Saamelaisten oikeudet eivät toteudu kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ilmastokriisin ja ”vihreän siirtymän” hankkeiden ristipaineessa. Tämä käy ilmi Amnesty Internationalin Suomen, Ruotsin ja Norjan osastojen sekä Saamelaisneuvoston tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkimuksen ”Just transition or ‘green colonialism’?“ (Oikeudenmukainen siirtymä vai “vihreää kolonialismia”?) ovat toteuttaneet Amnesty Internationalin Suomen, Ruotsin ja Norjan osastot yhdessä Saamelaisneuvoston kanssa. Raportti perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on tarkasteltu Norjan, Ruotsin ja Suomen lainsäädäntöä ja politiikkatoimia. Kolme tapaustutkimusta toteutettiin tutkimalla virallisia asiakirjoja sekä tekemällä haastatteluja. Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan vuoksi raporttia varten ei ole ollut mahdollista tehdä tutkimusta Venäjän puoleisella Saamenmaalla. Kyseessä on Amnesty Internationalin ensimmäinen tutkimusraportti, jossa on tutkittu saamelaisiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia Pohjoismaissa.
Kukka Ranta työskenteli raportin parissa tutkimuskoordinaattorina ja tutkijana Oikeudenmukainen siirtymä Saamenmaalla -hankkeessa Amnesty Suomen osastolla 2023-2024 yhdessä Amnesty Suomen ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Elina Mikolan, Amnesty Norjan poliittisen neuvonantaja Aili Keskitalon sekä Amnesty Ruotsin vanhemman oikeudellisen asiantuntija Tilda Ponténin kanssa. Saamelaisneuvostosta projektikumppanina toimi Petra Laiti.
Amnestyposti 2023 | Kukka Ranta, teksti ja kuvat | julkaistu verkossa 10.8.2023
Áslat Holmberg ja Beaska Niillas vierailemassa St1 pääkonttorissa Helsingissä marraskuussa 2021, kuva: Kukka Ranta.
Fossiilisista polttoaineista irroittautuminen on välttämätöntä, mutta toteutuuko siirtymä oikeudenmukaisesti? Amnestypostin reportaasissa matkustetaan Saamenmaalle, missä esimerkiksi kaivosteollisuus ja tuulivoimalat uhkaavat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja.
Savupatsaat tupruttavat korkealle Gironvárrin eli Kiirunavaaran teollisuusalueen piipuista. Edessä levittäytyy laakso ja Kiirunan kaivoskaupunki taloineen. Vastakkaisen Luossavárrin eli Luossavaaran juurella Karin Kvarfordt Niia katsoo alas laaksoon ja sanoo: “Kaikki, mitä näet ympärillä, on Saamenmaata.” Takana kohoaa laskettelurinne, jossa hänen esivanhempiensa porot aikoinaan usein vasoivat.
Vielä 130 vuotta sitten Niian isoisovanhemmat laidunsivat porojaan vaarojen välisessä laaksossa. He elivät nomadista elämää ja jutasivat, eli kulkivat porojensa mukana kesä- ja talvilaidunten välillä, kahdeksan vuodenajan rytmittämänä.
– Sukuni on asunut täällä ikimuistoisista ajoista saakka. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat 1600-luvulta, jolloin kirkonmiehet alkoivat pakottaa saamelaisia kristinuskoon ja maksamaan veroja Ruotsin kruunulle.
Kuva: Karin Kvarfordt Niia.
Niia edustaa Gabnan saamelaiskylää, suomeksi sanottuna paliskuntaa. Ruotsissa on yhteensä 51 saamelaiskylää ja niillä on yksinoikeus poronhoitoon. Saamelaisten kotiseutualue kattaa noin puolet Ruotsista. Valtaosa Ruotsin 4600 poronhoitajasta asuu Pohjois-Ruotsissa, jossa parhaillaan on käynnissä maan historian suurimmat teolliset investoinnit.
Saamelaiset ovat monin paikoin menettäneet maansa lähes kokonaan. Syynä ovat pohjoisen monet raaka-aineet ja Ruotsissa erityisesti kaivosesiintymät, joita alettiin louhia jo 1600-luvulla. Siitä alkoi Saamenmaan avautuminen uudisasutukselle ja erilaisten elinkeinojen yhteentörmäys.
Kiirunan kaivoskaupunki sai alkunsa vuonna 1890, kun alueelle perustettiin Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag, eli LKAB-kaivosyhtiö. Ensin alueelle saapui köyhiä työläisiä Ruotsista ja Suomesta. Kaupunki jatkoi laajenemistaan ja kaivostunnelit syvenemistään. Saamelaiset joutuivat väistämään ja sopeutumaan sukupolvi toisensa jälkeen. Kiirunan kaivos on nykyisin maailman suurin maanalainen rautakaivos; se tuottaa 80 prosenttia Euroopan unionin alueella tuotetusta raudasta.
Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme.
Kiirunavaaraa ympäröivät maan uumenista kasatut laajat kaivannaisjätevuoret. Louhinnasta vapautuva energia aiheuttaa jatkuvia maanjäristyksiä. 1970-luvulla kaivoskuilujen yläpuolinen maa alkoi näyttää murtumisen merkkejä. Samoihin aikoihin LKAB siirtyi sataprosenttisesti Ruotsin valtion omistukseen.
Vuonna 2004 LKAB ilmoitti Kiirunan kaupungille, että keskusta tulee siirtää romahtamisvaaran vuoksi. Kiirunan uuden keskustan avajaisia juhlittiin syyskuussa 2022. Miljardeja maksava siirtourakka jatkuu vielä vuosia ja kuluista vastaa enimmäkseen valtion kaivosyhtiö LKAB. Siirrolla mahdollistetaan maanalaisen rautakaivoksen jatkuva laajeneminen.
Lähitulevaisuudessa LKAB:n louhima rautamalmi käytetään sataprosenttisesti kehitteillä olevan fossiilivapaan teräksen tuotantoon ja siksi yhtiö laajentaa toimintaansa Kiirunassa, Svappavaarassa ja Jällivaarassa.
– Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme, Niia toteaa.
Gabnan saamelaiskylän maat ulottuvat kapealle kaistalle, jonka länsipuoleiset kesälaitumet sijaitsevat vuorilla ja itäpuoleiset talvilaitumet Kiirunan ja Pajalan kunnissa. Vielä 1960-luvulla Gabnan talvilaitumien metsät olivat jäljellä; vanhojen puiden oksilla kasvava luppo oli porojen tärkeää talviruokaa. 1970-luvulle mennessä hakkuut olivat jo tuhonneet metsät ja sitä myötä myös maajäkälä- ja luppovarat ehtyivät.
Ilmastonmuutos etenee lähes neljä kertaa nopeammin arktisilla alueilla ja vaikuttaa ankarasti luontaiselinkeinojen parissa elävien elämään. Jatkuvat sateet ja sahaavat lämpötilat kasaavat valtavia kinoksia ja sulattavat lumeen jäisiä kerroksia, eivätkä porot pääse kaivamaan talviruokaansa jään läpi. Poroja on jopa nääntynyt nälkään.
