Suomen itsenäisyyspäivän juhlaviikolla tuli päätökseen pitkä prosessi, kun saamelaisten totuus- ja sovintokomissio luovutti lähes 700-sivuisen loppuraporttinsa valtioneuvostolle, saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle.
Saamelaisten kokema syrjintä ja rasismi on musertavaa luettavaa. Kyse ei ole vain menneisyydestä vaan meidän ajastamme. Uhriposition sijaan raporttia tulisi lukea kertomuksena kolonialistisesta Suomesta – siitä, miten yhteiskuntamme syrjivät rakenteet näkyvät käytännössä.
Raportin keskeinen viesti on, että Suomessa vallitsee rakenteellinen tietovaje. Nykyäänkin harva kuulee peruskoulunsa taipaleella saamelaisista. Se vähä, mitä oppikirjat esittävät saamelaisista, perustuu vanhakantaisiin, jopa rasistisiin stereotypioihin. Mediassa saamelaisia leimataan, ollaan puolueellisia ja korostetaan riitaisuuksia. Suomalainen hallinto ja virkakoneisto tekevät päätöksiä ilman saamelaisten osallisuutta tai saamelaiskulttuurin tuntemusta. Tuomarit julistavat tuomioita tuntematta saamelaista yhteiskuntaa. Lainsäädäntö on puutteellinen.
Totuus on nyt selvitetty. Seuraavaksi on aika rakentaa sovintoa.
Saamelaiset ovat joutuneet sopeutumaan erilaisiin muutoksiin ja yhteisöjensä ulkopuolisesta yhteiskunnasta nouseviin paineisiin. Saamelainen elintila kaventuu edelleen jatkuvasti uusien maankäyttöpaineiden edessä, oli kyseessä sitten turismi, metsätalous, koneellinen kullankaivuu, kaivokset, tuulivoima tai vaikkapa puolustusvoimien lisääntynyt toiminta saamelaisten kotiseutualueella.
Totuus on nyt selvitetty. Seuraavaksi on aika rakentaa sovintoa. Se onnistuu vain konkreettisin teoin, joista Suomen valtio ja suomalaiset kantavat vastuun.
Suomessa komission valmistelutyön yhteydessä nousi esiin syvä epäluottamus Suomen valtiota ja viranomaisia kohtaan. Sen voittamiseksi täytyy olla takuita eteenpäin siirtymisestä. Kaiken lähtökohtana on vapaa, tietoon perustuva ennakkosuostumus, jota valtio on rikkonut systemaattisesti vuosikausia ja nyt heti saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportin valmistumisen kynnyksellä.
Valtioneuvosto nimitti parlamentaarisen seurantaryhmän arvioimaan komission suositusten toimeenpanoa. Saamelaiskäräjien kanssa asiasta ei neuvoteltu, eikä saamelaiskäräjille tai kolttien kyläkokoukselle annettu edustusta ryhmään, vaikka komissio oli pitänyt itsestään selvänä, että valtio lähtee edistämään saamelaisten oikeuksia nimenomaan yhdessä saamelaisten kanssa.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) totesi loppuraportin tiedotustilaisuudessa, että valtioneuvosto ottaa loppuraportin erittäin vakavasti.
Epäluottamusta kylvää erityisesti parlamentaarisen työryhmän kokoonpano.
”Me tulemme tutustumaan siinä oleviin ehdotuksiin ja esityksiin ja tulemme niitä viemään eteenpäin, mutta tämä tarvitsee laajan poliittisen tuen.”
Tämä ehdollistettu lupaus ei vakuuta syvän ylisukupolvisen epäluottamuksen vallitessa.
Epäluottamusta kylvää erityisesti parlamentaarisen työryhmän kokoonpano. Varapuheenjohtajina toimivat Sara Seppänen (ps.) ja Johanna Ojala-Niemelä (sd.), jotka olivat keskeisimpiä saamelaiskäräjälain uudistusta vastustaneita kansanedustajia.
Työryhmän jäsenistä myös kansanedustaja Juha Mäenpää (ps.), Olga Oina-Panuma (kesk.) ja Mika Riipi (kesk.) äänestivät saamelaiskäräjälakiesitystä vastaan. Mäenpää perusteli kantaansa muun muassa kutsumalla saamelaiskäräjien nykyjohtajia ala-arvoisesti ja disinformaatiota levittäen ”mamu-saamelaisiksi”. En voi olla miettimättä, mikä mahtaakaan olla vastustajien motiivi toimia nyt seurantaryhmässä.
Monille saamelaisille median ja suomalaisten hiljaisuus on ollut valtava pettymys. Vähäiset uutiset historiallisesta selvityksestä ovat keskittyneet lähinnä anteeksipyytämisen ympärille. Senkin valmistelu on nyt parlamentaarisen työryhmän tehtävänä, eikä se herätä luottamusta, päinvastoin. Alusta alkaen saamelaiset ovat tuoneet esiin, että anteeksipyyntö ilman konkreettista sisältöä ei merkitse mitään. Lisäksi saamelaiset toivoivat esiselvityksen yhteydessä, ettei kukaan enää kyseenalaistaisi heidän kertomaansa.
Monet saamelaiset ovat kertoneet traumatisoivista kokemuksistaan, joista ei ole puhuttu koskaan aiemmin. Puhumattomuus on ollut yksi keino suojata itseään ja perhettään. Jos traumatisoivista tapahtumista kertovan kokemukset kielletään tai kertojan kokemuksia ja tunteita vähätellään, voi se tuhota luottamuksen ja pahentaa kollektiivisia traumoja. Kyse on erittäin vakavista asioista.
Perussuomalaisten ryhmäjohtajan Jani Mäkelän kommentti Helsingin Sanomissa oli väkivaltainen. Hän ei halua pyytää anteeksi, koska hän ei näe asiaa hirveän merkityksellisenä ja arvelee näkemyksensä olevan puolueessa ”kohtalaisen hyvin jaettu”. Mäenpää väänsi puukkoa haavassa ja totesi samassa artikkelissa, että hänen mielestään saamelaiset ovat ”itse suomalaistuneet” ja kielsi saamelaisten olemassaolon.
Hallituskumppaneiden tulisi tietää, ettei kyse ole vain menneisyyden vääryyksistä, vaan nykypäivän yhteiskunnan jatkuvista käytännöistä, kuten saamelaisia mitätöivistä, väheksyvistä, sivuuttavista ja heidän oikeuksiaan polkevista räikeistä syrjinnän ja rasismin muodoista. Juuri sellaista edustavat myös perussuomalaisten edustajien kommentit.
Hallituskumppaneiden tulisi tietää, ettei kyse ole vain menneisyyden vääryyksistä, vaan nykypäivän yhteiskunnan jatkuvista käytännöistä.
Suomella ja suomalaisilla on nyt näytön paikka osoittaa, ettemme ole kolonialistinen valtio. Anteeksipyynnölle tulee olla oikea hetki ja selkeä toimintasuunnitelma. Keskiössä on saamelaisten oikeus päättää itse omista asioistaan. Sovinto syntyy vain teoilla, ja epäluottamus hälvenee vasta, kun toimista on vahvaa näyttöä.
Muutos lähtee meistä suomalaisista. Enää kukaan ei voi vedota siihen, ettei tietoa ole. Vastuu kuuluu meille kaikille.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa.
Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa 18.-19.9.2025 järjestetty Saamen mielenterveyskonferenssi on katsottavissa 31.12.2025 saakka, väitöskirjatutkija Kukka Rannan esitys Vihreä kolonialismi saamelaisen hyvinvoinnin haasteena alkaen kohdasta 2:18:30. Konferenssin diaesitykset ovat myös ladattavissa. Järjestäjänä Uvjj – Uvjâ – Uvja saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö.
Selvitys luo yleiskatsauksen energiasiirtymään liittyvistä teollisista maankäyttöpaineista saamelaisten kotiseutualueella. Artikkeli tarkastelee tapaustutkimuksena saamelaisten osallistumisoikeuksia maankäytön suunnittelussa ja päätöksissä. Selvityksessä huomioidaan myös maankäyttöpaineiden vaikutuksia saamelaisten hyvinvointiin.
