Kansalaisaktivistit ahdingossa

Yle Radio 1, Maailmanpolitiikan arkipäivää 5.8.2017 | Thaimaasta toimittaja Kukka Ranta

Maailman ihmisistä vain muutama prosentti elää maissa, joissa kansalaistoiminta on täysin vapaata. Thaimaasta paennut brittitutkija Andy Hall kertoo kokemuksistaan. Haastattelussa myös venäläinen ihmisoikeusaktivisti. Johanna Numminen juontaa.

screen-shot-2017-01-27-at-20-50-56Sarja: Maailmanpolitiikan arkipäivää Ylen ulkomaantoimittajien, kirjeenvaihtajien ja avustajien tekemä ohjelma maailman uutistapahtumien taustoista. Se kertoo ihmisistä ja elämästä uutisvirran takana ja vie radionkuuntelijan matkalle toisenlaiseen todellisuuteen.

Kriisi ajoi paperittomat kaduille

Turun Sanomat & Kaleva. Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Paperittomien siirtolaisten kilpailu toimeentulosta kovenee kaduilla, kun yhä useammat menettivät työpaikkansa Euroopan talouskriisin myötä. Pakistanilainen Kamal myy huumeita Barcelonassa oleskelulupaa odotellessaan ja haaveilee omasta ravintolasta.

1200-1400 euroa kuukaudessa. Huumekauppa kannattaa paremmin kuin oluenmyynti, josta ansiot jäävät 400-500 euroon kuussa, kertoo pakistanilainen Kamal.
Ajankohtainen: Talouskriisi heittää tänä vuonna 64 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen.
Barcelonan öisellä keskustakorttelilla norkoilee pakistanilaisia kaljanmyyjiä. Oluttölkit katoavat hetkessä roskapönttöjen taakse, kun poliisiauto lipuu hitaasti paikalle. Miehet kiirehtivät kauemmas ja tarkkailevat tilannetta silmäkulmistaan. Tilanteen rauettua eräs heistä esittäytyy ystävällisesti.
Kamal on kotoisin Pakistanista, Islamabadista. Hän työskentelee Barcelonassa huumeita myyden. Listalta löytyy ekstaasia, kokaiinia ja hasista. Valtaosa asiakkaista on eurooppalaisia turisteja.
Tavallinen työpäivä alkaa illalla kello kahdeksan aikaan, kun Kamal seisoo samassa kadunkulmassa olutta myyvien ystäviensä kanssa. Kadulla päivystetään aamuun saakka. Päivät ovat lepoaikaa, ellei asiakas satu soittamaan. Kamal myy vain muutaman keskusta-alueen baarin asiakkaille. Osa tutuista asiakkaista soittaa tarpeen tullen.
”Öisin on hyvin vaarallista työskennellä, sillä poliisit ovat jatkuvasti liikkeellä, mutta niin ovat toisaalta myös asiakkaamme. Näen poliiseja enemmän kuin aiemmin, myös siviilipartioissa”, Kamal kuvailee työnsä riskejä.
Kamal on työskennellyt huumekauppiaana Barcelonassa reilut kolme kuukautta. Ensimmäisen kerran hän vieraili Espanjassa vuonna 2005, mutta totesi työnteon olevan mahdotonta. Hän palasi Ranskaan, jossa hän työskenteli pakistanilaisessa ravintolassa useita vuosia. Vuonna 2008 Kamal muutti pysyvästi Barcelonaan, koska Espanjassa on mahdollista saada oleskelulupa kolmen vuoden odottamisen jälkeen. Ranskassa siihen menee kuusi vuotta.
”Myyn huumeita, koska sillä tienaan parhaiten. Meillä paperittomilla ei ole paljon vaihtoehtoja.”
Festivaalien aikaan Kamal myy päivisin oluttölkkejä, eikä silloin jää aikaa nukkumiselle. ”Rahan takia on tehtävä kaikkea”, Kamal kuittaa silmät väsymyksestä turvonneina.
Kamal aikoo perustaa Barcelonaan oman pakistanilaisravintolan, kunhan ensin saa oleskeluluvan.
”Haluan myös perustaa perheen, mutta aivan ensimmäiseksi aion vierailla kotonani”, Kamal suunnittelee toiveikkaana. Hän ei ole nähnyt vanhempiaan kymmeneen vuoteen.
Kamal lähti Pakistanista 16-vuotiaana. Tie kulki pitkin Pakistanin vuoria kohti Iranin rajaa.
”Öisin rajavyöhykkeellä nukkui monenlaisia ihmisiä odottamassa rajapisteen aukeamista. Valonheittimen osuessa kohdalle piti aina heittäytyä nukkuvaksi, muuten jatkoimme yön pimeydessä rajan yli hivuttautumista.”
Matka jatkui Iranin ja Turkin väliselle rajalle. ”On silkkaa tuuria jääkö rajalla kiinni, minulla on ollut onnea.”
Rajanylityksen jälkeen Turkin puolella odotti opas, joka ohjasi kymmenen päivän kävelymatkan Kurdistanin vuorilla kohti sovitussa paikassa odottavaa rekkaa. Yli sata siirtolaista pakkautui rekan sisuksiin, ja toistakymmentä tuntia kestänyt yhtämittainen matka päättyi Istanbuliin.
Istanbulista siirtolaisryhmä jatkoi taksilla Turkin ja Kreikan rajan väliseen metsään odottamaan oikeaa ylityshetkeä. Lähipusikoissa oli satoja muitakin leiriytyneitä. ”Kreikan puolella poliisi piiritti suuren peltoalueen, jossa makasimme liikkumatta useita tunteja. Lopulta meidät pidätettiin”, Kamal kertoo hengitystään pidätellen.
Seuraavat kolme kuukautta Kamal asui siirtolaisille perustetussa vankileirissä, jossa hän asui 16 muun henkilön kanssa samassa metallikontissa.
Kolmen kuukauden vankeuden jälkeen koitti vapaus, kun viranomaiset eivät saaneet Kamalin henkilöllisyyttä selville.
Uuden passin hankkiminen maksoi Ateenassa 1500 euroa. Se mahdollisti lentämisen Ranskaan tutun naapurin luokse ravintolatyöhön. Oleskeluluvan odottaminen kuitenkin raastoi nuoren miehen mieltä, ja niin tie vei Espanjaan.
”Oleskelulupapäätöksen pitäisi varmistua muutaman kuukauden sisällä,” hymyilee Kamal toiveikkaana. Monen kuukauden etsinnän jälkeen hän löysi luotettavan espanjalaisen elektroniikkayrityksen, joka suostui antamaan kulissityösopimuksen 3000 euron maksua vastaan.
”Työsopimusten kauppa oleskelulupaa varten on varsin yleistä, ja niin on myös siirtolaisten hyväksikäyttö: monet ovat menettäneet rahansa, työsopimuksensa sekä haaveet oleskeluluvasta huijareiden mukana”, Kamal kertoo ystävän nyökytellessä vieressä.