Poronhoitajat joutuvat turvautumaan entistä enemmän hätäruokintaan, mikä tietää lisäkuluja monien haasteiden keskellä. Ruokinta muuttaa porojen luontaista käyttäytymistä ja etäännyttää poronhoitajia perinnetiedosta. Poronhoito on saamelaisen kulttuurin ja uhanalaisten kielten tärkeimpiä kannattelijoita. Perinnetiedot siirtyvät tuleville sukupolville käytännön työssä suullisesti. Nyt nämä taidot ja tiedot ovat uhattuna monesta suunnasta.
Saamelainen porovuosi alkaa toukokuussa vasojen syntymästä. Perinteisesti porot paimennetaan hyvissä ajoin lähelle Norjan rajaa vuoristoalueen kesälaitumille lepäämään ja säästämään voimiaan ennen poikimista. Kaivosten ja kaupungin laajennuttua eri laidunalueiden välillä kulkeminen on jatkuvasti vaikeampaa; kaupungin kohdalla jäljellä on vain kapea kaistale. Normaalisti poroja paimennetaan rauhallisessa tahdissa, mutta Kiirunan ohittaminen on lähes mahdoton tehtävä häiriötekijöiden vuoksi.
– Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille. Tehtävä on suunniteltava huolellisesti, aloitettava aikaisin, eikä sitä voi koskaan toteuttaa viikonloppuna, jolloin muuta liikennettä on liikaa.
Ylhäällä vuorilla kesälaitumilla vastassa on valtavasti turisteja ajelemassa moottorikelkoilla ristiin rastiin, puhdasta lunta on lähes mahdotonta nähdä. Viime aikoina erityisesti helikopteriliikenne on aiheuttanut häiriötä herkkänä vasomisaikana. Niia laski hiljattain, että ilmassa oli samanaikaisesti 16 helikopteria viemässä hiihtäjiä tunturiin laskettelemaan. Porot pakenevat melua kauhuissaan, eikä rauhaa tunnu löytyvän mistään. Ja sen, minkä poro aistii, tuntee myös poronhoitaja sisimmässään.
Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille.
Gabnan saamelaiskylää halkovat myös Narvikin satamaan suuntaava raskaan liikenteen valtatie sekä malmijuna, jonka alle ruhjoutuu vuosittain satoja poroja. Teollinen liikenne näyttää vain kiihtyvän alueella, kun kaivospaineet laajenevat ja rautatieyhteyksiä suunnitellaan kytkettävän aina Suomeen saakka.
Joulukuussa 2019 Euroopan komissio esitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä unionista ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet on kirjattu vuonna 2021 voimaan astuneeseen eurooppalaiseen ilmastolakiin, joka sitoo jäsenvaltioita laillisesti.
Syyskuussa 2022 LKAB ilmoitti luopuvansa Kiirunan kaivoksella fossiilisen energian käytöstä ja aikovansa sähköistää kaiken toimintansa. Tähän saakka kaivosjätti on käyttänyt rautamalmin louhimiseen ja tuottamiseen fossiilista polttoainetta, dieseliä. Yhtiön aikeissa on muun muassa rakentaa Pohjois-Ruotsiin uusia pientuulivoimaloita. Lisäsähköä toivotaan myös Norjasta, joka on Euroopan suurin energianviejä.
Energiasiirtymä vaatii arviolta kuusinkertaisen määrän metalleja ja mineraaleja nykymäärään verrattuna. Parhaillaan Euroopan unionissa valmistellaan kriittisten raaka-aineiden säädöstä, jolla pyritään vahvistamaan EU:n omavaraisuutta vihreässä siirtymässä. EU on riippuvainen Kiinasta, jossa tuotetaan yli 90 prosenttia maailman harvinaisista maametalleista. Niitä tarvitaan esimerkiksi sähköajoneuvoihin tai fossiilivapaata energiaa tuottaviin tuuliturbiineihin.
Tammikuussa 2023 samaan aikaan, kun EU:n komissio vieraili Kiirunassa, LKAB kertoi löytäneensä Euroopan suurimman harvinaisten maametallien esiintymän Kiirunasta.
– Tämä on hyvä uutinen, ei vain LKAB:lle, alueelle ja ruotsalaisille, vaan myös Euroopalle ja ilmastolle, totesi LKAB:n toimitusjohtaja Jan Moström yhtiön tiedotteessa.
Arviolta yli miljoonan tonnin esiintymä sijaitsee Luossavaaran alla ja LKAB:n mukaan se on maailman suurin tunnettu harvinaisten metallien varanto. LKAB kaivaa parhaillaan maanalaista käytävää Kiirunavaarasta kohti uutta Per Geijerin esiintymää noin 100 metrin kuukausivauhdilla. Matkaa on yhteensä kahdeksan kilometriä.
Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Teolliset hankkeet etenevät vauhdilla ja ne vaativat valtavasti uutta maata. EU:n ympäristö- tai ilmastolainsäädännössä ei ole vielä tarkemmin määritelty oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita, vaan keskustelu on vasta aluillaan. Käytännössä kansalliset lait määrittelevät, miten nopeasti etenevä energiasiirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti. Niian mielestä teollisuus on kaapannut vihreän siirtymän.
– Meille kaivos on katastrofi. Näemme maanalaisen kaivoksen seuraukset vieressämme: maa romahtaa ja kaupunkia siirretään. Uusi kaivos uhkaa katkaista porojen viimeisen jäljelle jääneen vaellusreitin kesä- ja talvilaitumien välillä.
Kaivos tietäisi perinteisen saamelaisen poronhoidon loppua Gabnan saamelaiskylälle. Niia ja monet saamelaiskylän jäsenet käyttävät valtavasti aikaa erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen, kokouksissa istumiseen ja oikeusmateriaalien kirjoittamiseen. Joka kuukausi saamelaiskylän hallitus kokoontuu käsittelemään viitisenkymmentä erilaista maankäyttöön liittyvää kysymystä, joista vain kriittisimmät ehditään käsitellä. Paine on valtava kaikissa ympäröivissä saamelaiskylissä.
– Taistelemme ajan kanssa. Meillä ei ole varaa palkata asianajajaa ja toimimme itse asiantuntijoina. Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Jatkuvat uhat ja sinnikäs taistelu vaikuttavat ratkaisevasti nuorten halukkuuteen jatkaa perinteisten elinkeinojen parissa.
– Meillä on suuri riski menettää nuoremme kaivoksille töihin, jossa on tarjolla helppoa rahaa.
Monet saamelaiset ovat päätyneet kaivoksille syystä tai toisesta.
– Olemme tehneet päätöksen perheessämme, ettemme mene kaivoksille töihin. Se olisi kuin tappaisi oman sielunsa.
Mielenterveysongelmat ovat yleisiä saamelaisyhteisöjen keskuudessa. Umeån yliopiston tutkimuksen mukaan Ruotsissa joka kolmas alle kolmekymmentävuotias saamelainen poronhoitaja on harkinnut itsemurhaa. Asiantuntijoiden mukaan yksi keskeinen keino ehkäistä itsemurhia on saamelaisten itsemääräämisoikeuden tukeminen, sillä jatkuva taistelu olemassaolosta ja maiden käytöstä aiheuttaa monille valtavaa ahdistusta.
