VALOKUVATAITEEN MUSEO 2017: RYÖSTETTY MERI
”Kukka Rannan seitsemän vuotta kestänyt tutkimus Euroopassa, Länsi-Afrikassa, Arktisella merellä, Kaakkois-Aasiassa ja Suomessa on tarina ihmisistä suurten muutosten edessä.
Keväällä 2010 Ranta havahtui paperittomien siirtolaisten määrään Barcelonassa. Hän alkoi kuvata ja haastatella katumyyjiä, joista moni kertoi aiemmin työskennelleensä kalastajana Länsi-Afrikassa. He olivat paenneet köyhyyttä Eurooppaan kalakantojen romahdettua eurooppalaisten ja aasialaisten pyyntialusten harjoittaman liikakalastuksen ja laittoman kalastuksen seurauksena.
Parhaimmat arvokalat päätyvät maailman suurimmille kalamarkkinoille Eurooppaan ja Aasiaan. Yli 70 prosenttia EU:n alueella kulutetusta kalasta on tuotu muualta. Arvioiden mukaan tuontikalasta puolet on pyydetty laittomasti. Pahimmillaan kalan pyyntiin ja tuotantoon kytkeytyy orjatyövoimaa, kuten Thaimaassa.
Kalakantojen heikkeneminen merkitsee jo nyt ruokaturvakriisiä miljoonille maailman ihmisille. Monissa nopean väestönkasvun maissa kala on tärkein eläinproteiinin lähde. Kalastus on yksi maailman suurimmista työllistäjistä. Merten luonnonvarojen romahdus kasvattaa työttömyyttä miljoonien osalta ja heikentää alueellista talouskehitystä. Ympäristökriisin synnyttämä massaköyhyys saattaa pakottaa ihmisiä rikollisuuden tai merirosvouksen pariin, tai siirtolaisiksi oman henkensä uhalla.
Kukka Ranta (s. 1982) on tutkiva journalisti, kirjailija ja valokuvaaja. Kukka Rannan teoksia esillä Suomen valokuvataiteen museossa osana Ruoka-näyttelyä 3.2.-29.4.2017. Näyttelyn avajaiset torstaina 2.2.2017 klo 18–20.”
* * *
Olen julkaissut aiheesta Kalavale-tietokirjan Emma Karin kanssa 2012. Kehys ry palkitsi teoksen Kelpoa kehitystä -palkinnolla 2012 ja WWF valitsi sen finalistiksi vuoden 2012 luontokirja -kilpailuun. Tutkimusartikkeleitani on julkaistu Long Playn Suomalainen kalasoppa e-kirjana 10/2013, Into Kustannuksen Sijoiltaan menneet – kulutuksen häätämä elämä teoksessa 2012, Peruste-lehden yritysvastuu-numerossa 4/2014.
Helsingin yliopiston Kehitysmaatutkimuksen pro gradu -tutkielmani 2013 Ryöstetty meri Euroopan unionin kalastussopimusten vaikutukset Senegalin pienkalastajien ruokaturvaan ja elinkeinoon palkittiin Kehitystutkimuksen seuran gradupalkinnon kunniamaininnalla 2014.
Reportaaseja, kommentteja ja valokuviani liikakalastuksesta on julkaistu The Guardianissa 24.2.2016, Suomen Kuvalehdessä 12/2012, Kepan vieraskolumnissa 2015, Voimassa 2011, WWF-lehdessä 2/2016, The Global Initiative Against Transnational Organized Crime -järjestön artikkelissa ja The Illegal Fishing and Organized Crime Nexus -raportissa 2015, espanjalaisessa Diagonal-lehdessä 2014, Etelä-Saimaassa 2014, Ny Tid -lehdessä 2013, Ulkoministeriön kehitysviestinnän Kehitys-lehdessä 1/2013, Le Monde diplomatique -lehdessä 2012, Voima-lehdessä 2012, 03/2011, 24.3.2011 ja 2009, sekä Maailman Kuvalehdessä 2010.
Valokuvanäyttely Kolme tarinaa siirtolaisuudesta Kotkan valokuvakeskuksessa 2011. Kommentteja aiheesta olen antanut Aamu-tv:ssä 2016 ja 2012, A-studiossa 2013 ja Ylen Kultakuume-ohjelmassa 2017, YleX Etusivu 2016, Radio Helsingin Ruokatunti-ohjelmassa 2016, Sveriges Radio Sisuradiossa 2015, Suomi Areenassa 2015 ja Ylen Ajankohtainen Ykkönen -ohjelmassa 2013.
Fishing has been one of the most important livelihoods in West Africa during centuries.
Because of foreign illegal and overfishing local fish stocks started to decline rapidly in Senegal around 2000.
Most common foreign trawlers are Spanish or Chinese.
Fish is an important source of animal protein in poor countries with rapid population growth.
Boys start to work with their fathers around 12 years old.
During weekends the local fishermen gather at their ancestral home shore to fish with poor results.
Foreign
trawlers
often
damage
the
nets
of
local
fishermen.
Almost daily there are men fixing their nets instead of going to fishing.
The shores started to fill with empty useless fishing boats that the local fishermen couldn’t afford to use anymore.
The few pirogues going to the sea are filled with unemployed neighbors and friends helping each others.
Bassir Kadam he haven’t eaten breakfast for over 12 years because there are no incomes from the empty sea.
Fewer and fewer families could afford to put their children in school or cover medical expenses because of declined incomes.
Each fisherman has a large family to feed.
But less and less fish is being shared between more and more people.
Tuna fished in Senegalese territorial waters by French and Spanish trawlers is being transported from the industrial port of Dakar to Spain for processing.
The
country
of
origin
is
labeled
as
the
country
where
the
fish
product
is
processed,
not
where
it
is
caught.
The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
Many local fish processing factories have had to close down in Senegal, because there isn’t enough fish.
If
there
is
no
fish
for
the
factory
to buy,
everyone
loses. the
fishermen
make
no
money.
The
truck and horse carriage
drivers
hang
around
idly.
Fishing
employs
600,000 or
one
million Senegalese
people
when all
segments
of
the
industry are
taken
into
account.
Most
fishmongers
at
local
markets
are
women.
Women make less incomes with smaller and fewer fish on the local market.
Illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing is the major threat to marine ecosystems and threatens food security and livelihood for millions. West Africa is estimated to have the highest levels of IUU fishing in the world.
At the same time with the collapse of the local fish stocks in 2005 about 5,000 and in 2006 over 31,000 West Africans fled poverty in their wooden boats to the Canaries with a hope of better future in Europe.
Most of these migrants were from Senegal or Mauritania, the EU ’s two biggest fisheries agreement partners.
Many West African street vendors in Barcelona originally arrived in Spain abroad
in a former fishing boat via the Canary Islands.
Ali has not seen his wife and two children since he left Senegal in
2006. His daughter was born the year he left. Ali has slept in car parks and on park benches, and has been doing the “dirty work” what is typically done by migrants.
Nonfiction books, articles, photo reports, master thesis, exhibitions, debates and awards on my work about consequences of overfishing in West Africa. Industrial overfishing, led by leading world fish markets EU and China and many times done illegally, is destroying livelihood and food security of one of the world’s poorest people.
Local fishermen and coastal communities have impoverished rapidly around West Africa. At the same time when fish stocks collapsed in Senegal in 2005, about 5000 and year later almost 32,000 West Africans fled poverty to the Canary Islands in wooden handmade boats that the fishermen couldn’t afford to use anymore with hope of a better future in Europe. Some 6000 drown on their way. Most of the migrants were from Senegal or Mauritania, the EU ’s two biggest fisheries agreement partners.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.