Ulkoministeriön kehitysviestintä

Kosovon romanit tahtovat oikeuksia

Global.finland.fi 10.12.2013 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Kosovossa serbien ja albaanien väliset ongelmat ovat vieneet kaiken huomion. Nyt maan vähemmistöt yrittävät saada itsenäisen Kosovon uuden perustuslain ja vähemmistöstrategian lupaamia oikeuksia ja kehitystä vihdoin osakseen.

Suurin romanien kohtaama ongelma on edelleen rasismi. Vaikeuksia aiheuttavat moninkertaiset ennakkoluulot romaneja kohtaan ja Kosovon hallituksen heikko sitoutuminen vähemmistöjen aseman parantamiseen.

Kosovossa on Euroopan korkein, 43 prosentin työttömyys. Nuorisotyöttömyys on yli 70 prosenttia. Romanivähemmistöjen alueella työttömyys hipoo sataa prosenttia.

Ennen sotaa serbit suosivat romaneja, koska eivät halunneet antaa työtä albaaneille. Tällöin suurimmalla osalla Kosovon romaniperheistä oli työtä ja asunnot. Sodan myötä lähes kaikki menettivät työnsä. Kymmenet tuhannet pakenivat vuosia jatkuneita väkivaltaisuuksia.

Valtaosa Kosovon RAE-vähemmistöistä, romaneista, aškaleista ja egyptiläisistä, elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lisäksi alhainen koulutus sekä ahtaat ja surkeat asuinolot hankaloittavat romaniperheiden lasten koulunkäyntiä. Se pahentaa köyhyyskierrettä entisestään.

Kosovolaisten romanien vuonna 2009 perustama Voice of RAE -järjestö tukee lasten ja nuorten kouluttamista, rahoittaa vähemmistöperheiden työllistymistä ja parantaa asumisen laatua erityisesti maaseutujen romanikylissä.

f57b2-romanilasten-iltapaivakoulu2Viisi vuotta päiväkeskuksessa läksyjä tehneen Aheta Ramicin, 12, mielestä parasta on ollut oppia kirjoittamaan. Isona hän haluaa lääkäriksi auttaakseen muita ihmisiä. Vanhemmat työskentelevät romanien perinteisessä ammatissa seppinä. Perheessä on kaksi veljeä ja neljä siskoa. Kotona asutaan ahtaasti, eikä vanhemmilla ole aikaa tai tietämystä auttaa lapsiaan opiskelussa. Köyhimmissä perheissä lapsetkin osallistuvat elannon hankkimiseen.

Lue lisää Global.finland.fi-verkkopalvelusta!
Tutustu Voice of Rae -järjestön nettisivuihin tai Facebookiin.

Ghanalaistytöt potkivat itselleen itsetuntoa

Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi

Itä-Ghanassa teiniraskaus on yleinen syy peruskoulun keskeyttämiselle. Tyttöjä kannustetaan takaisin kouluun koko kansan suosikkilajilla, jalkapallolla.

Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Lehden voi tilata maksutta!

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan Mosambikissa

Metsäpalot tuhoavat vuosittain satoja tuhansia hehtaareja metsää Mosambikissa eteläisessä Afrikassa. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoa niiden ehkäisystä.

Selemanen ja Nadalan kylien metsäpalokomiteat saivat ympäristöministeriöltä radiot. Niiden avulla syrjäisetkin kylät kuulevat uutiset.

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia eli 41 miljoonaa hehtaaria pinta-alasta on metsän peitossa.

Metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia.

Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpaloissa. Jopa 40 prosenttia maan metsistä kärsii vuosittain paloista. Ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle ja taloudelle.

Useimmiten palot leviävät, kun maata poltetaan uutta satoa varten. Viljelijät joutuvat polttamaan korkeaksi kasvavaa heinää, sillä käsin niitettynä – koneiden puuttuessa – heinästä ei pääse eroon. Tuhka on myös hyvä, ja usein ainoa, lannoite.

Tulta käytetään myös metsästykseen, jätteen hävitykseen ja hunajan keräämiseen. Sen avulla tuotetaan puuhiiltä ja keitetään ruokaa.