Poronhoitajat ovat saamelaisoikeuksien taistelujen keskiössä, sillä ilman maata ei ole elämää.
– Uhkana on kielen ja kulttuurisen tiedon menettäminen, jos meillä ei ole mahdollista käyttää maitamme.
Niia ei aio luovuttaa.
– Olemme yhä täällä, ja meillä on yhä oikeutemme.
Oikeudenmukainen siirtymä Saamenmaalla
Ennakkosuostumuksen periaate (free, prior and informed consent, FPIC) on keskeinen osa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Se tarkoittaa, että valtioiden on hankittava alkuperäiskansoilta vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen alkuperäiskansojen asemaan tai oikeuksiin liittyvien hankkeiden hyväksymistä ja toimeenpanemista.
Amnestyn Suomen, Norjan ja Ruotsin osastot sekä Saamelaisneuvosto ovat käynnistäneet Just Transition in Sápmi -yhteistyöhankkeen. Kaksivuotinen hanke edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioimista ilmastotoimissa ja osana oikeudenmukaista vihreää siirtymää. Irrottautuminen fossiilisista polttoaineista on välttämätöntä, mutta energiasiirtymä täytyy toteuttaa oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeuksia loukkaamatta.
Per Antti Labba, Juha Tornensis, Minna Näkkäläjärvi, Laura Olsén-Ljetoff ja Anni-Helena Ruotsala.
Toukokuussa 2020 Käsivarren paliskunnan poronhoitaja Minna Näkkäläjärvi oli sokissa. Hietakeron alueelle, keskelle Erkunan siidan elintärkeää poronhoitoaluetta, myönnettiin Helsingin kokoinen kaivosvaraus. Aiemmin vuonna 2016 viereisen Kova-Labban siidan maille Lätäsenoon myönnettiin malminetsintälupa, ja lisäksi keväällä 2022 Ruossakeroon tehtiin uusi kaivosvaraus.
Käsivarsi on harvoja alueita Suomessa, jossa saamelaisten perinteiseen siidajärjestelmään perustuva poronhoito on yhä elossa. Kaivostoiminta tietäisi poronhoidon loppua. Minna Näkkäläjärvellä on suuri huoli, miten nuoret haluavat sitoutua saamelaiseen elämään jatkuvan uhan edessä ja miten ikiaikainen saamelainen tietotaito saadaan siirtymään seuraaville sukupolville.
Kesällä 2020 Näkkäläjärvi perusti Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen, joka keräsi muutamassa kuukaudessa lähes 40 000 allekirjoitusta adressiin alueen suojelemiseksi. Marraskuussa 2021 joukko Käsivarren porosaamelaisia valitti Hietakeron varauksesta YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Vuonna 2022 YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomen valtiolle väkiaikaismääräyksen kaivostoiminnan keskeyttämiseksi Lätäsenolla ja Ruossakerolla, ja tutkii tapauksia. Myös YK:n lapsenoikeuksien komitea tutkii Lätäsenon tilannetta.
Valitusprossit kestävät vuosia antaen saamelaisille kaivattua rauhaa elinkeinonsa parissa, mutta minä hetkenä hyvänsä kaivosyhtiöt voivat särkeä aluevarauksillaan saamelaisnuoren haaveet elämästä poronhoitajana kotiseudullaan.
Tuulipuisto etenee vastustuksesta huolimatta
Áslat Holmberg ja Beaska Niillas.
Marraskuussa 2021 Saamelaisneuvoston presidentti Áslat Holmberg ja Norjan saamelaiskäräjien edustaja Beaska Niillas vierailivat energiayhtiö St1:n pääkonttorilla Helsingissä. St1 toimii enemmistöomistajana ja päärahoittajana Grenselandet AS -yhtiössä, joka suunnittelee Davvi-tuulipuiston rakentamista Tenojokilaaksoon, saamelaisten pyhälle Rástigáisan tunturialueelle Norjaan.
Saamelaispoliitikot toivat energiayhtiölle painavan viestin: “Vaikka St1 tekee oikein siirtymällä pois fossiilisista polttoaineista, sitä ei voida tehdä poistamalla alkuperäiskansoja. St1:n on ymmärrettävä, että he likaavat kätensä kulttuurisella kansanmurhalla, jos he jatkavat näitä projekteja.”
Beaska Niillas sai tiedon suunnitelmista alun perin median kautta. Davvi-tuulipuiston suunnitelmia valmisteltiin kahdeksan vuotta ilman neuvotteluja saamelaisten kanssa. Vuonna 2017 järjestetyissä yhteisökuulemisissa saamelaisten kanta oli selvä: alueelle ei haluta teollista toimintaa. Tuulipuisto katkaisisi alueen poronhoitajien vaellusreitin ja kasvattaisi laidunpaineita myös ympäröivillä poronhoitoalueilla. Vaikka hanke kohtaa laajaa alueellista vastustusta, Davvi-tuulipuiston suunnitelmat etenevät.
Tuulipuistot todettiin laittomiksi Norjassa
Maja Kristine Jåman.
Maja Kristine Jåman saamelaisyhteisö Fosenin niemimaalla, lähellä Trondheimia, on kamppaillut tuulivoimaloita vastaan jo parikymmentä vuotta. Kesällä 2020 eteläsaamelaisten elintärkeille talvilaidunmaille valmistui yhteensä 151 tuuliturbiinia, kilometreittäin voimalinjoja ja teitä. Ne ovat tuhonneet yli puolet Fosenin poronhoidon talvilaitumista.
Tuulivoimalat rakennettiin, vaikka alueen saamelaiset poronhoitajat vastustivat suunnitelmia alusta lähtien. Asiasta valitettiin myös oikeuteen ja YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) määräsi Norjan valtion pysäyttämään tuulivoimahankkeen rakentamisen.
Lopulta Norjan korkein oikeus teki lokakuussa 2021 yksimielisen päätöksen: Fosenin niemimaan kahden tuulipuiston toimiluvat ovat mitättömiä, koska ne rikkovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.
Helmi–maaliskuun vaihteessa 2023 korkeimman oikeuden päätöksestä oli kulunut 500 päivää, eikä Norjan hallitus ollut ryhtynyt toimenpiteisiin. Saamelaisnuoret kokoontuivat Osloon ja sulkivat reilun viikon mittaisen mielenosoituksen aikana useita ministeriöitä, kunnes pääministeri pyysi anteeksi ja lupasi korjata todetut ihmisoikeusloukkaukset. Norjan hallitus on kuitenkin haluton purkamaan tuulivoimaloita.
