Siirtolaisuus

Globalisti-lehden teemana liikakalastus

Globalisti 2/2016 | Teksti: Jaro Karkinen | Kuvat: Kukka Ranta

Kalastus on tärkeä elinkeino ja kala merkittävä proteiinin lähde etenkin monissa kehitysmaissa. Liikakalastus uhkaa kuitenkin tyhjentää maailman meret. Meriä uhkaavat myös monet muut tekijät, kuten ilmastonmuutos ja roskaantuminen. Mitä voisimme tehdä merien suojelemiseksi? Miten kuluttaa kestävämmin?

Globalisti_2016_2_kansi-KuvaKukkaRanta  Globalisti-2016-2-kuvatKukkaRanta

Globalisti_2016_2_kuvatKukkaRanta

 

 

The Asylum Issue

Mask Magazine October 2015 #21 | Cover Photo Kukka Ranta

MaskMagazine-october2015-PhotographerKukkaRanta

On the cover Palestinian girl reading in occupied East Jerusalem after her house was bulldozed to the ground by Israeli soldiers. Photo by Finnish freelance journalist and photographer Kukka Ranta. Interview with photographer to follow.

Check out the interview with Kukka published on November 3rd, 2015 including many photos along the road:maskmagazine-kukkaranta-112015

Migración Ilícita a Europa: Las consecuencias de la pesca ilegal y la sobrepesca en África Occidental.

La Iniciativa Global Contra El Crimen Organizado Transnacional | 8.5.2015 | Fotografía e investigación: Kukka Ranta

La población de África Occidental, cuna de uno de los ambientes marinos más ricos del mundo, padece de una pobreza generalizada y de una escasez de sustento legítimo, en parte debido a los altos niveles de pesca ilegal y de sobrepesca.

Cuando la población mundial de peces colapsó en Senegal en 2005, alrededor de 5.000 ciudadanos del oeste de África huyeron de la pobreza hacia las Islas Canarias en botes artesanales de madera que los pescadores ya no podían utilizar con fines comerciales. El año siguiente, la cifra escaló a más de 31.000 migrantes. En 2006, se estima que 6.000 ciudadanos de África Occidental perdieron su vida intentando buscar un futuro mejor en Europa. La mayoría de estos migrantes eran de Senegal y Mauritania, países con las cuales Europa tiene los más grandes y antiguos acuerdos pesqueros. Las raíces de la actual crisis migratoria en el Mediterráneo es, de muchas formas, una crisis que Europa misma creó.

La siguiente presentación de fotografías está basada en investigación original en África Occidental, realizada por Kukka Ranta, y documenta la historia:

Se estima que África Occidental recibe los mayores niveles de pesca ilegal, no informada y no reglamentada en todo el mundo. Los buques extranjeros están sacando provecho de uno de los países más pobres del mundo, que no puede hacerle frente al gasto que significa vigilar sus propias aguas territoriales, y en donde el índice de corrupción suele estar entre los más altos del mundo.

Desde que las principales potencias pesqueras del mundo han vaciado sus propias aguas, el problema de la sobrepesca industrial está siendo exportado a mares distantes. La Unión Europea concretó su primer acuerdo bilateral con Senegal relativo a la pesca en África en 1979, y poco después ingresaron barcos pesqueros de origen chino y otros buques asiáticos a las aguas del oeste africano, varios de ellos operando ilegalmente. Muchos de los buques involucrados en actividades ilegales en África Occidental operan bajo las banderas más convenientes. De acuerdo con la Fundación de Justicia Ambiental, un número considerable de estos buques son propiedad de empresas europeas.

Los países de la costa oeste africana están perdiendo US$1.300 millones anuales y el 37% de su pesca anual por culpa de la pesca ilegal, no informada y no reglamentada. La mayoría de estos peces ilegalmente obtenidos es llevada a la UE y a China, los mayores mercados pesqueros a nivel mundial, en donde la demanda crece a un ritmo constante. Al mismo tiempo, la sobrepesca industrial está destruyendo el sustento y la seguridad alimenticia de una de las comunidades más pobres del mundo, forzándolos a ir tras un nuevo y posiblemente mejor futuro en cualquier otro lugar.

Fotografía e investigación: Kukka Ranta.

Apeat apajat

Image 11/2011 joulukuu | Teksti Kukka Ranta | Kuvat Ville Palonen

Raportti: Kuinka kalat katosivat
Maailman vesistä uhkaavat kadota kalat. Euroopan ruokapöytiin saalistetaan syötävää Afrikan rannoilta, paikallisten tappioksi. Toimittaja Kukka Ranta ja kuvaaja Ville Palonen lähtivät Selkämerelle kalastajan matkaan.536af-image-11-2011_apeat_apajat1-kukkaranta


Viima puhisee vasten kasvoja. Aamu-uutisissa avomerialueille on annettu kovan tuulen varoitus. Meri velloo ympärillä ja aallot laajenevat, kun Olympos-alus suuntaa yhä syvemmälle kohti Selkämerta. Käsi hakee kaiteesta tasapainoa.

Olympos on Suomen suurimpia troolareita, mutta äärettömällä avomerellä aallot eivät anna armoa; horisontti heiluu kuin umpihumalaisen katse. Vaahtopäät nielevät aluksen keulaa kerta toisensa jälkeen.

Komentosillalla kapteenin tuolissa istuu tyyni kalastajasuvun perillinen. Tommi Lindroth, 44, on seilannut koko ikänsä.