Asukkaat mukaan metsäpalokomiteoihin

Suomen tukema maaseutukehitysohjelma on rahoittanut Zambeziassa metsäpalojen vastaista hanketta, jonka toteutuksesta on vastannut paikallinen Prodea-järjestö.

Metsäpaloja ehkäisyä tehostettiin perustamalla kyliin metsäpalokomiteoja, joiden toiminta tavoitti yli 7 000 ihmistä.

Tietoa metsäpaloista välitettiin muun muassa radio-ohjelmien kautta. Radio on tehokas väline Mosambikissa, jossa yli puolet aikuisista on lukutaidottomia. Metsäpalokomiteat saivat Mosambikin ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä.

Tietoa tarvitaan, sillä ilmaston lämpenemisen myötä metsäpalot uhkaavat levitä entistä laajemmalle, kun vesivarat haihtuvat ja maaperä heinäsavannilla kuivuu.

Kukka Ranta & Marja-Leena Kultanen


Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 25.9.2009.

Puunkaatomaksut tuovat hyötyä kyläyhteisöille Mosambikissa

Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.


Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.

Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.

Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.

Naisten myllymatkat lyhenivät

Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. “Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.


30-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.

Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.

Naiset mukaan päätöksentekoon

Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.

Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.

Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille

“Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. “Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.

Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.

Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.


Rahatalouden alkeita

20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.

”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.

Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.

Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä

20 prosentin maksu on osa Mosambikissa vuonna 1999 hyväksyttyä ja vuonna 2005 uudistettua metsä- ja luonnonvaralakia. Sen mukaan metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetusta luvista viidennes tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille.

Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosina 2006–2010. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.

Ruokaturvaa ja yhteisöllisyyttä hiv-positiivisille Mosambikissa

Keski-Mosambikissa hiv-positiiviset ovat yhdistäneet voimansa ja vuokraavat yhdistyksenä viljelysmaata. Pelloilta saadaan ruokaa ja tuloja. Yhteisö tuo turvaa elämään. Suomen tukema maaseutukehitysohjelma auttaa hankinnoissa.

“Haluamme tehdä työtä, olla itsenäisiä ja elää ilman syrjintää.” Näin tiivistää ryhmänsä ajatuksia OIMPEVI-yhdistyksen presidentti Fabio Amam. Yhdistyksen nimi tarkoittaa hiviä kantavien yhteisvastuullista elämäntoivoa. Taustalla hitaasti virtaavasta joesta kuuluu voimakas virtahevon hirnahdus.

Yhdistyksen 40 jäsenestä 32 on naisia. Peltojen keskellä kohoavalla mäellä, katetun terassin alla naiset hymyilevät arasti ja katsovat alas, kun pitäisi puhua. He ovat kuitenkin vahvasti yhtä mieltä siitä, että miehille hivistä puhuminen julkisesti on huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Miehet pelkäävät naisia enemmän julkista kohtelua. Mama Julieta kertoo kohtaavansa syrjintää kaupungin lähiöissä, joissa tutut ihmiset puhuvat pahaa hiviin sairastuneista.

“Kun sain tietää kantavani hiviä, en saanut apua. Onneksi perheeni on ollut tukenani, sillä he tietävät mistä tämä tauti johtuu. Tietämättömyys johtaa syrjintään”, toteaa 20-vuotias Minda muiden naisten nyökkäillessä.

Vieressä istuvalla 43-vuotiaalla Lucia Madualla on neljä lasta, joista yhdelle hi-virus on siirtynyt äidin kautta. Mies on kotona ja käy enää vain harvoin ulkona. Myös 50-vuotiaalla Lucia Fernandolla on neljä lasta ja mies on hyvin sairas. Yhdessä puolisonsa kanssa he halusivat osallistua yhdistyksen toimintaan, kun kuulivat sen olemassaolosta.