Suomi ei voi olla ihmisoikeuksien edelläkävijä ja puolestapuhuja, jos saamelaisten oikeuksia ei kunnioiteta. Niin kauan, kun Suomi ei korjaa ihmisoikeusvalvontaelinten toteamia ihmisoikeusloukkauksia ja uudista saamelaiskäräjälakia, Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Saamelaiskäräjälain uudistus on otettava osaksi hallitusohjelmaa ja toteutettava välittömästi heti vaalikauden alussa edellisellä hallituskaudella työskennelleen toimikunnan esityksen mukaisesti.
Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa kolmen hallituskauden aikana. Helmikuussa 2023 saamelaiskäräjälain uudistaminen kaatui perustuslakivaliokuntaan, vaikka laille ei nähty perustuslaillisia esteitä ja valtiosääntöoikeudellisesti asiassa ei ollut epäselvyyksiä. Syyt ovat olleet poliittisia.
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa, jolla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus.
Perusoikeuksien yhtenä lähtökohtana on ihmisten yhdenvertaisuus. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan erityissäännöksiä, joilla saamelaisten kohdalla turvataan alkuperäiskansan olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estetään sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeusylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, sekä saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Kansallisessa oikeudessa perustuslaki luo perustan saamelaisten kulttuuri-itsehallinnolle, josta säädetään tarkemmin vuonna 1996 voimaan tulleessa saamelaiskäräjälaissa.
“Valtion maata”: Perustuslain mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Suomessa saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesialasta yli 90 prosenttia on valtion hallinnassa. Kuva: Kukka Ranta.
Saamelaiset ovat itse pitäneet lakia epäonnistuneena heti sen voimaantulosta saakka. Eduskunnassa lainvalmistelussa saamelaiskäräjälakiin säädettiin niin sanottu lappalaiskriteeri vastoin saamelaisten hyväksyntää. Vaaraksi nähtiin saamelaiskäräjien suomalaistuminen.
Euroopan neuvoston ja YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet, kuten ihmisoikeuskomitea ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitea ovat useita kertoja nostaneet esiin saamelaisten itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden puutteet, sekä ovat selväsanaisesti todenneet, että puuttumalla saamelaisten omaan itsemäärittelyyn Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Myös ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (UPR) ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijakomitea (EMRIP) ovat suositelleet saamelaiskäräjälain uudistamista.
Ongelmana on monin osin vanhentunut saamelaiskäräjälaki, ristiriitainen saamelaismääritelmä ja sen tulkinta. Vallitsevaan ihmisoikeusloukkaustilaan on selkeä kansainvälisen oikeuden mukainen ratkaisu: saamelaiskäräjälain uudistaminen, vaaliluettelon kriteerien ja neuvotteluvelvoitteen selkiyttäminen. Saamelaiskäräjälain uudistus edellisellä hallituskaudella toimineen toimikunnan esityksen mukaisesti vastaa ihmisoikeuselinten vaatimuksiin.
Saamelaiskäräjälain uudistuksella laaja ihmisoikeusjärjestöjen tuki
Amnestyn lisäksi lain uudistamista ovat vaatineet kaikki keskeiset ihmisoikeustahot, kuten:
Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista artiklassa 33 todetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen.
Suomi on hyväksynyt vuonna 2014 YK:n yleiskokouksen yhteydessä pidetyssä alkuperäiskansojen huippukokouksessa loppuasiakirjan, mikä vahvistaa valtioiden sitoutumisen YK:n alkuperäiskansajulistukseen ja sen periaatteiden täytäntöönpanoon.
Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä käytetään perusteluna kansainvälisten ihmisoikeuselinten ratkaisuissa ja siksi se on merkittävä. Vuonna 2007 hyväksytty julistus on yhteenveto useissa kansainvälisissä ihmisoikeus- ja muissa sopimuksissa tunnustetuista säännöistä ja periaatteista, ja se on selkein ja kokonaisvaltaisin dokumentti alkuperäiskansojen oikeuksista.
”Jos Suomi haluaa olla kansainvälisiä sopimuksia noudattava oikeusvaltio, meidän on saatettava alkuperäiskansa saamelaisia koskeva lainsäädäntö itse hyväksymiemme kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaiselle tasolle”
Saamelaiskäräjälain vuosia jatkunut käsittely nostanut vihapuhetta
Saamelaiskäräjälain ympärillä pitkään jatkunut epävarmuus saamelaisten oikeudellisesta asemasta, sekä lain ympärillä riehuva vihapuheen täyttämä yhteiskunnallinen keskustelu ovat vaikuttaneet haitallisesti saamelaisten hyvinvointiin ja traumatisoineet saamelaissukupolvia, sekä horjuttaneet saamelaisten yhdenvertaista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan sekä oikeus käyttää omaa kieltään. Artikla 2 kieltää lasten syrjinnän.
Lapsiasiavaltuutetun selvityksen (2023) mukaan saamelaislapset tarvitsevat vahvistusta identiteetilleen, mutta monet joutuvat salaamaan saamelaisuutensa syrjinnän pelossa. Selvitykseen osallistuneet saamelaisnuoret pitävät tärkeimpinä keinoina saamelaislasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi saamelaistiedon lisäämistä, mikä myös vähentäisi syrjintää ja kiusaamista.
Oikeusministeriön selvityksen (2022) mukaan alkuperäiskansa saamelaisten vaientaminen ja yhteiskunnallisen osallistumisen rajoittaminen on yleisempää kuin muilla vähemmistöryhmillä. Vihapuheen tai häirinnän yleisin tapahtumapaikka on internet. Lähes puolet tutkimukseen vastanneista kertoi kokeneensa vihapuhetta tai häirintää, ja tekijä oli useimmiten poliitikko tai julkisessa asemassa oleva henkilö. Kahdella kolmasosalla vastaajista vihapuhe tai häirintä on vaikuttanut psyykkiseen terveyteen.
Saamelaiskäräjät on saamelaisten itsehallintoelin ja se kokoontuu saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa. Käräjien tehtävä on toteuttaa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa sekä turvata saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilyminen ja kehittyminen perustuslain mukaisesti. Kuva: Kukka Ranta
Suomen valtion tulee kantaa vastuunsa totuus- ja sovintokomission aikana
Suomessa on käynnissä Suomen valtion ja saamelaisten välinen totuus- ja sovintokomissio, jonka ”tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida historiallista ja nykyistä syrjintää, mukaan lukien valtion sulauttamispolitiikkaa, sekä oikeuksien loukkauksia.”
Komission mandaatissa todetaan, ”totuus- ja sovintoprosessin tuloksena Suomen valtio kantaa vastuuta ja yhdessä saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja muiden saamelaistoimijoiden kanssa vahvistaa saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa.”
Totuus- ja sovintokomission komissaarit vetosivat mielipidekirjoituksessaan saamelaiskäräjälain uudistamisen puolesta totuus- ja sovintokomission haastavan työn onnistumiseksi. Lain uudistamatta jättäminen vahvistaa saamelaisten epäluottamusta Suomen valtiota kohtaan, sekä kasvattaa ylisukupolvisia traumoja, joita komission tehtävänä on purkaa.
