Sápmi Pride Maailman Kuvalehdessä!

Maailman Kuvalehti 6/2017| Kuva ja teksti: Kukka Ranta

MK-062017-SapmiPride-KukkaRanta

INARI. Elokuussa Inarissa järjestetty Suomen ensimmäinen Sámi Pride -tapahtuma toi saamelaisen sateenkaarikansan yhteen. Tapahtuman järjestäjä Anne Ollin mukaan sekä saamelaiset että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat usein syrjintää. Riski kasvaa, jos kuuluu kahteen tai useampaan vähemmistöön. “Kenenkään ei tulisi joutua tuntemaan olevansa yksin”, Olli sanoo.

Advertisements

Ihmisoikeusliitto käynnistää uuden kampanjan: Ihmisoikeudet ovat Suomessa käännekohdassa

Ihmisoikeusliitto 20.9.2016 | Valokuvat: Kukka Ranta.

Suomessa on tapahtunut huolestuttava käänne ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Ihmisoikeusliiton Käännekohta-kampanja kertoo, miten ihmisoikeudet eivät kaikkien kohdalla toteudu. Kampanjavideoilla Kaisa, Ezana ja Pirkko kertovat omat tarinansa siitä, miten lisääntynyt syrjintä ja taloudelliset leikkaukset näkyvät heidän elämässään.KöyhyydenKokemusAsiantuntijaKaisaNevanperä1a-KuvaKukkaRanta-web.jpg

Kuvassa Ihmisoikeusliiton köyhyyden kokemusasiantuntija Kaisa Nevanperä. Valokuva: Kukka Ranta.

* * *

Vierailijablogi: Tätä on köyhyys Suomessa 2000-luvulla

KöyhyydenKokemusAsiantuntijaKaisaNevanperä7-KuvaKukkaRanta-web.jpgIhmisoikeusliiton vierailijakirjoittaja Kaisa Nevanperä sai sairauskohtauksen ja putosi turvajärjestelmän läpi pohjalle. Nyt hän haluaa auttaa köyhiä pois häpeästä, ja muita ymmärtämään.  

Lue Kaisan kirjoitus täältä. Valokuva: Kukka Ranta.

* * *

Vierailijablogi: Olemme käännekohdassa – Ovatko vammaiset matkalla takaisin laitoksiin?

Yhdenvertaisuus-VammaisfooruminPääsihteeri-Pirkko Mahlamäki-vaaka-KukkaRanta-web.jpgIhmisoikeusliiton vieraileva kirjoittaja ja Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki on nähnyt työssään ja arjessaan, että vaikka lakiteksteissä vammaisten oikeuksia viedään eteenpäin, ollaan käytännössä jäämässä pahasti jälkeen.

Lue Pirkon kirjoitus täältä. Valokuva: Kukka Ranta.

Lue lisää ja katso kampanjavideot: ihmisoikeusliitto.fi/kaannekohta

Ihmisoikeusliitto on kansalaisjärjestö, joka seuraa kokonaisvaltaisesti Suomen ihmisoikeustilannetta, vaatii ihmisoikeuksien toteuttamista ja tuo päivänvaloon ihmisoikeusloukkauksia Suomessa.

Globalisti-lehden teemana liikakalastus

Globalisti 2/2016 | Teksti: Jaro Karkinen | Kuvat: Kukka Ranta

Kalastus on tärkeä elinkeino ja kala merkittävä proteiinin lähde etenkin monissa kehitysmaissa. Liikakalastus uhkaa kuitenkin tyhjentää maailman meret. Meriä uhkaavat myös monet muut tekijät, kuten ilmastonmuutos ja roskaantuminen. Mitä voisimme tehdä merien suojelemiseksi? Miten kuluttaa kestävämmin?

Globalisti_2016_2_kansi-KuvaKukkaRanta  Globalisti-2016-2-kuvatKukkaRanta

Globalisti_2016_2_kuvatKukkaRanta

 

 

”Erilaisia, mutta samaa kansaa” – Näin nuoret romanit kertovat elämästään

Ihmisoikeusliitto 8.4.2016 | Kuvat ja haastattelut: Kukka Ranta

Tänään juhlitaan romanien kansallispäivää. Ihmisoikeusliitto julkaisee sen kunniaksi yhteistyössä Fintiko Romano Forumin eli Suomen Romanifoorumin kanssa kuvasarjan suomalaisista romaninuorista.

Romanit ovat kielellinen ja kulttuurillinen vähemmistö, joiden arvioidaan olleen Suomen alueella jo viidensadan vuoden ajan. Kuvilla pyritään tuomaan esille romaninuorten ajatuksia kulttuurista, koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta.

Rony Nyman, 20, VantaaRomaniNuori-RonyNyman1-KuvaKukkaRanta-web.jpg

“Romaninuorten asiaa edistää parhaiten, kun käy koulua, hankkii itselleen ammatin ja tekee töitä. Unelmani on työskennellä nuorten kanssa.

Tällä hetkellä olen töissä Securitas Eventsillä järjestyksenvalvojana. Aluksi sieltä oli vaikea saada töitä, mutta tutustumisen kautta sain muutamassa viikossa työvuoroja.

Tämä taustalla näkyvä Myyrmäen Monitoimitila Arkki on tuttu ja turvallinen ympäristö, olen käynyt täällä aivan pienestä saakka. Mummoni asui Myyrmäessä monitoimikeskuksen vieressä ja niin minä aloin vierailla myös.

Olin Vantaan nuorisovaltuutettu vuosina 2011 ja 2012, jolloin ajoin erityisesti romaninuorten asioita. Vantaankosken yläasteen opinto-ohjaaja tuki minua, kun hain valtuustoon. Tuolloi opin, miten vaikuttaa ja tehdä aloitteita. Yläasteen jälkeen opiskelin autonasentajan ammattitutkinnon, mutta tein oikeastaan kaikkea muuta kuin autonasennusta. Istuin ammattikouluni oppilaskunnassa.

Meille romaneille tärkeintä on vanhempien kunnioittaminen. Se saa tuntemaan ylpeyttä. Vanhemmat ovat kasvattaneet meidät ja pitäneet hyvää huolta. Tunnemme kaikki toisemme ja aina autamme toisiamme.

Tärkeintä olisi saada ennakkoluulot pois yhteiskunnasta. Kaikki olisi paremmin, jos yleistäminen jäisi pois kuten se, että “mustalaiset eivät halua tehdä töitä tai opiskella.” Olen vähän erilainen, mutta silti samaa kansaa kuin kantaväestö.”

Anette Åkerlund, 34, HelsinkiRomaniNuori-AnetteÅkerlund1-KuvaKukkaRanta-web

”Edustan romaneja musiikin kautta. Olen muusikkoperheestä ja jo hyvin nuoresta lähtien esitin vanhempieni kanssa erilaisissa tapahtumissa romanigospelia. Olen antanut musiikille kaikkeni.