Lindrothin suku on Iniöstä, Länsi-Turunmaan saaristosta. Pikkupojasta asti ammattikalastajaisänsä mukana kulkenut Lindroth on nähnyt, kuinka suuren muutoksen alueen kalatalous on käynyt läpi.
 
… lue lisää Imagesta!

Rajojen tukkiminen asettaa siirtolaiset yhä suurempaan vaaraan

Euroopan unionilla on velvollisuus suojella turvapaikanhakijoita ja tarjota suojaa vainoa kokeville. Miten toimivaltuuksiaan kasvattava EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex laajenee ja miten se vaikuttaa siirtolaisten suojelemisvelvollisuuteen?

Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontex perustettiin lokakuussa 2004 helpottamaan EU-maiden välistä rajayhteistyötä. Koordinaattorista on kuitenkin kasvanut kuudessa vuodessa merkittävä vaikuttaja Euroopan rajapolitiikassa. Joulukuusta 2011 lähtien Frontex voi hankkia omaa kalustoa ja virastolla on myös mahdollisuus toimia kolmannessa maassa sopimuksen mukaan.

Yhteistyötä tehdään myös siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Säilöönottokeskuksia, raja-aitoja ja -valvontaa on ulkoistettu muun muassa Marokkoon, Ukrainaan, Libyaan, Mauritaniaan ja Senegaliin. Yhteisenä tavoitteena on estää laiton maahantulo EU-maihin. EU:lla ei ole vastuuta turvapaikanhakijoista niin kauan kuin nämä ovat jäsenmaiden ulkopuolella.

Arviolta 1400 siirtolaista on hukkunut pelkästään tänä vuonna Välimerellä, arvioi Euroopan ihmisoikeuskomissaari Thomas Hammarberg. Hukkuneet ovat olleet lähinnä Eritreasta, Somaliasta, Sudanista tai muista Saharan eteläpuoleisista maista. Monet heistä ovat paenneet sotaa ja vainoa, ja ovat etsineet kansainvälistä turvaa.

Hera, Seahorse ja Hermes: Frontex-operaatiot siirtävät ihmisten kulkureittejä

Monet yhteisistä merioperaatioista, kuten ensimmäinen Kanarian saarilla suoritettu Hera, nykyinen Seahorse-projekti, tai Pohjois-Afrikan Hermes-projekti, ovat onnistuneet tukkimaan siirtolaisten liikkumisen Euroopan alueelle. Operaatiot ovat samalla siirtäneet ihmisten kulkureittejä, ja tehneet niistä entistä vaarallisempia, pidempiä ja kalliimpia.

Kanarian saarille aikoinaan pyrkineitä afrikkalaisia siirtolaisia hukkui espanjalaisviranomaisten arvion mukaan kuusituhatta. Kanaria oli keskeisin portti Eurooppaan, nykyisin se on Kreikka. Pelkästään vuonna 2006 Senegalin ja Mauritanian rannikoilla lähes 32 000 ihmistä ahtautui puisiin kalastuspaatteihin pyrkiäkseen kohti Eurooppaa.

EU:n vastaus siirtolaiskriisiin oli Frontexin merioperaatio Hera sekä Euroopan komission rahoittama Seahorse-projekti Espanjan, Portugalin, Euroopan komission, Europolin ja EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin kesken. Lisäksi myös Italia, Saksa, Ranska ja Belgia osallistuvat Seahorse-projektiin. Nyt ihmisliikkeet Kanarialle on lähes tukittu – muutamia kymmeniä länsisaharalaisia lukuun ottamatta.

Frontex tekee tiivistä yhteistyötä Espanjan puolisotilaallisen poliisin Guardia Civilin kanssa, joka johtaa Seahorse-projektia Las Palmasissa. Vuonna 2006 solmittiin kahdenväliset yhteistyösopimukset suurimpien siirtolaisten lähtöalueiden Marokon, Senegalin, Mauritanian ja Kap Verden kanssa. Sittemmin myös Gambia, Guinea Bissau ja Guinea ovat liittyneet ohjelmaan. Ohjelmaa ja samalla myös Frontexin toimivaltuuksia aiotaan laajentaa myös Nigeriin ja Maliin, koska siirtolaisuus on Frontexin mukaan alueilla kasvussa.

Poliisien vaihtotoiminta Länsi-Afrikan sopimusmaiden, Espanjan ja Frontexin kesken alkoi vuonna 2007. Las Palmasin Guardia Civilin toimistossa työskentelee sopimusmaista vierailevia poliiseja Senegalista, Mauritaniasta ja Marokosta. Poliisit istuvat tietokoneiden ja puhelimen äärellä ja ovat tiiviissä yhteydessä kotimaidensa poliisikollegoihin. Tietoa vaihdetaan siirtolaisten liikkeistä.

Espanja, EU ja Frontex kustantavat afrikkalaisten paikallisten poliisien koulutuksen, konferenssit ja erilaiset vierailut maiden välillä, teknologisen avun ja valvonnan kehittämisen.

Lisäksi Frontexin edustaja Puolasta vierailee toimistossa säännöllisesti. Länsi-Afrikan maissa puolestaan toimii yhteensä 100 Espanjan Guardia Civilin poliisia, jotka tutkivat mahdollisia laittomien siirtolaisten lähtöyrityksiä. Paikallinen poliisi toimii salapoliisina ja antaa vihjeitä espanjalaisille kollegoilleen niin Marokossa, Mauritaniassa, Senegalissa kuin Kap Verdessä. Nyt myös Frontex voi liittyä tähän EU-alueen ulkopuoliseen joukkoon.