Totuus- ja sovintokomission työn pitäisi valmistua 2023 vuoden loppuun mennessä, mutta työ on vielä kesken. Komissio on pyytänyt jatkoaikaa ja -rahoitusta toiminnalleen vuoden 2025 loppuun saakka ja se on nyt uuden hallituksen päätettävissä.
Saamelaisten oikeuksien edistäminen osaksi hallitusohjelmaa
Huhtikuussa 2023 valtiopäivien avajaispäivänä Suomen Saamelaisnuoret järjestivät eduskunnan edustalla mielenosoituksen, jolla haluttiin muistuttaa uusia kansanedustajia saamelaisten ihmisoikeuksista. Mielenosoittajat vaativat, että uusi eduskunta uudistaisi saamelaiskäräjälain.
Samaan aikaan New Yorkissa YK:n oli käynnissä alkuperäiskansojen pysyvä foorumi (UNPFII), jossa saamelaisedustajien – Suomen Saamelaiskäräjien, Saamelaisneuvoston ja Suomen Saamelaisnuoret ry:n – yksi keskeinen viesti Suomesta oli saamelaiskäräjälain kaatuminen eduskunnassa ja saamelaisten itsemääräämisoikeuden heikko tila.
Niin kauan, kun Suomi ei korjaa ihmisoikeusvalvontaelinten toteamia ihmisoikeusloukkauksia ja uudista saamelaiskäräjälakia, Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Saamelaiskäräjälain uudistus on otettava osaksi hallitusohjelmaa ja toteutettava heti vaalikauden alussa edellisellä hallituskaudella työskennelleen toimikunnan esityksen mukaisesti.
Esityksellä on saamelaisten enemmistön vahva tuki. Toteutuessaan uudistus saattaisi Suomen lainsäädännön huomattavasti aiempaa paremmin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimusten tasolle viime vuosikymmeninä tapahtuneen kansainvälisen oikeuden kehityksen mukaisesti.
Uudistus olisi merkittävä askel saamelaisten itsemääräämisoikeuden edistämisessä, itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytysten parantamisessa, sekä todettujen ihmisoikeusloukkausten poistamisessa.
6. helmikuuta vietetään saamelaisten kansallispäivää. Juhlapäivää varjostaa eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen.
Kuudentena helmikuuta vuonna 1917 sataviitisenkymmentä saamelaista Norjasta ja Ruotsista kokoontui ensimmäistä kertaa pohjoismaiseen kokoukseen Norjan Trondheimissa. Kokous sitoi saamelaiset yhteen kansana ja loi saamelaispolitiikan perustan yli valtiorajojen. Trondheimin kokouksen merkitystä pidetään niin suurena, että sitä on juhlittu saamelaisten kansallispäivänä vuodesta 1992 lähtien.
Suomessa saamelaisten järjestäytyminen käynnistyi sotien jälkeen. Vuonna 1949 valtioneuvosto asetti ensimmäisen saamelaisasiain komitean suunnittelemaan valtion toimenpiteitä saamelaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Komitean yksi keskeinen tehtävä oli määritellä, kuka on saamelainen. Vuonna 1952 valmistuneessa komiteamietinnössä tärkein saamelaisuuden kriteeri oli saamen kieli, joka osoittaa selkeimmin elävää yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin.
Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin.
1950-luvulta lähtien saamelaisten pohjoismainen yhteistyö tiivistyi ja poliittinen saamelaisliike voimistui. Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin. Tällöinkin saamelaisvaltuuskuntaa koskevassa asetuksessa saamelaismääritelmän ja vaalikelpoisuuden tärkein peruste oli saamen kieli.
Saamelaiskäräjät perustettiin lailla ensin Norjassa vuonna 1989 ja seuraavaksi Ruotsissa vuonna 1993. Sekä Norjassa että Ruotsissa kieliperusteisen saamelaismääritelmän malli otettiin Suomen saamelaisvaltuuskunnasta. Sittemmin Suomi on lähtenyt eri linjoille ja on jäänyt alkuperäiskansoja koskevassa oikeuskehityksessä naapurimaitaan jälkeen.
Vuonna 1990 valmistui saamelaisvaltuuskunnan pitkään valmistelema saamelaislakiehdotus. Siinä ehdotettiin, että saamelaisalueella sijaitsevat valtion maat siirrettäisiin historiallisten lapinkylien eli saamelaisten siidojen yhteisomistukseen.
Ehdotus sai ankaraa vastustusta erityisesti pohjoisen suomalaisväestön keskuudessa. Moni pelkäsi menettävänsä oikeuksiaan, vaikkei yksityisiin oikeuksiin esitetty muutoksia. 1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Kiistojen rauhoittamiseksi oikeusministeriössä alettiin valmistella saamelaisten kulttuuri-itsehallintolakikokonaisuutta maaoikeuskysymyksistä erillään. Saamelaisten asema alkuperäiskansana vahvistettiin vuonna 1995 Suomen perustuslaissa, joka muodostaa itsehallinnon perustan. Tarkemmin asiasta säädetään saamelaiskäräjälaissa, joka tuli voimaan tammikuussa 1996.
1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Muista Pohjoismaista poiketen Suomen saamelaiskäräjälakiin tuli kielimääritelmän rinnalle lappalaiskriteeri: ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa”.
Eduskunnassa lakia säätäessä lappalaiskriteeriin tarkoitettu vuosiluku 1875 tippui pois perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti ja ilman saamelaisten hyväksyntää. Alkuperäinen ehdotus ulotti tarkastelun vuonna 1875 tai sen jälkeen laadittuihin maa-, veronkanto- tai henkikirjoihin, eli tätä ennen henkikirjoihin merkityt esivanhemmat eivät olisi riittäneet saamelaiskriteerin täyttymiseen”. Saamelaismääritelmästä tuli ristiriitainen, kun kielitaitovaatimus kattaa kolme sukupolvea taaksepäin, mutta lappalaiskriteeri on ilman aikarajaa.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien ja näkivät vaarana saamelaiskäräjien suomalaistumisen. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on hakeutunut 1990-luvun lopulta alkaen ihmisiä hyvin vanhojen elinkeinoluetteloiden perusteella. Kaukaisen lapinveron maksajina on ollut myös suomalaisia, eikä pelkkä merkintä maa-, veronkanto- tai henkikirjassa ole todiste etnisestä saamelaisuudesta.
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet, kuten YK:n ihmisoikeuskomitea ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitea (CERD), ovat useita kertoja hyvin selväsanaisesti todenneet, että Suomen nykyinen, monin osin vanhentunut ja liian tulkinnanvarainen saamelaiskäräjälaki loukkaa ihmisoikeuksia.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien – vaarana on saamelaiskäräjien suomalaistuminen.
Alkuperäiskansana saamelaisilla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus, joka tarkoittaa myös oikeutta kansan itsemäärittelyyn. Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen julistuksen 33 artiklassa todetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen. Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa kolmen hallituskauden aikana, mutta uudistus näyttää tyssäävän aina saamelaismääritelmään. Saamelaiset ovat kannattaneet kielimääritelmää johdonmukaisesti jo ensimmäisestä komiteamietinnöstä lähtien, ja se pohjautuu pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, jonka Suomen valtio on alustavasti hyväksynyt. Alun perin saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon säätämisen yhteydessä esitettiin, että itsehallinto olisi dynaamista ja saamelaiset voisivat kehittää itsehallintoaan. Saamelaiskäräjälakiin ei kuitenkaan ole tehty itsehallintoa kehittäviä muutoksia lain lähes 30 vuoden voimassaolon aikana.