Elämäni muuttui taiteilijuudeksi, kun aloitin opinnot 25-vuotiaana Sibeliusakatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Parhaillaan työstän Sibeliusakatemissa maisterikonserttia, jossa yhdistän flamenco-tanssia perinteiseen, suvultani keräämään mustalaismusiikkiin.

Jo 13-vuotiaana ihastuin suomalaisiin mustalaislauluihin, joita olin kuullut isovanhemmiltani. Jotkut laulut pitävät sisällään suvun historiaa jopa 1900-luvun alkuun asti. Perinteiset omat laulut ovat kuin historiallisia aarteita. Paljon on kaihoisia rakkauslauluja, elämänkertoja ja matkatarinoita. Oikeastaan vain hevosista on tehty iloisia romanilauluja.

Kotona laulamisen lisäksi musiikkia voi jatkaa aikuisenakin. Monet eivät ajattele, että tämä voisi olla ammatti. Harvat romanit menevät korkeakouluun, vaan  sosiaalialan opinnot ovat enemmän muodissa. Toivoisin, että jo vanhemmat kouluttaisivat lapsensa romanimusiikin pariin, ja että yliopistoon tulisi enemmän romaniopiskelijoita. Helsingin yliopistossa on nykyään romanikielen ja -kulttuurin oppiainekin!

Suomen musiikkitapahtumissa saisi näkyä enemmän romaneja, ja romanit voisivat itse lähteä mukaan avoimemmin. Olen ylpeä perinnelauluistamme, mutta romanimusiikin ala on vielä lapsenkengissä. Tarvitaan paljon työtä, jotta Suomeen tulisi enemmän romanimuusikoita ja -tuottajia. Musiikin avulla nostamme itsetuntoa ja arvostusta kulttuuriamme kohtaan.”

Ramona Blomerus, 26, HelsinkiRomaniNuori-RamonaBlomerus1-KuvaKukkaRanta-web

”Aloin käyttää romaniasua 17-vuotiaana. Kun asun pukee ylle, se on aikuisuuden merkki romanikulttuurissa. Tällöin saa enemmän vastuuta. Kaupassa taas minua alettiin seurata. Valtaväestö alkoi tuijottaa. Lapset saattoivat sanoa äideilleen, että “katso, prinsessa tulee”. Silloin äidit vastasivat, että ei saa sanoa niin, kyseessähän on mustalainen.

Olen erilainen ja samanlainen kuin muut. Suurin ero on vaatetus ja kulttuuri. Romaneilla on tietyt perinteet ja erityisesti vanhempien kunnioitus. Nämä ovat sellaisia tapoja, joita suomalaisillakin on ollut ennen vanhaan, mutta meille se vanha tyyli on jäänyt.

Ylläni on perintökoruja: isomummoni rintakoru, mummon korvarenkaat ja isän ja äidin vihkisormukset. Esimerkiksi tämä kaulakoruni on periytynyt äidiltäni, joka peri korun omalta aikoinaan omalta äidiltään. Tytölle yleensä annetaan koruja tämän varttuessa, kun hän jo osaa huolehtia itsestään. Jos mummo kuolee, niin hän jättää korunsa poikansa lapsille. Kannan minulle paljon merkinneiden ihmisten koruja ylläni joka päivä.

Olen ylpeä mustalainen, mutta toivoisin pääseväni paremmin yhteiskuntaan sisään. Työmaailma on todella vaikea. Koko sen ajan, kun olemme olleet Suomessa, olemme olleet silmätikkuina. Isovaarini oli sodassa mukana, samoin kuin monet sukulaismiehemme, mutta silti emme ole päässeet yhteiskuntaan sisälle. Harmillisinta on se, kun yleistetään yhden tekemät virheet kaikkien mustalaisten syyksi.

Vanhempiemme sukupolvi ei ole pystynyt vaikuttamaan niin paljoa kuin nykyinen sukupolvi. Olemme kouluttautuneet enemmän. Olen käynyt peruskoulun ja parhaillaan opiskelen romanivaatetuskurssilla Rekolassa. Se kestää kolme vuotta. Valmistuttuani teen romaniasuja muille.”

Dimitri Lindgren, 19, HelsinkiRomaniNuori-DimitriLindgren1-KuvaKukkaRanta-web

”On kiva olla romani, vaikka toisaalta sitä toivoisi kuuluvansa yhteiskuntaan.

Olen Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja. Siellä tuon mielipiteitäni julki, ja neuvoston tärkein tavoite onkin saada nuorten ääni kuuluviin. Romanien piireissä on jo vuosia puhuttu siitä, miten ennakkoluuloja pitää murtaa – nyt on toiminnan aika. Olemme jo jalkautuneet kouluihin, missä kerromme opettajille ja oppilaille romanien historiasta ja kulttuurista, heikkouksista ja vahvuuksista.

Musiikki on aina ollut sydäntäni lähellä. Parhaillaan valmistelemme neuvostossa monikulttuurista nuorisotapahtumaa toukokuulle. Tavoitteena on verkostoitua ja yhdistää erilaisista kulttuureista tulevia henkilöitä. Mukaan on tulossa esiintyjiä eri vähemmistöistä ja valtaväestöstä. Olen ylpeä romanikulttuurista.

Meitä on tietty aktiivinen porukka, joka haluaa vaikuttaa. Viime syksynä perustetussa Romaninuorten neuvostossa on yhdeksän jäsentä. Neuvostoon voi päästä mukaan, kun on kiinnostunut nuorista ja osoittaa, että haluaa auttaa. Haluamme kouluttautua tähän asiaan, koska kun kaikki vanhemmat romaniaktivistit nukkuvat pois, pitää meidän nuorten ottaa se paikka.

Romaninuorten neuvostossa oma ajatusmaailmani ja näkökenttäni on laajentunut, ja olen saanut tietoa esimerkiksi siitä, miten lähteä vaikuttamaan. Olen luonut uusia ihmissuhteita ja verkostoja, joiden kautta voin saada apua. Vaikka monet asiat jännittävät paljon, haluan oppia uutta. Olen saanut lisää hienoja kokemuksia. Toivon, että saamme murrettua mahdollisimman paljon ennakkoluuloja.”

Jasmin Hedman, 22, HelsinkiRomaniNuori-JasminHedman1-KuvaKukkaRanta-web

”Olen pitänyt ruoanlaitosta pienestä pitäen. Heti yläasteen jälkeen hain Vantaan ammattiopistoon, josta valmistuin neljän vuoden jälkeen leipuri-kondiittoriksi. Mutta sen jälkeen töitä olikin vaikea löytää. Olin puolitoista vuotta työttömänä.

