakstanin suurimman Alga!-oppositiopuolueen vankeuteen tuomitusta johtajasta Vladimir Kozlovista. Kuva Kukka Ranta.

Kazakstanissa kaikki presidentti Nursultan Nazarbajevin valtaa haastavat ovat joutuneet poliittisen vainon ja väkivallan kohteeksi. Kuva Kukka Ranta.

Viime kuukausien aikana oppositiopuolueiden ja -järjestöjen sekä riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaa on uhkailtu entistä voimakkaammin.

Marraskuussa Kazakstanin valtion syyttäjänlaitos julisti keskeisimmät itsenäiset mediat syyllisiksi ääriajatteluun. Joulukuussa poliisi suoritti ratsioita useisiin toimituksiin, takavarikoi työvälineitä ja uhkaili vankeustuomioilla. Pian tämän jälkeen monet painuivat maan alle. Helmikuussa 2013 maan hovioikeus vahvisti marraskuisen päätöksen.

Kansainvälinen Reporters Without Borders -järjestö listaa Kazakstanin sijalle 166 lehdistönvapautta mittaavassa listassaan, jossa on 177 maata. Human Rights Watchin Keski-Aasian tutkija Mihra Rittmann sanoo, että Kazakstanissa auktoriteetit käyttävät ääriainessyytöksiä hyväkseen oikeuttaakseen täysin laillisten, kriittisten äänten hiljentämisen.

Iäkäs presidentti – sekava vallanjako

Kazakstania on johtanut vuodesta 1991 lähtien jo neuvostoaikana neuvostotasavallan johdossa toiminut Nursultan Nazarbajev. Presidentti on jo 72-vuotias ja sairastaa syöpää. Vallanjaosta on muodostumassa hyvin sekava prosessi; mitä vanhemmaksi presidentti tulee sitä kovemmaksi poliittinen peli muodostuu. Maassa ei ole kokemusta rauhallisesta vallansiirrosta.

Kiinan rooli Kazakstanin öljyalalla kasvaa jatkuvasti.

EU:lla voisi olla paljonkin valtaa vaikuttaa kauppakumppaninsa ihmisoikeustilanteeseen, mutta se riippuu poliitikoista ja myös valppaista kansalaisaktiiveista ja toimittajista; painetta pitäisi tulla joka puolelta.

Ulkomaankauppaministeri Aleksander Stubb (kok) vieraili lokakuussa 2012 Kazakstanissa vienninedistämismatkalla mukanaan suuri yritysvaltuuskunta. Samoihin aikoihin Kozlov tuomittiin pitkään vankeuteen, ja Zhanaozenissa murhattiin 21-vuotias joukkosurman jälkeisten poliisikidutusten avaintodistaja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö aikoo vierailla keväällä Kazakstanissa. Kyseessä on näytön paikka: onko kauppaetujen voitelu tärkeämpää kuin poliittisesta vainosta ja ihmisoikeuksien alasajosta puhuminen?

Vikes järjestää tiistaina 12.3 klo 13 eduskunnan kansalaisinfossa tilaisuuden Kazakstanin sananvapauden tilasta, esillä Julia Mazurovan dokumentti ”Zhanaozhen- The Unknown Tragedy” ja vieraina kazakstanilainen toimittaja Igor Vinjavskij sekä pidätetyn oppositiopoliitikon Vladimir Kozlovin vaimo Alija Turusbekova. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Kansa kuriin

Suomen Kuvalehti 10/2013 | Teksti: Oksana Tšelyševa ja Kukka Ranta

Vaurastuva Kazakstan houkuttelee länttä, myös Suomea.
Öljytyöläisten lakon maa lopetti ampumalla.

Kuva:  Vladimir Tretyakov / Reuters / Lehtikuva


Kuvat: Kukka Ranta  

Lue Suomen Kuvalehdestä 10/2013.

Öljyn valtakunta

Vuonna 2011 Suomi osti Kazakstanista lähes 270 miljoonalla eurolla öljyä. Saman vuoden joulukuussa Zhanozenin öljykaupungissa poliisi avasi tulen kohti lakkoilevia öljytyöläisiä. Kukka Ranta vieraili verilöylyn tapahtumapaikoilla viime syksynä. Mustalasiset miehet seurasivat mukana.

Voima 2/2013Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

 

Imaamin laulu täyttää tyhjän autiomaan. Istun hiekalla viikkoa aiemmin haudatun 21-vuotiaan Alexandr Bozhenkon tuoreen hautakummun edessä, keskelle aavikkoa rakennetun hautausmaan laidalla.