Espanja, EU ja Frontex kustantavat afrikkalaisten paikallisten poliisien koulutuksen, konferenssit ja erilaiset vierailut maiden välillä, teknologisen avun ja valvonnan kehittämisen. Vuonna 2007 yhteydenpito helpottui entisestään yhteisen satelliittijärjestelmän myötä.

Muutama vuosi sitten erityisesti Mauritania ja Senegal olivat paperittomien siirtolaisten suurimpia lähtöalueita kohti Eurooppaa. Nyt molempien maiden edustalla partioi kaksi Seahorse-projektin laivaa. Satelliiteilla pystyy seuraamaan sitä, missä Seahorsen tarkkailulaivat liikkuvat. Satelliitit tavoittavat jopa pienet kalastajaveneet Dakarin edustalla.

Yksi tarkkailulentokone lentää päivittäin Las Palmasin tukikohdasta Länsi-Afrikan sopimusmaiden yli. Kohde riippuu eri tietolähteistä ja tarpeesta valvoa mahdollisia lähtöyrityksiä. Myös Suomi on aikoinaan toimittanut valvontalentokoneen alueelle osana Frontexin Hera-operaatiota. Espanjan Guarda Civil vastaa Seahorse-projektin budjetista 20 prosenttia, loput viuluista maksaa EU ja Frontex.

Venesiirtolaisten määrä väheni vuoden 2006 lähes 32 000 siirtolaisesta vuodessa 60 prosenttia; muutamassa vuodessa yli 90 prosenttia. Samaan aikaan siirtolaisten päätuloalue siirtyi Euroopan kaakkoiskolkkaan. Syynä on Frontexin tiukentunut merivalvonta Kanarian ja Italian saarten alueilla.

Kanaria on vaihtunut Kreikkaan

Tällä hetkellä yli 90 prosenttia paperittomista siirtolaisista ja turvapaikanhakijoista pyrkii Eurooppaan Kreikan kautta. Syyskuussa 2010 YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) julisti Kreikan turvapaikkatilanteen olevan humanitaarisessa kriisissä. Täyteen ahdetut säilöönottokeskukset ovat kuin kidutuskeskuksia.

Pian UNHCR:n julistuksen jälkeen lokakuussa 2010 Frontex järjesti Kreikan pyynnöstä nopean RABIT-rajainterventioryhmän. Marraskuusta 2010 lähtien Frontex on ollut vartioimassa ja kiinni ottamassa paperittomia siirtolaisia Kreikan viranomaisten tukena. Erityisesti yöaikaan Evros-joen tuntumassa rajanylittäjiä valvotaan lämpökameroilla.

Aiemmin Frontexin toiminta on painottunut merirajojen valvontaan, mutta merialueiden hallinta on johtanut maareittien käyttöönottoon. Tammikuussa 2011 Kreikan valtio kertoi suunnitelmastaan rakentaa muuri Kreikan ja Turkin vastaiselle rajalle.

Keväällä 2011 Frontex perusti olemassaolonsa laajamittaisimmat maajoukot Kreikan johtaman Poseidon-operaation tueksi. Kreikkaan lähetettiin 175 Frontexin poliisia – mukaan lukien suomalaisia rajapoliiseja – ja paljon teknistä avustusta ja kuljetusvälineitä. Vuonna 2011 RABIT-projekti muuttui pysyväluontoiseksi.

Human Rights Watch: Frontex on osapuolena ihmisoikeusloukkauksissa

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin syyskuussa 2011 julkaisema EU’s Dirty Hands -raportti asettaa kovia syytöksiä Frontexia kohtaan: ”Frontexista on tullut osapuoli siirtolaisten altistamiselle sellaisille toimenpiteille, joiden tiedetään olevan ehdottoman kiellettyjä ihmisoikeuslakien mukaan”, totesi järjestön pakolaisohjelman johtaja Bill Frelick.

Human Rights Watch on raportoinut useiden vuosien ajan Kreikan rajaviranomaisten toimista maan merialueilla. Siirtolaisten kertomusten mukaan veneillä saapuvia ihmisiä on pahoinpidelty, uhkailtu ja pidetty vankeudessa ilman mahdollisuutta hakea turvapaikkaa.

Raportti kertoo, kuinka Kreikan rannikkovartijat työntävät siirtolaisia takaisin Turkin puolelle pois Kreikan maa- ja vesialueilta. HRW:n haastattelema 34-vuotias Iraqi Turkoman kertoi yrittäneensä kymmenen kertaa Kreikan puolelle hakeakseen turvapaikkaa.

Kerran ylitin joen Kreikan puolelle ja saavuin Komotiniin. He pistivät meidät vankilaan viideksi päiväksi ja sitten veivät takaisin joelle ja työnsivät takaisin Turkkiin.

”Kerran ylitin joen Kreikan puolelle ja saavuin Komotiniin. He pistivät meidät vankilaan viideksi päiväksi ja sitten veivät takaisin joelle ja työnsivät takaisin Turkkiin. Meitä oli 60 henkilöä. Meidät pistettiin pieneen moottoriveneeseen kymmenen hengen ryhmissä. Kaikki tehtiin keskellä yötä. Satoi kaatamalla ja poliisi alkoi hakata meitä, jotta liikkuisimme nopeasti. Näin yhden miehen yrittävän vastustaa veneeseen menoa, hänet heitettiin hakkaamisen jälkeen jokeen. Meitä lyötiin poliisipatukoilla, jotta suostuisimme veneeseen.”