Saamelaiset ovat joutuneet taistelemaan oikeuksistaan vuosisatojen ajan. Jokaisella alueella ja sukupolvella on omat kokemuksensa maiden menettämisestä ja valtakulttuuriin sulauttamisesta. Ilmastonmuutos on tuonut uusia haasteita, kun kiihtyvät ympäristön muutokset pakottavat saamelaisia jatkuvaan sopeutumiseen. Samaan aikaan energiasiirtymän tarpeisiin suunnitellut kaivokset ja tuulivoimapuistot nähdään tulevaisuuden suurimpana uhkakuvana.
Maankäyttökysymyksissä saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on merkittäviä puutteita. Keskeisiä syitä ovat puutteellinen lainsäädäntö ja saamelaisia syrjivät yhteiskuntarakenteet, mikä näkyy viranomaisten ja tuomioistuinten saamelaisia systemaattisesti sivuuttavissa päätöksissä. Saamelaiset kohtaavat jatkuvaa uhkaa maidensa ja vesiensä menettämisestä, huolta saamelaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta sekä pelkoa perinteisten elinkeinojen, erityisesti poronhoidon loppumisesta.
Oikeudenmukaisen siirtymän ja sovinnon eteen Suomen tulee vahvistaa saamen kansan itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaista asemaa yhteiskunnassa.
Jokaisella saamelaisella sukupolvella on omat kokemuksensa maiden menetyksistä ja elinmahdollisuuksien kaventumisesta. 1900-luvulta alkaen saamelaisalueella on toteutettu laajamittaisia metsänhakkuita. Lapin paliskunnan saamelaisia pakkosiirrettiin Euroopan suurimpien tekojärvien rakentamisen alta 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Vaikka kaivoksia ei saamelaisten kotiseutualueella vielä ole, koneellinen kullankaivuu on laajaa ja matkailualueet laajenevat.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisee uuden erillisselvityksen 17.6. teollisen maankäyttöpaineiden vaikutuksista saamelaisten kotiseutualueella. Selvityksen on laatinut Lapin yliopiston nuorempi tutkija, Maj ja Tor Nesslingin säätiön väitöskirjatutkija Kukka Ranta.
– Nykyiset sukupolvet yrittävät yhä sopeuttaa saamelaista elämäänsä aiempien sukupolvien aikana tapahtuneisiin valtaviin ympäristön muutoksiin. Saamelaisyhteiskunta on jälleen suurten muutosten ja sopeutumisen edessä. Ilmastonmuutos on 1990-luvulta lähtien alkanut vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön ja saamelaiselinkeinoihin, erityisesti poronhoitoon. Saamelaisten kotiseutualueeseen kohdistuu myös uusia teollisia maankäyttöpaineita energiasiirtymän tarpeisiin. – Keskeisimmiksi tulevaisuuden uhkakuviksi koetaan nyt kaivostoiminta ja tuulivoima, Ranta kirjoittaa.
Koneellista kullankaivuuta Kutturan alueella Hammastunturin paliskunnassa kesäkuussa 2018. Kuva: Kukka Ranta.
Energiasiirtymä fossiilitaloudesta hiilineutraaliin talouteen on välttämätöntä, ja Rannan mukaan tästä myös saamelaisten edustajat ovat yhtä mieltä. Suomessa arvellaan olevan runsaasti energiasiirtymässä tarvittavia kriittisiä raaka-aineita, ja valtaosa malminetsintätoiminnasta kohdistuu Lappiin. Akkumineraaleja ja harvinaisia maametalleja etsivät kaivosyhtiöt laajentavat yhä useammin toimintaansa saamelaisten kotiseutualueelle saamelaisten vastustamisesta huolimatta.
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset saamelaisyhteiskuntaan ja -kulttuuriin ovat vakava uhka. Niiden lieventämiseksi tulee tehdä töitä, mutta ei saamelaisten kustannuksella, vaan yhteistyössä, toteaa Ranta. – Kansainvälinen ilmastopaneeli on todennut, että alkuperäiskansojen perinnetiedon sisällyttäminen ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin tekisi niistä tehokkaampia.
Erillisselvitys luo yleiskatsauksen energiasiirtymään liittyvistä teollisista maankäyttöpaineista saamelaisten kotiseutualueella ja tarkastelee saamelaisten osallistumisoikeuksia maankäytön suunnittelussa ja päätöksissä. Ranta toteaa selvityksen näyttävän, että saamelaiset sivuutetaan systemaattisesti alueidensa maiden käyttöön liittyvässä päätöksenteossa.
Tervetuloa kuulemaan lisää julkaisutilaisuuteen, joka järjestetään 17.6. kello 10-15 Inarin Sajoksessa. Tilaisuus on suomenkielinen ja se tallennetaan. Lisätietoja tulossa.
Selvitys on osa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission erillisselvitysten sarjaa. Komission tehtävänä on selvittää saamelaisten kokemaa syrjintää ja assimilaatiota sekä tuoda esiin keinoja sovinnon rakentamiseksi alkuperäiskansa saamelaisten ja Suomen valtion välillä. Tiedot komissiolle valmistelluista selvityksistä löytyvät verkkosivuilta https://sdtsk.fi/julkaisut/.
Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tutkijat ovat tehneet erillisselvityksiä saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle. Tuoreen selvityksen aiheena on teolliset maankäyttöpaineet saamelaisten kotiseutualueella.
Saamelaisten kotiseutualueella on kaivoslain mukaista kaivostoimintaa nykyisellään lähinnä koneellisen kullankaivuun muodossa. Saamelaiskäräjien, saamelaisten paliskuntien ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittajien kanta koneelliseen kullankaivuuseen on lähtökohtaisesti kielteinen, sillä sen vaikutukset ympäristöön ja poronhoitoon ovat huomattavia, eikä kaivostoimintaa korvaavia maita enää ole olemassa. Kuva: Kukka Ranta, Vuotso 2023.
Väitöskirjatutkija Kukka Rannan erillisselvitys ”Väistämisalueita ei enää ole” – uudet teolliset maankäyttöpaineet saamelaisten kotiseutualueella julkaistaan 17.6.2025 Inarissa. Selvityksessä tarkastellaan saamelaisten osallistumisoikeuksia maankäytön suunnittelussa ja päätöksissä. Selvityksessä huomioidaan myös maankäyttöpaineiden vaikutuksia saamelaisten hyvinvointiin.
Rannan mukaan jokaisella alueella ja sukupolvella on omat kokemuksensa maiden menettämisestä ja valtakulttuuriin sulauttamisesta.
– Ilmastonmuutos on tuonut uusia haasteita, kun kiihtyvät ympäristön muutokset pakottavat saamelaisia jatkuvaan sopeutumiseen. Samaan aikaan energiasiirtymän tarpeisiin suunnitellut kaivokset ja tuulivoimapuistot nähdään tulevaisuuden suurimpana uhkakuvana, Ranta kertoo.
Erillisselvityksen mukaan maankäyttökysymyksissä on merkittäviä puutteita saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. Selvityksessä todetaan, että keskeisiä syitä ovat puutteellinen lainsäädäntö ja saamelaisia syrjivät yhteiskuntarakenteet, mikä näkyy viranomaisten ja tuomioistuinten saamelaisia systemaattisesti sivuuttavissa päätöksissä
– Saamelaiset kohtaavat jatkuvaa uhkaa maidensa ja vesiensä menettämisestä, huolta saamelaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta sekä pelkoa perinteisten elinkeinojen, erityisesti poronhoidon loppumisesta. Oikeudenmukaisen siirtymän ja sovinnon eteen Suomen tulee vahvistaa saamen kansan itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaista asemaa yhteiskunnassa, Ranta sanoo.
Rannan mukaan saamelaiskäräjälain uudistus on merkittävä parannus saamelaisten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi. Eduskunnan on tarkoitus äänestää asiasta juhannusviikolla.
