Kategoria: graffiti

Uusi vartiointiyritys riitautui Turvatiimin kanssa

Kansan Uutiset 22.5.2014 | Teksti: Mikael Brunila & Kukka Ranta | Kuva: Jarmo Lintunen

Helsingin kaupungin töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijasopimuksen on saamassa uusi yritys, jota johtaa monille graffitimaalareille tuttu mies. Kilpailutuksen hävinnyt Turvatiimi on valittanut prosessista markkinaoikeuteen.

3173372-759x500Vapaa Helsinki -verkosto järjesti Stop töhryille -projektin vastatapahtuman vuonna 2008. Projekti lakkautettiinkin samana vuonna, mutta kaupungin töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijasopimuksen on saamassa silloisista kuvioista tutun yrittäjän uusi firma. Kuva: Jarmo Lintunen.

Helsingin kaupunki on parhaillaan valitsemassa töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijapalveluiden tuottajaa. Rakennusviraston virkamiehet esittävät kilpailutuksen voittajaksi PSG Turva Oy:tä, jolle tarjotaan 120 000 euron sopimusta kesäkuun alusta vuoden 2015 loppuun.

Tämäntyyppisen virkamiespäätöksen pitäisi olla läpiheittojuttu, mutta yllättäen yleisten töiden lautakunta puuttui kokouksessaan 20. toukokuuta hankintasopimuksen käsittelyyn. Lautakunnan päätös saadaan lähiviikkoina. Viivästyminen ei ole ensimmäinen kerta, vaan sopimuksesta on väännetty jo lähes vuoden päivät. Kilpailutus on nostanut myrskyn sopimuksesta kilpailleiden Turvatiimin Oyj:n ja PSG Turva Oy:n välille.

Tuttu mies

Mistä moinen äläkkä? Vaikka PSG Turva Oy on vartiointialalla varsin uusi yritys, toimii sen johdossa graffitien parissa yli 20 vuotta häärännyt Petri Lokka. Vuonna 1997 Lokka oli perustamassa FPS Security Oy:tä. Seuraavana vuonna Helsingin kaupungin käynnisti Stop töhryille -projektin. FPS voitti kymmenen vuoden ajan nollatoleranssihankkeen jokaisen vartiointisopimuksen kilpailutuksen. Kilpailutuksissa yritys kunnostautui etenkin graffitimaalarien kiinniottamisessa, “tekijöiden tuntemuksessa” sekä oikeudessa annettavien käsiala-analyysien laatimisessa.

FPS:stä alkoi jo 1990-luvun lopussa liikkua villejä huhuja graffitiharrastajien kesken. Yrityksen työntekijöiden sanottiin syyllistyneen ylilyönteihin ja väkivaltaisiin otteisiin. 2000-luvun mittaan yksittäisiä FPS:n vartijoita syytettiin ja myös tuomittiin työaikana tehdyistä väkivaltarikoksista.

Vuonna 2008 Helsingin kaupunki lopetti Stop töhryille -hankkeen. Töhryvartiointia kuitenkin jatkettiin Lokan yrityksen kanssa. Vuonna 2010 sopimuksen sai vartiointialan suurin toimija Turvatiimi, johon FPS oli mutkan kautta fuusioitunut samana vuonna. Lokka sai Turvatiimistä palvelupäällikön paikan.

Napit vastakkain

Turvatiimin ja PSG:n kiista on erityisen mielenkiintoinen siksi, että Helsingin kaupungin töhryvalvontaan liittyvät kilpailutukset on poikkeuksetta voittanut yritys, jossa Petri Lokka toimii asiantuntijana. Nyt Lokka on jättänyt vanhat työnantajansa ja lähtenyt toimitusjohtajaksi kilpailevaan yritykseen (tosin Lokka omistaa edelleen 0,5 prosenttia Turvatiimin osakkeista).

Lokka ei lähtenyt Turvatiimistä yksin. Turvatiimin entinen palvelupäällikkö Jari Stolt työskentelee PSG:llä turvallisuusasiantuntijana ja Turvatiimin entinen myyntipäällikkö Juha Tapaninen toimii nyt samassa tehtävässä PSG:llä. Tapaninen on ollut Lokan mukana FPS:ää edeltäneessä Vartioässissä, ja Stolt puolestaan Lokan työtoverina vuodesta 2008 lähtien.

PSG Turva Oy:n piti alun perin hoitaa koko vuoden 2014 vartiointitehtävät, mutta syksyllä 2013 kaupungin kilpailutuksen hävinnyt Turvatiimi Oyj teki päätöksestä hankintaoikaisuvaatimuksen. Syynä oli epäselvä ja tulkinnanvarainen tarjouspyyntö. Yleisten töiden lautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja asia etenee vielä markkinaoikeuteen. Samalla kaupunki kuitenkin perui aikaisemman hankintapäätöksen ja järjesti uuden, nyt ajankohtaisen kilpailutuksen.

Vielä 2010 kilpailija, joka kykeni tarjoamaan edullisimman hinnan vartiointi- ja asiantuntijapalveluista voitti. Käytäntö oli verrattain uusi. Stop töhryille -projektin aikana kilpailutuksessa käytettiin varsin epämääräisiä mittareita kuten “yrityksen tuntemus Helsinkiä töhrivistä paikallisista tekijöistä” ja “yrityksen tekemien, eri oikeusasteissa hyväksyttyjen käsiala-analyysien määrä”. Kilpailutuksessa kilpailijoiden pisteistä puolet määräsi nämä “laadulliset tekijät”. Toiset puolet määräsi hinta.

Nyt, samaan aikaan kun Petri Lokka on siirtynyt Turvatiimiltä PSG:lle, kilpailutuksen vertailuehtoja on muutettu kohti Stop töhryille -projektin aikana käytettyä mallia.

Uudet kriteerit

Viime syksynä kilpailutuksessa hinnan kanssa tasavertaiseksi kriteeriksi nousi jälleen asiantuntemus ja laadulliset kriteerit. “Kokemus töhrinnän vartioinnista” kattoi 15 prosenttia pisteytyksestä ja “kokemus töhrintään liittyvästä rikosvahinkojen analysoinnista” 35 prosenttia. Toisin sanoen tarjouksen painoarvosta yhteensä viisikymmentä prosenttia määritti kahden tai yhden henkilön kokemus.

Hankintaoikaisuvaatimuksessaan Turvatiimi vaati kilpailutuksen järjestämistä pelkästään hinnan perusteella. Nyt ajankohtaisessa kilpailutuksessa painoarvoa on kuitenkin muutettu vielä niin, että 60 prosenttia pisteytyksestä muodostuu yrityksen “johtavan konsultin” poliisille antamista käsiala- ja muotoanalyyseista. Hinnan osuus kilpailutuksen kriteereistä on siis alle puolet kokonaisuudesta.