Nyt työskentelen vanhusten kanssa palvelutalossa virikeohjaajana. Järjestän siellä esimerkiksi bingoa ja muuta toimintaa. Päädyin virikeohjaajaksi työvoimatoimiston kautta ja olen ollut puoli vuotta töissä palkkatuella. Toukokuussa tämä työ loppuu ja sitten olen taas työtön työnhakija.

Minulla oli työharjoitteluja koulun kautta, mutta ne eivät työllistäneet minua sen jälkeen. Minun oli aina pakko mainita, että olen romani, koska se vaikuttaa työskentelyyn: julkisilla paikoilla minulla on oltava oma vaatetus. Aina niihin paikkoihin löytyi sitten joku muu työntekijä.

En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hankkisin vielä toisen ammatin. Esimerkiksi vanhustenhoito kiinnostaa minua. On otettava kiinni siitä mistä saa.

Romanit ovat aika auttavaisia. Romanikulttuuriin kuuluu se, että jos jollakulla ei ole rahaa tai ruokaa, niin jaamme omastamme ja pidämme huolta toisistamme. Toivoisin, että me romanit pystyisimme vihdoin ja viimein sopeutumaan tähän maailmaan ja osoittamaan, että olemme samanarvoisia kuin muutkin. Toivoisin, ettei meitä pidettäisi muukalaisina.”

Ihmisoikeusliitto.fi

Toistuvia yksittäistapauksia

Long Play 4.12.2015 | Sivuääniä | Teksti: Kukka Ranta

Suomessa on tilastoitu viharikoksiin lukeutuvia rasistisista rikoksia vuodesta 2008 lähtien, ja niiden määrä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, seitsemänsadan rikoksen hujakoilla vuodessa. Poliisiammattikorkeakoulun syksyn 2015 selvityksen selvityksen mukaan viime vuonna viharikosten määrä hieman laski edellisvuodesta.

On kiinnostava nähdä tämän vuoden luvut, kun tietää mitä kaikkea vastaanottokeskusten ympärillä on viime aikoina tapahtunut. Tilastoluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvia rikoksia ei luokitella rasistisiksi rikoksiksi, vaikka rasistinen motiivi olisi ilmeinen.

Periaatteessa rasistisen motiivin pitäisi automaattisesti koventaa rangaistusta. Rangaistuksen koventamisperusteita täsmennettiin viharikosten osalta vuonna 2011, Tuija Braxin (vihr) toimiessa oikeusministerinä. Tavoitteena oli, että rangaistuksia koventamalla viharikokset vähenisivät. Tämä syksy on kuitenkin herättänyt miettimään, eikö rasistisia rikoksia tunnisteta?

X

Syyskuussa Kiteellä alaikäisten ulkomaalaisten opiskelijoiden majoituskeskuksen ikkuna rikottiin heittämällä sisään metalliesine. Talon seinään maalattiin rasistisia merkkejä. Poliisi tutkii tapausta kotirauhan rikkomisena ja vahingontekona. Rikoskomisarion mukaan “töhrityt symbolit eivät olleet varsinaisen uhkaavia”. Kansanopistossa turvapaikanhakijoita kouluttava opettaja kuvaili tekoa “humalaisten nuorten hölmöilyksi“.

Syyskuussa 50-vuotias mies ajoi päihtyneenä taksilla Kouvolan hätämajoituskeskuksen pihaan ja heitti polttopullon ovelle. Kaakkois-Suomen poliisi luonnehti iskua ”yksittäiseksi tapaukseksi”.

Mies sai syytteen törkeän tuhotyön yrityksestä. Marraskuussa Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi miehen tuhotyön yrityksestä vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeus ei katsonut teon olleen syyttäjän esityksen mukaan törkeä rikos, mutta kuitenkin kovensi tuomiota teon rasistisella motiivilla.

Lokakuussa Hämeenlinnassa Lammin vastaanottokeskuksen asuntoon tehty polttopulloisku oli Hämeenlinnan kaupungin johdon mielestä ”yksittäinen tapaus”. Vastaanottokeskuksessa asuu noin 70 turvapaikanhakijaa ja heidän joukossaan on monia lapsiperheitä. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä.

Lokakuussa SPR:n Hennalan vastaanottokeskuksen ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoistyöntekijöitä heitettiin ohiajavasta autosta olutpulloilla, aivan vastaanottokeskuksen lähellä. Yksikön johtaja piti tekoa “yksittäisenä typeränä temppuna”, eikä poliisi ole tavoittanut tekijöitä.

Marraskuussa heti Pariisin iskujen jälkeen Hennalassa kolme ikkunaa rikottiin heittämällä tiiliä sisään keskellä yötä, jolloin sisällä oli turvapaikanhakijoita. Tätä tapausta poliisi tutkii törkeänä kotirauhan rikkomisena.

Marraskuussa Kangasalla Kaivannon vastaanottokeskuksen pihalla kolme suomalaista miestä pahoinpiteli keskellä yötä yhden turvapaikanhakijan puukolla ja nyrkein sairaalakuntoon. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä.

Marraskuussa Imatralla pilottitakkeihin ja barettipäähineisiin pukeutuneet ihmiset heittivät keskiyön jälkeen vastaanottokeskuksen sisään savupommin, minkä jälkeen koko keskus evakuoitiin välittömästi. Poliisi tutkii tekoa tuhotyön yrityksenä.

Ylivieskassa turvapaikanhakijoiden majoitustilan seinään heitettiin loka-marraskuun vaihteessa kolme polttopulloa. Sisällä oli sata yöpyjää, heidän joukossaan 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Tässä tapauksessa poliisi sentään epäili, että iskun motiivina oli maahanmuuttovastaisuus. Tapauksen tutkinta on yhä kesken.

Marraskuussa viisi miestä yritti polttopulloiskua Oulun Heikinharjussa sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä. Virkavalta kuvaili Kaleva-lehdelle viittä 20-24-vuotiasta tekijää “nuorehkoksi”, jotka saivat “päähänsä kokeilla kotikutoista pulloa”. Heitto oli vajaa, pullo ei osunut seinään, se sammui itsestään eikä palava neste ehtinyt edes syttyä. “Tekijät eivät osanneet kertoa järkevää selitystä teolleen. Erityistä maahanmuuttovastaisuutta ei heidän kertomanaan ole ilmennyt. Osa tekijöistä on ollut varsin vahvassa humalassa”, Kaleva-lehti kirjoitti.

Turvapaikanhakijoihin tänä syksynä kohdistuneita iskuja yhdistää se, että niitä pidetään yksittäistapauksina, vaikka poliisilla on selkeä ohjeistus viharikoskoodin käyttämiseen rikosilmoitusta kirjatessa. Poliisin lisäksi syyttäjät ja tuomarit saattavat sivuuttaa vihamotiivin rikoksen taustalla. Rasistisen motiivin tulisi koventaa tuomittavaa rangaistusta, mutta näyttää siltä, että se jätetään kerta toisensa jälkeen huomioimatta.

X

Niin kauan kuin yhteiskunta ummistaa silmänsä rasistisin motiivein tehdyiltä rikoksilta, kytevät ongelmat saattavat vain pahentua. Jotain tarttisi siis tehdä, ja mallia voisi ottaa länsinaapurista.

Ruotsissa on tapahtunut samanlaisia hyökkäyksiä turvapaikanhakijoita kohtaan kuin tänä syksynä Suomessa, tai itse asiassa rajumpiakin. Pelkästään lokakuun aikana Ruotsissa paloi kymmenen pakolaisten majapaikkaa, ja paloja tutkitaan tuhopolttoina.

Lokakuussa netin äärioikeistolaisia rasistisia vihapuheita ja natsismia sympannut mies teki raa’an koulusurman Tukholman Kronogårdenin lähiössä. Kyseessä oli rasistinen viharikos, koska tekijä valitsi kohteekseen maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Ruotsin ja Suomen suurin ero on viranomaisten suhtautumisessa viharikoksiin. Ruotsissa rasistisia viharikoksia selvittä erillinen poliisiyksikkö. Sitä johtava Daniel Goldman esitti hiljattain, että viharikosyksikkö pitäisi perustaa jokaiseen poliisipiiriin. Osa ruotsalaiskunnista on päättänyt salata vastaanottokeskusten sijainnin turvatakseen ihmishenkiä.

Suomessa työskentelee yhteensä kolme nettipoliisia, joiden työkenttänä on koko maa. Poliisin määrärahoja on viime vuosina leikattu rajusti, ja resurssit ovat täysin riittämättömät rasistisen vihapuheen valvontaan.

Vikaa on varmasti myös asenteessa. Suomessa rasistisiin vihapuheisiin ei juuri reagoida, rasistisia rikoksia ei riittävästi ehkäistä, ja kun rasistinen rikos sitten jossain tapahtuu, sitä pidetään humalaisten nuorten miesten hölmöilynä tai ikävänä yksittäistapauksena.

X

Teksti perustuu yhdessä Mikael Brunilan ja Pontus Purokurun kanssa tehtyyn taustatutkimukseen. Juttuun on haastateltu asiantuntijana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilaa.

Tämä oli Long Playn ilmainen Sivuääni. Julkaisemme myös pitkiä ja tutkivia juttuja. Niiden tekeminen rahoitetaan kokonaan lukijoiden tilausmaksuilla, koska emme myy mainostilaa. Jos haluat tukea perusteellista journalismia, tilaa Long Play tästä.

 

Kalakantojen romahdus uhkaa kehitystä

Kepa vieraskolumni 22.6.2015 | Talous | Kukka Ranta

Laitonta kalastusta tulisi tarkastella osana järjestäytynyttä rikollisuutta, joka lisää köyhyyttä, merirosvoutta ja siirtolaisuutta.

kukka-ranta_KEPAvieraskolumni2015Kalakantojen heikkeneminen etenee pelottavaa vauhtia.

Vielä vuonna 2005 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että 75 prosenttia maailman kalakannoista on kestävyyden rajoilla tai liikakalastettuja, tänä päivänä arvio on jo 90 prosenttia. FAO:n mukaan keskeinen uhka mereneläville on laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus, jonka globaali arvo on 10–30 miljardia dollaria.

Laittoman kalastuksen taustalla on usein järjestäytynyt rikollisuus, paljon suuremmassa määrin kuin yleisesti ajatellaan. Se saattaa olla yksi merkittävä syy, miksei ongelmaan ole pystytty vastaamaan sen todellisessa mittakaavassa.

EU on maailman suurin kalamarkkina-alue, mutta yli 70 prosenttia EU:n alueella kulutetusta kalasta on tuontikalaa. Arvioiden mukaan puolet tuontikalasta on laittomasti pyydettyä.

Kytkökset rikollisuuden ja kalastuksen välillä ovat monimutkaiset. Esimerkiksi Europolin mukaan Länsi-Afrikasta on muodostunut keskeisin väylä kokaiinille Etelä-Amerikasta Euroopan markkinoille – ja huumeet kulkevat usein meriteitse vähän valvottujen kalastusalusten kyydissä.

Järjestäytynyt rikollisuus kukoistaa aina parhaiten siellä, missä valtioilla ei ole varaa valvontaan ja korruptio on korkealla.

Mutta ongelmat eivät vain ole siellä jossain muualla. Laitonta kalastusta tapahtuu ympäri Eurooppaa niin Välimerellä kuin kotoisella Itämerellä. Eräiden arvioiden mukaan Euroopan omilla vesialueilla pyydetystä kalasta kolmasosa olisi laittomasti pyydettyä, johtuen ennen kaikkea heikosta valvonnasta, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Euroopan komission viimeisimmän julkaisun mukaan Välimeren kalakannoista jo 93 prosenttia on liikakalastettuja. Välimerellä laiton kalastus ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kytkeytyneet vahvasti toisiinsa, taustalla häärii muun muassa Italian mafia salakuljetuksen ja huumekaupan merkeissä.

* * *

Valvonnan puutteeseen ja viranomaisten piittaamattomuuteen sekä korruptiokytköksiin on vastannut muun muassa The Black Fish -järjestö, joka kouluttaa tavallisia kansalaisia tarkkailemaan laittomuuksia Euroopan eri satamissa ja kalamarketeissa Citizen Inspector -ohjelmansa kautta. Työllä on tarkoitus vahvistaa olemassa olevaa viranomaistyötä.

Länsi-Afrikan Sierra Leonessa taas ympäristöjärjestö Environmental Justice Foundation on kouluttanut paikallista väestöä keräämään todisteita laittomasta kalastuksesta merialueilla. Valvonnan kasvaessa laittomuudet vähenevät ja oikeanlaisen tiedon lisääntyessä myös lainsäätäminen ja rikollisten tuomitseminen edistyvät.

Järjestöjen ja kansalaisten toiminta, ja sen tukeminen on elintärkeää, kun viranomaisvalvonnan lisäämiseen ei löydy riittävää poliittista tahtoa. Enää pelkkä kriiseistä ja niiden uhkakuvista tiedottaminen ei riitä, nyt on toimittava ja nopeasti.

* * *

Kalakantojen heikkeneminen merkitsee jo nyt ruokaturvakriisiä miljoonille maailman ihmisille. Monissa nopean väestönkasvun maissa kala on tärkein eläinproteiinin lähde köyhille ihmisille. Länsi-Afrikassa kala kattaa 50–75 prosenttia eläinproteiinista, mutta kalaa kulutetaan vuosittain vain yhdeksän kiloa henkeä kohden.