Haastateltavan nimi on muutettu.
Varmemman huomisen toivossa
Lettejä ja koruja. Senegalilainen 47-vuotias Fatima ansaitsee elantoaan ystävänsä Fatiman kanssa Barcelonan rannoilla.
Okran värisen hiekan paahteessa välkkyy afrikkalaisia kankaita jalokivien lailla, kun senegalilainen Fatima ja hänen työparinsa Mamá tarpovat pitkin Barcelonan pohjoista uimarantaa.
Asiakkaita on päivässä parhaimmillaan tasan yksi huolimatta siitä, että työpäivä kestää aamupäivästä iltamyöhään asti.
Auringon painuessa on myös päivän asiakaskin löytynyt. Päivänvarjon alla istuu brasilialainen mies hievahtamatta, kun Fatima ja Mamá asettavat irtohiuksia. Yhden pään letittämisessä kuluu muutama tunti. Lysti maksaa 40–50 euroa, jotka Fatima ja Mamá jakavat keskenään. Hiuslettien lisäksi naiset myyvät koruja.
Fatima lähti kolme kuukautta sitten miehensä kanssa Espanjaan töiden ja varmemman tulevaisuuden toivossa. Pariskunnan viisi lasta jäi Sengaliin. 25-vuotias esikoinen hoitaa nuorinta, viiden kuukauden ikäistä vauvaa.
”Ikävä on aivan hirveä,” Fatima toistaa tunnettaan ja kieputtaa tekolettiä keskittyneesti.
”Työskentely on todella vaikeaa”, Fatima huokaa. Poliiseja on joka puolella etsimässä kiellettyä katukauppaa käyviä paperittomia ja työttömiä siirtolaisia.
Rannat ovat täyttyneet myyjistä, samalla kun ihmiset ostavat entistä vähemmän. ”Tarvitsen rahaa lapsilleni.”
Ilman oleskelulupaa Espanjassa elävät Kamal, Fatima ja Mamá eivät kiinnijäämisen jatkuvassa pelossa halunneet tulla kuvatuksi kasvojaan näyttäen.
Työttömyys kasvattaa paperittomien määrää
  • Espanjassa asuu yli viisi miljoonaa ulkomaalaista, joista lähes miljoona elää ilman oleskelulupaa. Siirtolaisväestöstä lähes on 30 prosenttia on työttöminä
  • Moni Espanjaan saapuva siirtolainen on menettänyt aikaisemman työpaikkansa talouskriisin vuoksi.
  • Osa työluvalla Espanjaan saapuneista siirtolaisista ei saa uutta lupaa ilman työsopimusta.
  • Euroopassa asuu noin 8 miljoonaa paperitonta siirtolaista. Euroopan ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto Fontex arvioi, että puolet heistä on saapunut Eurooppaan laillisesti, mutta oleskelulupa on umpeutunut. 
Lähteet: Maailmanpankki, Frontex, Euroopan komissio, YK, Ulkoasiainministeriö, Espanjan työ- ja maahanmuuttoministeriö, Instituto Nacional de Estadística.
Julkaistu Kalevan Sunnuntai-liitteessä 29.8.2010 
& Turun Sanomien Sunnuntaisivuilla 19.9.2010.