Osittain muutos johtunee uuden tyyppisestä tehtävänannosta. Nyt PSG:lle tarjottu sopimus keskittyy lähinnä poliisin avustamiseen esitutkinnassa, eli “asiantuntijatehtäviin”. Varsinaista vartiointia ei sopimusaikana välttämättä tilata lainkaan. Rakennusviraston valmistelusta vastannut virkamies korosti kysyttäessä, että vuonna 2013 muutettu kilpailutuslaki edellyttää laadullisten kriteerien huomioimista. Toisaalta on selvää, että kilpailutuksen laadulliset kriteerit asettavat PSG:n hyvin vahvaan asemaan muihin kilpailijoihin nähden.

Lokka on vuonna 2009 Helsingin käräjäoikeudessa antamansa lausunnon mukaan ollut mukana “lähestulkoon kaikissa poliisin suurimmissa graffitintutkintatapauksissa” ja “tutkimuksissa jonkinnäköisessä roolissa vuodesta 1995 alkaen”.

Vartiointisopimuksen kilpailutuskriteerit ovat siis kuin räätälöityjä hänelle ja PSG:lle. On vaikea kuvitella, etteivät valmistelusta vastaavat virkamiehet ymmärrä tätä – osa heistä on hoitanut samantapaisia työtehtäviä viimeiset 15 vuotta, Stop töhryille -projektin alusta asti. Herää siis kysymys, että onko kilpailutuskriteerejä muutettu suosimaan yhtä kilpailijaa? Ainakaan ei ole ihme, että Turvatiimi hankintaoikeusvaatimuksessaan piti päätöksen perusteluja vajavaisina.

Kansan Uutiset 22.5.2014.

Talouselämä 23.5.2014: KU: ”Graffittimaalareille tutun miehen” firma voitti sopimuksen Helsingissä – riita seurasi

Vartijarintama rakoilee

Ajatuspaja ja verkkolehti Laitos / 19.03.2012 / Kukka Ranta

Graffitimaalarit ovat tienneet vuosikymmenen ajan sen, minkä VRLeaks on nyt tuonut julkisuuteen. Tietovuotojen myötä poliisi ja tietosuojavaltuutettu ovat aloittaneet esitutkinnan VR:n epäillystä laittomasta henkilörekisteristä ja salakatselusta. Mediapaineen kiihtyessä VR hyllytti pitkäaikaisen turvapäällikkönsä, ja vartioinnista vastaavan Turvatiimin palvelupäällikkö Petri Miettinen jätti kuun alussa tehtävänsä. 

55104-turvatiimi-vrGraffitimaalarit ovat kertoneet siviiliasuisten vartioiden hyökkäyksistä öisellä radan varrella. Verta on lentänyt ja luitakin murtunut. Jopa alaikäisiä on pahoinpidelty. Useiden kertomusten mukaan ihmisiä otettu kiinni radan läheisyydessä, kädet on väännetty nippusiteissä selän taakse, kun toinen siviiliasuisista vartioista on painanut koko voimalla kohti asfalttia, toisen nostaessa päätä valokuvattavaksi. Graffitimaalareiksi epäillyt kertovat, että heitä on seurattu videokamera kourassa aina kotiovelle saakka.

“Monta kertaa olen huomannut, että kun kaveriporukalla olemme kävelleet ulkona viikonloppuisin, niin meitä on seurannut harmaan värinen farmariauto. Joskus tällainen auto on pysytellyt minun tai jonkun kaverin kodin ulkopuolella. Tupakalle mennessä on ollut pakko peittää naama, ettei tarvitse pelätä kuvatuksi tulemista. Kerran, kun odotimme junaa yhdellä asemalla, näimme ihan selvästi, että meitä kuvattiin tällaisesta autosta videokameralla. Näköjään heillä on paljon tietoa meistä.”

Mihin nämä kuvat ovat oikein päätyneet?

Viimeksi vuosi sitten keväällä 2011 VR:n käyttämä yksityinen vartiointiliike oli esillä mediassa, kun rautatieasemalla työskennelleet vartijat kertoivat Voima-lehdelle vartijoiden järjestelmällisestä väkivallasta sekä valvontalaitteiston väärinkäytöksistä. VR:n turvallisuuspäällikkö Teemu Väänänen vastaili kysymyksiin välttelevästi. Nyt sama Turvatiimiä epäillään VRLeaksin ansiosta jälleen väärinkäytöksistä.

Turvatiimi on yksi suomalaisen turvallisuusalan suurimpia toimijoita. Aikaisemmin VR osti vartioimispalveluita Otso Palvelut Oy:ltä ja sen edeltäjältä FPS Security Oy:ltä.

VR toimii Helsingin kaupungin sopimuskumppanina töhrintärikosten ehkäisyssä. Se käyttää tähän kaupungin valitsemaa vartiointiliikettä. Kaupunki kilpailutti kymmenvuotisen Stop töhryille -projektinsa ajan vartiointiliikkeet, ja palkkasi parhaiten pisteitä keränneen yrityksen kahden vuoden sopimuksella. FPS voitti kerta toisensa jälkeen vuosina 1998–2008. Nyt kilpailutuksen ratkaisee halvin hinta. Sen on tarjonnut ensin Otso Palvelut ja sittemmin Turvatiimi.

Kaupungin pisteytysjärjestelmä kannusti kiinniottoihin: mitä enemmän töhrintäepäiltyjä otettiin kiinni, sitä paremmin vartiointifirma pärjäsi kilpailutuksessa ja sitä todennäköisimmin se tuli saamaan sopimuksen sekä kaupungin että sen sopimuskumppaneiden kanssa. VR puolestaan on maksanut kiinniottopalkkioita henkilökunnalleen.

Kiinniotot ovat kohdistuneet tyypillisesti graffitimaalareihin ja graffitimaalarin profiiliin sopiviin nuoriin. Viimeaikaiset väkivaltaiset ylilyönnit ovat koskeneet myös kodittomia alkoholisteja sekä julkisissa tiloissa toimettomina liikkuvia nuoria. Pahoinpidellyt eivät useinkaan uskalla kustannusten pelossa haastaa vartiointiliikettä oikeuteen. Oikeudenkäyntikulut maksaa hävinnyt osapuoli.

Monissa tapauksissa poliisit ovat olleet haastateltujen mukaan vastahakoisia ottamaan rikosilmoitusta vastaan. VR:n alueella vartiointiliikkeen hallinnoimat videomateriaalit ovat hävinneet juuri silloin, kun todistusaineistoa olisi tarvittu. Syyttäjät eivät ole ottaneet juttuja vastaan, ja oikeudessa vartijat ovat voineet tukea toisiaan firmansa asianajajan ohjeistuksella kirjoitetulla yhdenmukaisella lausunnolla.