Useiden todistusten mukaan siirtolaisia on pakotettu kumiveneiseen ilman pelastusliivejä, vene on saatettu puhkoa, viranomaiset ovat jättäneet vain yhden airon tai ovat vieneet veneen moottorin, sekä siirtolaisten rahat ja kännykät mukanaan. UNHCR:n mukaan siirtolaisia on myös ammuttu heidän ollessaan merellä.

Human Rights Watchin haastattelemat Kreikan RABIT-operaatioon osallistuvat Frontex-rajapoliisit totesivat, että he vain noudattavat määräyksiä. Rajapoliisit myönsivät olevansa tietoisia säilöönottokeskusten surkeista tiloista. Tilat ovat niin surkeat, ettei Kreikkaan voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tammikuun 2011 ennakkopäätöksen mukaan palauttaa turvapaikanhakijoita Dublin II -asetuksen mukaisesti.

”On huolestuttava ristiriita, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä huolimatta EU:n toimeenpanovirasto Frontex ja useiden EU-maiden rajapoliisit toimittavat tietoisesti siirtolaisia näihin tiloihin”, Bill Frelick huomautti EU’s Dirty Hands -raportin julkaisutilaisuudessa.

Tiukentunut valvonta ei ole estänyt ihmisiä liikkumasta tai hakemasta turvaa Euroopasta. Hätä ei lue lakeja. Reitit ovat tulleet entistä vaikeimmiksi, minkä vuoksi salakuljettajat ovat myös nostaneet hintojaan. Samalla rikollisjärjestöt hyötyvät ja vahvistuvat. Hädänalaiset ihmiset ajautuvat entistä laittomampaan ja turvattomampaan asemaan, jos heidän mahdollisuus turvapaikan anomiseen estetään.

Teksti: Kukka Ranta
Julkaistu Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla 27.12.2011.

Human Rights Watchin raportti: The EU’s Dirty Hands (syyskuu 2011)

Life in the Roma Camp

This Photo Report was published in the website of Suomen Kuvalehti magazine in August 25th, 2011.

Eastern European Roma immigrants, so called Roma beggars use to live in the Kalasatama of Helsinki. This photo-report is about their life in the camp under the sky, before the City of Helsinki evicted them in late August 2011. Evictions has become the most common way to treat with the most discriminated minority of Europe – everywhere.

Romanit: Vielä tänään Helsingissä – missä huomenna?

Suomen Kuvalehti 34/2011 (30.8.2011) | Teksti & Kuvat: Kukka Ranta


Romanian romanit Simona, Viorica, Diana ja Florina Helsingin Kalasatamassa elokuussa 2011.
Kuvat Kukka Ranta.

Helsingin Kalasatama elokuussa 2011.

Maria Virgil, 36, ja hänen miehensä Cornel Virgil, 40, hääräävät romanileirin ulkoilmakeittiössä. Pariskunta on Suomessa, koska he menettivät työnsä Italiassa.

”Vietämme juhlapäivää, sillä tyttäreni Romaniassa täyttää yhdeksän vuotta. Hän on äitini hoivissa”, Maria kertoo. Monilla Kalasataman leiriläisillä on sama tilanne. Lapset ovat kotimaassa isovanhempien luona, kun vanhemmat ansaitsevat rahaa maailmalla.

Maria asui miehensä kanssa Italiassa kuusi vuotta. Hän poimi pätkätöinä muun muassa banaaneja ja parsakaalia. Aviomies Cornel työskenteli rakennuksilla. Talouskriisi vei työt ja pakotti matkaamaan Euroopan pohjoisperukoille.

Nyt pariskunta kerjää ja kerää pulloja Suomessa ja tienaa 10-20 euroa päivässä. Raha riittää lähinnä ruokaan. Yöt nukutaan teltassa, joka on pystytetty kylmyyttä eristävän puulavan päälle.

Leirin väki kerääntyy illan hämärtyessä lihaa tirisevän pihagrillin ympärille. Maljoja nostetaan syntymäpäiväänsä 1  700 kilometrin päässä viettävälle Anna Marialle.

Romaniassa syntymäpäiväjuhlissa soittaisi paikallinen orkesteri. Kalastamassa grillitulen liekit saavat tahtia mustalaismusiikista, joka tulvii auton stereoista. Hämärän laskeutuessa Maria nuokahtaa pihan sohvalle. Kauempana hyrisee poliisiauto.

Kun Euroopan unioni ja Schengen-alue laajenivat vuosina 2004 ja 2007, monet Itä-Euroopan romanit lähtivät työn perään Etelä-Eurooppaan. Dany Bobudinaur, 44, muutti jo vuonna 2002 Espanjaan.

Ensimmäiset vuotensa hän oli ilman työsopimusta, mutta teki kuitenkin töitä rakennuksilla. Työsopimuksen saaminen mahdollisti oleskeluluvan hakemisen ja vuokra-asunnon, jonka Dany jakoi veljensä kanssa. Kuukausipalkka oli noin 1 200 euroa kuukaudessa.

Talouskriisin syvennyttyä Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa epäviralliset siirtolaistyöläiset ovat menettäneet työpaikkansa ensimmäisten joukossa. Dany jäi työttömäksi kaksi vuotta sitten, ja pian sen jälkeen häneltä vietiin oleskelulupa. Dany pyöräilee nyt pitkin Helsingin katuja ja tonkii pulloja roskalaatikoista. Päivässä saattaa tienata 10-40 euroa. Muita tuloja Danyllä ei ole.