Unelma työstä

Voima 23.08.2010 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kukka Rannan kuvareportaasi Espanjan siirtolaisista paljastaa, ettei Euroopassa pääse rikastumaan.

Talouskriisi on vienyt monelta työpaikan. Kun yleistyöttömyys nousi Espanjassa 20 prosenttiin, maassa asuvan viiden miljoonan siirtolaisen kohdalla työttömyys nousi 30 prosenttiin. Lähes joka kolmas siirtolainen keksii nyt keinoja toimeentulolle. Espanjassa elää lähes miljoona ihmistä paperittomana, ja luku on takuulla noususssa kun päättynyt työsopimus vie pohjan oleskeluluvan uusimiselta. Samalla yhä useampi työn ja paremman tulevaisuuden perässä Espanjaan saapuvasta siirtolaisesta hautaa unelmansa kaduilla työskennellen ja poliisipartioita paeten.

Cheikh Thioune saapui Espanjaan Senegalista, kun oli saanut työsopimuksen elintarviketehtaaseen Barcelonan lähelle. “Yhdeksän kuukauden jälkeen vasemmanpuoleinen keuhkoni tulehtui pahasti tehtaan runsaasta pölystä ja jouduin yli vuodeksi sairaslomalle”, Cheikh kertoo ja osoittaa kainalonsa alta paljastuvaa pitkää leikkausarpea. “Työnantaja ei korvannut mitään.” Viikonloppuisin Cheikh myy Coca Colaa rannalla ja viikolla etsii töitä. “Tienaan noin 12–15 euroa päivässä. Senegalissa toimin kymmenen vuotta kalastajana, mutta merilläkään ei ole enää kalaa. Parempi olisi kuitenkin palata kotimaahani, mutta minulla ei ole varaa siihen.”

Gambialainen Fatima kävelee päivittäin yhteensä kuusi tuntia työmatkaa, sillä hänellä ei ole varaa junaan. ”En halua varastaa, enkä tehdä työtä huoraamalla. Kesäisin myyn hellevaatteita uimarannoilla ja talvisin kenkiä, ihovoiteita ja parfyymejä tuttavieni kodeissa. Tienaan noin 20 euroa päivässä eli noin 600 euroa kuukaudessa. Vuokraan hupenee 480 euroa ja veteen 66 euroa kuukaudessa. Paperittomille palvelut usein maksavat enemmän kuin muille. Rahani eivät riitä. Ruokaa, vaatteita ja kenkiä haen työttömien tukipisteestä. Joskus jos pystyn, lähetän rahaa viidelle lapselleni Gambiaan.”

Uimarannalla tarpovilla aurinkolasien myyjillä on kiire. Senegalilainen Muhamed Fal kuitenkin päättää pitää tauon paahtavan kävelyn ohessa. ”Olen asunut neljä vuotta Espanjassa. Kaksi vuotta työskentelin kopiotoimistossa, mutta menetin juuri työni. Nyt olen kuukauden ajan myynyt aurinkolaseja uimarannalla noin kahdeksan tuntia päivässä. Rahat eivät meinaa riittää huoneeni vuokraan. Talouskriisi on ankara, eikä tilanteeseen ole ratkaisua, työtä on vain tehtävä. Hymyn takana itken.”

Metrotunnelissa raikaa harmonikkamusiikki. Romanialainen Mihail soittaa päivittäin neljän tunnin ajan Barcelonan metrotunneleissa. Romaniassa Mihail työskenteli muusikkona soittamalla erityisesti hääjuhlissa ja tienasi 300 euroa kuukaudessa. Espanjassa hän ansaitsee noin 500 euroa kuukaudessa. Talouskriisin myötä hän tienaa vähemmän kuin aiemmin. Huonevuokraan kuluu 400 euroa, rahaa jää hädin tuskin ruokaan. Perheeseen kuuluu vaimo ja koulua käyvä 16-vuotias lapsi. ”Soitan musiikkia, koska ei ole muutakaan.” Mihailin sormet näppäilet tottuneesti harmonikkaansa ja rahakippoon kilahtaa ohikulkijalta sentti.

39982-mama_mehunmyyjc3a4rannallaRantabaarin varjossa lepää joukko länsiafrikkalaisia siirtolaisia ja keskellä käy kiivas kauppa. Mamá on keksinyt mukava bisneksen, hän myy senegalilaisista raaka-aineista valmistamaansa mehujuomaa muille rannan siirtolaismyyjille. Kaikkina viikon päivinä paitsi maanantaisin Mamá saapuu levähdysleirille 30 mehupullon kera joita hän myy euron kappalehintaan. Päivästä kertyy 15 euroa voittoa ja loput 15 euroa hän pistää säästöön mehuaineksien hankintaa varten. Mamá tuli Espanjaan miehensä kanssa lentäen. Turistiviisumi maksoi 3 000 euroa. Mamán senegalilaisella miehellä on paperit ja hän on saanut töitäkin. Kolme vuotta Espanjassa on jo täyttynyt oleskeluluvan saamiseksi, mutta Mamálta puuttuu vielä virallinen työsopimus.