Banaania, perunaa ja tietotaitoa
OIMPEVI-yhdistys syntyi vuonna 2007, kun ryhmä syrjintää kokeneita hi-viruksen ja aidsin kanssa eläviä tapasivat toisiaan kirkossa. He kirjoittivat Mocuban maatalousperuskoulun rehtorille, joka antoi käyttöoikeuden 1,5 hehtaarin peltoalalle koulun valtavien maa-alueiden laitamilta. Yhdistys viljelee tiloillaan muun muassa banaania, tomaattia, lehtisalaattia, paprikaa, kaalia, sipulia ja perunaa.
Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat viljelemään keskiviikkoisin ja lauantaisin. Muina päivinä he myyvät tuotteitaan kaduilla; lisäksi muutamia lähiseudun asukkaita käy paikan päällä ostoksilla. Neuvotteluja ruuan toimituksesta käydään parhaillaan Mocuban sairaalan ja muutamien koulujen kanssa vakaampien tulojen aikaansaamiseksi.
Prodeza-maaseutukehitysohjelma tukee yhdistyksen toimintaa tarvikkeilla. Yhdistys on hankkinut muun muassa siemeniä sekä bensiinimoottorilla toimivan vesipumpun, jolla nostetaan pelloille vettä viereisestä joesta. Nyt pumppu kuitenkin lepää käyttämättömänä, sillä yhdistyksellä ei ole varaa hankkia polttoainetta.
Kun tulevaisuudessa rahaa jää säästöön, yhdistys aikoo sijoittaa ne kanalan perustamiseen. Suuri ongelma Fabio Amamin mukaan on kuljetus ja pääsy markkinoille, joten kuljetusväline niin viljelytuotteita kuin sairaiden kuljettamista varten kuuluu hankintalistalle. Nyt sairaat joko kannetaan tai viedään pyörällä sairaalaan useiden tuntien matkan päähän.

Hyvä ravinto vahvistaa vastustuskykyä

Naiset esittävät moneen kertaan toivovansa lisää tietoa ja koulutusta kantamastaan sairaudesta. Lisäksi oppia kaivataan viljelytuotteiden säilömisestä. Varaston puuttumisen takia sato täytyy myydä heti sen kypsyttyä. Tällöin maaseutukaupungin markkinat ylikuormittuvat nopeasti ja hinnat painuvat alas.

“Haluamme varmuutta tulevaisuuteen. Tarvitsemme lisää kasveja viljeltäväksi ja erilaisia toimeentulon vaihtoehtoja lapsillemme”, julistaa rohkaistunut yhdistyksen naisjäsen. Monet orvoiksi jääneistä lapsista asuvat isoäitinsä tai tätiensä elätettävinä ja heillä on useimmiten jo entuudestaan omia lapsia hoidettavina.

Jäsenet huolehtivat toisistaan, sairaille toimitetaan yhdistyksen jäsenten viljelemää ruokaa eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Muutama yhdistyksen jäsen toimii sairaaloissa tukihenkilönä hiv-testien aikana. Kaikki eivät pysty osallistumaan viljelyyn. Osa heistä on liian nuoria tai vanhoja, tai sitten aivan liian sairaita. Ravitsemuksella taistellaan taudin etenemistä vastaan ja pidetään vastustuskyky vahvempana; hyvin ravittuna saattaa elää pidempään.

Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä, sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.

Viljely monipuolistaa ravintoa, mikä on tärkeää hi-viruksen heikentäessä vastutuskykyä.

HIV-tartunnat Mosambikissa

• Mosambik on maailman kymmenen korkeimman Hiv-virusta sairastavien maiden joukossa: 16 % väestöstä kantaa Hiv-virusta
• Joka päivä noin 450 ja vuosittain 160 000 ihmistä saa Hiv-tartunnan
• 60 % uusista tartunnoista tapahtuu 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä
• 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa hiviin sairastuneiden määrä on kolme kertaa korkeampi kuin samanikäisten poikien keskuudessa
• Lukutaidottomista naisista 1 % on käyttänyt kondomia, kun peruskoulun tai korkeamman koulutuksen naisten keskuudessa 46 % on käyttänyt kondomia edellisessä seksisuhteessaan
• Mosambikin naisista 68 % ja miehistä 43 % on lukutaidottomia
• Suomi tukee Mosambikin valtion terveys- ja opetussektorin kehitysohjelmia kehitysyhteistyövaroin

Lähteet: UNAIDS 2008 / UNDP / UNESCO 2008

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 20.8.2009.