“Ei voida näyttää toteen, ettei henkilö olisi itse itselleen aiheuttanut kyseisiä vammoja ja kaatumistaan”, perusteli syyttäjä päätöstään jättää käsittelemättä tapaus, jossa rikosilmoituksen tekijä sanoi tulleensa pahoinpidellyksi Helsingin rautatieasemalla. Jo ennen syyttäjän päätöstä poliisi oli varoittanut pahoinpideltyä siitä, ettei todisteiden vaatimisesta olisi hyötyä: “Kyllähän sinä nyt varmasti tiedät, että FPS näitä videomateriaaleja hallitsee, etkä sinä voi niille yhtään mitään”, poliisi oli tokaissut.

VR:n henkilöstötyytyväisyys kulkee pohjalukemissa. Se on luonut monopoliyhtiölle tietosuojauhan. Nyt myös VR:n omaa henkilökuntaa on alettu painostaa, seurata, valvoa ja merkitä rekisteriin. Potkut saanut henkilökunnan jäsen kyyditettiin yhtiön turvamiehen toimesta mustalla autolla kotiin, josta takavarikoitiin VR:n sisäisiä tietoja sisältävä tietokone. Mitä tietoja VR pelkää työntekijöidensä vuotavan?

Huhut yksityisen turvallisuusalan laittomista toimista on nyt edennyt usealle viranomaistasolle. Eduskunnan oikeusasiamies aloitti syksyllä 2011 tutkinnat kauppakeskuksien vartijakopeissa sattuneista ylilyönneistä. VRLeaks teki 24.2.2012 tutkintapyynnön VR:ää kohtaan kahdesta rikosnimikkeestä: salakatselusta ja laittomasta henkilörekisteristä – koskien mahdollisesti jopa satoja ihmisiä. Poliisi aloitti rikostutkinnan yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa.

Ylen uutisille annetussa haastattelussa tietosuojavaltuutettu vaatii VR:ltä selvitystä epäillystä laittomasta henkilörekisteristä, johon olisi tallennettu tietoja ilkivaltaa tehneistä, kuten esimerkiksi graffitimaalareista. Tietosuojavaltuutettu odottaa VR:ltä selvitystä maaliskuun loppuun mennessä. Jos ei kunnollista selvitystä tule, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan “voidaan ottaa käyttöön kovemmat keinot. Käytännössä tämä tarkoittaisi VR:n käyttämän turvapalvelun tiloihin menemistä ja tietokoneiden tarkistamista.”

Virhe on kuitenkin valitettavasti jo tehty, ja tutkinta näyttää olevan aivan liian myöhäistä. Johtava kotimainen turvallisuuspalveluja tuottava yritys pitänee huolen siitä, ettei se jää mahdollisista virheistään kiinni, varsinkin kun mahdolliset tutkimukset ilmoitetaan viikkoja etukäteen valtakunnan ykkösuutisissa.

On toki hienoa, että ennen huhutasolla liikkuneita asioita tutkitaan. Vaikka tuomioita ei saataisikaan aikaan, luo julkisuus painetta, joka vaikuttaa imagoaan suojelevien yhtiöiden ja yritysten toimiin. Tapahtumassa olevasta muutoksesta saattaa kertoa esimerkiksi se, että paineen kasvaessa VR päätti hyllyttää pitkäaikaisen turvapäällikkönsä Teemu Väänäsen poliisitutkinnan ajaksi.

Kaiken lisäksi myös Turvatiimi Oyj ja Petri Miettinen ovat kaikessa hiljaisuudessa sopineet, että Miettinen jättää maaliskuun 2012 alusta lähtien Turvatiimin palvelujohtajan tehtävät ja jäsenyytensä Turvatiimin johtoryhmässä. Petri Miettinen toimi aiemmin Turvatiimin asiakaspalvelupäällikkönä, sekä myös Otso Palveluiden ja FPS:n toimitusjohtajana. Oliko tämä taktista, jotta enää ei voitaisi vetää yhteyksiä aikaisempiin, lukuisia pahoinpitelyepäilyksiä nostaneiseen vartiointiliikkeisiin?

Tutkinnan etenemistä kannattaa kuitenkin seurata tarkkaan, etteijulkinen keskustelu vakavasta aiheesta rajoittuisi lyhyeksi tuohtumuksen puuhkaksi. Voiko poliisi luotettavasti kerätä todisteita rikostutkinnassaan, kun sen kerrotaan niin monesti jättäneen rikosilmoitukset vaille huomiota? Suomen suurimpiin kuuluva vartiointiliike Turvatiimi ja VR ovat varmasti jo ehtineet putsata arkistonsa siihen mennessä, kun julkisuudessa toitottamisen jälkeen tietosuojavaltuutettu ja poliisi vihdoin varsinaisen tutkintansa mahdollisesti suorittavat.

Lisälukemista:

Mikael Brunila: Sivarit kriippaa, Laitos 16.03.2012.
Otso Kivekäs: VR:n johdon kannusteet ja junaliikenteen rappio, Laitos 19.03.2012.
Mikael Brunila, Kukka Ranta ja Eetu Viren: Muutaman töhryn tähden, Into kustannus 10/2011.

Lisätietoa Ajatuspaja Laitoksesta: 

facebook.com/ajatuspaja.laitos
laitos.fi/laitos-aloittaa-toimintansa
kansanuutiset.fi//ajatuspaja-laitos-aloitti

Muutaman töhryn tähden

Mikael Brunila, Kukka Ranta & Eetu Viren
Into kustannus 10/2011
Pamfletti tarkastelee Helsingin kaupungin Stop töhryille -projektin ja yksityisen vartiointialan vaikutuksia Helsinkiin ja sen asukkaisiin. Teos perustuu pitkäaikaiseen tutkimukseen ja sisältää runsaasti haastatteluja virkamiesten ja vartijoiden toiminnasta.

Stop töhryille -projektin täyttäessä kymmenen vuotta syksyllä 2008 kaupunki ilmoitti lopettavansa töhryjen vastaisen kampanjan ja lopulta myös nollatoleranssin. Kuitenkin keskeiset ongelmat, kuten vartijaväkivaltaan perustuva kaupunkikontrolli ja ihmisten tuomitseminen velkavankeuteen ovat jääneet yhä ratkaisematta.

Graffitien vastaisen politiikan seurauksena ei ole vain katutaiteilijoihin kohdistuva väkivalta ja järjettömät tuomiot, vaan kaupunkitilan valvonnan kiristyminen ja samalla turvallisuusmarkkinoiden kasvaminen. Vuodesta 1998 lähtien Helsingin kaupungin projekti on kärjistänyt nuorten ja viranomaisten välisiä konflikteja samalla, kun kaupungin seinätilat on varattu suurten kaupallisten toimijoiden käyttöön.

Facebook.com/muutaman.tohryn.tahden
tohryntahden.wordpress.com

Jokaisessa kirjassa uniikki kansi!

Graffitigalleria esittelee ennen julkaisemattomia kuvia graffitin kulta-ajalta

Suomen Kuvalehti 15.7.2011 Kulttuuri | Teksti: Kukka Ranta.

 
SuomenKuvalehti-diamonds1_sk_568
The Diamonds Crew -jengi ja Pasilan kukkiva betonigalleria vuonna 1987.
Kuva: Diamonds Crew.