”Coco coco coconut”, huutaa Fasil Adnan kahdeksan tuntia päivässä turistirannalla. Samalla täytyy jatkuvasti vilkuilla, ettei rannan poliispartiot ole lähettyvillä. Poliisit kyttäävät siirtolaisia myös kiikareilla. Fasil Adnanin perhe on Pakistanissa. Hän on työskennellyt kuukauden ajan kookospaloja myyden. Yksi pala maksaa noin 2 euroa, joskus hintaa lasketaan tai nostetaan – tilanteesta riippuen. ”Päiväansioksi kertyy yleensä noin 10 euroa, joskus enemmän ja joskus ei yhtään mitään”, Fasil Adnan kertoo ympärilleen vilkuillen ja katoaa kiireisesti nähtyään mahdollisen asiakkaan horisontissa.

68fbc-kierrc3a4tyskamaaroskia_kevc3a4c3a4vc3a4_guineastaDiallo Cenakry on asunut 1,5 vuotta Espanjassa, mutta ei ole löytänyt töitä. Diallo Cenakry herää aamuvarhaisin ja kiertää kaupungin roskiksia. Iltaisin vilkkaan markkinapaikka Gloriesin porttien suljettua ja vartijoiden lähdettyä, avautuu paperittomien siirtolaisten markkinat kadulla. ”Marokkolaiset ostavat keräämiämme kenkiä ja elektroniikkaa. Päivässä saatan tienata 5–60 euroa. Tämä on ihan riittävästi huonevuokrani maksamiseen ja elämiseen. Lisäksi joka kuukausi lähetän perheelleni rahaa. Kerään roskia, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.” Diallo Cenakry opiskeli Guineassa 10 vuotta farmaseutiksi ja hänellä oli oma kauppakin. ”Kuva Euroopasta on kuin paratiisi. Kaikki luulevat, että täällä pääsee rikastumaan. Oikeasti Euroopassa on todella vaikeaa. En halua palata takaisin kotimaahani ennen kuin olen saanut paperit ja riittävästi rahaa, koska ihmiset odottavat, että olen rikas.”

 

Barcelonan turistitäyteisen vanhankaupungin Sant Ramonin ja Robadorin kadut ovat tunnettuja itäeurooppalaisista prostituoiduista. Useimmat naiset tulevat Bulgariasta, Romaniasta ja Ukrainasta. Kulmilla norkoilevat miesjoukkiot vahtivat silmä tarkkana naisalaisiaan. Talouskriisi on lisännyt prostituoitujen määrää Barcelonassa. Valtaosa prostituoiduista on siirtolaisia, naisia ilman oleskelulupaa ja monet mafian alaisia ihmiskaupan uhreja. Kaikista prekaarimmat tienaavat vain 20 euroa aktilta, toiset useamman sadan euron edestä. Ihmiskaupan uhrit eivät saa pitää tuloja itsellään.

Kuvareportaasi julkaistu Voimassa 23.08.2010.

Kun pelkkä bio ei riitä

Voima 8.5.2011 | Teksti: Kukka Ranta

Suomalainen Neste Oil nousee maailmanluokan biopolttoainejätiksi. Riittääkö Kaakkois-Aasian palmuöljy miljoonien tonnien raaka-ainetarpeeseen? Siirtyykö tuotanto Afrikkaan jatrophan viljelyyn?