Parhaimmat arvokalat päätyvät maailman suurimmille kalamarkkinoille Eurooppaan, jossa kalaa syödään vuodessa 23 kiloa henkeä kohden, sekä Kiinaan, jossa kulutus on 35 kiloa henkeä kohden. Kun omat kalavarat on jo kulutettu loppuun, ryövätään kalat maailman köyhimmiltä.

Kalastus on yksi maailman suurimmista työllistäjistä. Merten luonnonvarojen romahdus kasvattaa työttömyyttä miljoonien osalta ja heikentää alueellista talouskehitystä, mikä osaltaan luo eriarvoisuutta eri alueiden ja maiden välille, sekä kasvattaa konfliktien todennäköisyyttä.

Tulojen romahtaessa perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, saatikka maksaa terveydenhoitokuluja – ja näin köyhyyden ja alikehityksen kierre on loputon. Ympäristökriisin synnyttämä massaköyhyys saattaa pakottaa ihmisiä yhä enemmän rikollisuuden ja merirosvouksen pariin, tai siirtolaisiksi oman henkensä uhalla.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka on juuri kouluttautunut kansalaistarkkailijaksi voidakseen toimia entistä enemmän maailman merten suojelemiseksi. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Kepa on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö.

Troolarimme Länsi-Afrikassa


yritysvastuukansi-213x300Peruste 4/2014
| Teksti: Kukka Ranta

Eurooppalaisten ja kiinalaisten alusten tehotroolaus on romahduttanut kalakantoja Länsi-Afrikassa. Tämä on ongelma erityisesti paikallisille kalastajille ja monet heistä ovat päätyneet Eurooppaan paperittomiksi siirtolaisiksi. EU:n tulisi näyttää mallia liikakalastuksen lopettamiseksi.

Senegalin Soumbediounen ranta on peittynyt puisista, ränsistyneistä kalastajaveneistä. Aiemmin ne olivat kaikki merellä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana saaliit ja paikallisten tulot ovat romahtaneet.
Syynä on kansainvälinen liikakalastus, sekä laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön (LIS) kalastus. Sitä tapahtuu eniten juuri siellä missä valtioilla ei ole varaa rannikkovalvontaan, ja missä korruptio rehottaa (Lövin 2012, 139.)
Espanjan kaduilla elantoaan repivät paperittomat siirtolaiset Länsi-Afrikasta kertovat, että suurimmat troolarit ovat espanjalaisia ja kiinalaisia. Siirtolaiset tietävät mistä puhuvat, sillä monet heistä ovat entisiä kalastajia Senegalista. Kansainvälisen ryöstökalastuksen vuoksi nämä merten asiantuntijat ovat päätyneet kadulle oikeudettomaan asemaan.

Kun omat vedet tyhjenevät

Länsi-Afrikassa pyytää runsaasti ulkomaisia kalastusaluksia. Suuri enemmistö on maailman suurimmilta kalamarkkinoilta Euroopan unionista ja Kiinasta. Vieraille vesille lähdetään, koska omat kalavedet ovat tyhjentyneet.
EU ostaa eteläisiltä niin sanotuilta kumppanimailta kalastusoikeuden taloudellista tai teknistä tukea vastaan. Sopimuksista neuvottelee Euroopan komissio. Kaupankäyntiä on kutsuttu ”cash – for acces”   -sopimuksiksi, joilla EU on ulkoistanut liikakalastusongelmansa Afrikan merille (Kaczynski & Fluharty 2002, 82).
Kahden- ja monenväliset kalastussopimukset tulivat käytännöksi 1970-luvulta alkaen (Euroopan parlamentti 2014a). Valtioille kuuluu 200 meripeninkulman etäisyydellä rantaviivastaan ulottuva yksinomainen talousvyöhyke (EZZ), jonka luonnonvaroja jokaisella maalla on oikeus hyödyntää.
Kaikki talousvyöhykealueiden ulkopuolella olevat merialueet ovat yhteistä merialuetta. Yksinomaiset talousvyöhykkeet kattavat 35 prosenttia merien kokonaispinta-alasta, mutta niiden piirissä on kuitenkin 90 prosenttia maailman kalavaroista (Euroopan parlamentti 2014a).

Sopimuksia ja laittomuuksia

Länsi-Afrikassa toimii EU:n lisäksi myös paljon muita valtioita, jotka ovat solmineet kahdenvälisiä kalastussopimuksia, kuten Kiina. Lisäksi alueella pyytää runsaasti sekä eurooppalaisia että muiden maiden yksityisiä kalastusaluksia. Ympäristöjärjestö Oceanan mukaan yksityiset sopimukset ovat yksi suurimmista syistä liika- ja salakalastukseen.
Tällä hetkellä Kiinalla on kalastusoikeudet arviolta seitsemääntoista Afrikan maahan, joista iso osa sijaitsee Länsi-Afrikassa (Euroopan parlamentti 2012, 38). EU:lla on parhaillaan kolmetoista kahdenvälistä sopimusta, joista kahdeksan on Afrikan alueella. Tiedot EU:n kalastussopimuksista löytyy komission sivuilta (Euroopan komissio 2014). Kiinan tai kiinalaisten yhtiöiden kalastussopimuksista ei ole saatavilla julkista tietoa.
Noin 70 prosenttia kiinalaisaluksista on yksityisiä. Kolmasosa on valtio-omisteisen Chinese National Fisheries -yhtiön tai sen tytäryhtiöiden alaisia aluksia. Vuosien 2000–2010 välillä Kiinalla oli noin 1800 alusta kaukaisilla merialueilla (Blomeyer et al 2012, 37).
Euroopan unionilla on noin 700 alusta unionin ulkopuolisilla merialueilla, joista noin 400 pyytää Länsi-Afrikassa. Suurin osa Länsi-Afrikassa pyydetyistä kaloista on pohjakaloja, kuten mustekalaa, katkarapuja ja kampelaa, tai sitten tonnikalaa.

