Journalisti-lehti 6.2.2023 | Kukka Ranta, teksti | kuva Aapo Huhta, kuva

Freetoimittajana työskennellessäni kuulen journalisteilta toistuvasti saman asian. Saamelaisaiheista ei tiedetä riittävästi, eikä niistä uskalleta kirjoittaa, koska toimituksissa ei ole aikaa perehtyä monimutkaisina pidettyihin asioihin.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja kirjoitti hiljattain (23. 11. 2022), että ”saamelaiset herkästi riitelevät sekä keskenään että kaikkien ulkopuolisten kanssa”. Sama väite toistuu usein suurissa tiedotusvälineissä, viime aikoina esimerkiksi Iltalehdessä (12. 11. 2022). Vielä muutama vuosi sitten riitaisuus oli yksi saamelaisia käsittelevien juttujen yleisimmistä näkökulmista.

Saamelaisten poliittiset erimielisyydet esitetään koko kansan hankalana ominaisuutena. Suomalaiset poliitikot taas saavat väitellä keskenään kaikessa rauhassa ilman, että se määrittää suomalaisuutta.

---

Leimaaminen on laiskaa journalismia. Yksi syy laiskuudelle on toimittajien heikko yleistieto saamelaisista. Suomalainen peruskoulu on sivuuttanut saamelaiset opetuksessaan lähes täysin. Se vähä, mitä oppikirjoissa kerrotaan, perustuu enimmäkseen suomalaisten näkemyksiin saamelaisista ja stereotypioihin.

Syyte kansan riitaisuudesta on kansanryhmää leimaava ja ihmisarvoa loukkaava. Se heikentää saamelaisten halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kaventaa sananvapautta.

Toimittajat ulkoistavat laajojen yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyn saamelaisten sisäiseksi asiaksi, jossa suomalaiset ovat osattomia sivustaseuraajia.

Saamelaisia käsittelevän journalismin tulisi tarkastella enemmän suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Sen pitäisi keskittyä syihin, jotka johtavat epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten esimerkiksi puutteellisiin tai toteutumattomiin lakeihin.

---

Toimitukset käyttävät suurta valtaa päättäessään, kenelle antavat äänen. Saamelaiset jäävät usein yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Saamelaiset tutkijat, saamelaiskäräjien edustajat ja asiantuntijat loistavat poissaolollaan suomalaisessa mediassa.

Televisiossa keskustellaan usein saamelaisia koskevista aiheista, vaikka paikalla ei ole yhtään saamelaista tai aiheen asiantuntijaa. Näin kävi muun muassa A-studiossa heinäkuussa 2021.

On tavallista nähdä suomalaisia kansanedustajia kertomassa valmistelemistaan ja ajamistaan asioista. Ei pitäisi olla vaikeaa ottaa yhteys saamelaisten omaan itsehallintoelimeen saamelaiskäräjiin tai pyytää saamelainen tutkija kertomaan kansansa asioista.

Toisaalta yksittäinen saamelainen haastateltava joutuu usein asemaan, jossa hän edustaa koko kansaa ja joutuu vastaamaan mihin tahansa lainsäädännölliseen, historialliseen tai kulttuurilliseen kysymykseen. Suomalainen elokuvantekijä tai kirjailija saa keskittyä puhumaan ihan vain omasta teoksestaan.

Faktapohjaisen tiedon takaamiseksi tarvittaisiin saamelaisvieraiden lisäksi myös saamelaisia toimittajia. Ylellä on esimerkiksi saamelainen toimitus Yle Sápmi, jonka kanssa Ylen muut toimitukset voisivat tehdä laajemmin yhteistyötä.

---

Politiikassa vaikuttavat erilaiset intressit. Saamelaisten kotiseutualueella moni asia kulminoituu siihen, kuka saa hallita maankäyttöä ja luonnonvaroja. Pohjoisen alueen investoinneista ja taloudellisista hankkeista uutisoidaan tyypillisesti ilman, että saamelaisia tai saamelaisten kotiseutualuetta edes mainitaan.

Saamelaiskäräjälain uudistamisesta uutisoidaan yksilöitä repivänä identiteettikamppailuna, vaikka kyse on alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja kollektiivisista oikeuksista. Media viljelee mielikuvia riitojen ja konfliktien täyttämästä saamelaiskiistasta sotaisilla sanavalinnoilla esimerkiksi poteroissa pysymisestä (Suomenmaa 25. 1. 2023) ja aselevosta (Lapin Kansa 11. 9. 2020).

Saamelaisoikeuksien edetessä vihapuheen ja rasismin määrä kasvaa, ja se traumatisoi yhä uusia saamelaissukupolvia. Rakenteellinen tietovaje on erinomainen alusta disinformaatiolle.

Median tulisi ymmärtää paremmin roolinsa saamelaiskäräjälain ympärille rakennetun konfliktin keskellä ja kantaa vastuu siitä, että luotettavaa ja perusteellista tietoa on riittävästi saatavilla.

Kukka Ranta

40-vuotias freetoimittaja, valokuvaaja ja väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa.

Kirjoittaa ja kuvaa muun muassa Helsingin Sanomiin, Maailman Kuvalehteen ja Ylelle.

Julkaissut useita tietokirjoja, viimeisimpänä Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta (Kustantamo S&S 2019) yhdessä Jaana Kannisen kanssa.

Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopiston kehitystutkimuksen oppiaineesta, visuaalisen journalismin opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa.