Madridin keskusta-alueella, kuninkaan entisellä metsästysalueella – yhdessä Euroopan suurimmassa kaupunki puistossa Casa del Campossa maa on täynnä kondomeja. Alue on jo pitkään ollut kaupungin keskeisin maksullisen seksin tarjontakeskus.
Vielä kaksi vuotta sitten alueella kävellessäni puiston keskitie oli täynnä lähes alastomia naisia odottamassa asiakkaitaan, jauhaen hermostuneesti purkkaa suussaan.
Puistotien varrella seisoo naisia Itä-Euroopasta, Afrikasta, sekä myös Latinalaisesta Amerikasta. Kireään trikooasuun pukeutunut kilpapyöräilijä kurvaa kovaa vauhtia mäen takaa, pysähtyy viehättävän afrikkalaisneidon luo ja pian he sukeltavat yhdessä pusikkoon.
Maahan asti ulottuvan puun uumenista sujahtaa ulos itäeurooppalainen nainen väsyneen oloisena, samalla kun oksien takaa näkee hölkkäämässä olleen perheen isän pukevan takaisin vaatteitaan.
Puistossa ei näe miehiä tarkkailemassa alaisiaan, vaan prostituutiobisneksen varsin uutena osapuolena toimivat nyt myös naiset – usein entiset uhrit, jotka ylennyttyään saattavat toimia tarkkailemalla alaisiaan estääkseen mahdollisen pakenemisen. Orjuudessa elävien määrää on hyvin vaikea saada selville, kun he jatkuvasti elävät valvonnan alla.
Kaikki prostituoidut eivät ole ihmiskaupan uhreja, vaikka suuri enemmistö ihmiskaupan naispuolisista uhreista joutuukin prostituoiduiksi. Ihmiskauppa perustuu pakkoon ja hyväksikäyttöön. Ihmiskaupassa kyse voi olla prostituutiosta tai muusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakkotyöstä, orjuudesta, velkavankeudesta tai elinten siirrosta.
Ihmiskaupasta selvinneiden todistusten mukaan rikollisjärjestöt hiljentävät uhrinsa väkivallalla, raiskaamalla, tai sitten uhkaamalla tappaa joko itse uhri tai sitten hänen perheensä. Naiset eivät saa päättää milloin he tekevät töitä, kuinka monta kertaa tai tuntia päivässä, kuukautisista tai muista seikoista puhumattakaan.
Ilta-auringon laskiessa, työpäivän päättymisen aikoihin kävelen pois puistoalueelta vislausten saattelemana. Vieressäni oleva autotie on yhtä pitkää loppumatonta jonoa. Jokaisen auton ikkunasta tuijottaa yksinäinen silmäpari, osa sormimerkeillä luokseen kutsuen.
Kun kerron järkyttyneenä näkemästäni espanjalaisille miestutuilleni, he tuhahtavat ja sanovat katolisen maan miesten tarvitsevan seksipalveluita, sillä onhan heillä hyvin vaikeaa viedä tyttöystäviään koteihinsa.
Elokuussa kaksi vuotta jälkeenpäin kierrän puistossa uudelleen, mutta en näe prostituoituja kuin muutamalla alueella. Maa on edelleen täynnä kondomeja, tuoreen verisiä, juuri käytettyjä. Puiston kaksi poliisisetää seisoo keskellä autoteiden risteystä ympärilleen hajamielisesti vilkuillen.
Poliisien mukaan tilanne on muuttunut kovasti viimeisen kahden vuoden aikana, sillä alueen vartiointia on nyt lisätty. Puistossa työskentelee enää noin 50 prostituoitua enimmäkseen yön pimeydessä, muutama kymmenkunta myös päivän valossa.
Suurin osa prostituutiopalveluista, kuten myös ihmiskaupan uhreista, on viranomaisten valvonnan lisäännyttyä siirtynyt piiloon Madridin laita-alueille, talojen sisuksiin pois tavallisten ihmisten silmistä.
Havaintoja Madridista keväällä 2005.
KUKKA RANTA 