Mukavuuslippulaivat

Las Palmas on vilkas teollinen satama suosittujen lomasaarten ytimessä. Samalla se on keskeinen huoltopaikka Länsi-Afrikan merillä pyytäville kansainvälisille troolialuksille. Laitureilla häärää espanjalaisia, kiinalaisia, venäläisiä ja aasialaisia merimiehiä. Alukset ovat kuitenkin ihan muiden maiden rekisterissä kuin mitä miehistöstä voisi päätellä. Laivojen perässä liehuu Belizen, Costa Rican ja Komorien lippuja.
YK:n merioikeussopimuksen mukaan valtiot ovat velvoitettuja seuraamaan ja kontrolloimaan lippurekisterissään toimivia kalastusaluksia. Monet ovat kuitenkin rekisteröineet laivansa toisen maan lippurekisteriin kiertääkseen kotimaansa työ- ja  ympäristölainsäädäntöä.  Juuri nämä alukset syyllistyvät usein laittomuuksiin.
Mukavuuslippulaivat  (Flags of Convenience) eivät noudata merenkulkijoiden työehtosopimuksia. Saaliit lastataan satamissa, joissa ei välttämättä kirjata tietoja ylös. Las Palmasia pidetään yhtenä maailman suurimmista laittoman kalakaupan satamista.
Mukavuuslippualuksilla työskentelee usein siirtolaistaustaisia matalapalkkaisia työläisiä, jotka ovat lähtöisin köyhistä maista. Mitä vähemmän pitkien matkojen laivat joutuvat työntekijöilleen maksamaan, sitä suurempia voittoja yhtiöt tekevät (ILO 2013, 6.)
Myös orjuus ja ihmiskauppa ovat osa kalateollisuutta (ILO 2013). Esimerkiksi Thaimaassa kalastusteollisuus on syyllistynyt orjatyövoiman käyttöön ja raakaan väkivaltaan (Guardian 10.6.2014). Thaimaa on neljänneksi tärkein kalatuotteiden maahantuoja Suomeen (RKTL 2013).
 Länsi-Afrikassa pyytävien alusten rikoksia ovat pitkään tuoneet julkisuuteen ympäristöjärjestöt Environmental Justice Foundation (EJF 2010) ja Greenpeace. Työntekijöiden palkat ovat usein olemattomia tai puuttuvat pakon edessä kokonaan, turvallisuudesta ei huolehdita, sanitaatio ja ravinto ovat puutteellisia, työtunnit loppumattomia ja kuumuus usein uuvuttavaa. Kaukana merellä työnantajat saattavat uhkailla, pahoinpidellä tai jopa surmata alaisiaan (EJF 2010).
Interpolin ympäristörikosohjelma perusti helmikuussa 2013 SCALE-projektin koordinoimaan monikansallista rikoslain toimeenpanoa, ja se on aloittanut laittomasti pyydetyn kalan seurannan ensimmäisessä kohteessaan Länsi-Afrikassa (ILO 2013, 6; Interpol 2014).
Euroopan unioni asetti tammikuussa 2010 laittomasti pyydetyn kalan valvontajärjestelmän. Jokaisessa EU-maassa valvontaviranomaiset tarkastavat EU:n ulkopuolelta tuotavan kalan alkuperämerkintöjä. Suomessa valvonnasta vastaa yksi työntekijä Uudenmaan ELY-keskuksessa.
Tosiasiassa valvominen on vaikeaa, sillä paperit voi toisella puolella maapalloa helposti väärentää. Maailman suurimman kalatuotteiden viejän Kiinan jalostustehtaissa tapahtuu paljon ”kalanpesua”, jolloin laiton ja laillinen kalasaalis sekoittuvat.
Euroopan unioni ylläpitää mustaa listaa aluksista ja maista, joiden lippurekisterissä toimivien alusten epäillään syyllistyneen laittomaan kalastukseen. Pannaan joutuvat eivät saa tuontilupaa EU:n kalamarkkina-alueelle.
EU antoi historiansa ensimmäisen varoituksen marraskuussa 2012 kahdeksalle maalle, Belizelle, Kamputsealle, Fijille, Guinealle, Sri Lankalle, Togolle, Vanuatulle ja Panamalle (Euroopan komissio 15.11.2012).
Komission varoitukset näyttävät tehostaneen laittoman kalan valvontaa. Lokakuussa 2014 komissio näytti vihreää korttia Belizelle, Fijille, Panamalle, Togolle ja Vanuatulle, ainoastaan Sri Lanka asetettiin tuontikieltoon EU:n markkinoille (Euroopan komissio 14.10.2014).
Environmental Justice Foundation arvioi, että puolet varoituksista saaneista aluksista olisi mukavuuslippualuksia, joista merkittävä osa on alun perin eurooppalaisomistuksessa (EJF 2012). Monet näistä aluksista pyytävät juuri Länsi-Afrikassa.

Kalakantojen romahdus

Senegalilaisten kalastajien mukaan kalakannat alkoivat hiljalleen heiketä vuosituhannen vaihteessa. Samaan aikaan Senegaliin valittiin uusi presidentti Abdoulaye Wade, joka ryhtyi kauppaamaan kalastussopimuksia sitä mukaan kun niistä maksettiin. Iso osa rahoista meni presidentin lähipiirin liiveihin.
Vuonna 2003 WWF julkaisi tiedotteen, jonka mukaan puolet Länsi-Afrikan kalakannoista oli kadonnut (YK 2009, 10). Kalastajat saivat yhä pienempiä saaliita, kun ulkomaiset tehotroolarit kyntivät heidän rannoillaan. Samaan aikaan Euroopan unioni uusi Euroopan ulkopuolisia kalastussopimuksiaan osana kalastuspolitiikan uudistusta. Valtaosa sopimuksista oli Länsi-Afrikassa, suurimmat Senegalissa ja Mauritaniassa.
Kalastus työllistää koko Länsi-Afrikassa arviolta noin 5,6 miljoonaa ihmistä (YK 2009, 10), ja se on vuosisatojen ajan suvussa periytynyt arvostettu ammattitaito. Senegalissa kalastus työllistää noin 600 000 ihmistä (Clover 2004, 46; Guardian 2.4.2012) – Greenpeacen mukaan kaikki väliportaat mukaan lukien jopa miljoona ihmistä.
Vertailun vuoksi kalastussektori työllistää Euroopan unionin alueella noin 139 000 ihmistä täysipäiväisesti, mistä Espanja, Italia, Kreikka, Portugali ja Ranska muodostavat 82 prosenttia (Euroopan parlamentti 2014b). Senegalin aluevesillä pyysi vuosien 2002–2006 välillä 64 miljoonan euron arvoisen sopimuksen nimissä yhteensä 125 EU:n kalastusvenettä kyseisistä maista. Niistä suurin osa tuli EU:n kalastustukia eniten nielevästä Espanjasta (Oceana 2011). Greenpeacen mukaan yksi eurooppalainen troolari pyytää keskimäärin saman minkä 7000 Länsi-Afrikan rannikon pienkalastajaa vuodessa (Greenpeace 2005).
Environmental Justice Foundationin mukaan 90 prosenttia Länsi-Afrikassa pyytävistä aluksista on pohjatroolareita, jotka vetävät raskasta verkkoa pitkin merenpohjaa rikkoen kaiken tielleen tulevan, sekä vetäen mukaansa kaiken eteen sattuvan (EJF 2012, 4). Markkinoille kelpaamaton ja tarpeeton sivusaalis on pahimmillaan 80 prosenttia koko saaliista. Valtava määrä kilpikonnia, delfiinejä, haita, lintuja ja kaloja heitetään kuolleena takaisin mereen. Vain parhaimmat arvokalat päätyvät lähinnä EU:n tai Kiinan kalamarkkinoille.
Merialueella pyytävät troolarit rikkovat jatkuvasti kalastajien verkkoja, jolloin paikalliset pienkalastajat menettävät työpäiviä ja tuloja. Kalakantojen heikentyessä länsiafrikkalaisten kalastajien työmatkat ovat pidentyneet kymmenillä tai jopa sadoilla kilometreillä. Kalastajien täytyy sijoittaa entistä enemmän rahaa polttoaineeseen ja jäähän kalan säilömistä varten.
Meri antoi entistä vähemmän ja yhä pienempää kalaa, mikä vaikutti suoraan kalastajien tuloihin ja kalasta saatuun hintaan. Vielä 1990-luvulla kalastajaperheet söivät 3–4 kertaa päivässä, mutta kalakantojen heikennyttyä enää kerran tai korkeintaan kaksi kertaa päivässä.
Lopulta vuosi 2005 oli monille kalastajille totaalinen romahdus. Tuloja ei enää tullut. Vuonna 2006 myöskään EU:n kalastussopimusta Senegalissa ei enää jatkettu, koska Senegalin kalavarat olivat romahtaneet.
Samaan aikaan Kanarian saarilla kiihtyi siirtolaisuuskriisi, kun kymmenet tuhannet ihmiset rantautuivat käyttämättömäksi jääneillä kalastajaveneillä saarille. Vuonna 2005 rantautujia oli noin 5000. Seuraavana vuonna luku oli lähes kuusinkertaistunut heti pahimman kalakadon ilmennettyä, lisäksi arviolta kuusi tuhatta ihmistä hukkui matkalla.
Valtaosa siirtolaisista saapui juuri EU:n suurimmista kalastuskumppanimaista Senegalista ja Mauritaniasta. EU vastasi lisäämällä tuntuvasti merivalvontaa, muttei valvoakseen laitonta kalastusta vaan köyhyyttä pakenevia ihmisiä.