Helsinkiin ensimmäiset siirtolaisromanit saapuivat syksyllä 2007, kun Bulgaria ja Romania liittyivät Euroopan unioniin. Kaikkiaan Euroopan unionin laajeneminen vuosina 2004 ja 2007 kasvatti unionin romanivähemmistöä viidellä miljoonalla.

Vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti EU:n kansalaiset saavat vapaasti, ilman oleskelulupaa matkustaa toisessa EU-maassa kolmen kuukauden ajan.

Helsinki on pallotellut romanien majoittamista siitä lähtien, kun heitä alkoi saapua kaupunkiin. Vuonna 2010 Helsingin kaupunki antoi poliisilaitokselle valtakirjan, joka sallii luvattomien leirien poistamisen kaupungin omistamalta maalta ilman maanomistajan käskyä.

Kesän 2011 alussa häädöt Helsingin romanileireissä lisääntyivät entisestään. Helsingin kaupungin linjauksen mukaan luvattomiin leireihin oli puututtava välittömästi. Kaupungin virka-apupyyntöön vastanneet poliisit ovat turhautuneita, sillä käytännössä romanit vain siirtyvät paikasta toiseen.

Siirtolaisromanit eivät ole enää vain Helsingin kaupungin asia, vaan romanialaisia ja bulgarialaisia romaneja kohtaa nyt kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Romanit kiertävät festivaaleilla ja isoissa yleisötapahtumissa myymässä kukkia, keräämässä pulloja tai musisoimassa.

Häädöistä on tullut yleinen eurooppalainen tapa suhtautua romanien liikkumiseen. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty muistuttaa, että häädöt koskevat ihmisryhmää, joka niitä vähiten pystyy vastustamaan. Monissa Euroopan maissa romaneita häädetään leireistään, mutta heille ei osoiteta luvallista asuinpaikkaa.

Irlannissa työskennellyt Madona (vas.) saapui serkkunsa Marian kanssa siskonsa Reginan luokse. Reginan sylissä on veljenpoika Pedro. Romaniperhe elää taivasalla.

Ranskassa ja Italiassa häätöjä perustellaan rikollisuuden pesäkkeiden puhdistamisella. Vuosi sitten heinäkuussa Tanskassa pidätettiin 23 romania sen jälkeen, kun Kööpenhaminan pormestari Frank Jensen oli kehottanut Tanskan parlamenttia ryhtymään toimenpiteisiin romanirikollisuuden kitkemiseksi.

Spartacus, 30, oli yksi heistä. Hän asui Romaniasta lähdettyään ensin viisi vuotta Italiassa Milanon lähellä Zingarissa yli 400 asuntovaunun leirissä. Hän toimi muurarina, kunnes työt loppuivat.

Spartacus lähti sukulaistensa mukana Tanskaan. Romaniryhmä asui teltoissa joutomaalla Kööpenhaminan laitamilla. Poliisi otti ryhmän talteen, koska se oli leiriytynyt yksityisalueelle.

Media uutisoi joukkopidätykseen, mutta romanien kannalta liian myöhään. Sataman pihalla Spartacus osoittaa vieressä istuvaa serkkunsa poikaa ja muutamaa muuta sukulaistaan. ”Kiinnioton jälkeisenä päivänä meidät kaikki karkotettiin Romaniaan.”

Ruotsi puolestaan karkotti syksyllä 2010 viisikymmentä kerjäläisromania.

Vapaan liikkuvuuden direktiivissä sanotaan, että vieraileva EU-kansalainen ei saa muodostua taakaksi toiselle jäsenvaltiolle. Kolmen kuukauden maassa oleskelun jälkeen on rekisteröitävä oleskeluoikeus ja todistettava ulkomaalaispoliisille, että kykenee elättämään itsensä. Sosiaalituen käyttö voi olla käännytysperuste.

Macerika, 20, on kahden lapsen äiti. Kuusi- ja seitsenvuotiaat lapset leikkivät patjoilla täytetyssä henkilöautossa, joka on heidän kotinsa. Mies on matkalla jossain Euroopassa.

”Romaneja asuu kadulla, ulkona leireissä. Miksi EU ei auta?” Macerika kysyy. Hammasrivistössä kiiltää useampi kullanvärinen tekohammas.

Muutama viikko sitten Macerika huomasi aamulla herätessään, että hänen autonsa ikkunaan oli teipattu lappu. Koulua käymätön Macerika ei ymmärtänyt, mitä lapussa luki.
Paperissa pyydettiin suomen ja englannin kielellä, että Sataman alueella leiriytyvien on poistuttava. Tarkkaa päivämäärää ei ilmoitettu.

Kalasataman alueella toimii Sosiaalikeskus Satama, joka on majoittanut eniten Suomeen saapuneita romaneja. Sosiaalikeskus sai alkunsa talonvaltausliikkeestä, ja siinä toimivat ovat vapaaehtoisia. Häätö koskee romanileirin lisäksi sosiaalikeskus Satamaa, jonka käyttämä talo puretaan.

Romaneille tarjotaan leiriytymispaikaksi Helsingin kaupungin virallista leirintäaluetta Rastilaa, johon useimmilla romaneilla ei kuitenkaan ole varaa. Matkailuajoneuvon ja sähkön kuukausihinta Rastilassa vaihtelee reilusta 500 eurosta lähes 800 euroon.