65b23-palmuc3b6ljyplantaasi_nesteoil_kuvagalleriaNeste Oilin kuvassa kaakkoisaasialainen palmuöljyplantaasi jatkuu silmänkantamattomiin. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
“Ruuantuotannon tulisi kaksinkertaistua 35 vuodessa väestöpaineen ja haitallisten sääilmiöiden kiihtyessä Afrikan alueella”, pohtii Excellent Hachileka, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Itä- ja Etelä-Afrikan ilmastonmuutoksen aluekoordinaattori.
Hachileka puhuu ilmastokoulutuksessa Mosambikissa, yhdessä Afrikan maatalousvaltaisimmista maista. Neljä viidestä mosambikilaisesta saa elantonsa maanviljelystä. Samalla maa on listattu Afrikan kolmanneksi herkimmäksi ilmastomuutoksen seurauksille. Sateet ovat paikoin jo kuukausia myöhässä.
Saharan eteläpuolisen Afrikan maataloustuotanto saattaa vähentyä puoleen vuoteen 2020 mennessä, kun sateet niukkenevat ja vedet haihtuvat maaperästä ja vesistöistä. Ruokaturva on vaarassa. Eikä ilmastonmuutos ole ainoa uhka, Hachileka muistuttaa: samaan aikaan viljelysmaita muutetaan polttoaineplantaaseiksi.
“Biopolttoaineiden tuotanto saattaa pahimmillaan romahduttaa Afrikan maataloustuotantoa jopa 75 prosenttia samaan aikaan pahenevan ilmastonmuutoksen kanssa. Mitä sitten syödään?”
6a3f6-excellenthachileka
Neste Oil on kehittänyt uusiutuvista raaka-aineista – kasviöljyistä ja eläinrasvoista – valmistettavan NExBTL-dieselin. Käyttö vähentää Neste Oilin mukaan merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös tavanomaisia pakokaasupäästöjä verrattuna hyvälaatuiseen fossiiliseen dieseliin.
Nykyiset ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet kuitenkin kilpailevat ruokatuotannon kanssa maankäytöstä. Elintarvikehintojen nousun lisäksi yksi keskeisin ongelma on sademetsien raivaus ja ilmastomuutosta voimistava metsäkato.
WWF:n mukaan lähes 90 prosenttia maapallon metsien heikkenemisestä tapahtuu kymmenessä trooppisessa valtiossa. Niistä tärkeimmät ovat Brasilia, Indonesia ja Malesia, jotka ovat maailman keskeisimmät biopolttoaineiden uusiutuvia raaka-aineita tuottavia valtioita. Kyse on uusien markkinoiden valtaamisesta vihreän bion nimissä.
Biopolttoaineiden raaka-ainehankinnan kultakuume kiihtyy, kun Aasian sademetsät hupenevat ja kiinnostus eteläisen Afrikan hyödyntämättömiin maihin kasvaa. Samaan aikaan ilmastonlämpenemisen seuraukset muuttavat ympäristöä ja ihmisten elinolosuhteita radikaalisti, ja juuri Afrikka on teknologisen kapasiteetin puutteen takia poikkeuksellisen herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) arvion mukaan yhden asteen nousu lämpötilassa altistaa 75-250 miljoonaa afrikkalaista veden puutteelle kymmenessä vuodessa.
Samalla kun maatalouden kapasiteetti vähenee ja vesivarat tyrehtyvät, Euroopan unionin ympäristöstrategia ohjaa valtioita panostamaan biopolttoaineiden lisäämiseen liikenteen polttoainekulutuksessa kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi Kioton sopimuksen mukaisesti. Biopolttoaineiden tulisi kattaa 5,75 prosenttia liikenteen käyttämistä fossiilisista polttoaineista vuoteen 2010 mennessä, 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunta äänesti syyskuussa 2008 tavoitteen maltillistamisen puolesta: sen mukaan välitavoitetta voitaisiin laskea 5 prosenttiin vuonna 2015. Suomen hallitus vastusti näitä muutoksia. Taustalla on energiakriisin tarpeisiin nouseva Suomen uusi vientitykki.
Suomen valtio omistaa Neste Oilin osakkeista 50,1 prosenttia, eikä Neste Oilista suotta povata uutta Nokiaa. Porvoon toisen laitoksen valmistuttua tänä kesänä Neste Oil kuuluu nyt palmuöljyn käyttäjien kärkiviisikkoon. Suomen valtio tukee biopolttoaineen tuotantoa verohelpotuksin EU-tavoitteiden mukaisesti.
c0878-nesteoil_kukkaranta
Neste Oilista tulee maailman suurin palmuöljypohjaisen biodieselin tuottaja todennäköisesti jo ensi vuonna kun Singaporen tehdas valmistuu. Vuonna 2011 valmistuu toinen vastaavankokoinen tuotantotehdas Rotterdamiin. Rahaa kahteen maailman suurimpaan biopolttoainelaitokseen palaa 1,22 miljardia euroa.
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja Simo Honkasen mukaan raaka-aineet tulevat koostumaan alkuvaiheessa ainakin palmuöljystä, eurooppalaisesta rypsistä ja eläinrasvasta, joka puolestaan tulee lähinnä lihatuotannosta teurastamoista ja maatiloilta.