Nuorimies murhattiin lokakuussa 2012. Hän oli Kazakstanin öljyalueella vuosi aiemmin tapahtuneiden poliisin tekemien kidutusten avaintodistaja.

Kesken rauhallisen hautarukouksen hautojen takaa kurvaa tumma auto. Se pysähtyy suoraan eteemme. Huomaan käsieni tärinän ja otan viimeisen kuvan ennen kuin mustalasiset miehet kiirehtivät luoksemme. Pelkään heidän takavarikoivan kamerani.

Olen työparini, toimittaja Oksana Tšelyševan kanssa Open Dialog Foundation -ihmisoikeusjärjestön kutsumana Kazakstanissa. Tapaamme viikon aikana oppositioliikkeen jäseniä, riippumattoman median tekijöitä ja öljytuotantoalueen asukkaita.

Seurueeseemme kuuluvat oppaanamme toimiva paikallinen toimittaja Zarina sekä latvialainen valokuvaaja Maris Morkans. Lisäksi mukanamme on Alexandr Bozhenkon ystävä Marat sekä taksikuskimme Nurasyl.

Venäjän, Kiinan, Kirgisian ja Uzbekistanin naapurissa sijaitsevan 17,5 miljoonan asukkaan Kazakstanin arvioidaan pian nousevan maailman kymmenen suurimman öljyntuottajan joukkoon. Autoritaarinen presidentti Nursultan Nazarbajev on hallinnut maata vuodesta 1991 lähtien.

EU on Kazakstanin tärkein kauppakumppani. Öljyviennistä 40 prosenttia suuntautuu EU:hun ja kaupan odotetaan kasvavan kiihtyvästi lähivuosina. Vuonna 2011 Suomi osti Kazakstanista lähes 270 miljoonalla eurolla öljyä: enimmäkseen jalostettuja öljytuotteita autoilijoiden tarpeisiin. Öljytuotteita maahantuovat muun muassa Teboil ja Neste Oil.

Keväällä 2011 Zhanaozenin kaupungin öljytyöläiset menivät lakkoon vaatiakseen parempia työoloja. Yhteensä 15 000 ihmistä osallistui työnseisaukseen kolmella eri tehtaalla.

Kuukausi toisensa jälkeen lakkolaisia erotettiin, heitä edustaneita asianajajia pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen. Lakkojohtajien koteja poltettiin. Myös perheenjäseniä uhkailtiin. Ihmisiä pahoinpideltiin ja murhattiin, Human Rights Watch raportoi.

Silti lakkolaiset pysyivät asemissaan. Kun lakko alkoi tuntuvasti vaikuttaa öljytuotantoon, otteet kovenivat.
Joulukuun 16. päivänä 2011 poliisi avasi tulen kohti väkijoukkoa. Kaupunkiin tuotiin junalasteittain poliiseja ympäri Kazakstania sekä lavasteeksi ”huligaaneja” muilta paikkakunnilta.

Kaupungissa kuoli virallisten tietojen mukaan 17 ihmistä, mutta kaupunkilaisten mukaan kuolleiden määrä on lähemmäs sata. Ruumiita piiloteltiin muihin kaupunkeihin.

Kyynelkaasun ja luotisateen täyttämässä öljykaupungissa kuka tahansa ulos uskaltautunut saattoi joutua poliisiaseman kellariin kidutettavaksi. Ihmisiä yritettiin pakottaa allekirjoittamaan todistuksia, jotka tukivat poliisin versiota tapahtumista. Poliisit kiduttivat ja raiskasivat kiinniotettuja kuukausien ajan, kertovat Human Rights Watch ja Open Dialog Foundation. Tapaamamme paikalliset vahvistavat kertomukset.

Nyt mustalasiset miehet istuvat hautausmaalla vieressämme. Aurinkolasit kuoriutuvat pois. Pyrin välttämään katsekontakia.

Hautarukouksen päätyttyä miehet tulevat lähemmäs ja kättelevät tuijottaen syvälle sisuksiin. Tuntuu kuin kaikki kulkisi hidastettuna. Miehet jäävät kiertämään takanamme olevia tiilestä rakennettuja hautoja.

Suuntaamme rauhallisesti kohti autoamme. Musta auto kurvaa ohitsemme ja katoaa kulman taakse.

Ajamme läpi autiomaan öljynporaustornien, kohti Zhanaozenin kaupunkia. Käännymme kaupunkiin johtavalle pitkälle päätielle, ja samalla näemme tumman auton odottamassa meitä.

Mustalasinen mies seisoo tien reunassa. Hänen pistävä tuijotuksensa lävistää tuulilasin.