Uusi Suvilahden graffitigalleria esittelee ennen julkaisemattomia valokuvia 1980-luvun The Diamonds Crew -graffitijengistä. Arkiston kätköistä löytyneet aarteet kertovat graffitin kulta-ajan ensimmäisestä aallosta, jolloin graffiti oli puhtaasti uutta, ja täyttä taidetta.

Kun graffiti saapui Suomeen 1980-luvulla, siihen suhtauduttiin kuin mihin tahansa uuteen taidemuotoon. Timanttiviisikon jäsenet maalasivat laittomuuksien ohella myös paljon tilaustöitä ympäri Suomea.
Suhtautuminen graffiteihin uuden ilmiön alkutaipaleella oli avoimen uteliasta. Kun vuonna 1988 Diamonds Crew -jengi jäi kiinni metron muuntajalaatikon luvattomasta maalaamisesta, rangaistukseksi määrättiin keskeneräisen teoksen loppuun viimeistely.

The Diamonds Crew -näyttelyssä on esillä kymmenkunta valokuvaa. Kuvissa vilahtavat Tuomas ”Shaker” Jääskeläinen, Juhana ”Pinn-up” Laurila ja Kirmo ”Candalf 80” Kivelä. Kaikki kolme toimivat nykyisin graafisella alalla, Jääskeläinen Bonnier Publicationsin taiteellisena johtajana. He ovat sukupolvi, joka ponnisti graffiteista ammatteihinsa.

Graffititaiteesta on tullut monelle leipätyö. Galleristit Umut Kiukas ja taiteilijanimellään esiintyvä Trama ovat itsekin 1980-luvun graffitikulttuurin kasvatteja. Garage-galleriassa myydään myös maalausvälineitä graffitien tekoon.

SuomenKuvalehti-UmutKiukas-TuomasJaaskelainen-KuvaKukkaRanta-diamonds
Kaksi 80-luvun graffitikulttuurin kasvattia, galleristi Umut Kiukas ja Tuomas
”Shaker” Jääskeläinen pystyttämässä näyttelyä Suvilahdessa. Kuva: Kukka Ranta.

Make your mark -galleria kertoo näyttelyissään taiteesta, jota ei kymmenen vuoden graffitin vastainen nollatoleranssi pystynyt kitkemään. 1990-luvun lopusta alkaen Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanjan aikana nuoria on tuomittu koviin vankeus- ja vahingonkorvausrangaistuksiin – vuosikymmenien velkavankeuteen.

Silti graffiti elää. Intohimo aerosolitaiteeseen muodostaa vahvan yhteisön. Graffiti on elämäntapa, joka elää periksiantamattomassa asenteessa. Kaiken ytimessä on ystävyys, jolle näyttely on omistettu. 

SuomenKuvalehti-diamonds3_sk_568
Kotiarkistojen kätkemät aarteet ovat esillä Suvilahden Make your mark
-galleriassa heinäkuun ajan. Kuva: Diamonds Crew.

Julkaistu Suomen Kuvalehdessä SK 28, 15.7.2011.

Keisarin uudet vartijat

Helsingin kaupunki on valinnut Turvatiimin vartoimaan kaupungin töhryttömyyttä. Kukka Ranta & Mikael Brunila ihmettelevät uutta vartiointiliikettä, joka tuntuu kovin tutulta.
Helsingin kaupunki kilpailutti lokakuussa töhryjen torjuntaan liittyvät vartiointi- ja asiantuntijapalvelut kolmen yrityksen kesken. Selvästi muita edullisemmaksi osoittautui Turvatiimi Oyj.

Turvatiimin tieltä väistyi Helsinkiä pitkään palvellut, huonomaineiseksi leimattu FPS. Vai väistyikö?

Vuodesta 1998 vuoteen 2008 kaupunkia siistittiin Stop töhryille -kampanjalla. Koko projektin ajan töhryttömyyttä vartioi FPS, joka voitti tarjouskilpailun vuosi toisensa jälkeen. Se nousi nopeasti Suomen suurimmaksi yksityiseksi vartiointiliikkeeksi.

Mihin FPS nyt on kadonnut?

Kaupparekisterin nimihistorian mukaan vuodesta 1997 lähtien toimineen FPS Finnish Protection Service Oy:n päätoiminimi vaihtui 9.1.2004 FPS Security Oy:ksi. Vuoden 2008 aikana FPS Security Oy ja kolme muuta vartiointifirmaa muodostivat uuden yhtiön nimeltä Otso Palvelut Oy. 

FPS:n päätoiminimi vaihtui 21.1.2009 OTSO vartiointi Oy:ksi. Yritys katosi julkisuudesta samaan aikaan, kun Stop töhryille -kampanja haudattiin.

Heinäkuussa 2010 yhdistyivät kaksi suurinta kotimaisessa omistuksessa olevaa turvallisuusalan yritystä, Turvatiimi Oyj ja Otso Palvelut Oy.

Yhdistymisen keskeisenä ehtona oli, että Turvatiimi Oyj ostaa Otso Palvelut Oy:n koko osakekannan. Otso Palvelut Oy:n osakkeenomistajista tuli merkittäviä henkilöomistajia Turvatiimissä.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, ja sitä se onkin. Lisää mutkia seuraa.

Turvatiimin 30.6.2010 rekisteröidyistä osakkeista ja äänistä omistaa 68,14 prosenttia Atine Group Oy, jonka omistaa Ehrnroothin rahasuku.

Turvatiimin kymmenen suurimman osakkeenomistajan joukossa on myös vartiointimaailmasta tuttuja nimiä: FPS:n kenttäpäällikkönä pitkään toiminut Petri Lokka sekä entisen FPS:n ja Otso Palvelut Oy:n toimitusjohtaja, nykyisen Turvatiimin asiakaspalvelujohtaja Petri Miettinen.
 
Molemmat olivat myös FPS:n suurimpia osakkeenomistajia.

Turvatiimin johdosta löytyy siis samoja tahoja, jotka ovat aikaisemmin johtaneet Helsingin kaupungin tiukan töhrykampanjan vartiointia. Hanketta, jota toistuvasti syytettiin ylilyönneistä.

Turvatiimi Oyj on nyt Suomen suurin suomalaisessa omistuksessa oleva turva-alan yritys. Yhdistyneiden yritysten arvioitu liikevaihto vuodelle 2010 on yhteensä noin 37 miljoonaa euroa.

Mistä tällainen nimien vaihto oikein johtuu?

Toki nopeasti kasvavilla turvamarkkinoilla kilpailu on kovaa, ja kiihkeässä kasvuprosessissa suuremmat yritykset nielevät pienempiä. Mutta voisiko taustalla olla myös FPS:n tahrainen maine?

Turvatiimin asiakaspalvelujohtaja Petri Miettinen ei suostunut antamaan haastattelua johtamiensa yritysten omistussuhteista.