Helsinki toivoo, että kehotus on riittävä keino tyhjentää alue.

Romanit eivät kuitenkaan aio heti poistua. ”En tiedä” on heidän vastauksensa kysymykseen, mitä tapahtuu häädön jälkeen.

Tihkusateisessa Kalasatamassa Simona, 25, valmistautuu auton lähtöön kohti Romaniaa. Kotimaassa odottaa kaksi lasta ja mies. Simona on kesän ajan ansainnut rahaa Helsingissä keräämällä pulloja, myymällä kukkia ja kerjäämällä.

Vaatteita ei ole ollut varaa ostaa, kaikki säästöt on tarkoitettu kotiin lapsia varten. Toinen pojista on nyt toista vuotta koulussa. Simona kävi koulua neljä vuotta ja osaa lukea ja kirjoittaa vain välttävästi.

Romanian romanilapsista 15 prosenttia ei mene kouluun laisinkaan. Lähes puolet romanilapsista jättää koulun kesken. Muista eurooppalaislapsista keskimäärin 97 prosenttia päättää peruskoulun.

Yksi syy siihen, että romanilapset jäävät pois koulusta on rasismi; sekä opettajat että oppilaat saattavat pahoinpidellä tai nimitellä heitä. Lisäksi työttömät vanhemmat tarvitsevat lasten apua elannon hankintaan. Monilla perheillä ei ole varaa siisteihin kouluvaatteisiin tai eväisiin koulupäivää varten.

Bulgariassa ja Romaniassa romanislummien yhteyteen on perustettu romanilasten omia kouluja. Mutta eristäytyneissä kouluissa oppimistulokset ovat heikompia kuin yhteiskouluissa. Itä-Euroopan maissa romanilapsia on sijoitettu myös vammaisten kouluihin.

Maria, 24, hytisee nuotion äärellä. Hän on huolissaan sateesta, koska se estää kerjäämisen. Tänään tuli tienattua kymmenen euroa, mutta se on jo käytetty ruokaan.
Maria oppi koulussa jonkin verran englantia. ”Opiskelin kymmenen vuotta, mutta nyt se tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Istun täällä kylmässä leirissä ja asun kadulla.”

Yöstä teltassa tulee hyytävä, lämmikkeenä on ohut makuupussi. Marian kaksi poikaa ja mies ovat Romaniassa.

Naiset tienaavat kerjäämällä paremmin kuin miehet, siksi monet naiset lähtevät Romaniasta.

Aamulla kerjätään ensimmäisiltä kaupungin työmatkalaisilta. Illemmalla siirrytään sinne, missä ihmiset käyvät ostoksilla. Iltaisin ja viikonloppuisin kerätään pulloja, myydään kukkia tai musisoidaan. Ne, joilla on auto, matkaavat ympäri Suomea yleisötapahtumiin ja festivaaleille.

https://i0.wp.com/erkkiperala.fi/wp-content/uploads/2013/05/romanit.jpg
Pedro syntyi vuosi sitten Romaniassa, nyt hän asuu perheensä kanssa autossa Kalasatamassa.

Anghelina Silvestru, 32, odottelee ystäväänsä Paulia. Miehet ovat suuntaamassa Karkkilaan, jossa he työskentelevät Alhovuoren hiihtokeskuksessa erilaisissa rakennus- ja huoltohommissa.

Anghelinalla on työsopimus ja oleskelulupa Suomessa. Ja Romaniassa kolme kuukautta vanha esikoinen.

Seuraan liittyy Dany Bobudinaur, jota Anghelina sanoo isäkseen. Romaniperheissä serkkuja kutsutaan veljiksi ja kaukaisia pikkuserkkuja serkuiksi. Dany on Anghelinan vaimon isä.

”Olen Suomessa, koska menetin työni Espanjassa enkä tule toimeen Romanian palkoilla. Voisin tehdä mitä vain, siivota, pestä ikkunoita…”

”Jos on töitä, kaikki on hyvin. Monet varastavat, koska eivät kestä nälkää. Jotkut kerjäävät, jotkut varastavat”, Dany toteaa.

Keskusrikospoliisin mukaan Romanian kansalaiset ovat muutaman viime vuoden aikana nousseet Suomen kolmanneksi suurimmaksi rikoksia tekeväksi ulkomaalaisten ryhmäksi. Monet Suomeen tulevista romaneista saattavat olla ihmiskaupan uhreja, mutta poliisilla ei ole tietoa, kuinka moni Suomessa kerjäävistä kuuluu heihin.

Romanit saavat usein lainaa vain rikollisryhmiltä, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen. Lainan turvin suvut lähettävät jäseniään ulkomaille ansaitsemaan rahaa. Velkavankeudessa saattaa elää koko suku.

Dany kertoo säästävänsä rahaa joka päivä, edes ihan pikkuisen. Kotikaupungissa Târgu Jiussa Romaniassa asuu 15-vuotias poika yhdessä reumaa ja sydänvaivoja sairastavan isoäidin kanssa. Tyttären lapsi lisää kuluja.

Romaniassa ja Bulgariassa terveydenhoito on lähes kokonaan yksityistä. Työnantaja maksaa sairausvakuutuksen, joten sitä ei työttömillä romaneilla ole. Romanit kertovat, että he joutuvat maksamaan palveluista enemmän kuin muu väestö.

Sairaalaan hakeudutaan usein vasta viime tingassa. Syynä saattaa olla rahanpuute tai epäluulo viranomaisia kohtaan.