Saamelaisen poronhoidon kohtaama syrjintä
Tutkijatohtori Anne-Maria Maggan jo aiemmin julkaistu erillisselvitys käsitteli suomalaisen poronhoitolainsäädännön ja paliskuntajärjestelmän vaikutuksia saamelaiseen poronhoitoon ja siidajärjestelmään.
Maggan selvityksen mukaan saamelaisen poronhoidon oikeudellinen asema Suomen lainsäädännössä on heikko.
”Paliskuntajärjestelmä on luotu suomalaisen poronhoitomallin pohjalle eikä siinä ole otettu huomioon saamelaisten perinteistä poronhoidon hallintamallia eli siidajärjestelmää. Saamelaista poronhoitoa tai siidajärjestelmää ei ole vieläkään tunnustettu Suomen poronhoitolaissa. Myös saamelaisten maaoikeudet ovat edelleen ratkaisematta”, erillisselvityksessä kerrotaan.
Militaarisen maankäytön vaikutukset saamelaisiin
Syksyllä on tulossa professori Laura Junka-Aikion ajankohtainen erillisselvitys puolustuspoliittisten ratkaisujen ja erityisesti militaarisen maankäytön vaikutuksista saamelaisiin.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien myötä sekä Suomen että Naton sotilaallisen varautumisen painopiste on siirtynyt pohjoiseen, ja Saamenmaa nähdään keskeiseksi myös arktisen alueen geopolitiikan näkökulmasta. Selvitys kartoittaa, miten esimerkiksi aiempaa laajemmat sotaharjoitukset ja maanpuolustuksellisten tavoitteiden painottuminen aluesuunnittelussa ja julkisessa keskustelussa vaikuttavat saamelaisten elinkeinoihin, kulttuuriin ja saamelaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa.
Junka-Aikion selvitys tuo esiin useita toimenpide-ehdotuksia, jotka ovat välttämättömiä sekä oikeudellisesta että maanpuolustustoiminnan sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta ja jotta haitat voidaan minimoida. Erillisselvityksen julkaisutilaisuus järjestetään 3.9.2025 Lapin yliopistolla.
Tausta: Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio
Valtioneuvosto asetti saamelaisten totuus- ja sovintokomission valtioneuvoston istunnossa syksyllä 2021. Komission tavoitteena on koota ja tehdä näkyväksi saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista. Tarkoituksena on, että totuus- ja sovintoprosessin tuloksena Suomen valtio kantaa vastuuta ja vahvistaa saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa yhdessä saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja muiden saamelaistoimijoiden kanssa.
Lisätietoa
Kukka Ranta, kukka.ranta@ulapland.fi Anne-Maria Magga, anne-maria.magga@ulapland.fi Laura Junka-Aikio, laura.junka-aikio@ulapland.fi
Saamelaisten oikeudet eivät toteudu kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ilmastokriisin ja ”vihreän siirtymän” hankkeiden ristipaineessa. Tämä käy ilmi Amnesty Internationalin Suomen, Ruotsin ja Norjan osastojen sekä Saamelaisneuvoston tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkimuksen ”Just transition or ‘green colonialism’?“ (Oikeudenmukainen siirtymä vai “vihreää kolonialismia”?) ovat toteuttaneet Amnesty Internationalin Suomen, Ruotsin ja Norjan osastot yhdessä Saamelaisneuvoston kanssa. Raportti perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on tarkasteltu Norjan, Ruotsin ja Suomen lainsäädäntöä ja politiikkatoimia. Kolme tapaustutkimusta toteutettiin tutkimalla virallisia asiakirjoja sekä tekemällä haastatteluja. Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan vuoksi raporttia varten ei ole ollut mahdollista tehdä tutkimusta Venäjän puoleisella Saamenmaalla. Kyseessä on Amnesty Internationalin ensimmäinen tutkimusraportti, jossa on tutkittu saamelaisiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia Pohjoismaissa.
Kukka Ranta työskenteli raportin parissa tutkimuskoordinaattorina ja tutkijana Oikeudenmukainen siirtymä Saamenmaalla -hankkeessa Amnesty Suomen osastolla 2023-2024 yhdessä Amnesty Suomen ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Elina Mikolan, Amnesty Norjan poliittisen neuvonantaja Aili Keskitalon sekä Amnesty Ruotsin vanhemman oikeudellisen asiantuntija Tilda Ponténin kanssa. Saamelaisneuvostosta projektikumppanina toimi Petra Laiti.
Amnestyposti 2023 | Kukka Ranta, teksti ja kuvat | julkaistu verkossa 10.8.2023
Áslat Holmberg ja Beaska Niillas vierailemassa St1 pääkonttorissa Helsingissä marraskuussa 2021, kuva: Kukka Ranta.
Fossiilisista polttoaineista irroittautuminen on välttämätöntä, mutta toteutuuko siirtymä oikeudenmukaisesti? Amnestypostin reportaasissa matkustetaan Saamenmaalle, missä esimerkiksi kaivosteollisuus ja tuulivoimalat uhkaavat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja.
Savupatsaat tupruttavat korkealle Gironvárrin eli Kiirunavaaran teollisuusalueen piipuista. Edessä levittäytyy laakso ja Kiirunan kaivoskaupunki taloineen. Vastakkaisen Luossavárrin eli Luossavaaran juurella Karin Kvarfordt Niia katsoo alas laaksoon ja sanoo: “Kaikki, mitä näet ympärillä, on Saamenmaata.” Takana kohoaa laskettelurinne, jossa hänen esivanhempiensa porot aikoinaan usein vasoivat.
Vielä 130 vuotta sitten Niian isoisovanhemmat laidunsivat porojaan vaarojen välisessä laaksossa. He elivät nomadista elämää ja jutasivat, eli kulkivat porojensa mukana kesä- ja talvilaidunten välillä, kahdeksan vuodenajan rytmittämänä.
– Sukuni on asunut täällä ikimuistoisista ajoista saakka. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat 1600-luvulta, jolloin kirkonmiehet alkoivat pakottaa saamelaisia kristinuskoon ja maksamaan veroja Ruotsin kruunulle.
Kuva: Karin Kvarfordt Niia.
Niia edustaa Gabnan saamelaiskylää, suomeksi sanottuna paliskuntaa. Ruotsissa on yhteensä 51 saamelaiskylää ja niillä on yksinoikeus poronhoitoon. Saamelaisten kotiseutualue kattaa noin puolet Ruotsista. Valtaosa Ruotsin 4600 poronhoitajasta asuu Pohjois-Ruotsissa, jossa parhaillaan on käynnissä maan historian suurimmat teolliset investoinnit.
Saamelaiset ovat monin paikoin menettäneet maansa lähes kokonaan. Syynä ovat pohjoisen monet raaka-aineet ja Ruotsissa erityisesti kaivosesiintymät, joita alettiin louhia jo 1600-luvulla. Siitä alkoi Saamenmaan avautuminen uudisasutukselle ja erilaisten elinkeinojen yhteentörmäys.
Kiirunan kaivoskaupunki sai alkunsa vuonna 1890, kun alueelle perustettiin Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolag, eli LKAB-kaivosyhtiö. Ensin alueelle saapui köyhiä työläisiä Ruotsista ja Suomesta. Kaupunki jatkoi laajenemistaan ja kaivostunnelit syvenemistään. Saamelaiset joutuivat väistämään ja sopeutumaan sukupolvi toisensa jälkeen. Kiirunan kaivos on nykyisin maailman suurin maanalainen rautakaivos; se tuottaa 80 prosenttia Euroopan unionin alueella tuotetusta raudasta.
Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme.
Kiirunavaaraa ympäröivät maan uumenista kasatut laajat kaivannaisjätevuoret. Louhinnasta vapautuva energia aiheuttaa jatkuvia maanjäristyksiä. 1970-luvulla kaivoskuilujen yläpuolinen maa alkoi näyttää murtumisen merkkejä. Samoihin aikoihin LKAB siirtyi sataprosenttisesti Ruotsin valtion omistukseen.