Vuosina 1998–2001 Stop töhryille -projektia vetäneen Mikko Virkamäen mukaan jo projektin alkuvuosina FPS:n imago kovien otteiden suosijana oli iso ongelma: ”Mietimme koko ajan vartiointiliikkeen vaihtoa.”

Rakennusviraston Siisti Stadi -projektista ja töhryasioista nykyisin vastaava projektijohtaja Kauko Haantie vakuuttaa, ettei heidän tietoonsa ole tullut pahoinpitelytapauksia.

”Jos tulisi, niin yhteistyö vartiointiliikkeen kanssa loppuisi heti”, Haantie vakuuttaa.

Haastattelu Haantien kanssa sujuu leppoisasti, sillä hänen johtamansa rakennusviraston uusi linja painottaa avoimuutta. Kahdessa kohtaa hän kuitenkin hermostuu: kun kysymykset koskevat vartioimisliikkeen omistussuhteita ja kun aiheeksi otetaan vartioinnista kantautuneet väkivaltasyytökset.

Haantie kuittaa huhut vartijoiden väkivaltaisuuksista harvinaisina poikkeuksina.

”Eiväthän nämä FPS-vartiointiliikkeen ylilyönnit ole tapahtuneet rakennusviraston toimeksiannon aikana. Emme voi leimata koko yritystä, jos siellä on joku vartija murtanut jotain.”

Haantie painottaa, että vartiointiliikettä valitessa hinta ratkaisee. ”Se vartioi, joka tarjoaa halvimman hinnan.”

Vieressä istuva Rakennusviraston kaupungininsinööri Raimo Saarinen tokaisee: ”Jos me vartioimisliikkeiden kilpailutuksessa suljettaisiin kaikki väärinkäytöksistä epäillyt pois, ei kaupungilla olisi yhtään kilpailutettavaa.”

Vartioimisliikkeiden ylilyönnit näyttäisivät siis olevan kaupungin johtavien virkamiesten tiedossa.

Mitä tämä kertoo yksityisistä turvapalveluista? Entä mitä se merkitsee kaupunkilaisten oikeusturvalle?

Kukka Ranta & Mikael Brunila

Kirjoittajat ovat perehtyneet Helsingin kaupungin töhrypolitiikkaan ja ovat valmistelemassa aiheesta kirjaa yhdessä Eetu Virenin kanssa. Into Kustannus julkaisee teoksen vuonna 2011.
 
Lue myös artikkelit Kuka vartioi vartijaa? ja VR vastaa.

Sivun artikkeli on julkaistu Voiman numerossa 1/2011 s. 27.

Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus

Vartijaväkivalta on paljon yleisempää kuin mitä kuvittelemme. Kukka Rannan ja Henri Salosen videoteoksessa kuullaan tarinoita yhdestä Euroopan valvotuimmasta kaupungista. Vartijaväkivaltaa kokeneet kertovat, kuinka oikeus ei toteudu, kun poliisi ja syyttäjät suojelevat vartijoita, ja vartijat puolustavat toisiaan.

Tarinoita vartijaväkivallasta tuntuu olevan lähes jokaisella, jos ei itsellään niin sitten lähipiiristä vähintään. Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus -video julkaistiin 14.1. Youtubessa. Alle viikossa linkkiä klikattiin yli 12 000 kertaa.

Vartijaväkivallasta tihkui tietoa alun perin erityisesti Helsingin kaupungin nollatoleranssin ja ehdottoman töhryprojetin aikana, kun siviiliasuiset vartijat jahtasivat graffitiepäiltyjä pitkin Helsingin pusikkoja.
    

Ennen lukuisina huhuina liikkuneet tarinat vartijaväkivallasta kohdistuivat graffitimaalareihin, jotka olivat nollatoleranssin aikana hyvin kriminalisoituja kaupungin tehokkaan tiedotuspolitiikan ansiosta. Täten myös ikään kuin väistettiin mahdollisen liiallisen väkivallan käyttö – itsepä ovat ongelmia aiheuttaneet mentaliteetilla. Viranomaisusko on hyvin voimakasta Suomessa. Vartijaväkivaltaa on vaikea todistaa – kukapa haluaisi tulla tunnetuksi mediassa väkivallan uhrina.

Nollatoleranssi lopetettiin valtavan kritiikkivyöryn ja Töhryfest-mielenosoituksen jälkeen marraskuussa 2008. Stop töhryille -projekti lakkautettiin juhlaseminaarissa syyskuussa 2008, mutta käytännössä projekti vain siirrettiin osaksi kaupungin normaalia toimintaa.

Erillistä määrärahaa projektille ei enää ole, mutta kaupunki edelleen tilaa vartioimispalveluita ja puhdistaa töhryjä, tosin huomattavasti vähemmissä määrin kuin ennen. Siviilivaatteissa partioivia vartijoita on kaupungilla liikkeellä enää vain kaksi. Palveluita tilataan Turvatiimi Oyj:ltä eli entiseltä Otso-vartiointi Oy:lta ja FPS Security Oy:lta, joiden samana pysynyt johtaja ei suostu antamaan toimittajille haastattelua. Samaan aikaan väkivallan tarinat tulevat nyt graffitipiirien ulkopuolelta – kuka tahansa kaupunkitilaa väärinkäyttävä saattaa joutua kontrollin ja ylilyönnin kohteeksi.

Yksityisten vartioliikkeiden kasvu on osa laajempaa ilmiötä, kun julkiset määrärahat kaventuvat ja poliisien tehtäviä hivuttautuu vartioille ja järjestyksenvalvojille. Toisaalta erilaisilla turvallisuuden tarpeiden markkinoinnilla ja pelon lietsonnalla saadaan kauppa pyörimään, kun yritykset, valtiolliset ja kunnalliset laitokset, sekä yhä enemmän myös kotitaloudet ostavat vartioimis- ja kamerapalveluita. Turvamarkkinabisnes käy kovin kuumana. Mutta miten meille oikein luodaan turvaa?

Mikään taho ei ole tutkinut yksityisten vartioimisliikkeiden nopeaa nousua ja niiden vaikutuksia kaupunkitilaan ja kaupunkilaisiin. Kukaan korkeampi taho ei valvo alaa eikä kamerankäyttöä. Miten valta voimankäyttöön voidaan antaa yksityiselle taholle, jota ei sitten valvota millään lailla? Päinvastoin keräämiemme tarinoiden mukaan vartioiden toimia suojellaan, peitellään, väkivaltatapauksia ei viedä oikeuteen tai niitä ei tutkita kunnolla. Ihmisiä ei oteta tosissaan, koska he ovat nuoria, laitapuolen kulkijoita tai maahanmuuttajia.

Systeemissä se vika on, kun oikeus ei toteudu.

Tarinoita kuulee koko ajan lisää ja yhteydenottopyyntöjä uusista väkivaltatapauksista tulee jatkuvasti. Tämä videoprojekti ei tule olemaan ainut.

Lue lisää vartijoiden väkivaltakulttuurista Voimasta 1/2011. Lehti ilmestyy 31. tammikuuta 2011.

