Yle Uutiset 29.1.2017 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta
Sähköä ja vettä saa vaivoin, mutta Briardenen slummissa on turvallisempaa kuin monissa muissa hökkelikylissä. Valokuvaaja Kukka Rannan kuvareportaasi Etelä-Afrikan Durbanista.
Thapelon vanhemmat saivat vapauden
Kun Thapelo Mohapi oli teini-ikäinen, slummikylä kaupungissa oli hänen perheelleen paikka, jossa oli toivoa. Vanhemmat muuttivat maalta Etelä-Afrikan suurimpaan kaupunkiin Durbaniin, jotta he voisivat löytää työtä ja lapsilleen koulutusta. Tuolloin pari vuosikymmentä sitten mustat ihmiset virtasivat ensi kertaa vapaana kaupunkeihin erillisalueilta, joihin heidät oli rotusorron aikaan eristetty.
“Vanhemmat toivoivat, etteivät he kuolisi köyhinä, mutta näin valitettavasti kävi”, Thapelo, 34, kertoo. Hän asuu edelleen samaisella Briardenen slummialueella Durbanissa. Hänellä on vaimo ja kaksi lasta, mutta heillekään. ”Meidän pitäisi olla vapaita, mutta mustilla köyhillä sitä ei vielä tänä päivänä ole”, Thapelo toteaa.
Slummeissa on eroja
Thapelo Mohapin koti Briardenessa sijaitsee slummissa, joka levittäytyy laajaan laaksoon Durbanin keskiluokkaisten, aidattujen asuinalueiden välissä. Slummialueissa on eroja: kauempana laakson toisella laidalla elämä on paljon vaarallisempaa ja ryöstöt ovat hyvin yleisiä.
Etelä-Afrikan keskiluokka on rotusorron ajan jälkeen kasvanut, mutta väestön köyhin osa ei ole nähnyt kauan odotettua muutosta. Yli kymmenesosa maan 54 miljoonaisesta väestöstä elää yhä itse rakennetuissa hökkeleissä ahtaissa slummikylissä.
Ei juoksevaa vettä eikä vessoja
Thapelon puoliso Thuliswa Mohapi hakee vettä aamuvarhaisesta alkaen heidän kotiinsa pienen kävelymatkan takaa. Hän kantaa kahdessa kymmenen litran ämpärissä vettä ruuanlaittoa sekä astioiden ja pyykin pesua varten.
Pariskunta kuuluu Briardenen slummissa runsaan 200 perheen muodostamaan yhteisöön, joka yrittää kohentaa asuinpaikkansa elinoloja. Liike painosti pitkään Durbanin kaupunkia, ja onnistui lopulta saamaan wc-, suihku- ja vesipisteitä perheiden tarpeisiin.
Aamuvarhaisella ilman jonoa
Ennen Thapelon vaimoa vesipisteelle ovat saapuneet jo ensimmäiset aamuvirkut. Briardenessa monet heräävät jo neljän-viiden maissa ehtiäkseen pyykkäämään muita ennen. Tällöin saa olla rauhassa ilman väentungosta ja takana mekkaloivaa jonoa.
Ruuhkaa pesupaikalla alkaa muodostua puoli kuuden aikoihin aamulla. Loppupäivän ajan pyykille tai astianpesulle ei meinaa enää mahtua, kertoo aamuviideltä pyykille herännyt Nomthi naapurustosta.
Taudit kiertävät
Slummissa on käytössä yleiset suihkut, mutta monet ihmiset karttavat niitä. Useille sadoille ihmisille rakennetut suihkutilat ovat oikeita tautipesäkkeitä, joista saa helposti sairauksia.
Erityisesti lapset ovat sairastuneet niissä vesiripuliin. Myös Thapelo Mohapi ja valtaosa muista asukkaista peseytyykin mieluummin kotihökkelinsä lattialla pienen pesuvadin äärellä.
Koti säilyi sittenkin
Durbanin kaupunki uhkasi Thapelon slummiyhteisöä häädöllä ja luvattomien kotien tuhoamisella, mutta asukkaat eivät antaneet periksi. Etelä-Afrikan perustuslain mukaan ketään ei saa häätää kodistaan ilman oikeuden päätöstä ja vaihtoehtoa toisesta asuinpaikasta.
Thapelo ja hänen naapurinsa hakivat apua Abahlali baseMjondolo -nimiseltä asumisoikeusliikkeeltä, ja lopulta yhteisö sai oikeuden päätöksellä pitää kotinsa. Perustuslain vastaisia slummialueiden häätöjä tapahtuu Etelä-Afrikassa edelleen paljon, mutta ei enää Abahlali baseMjondolo -liikkeen valveutuneilla slummialueilla.