Saamelaiskäräjälain muuttaminen hallituksen esityksen mukaisesti olisi merkittävä askel saamelaisten itsemääräämisoikeuden edistämisessä, itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytysten parantamisessa, sekä todettujen ihmisoikeusloukkausten poistamisessa.
Saamelaiskäräjälain uudistusta edellyttävät Suomen kansainväliset velvoitteet. Kansainvälinen oikeus on asiassa selkeä. Toteutuessaan uudistus saattaa Suomen lainsäädännön huomattavasti aiempaa paremmin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimusten tasolle viime vuosikymmeninä tapahtuneen kansainvälisen oikeuden kehityksen mukaisesti.
Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaisille kansallispäivä on juhlapäivä, mutta sitä varjostaa erityisesti eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen. Saamelaisilla ei ole aikaa levätä, vaan heidän on jatkuvasti puolustettava oikeuksiaan erilaisilta uhilta.
Ensimmäisestä komiteamietinnöstä on kulunut yli 70 vuotta, ja saamelaisten ensimmäisestä Trondheimin järjestäytymisestä yli sata vuotta. Saamelaiset kamppailevat yhä samojen haasteiden kanssa. Saamelaisia on pakkosulautettu valtaväestöön ja -kulttuuriin erilaisin keinoin vuosisatojen ajan. Saamenmaalla jokaisella alueella ja sukupolvella on omat kokemuksensa pakkosulauttamisesta ja maiden menetyksistä, joista saamen kansa kantaa kollektiivista, ylisukupolvista traumaa.
Suomessa on käynnissä totuus- ja sovintokomissio, Norjassa työ on loppuvaiheessa ja Ruotsissa komissiota valmistellaan. Totuus- ja sovintokomissiotyössä on kyse sekä menneisyyden vääryyksien että tämän päivän oikeusloukkauksien tunnistamisesta. Suomen komissaarit vetosivat hiljattain saamelaiskäräjälain uudistamisen puolesta totuus- ja sovintokomission työn helpottamiseksi. Keskeistä on, että valtio ja koko yhteiskunta saadaan sitoutumaan haitallisten rakenteiden korjaamiseen, jotta sovinto olisi mahdollista.
Trondheimin kokouksessa yksi keskeinen vaatimus oli syrjinnän lopettaminen. Nyt yli sata vuotta myöhemmin vihapuhe saamelaisia kohtaan käy yhä kovemmilla kierroksilla. Uhkaukset ja häirintä kasvavat sitä kovemmaksi, mitä lähempänä saamelaiskäräjälain uudistus on toteutua. Erityisesti saamelaisnuoret ovat kertoneet kokevansa nykyilmapiirin traumatisoivana ja uskonsa oikeusvaltioon horjuvan.
Suomen tulee turvata saamelaisten ja saamelaisnuorten oikeus kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Saamelaiskäräjälain uudistus on ihmisoikeuskysymys.
Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid!
Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
Teksti: Kukka Ranta
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijaharjoittelijana Amnestyn Suomen osastossa ja väitöskirjatutkijana Lapin yliopistossa. Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Euroopan syrjityin vähemmistö puhuttaa niin Euroopan unionia kuin kotimaan päättäjiä. Romanien aseman parantamiseksi tarvitaan kipeästi EU-tasoista romanistrategiaa, jotta romanien olisi mahdollista katkaista syrjinnän ja köyhyyden kehä, jossa he elävät.
European Net of Roma Youth -nuorisojärjestö osoitti mieltä EU:n romanikonferenssin edustalla.
Huhtikuun alussa EU-jäsenvaltioiden ja EU:n edustajat, romanivähemmistöjen edustajat ja joukko kansalaisjärjestöjä kokontuivat Espanjan Cordobaan, toisen romanihuippukokouksen merkeissä. Amnesty oli etukäteen peräänkuuluttanut huippukokoukselta konkreettisia sitoumuksia, jotta romanien oikeudet Euroopassa toteutuisivat. Tärkein askel tähän olisi yhteisymmärrys EU-maita sitovan romanistrategian laatimisesta. Tähän mennessä Euroopan byrokratian rattaita käynnistelevä prosessi on jäänyt lähinnä poliittisten julistusten tasolle.
Suomen edustajana esiintyneen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän (kesk.) mielestä romanistrategiassa on kyse ennen kaikkea yhteisestä tahdosta. Puheenvuorossaan Hyssälä kehui Suomea Euroopan edelläkävijänä romanipolitiikan hallinnollisten rakenteiden kehittämisessä.
”Vuodesta 1956 lähtien Suomessa on tehty romanipoliittisia ohjelmia ja meillä on omat elimet, kuten esimerkiksi romaniasiain neuvottelukunta, mitä monessa maassa ei ole.”
Kysymykseen siirtolaisromaneista Ministeri Hyssälä painotti lähtömaiden olosuhteiden parantamisen tärkeyttä. Samalla Hyssälä myönsi, ettei romanisiirtolaisten kotiin palauttaminen ole ainut keino pureutua asiaan, vaan suuri vastuu kuuluu paikallisille romaneja vastaanottaville kunnille.
”Eikä myöskään valtiovalta voi kieltäytyä Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisesta. Kyse on köyhyydestä ja yhteisestä tahtokysymyksestä, johon on paneuduttava”, Hyssälä vakuutteli.
Romanihuippukokousta seurannut Amnestyn Eurooppa-ohjelman apulaisjohtaja David Diaz-Jogeix oli yllättynyt Euroopan unionin poliittisen tahdon puutteesta. ”Emme luota julistuksiin, vaan konkreettisiin toimintasuunnitelmiin, jotta voimme seurata prosessin edistymistä ja auttaa hallituksia strategian toimeenpanossa.”
”Amnesty on osana Euroopan romanipolitiikan koalitiota (ERPC) vaatinut EU:lta romanistrategiaa muutaman vuoden ajan. Olemme lähellä, mutta luulen, että poliittinen paine täytyy nyt kohdistaa komissaariin strategian saavuttamiseksi”, Diaz-Jogeix arveli konferenssissa. ”Odotimme oikeus- ja perusoikeuskomissaarin esittävän strategialle sitoumuksen, joka toisi yhteen kaikki EU:n tarjolla olevat välineet.”
David Diaz-Jogeixin mukaan kokouksen saavutuksiin voi lähinnä laskea hallitusten lupaukset jakaa hyviä kokemuksia. Kuitenkaan kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei riitä, varsinkin kun monien toimet ovat erittäin syrjiviä.”