Vuonna 2004 LKAB ilmoitti Kiirunan kaupungille, että keskusta tulee siirtää romahtamisvaaran vuoksi. Kiirunan uuden keskustan avajaisia juhlittiin syyskuussa 2022. Miljardeja maksava siirtourakka jatkuu vielä vuosia ja kuluista vastaa enimmäkseen valtion kaivosyhtiö LKAB. Siirrolla mahdollistetaan maanalaisen rautakaivoksen jatkuva laajeneminen.
Lähitulevaisuudessa LKAB:n louhima rautamalmi käytetään sataprosenttisesti kehitteillä olevan fossiilivapaan teräksen tuotantoon ja siksi yhtiö laajentaa toimintaansa Kiirunassa, Svappavaarassa ja Jällivaarassa.
– Meiltä ei ole koskaan kysytty suostumusta, eikä Ruotsin valtio ole maksanut minkäänlaista kompensaatiota. LKAB on vienyt meidän maamme, Niia toteaa.
Gabnan saamelaiskylän maat ulottuvat kapealle kaistalle, jonka länsipuoleiset kesälaitumet sijaitsevat vuorilla ja itäpuoleiset talvilaitumet Kiirunan ja Pajalan kunnissa. Vielä 1960-luvulla Gabnan talvilaitumien metsät olivat jäljellä; vanhojen puiden oksilla kasvava luppo oli porojen tärkeää talviruokaa. 1970-luvulle mennessä hakkuut olivat jo tuhonneet metsät ja sitä myötä myös maajäkälä- ja luppovarat ehtyivät.
Ilmastonmuutos etenee lähes neljä kertaa nopeammin arktisilla alueilla ja vaikuttaa ankarasti luontaiselinkeinojen parissa elävien elämään. Jatkuvat sateet ja sahaavat lämpötilat kasaavat valtavia kinoksia ja sulattavat lumeen jäisiä kerroksia, eivätkä porot pääse kaivamaan talviruokaansa jään läpi. Poroja on jopa nääntynyt nälkään.
Poronhoitajat joutuvat turvautumaan entistä enemmän hätäruokintaan, mikä tietää lisäkuluja monien haasteiden keskellä. Ruokinta muuttaa porojen luontaista käyttäytymistä ja etäännyttää poronhoitajia perinnetiedosta. Poronhoito on saamelaisen kulttuurin ja uhanalaisten kielten tärkeimpiä kannattelijoita. Perinnetiedot siirtyvät tuleville sukupolville käytännön työssä suullisesti. Nyt nämä taidot ja tiedot ovat uhattuna monesta suunnasta.
Saamelainen porovuosi alkaa toukokuussa vasojen syntymästä. Perinteisesti porot paimennetaan hyvissä ajoin lähelle Norjan rajaa vuoristoalueen kesälaitumille lepäämään ja säästämään voimiaan ennen poikimista. Kaivosten ja kaupungin laajennuttua eri laidunalueiden välillä kulkeminen on jatkuvasti vaikeampaa; kaupungin kohdalla jäljellä on vain kapea kaistale. Normaalisti poroja paimennetaan rauhallisessa tahdissa, mutta Kiirunan ohittaminen on lähes mahdoton tehtävä häiriötekijöiden vuoksi.
– Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille. Tehtävä on suunniteltava huolellisesti, aloitettava aikaisin, eikä sitä voi koskaan toteuttaa viikonloppuna, jolloin muuta liikennettä on liikaa.
Ylhäällä vuorilla kesälaitumilla vastassa on valtavasti turisteja ajelemassa moottorikelkoilla ristiin rastiin, puhdasta lunta on lähes mahdotonta nähdä. Viime aikoina erityisesti helikopteriliikenne on aiheuttanut häiriötä herkkänä vasomisaikana. Niia laski hiljattain, että ilmassa oli samanaikaisesti 16 helikopteria viemässä hiihtäjiä tunturiin laskettelemaan. Porot pakenevat melua kauhuissaan, eikä rauhaa tunnu löytyvän mistään. Ja sen, minkä poro aistii, tuntee myös poronhoitaja sisimmässään.
Meidän täytyy pakottaa porot kulkemaan hyvin nopeasti ja käyttää apuna helikoptereita, mikä on traumaattista sekä poroille että poronhoitajille.
Gabnan saamelaiskylää halkovat myös Narvikin satamaan suuntaava raskaan liikenteen valtatie sekä malmijuna, jonka alle ruhjoutuu vuosittain satoja poroja. Teollinen liikenne näyttää vain kiihtyvän alueella, kun kaivospaineet laajenevat ja rautatieyhteyksiä suunnitellaan kytkettävän aina Suomeen saakka.
Joulukuussa 2019 Euroopan komissio esitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä unionista ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä, ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet on kirjattu vuonna 2021 voimaan astuneeseen eurooppalaiseen ilmastolakiin, joka sitoo jäsenvaltioita laillisesti.
Syyskuussa 2022 LKAB ilmoitti luopuvansa Kiirunan kaivoksella fossiilisen energian käytöstä ja aikovansa sähköistää kaiken toimintansa. Tähän saakka kaivosjätti on käyttänyt rautamalmin louhimiseen ja tuottamiseen fossiilista polttoainetta, dieseliä. Yhtiön aikeissa on muun muassa rakentaa Pohjois-Ruotsiin uusia pientuulivoimaloita. Lisäsähköä toivotaan myös Norjasta, joka on Euroopan suurin energianviejä.
Energiasiirtymä vaatii arviolta kuusinkertaisen määrän metalleja ja mineraaleja nykymäärään verrattuna. Parhaillaan Euroopan unionissa valmistellaan kriittisten raaka-aineiden säädöstä, jolla pyritään vahvistamaan EU:n omavaraisuutta vihreässä siirtymässä. EU on riippuvainen Kiinasta, jossa tuotetaan yli 90 prosenttia maailman harvinaisista maametalleista. Niitä tarvitaan esimerkiksi sähköajoneuvoihin tai fossiilivapaata energiaa tuottaviin tuuliturbiineihin.
Tammikuussa 2023 samaan aikaan, kun EU:n komissio vieraili Kiirunassa, LKAB kertoi löytäneensä Euroopan suurimman harvinaisten maametallien esiintymän Kiirunasta.
– Tämä on hyvä uutinen, ei vain LKAB:lle, alueelle ja ruotsalaisille, vaan myös Euroopalle ja ilmastolle, totesi LKAB:n toimitusjohtaja Jan Moström yhtiön tiedotteessa.
Arviolta yli miljoonan tonnin esiintymä sijaitsee Luossavaaran alla ja LKAB:n mukaan se on maailman suurin tunnettu harvinaisten metallien varanto. LKAB kaivaa parhaillaan maanalaista käytävää Kiirunavaarasta kohti uutta Per Geijerin esiintymää noin 100 metrin kuukausivauhdilla. Matkaa on yhteensä kahdeksan kilometriä.
Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Teolliset hankkeet etenevät vauhdilla ja ne vaativat valtavasti uutta maata. EU:n ympäristö- tai ilmastolainsäädännössä ei ole vielä tarkemmin määritelty oikeudenmukaisen siirtymän periaatteita, vaan keskustelu on vasta aluillaan. Käytännössä kansalliset lait määrittelevät, miten nopeasti etenevä energiasiirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti. Niian mielestä teollisuus on kaapannut vihreän siirtymän.
– Meille kaivos on katastrofi. Näemme maanalaisen kaivoksen seuraukset vieressämme: maa romahtaa ja kaupunkia siirretään. Uusi kaivos uhkaa katkaista porojen viimeisen jäljelle jääneen vaellusreitin kesä- ja talvilaitumien välillä.
Kaivos tietäisi perinteisen saamelaisen poronhoidon loppua Gabnan saamelaiskylälle. Niia ja monet saamelaiskylän jäsenet käyttävät valtavasti aikaa erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen, kokouksissa istumiseen ja oikeusmateriaalien kirjoittamiseen. Joka kuukausi saamelaiskylän hallitus kokoontuu käsittelemään viitisenkymmentä erilaista maankäyttöön liittyvää kysymystä, joista vain kriittisimmät ehditään käsitellä. Paine on valtava kaikissa ympäröivissä saamelaiskylissä.