Liian kallis koulutus
Thapelon vanhemmat eivät aikanaan pystyneet maksamaan poikansa koulumaksuja. Niinpä hän joutui lopettamaan taloustieteen opinnot jo heti ensimmäisen opintovuoden jälkeen, vaikka hän saikin erinomaisia arvosanoja. Perheen rahat olivat niin tiukoilla, että Thapelo joutui monesti menemään nukkumaan nälkäisenä.
Nykyään Thapelo työskentelee täysipäiväisesti Abahlali baseMjondolo -liikkeen pääsihteerinä. Hänellä on kaksi kouluikäistä lasta, ja suurin osa perheen vähistä tuloista kuluu lasten koulumatkoihin. Tämä onkin syy, miksi monet köyhät ihmiset valitsevat asuinpaikakseen kurjat slummit: niistä on mahdollista päästä kouluihin ja töihin, joita maaseudulla ei ole tarjolla.
Vaarallinen sähkö, tappavat tulipalot
Briardenen slummikylän asukkaat ovat virittäneet sähkönsä itse. Sähkö johdetaan lähistön keskiluokkaisten alueiden läpi virtaavista sähköjohdoista slummikylän hökkelikoteihin. Viritykset ovat vaarallisia sähköiskujen takia, mutta ilman sähköä ihmiset joutuisivat käyttämään enemmän tulta arkiaskareissaan.
Tuli on ahtaassa slummikylässä vieläkin vaarallisempaa. Erityisesti talviaikaan slummiasukkaiden kauhuna ovat nopeasti leviävät tulipalot, kun kylmyyttä vastaan lämmitellään tulien äärellä. Etelä-Afrikassa tapahtuu arviolta kymmenen slummipaloa päivässä. Joka toinen päivä joku kuolee tulipalon seurauksena.
Herkullinen Chakalaka
Slummihökkeleihin viritetyt sähköt mahdollistavat ruuanlaiton turvallisemmalla sähköhellalla, tulen tai kerosiinikeittimien sijaan. Thapelon naapuri Zanele valmistaa Chakalaka-pataa, joka on Johannesburgin slummeissa kehitetty köyhälistön perinneruoka. Jokaisella perheellä voi olla oma versionsa chakalakasta.
Zanelen pata sisältää sipulia, vihreää paprikaa, raastettua porkkanaa ja purkkipapuja sekoitettuna curryjauheeseen. ”Joskus rahat eivät riitä edes leipään. Jos ei ole rahaa, sitten ystävät auttavat”, Zanele kertoo. Ihmiset syövät tavallisesti kaksi kertaa päivässä, yleisimmin kanaa ja valkoista leipää. Tapana on myös juoda päivittäin paljon hyvin makeaa limonadia.
Naistenpankki toi kotiin sohvan
Naapuruston ystävykset Zanele, Phindeka, Nonceba ja Busisiwe perustivat Thapelon vaimon Thuliswan ajatuksesta naisten pankin. He säästivät lähes vuoden verran rahaa, ja jakoivat kaiken säästämänsä jouluksi erilaisiin tarpeisiin.
Naisista jokainen vei vanhemmilleen joululomien aikaan elintarvikkeita. Lisäksi he ostivat lapsilleen vaatteita ja kotiinsa tarpeellisia tarvikkeita, kuten sohvan tai jääkaapin. Yhteisöissä naiset edelleen kantavat vastuun kodin hankinnoista.
Omaa rauhaa äänimuurilla
Thapelo Mohapi on usein iltaisin väsynyt. Hän menee monesti nukkumaan jo iltakahdeksalta, mutta unta voi olla vaikea saada. Slummissa on nimittäin alituinen mekkala. Ohuiden pahvi- ja peltiseinien takaa kuuluu joka puolelta kaikki mahdolliset elämän äänet.
Perheillä on tapana pitää televisiota päällä yötä päivää mahdollisimman kovalla, sillä se näyttää vahvistavan oman tilan tuntua. Thapelo menee yöpuulle varhain, koska hän haluaa herätä aamulla viiden maissa. Silloin saa nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta edes hetken.
Slummien luksusta
Slummialueiden kapeat kujat täyttyvät viikonloppuisin humalaisista ihmisistä. Äänimaailmaa hallitsee aamuun asti jatkuva diskojumputus. Briardenen yhteisössä kaikki tuntevat toisensa, ja tunnelma tässä pikkuruisessa baarissa on rauhallisempi kuin monissa muissa slummikuppiloissa.
Briardenessa toimiva asumisoikeusliike on tuonut alueen asukkaille turvaa, jota ei löydy useista järjestäytymättömistä slummeista. Niissä ihmiset joutuvat sulkeutumaan viikonloppuiltaisin koteihinsa lukkojen taakse, jotta naiset eivät joudu raiskatuiksi tai miehet väkivallan kohteeksi. Onneksi Thapelon naapurustosta voi elää vapaammin.
Jutun on toimittanut Kukka Ranta.
Kuuntele lisää Etelä-Afrikan slummien elämästä Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa.
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.