Kalan kulutuksen epäkohdat

Kuluttajilla ei juuri ole tietoa kalan todellisesta alkuperästä, sillä Euroopan unionin elintarvikelain mukaan kalan alkuperä merkitään tuotantomaan mukaan, eikä pyyntialuetta useimmiten edes mainita.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan Kiina on ylimitoittanut kotimaisen saaliinsa ja alimitoittanut ilmoittamansa muualta pyytämänsä kalan. Suurin osa kiinalaisista troolialuksista pyytää Länsi-Afrikan aluevesillä (Blomeyer et al 2012, 25). Arviolta 2,5 miljoonaa tonnia kiinalaisten Afrikasta pyytämästä kalasta jää ilmoittamatta viranomaisille, jolloin kala on laitonta (Blomeyer et al 2012, 12). Useimmiten kala päätyy kansainvälisille markkinoille, erityisesti Eurooppaan.
British Columbian yliopiston kahdenkymmenen tutkijan muodostaman selvitysryhmän tuoreen raportin mukaan 75 prosenttia Kiinan ulkomaisesta saaliista tulee Afrikasta. Saaliista lähes kolme miljoonaa tonnia pyydetään Länsi-Afrikasta (Pauly et al, 2013.)
Pelkästään Länsi-Afrikan arvioidaan menettävän vuosittain noin 1,3 miljardin dollarin arvosta kalaa laittoman kalastuksen vuoksi (Africa Progress Report 2014, 88). Lisäksi LIS-kalastus tarkoittaa miljoonien työpaikkojen menetystä, sekä vaarantaa miljoonien ihmisten ruokaturvan.
Kalan kulutus kasvaa jatkuvasti maailman suurimpien kalamarkkinoiden alueilla. Samaan aikaan kulutus heikkenee köyhimpien maiden väestön keskuudessa, vaikka eteläisissä nopean väestönkasvun maissa kalan merkitys eläinproteiinin lähteenä on hyvin keskeinen.

Jälkikolonialismi kalakaupassa

Kolonialismin päättymisestä huolimatta entiset siirtomaat toimivat edelleen halpojen raaka-aineiden ja työvoiman lähteinä. Euroopalla on ollut taloudellis-poliittinen ylivalta suhteessa köyhiin etelän maihin kauppasopimuksia solmiessa. Monet köyhät valtiot ovat olleet täysin riippuvaisia kalastussopimuksista saamistaan miljoonista euroista, joista on loppujen lopuksi kulkeutunut vähän jos laisinkaan taloudellista tukea juuri kansan köyhimmälle osalle, joita kansainvälisten kalastussopimusten ikävät seuraukset ovat koskettaneet eniten.
Länsi-Afrikan luonnonvarojen heikkenemisestä aiheutuvat ongelmat ovat olleet jo pitkään EU:n tiedossa. Vuoden 2002 yhteisen kalastuspolitiikan muutos toteutettiin pitkälti monesta suunnasta tulevaan kritiikkiin vastaten. Silti ongelmat vain jatkoivat kiihtymistään. Aluevesien rajaaminen suurimpien pelurien käyttöön maailman suurimpien kalamarkkinoiden tyydyttämiseksi on merkinnyt ympäristökriisiä, hallitsematonta luonnonresurssien käyttöä, väestön köyhtymistä, ja ihmisten ruokaturvan heikkenemistä.
Liikakalastuksen seurauksena syntynyt massiivinen siirtolaistyövoima toimi puolestaan vuosikaudet halpatyövoimana Espanjan rakennustyömailla ja maataloudessa, kunnes talouskriisi vei tuhansilta työpaikat. Monet siirtolaiset menettivät työnsä ja päätyivät kadulle.
EU:n poliittinen päätöksenteko on perustunut pitkälti kapitalististen markkinoiden vaatimaan voitontavoiteluun. Kilpailu maailmanmarkkinoiden johtopaikasta ja poliittisesta asemasta on painanut vaa’assa enemmän kuin ihmis- ja ympäristöoikeuksien kunnioitus.
On tärkeää ymmärtää miten EU kohtelee entisiä siirtomaitaan. Vaikka EU-maissa ympäristöä suojellaan erilaisilla säädöksillä, EU:n solmimissa kaupallisissa toimissa ei ole pidetty kiinni ympäristönsuojelusta saati köyhyydenvähentämistavoitteista, vaikka EU:n omat asetukset ja tavoitteet niitä painottavatkin.
Pääsyyt kalakantojen heikkenemiseen ovat sekä Länsi-Afrikan maiden omat korruptoituneet hallinnot että EU:n ylivalta jälkikolonialistisessa kaupankäynnissä. EU:n kalastuspolitiikka tukeutuu kalastustukiin, mikä on johtanut unionin alusten liian suureen kapasiteettiin suhteessa kalakantojen kestävyyteen. Tämä on johtanut liikakalastukseen ensin EU:n omilla aluevesillä, ja sitten myös ulkopuolisilla sopimusalueilla.
Vaikka EU:n kahdenvälisten kalastussopimusten lisäksi Länsi-Afrikassa toimii myös lukuisia muita valtioita, yksityisiä yrityksiä sekä salaisia ja laittomia kalastajia, on EU kuitenkin alueen suurin ja pitkäaikaisin toimija. EU:lla on suurimmat vaikutusmahdollisuudet muutoksessa kohti kestävää kalastusta. Jos EU ei tee päätöksiä kalamarkkinoiden rakenteiden muuttamiseksi kestävämpään suuntaan paikallisväestöä ja ympäristöä kunnioittaen, on turha odottaa päätöksiä Kiinan tai Venäjän kaltaisilta epädemokratioilta, joissa jo oman maan sisällä tunnetusti rikotaan törkeästi ihmis- ja ympäristöoikeuksia.