”Ensiksi haluamme poliittiset tavoitteet, sitten konkreettisen toimintasuunnitelman. Amnesty toivoo, että strategia johtaisi hyvin konkreettisten kansallisten toimintasuunnitelmien valmistamiseen, jotka keskittyisivät erityisesti romanien koulutukseen, asumiseen ja terveyteen”, Diaz-Jogeixin kiteytti.
Euroopassa on yli kymmenen miljoonaa romania, joista valtaosa asuu Itä-Euroopassa. Romaniassa heitä asuu reilut kaksi miljoonaa, joka kattaa noin 10 prosenttia väestöstä. Heistä valtaosa – 75 prosenttia elää köyhyydessä.
Cordoban romanihuippukokouksessa puhunut Euroopan romanipolitiikan koalition jäsenjärjestö Open Society Instituten puheenjohtaja Georg Soros huomautti, että ”vaikka Euroopan Unioni on tähän mennessä käyttänyt 400 miljoonaa euroa erilaisiin romaniprojekteihin, on samaan aikaan monen romanin sosiaalinen asema huonontunut entisestään.”
Amnestyn mukaan EU-rahoitus on usein riittämätäntö, eikä sitä täydennetä riittävästi jäsenvaltioissa. Kansalliset hallitukset eivät myöskään aina käytä EU-varoja tarkoituksenmukaisesti eikä romaneja osallisteta päätöksentekoon. EU:n muihin tarkoituksiin myöntämä rahoitus saattaa myös johtaa romanien syrjäytymiseen, koska rahoituksen syrjiviä vaikutuksia ei valvota riittävästi.
Romanian romanilapsista lähes puolet syntyy ilman syntymätodistusta, ja joka neljänneltä Romanian romaniaikuiselta puuttuu henkilötodistus, arvioi Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI). Ilman henkilötodistusta romanit eivät edes ole olemassa, eivätkä he pääse peruspalveluiden, kuten koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan piiriin, virallisesta työstä puhumattakaan.
Romanislummi Cordoban keskussairaalan takana 2010.
Romanit asuvat usein itserakennetuissa hökkelikylissä kaupunkien laitamilla, joihin vesi kannetaan kaukaa ja sähköt viritetään itse. Saniteettiasiat hoidetaan usein lähiympäristössä ja pahimmillaan puutteellinen jätehuolto pahentaa tautiriskejä. ”Kaupungilla kulkiessa täytyy vältellä poliisia, joka saattaa pahoinpidellä, ellei ole jotain millä lahjoa vapautta”, kertoi arpinen romanimies kokemuksistaan romanialaisesta kotikylästään.
15 prosenttia Romanian romanilapsista ei aloita koulunkäyntiä, kertoo Open Society Instituten EUMAP-ohjelman raportti. Kouluissa romanilapset yleensä kokevat jatkuvaa nimittelyä. Sekä opettaja että luokkakaverit saattavat haukkuvat ja nimitellä päivittäin vuosien ajan, niin kauan kunnes rasismi ajaa ulos koulusta. Romanilasten koulunkäynnin keskeyttämisprosentti on 4-6 kertaa suurempi kuin valtaväestön lapsilla.
Romaniperhe Kalasatamassa 2010.
Cordoban romanikonferenssissa luennoinut Slovakian yliopiston tutkija Kvetoslava Rimarovan mukaan romanilapset ovat 7-15 senttimetriä lyhyempiä kuin muut lapset huonosta ruokavaliosta johtuen. Romanivanhus puolestaan kuolee noin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin muut eurooppalaiset.
Rimarovan mukaan romanit kärsivät erilaisista puutostaudeista, kuten kelta- ja punataudista sekä salmonellasta. On hyvin tyypillistä, että romanit menevät lääkärin luokse vasta kun ovat todella sairaita – usein liian myöhään. Syinä voi olla rahan puute, tietämättömyys saatavilla olevista palveluista tai epäluulo viranomaisia kohtaan.
Eikä ihme, romaneihin kohdistuvat terveysviranomaisten toimenpiteet voivat olla järkyttäviä: viime vuosina on Tšekissä, Slovakiassa ja Unkarissa romaninaisia on pakkosteriloitu synnytyksen yhteydessä, ilman että naiset itse tiesivät toimenpiteen vaikutuksista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi vuoden 2009 huhtikuussa päätöksen Slovakian toimineen ihmisoikeuksien vastaisesti, kun maan terveysviranomaiset olivat estäneet pakkosteriloitujen naisten pääsyn potilasasiakirjoihinsa. Sterilized Women’s League -järjestön mukaan arviolta yhteensä sata romaninaista on steriloitu aina 2000-luvulle asti.
Koska romaneilla ei ole koulutusta eikä työpaikkaa, vaihtoehdottomuuden edessä on kehitettävä mitä tahansa keinoja selviytyäkseen hengissä. Euroopan unionin syrjityin väestöryhmä myy kukkia kaduilla, tai kerää pulloja, metalleja ja roskia myydäkseen ne kierrätyspisteisiin. Jotkut heistä soittavat musiikkia – jos ovat niin onnekkaita, että omistavat soittimia. Romaneja näkee kaduilla kerjäämässä säästä huolimatta, jotta he saisivat rahaa ruokaan, lapsilleen tai lääkkeisiin.
Romanimies soittaa Barcelonan metrotunnelissakeväällä 2010.
Monesti romanit kilpailevat samoista alhaisimman tuloluokan töistä kuin muilta mantereilta saapuvat paperittomat siirtolaiset. Ilman työsopimuksia ja palkan varmuutta he työskentelevät esimerkiksi Etelä-Euroopan hedelmä- ja vihannesviljelmillä. Talouskriisin aikaan nämäkin työt ovat kiven alla. Siksi monet ovat entistä enemmän liikkeellä, ja kohtaavat entistä enemmän ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä ympäri Eurooppaa.
Unkarissa on vuodesta 2008 lähtien tapahtunut European Roma Rights Centre -ihmisoikeusjärjestön mukaan noin 50 väkivaltaista hyökkäystä romaneja kohtaan. Koteja on tuhopoltettu ja sekä lapsia että vanhuksia on murhattu tarkka-ampujien luodeista kotitalojensa edustalle. Romanikylien eristäytyneisyys tekee iskuista helppoja. Väkivaltaiset hyökkäykset on liitetty Unkarin äärioikeistolaisen Jobbik-puoluetta tukevaan puolisotilaalliseen Unkarin kaartiin. Kesällä 2009 romanivastaisuudella lietsova Jobbik sai kolme paikkaa Euroopan parlamenttiin.
Italiassa toimeenpannaan pakkohäätöjä, joissa on viime vuosina kuollut romanian kansalaisia, myös lapsia. Italiassa pakkohäädöistä on tullut entistä yleisempiä, kun Italian hallitus ja paikalliset viranomaiset ovat tehneet erityisiä turvallisuussopimuksia keskenään ja valtaa on siirretty sisäministeriöltä alaspäin paikallisviranomaisille.
Kuva on Helsingin Kalasatamasta 2010.