– Taistelemme ajan kanssa. Meillä ei ole varaa palkata asianajajaa ja toimimme itse asiantuntijoina. Tässä on kysymys vallasta, kun vastapuolella on yhtiö, jolla on miljardeja ja armeijallinen asianajajia. Meille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Jatkuvat uhat ja sinnikäs taistelu vaikuttavat ratkaisevasti nuorten halukkuuteen jatkaa perinteisten elinkeinojen parissa.
– Meillä on suuri riski menettää nuoremme kaivoksille töihin, jossa on tarjolla helppoa rahaa.
Monet saamelaiset ovat päätyneet kaivoksille syystä tai toisesta.
– Olemme tehneet päätöksen perheessämme, ettemme mene kaivoksille töihin. Se olisi kuin tappaisi oman sielunsa.
Mielenterveysongelmat ovat yleisiä saamelaisyhteisöjen keskuudessa. Umeån yliopiston tutkimuksen mukaan Ruotsissa joka kolmas alle kolmekymmentävuotias saamelainen poronhoitaja on harkinnut itsemurhaa. Asiantuntijoiden mukaan yksi keskeinen keino ehkäistä itsemurhia on saamelaisten itsemääräämisoikeuden tukeminen, sillä jatkuva taistelu olemassaolosta ja maiden käytöstä aiheuttaa monille valtavaa ahdistusta.
Poronhoitajat ovat saamelaisoikeuksien taistelujen keskiössä, sillä ilman maata ei ole elämää.
– Uhkana on kielen ja kulttuurisen tiedon menettäminen, jos meillä ei ole mahdollista käyttää maitamme.
Niia ei aio luovuttaa.
– Olemme yhä täällä, ja meillä on yhä oikeutemme.
Oikeudenmukainen siirtymä Saamenmaalla
Ennakkosuostumuksen periaate (free, prior and informed consent, FPIC) on keskeinen osa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Se tarkoittaa, että valtioiden on hankittava alkuperäiskansoilta vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen alkuperäiskansojen asemaan tai oikeuksiin liittyvien hankkeiden hyväksymistä ja toimeenpanemista.
Amnestyn Suomen, Norjan ja Ruotsin osastot sekä Saamelaisneuvosto ovat käynnistäneet Just Transition in Sápmi -yhteistyöhankkeen. Kaksivuotinen hanke edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioimista ilmastotoimissa ja osana oikeudenmukaista vihreää siirtymää. Irrottautuminen fossiilisista polttoaineista on välttämätöntä, mutta energiasiirtymä täytyy toteuttaa oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeuksia loukkaamatta.
Per Antti Labba, Juha Tornensis, Minna Näkkäläjärvi, Laura Olsén-Ljetoff ja Anni-Helena Ruotsala.
Toukokuussa 2020 Käsivarren paliskunnan poronhoitaja Minna Näkkäläjärvi oli sokissa. Hietakeron alueelle, keskelle Erkunan siidan elintärkeää poronhoitoaluetta, myönnettiin Helsingin kokoinen kaivosvaraus. Aiemmin vuonna 2016 viereisen Kova-Labban siidan maille Lätäsenoon myönnettiin malminetsintälupa, ja lisäksi keväällä 2022 Ruossakeroon tehtiin uusi kaivosvaraus.
Käsivarsi on harvoja alueita Suomessa, jossa saamelaisten perinteiseen siidajärjestelmään perustuva poronhoito on yhä elossa. Kaivostoiminta tietäisi poronhoidon loppua. Minna Näkkäläjärvellä on suuri huoli, miten nuoret haluavat sitoutua saamelaiseen elämään jatkuvan uhan edessä ja miten ikiaikainen saamelainen tietotaito saadaan siirtymään seuraaville sukupolville.
Kesällä 2020 Näkkäläjärvi perusti Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen, joka keräsi muutamassa kuukaudessa lähes 40 000 allekirjoitusta adressiin alueen suojelemiseksi. Marraskuussa 2021 joukko Käsivarren porosaamelaisia valitti Hietakeron varauksesta YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Vuonna 2022 YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomen valtiolle väkiaikaismääräyksen kaivostoiminnan keskeyttämiseksi Lätäsenolla ja Ruossakerolla, ja tutkii tapauksia. Myös YK:n lapsenoikeuksien komitea tutkii Lätäsenon tilannetta.
Valitusprossit kestävät vuosia antaen saamelaisille kaivattua rauhaa elinkeinonsa parissa, mutta minä hetkenä hyvänsä kaivosyhtiöt voivat särkeä aluevarauksillaan saamelaisnuoren haaveet elämästä poronhoitajana kotiseudullaan.
Tuulipuisto etenee vastustuksesta huolimatta
Áslat Holmberg ja Beaska Niillas.
Marraskuussa 2021 Saamelaisneuvoston presidentti Áslat Holmberg ja Norjan saamelaiskäräjien edustaja Beaska Niillas vierailivat energiayhtiö St1:n pääkonttorilla Helsingissä. St1 toimii enemmistöomistajana ja päärahoittajana Grenselandet AS -yhtiössä, joka suunnittelee Davvi-tuulipuiston rakentamista Tenojokilaaksoon, saamelaisten pyhälle Rástigáisan tunturialueelle Norjaan.
Saamelaispoliitikot toivat energiayhtiölle painavan viestin: “Vaikka St1 tekee oikein siirtymällä pois fossiilisista polttoaineista, sitä ei voida tehdä poistamalla alkuperäiskansoja. St1:n on ymmärrettävä, että he likaavat kätensä kulttuurisella kansanmurhalla, jos he jatkavat näitä projekteja.”
Beaska Niillas sai tiedon suunnitelmista alun perin median kautta. Davvi-tuulipuiston suunnitelmia valmisteltiin kahdeksan vuotta ilman neuvotteluja saamelaisten kanssa. Vuonna 2017 järjestetyissä yhteisökuulemisissa saamelaisten kanta oli selvä: alueelle ei haluta teollista toimintaa. Tuulipuisto katkaisisi alueen poronhoitajien vaellusreitin ja kasvattaisi laidunpaineita myös ympäröivillä poronhoitoalueilla. Vaikka hanke kohtaa laajaa alueellista vastustusta, Davvi-tuulipuiston suunnitelmat etenevät.
Tuulipuistot todettiin laittomiksi Norjassa
Maja Kristine Jåman.
Maja Kristine Jåman saamelaisyhteisö Fosenin niemimaalla, lähellä Trondheimia, on kamppaillut tuulivoimaloita vastaan jo parikymmentä vuotta. Kesällä 2020 eteläsaamelaisten elintärkeille talvilaidunmaille valmistui yhteensä 151 tuuliturbiinia, kilometreittäin voimalinjoja ja teitä. Ne ovat tuhonneet yli puolet Fosenin poronhoidon talvilaitumista.
Tuulivoimalat rakennettiin, vaikka alueen saamelaiset poronhoitajat vastustivat suunnitelmia alusta lähtien. Asiasta valitettiin myös oikeuteen ja YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) määräsi Norjan valtion pysäyttämään tuulivoimahankkeen rakentamisen.
Lopulta Norjan korkein oikeus teki lokakuussa 2021 yksimielisen päätöksen: Fosenin niemimaan kahden tuulipuiston toimiluvat ovat mitättömiä, koska ne rikkovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.
Helmi–maaliskuun vaihteessa 2023 korkeimman oikeuden päätöksestä oli kulunut 500 päivää, eikä Norjan hallitus ollut ryhtynyt toimenpiteisiin. Saamelaisnuoret kokoontuivat Osloon ja sulkivat reilun viikon mittaisen mielenosoituksen aikana useita ministeriöitä, kunnes pääministeri pyysi anteeksi ja lupasi korjata todetut ihmisoikeusloukkaukset. Norjan hallitus on kuitenkin haluton purkamaan tuulivoimaloita.
