Kosovon romanit tahtovat oikeuksia

Global.finland.fi 10.12.2013 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Kosovossa serbien ja albaanien väliset ongelmat ovat vieneet kaiken huomion. Nyt maan vähemmistöt yrittävät saada itsenäisen Kosovon uuden perustuslain ja vähemmistöstrategian lupaamia oikeuksia ja kehitystä vihdoin osakseen.

Mobile Roma gardeners in Kosovo, 2013.

Suurin romanien kohtaama ongelma on edelleen rasismi. Vaikeuksia aiheuttavat moninkertaiset ennakkoluulot romaneja kohtaan ja Kosovon hallituksen heikko sitoutuminen vähemmistöjen aseman parantamiseen.

Kosovossa on Euroopan korkein, 43 prosentin työttömyys. Nuorisotyöttömyys on yli 70 prosenttia. Romanivähemmistöjen alueella työttömyys hipoo sataa prosenttia.

Ennen sotaa serbit suosivat romaneja, koska eivät halunneet antaa työtä albaaneille. Tällöin suurimmalla osalla Kosovon romaniperheistä oli työtä ja asunnot. Sodan myötä lähes kaikki menettivät työnsä. Kymmenet tuhannet pakenivat vuosia jatkuneita väkivaltaisuuksia.

Valtaosa Kosovon RAE-vähemmistöistä, romaneista, aškaleista ja egyptiläisistä, elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lisäksi alhainen koulutus sekä ahtaat ja surkeat asuinolot hankaloittavat romaniperheiden lasten koulunkäyntiä. Se pahentaa köyhyyskierrettä entisestään.

Kosovolaisten romanien vuonna 2009 perustama Voice of RAE -järjestö tukee lasten ja nuorten kouluttamista, rahoittaa vähemmistöperheiden työllistymistä ja parantaa asumisen laatua erityisesti maaseutujen romanikylissä.

f57b2-romanilasten-iltapaivakoulu2Viisi vuotta päiväkeskuksessa läksyjä tehneen Aheta Ramicin, 12, mielestä parasta on ollut oppia kirjoittamaan. Isona hän haluaa lääkäriksi auttaakseen muita ihmisiä. Vanhemmat työskentelevät romanien perinteisessä ammatissa seppinä. Perheessä on kaksi veljeä ja neljä siskoa. Kotona asutaan ahtaasti, eikä vanhemmilla ole aikaa tai tietämystä auttaa lapsiaan opiskelussa. Köyhimmissä perheissä lapsetkin osallistuvat elannon hankkimiseen.

Lue lisää Global.finland.fi-verkkopalvelusta!
Tutustu Voice of Rae -järjestön nettisivuihin tai Facebookiin.

Advertisements

Ghanalaistytöt potkivat itselleen itsetuntoa

Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi

Itä-Ghanassa teiniraskaus on yleinen syy peruskoulun keskeyttämiselle. Tyttöjä kannustetaan takaisin kouluun koko kansan suosikkilajilla, jalkapallolla.

78955-ghanalaistytot-jalkapallo-kukkaranta-meerikoutaniemi645f9-ghanalaistytot-jalkapallo2-kukkaranta-meerikoutaniemi

Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Lehden voi tilata maksutta!
 

Mosambik: Ilmastonmuutos vie ainoan elinkeinon

Uutiset, 23.2.2010 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Maatalousvaltaiset kehitysmaat tulevat kohtaamaan suurimpia ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat heikentävät luonnonvaroista riippuvaista elinkeinoa. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.e6415-catine_naiset

Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kaksi päivää pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia, matalia puita kasvaa harvakseltaan.

”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia,maissiasekäpaikallista mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella.

Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.

”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen tahon kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme, miten ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat. Nyt saimme enemmän selitystä miksi.”

Kun kyläläiset kuulevat, mitä ilmastonmuutos vielä tulee merkitsemään, täyttyy Catinen kylän aukio kauhistuneista huudoista.”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.

Pakko keksiä kestävä elinkeino

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.

0aed5-img_9930Puu- ja korituotteiden valmistaminen voisi tarjota Catinen naisille maataloustuotteita vakaamman tulonlähteen. Kuva: Kukka Ranta

”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, kertoo Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”

Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisasukkailta. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkkisessa järjestelmässä naiset eivät juuri puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista riippuen ympäristön tarjoamista raaka-aineista.

Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa.

Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunoskäsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruuan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruuan ostoa varten.

Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin vaihtoehdon sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista luonnonvarojen käyttöä.

f132c-catine_robertozolhoMosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho kirjaa ylös kyläläisten ideoita uusiksi elinkeinoiksi. Kuva: Kukka Ranta

”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on se, mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus ja ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.

Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä, miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.

Maataloustuotteita ei usein ole mahdollista varastoida, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas, eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille.

Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho sanoo turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.

Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.

Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää

Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.

Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.

e5944-chigubo_tuli

Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Kukka Ranta

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan Mosambikissa

Metsäpalot tuhoavat vuosittain satoja tuhansia hehtaareja metsää Mosambikissa eteläisessä Afrikassa. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoa niiden ehkäisystä.