Sivupeili paljastaa, ettei meitä seurata.

Ajamme helpottuneena kaupungin pääkadulle johtavalle sivutielle. Pysähdymme hetkeksi tien sivuun hautaustoimiston eteen, jotta Marat voi tilata Alexsandrille muistokiven.

Hetkessä eteemme kurvaa auto ja sen perään poliisiauto, koko väylä tukkiutuu. Ulos työntyy iso mies univormussaan. Kuskimme tunnistaa hänet Zhanaozenin tieliikennepoliisin päälliköksi. Sama mies selitteli kazakstanilaiselle medialle tapahtumia joulukuun 2011 verilöylyn jälkeen.

Poliisipäällikön katse on julmin, jonka olen koskaan nähnyt.

Taksikuski tuuppaa salamannopeasti Maratin auton perälle suojaan. Taksin ympärille ilmestyy parikymmentä ihmistä.
Muutamat heistä ovat treenattuja musta-asuisia miehiä, jotka kiertävät ympäri taksia ja tuijottavat ikkunoista sisään.

Epäilemme heidän olevan osa salaista poliisia, kuten hautausmaan miehet.

Istumme hiljaa ja odotamme. Poliisipäällikkö pysyy kauempana ja puhuu jatkuvasti puhelimeen. Virka-asuinen poliisi avaa taksimme sivuoven ja kurkkaa sisään.

Kuluu tunti. Autojono takanamme kasvaa.

Suurin huoli on, että poliisi vie Maratin tai Zarinan mukanaan jonnekin poliisiasemalle painostettavaksi, tai että meiltä takavarikoidaan muistiinpanovälineet tai kamerat.

Yhtäkkiä poliisiauto peruuttaa, motti avautuu ja pääsemme jatkamaan matkaa.

Paikallisille riippumattomille toimittajille, oppositioliikkeen jäsenille ja ihmisoikeusaktivisteille seuraaminen ja uhkailu ovat arkipäivää. Pelkoa levitetään usein ahdistelemalla lähiomaisia. Jos kadulla humalainen mies hyökkää väkivaltaisesti toimittajan kimppuun, on kyseessä useimmiten maksettu tilaustyö.

Vainon kohteeksi ovat joutuneet erityisesti Zhanaozenin lakkoaallosta ja sen seurauksista raportoineet toimittajat ja aktivistit.

Ajamme takaisin aavikolle. Ilta alkaa hämärtää, ikkunassa vilisee äärimmäisyyksiin jatkuva öljyinfrastruktuuri.

Suuntaamme 150 kilometrin päähän 12 000 asukkaan Shetpen kaupunkiin, joka on joukkomurhan toinen, vaietumpi näyttämö.

Joulukuun 17. päivänä 2011 shetpeläiset alkoivat ihmetellä, etteivät heidän omaisensa saapuneet öljytuotantoalueelta kotiin. Kännykkäverkko oli suljettu.

Shepten läpi kulki mellakkapoliisien täyttämiä junia Zhanaozenin suuntaan. Yksi junista pysähtyi Shetpheen, ja poliisit astuivat ulos. Väkijoukko kerääntyi ihmettelemään asemalle. Yllättäen poliisit avasivat tulen heitä kohti.

Juuri ennen Shetpeen saapumista meitä odottaa keskellä aavikon autiota tietä poliisiauto. Pysähdymme. Kuski kaivaa auton paperit ja neuvottelee ulkona pitkään. Odotamme. Poliisi tulee luoksemme ja avaa oven, istumme hiljaa. Ovi sulkeutuu ja matka jatkuu.

Ihmiset ovat odottaneet meitä useita tunteja. Olemme ensimmäinen toimittajien ryhmä, jolle kaupunkilaiset uskaltavat puhua. Kuljemme rapistuneeseen rivitaloon. Hämärässä huoneessa istuu kymmenisen henkilöä, jotka kertovat väkivallasta. Pöydälle on levitetty lehtileikkeitä, raportteja ja valokuvia.

Shetpheläiset alkavat kertoa, kuinka luodit halkoivat kaupunkia myöhään yöhön saakka. Useat loukkaantuivat, toiset joutuivat sattumanvaraisesti kiinniotetuiksi ja poliisien kiduttamaksi, paikalliset kertovat edelleen hämmentyneinä.

Vieressämme istuu perheellinen mies, joka invalidisoitui poliisin luodeista. Surun vakavoittama isä pitää kädessään poliisien tulituksessa kuolleen 30-vuotiaan poikansa kuvaa ja poistuu, kun ei kestä enempää. Nuori nainen itkee pöydän päässä. Hänen veljensä tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen syytettynä mellakointiin osallistumisesta.