Julkaistu Voimassa 19.1.2011.

Työmaa-aidat katugallerioiksi

Multicoloured Dreams -liike muokkaa mainosten hallitsemaa kaupunkikuvaa katutaiteella. Tänä syksynä kymmenet helsinkiläiset työmaa-aidat muuttuivat gallerioiksi. Seuraavaksi tähdätään designpääkaupunkivuoteen 2012.

Kylmä viima ja pimeä ilta hoputtavat kiireen perässä juoksevia, kunnes yllättävä suurikokoinen maalaus pysäyttää. Ohikulkijan kommentti muotoutuu nauruksi. ”Onkos teillä lupa tähän?”

Isänpäivään päättyneellä Miesten viikolla saattoi Helsingin keskustassa bongata katutaiteilijoita työssään. Taustalla vaikuttaa Multicoloured Dreams -liike, jonka tavoitteena on saada rakennustyömaa-aidat vapaaseen galleriakäyttöön kaupunkikuvan rikastamiseksi.

Kaikki alkoi kesäkuussa 2010, kun kolme katutaidetta ihailevaa aktiivista naista tapasivat sosiaalisen median yhdistämänä. Satu Kettunen, Kavita Gonsalves ja Pauliina Seppälä tutustuivat Refugee Hospitality Clubin kautta – se on puolestaan Punavuoren vastaanottokeskuksen asukkaille solidaarisuutta osoittava vapaaehtoisten verkosto.

Pauliina Seppälä on punavuorelaisryhmän aktiivi. Aluksi kolmikko ideoi klubin tiedottamista ja pientä katutaideprojektia. Toiminta irtautui pian kuitenkin yhteisen intohimon vetämänä laajemmin kaupunkitilaan vaikuttavaksi katutaideliikkeeksi.

Ryhmän ehdotus Helsinki Design Week -tapahtumaan hyväksyttiin ja elo-syyskuun vaihteessa kaduntallaajat pääsivät ihailemaan keskustan työmaa-aidoille täyttyviä noin kolmeakymmentä maalausta.

Miesten viikolla Multicoloured Dreams osallistui Senaatintorilla sijaitsevan Kiseleffin talon ja Mikonkadun rakennustyömaa-aitojen kuvittamiseen teeman mukaisesti. Yhteensä maalauksia on tähän mennessä taiteiltu kaiken kaikkiaan jo neljäkymmentä. Maalaukset ovat numeroitu ja nimetty tekijän mukaan; sabluunalla painetaan myös liikkeen internet-sivun osoite asiasta kiinnostuneille.

”Kaikki halukkaat voivat osallistua ja kehittää liikettä eteenpäin. Tarkoituksenamme ei ole toimia sensuureina vaan mahdollistaa taiteen leviäminen kaupunkitilaan, koska Helsinki kaupunkina on tyhjä”, Kettunen painottaa.
”Ensiksi avaamme kutsun internetissä, sitten taiteilijoiden lähettämillä luonnoksilla pyydämme luvat työmaa-aitojen peittämien rakennusten omistajilta. Maalareille annamme lupalaput mukaan sopijaosapuolten yhteystiedoilla varustettuna.” Kettunen ja Gonsalves jatkavat, kuinka Kluuvin kauppakeskuksen ja Makkaratalona tunnetun City Centerin yhteyshenkilöiltä on tullut pelkkää kiitosta. Tageja ei työmaa-aidoille ole ilmestynyt. Tämä kertoo muiden maalarien positiivisesta kunnioituksesta.

Helsingissä kymmenen vuotta vallinnut ehdoton nollatoleranssi esti pitkälti kaikenlaisen katutaiteen tukemisen kaupungin puolelta. Lupia ei Rakennusvirastolta herunut ja pahimmillaan rakennuksia taivuteltiin puhdistamaan seinänsä uhkasakoilla aina vuoteen 2008 saakka.

”Mixed messages” -käsitteen mukaan graffitit, tagit ja katutaide olivat kaikki yhtä ja samaa töhryä, eikä Stop töhryille -projektin vetäjien mukaan muuta nimeä saanut käyttää positiivisen mielikuvan välttämiseksi. Nollatoleranssin lakattua rakennusten omistajat ovat saaneet vapauden päättää itse omista seinistään.

”Olemme saaneet paljon positiivista palautetta ohikulkijoilta, ja rakennusten omistajatkin ovat olleet hyvin kiinnostuneita alusta alkaen. Kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja luvat ovat irronneet helposti. Ehkä aika katutaiteelle ja vapaammalle kaupunkikulttuurille on nyt kypsä”, Kettunen ja Gonsalves pohtivat.

Kettusen ideaalikaupunki olisi Helsinki, jossa voisi kävellä kadulla, kokea yllätyksiä katutaiteen avulla ja nähdä arkisia asioita ja paikkoja uusin silmin.

”Esimerkiksi New Yorkissa oli hieno muovipusseista koottu jääkarhu, joka täyttyi metrotunnelin tuuletusaukon ilmasta,” Kettunen kuvailee.

Helsinki Design Week -tapahtumasta aloittanut visuaalinen liike aikoo tähdätä vuoteen 2012, jolloin Helsinki edustaa maailman designpääkaupunkia.

”Emme tiedä kuinka kauan aiomme jatkaa, ainakin niin kauan kun vapaaehtoistyö on hauskaa ja saamme siitä energiaa – ja sitä olemme saaneet paljon kun ihmiset kiittävät kaupunkikuvan värittymisestä.”

”Mainokset eivät tee onnelliseksi, ne vain yrittävät saada meidät ostamaan. Haluamme kadut ihmisille ja vaihtoehtoja mainoksille”, kertoo Kettunen liikettä yhdistävästä ajatuksesta.

Multicoloured Dreams -blogi osoitteessa mcdreams.wordpress.com.

Julkaistu Voimassa 9.12.2010.

Kontrolli kuristaa Barcelonan katuja

”Sivistyneen käytöksen ja järjestyksen ohjelma” saapui Barcelonaan vuonna 2006. Se ei ole kitkenyt graffitia, katuprostituutio on lisääntynyt ja siirtolaisten asema on entistä huterampi. Kaupunki vastaa lisäämällä poliisien määrää ja karkottamalla paperittomia siirtolaisia.


Kukka Ranta käsittelee tätä aihetta myös audiokuunnelmassaan Kontrolli kiristyy Barcelonassa.

Paljaat kadut, yksiväriset seinät. Ihmisvilinä käy vilkkaana, mutta silti Barcelonan keskusta tuntuu alastomalta. Toki Helsingin lähes täydelliseen harmauteen verrattuna kauppojen eteen vedettyihin sälekaihtimiin suihkitut tagit kertovat kaupungista, jossa on vielä muutakin kuin kaupallista elämää.