04eda-img_9420be4c2-img_9424_2Selemanen ja Nadalan kylien metsäpalokomiteat saivat ympäristöministeriöltä radiot. Niiden avulla syrjäisetkin kylät kuulevat uutiset.

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia eli 41 miljoonaa hehtaaria pinta-alasta on metsän peitossa.

Metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia.

Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpaloissa. Jopa 40 prosenttia maan metsistä kärsii vuosittain paloista. Ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle ja taloudelle.

Useimmiten palot leviävät, kun maata poltetaan uutta satoa varten. Viljelijät joutuvat polttamaan korkeaksi kasvavaa heinää, sillä käsin niitettynä – koneiden puuttuessa – heinästä ei pääse eroon. Tuhka on myös hyvä, ja usein ainoa, lannoite.

Tulta käytetään myös metsästykseen, jätteen hävitykseen ja hunajan keräämiseen. Sen avulla tuotetaan puuhiiltä ja keitetään ruokaa.

Asukkaat mukaan metsäpalokomiteoihin

Suomen tukema maaseutukehitysohjelma on rahoittanut Zambeziassa metsäpalojen vastaista hanketta, jonka toteutuksesta on vastannut paikallinen Prodea-järjestö.

Metsäpaloja ehkäisyä tehostettiin perustamalla kyliin metsäpalokomiteoja, joiden toiminta tavoitti yli 7 000 ihmistä.

Tietoa metsäpaloista välitettiin muun muassa radio-ohjelmien kautta. Radio on tehokas väline Mosambikissa, jossa yli puolet aikuisista on lukutaidottomia. Metsäpalokomiteat saivat Mosambikin ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä.

Tietoa tarvitaan, sillä ilmaston lämpenemisen myötä metsäpalot uhkaavat levitä entistä laajemmalle, kun vesivarat haihtuvat ja maaperä heinäsavannilla kuivuu.

Kukka Ranta & Marja-Leena Kultanen


Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 25.9.2009.

Puut takaavat tulevaisuutta Mosambikissa

Uutiset, 24.9.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.

IMG_9342Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia koulun lähelle. Kuva: Kukka Ranta

Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.

Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.

Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.

Lähimetsät kaikonneet

Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. “Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. “Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.

31c27-img_2598Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Kuva: Kukka Ranta

Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.

Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.

Metsää raivataan maatalouden käyttöön

Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista.  Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.

Working at fieldTavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta vuoden 2009 loppuun mennessä. Kuva: Kukka Ranta

Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.

90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.

Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.

Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan

Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.

04eda-img_9420Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista. Kuva: Kukka Ranta

Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.

Dance after getting radioSuomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. 

Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.

Puunkaatomaksut tuovat hyötyä kyläyhteisöille Mosambikissa

Uutiset, 26.8.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä|
Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.

2c04c-img_9438Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.

Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.

Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.

Naisten myllymatkat lyhenivät

Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. “Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.

3a648-img_946530-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.

Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.

Naiset mukaan päätöksentekoon

Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.

Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.

Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille

“Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. “Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.

Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.

Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.

Rahatalouden alkeita

20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.

”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.

Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.38f3b-img_9449

Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä:

  •  20 prosentin maksu on osa Mosambikissa vuonna 1999 hyväksyttyä ja vuonna 2005 uudistettua metsä- ja luonnonvaralakia. Sen mukaan metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetusta luvista viidennes tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille.
  • Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosina 2006–2010. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009

Ruokaturvaa ja yhteisöllisyyttä hiv-positiivisille Mosambikissa

Keski-Mosambikissa hiv-positiiviset ovat yhdistäneet voimansa ja vuokraavat yhdistyksenä viljelysmaata. Pelloilta saadaan ruokaa ja tuloja. Yhteisö tuo turvaa elämään. Suomen tukema maaseutukehitysohjelma auttaa hankinnoissa.

7f2e5-kukkaranta_hiv_mosambik2“Haluamme tehdä työtä, olla itsenäisiä ja elää ilman syrjintää.” Näin tiivistää ryhmänsä ajatuksia OIMPEVI-yhdistyksen presidentti Fabio Amam. Yhdistyksen nimi tarkoittaa hiviä kantavien yhteisvastuullista elämäntoivoa. Taustalla hitaasti virtaavasta joesta kuuluu voimakas virtahevon hirnahdus.

Yhdistyksen 40 jäsenestä 32 on naisia. Peltojen keskellä kohoavalla mäellä, katetun terassin alla naiset hymyilevät arasti ja katsovat alas, kun pitäisi puhua. He ovat kuitenkin vahvasti yhtä mieltä siitä, että miehille hivistä puhuminen julkisesti on huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Miehet pelkäävät naisia enemmän julkista kohtelua. Mama Julieta kertoo kohtaavansa syrjintää kaupungin lähiöissä, joissa tutut ihmiset puhuvat pahaa hiviin sairastuneista.

“Kun sain tietää kantavani hiviä, en saanut apua. Onneksi perheeni on ollut tukenani, sillä he tietävät mistä tämä tauti johtuu. Tietämättömyys johtaa syrjintään”, toteaa 20-vuotias Minda muiden naisten nyökkäillessä.