“Palmuöljyn rinnalle kehitetään koko ajan uusia raaka-aineita, mutta tällä hetkellä palmuöljy on kaikkein suurin ja kaikkein tehokkaimmin tuotettu kasviöljy. Palmuöljyn viljelypinta-ala on noin 7 prosenttia, mutta se tuottaa noin 38 prosenttia koko kasviöljytuotannosta maailmassa. Pohjimmiltaanhan tässä raaka-ainekeskustelussa on kyse maankäytöstä. Pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti sellaisiin raaka-aineisiin joiden tuotannossa maata käytetään mahdollisimman vähän”, Simo Honkanen kertoo Neste Oilin tiloissa Espoossa.
Kahdessakymmenessä vuodessa Indonesian palmuöljyplantaasien määrä on 22-kertaistunut ja koko maailmassa kolminkertaistunut. Neste Oil on vuodesta 2007 lähtien hakenut palmuöljyn raaka-aineensa Malesiasta.
Neste Oil on vakuuttanut käyttävänsä vain vanhoja plantaaseja Malesian puoleisella Borneon saarella. Greenpeacen mukaan kasvava kysyntä polttoaineen raaka-aineeksi lisää painetta raivata metsää öljypalmuplantaasien edestä ja tämä on lisännyt maan kysyntää myös Indonesian puolella.
“Indonesian sademetsäalueista on tähän mennessä raivattu 45 prosenttia. Suurin osa entisestä metsämaasta on kaadettu yleisimmin palmuöljy- ja sellutuotannon vuoksi. Jos palmuöljyn kysyntä jatkuu tätä menoa, ei Indonesiassa enää 10 vuoden jälkeen ole sademetsiä”, toteaa Greenpeacen palmuöljyvastaava Maija Suomela.
c9a61-expansion-indonesiaPalmuöljyn tuotanto Indonesiassa, miljoonaa hehtaaria. Vihreät palkit kuvaavat vuoden 2005 tuotantoa, punaiset vuoden 2020 ennustetta.
Indonesiassa ei ennen saanut perustaa plantaaseja turvesuoalueille, mutta vuoden 2009 alussa tehdyn lakimuutoksen myötä enimmäismäärässään 3 metrin paksuisia turvesoita saa nyt ottaa käyttöön. Lisäksi turvesoita kuivataan ja poltetaan plantaasikäyttöön laittomasti.
Indonesian laissa on kielletty tulen käyttö maanraivaamisessa, mutta RSPO-sertifiointijärjestelmässä tulen käyttöä kehotetaan välttämään, mikä puolestaan päästää kansainväliset yritykset vähemmällä vastuulla. RSPO (Round Table on Sustainable Palmoil) on palmuöljyteollisuuden ja sen käyttäjien luoma sertifiointijärjestelmä, jonka kriteerit ja säännöt teollisuus on itse luonut.
“Sademetsän mukana oranki on kuolemassa sukupuuttoon ja myös Sumatran tiikeri on hyvin pahassa jamassa”, Suomela luettelee. “Ilmasto- ja ympäristöongelmien lisäksi ihmisoikeusongelmat lisääntyvät. Muun muassa indonesialainen Sawit Watch -järjestö on raportoinut lisääntyneistä konflikteista paikallisten yhteisöjen ja yritysten sekä virkavallan välillä. Paikallisten oikeus maahan usein sivuutetaan, kun yrityksille annetaan oikeudet perustaa plantaaseja.”
Samana vuonna kun Neste Oil alkoi tilata palmuöljyä Malesiasta, yrityksen toimittaja IOI Group kaksinkertaisti maahankintojaan Indonesian puolelle. Neste Oilin ja Unileverin palmuöljyn tarve on suurempi kuin mitä IOI pystyy omilla vanhoilla plantaaseilla toimittamaan.
Neste Oilin Simo Honkasen mukaan “perussyy metsäkadolle on köyhyysongelma, eikä niinkään energiateollisuuden kysynnän kasvu. Jos köyhyysongelmaan ei saada ratkaisua, silloin ei myöskään ole ratkaisua maatalousmaan laajentumiseen. Indonesian valtion politiikkahan on se, että maataloustuotannon kasvattaminen on yksi keino, jolla he pyrkivät vaikuttamaan kasvavaan köyhyysongelmaan.”
“Metsäkadon vuoksi Indonesia on nyt kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen,” Suomela toteaa. Hakkuissa vapautuvat suuret hiilidioksidimäärät pahentavat ilmastonmuutosta; neljäsosa maailman kasvihuonekaasuista johtuu hiilinielujen eli kosteikkojen ja metsien kadosta.
Kasvava kiinnostus polttoaineiden raaka-aineisiin uhkaa myös Afrikan sademetsiä ja maataloutta. “Mua hirvittää Afrikan tilanne, se on sitten seuraavana edessä”, Maija Suomela enteilee tulevaisuutta.
a3c44-palmoilproductionPalmuöljyn tuotanto koko maailmassa vuonna 2006, miljoonaa tonnia.
Monet etelän valtiot ovat kiinnostuneita kehittämään biopolttoaineiden raaka-ainetuotantoa alueillaan kaupankäynnin ja ulkomaisten investointien kasvu toiveenaan. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen uskoo, että esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Afrikassa biopolttoainetta voidaan tuottaa palmuöljystä ja pian myös jatrophasta kestävällä tavalla, kun viljelyyn käytetään joutomaata tai alueita, joista metsät on hakattu jo aikaisemmin.