Myös Helsingissä on toimeenpantu pakkohäätöjä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaisten ovat uhkailleet romanilasten huostaanotolla, jos perheet eivät poistu tietyltä leirintäalueelta tai kokonaan Suomesta. Samankaltaista lastenhuostaanotolla uhkailua Amnesty on todistanut Italiassa.
Amnestyn Eurooppa-ohjelman apulaisjohtajan Diaz-Jogeixin mielestä on huolestuttavaa, ettei romanihuippukokouksessa ole esitetty minkäänlaisia mahdollisia sanktioita pakkohäätöjä toimeenpaneville jäsenvaltioille.
”Euroopan komissio ei ole ottanut pakkohäätöjä esille, eikä myöskään ole kritisoinut rasistisia hyökkäyksiä romaniyhteisöjä kohtaan, mitä olemme nähneet esimerkiksi Unkarissa ja Italiassa. Euroopan komission täytyy ottaa johtava asema romanistrategian aikaansaamiseksi, sillä jäsenmaat tarvitsevat vahvaa suunnannäyttäjää.”
Kun Romaniasta tuli Euroopan unionin jäsen, romanit saivat oikeuden matkustaa unionin alueella vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti. Jokaisella Euroopan unionin kansalaisella on oikeus oleskella toisessa unionin maassa enintään kolme kuukautta, minkä jälkeen on haettava oleskeluoikeuden rekisteröintiä asuinpaikkakuntansa poliisilaitokselta.
Romaninaisia Kalasataman kotileirissään 2010.
Poliisi ei voi käännyttää EU-kansalaista, ellei todistettavasti yli kolmen kuukauden yhtäjaksoinen maassa oleskeluaika ole ylittynyt ja henkilöllä ei ole varaa elättää itseään. Romaneilta usein puuttuu viranomaisten vaatima eurooppalainen sairasvakuutuskortti, koska Romaniassa sen hankkiminen on heille vaikeaa.
Jokaiselle Euroopan kansalaiselle kuuluvaa oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti toisessa unionimaassa pyritään kumoamaan romanien kohdalla, esimerkiksi hankaloittamalla heidän oleskeluaan toimeenpanemalla leirien tuhoamisia, lastensuojelutoimenpiteillä uhkailemalla tai poliisien tehokampanjoilla, sekä pikkurikoksien perusteella käännyttämällä.
Parhaimmillaan yhteinen romanistrategia pakottaisi jäsenmaat ottamaan huomioon romanien sosiaaliset ongelmat eurooppalaisena tehtävänä ja velvoittaisi viranomaisia keskittymään häätöjen ja karkotusten sijaan romanien ihmisoikeuksien toteuttamiseen. Romanit ovat liikkeellä, koska heillä ei kotimaassaan juuri ole minkäänlaisia odotuksia paremmasta tulevaisuudesta.
”Suomessa syön parhaimmillaan kolme ateriaa päivässä, Romaniassa syön vain kerran päivässä. Siinä on eroa”, kertoi Helsingissä asuva romanimies Euroopan perusoikeusviraston haastattelemana.
Suomessa asuu noin 10 000 suomen romania, joista vain kourallinen suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, sillä Suomessa ihmisiä ei rekisteröidä etnisin perustein henkilörekisterilain mukaisesti. Kuitenkin lehdistö, sosiaaliviranomaiset ja poliitikot erittelevät Suomeen saapuvista turisteista juuri Itä-Euroopan romaneja.
Huolimatta laajasta tietämyksestä, monista raporteista, ihmisoikeus- ja romaniryhmien tiedottamisesta ja Euroopan parlamentin vaatimuksista parantaa romanien asemaa, ovat eurooppalaiset päättäjät tehneet täysin päinvastaisia päätöksiä.
Itävallassa voi saada 700 euron sakon, jos alaikäinen lapsi osallistuu kerjäämiseen. Oslossa kerjäämisen kriminalisointi on nostanut varkauksien määrää. Romaniassa romaneja on häädetty muun muassa jätevedenkäsittelylaitoksen viereiselle saastuneelle maa-alueelle. Italiassa romanien häädöt ovat yleistyneet entisestään, kun hallitus toimeenpani kesällä 2009 uuden ”nomadisuunnitelman” romanien hökkelikylien uudelleensijoittamisesta.
Suomessa mikä tahansa kontaktin ottaminen kadulla saatetaan luokitellaan häiritseväksi kerjäämiseksi. Sisäministeriö antoi vuonna 2008 julkaistussa Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta -raportissaan poliiseille suosituksen puuttua kerjäämiseen, kun kyseessä on kukkien myyminen, musiikin soittaminen tai jos romanit puhuvat ohikulkijoille rahaa pyytäessään. Kerjäämistä kutsutaan tällöin aggressiiviseksi. Parhaillaan sisäministeriö valmistelee lakia kerjäämisen kieltämisestä, toisin sanoen köyhyyden kriminalisoimisesta.
Niin kauan kun eurooppalaiset valtiot estävät romanien yrityksiä tulla toimeen ja jatkavat romanien eristämistä muista EU-kansalaisista, ei Euroopan syrjityimmän vähemmistön asemaa tulla parantamaan vaan päin vastoin huonontamaan.
Mitä Cordoban huippukokouksesta jäi käteen? Kokous päättyi EU:n nykyisen ja tulevien puheenjohtajavaltioiden Espanjan, Belgian ja Unkarin lausuntoon, niin sanottuun Cordoban julistukseen, jossa Espanja ja tulevat puheenjohtajamaat sitoutuvat seuraavan puolentoistavuoden aikana kiinnittämään romanikysymykseen erityishuomiota.
Vaikka useat valtiot esittivät tukevansa romanistrategiaa, lähinnä yksittäisten puheenvuorojen tasolla, varsinaista yhtenäistä kannanottoa ei kuitenkaan Cordobassa syntynyt.
Lähteet: Amnesty International, Euroopan komissio, The European Roma Policy Coalition, Fundamental Rights Agency, Sisäministeriö, YK.
Kuva: Karin Kvarfordt Niia.
Per Antti Labba, Juha Tornensis, Minna Näkkäläjärvi, Laura Olsén-Ljetoff ja Anni-Helena Ruotsala.
Maja Kristine Jåman.
European Net of Roma Youth -nuorisojärjestö osoitti mieltä EU:n romanikonferenssin edustalla. 
Romanislummi Cordoban keskussairaalan takana 2010.
Romaniperhe Kalasatamassa 2010.
Romanimies soittaa Barcelonan metrotunnelissa keväällä 2010.
Kuva on Helsingin Kalasatamasta 2010.
Romaninaisia Kalasataman kotileirissään 2010.
Itävallassa voi saada 700 euron sakon, jos alaikäinen lapsi osallistuu kerjäämiseen. Oslossa kerjäämisen kriminalisointi on nostanut varkauksien määrää. Romaniassa romaneja on häädetty muun muassa jätevedenkäsittelylaitoksen viereiselle saastuneelle maa-alueelle. Italiassa romanien häädöt ovat yleistyneet entisestään, kun hallitus toimeenpani kesällä 2009 uuden ”nomadisuunnitelman” romanien hökkelikylien uudelleensijoittamisesta.
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.