Kirjoittaja on tutkiva toimittaja, valokuvaaja, jatko-opiskelija Helsingin yliopistolla, sekä toinen Kalavale-tietokirjan tekijöistä.
LÄHTEET:

Africa Progress Report 2014: Grain, Fish, Money. Financing Africa’s Green and Blue Revolutions. http://www.africaprogresspanel.org/publications/policy-papers/2014-africa-progress-report/

Clover C. 2004: The End of the Line: How Overfishing is Changing the World and what We Eat. Ebury Press.

Blomeyer R., Goulding I., Pauly D.l, Sanz A. & Stobberup K., 2012. The Role of China in World Fisheries. The European Parliament, Directorate General Internal Policies, Policy Department B Structural and Cohesion Policies – Fisheries. Brussels. http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2009_2014/documents/pech/dv/chi/china.pdf

Brown O. 2005: Policy Incoherence: EU Fisheries Policy in Senegal. Human Development Report 2005/29. http://hdr.undp.org/sites/default/files/hdr2005_oli_brown_29.pdf

Euroopan komissio 15.11.2012. Commission warns third countries over insufficient action to fight illegal fishing. http://europa.eu/rapid/press-release_IP-12-1215_en.htm?locale=en

Euroopan komissio 14.10.2014: Illegal fisheries: green cards for five countries, but red card for Sri Lanka. http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-1132_en.htm

Euroopan komissio 2014: Fisheries: Bilateral agreements with countries outside the EU. http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/international/agreements/index_en.htm

Euroopan parlamentti 2014a: Faktatietoja 4.2.4. Kansainväliset suhteet kalastuksen alalla.

Euroopan parlamentti 2014b: Overfishing and employment in fisheries, European Parliamentary Research Service 29.3.2014. http://epthinktank.eu/2014/03/29/overfishing-and-employment-in-fisheries/

EJF 2012: EJF responds to the first EU warning to countries involved in pirate fishing.
http://ejfoundation.org/node/484

EJF (2010): All at Sea – The Abuse of Human Rights aboard Illegal Fishing Vessels. Environmental Justice Foundation: London; Greenpeace Senegal: haastattelu 2012. http://ejfoundation.org/sites/default/files/public/media/report-all%20at%20sea_0.pdf

Greenpeace 2005: Drop into the Ocean. http://www.greenpeace.org/international/en/multimedia/videos/Drop-into-the-Ocean-/

Guardian 10.6.2014: Trafficked into slavery on Thai trawlers to catch food for prawns. http://www.theguardian.com/global-development/2014/jun/10/-sp-migrant-workers-new-life-enslaved-thai-fishing (http://gu.com/p/3pqh3/stw )

Guardian 2.4.2012 Senegal’s fishing community will act on foreign fleets if government doesn’t. http://www.theguardian.com/global-development/2012/apr/02/senegal-fishing-community-act-foreign-fleets (http://gu.com/p/36fx9/tw )

ILO 2013: Caught at Sea Forced Labour and Trafficking in Fisheries. http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/—ed_norm/—declaration/documents/publication/wcms_214472.pdf

Interpol 2014: Environmental Crime, Projects, Project-Scale. http://www.interpol.int/Crime-areas/Environmental-crime/Projects/Project-Scale

Kaczynski V.M. & Fluharty D.L. 2002: European Policies in West Africa: Who Benefits from Fisheries Agreements? Marine Policy 26, 75–93. http://www.cesruc.org/uploads/soft/130221/1-130221154523.pdf

Lövin I. 2012: Silent Sea – the Fish Race to the Bottom (Tyst Hav – Jakten på den sista matfisken 2007), Paragon Publishing. http://isabellalovin.com/en/silent-seas/

Oceana 2011: The European Union and Fishing Subsidies. http://oceana.org/en/eu/media-reports/publications/the-european-union-and-fishing-subsidies

Daniel P. , Belhabib D., Blomeyer R., Cheung W., Cisneros-Montemayor A.s, Copeland D., Harper S., Lam V., Mai Y., Le Manach F., Österblom H., Man M. K., van der Meer L., Sanz A., Shon S., Sumaila R., Swartz W., Watson R., Zhai Y. and Zeller D. 2013: China’s distant-water fisheries in the 21st century. Chinese fisheries statistics. Estimating  China’s  distant-water catches. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/faf.12032/abstract

RKTL: Kalan ulkomaankauppa 2013 (4/2014). http://www.rktl.fi/julkaisut/j/702.html

YK 2009: UN Africa Renewal Magazine 07/2009. http://www.un.org/africarenewal/magazine/july-2009/safeguarding-africa%E2%80%99s-fishing-waters

* * *

Perusteen vuoden 2014 viimeinen numero uppoutuu yritysvastuuseen.

Kalavale-kirjan toinen kirjoittaja Kukka Ranta pureutuu artikkelissaan Länsi-Afrikan riistokalastukseen. Eurooppalaisten ja aasialaisten kalastusalusten massiivisen troolauksen vuoksi moni paikallinen on menettänyt elinkeinonsa ja päätynyt siirtolaiseksi Eurooppaan. Näillä aluksilla usein myös työntekijöiden oikeuksia poljetaan.

Koko lehden voit lukea pdf-versiona tästä. Voit tilata maksuttoman lehden myös paperisena tämän sivun vasemman sivupalkin lomakkeesta tai lähettämällä osoitetietosi osoitteeseen info@vasemmistofoorumi.fi.