Vielä viisi vuotta sitten Barcelonassa kulkiessani vanhan keskustan kapeat kujat ja niiden takaa avautuvat aukiot paljastivat yksi toisensa jälkeen entistä upeampia ja taidokkaampia graffitteja ja seinämaalauksia. Kaupunki loisti väreissään.

Ihmiset saapuivat tänne eri puolilta maailmaa ihailemaan Euroopan sykkivintä taidekeskusta. Tuolloin kuitenkin alkoi jo näkyä esimerkkejä tulevasta nollatoleranssista, kun suosittuun Ciutadella-puistoon asetettiin bongorumpujen soittokieltoja.

Barcelonassa ei käytännössä tällä hetkellä ole yhtään laillista graffitiseinää. Myös yksityisen omistamaan seinään tehtävään teokseen tarvitaan kaupungin lupa, jos maalaus näkyy julkiselle paikalle.

Tammikuussa 2006 astui voimaan Barcelonan kaupunginhallituksen asettama ”sivistyneen käytöksen ja järjestyksen ohjelma”, la ordenanza del civismo, moniäänisestä vastustamisesta huolimatta.

Nollatoleranssilla kielletään satojen tai jopa tuhansien eurojen sakkojen uhalla julkisessa tilassa kerjääminen, ulkona nukkuminen, seksin myyminen ja ostaminen, katukaupustelu, graffitien maalaaminen, rullalautailu sekä alkoholin juominen muualla kuin kaupallisilla terasseilla.

Sanomalehtien mukaan vuosien 2006-2009 aikana La Guardia Urbana on takavarikoinut yli 800 000 juomatölkkiä. Barcelonassa on annettu ohjelman nimissä noin 370 000 sakkoa. Suurin osa sakoista on kohdistunut laittomaan katukaupusteluun; siitä ovat yleensä vastuussa siirtolaiset, joista monet ovat paperittomia. Prostituoiduista on lain voimassaolosta lähtien tehty noin 11 600 rikosilmoitusta.


Siirtolaiset vilkuilevat hermostuneesti ympärilleen yrittäen samalla tienata elantoa merkkilaukkukopioita myymällä. Heti kun poliisi ilmestyy näköpiiriin vedetään naruista ja lähdetään kovaa vauhtia kauemmas. Valtaosa Barcelonan nollatoleranssi-ohjelman sakoista on kohdistunut laittomaan katukaupusteluun, jota toimittaa työttömät tai paperittomat siirtolaiset.

Barcelonan erään keskeisimmän turistinähtävyyden La Boquerian kauppojen suljettua vanhan kauppahallin pylväiden välit tarjoavat häilyvän suojan siirtolaisnaisten tarjoamille seksipalveluille. Useimmat ovat afrikkalaisia, jotkut eteläamerikkalaisia, ja monet heistä hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreja. Seksityöläisistä vaikeimmassa asemassa olevat tienaavat noin 20 euroa aktilta.

Yhteiselämää määräävän lain myötä kaupunki sakottaa sekä seksityöläistä että asiakasta. Kaduilla tapahtuvasta seksiaktista annettujen sakkojen suuruus on vaihdellut 1500-3000 euron välillä.

Valtaosa sakoista kuitenkin suuntautuu siirtolaisperäisille seksityöläisille, jotka ovat taloudellisesti täysin kestämättömässä asemassa, toisin kuin heidän asiakkaansa. Prostituution nollatoleranssi kohdistuu pitkälti köyhiin, paperittomiin siirtolaisiin, kun taas ulkomaalaiset turistiasiakkaat ja espanjalaiset aviomiehet poliisi useimmiten jättää rauhaan.

El País -lehti julkaisi syyskuussa kuvia seksityöläisistä. Pian skandaalin jälkeen Barcelonan kaupunginhallitus ilmoitti nostavansa poliisien määrää.

Ainoastaan Katalonian Vihreiden sekä Yhdistyneen ja Vaihtoehtoisen Vasemmiston koalitio (Iniciativa per Catalunya Verds ICV – Esquerra Unida i Alternativa EUiA) on vastustanut poliisivoimien laajentamista sekä alun perin koko nollatoleranssia.

Kiihkeimmän turistialueen Ravalin naapurustoyhdistys yhdessä seksityöläisten kanssa vetosi pian valokuvaskandaalin jälkeen prostituution laillistamisen puolesta, jotta katuprostituutio lakkaisi. Ravalin asukkaat ja seksityöläiset julistivat, että Barcelonan kaupungin järjestyslaki lisää prostituoitujen epävarmuutta ja huonontaa työoloja.

Graffitien nollatoleranssin suhteen Barcelonan kaupunki on toteuttanut yli 800 000 siivoustoimenpidettä lähes kahden miljoonan neliömetrin edestä.

Barcelonassa ei käytännössä tällä hetkellä ole yhtään laillista seinää. Jopa yksityisomistuksessa olevaan seinään tehtävään teokseen tarvitaan kaupungin lupa, jos maalaus näkyy julkiselle paikalle. Silti kaupungissa on edelleen satoja puistoja ja talojenpäätyjä, joihin voi maalata varsin rauhassa – monien ohikulkijoiden ihailemana. Puistoissa koiriensa kanssa tepastelevat vanhat mummot tulevat ystävällisesti kehumaan ja kehottavat varjelemaan maalauksista upeimpia.

Barcelonalainen graffititaiteilija Javier on seurannut nollatoleranssin kehittymistä alusta saakka.

”Kaikki julkiset seinät puhdistetaan vuorokaudessa. Yksityisomaisuuteen kaupunki ei koske ja siksi lähes kaikki keskustan tagit keskittyvät kauppojen suojaksi vedettäviin metallisiin sälekaihtimiin.” ”Tällä hetkellä kaupunki koittaa saada läpi asetusta, jonka mukaan sälekaihtimien ulkopinta maalattaisiin samalla värillä kuin ympäröivä seinä. Jos kaihtimet laskettaisiin kuuluvaksi kaupungin julkisivukuvaan, voitaisiin myös sälekaihtimet puhdistaa pian teon jälkeen.”

Barcelonan kaupunki tarjoaa tukensa yksityisyrittäjille, jotka haluavat puhdistaa sälekaihtimensa graffiteista. Kauppiaat maksaisivat kaupungin kanssa puoliksi puhdistuksesta koituvat kulut siivousta toteuttaville yrityksille, ja hinta olisi kaikille sama: 36 euroa neliömetriltä. Palvelu sitoisi osapuolet neljävuotiseen sopimukseen, joka sallii sälekaihtimien puhdistamisen 48 tunnin sisällä kiinteään 250 euron vuosihintaan.

Kaupunki on sopinut siivoamistoimenpiteistä kolmen yksityisen yrityksen kanssa. Barcelonan kaupungin 32 000 pikkuputiikin puhtaana pitäminen avaa valtavat markkinat niin puhdistusfirmoille kuin myös erilaisille turvallisuusyrityksille.