Suomi ei voi olla ihmisoikeuksien edelläkävijä ja puolestapuhuja, jos saamelaisten oikeuksia ei kunnioiteta. Niin kauan, kun Suomi ei korjaa ihmisoikeusvalvontaelinten toteamia ihmisoikeusloukkauksia ja uudista saamelaiskäräjälakia, Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Saamelaiskäräjälain uudistus on otettava osaksi hallitusohjelmaa ja toteutettava välittömästi heti vaalikauden alussa edellisellä hallituskaudella työskennelleen toimikunnan esityksen mukaisesti.
Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa kolmen hallituskauden aikana. Helmikuussa 2023 saamelaiskäräjälain uudistaminen kaatui perustuslakivaliokuntaan, vaikka laille ei nähty perustuslaillisia esteitä ja valtiosääntöoikeudellisesti asiassa ei ollut epäselvyyksiä. Syyt ovat olleet poliittisia.
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa, jolla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus.
Perusoikeuksien yhtenä lähtökohtana on ihmisten yhdenvertaisuus. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan erityissäännöksiä, joilla saamelaisten kohdalla turvataan alkuperäiskansan olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estetään sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeusylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, sekä saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Kansallisessa oikeudessa perustuslaki luo perustan saamelaisten kulttuuri-itsehallinnolle, josta säädetään tarkemmin vuonna 1996 voimaan tulleessa saamelaiskäräjälaissa.
“Valtion maata”: Perustuslain mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Suomessa saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesialasta yli 90 prosenttia on valtion hallinnassa. Kuva: Kukka Ranta.
Saamelaiset ovat itse pitäneet lakia epäonnistuneena heti sen voimaantulosta saakka. Eduskunnassa lainvalmistelussa saamelaiskäräjälakiin säädettiin niin sanottu lappalaiskriteeri vastoin saamelaisten hyväksyntää. Vaaraksi nähtiin saamelaiskäräjien suomalaistuminen.
Euroopan neuvoston ja YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet, kuten ihmisoikeuskomitea ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitea ovat useita kertoja nostaneet esiin saamelaisten itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden puutteet, sekä ovat selväsanaisesti todenneet, että puuttumalla saamelaisten omaan itsemäärittelyyn Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Myös ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (UPR) ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijakomitea (EMRIP) ovat suositelleet saamelaiskäräjälain uudistamista.
Ongelmana on monin osin vanhentunut saamelaiskäräjälaki, ristiriitainen saamelaismääritelmä ja sen tulkinta. Vallitsevaan ihmisoikeusloukkaustilaan on selkeä kansainvälisen oikeuden mukainen ratkaisu: saamelaiskäräjälain uudistaminen, vaaliluettelon kriteerien ja neuvotteluvelvoitteen selkiyttäminen. Saamelaiskäräjälain uudistus edellisellä hallituskaudella toimineen toimikunnan esityksen mukaisesti vastaa ihmisoikeuselinten vaatimuksiin.
Saamelaiskäräjälain uudistuksella laaja ihmisoikeusjärjestöjen tuki
Amnestyn lisäksi lain uudistamista ovat vaatineet kaikki keskeiset ihmisoikeustahot, kuten:
Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista artiklassa 33 todetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen.
Suomi on hyväksynyt vuonna 2014 YK:n yleiskokouksen yhteydessä pidetyssä alkuperäiskansojen huippukokouksessa loppuasiakirjan, mikä vahvistaa valtioiden sitoutumisen YK:n alkuperäiskansajulistukseen ja sen periaatteiden täytäntöönpanoon.
Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä käytetään perusteluna kansainvälisten ihmisoikeuselinten ratkaisuissa ja siksi se on merkittävä. Vuonna 2007 hyväksytty julistus on yhteenveto useissa kansainvälisissä ihmisoikeus- ja muissa sopimuksissa tunnustetuista säännöistä ja periaatteista, ja se on selkein ja kokonaisvaltaisin dokumentti alkuperäiskansojen oikeuksista.
”Jos Suomi haluaa olla kansainvälisiä sopimuksia noudattava oikeusvaltio, meidän on saatettava alkuperäiskansa saamelaisia koskeva lainsäädäntö itse hyväksymiemme kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaiselle tasolle”
Saamelaiskäräjälain vuosia jatkunut käsittely nostanut vihapuhetta
Saamelaiskäräjälain ympärillä pitkään jatkunut epävarmuus saamelaisten oikeudellisesta asemasta, sekä lain ympärillä riehuva vihapuheen täyttämä yhteiskunnallinen keskustelu ovat vaikuttaneet haitallisesti saamelaisten hyvinvointiin ja traumatisoineet saamelaissukupolvia, sekä horjuttaneet saamelaisten yhdenvertaista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artiklan mukaan alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan sekä oikeus käyttää omaa kieltään. Artikla 2 kieltää lasten syrjinnän.
Lapsiasiavaltuutetun selvityksen (2023) mukaan saamelaislapset tarvitsevat vahvistusta identiteetilleen, mutta monet joutuvat salaamaan saamelaisuutensa syrjinnän pelossa. Selvitykseen osallistuneet saamelaisnuoret pitävät tärkeimpinä keinoina saamelaislasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi saamelaistiedon lisäämistä, mikä myös vähentäisi syrjintää ja kiusaamista.
Oikeusministeriön selvityksen (2022) mukaan alkuperäiskansa saamelaisten vaientaminen ja yhteiskunnallisen osallistumisen rajoittaminen on yleisempää kuin muilla vähemmistöryhmillä. Vihapuheen tai häirinnän yleisin tapahtumapaikka on internet. Lähes puolet tutkimukseen vastanneista kertoi kokeneensa vihapuhetta tai häirintää, ja tekijä oli useimmiten poliitikko tai julkisessa asemassa oleva henkilö. Kahdella kolmasosalla vastaajista vihapuhe tai häirintä on vaikuttanut psyykkiseen terveyteen.
Saamelaiskäräjät on saamelaisten itsehallintoelin ja se kokoontuu saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa. Käräjien tehtävä on toteuttaa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa sekä turvata saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilyminen ja kehittyminen perustuslain mukaisesti. Kuva: Kukka Ranta
Suomen valtion tulee kantaa vastuunsa totuus- ja sovintokomission aikana
Suomessa on käynnissä Suomen valtion ja saamelaisten välinen totuus- ja sovintokomissio, jonka ”tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida historiallista ja nykyistä syrjintää, mukaan lukien valtion sulauttamispolitiikkaa, sekä oikeuksien loukkauksia.”
Komission mandaatissa todetaan, ”totuus- ja sovintoprosessin tuloksena Suomen valtio kantaa vastuuta ja yhdessä saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja muiden saamelaistoimijoiden kanssa vahvistaa saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa.”
Totuus- ja sovintokomission komissaarit vetosivat mielipidekirjoituksessaan saamelaiskäräjälain uudistamisen puolesta totuus- ja sovintokomission haastavan työn onnistumiseksi. Lain uudistamatta jättäminen vahvistaa saamelaisten epäluottamusta Suomen valtiota kohtaan, sekä kasvattaa ylisukupolvisia traumoja, joita komission tehtävänä on purkaa.
Totuus- ja sovintokomission työn pitäisi valmistua 2023 vuoden loppuun mennessä, mutta työ on vielä kesken. Komissio on pyytänyt jatkoaikaa ja -rahoitusta toiminnalleen vuoden 2025 loppuun saakka ja se on nyt uuden hallituksen päätettävissä.
Saamelaisten oikeuksien edistäminen osaksi hallitusohjelmaa
Huhtikuussa 2023 valtiopäivien avajaispäivänä Suomen Saamelaisnuoret järjestivät eduskunnan edustalla mielenosoituksen, jolla haluttiin muistuttaa uusia kansanedustajia saamelaisten ihmisoikeuksista. Mielenosoittajat vaativat, että uusi eduskunta uudistaisi saamelaiskäräjälain.
Samaan aikaan New Yorkissa YK:n oli käynnissä alkuperäiskansojen pysyvä foorumi (UNPFII), jossa saamelaisedustajien – Suomen Saamelaiskäräjien, Saamelaisneuvoston ja Suomen Saamelaisnuoret ry:n – yksi keskeinen viesti Suomesta oli saamelaiskäräjälain kaatuminen eduskunnassa ja saamelaisten itsemääräämisoikeuden heikko tila.