Vieressä istuvalla 43-vuotiaalla Lucia Madualla on neljä lasta, joista yhdelle hi-virus on siirtynyt äidin kautta. Mies on kotona ja käy enää vain harvoin ulkona. Myös 50-vuotiaalla Lucia Fernandolla on neljä lasta ja mies on hyvin sairas. Yhdessä puolisonsa kanssa he halusivat osallistua yhdistyksen toimintaan, kun kuulivat sen olemassaolosta.

Banaania, perunaa ja tietotaitoa
OIMPEVI-yhdistys syntyi vuonna 2007, kun ryhmä syrjintää kokeneita hi-viruksen ja aidsin kanssa eläviä tapasivat toisiaan kirkossa. He kirjoittivat Mocuban maatalousperuskoulun rehtorille, joka antoi käyttöoikeuden 1,5 hehtaarin peltoalalle koulun valtavien maa-alueiden laitamilta. Yhdistys viljelee tiloillaan muun muassa banaania, tomaattia, lehtisalaattia, paprikaa, kaalia, sipulia ja perunaa.
Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat viljelemään keskiviikkoisin ja lauantaisin. Muina päivinä he myyvät tuotteitaan kaduilla; lisäksi muutamia lähiseudun asukkaita käy paikan päällä ostoksilla. Neuvotteluja ruuan toimituksesta käydään parhaillaan Mocuban sairaalan ja muutamien koulujen kanssa vakaampien tulojen aikaansaamiseksi.
Prodeza-maaseutukehitysohjelma tukee yhdistyksen toimintaa tarvikkeilla. Yhdistys on hankkinut muun muassa siemeniä sekä bensiinimoottorilla toimivan vesipumpun, jolla nostetaan pelloille vettä viereisestä joesta. Nyt pumppu kuitenkin lepää käyttämättömänä, sillä yhdistyksellä ei ole varaa hankkia polttoainetta.

Kun tulevaisuudessa rahaa jää säästöön, yhdistys aikoo sijoittaa ne kanalan perustamiseen. Suuri ongelma Fabio Amamin mukaan on kuljetus ja pääsy markkinoille, joten kuljetusväline niin viljelytuotteita kuin sairaiden kuljettamista varten kuuluu hankintalistalle. Nyt sairaat joko kannetaan tai viedään pyörällä sairaalaan useiden tuntien matkan päähän.

Hyvä ravinto vahvistaa vastustuskykyä

Naiset esittävät moneen kertaan toivovansa lisää tietoa ja koulutusta kantamastaan sairaudesta. Lisäksi oppia kaivataan viljelytuotteiden säilömisestä. Varaston puuttumisen takia sato täytyy myydä heti sen kypsyttyä. Tällöin maaseutukaupungin markkinat ylikuormittuvat nopeasti ja hinnat painuvat alas.

“Haluamme varmuutta tulevaisuuteen. Tarvitsemme lisää kasveja viljeltäväksi ja erilaisia toimeentulon vaihtoehtoja lapsillemme”, julistaa rohkaistunut yhdistyksen naisjäsen. Monet orvoiksi jääneistä lapsista asuvat isoäitinsä tai tätiensä elätettävinä ja heillä on useimmiten jo entuudestaan omia lapsia hoidettavina.

Jäsenet huolehtivat toisistaan, sairaille toimitetaan yhdistyksen jäsenten viljelemää ruokaa eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Muutama yhdistyksen jäsen toimii sairaaloissa tukihenkilönä hiv-testien aikana. Kaikki eivät pysty osallistumaan viljelyyn. Osa heistä on liian nuoria tai vanhoja, tai sitten aivan liian sairaita. Ravitsemuksella taistellaan taudin etenemistä vastaan ja pidetään vastustuskyky vahvempana; hyvin ravittuna saattaa elää pidempään.

Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä, sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.

aa34c-kukkaranta_hiv_mosambik3Viljely monipuolistaa ravintoa, mikä on tärkeää hi-viruksen heikentäessä vastutuskykyä.

HIV-tartunnat Mosambikissa

• Mosambik on maailman kymmenen korkeimman Hiv-virusta sairastavien maiden joukossa: 16 % väestöstä kantaa Hiv-virusta
• Joka päivä noin 450 ja vuosittain 160 000 ihmistä saa Hiv-tartunnan
• 60 % uusista tartunnoista tapahtuu 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä
• 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa hiviin sairastuneiden määrä on kolme kertaa korkeampi kuin samanikäisten poikien keskuudessa
• Lukutaidottomista naisista 1 % on käyttänyt kondomia, kun peruskoulun tai korkeamman koulutuksen naisten keskuudessa 46 % on käyttänyt kondomia edellisessä seksisuhteessaan
• Mosambikin naisista 68 % ja miehistä 43 % on lukutaidottomia
• Suomi tukee Mosambikin valtion terveys- ja opetussektorin kehitysohjelmia kehitysyhteistyövaroin

Lähteet: UNAIDS 2008 / UNDP / UNESCO 2008

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 20.8.2009.