Nollatoleranssilaki käytännössä kriminalisoi kaupungille tuottamattoman toiminnan, kuten harmaan talouden piiriin kuuluvan katukaupustelun, laittomat siirtolaiset, seksityöläiset, kerjäläiset, kodittomat, sekä lisäksi Barcelonan keskeistä kaupunkikulttuuria muodostavan skeittaamisen ja graffititaiteen.

Sosiaalisiin ongelmiin vastataan lisäämällä poliisivoimia. Aivan kuten New Yorkin tai Helsingin nollatoleranssissa, myös Barcelonassa keskeiseksi nousee kiihkeä puhdistaminen, ihmisten profilointi, kiinniotot ja sakkojen moninkertaiset määrät.

Nollatoleranssi on kaupunkitilan kontrolloimista, sopimattomien tai tuottamattomien ihmismassojen marginaaliin ajamista. Kaupunkitila tarkentuu entistä enemmän tietynlaisille kulutukseen ohjaaville merkeille ja tiloille. Sen myötä kuluttamiseen kykenemättömät tai kapitalistiseen kaupunki-ihanteeseen kuulumattomat ihmiset arvotetaan ennalta – ja suljetaan lopulta pois kaupunkikuvasta.

Nykytaiteen museon Macban edusta kuhisee skeittareita, kunnes Guardia Urbanan auton nokka ilmestyy kulman takaa: kaikki jähmettyvät paikalleen. Rullalautailusta voi saada yli tuhannen euron sakot.

Kaupunkipoliisi Guardia Urbana häätää nykytaiteen museon kulmilla nukkuvan sairaan vanhuksen. Ordenanza Civica -laki asettaa 500 euron sakon ulkona nukkujille.


Barcelonan kaupunki on määrännyt nykytaiteen museon Macban edustan vesitykkikäsittelyyn, jotta skeittarit eivät enää voisi harjoittaa lailla kiellettyä harrastustaan. Skeittareiden mukaan kastelusta ei ole oikeastaan mitään haittaa, kun aurinko paahtaa kivilaatat kuiviksi jo muutamassa minuutissa.

Julkaistu Voimassa 3.5.2010.

Tuomitaan velkavankeuteen

Ylioppilaslehti  |  6. maaliskuuta 2009  |  Kukka Ranta

Ylimääräistä rahaa minulla ei ole ollut säästössä nyt kymmeneen vuoteen. Olen elänyt täysin kädestä suuhun.”
Näin sanoo 30-vuotias taideopiskelija Räsä, joka haluaa esiintyä vain lempinimellään. Hän pyörittelee kädessään lähes kuudensadan euron laskua. Sen eräpäivä meni juuri umpeen.
Muista köyhistä taideopiskelijoista Räsän erottavat perinnässä olevat kymmenientuhansien eurojen velat.

cropped-velkavankeus.jpg

Marraskuussa 2008 Helsingin kaupunginvaltuusto lakkautti kymmenen vuotta kestäneen, graffitien vastaisen nollatoleranssin. Mitä kampanjasta jäi käteen?
Helsingin kaupungille projekti on maksanut kymmenessä vuodessa 24 miljoonaa euroa. Vartiointiliikkeiden käyttöön summasta rahaa paloi kolme miljoonaa. Suurin osa on mennyt yksityiselle FPS Security -vartiointiyhtiölle.
Kaikkien kohdalla nollatoleranssi ei vielä ole ohi.
Vuonna 1997 toistakymmentä 15–23-vuotiasta nuorta miestä tuomittiin graffitin maalaamisesta satojentuhansien markkojen korvauksiin ja ehdolliseen vankeuteen.
Miehistä haluttiin tehdä varoittavia esimerkkejä.
Yksi heistä oli Räsä, silloin 19-vuotias lukiolainen.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun kyhäyksestä joutui kuukaudeksi tutkintavankeuteen. Oli se aika julmaa, että alaikäisiä kovistelemalla yritettiin estää maalaamisen kierre. Nykyäänhän se on ihan normaali käytäntö”, hän sanoo nyt.

Stop töhryille -projektin Helsingin kaupunki aloitti vuonna 1998.
”On tärkeää, että vahingonkorvaus muodostuu sellaiseksi, että nuorella on mahdollisuus suorittaa se joutumatta kiusaukseen tehdä uutta rikosta”, julisti rakennusviraston julkaisema Siisti Stadi -lehtinen vielä seuraavana vuonna.
Vuosien varrella linja muuttui.
Myöhemmin rakennusvirasto esitti, että kovien taloudellisten korvausten vaatiminen graffitien tekijöiltä on välttämätöntä ”lopettamispäätöksen tekemiseksi”.
”Osalle pitkään töhrintää harrastaneelle ja mahdollisesti jo useamman kerran kiinni jääneelle töhrijälle ei valitettavasti auta enää muu kuin pelko ehdottomista vankeusrangaistuksista”, virasto sanoi lausunnossaan 2008.
Räsään viraston logiikka ei toiminut. Hän alkoi maalata ensimmäisten tuomioidensa jälkeen entistä enemmän.
”Tuntui, ettei millään ollut mitään väliä. Oli jo niin paljon vahingonkorvausta niskassa.”
Miehen ensimmäinen 2 000 markan vahingonkorvaus on kasvanut korkoa jo 36 000 euroksi.
Ulosottovirasto on todennut Räsän varattomaksi, mutta toisen tuomion laskua peritään yhä aktiivisesti. 16 prosentin viivästyskorolla velka paisuu nopeasti.

Taidealan korkeakouluopinnot eivät juuri jätä aikaa työntekoon. Parinsadan euron kuukausituloilla perintämaksun hoitaminen on osoittautunut vaikeaksi.
”Maksan välttämättömimmät laskut ensin, sitten ostan ruokaa sillä mitä käteen jää. Perintälasku aina vain siirtyy. Ei edes ole järkeä maksaa pientä summaa, koska korko kasvaa niin nopeasti”, Räsä uskoo.
Opintolainaa hän ei saa, sillä luottotiedot menivät jo kauan sitten.
”Yritin saada sosiaalivirastosta sosiaalilainaa, jota myönnetään luottotietonsa menettäneille opiskelijoille. Minun kohdallani ulosottoperintä ylittää rajana olevan 20 000 euroa.”
Kymmenientuhansien eurojen korvausvaatimukset, kadonneet luottotiedot ja ainainen rahapula. Kaikesta tästä huolimatta graffititausta ei kaduta.
”Taideopinnoissa siitä on ollut paljon hyötyä. Tinkimättömän asenteen kehittyminen tekemiseen on ehkä tärkeintä, mitä graffitista on saanut”, Räsä sanoo.
Hän uskoo tulevaisuuden olevan valoisa, jos hän onnistuu alallaan.
”Suunnitelmani on se, että kun valmistun koulusta ja saan ensimmäisen suuren työn valmiiksi, parhaimmassa tapauksessa saan maksettua kaikki velat kerralla pois.”
Jos näin ei käy, vapautuu Räsä velkavankeudestaan joskus 40-vuotiaana.

Kukka Ranta