Niin kauan, kun Suomi ei korjaa ihmisoikeusvalvontaelinten toteamia ihmisoikeusloukkauksia ja uudista saamelaiskäräjälakia, Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Saamelaiskäräjälain uudistus on otettava osaksi hallitusohjelmaa ja toteutettava heti vaalikauden alussa edellisellä hallituskaudella työskennelleen toimikunnan esityksen mukaisesti.
Esityksellä on saamelaisten enemmistön vahva tuki. Toteutuessaan uudistus saattaisi Suomen lainsäädännön huomattavasti aiempaa paremmin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimusten tasolle viime vuosikymmeninä tapahtuneen kansainvälisen oikeuden kehityksen mukaisesti.
Uudistus olisi merkittävä askel saamelaisten itsemääräämisoikeuden edistämisessä, itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytysten parantamisessa, sekä todettujen ihmisoikeusloukkausten poistamisessa.
Journalisti-lehti 6.2.2023 | Kukka Ranta, teksti | kuva Aapo Huhta, kuva
Kuva: Aapo Huhta
Freetoimittajana työskennellessäni kuulen journalisteilta toistuvasti saman asian. Saamelaisaiheista ei tiedetä riittävästi, eikä niistä uskalleta kirjoittaa, koska toimituksissa ei ole aikaa perehtyä monimutkaisina pidettyihin asioihin.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja kirjoitti hiljattain (23. 11. 2022), että ”saamelaiset herkästi riitelevät sekä keskenään että kaikkien ulkopuolisten kanssa”. Sama väite toistuu usein suurissa tiedotusvälineissä, viime aikoina esimerkiksi Iltalehdessä (12. 11. 2022). Vielä muutama vuosi sitten riitaisuus oli yksi saamelaisia käsittelevien juttujen yleisimmistä näkökulmista.
Saamelaisten poliittiset erimielisyydet esitetään koko kansan hankalana ominaisuutena. Suomalaiset poliitikot taas saavat väitellä keskenään kaikessa rauhassa ilman, että se määrittää suomalaisuutta.
Leimaaminen onlaiskaa journalismia. Yksi syy laiskuudelle on toimittajien heikko yleistieto saamelaisista. Suomalainen peruskoulu on sivuuttanut saamelaiset opetuksessaan lähes täysin. Se vähä, mitä oppikirjoissa kerrotaan, perustuu enimmäkseen suomalaisten näkemyksiin saamelaisista ja stereotypioihin.
Syyte kansan riitaisuudesta on kansanryhmää leimaava ja ihmisarvoa loukkaava. Se heikentää saamelaisten halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kaventaa sananvapautta.
Toimittajat ulkoistavat laajojen yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyn saamelaisten sisäiseksi asiaksi, jossa suomalaiset ovat osattomia sivustaseuraajia.
Saamelaisia käsittelevän journalismin tulisi tarkastella enemmän suomalaisen yhteiskunnan rakenteita. Sen pitäisi keskittyä syihin, jotka johtavat epäoikeudenmukaisuuksiin, kuten esimerkiksi puutteellisiin tai toteutumattomiin lakeihin.
Toimitukset käyttävät suurta valtaa päättäessään, kenelle antavat äänen. Saamelaiset jäävät usein yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Saamelaiset tutkijat, saamelaiskäräjien edustajat ja asiantuntijat loistavat poissaolollaan suomalaisessa mediassa.
Televisiossa keskustellaan usein saamelaisia koskevista aiheista, vaikka paikalla ei ole yhtään saamelaista tai aiheen asiantuntijaa. Näin kävi muun muassa A-studiossa heinäkuussa 2021.
On tavallista nähdä suomalaisia kansanedustajia kertomassa valmistelemistaan ja ajamistaan asioista. Ei pitäisi olla vaikeaa ottaa yhteys saamelaisten omaan itsehallintoelimeen saamelaiskäräjiin tai pyytää saamelainen tutkija kertomaan kansansa asioista.
Toisaalta yksittäinen saamelainen haastateltava joutuu usein asemaan, jossa hän edustaa koko kansaa ja joutuu vastaamaan mihin tahansa lainsäädännölliseen, historialliseen tai kulttuurilliseen kysymykseen. Suomalainen elokuvantekijä tai kirjailija saa keskittyä puhumaan ihan vain omasta teoksestaan.
Faktapohjaisen tiedon takaamiseksi tarvittaisiin saamelaisvieraiden lisäksi myös saamelaisia toimittajia. Ylellä on esimerkiksi saamelainen toimitus Yle Sápmi, jonka kanssa Ylen muut toimitukset voisivat tehdä laajemmin yhteistyötä.
Politiikassa vaikuttavat erilaiset intressit. Saamelaisten kotiseutualueella moni asia kulminoituu siihen, kuka saa hallita maankäyttöä ja luonnonvaroja. Pohjoisen alueen investoinneista ja taloudellisista hankkeista uutisoidaan tyypillisesti ilman, että saamelaisia tai saamelaisten kotiseutualuetta edes mainitaan.
Saamelaiskäräjälain uudistamisesta uutisoidaan yksilöitä repivänä identiteettikamppailuna, vaikka kyse on alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja kollektiivisista oikeuksista. Media viljelee mielikuvia riitojen ja konfliktien täyttämästä saamelaiskiistasta sotaisilla sanavalinnoilla esimerkiksi poteroissa pysymisestä (Suomenmaa 25. 1. 2023) ja aselevosta (Lapin Kansa 11. 9. 2020).
Saamelaisoikeuksien edetessä vihapuheen ja rasismin määrä kasvaa, ja se traumatisoi yhä uusia saamelaissukupolvia. Rakenteellinen tietovaje on erinomainen alusta disinformaatiolle.
Median tulisi ymmärtää paremmin roolinsa saamelaiskäräjälain ympärille rakennetun konfliktin keskellä ja kantaa vastuu siitä, että luotettavaa ja perusteellista tietoa on riittävästi saatavilla.
Kukka Ranta
40-vuotias freetoimittaja, valokuvaaja ja väitöskirjatutkija Lapin yliopistossa.
Kirjoittaa ja kuvaa muun muassa HelsinginSanomiin, MaailmanKuvalehteen ja Ylelle.
Julkaissut useita tietokirjoja, viimeisimpänä Vastatuuleen – Saamenkansanpakkosuomalaistamisesta (Kustantamo S&S 2019) yhdessä JaanaKannisen kanssa.
Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopiston kehitystutkimuksen oppiaineesta, visuaalisen journalismin opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa.
6. helmikuuta vietetään saamelaisten kansallispäivää. Juhlapäivää varjostaa eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen.
Kuudentena helmikuuta vuonna 1917 sataviitisenkymmentä saamelaista Norjasta ja Ruotsista kokoontui ensimmäistä kertaa pohjoismaiseen kokoukseen Norjan Trondheimissa. Kokous sitoi saamelaiset yhteen kansana ja loi saamelaispolitiikan perustan yli valtiorajojen. Trondheimin kokouksen merkitystä pidetään niin suurena, että sitä on juhlittu saamelaisten kansallispäivänä vuodesta 1992 lähtien.
Suomessa saamelaisten järjestäytyminen käynnistyi sotien jälkeen. Vuonna 1949 valtioneuvosto asetti ensimmäisen saamelaisasiain komitean suunnittelemaan valtion toimenpiteitä saamelaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Komitean yksi keskeinen tehtävä oli määritellä, kuka on saamelainen. Vuonna 1952 valmistuneessa komiteamietinnössä tärkein saamelaisuuden kriteeri oli saamen kieli, joka osoittaa selkeimmin elävää yhteyttä saamelaiseen kulttuuriin.
Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin.
1950-luvulta lähtien saamelaisten pohjoismainen yhteistyö tiivistyi ja poliittinen saamelaisliike voimistui. Suomi oli 1970-luvulla saamelaisoikeuksien edelläkävijä, kun saamelaisten itsehallinto eteni naapurimaita nopeammin. Tällöinkin saamelaisvaltuuskuntaa koskevassa asetuksessa saamelaismääritelmän ja vaalikelpoisuuden tärkein peruste oli saamen kieli.