YK:n mukaan lapsikuolleisuus romanien keskuudessa on kuusi kertaa suurempi kuin Euroopassa muuten. Romanilapset ovat ikätovereitaan usein 7-15 senttiä lyhyempiä. Huono ruokavalio, epäkelvot asuintilat ja kehnot terveyspalvelut vaikuttavat romanilasten kasvuun. Romanivanhus kuolee keskimäärin kymmenen vuotta muita eurooppalaisia aikaisemmin.

”Suomessa syön kolme kertaa päivässä, Romaniassa kerran tai kaksi”, Dany kertoo. Hän tunnustaa toisinaan itsekin etsivänsä ruokansa roskiksista. Rahaa kuluu myös Romanian kotitalon sähköön sekä polttopuihin, sillä Danyn talossa ei ole sähkölämmitystä.

Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan 12 prosentista romanikoteja puuttuu sähköt kokonaan. Sähköt saatetaan kuitenkin virittää itse läheisistä kaapeleista.

Romaniassa 73 prosentissa romaniasunnoista ei ole juoksevaa vettä. Vesi kannetaan usein kilometrien takaa. 72 prosentissa kodeista ei ole viemäröintiä, tarpeet saatetaan tehdä pottaan, lähipusikoihin tai takapihalle kaivettuun maakuoppaan.

Keskeisten kunnallisten palvelujen, kuten jätehuollon, puute lisää tautiriskejä. Romanikodit ovat usein ryhmittyneet kaupunkien infrastruktuurin ulkopuolelle, pahimmillaan myrkylliselle jätemaalle.

Kalasatamassa Dany nukkuu vaimonsa kanssa kosteiden pahvien reunustamassa teltassa. Öisin pariskunta kasaa kaikki vaatteensa ohuen peiton päälle, mutta kosteaa kylmyyttä ei pääse pakoon.

Kymmenen päivää sitten keskiyöllä viereisen huoltoaseman pihalta kurvasi auto heidän telttansa viereen. Neljä miestä heitteli nyrkin kokoisia kiviä telttaa kohti.

Kivet kolahtelivat teltan suojaksi rakennettuun lautaseinään ja painoivat suojakattona toimivaa pahvia myttyyn. Kukaan ei loukkaantunut. Auto kaahasi pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Telttakankaan ja lautaseinän suojaksi on nyt raahattu nahkasohva. Lautaseinän kulmaan on niitattu häätölappu.

Juttu julkaistu Suomen Kuvalehdessä 34/2011 (ilm. 26.8.2011)

Aiheesta lisää
Kuvakertomus: Elämää romanileirissä (Suomenkuvalehti.fi 25.8.2011)
Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii (Suomenkuvalehti.fi 26.8.2011)

Kalasataman romanileiri tyhjennettiin – Eurooppa haluaa romanit pois silmistään (Suomenkuvalehti.fi 30.8.2011)

SK: Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii

Suomen Kuvalehti 26.8.2011 | Teksti ja kuva: Kukka Ranta

”Kyseessä ei ole missään nimessä ratkaisu koko Suomen tai pääkaupunkiseudun tilanteeseen, vaan enemmänkin kehotus muille kunnille toimia samalla lailla”, sanoo Vantaan apulaiskaupunginjohtaja.

023-20-Romanireportaasi-KukkaRanta-RYHMAKUVA-AUTOLLAPamela, 17, asuu yksivuotiaan poikansa ja sukulaistensa kanssa henkilöautossa. Lähes puolet Euroopan romanilapsista jättää peruskoulun kesken. Kuva Kukka Ranta.

”Vantaalla kouluun pääsevät myös paperittomien lapset”, sanoo Vantaan kaupunginvaltuutettu Kimmo Kiljunen (sd).

Hän vieraili Kalasataman romanileirissä. Mieleen jäivät autoissa nukkuvat romanilapset.

”Leiriytymisen olot ovat täysin sietämättömiä. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta”, Kiljunen toteaa. Hän soitti Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothille (sd), joka puolestaan varmisti asian etenemisen: myös leirissä asuvien lapset pääsisivät Vantaalla kouluun.

Vantaan kouluissa on viime vuosina ollut useita lapsia, joilla ei ole sosiaaliturvatunnusta. Kyseessä on yleensä perhe, joka odottaa päätöstä oleskeluluvasta, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo vahvistaa. Kokemusta romanileiristä ei Vantaalla vielä ole, mutta tähän mennessä koulun läheisyydessä asuvat lapset ovat poikkeuksetta päässeet kouluun.

Paperittomalla viitataan henkilöön, jolla ei ole oleskelulupaa. Kyseessä voi myös olla EU-kansalainen, joka ei ole kyennyt rekisteröimään oleskeluoikeuttaan, jota puolestaan pitää anoa kolmen kuukauden maassaolon jälkeen.

Apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth painottaa, että kouluun pääsevät Vantaalla asuvien perheiden lapset. ”Kyseessä ei ole missään nimessä ratkaisu koko Suomen tai pääkaupunkiseudun tilanteeseen, vaan enemmänkin kehotus muille kunnille toimia samalla lailla, lapsen etu huomioon ottaen.”

”Ongelmien ehkäisy tulee halvemmaksi kuin jälkipuinti”, Lehto-Häggroth toteaa.