Mosambik loi maaliskuussa 2009 eteläisen Afrikan maista ensimmäisenä biopolttoainestrategian, jolla raaka-ainetuotantoa pyritään ohjaamaan kestävän kehityksen mukaisesti. Kuitenkaan strategian valmistelu ei ollut avoin kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle ja strategia julkaistiin vasta kun se oli parlamentissa hyväksytty. Rahoitus hoitui Maailmanpankilta.
Afrikan alueella kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea jatropha-siemenen tuottamiseen, jonka kehutaan sopivan kasvatettavaksi ruokatuotantoon soveltumattomilla kuivilla alueilla. Myös Mosambikin biopolttoainestrategian viidestä valitusta biopolttoaineen raaka-aineesta jatrophaan kohdistuu suurimpia odotuksia.
Suomen ulkoasiainministeriö ei kehityspolitiikan osaston toimialapäällikön Pertti Anttisen mukaan tue palmuöljyn käyttöä kehitysyhteistyövaroin, koska palmuöljy ei täytä kestävän kehityksen kriteereitä, kerrottiin Vihreän Langan haastattelussa 21.9.2009. Sen sijaan jatrophan viljelyä ulkoasiainministeriö tukee parhaillaan koeluontoisesti.
Simo Honkanen kertoo Neste Oilin käyneen tutustumassa hankkeisiin Afrikan alueella, mutta Neste Oililla “ei ole minkäänlaista päätöstä sinne siirtymisestä, koska hankkeet ovat kaikki alkuvaiheessa ja niistä on ehdottomasti tehtävä laajempi arvio ennen kuin hankkeita aletaan laajentaa.”
Vuonna 2008 Simo Honkanen kertoi Kepan haastattelussa, että “tulokset jatrophan suhteen ovat lupaavia ja Neste Oil aikoo ottaa jatrophan heti käyttöön, kun riittäviä määriä on saatavilla.” Tuolloin Simo Honkanen arvioi tuotannon mahdollistuvan viimeistään vuonna 2010.
Nyt Honkanen hieman toppuuttelee naurahtaen, “me olemme tutkineet teknisesti jatropha-öljyä, jonka laatu riippuu siitä missä kasvi on kasvatettu. Teknisesti jatropha-öljy toimii hyvin meidän prosessissa, mutta jatropha-kasvin suhteen on paljon kysymysmerkkejä.”
“Suurtuotantoiseen viljelyyn siirryttäessä joudutaan käyttämään enemmän maata ja sitten aletaan puhumaan koneellistamisesta ja suurtuotannon vaikutuksista; näiden vaikutukset ovat vielä kokonaan arvioimatta. Olemme nähneet muutamia hankkeita, jotka on aivan alkuvaiheissa, ja näiden hankkeiden suhteen on aika tärkeätä tehdä analyysi tuotannon kestävän kehityksen kriteerien täyttymisestä.”
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja ei aluksi muista missä päin Afrikkaa kokeiluja tehdään, mutta tarkentaa pian “enkä minä varmaan voi oikein sanoakaan, ne ovat niin alustavia keskusteluja, joita me olemme käyneet.”
aebce-jatropha_nesteoil_kuvagalleriaJatropha-kasvin siemenistä tuotettava öljy on vakavastiotettava kilpailija palmuöljylle. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
Jatropha viihtyy kuivilla alueilla hyvin, mutta joka tapauksessa se on paljon vähemmän tuottava kasvi kuin öljypalmu, eli saman raaka-ainemäärän tuottamiseen tarvitaan enemmän peltopinta-alaa. Yksi iso kysymys Afrikassa on Honkasen mukaan kuinka paljon jatrophan viljelyssä tarvitaan vettä.
Maan ystäviin kuuluvan mosambikilaisen Justiça Ambiental -järjestön Swazimaassa ja Mosambikissa tekemien tutkimusten mukaan jatrophan laaja-alainen viljely tarvitsee sekä rahaa vaativaa hyönteismyrkkyä että vettä, joka usein kilpailee kotitalouksien käyttövesien käytön kanssa. Jatropha tarvitsee paljon vettä etenkin alkuvaiheessa, jotta voidaan taata siemenien laadun erinomaisuus.
Justicia Ambientalin mukaan jatropha tuottaa paremmin hyvällä maalla, ja totta kai satoja tuhansia ellei miljoonia sijoittavat yritykset viljelevät siellä mistä parhaimmat sadot ja tuotot irtoavat. Lisäksi syrjäseutujen maan käyttöönotto merkitsisi lisämenoja yrityksille, kun alhaisen teknologisen kapasiteetin mantereella täytyisi sijoittaa myös tieverkostoihin ja infrastruktuuriin.
Justiça Ambiental on huolissaan, että jatrophan tuotantoon siirtyvien viljelijöiden toimeentulo tulee riippuvaiseksi maailmanmarkkinahintojen heilahtelusta. Tällä hetkellä Mosambikin pienviljelijät tuottavat 75 prosenttia käyttämästään ravinnosta.
Jatropha on myrkyllinen aine. Jos sitä viljellään ruokatuotantoalueella ovat seuraukset vakavia, kun myrkyllisen kasvin siemenet saattavat aiheuttaa ihmisillä pahoinvointia. Pahimmillaan viljely-ympäristön pohjavedet saattavat saastua.
Mosambikissa on suuri potentiaali lisätä maataloustuotantoa: viljelykelpoista maata on 36 miljoonaa hehtaaria, josta vain yksi kuudesosa on käytössä. Lisäksi Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. Monet ulkomaiset biopolttoaineyhtiöt ovatkin jo sopineet alustavista maankäyttöoikeuksista.