Saamelaiskäräjät perustettiin lailla ensin Norjassa vuonna 1989 ja seuraavaksi Ruotsissa vuonna 1993. Sekä Norjassa että Ruotsissa kieliperusteisen saamelaismääritelmän malli otettiin Suomen saamelaisvaltuuskunnasta. Sittemmin Suomi on lähtenyt eri linjoille ja on jäänyt alkuperäiskansoja koskevassa oikeuskehityksessä naapurimaitaan jälkeen.
Vuonna 1990 valmistui saamelaisvaltuuskunnan pitkään valmistelema saamelaislakiehdotus. Siinä ehdotettiin, että saamelaisalueella sijaitsevat valtion maat siirrettäisiin historiallisten lapinkylien eli saamelaisten siidojen yhteisomistukseen.
Ehdotus sai ankaraa vastustusta erityisesti pohjoisen suomalaisväestön keskuudessa. Moni pelkäsi menettävänsä oikeuksiaan, vaikkei yksityisiin oikeuksiin esitetty muutoksia. 1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Kiistojen rauhoittamiseksi oikeusministeriössä alettiin valmistella saamelaisten kulttuuri-itsehallintolakikokonaisuutta maaoikeuskysymyksistä erillään. Saamelaisten asema alkuperäiskansana vahvistettiin vuonna 1995 Suomen perustuslaissa, joka muodostaa itsehallinnon perustan. Tarkemmin asiasta säädetään saamelaiskäräjälaissa, joka tuli voimaan tammikuussa 1996.
1990-luvulta alkaen saamelaisiin kohdistuva vihapuhe alkoi yltyä sitä kovemmaksi mitä pidemmälle saamelaisoikeudet olivat etenemässä.
Muista Pohjoismaista poiketen Suomen saamelaiskäräjälakiin tuli kielimääritelmän rinnalle lappalaiskriteeri: ”että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa”.
Eduskunnassa lakia säätäessä lappalaiskriteeriin tarkoitettu vuosiluku 1875 tippui pois perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti ja ilman saamelaisten hyväksyntää. Alkuperäinen ehdotus ulotti tarkastelun vuonna 1875 tai sen jälkeen laadittuihin maa-, veronkanto- tai henkikirjoihin, eli tätä ennen henkikirjoihin merkityt esivanhemmat eivät olisi riittäneet saamelaiskriteerin täyttymiseen”. Saamelaismääritelmästä tuli ristiriitainen, kun kielitaitovaatimus kattaa kolme sukupolvea taaksepäin, mutta lappalaiskriteeri on ilman aikarajaa.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien ja näkivät vaarana saamelaiskäräjien suomalaistumisen. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon on hakeutunut 1990-luvun lopulta alkaen ihmisiä hyvin vanhojen elinkeinoluetteloiden perusteella. Kaukaisen lapinveron maksajina on ollut myös suomalaisia, eikä pelkkä merkintä maa-, veronkanto- tai henkikirjassa ole todiste etnisestä saamelaisuudesta.
Kansainväliset ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet, kuten YK:n ihmisoikeuskomitea ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitea (CERD), ovat useita kertoja hyvin selväsanaisesti todenneet, että Suomen nykyinen, monin osin vanhentunut ja liian tulkinnanvarainen saamelaiskäräjälaki loukkaa ihmisoikeuksia.
Saamelaiset ovat pitäneet lakia virheellisenä heti alusta lähtien – vaarana on saamelaiskäräjien suomalaistuminen.
Alkuperäiskansana saamelaisilla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus, joka tarkoittaa myös oikeutta kansan itsemäärittelyyn. Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen julistuksen 33 artiklassa todetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä omasta identiteetistään tai jäsenyydestään tapojensa ja perinteidensä mukaisesti. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä toimielintensä rakenteet ja valita niiden jäsenet omia menettelyjään noudattaen. Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa kolmen hallituskauden aikana, mutta uudistus näyttää tyssäävän aina saamelaismääritelmään. Saamelaiset ovat kannattaneet kielimääritelmää johdonmukaisesti jo ensimmäisestä komiteamietinnöstä lähtien, ja se pohjautuu pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, jonka Suomen valtio on alustavasti hyväksynyt. Alun perin saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon säätämisen yhteydessä esitettiin, että itsehallinto olisi dynaamista ja saamelaiset voisivat kehittää itsehallintoaan. Saamelaiskäräjälakiin ei kuitenkaan ole tehty itsehallintoa kehittäviä muutoksia lain lähes 30 vuoden voimassaolon aikana.
Saamelaiskäräjälain muuttaminen hallituksen esityksen mukaisesti olisi merkittävä askel saamelaisten itsemääräämisoikeuden edistämisessä, itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytysten parantamisessa, sekä todettujen ihmisoikeusloukkausten poistamisessa.
Saamelaiskäräjälain uudistusta edellyttävät Suomen kansainväliset velvoitteet. Kansainvälinen oikeus on asiassa selkeä. Toteutuessaan uudistus saattaa Suomen lainsäädännön huomattavasti aiempaa paremmin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimusten tasolle viime vuosikymmeninä tapahtuneen kansainvälisen oikeuden kehityksen mukaisesti.
Erityissäännösten tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen olemassaolo ja perinteisten kulttuurien erityispiirteet sekä estää sulautuminen valtaväestön kulttuuriin.
Saamelaisille kansallispäivä on juhlapäivä, mutta sitä varjostaa erityisesti eduskunnassa viime metreillä roikkuva saamelaiskäräjälain uudistaminen. Saamelaisilla ei ole aikaa levätä, vaan heidän on jatkuvasti puolustettava oikeuksiaan erilaisilta uhilta.
Ensimmäisestä komiteamietinnöstä on kulunut yli 70 vuotta, ja saamelaisten ensimmäisestä Trondheimin järjestäytymisestä yli sata vuotta. Saamelaiset kamppailevat yhä samojen haasteiden kanssa. Saamelaisia on pakkosulautettu valtaväestöön ja -kulttuuriin erilaisin keinoin vuosisatojen ajan. Saamenmaalla jokaisella alueella ja sukupolvella on omat kokemuksensa pakkosulauttamisesta ja maiden menetyksistä, joista saamen kansa kantaa kollektiivista, ylisukupolvista traumaa.
Suomessa on käynnissä totuus- ja sovintokomissio, Norjassa työ on loppuvaiheessa ja Ruotsissa komissiota valmistellaan. Totuus- ja sovintokomissiotyössä on kyse sekä menneisyyden vääryyksien että tämän päivän oikeusloukkauksien tunnistamisesta. Suomen komissaarit vetosivat hiljattain saamelaiskäräjälain uudistamisen puolesta totuus- ja sovintokomission työn helpottamiseksi. Keskeistä on, että valtio ja koko yhteiskunta saadaan sitoutumaan haitallisten rakenteiden korjaamiseen, jotta sovinto olisi mahdollista.
Trondheimin kokouksessa yksi keskeinen vaatimus oli syrjinnän lopettaminen. Nyt yli sata vuotta myöhemmin vihapuhe saamelaisia kohtaan käy yhä kovemmilla kierroksilla. Uhkaukset ja häirintä kasvavat sitä kovemmaksi, mitä lähempänä saamelaiskäräjälain uudistus on toteutua. Erityisesti saamelaisnuoret ovat kertoneet kokevansa nykyilmapiirin traumatisoivana ja uskonsa oikeusvaltioon horjuvan.
Suomen tulee turvata saamelaisten ja saamelaisnuorten oikeus kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Saamelaiskäräjälain uudistus on ihmisoikeuskysymys.
Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid!
Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
Teksti: Kukka Ranta
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijaharjoittelijana Amnestyn Suomen osastossa ja väitöskirjatutkijana Lapin yliopistossa. Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Kuva: Karin Kvarfordt Niia.
Per Antti Labba, Juha Tornensis, Minna Näkkäläjärvi, Laura Olsén-Ljetoff ja Anni-Helena Ruotsala.
Maja Kristine Jåman.
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.