Ajamme kohti majapaikkaamme Aktaun kaupungissa pimeän autiomaan läpi.

Latvialaisen valokuvaajamme valtaa paniikki. Koen itse pakottavan tarpeen ottaa yhteyttä johonkin ja kertoa sijainnistamme, mutta autiomaassa ei ole kenttää.

Muistan Oksanan kertomuksen ystävästään Anna Politkovskajasta. Politkovskaja oli vuonna 2001 haastattelemassa siviilejä Khatunin kylässä Tšetšeniassa. Paluumatkalla sotilaat nappasivat toimittajan mukaansa ja hän katosi useiksi päiviksi.
Politkovskaja hakattiin ja kaikki aineisto takavarikoitiin. Pian jokainen hänen haastattelemansa ihminen oli tapettu.

Pian matkamme jälkeen, marraskuussa 2012 Kazakstanin syyttäjänlaitos julisti käytännössä maan koko itsenäisen median ja myös oppositiojärjestöt syylliseksi ääriajatteluun. Useimpien toimittajien oli pakko lopettaa työnteko. Jouluna salainen poliisi tunkeutui hallituksen korruptiosta kirjoittaneen Respublika-lehden toimistoon, takavarikoi työvälineitä ja sulki toimituksen.

Respublika on vaihtanut nimeään useita kertoja jatkuvan väkivallan uhan takia. Kun tuoreen lehden toimitus avattiin 2002, odotti työntekijöitä karmea yllätys: ovessa roikkui koira, jolta oli leikattu pää irti. Ruuvimeisselillä koiranraadon kylkeen oli jätetty viesti: ”Ensi kerta ei jää tähän”. Seuraavana yönä toimisto oli poltettu poroksi.

__________

Auttajan ABC

Autoritaarisissa maissa usein tiedon jakaminen tuo ainoan toivon muutoksen mahdollisuudesta.

Ne ihmiset, jotka jakavat kriittistä tietoa vallanpitäjistä, ihmisoikeusrikkomuksista ja opposition toiminnasta, elävät todellisessa vaarassa.

Siksi autoritaarisissa maissa työskentelevän toimittajan tai aktivistin tulee perehtyä siihen, miten ihmisiä haastatellaan turvallisesti ja miten mukana kulkeva aineisto suojataan. Kyse voi olla ihmisten hengestä.

Aihetta tutkineen tietokirjailija Hanna Nikkasen vinkit autoritaarisissa maissa työskenteleville:

  • Tee muistiinpanot kynällä paperille.
  • Keksi koodinimet haastateltaville.
  • Merkitse yhteystiedot eri paikkaan kuin vastaukset.
  • Haastateltaessa ja matkatessa salaiseen tapaamiseen irrota puhelimen akku salakuuntelun ja paikantamisen estämiseksi.
  • Salaa kovalevyjen tieto esim. TrueCrypt-ohjelmalla, pilvipalvelun tiedostot BoxCryptorilla tai USB-tikut PenProtectilla.
  • Avaa uusi, anonyymi ilmaissähköpostiosoite RiseUp- tai Hushmail-palvelussa tai suojaa sähköpostisi PGP-salauksella.
  • Kun selaimen osoitekentässä lukee HTTPS, ei vain HTTP, esim. sähköpostin ja sosiaalisen median käyttö on turvallisempaa.
  • Vältä yleisiä Internet-kahviloita jos voit, käytä omaa läppäriä julkisten koneiden sijaan.
  • Piilota suojatut kansiot viranomaisten katseelta, tulli saattaa pyytää salasanaa – suojatut kansiot on mahdollista piilottaa näkyvistä.
  • Opettele Internet-tietoturvan perusteet: fi.fiflossmanuals.net

Kirjoittaja on freekuvaaja ja tutkiva toimittaja, joka on keskittynyt rakenteellisen köyhyyden, syrjäytymisen ja ihmisoikeusrikkomusten tutkimiseen.

Jutussa esiintyvien kazakstanilaisten nimet on muutettu turvallisuussyistä.

Dokumenttielokuva ”Zhanaozhen – The Unknown Tragedy” eduskunnan Kansalaisinfossa tiistaina 12.3. kello 13. Paikalla mm. kazakstanilainen journalisti Igor Vinjavski sekä pidätetyn oppositiopoliitikon Vladimir Kozlovin vaimo Alija Turusbekova. Lisää tietoa tapahtumasta tästä.

Open Dialog Foundation odfoundation.eu

Voima 2/2013 Öljyn valtakunta