Mosambikin biopolttoainestrategiassa arvellaan, että biopolttoaineiden raaka-ainetuotanto tulee luomaan 150 000 uutta työpaikkaa. Tämä vastaisi noin 0,75 prosenttia Mosambikin 20 miljoonaisesta väestöstä. Lisäksi Mosambikissa biopolttoaineiden puolestapuhujat arvelevat, että parhaimmillaan raaka-aineita tarvitsevat suuret yhtiöt voisivat ostaa siemeniä pienviljelijöitä.
“Indonesian palmuöljyn viljelypinta-alasta 41 prosenttia on tuotettu pienviljelmillä, jotka ovat 2-4 hehtaarin kokoisia. Näyttää siltä että perheviljelmien merkitys Indonesiassa on vain kasvussa, Myös Malesiassa pienviljelijöiden osuus on 40 prosenttia tuotantoalasta”, Neste Oilin Simo Honkanen kertoo.
Suomelan mukaan kysynnän kasvu Kaakkois-Aasiassa johtaa tuotantoa suurplantaasien suuntaan ja yritysten palkkaamille pienviljelijöille annetaan usein huonotuottoisempia maita. Lisäksi raaka-ainetuotanto on perustunut halpatyövoimaan. Esimerkiksi Malesiaan on tuotu halpaa siirtotyövoimaa Indonesiasta ja Filippiineiltä. Käytössä ovat olleet niin laittomat siirtolaiset kuin lapsityövoima.
Ennen kuin Neste Oil tulee tulevaisuudessa mahdollisesti siirtymään Afrikkaan, aikoo yritys Simo Honkasen mukaan katsoa vielä Kaakkois-Aasian aluetta ja laajentaa toimintaansa siellä Singaporen tehtaan raaka-ainetarpeisiin. Raaka-ainetoimittajista IOI Group tulee todennäköisesti jatkamaan ja muita tahoja tulee varmasti useampia lisää.
Neste Oil aikoo lähitulevaisuudessa siirtyä ostamaan palmuöljyä myös Indonesiasta, “missä myös on erittäin hyviä tuotantoyhtiöitä. Siellä tilanne on aika erilainen kuin Malesiassa, jossa palmuöljyteollisuus on jo kasvuvaiheensa ohittanut”, paljastaa Simo Honkanen.
Toisin sanoen, Malesiasta metsät on jo pian hakattu ja Indonesiassa on vielä varaa laajentaa.
“Me vain toimimme EU:n ja Suomen lain puitteissa ja seuraamme päättäjien ohjeistuksia”, Simo Honkanen kiteyttää.
Honkanen painottaa, että palmuöljytuotannon epäsuorien vaikutusten keskeisenä ongelmana ovat köyhyys ja väestönkasvu, sekä toisaalta kasvavat markkinat Kiinassa ja Intiassa. Honkasen mielestä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudella tulisi saada samat velvoitteet kuin mitä energiateollisuudella on. Esimerkiksi metsäkadon pysäyttämiseen Honkasen mielestä tarvitaan useiden erilaisten toimijoiden yhteistyötä mukaan lukien valtiolliset organisaatiot, rahoitusjärjestelmät ja raaka-ainetta käyttäväteollisuus. Eihän yritys yksinään voi maailmaa muuttaa.
b2ae7-mosambik_zambezia_puun_istutusta_kukkarantaPuhdasta energiaa tarvitaan, kun kaupungistuva väestö kasvaa kovaa vauhtia kehittyvissä maissa. Vuoteen 2050 mennessä suurimpien kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kaksinkertaistuvan teollisuusmaiden nykyisiin päästöihin nähden. Tällä hetkellä esimerkiksi Mosambikissa, yhdessä Afrikan köyhimmässä maassa, yli 90 prosenttia väestöstä käyttää energialähteenään puuta. Kuitenkin valtavasta puuntarpeesta huolimatta yli 90 prosenttia Mosambikin metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maataloustarkoituksiin, vaikka lähes kaikki maataloustoimijat vielä ovat ei-kaupallisia pienviljelijöitä.
Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on, että metsäkadon ja metsän haaskuun hillintä vähentää merkittävästi kehitysmaiden kasvihuonepäästöjä. Kuitenkin tulevaisuuden energiakriisin aiheuttama paine saa aikaan hätäisiä taloudellisesta näkökulmasta tehtyjä päätöksiä, jotka toimivat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista vastaan.
Kiire vallata biopolttoaineiden markkinat tulevan energiakriisin lähentyessä näyttää sumentaneen keskustelut elintason ja kulutuksen vähentämisestä. Kyse pitäisi olla siitä, miten paljon polttoaineiden käyttöä voisi vähentää, eikä kulutuskeskeisten elintapojen ylläpidosta ja ylenpalttisen kasvun mahdollisuuden varmistamisesta.
Ilmastokriisin aiheuttaneet teollisuusmaat ovat haluttomia kustantamaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen vaatiman kehityksen etelän maissa. Niin Afrikan kuin Aasian maat näyttävät edelleen jäävän pelkiksi jälkikoloniaaleiksi raaka-ainetuottajiksi niin sanotun puhtaan energian kehityksessä, osana ilmastosopimuksen joustomekanismien näennäisvihreyttä.
Kartat: Philippe Rekacewicz ja Ieva Rucevska.

Kirjoittaja tarkkaili ilmastomuutokseen ja biopolttoaineisiin liittyvää kehityspoliittista keskustelua usean kuukauden ajan Mosambikissa.