Helsingissä leirilasten oppivelvollisuus käsittelyssä

”Helsingissä oppilaita ei käännytetä pois koulusta paperien puutteesta”, sanoo Helsingin perusopetuksen päällikkö Marjo Kyllönen. ”Kuntapaikkaa ja henkilöllisyystunnusta ei tarvita. Ratkaisevaa on asumisen pituus ja osoite, jonka perusteella määrätään koulupaikka.”

Leirissä asuvien romanilasten oppivelvollisuus on juuri käsiteltävänä Helsingin kaupungin opetusvirastossa.

”Lain mukaan kunnalle muodostuu velvoite valvoa koulunkäyntiä, kun henkilö on rekisterissä ja kunnassa kirjoilla. Selvitämme parhaillaan, milloin lapselle syntyy oppivelvollisuus”, Kyllönen sanoo.

”Jos perhe asuu useamman kuukauden Helsingissä, vanhempien pitää hakeutua opetusviranomaisten luokse. Kun asuminen on pysyvää ja kestää esimerkiksi lukukauden, opetus järjestetään. Teemme päätökset tapauskohtaisesti lapsen edun kannalta”, sanoo Helsingin opetusasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen.

Haataisen mukaan nyt ollaan uudessa tilanteessa erilaisten uusien ryhmien kanssa. Kaupungin tulee miettiä lapsen edun kannalta, miten romanileiriläisten perheitä voitaisiin informoida, että viesti kouluun pääsystä menee heille perille.

”Tavoitteenahan on, ettei vanhempien siirtyminen maasta toiseen aiheuta lasten syrjäytymistä. Jos lapset eivät ole koulussa, sukupolvelta toiselle siirtyvä köyhyys kasautuu.”

Haataisen mielestä romanisiirtolaisten lasten oppivelvollisuus täytyisi linjata valtakunnan tasolla opetushallituksessa ja ministeriössä. Kunnassa asioita ratkotaan arkitasolla.

Pääkaupunkiseudulla sekä Turussa ja Tampereella oppivelvollisille kielitaidottomille lapsille opetetaan suomen kieli niin sanotulla valmistavalla luokalla. Vuoden kuluttua lapset siirtyvät asteittain ”suomi toisena kielenä” -yleisopetukseen. Rahoitus tulee osin valtiolta, loput kaupungilta.

Marjo Kyllösen mukaan valmistavilla luokilla on hyvin tilaa, eikä lisäkuluja tule, ellei uusia ryhmiä jouduta perustamaan. Eniten maksavat tilavuokrat ja opettajien palkat. Oppilaille hankittavat opetusmateriaalien kustannukset eivät ole merkittäviä.

”Laki lähtee siitä, että kaupungin alueella asuville kuuluu järjestää perusopetus. Opetusvirasto selvittää parhaillaan minkälaisia yhteistyökuvioita tarvitaan kokonaisuuden kannalta, jotta pystymme vastaamaan olemassa olevaan tilanteeseen”, Haatainen selvittää.

Päätöksiä Helsingin kaupungin osalta voidaan odottaa lähiviikkoina.

romanilapset_kartta
Romanilapsia eristävissä kouluissa oppimistulokset ovat heikompia kuin yhteiskouluissa. Grafiikka Hannu Kyyriäinen / SK.

Työttömyys pakottaa siirtolaisuuteen

Kalasataman romanileirissä asuvan Georg Florin, 32, mielestä olisi hienoa saada lapset kouluun. Taustalla juoksentelevat kuusi- ja seitsenvuotiaat tenavat, jotka asuvat henkilöautossa. Heidän äitinsä Macerika, 20, ei ole koskaan käynyt koulua.

Romanian romanilapsista 15 prosenttia ei mene kouluun laisinkaan. Euroopan romanilapsista lähes puolet jättää peruskoulun kesken. Euroopan komission yksi keskeisimpiä tavoitteita romanien aseman parantamiseksi on lasten koulunkäynti.

Georgi ei pidä Kiljusen ideaa kovin toimivana. ”Koulunkäynti on vaikeaa, koska meillä ei ole pysyvää kotia ja siihen on syynä rahan ja työn puute.”

Palkkatyön puutteessa romanit eivät voi rekisteröidä oleskeluoikeuttaan ja ovat pakotettuja jatkuvaan siirtolaisuuteen. Euroopan unionin perusoikeusvirasto kehottaa Euroopan maita luopumaan kolmen kuukauden jälkeen vaadittavasta oleskeluoikeuden rekisteröimisestä. Näin lasten koulunkäyntikin helpottuisi.

”Työskentelin aiemmin Romaniassa kuorma-autokuskina 13 vuoden ajan. Nyt on jäljellä pelkkää työttömyyttä. Olemme täällä, koska Romaniassa meillä ei ole tulevaisuutta”, Georgi kertoo.

Kalasatama leirissä asuvat romanit keskustelevat pitkään taivasalla koulun mahdollisuudesta toiveen pilke silmäkulmassa. Päällimmäisenä on huoli pian koittavasta Helsingin kaupungin toimeenpanemasta häädöstä. Romanit eivät tiedä mihin menevät.

Euroopan väestöstä 17 prosenttia elää köyhyydessä, romanien kohdalla luku on neljä kertaa suurempi. Euroopan talouskomission mukaan 73 prosenttia Euroopan 10-12 miljoonasta romaneista on työttömiä.

”Missä voisimme oikein asua ja mistä saisimme töitä?”

Aiheesta lisää SK:ssa 34/2011 (ilm. 26.8.).

Katso myös SK:n kuvakertomus Elämää romanileirissä.