Elämää romanileirissä

Helsingin Kalasataman romanit ovat kiertäneet maasta toiseen työtä etsimässä. Häädöistä on tullut eurooppalainen tapa suhtautua heihin.

Kuvat ja teksti © Kukka Ranta
Kuvakertomus © Markus Pentikäinen ja Kukka Ranta.

Lue aiheeseen liittyvä Kukka Rannan reportaasi Leiristä leiriin SK:sta 34/2011 (ilm. 26.8.), sekä 26.8.2011 SK:ssä julkaistu artikkeli Romanileiriläisten lapset pääsevät kouluun Vantaalla, Helsinki pohtii.

Lutkamarssi Suomessa viikonloppuna – ”raiskaus ei ole omasta käytöksestä kiinni”

”Lutkamarssi uudistaa feminismiä ja vahvistaa itsemääräämisoikeutta.”

Heidi Räihän maalaamassa banderollissa kysytään, aiheuttaako raiskauksia minihame, humalatila vai raiskaajat? Kuvat: Kukka Ranta.

Opiskelija Heidi Räihä, 28, kastaa sormensa maalipurkkiin ja levittää punaista viivaa banderollikankaaseen. Hän on yksi Lutkamarssin järjestäjistä. Kansainvälinen feministinen marssi järjestetään Suomessa lauantaina 6. elokuuta.

Helsingissä uuden ylioppilastalon banderollitalkoissa häärää toistakymmentä aktiivia. Toimijoita on niin Helsingistä, Turusta kuin Tampereelta yhteensä lähes satakunta. Heidi Räihä tuli mukaan ensikertalaisena, kuten kymmenet muutkin.

Räihä seurasi pitkin kevättä mediasta Slut Walk -ilmiön herättämää julkista keskustelua maailmalla ja alkoi toivoa, että marssi järjestettäisiin myös Suomessa. Kun Facebookista tuli kutsu osallistua toimintaan, Räihä liittyi muiden feministien joukkoon.

Lutkamarssin banderollityöpajassa häärää myös pidemmän linjan feministiaktiivi, 23-vuotias sukupuolentutkimuksen opiskelija Vuokko Viljanen.

”Feminismiä on pidetty marginaalisena alakulttuurina. Pitkään on ollut feministisiä järjestöjä ja instituutioita, mutta nyt kuhisee erityisesti ruohonjuuritasolla”, hän sanoo.Ihmiset ryhmittyvät maailmanlaajuisesti, ja liike on kaikkea muuta kuin marginaalinen.

Vastalause syyllistämiselle

Muutamassa kuukaudessa runsaasti mediahuomiota saanut Lutkamarssi on pyyhkäissyt pitkin mantereita USA:sta Australiaan, Rio de Janeirosta Lontooseen ja Etelä-Afrikasta Pohjoismaihin. Myös Delhissä järjestettiin oma Slutwalk heinäkuun lopussa.

Kaikki alkoi siitä, kun torontolainen poliisi ohjeisti tammikuussa Yorkin yliopistolla pitämässään puheessa, ettei naisten tulisi pukeutua kuin huorat. Raiskauksen uhrin syyllistämiseen kyllästyneet tuhannet feministit järjestivät vastaukseksi Lutkamarssin.

Neljäkymmentä vuotta sitten feministinen liike sai potkua, kun New Yorkin feministit marssivat vuoden 1968 Miss Amerikka -kilpailun yhteydessä mielenosoituskyltteineen. Naiset heittivät patriarkan miellyttämisen symboleita, kuten rintaliivejä, korkokenkiä ja Playboy-lehtiä ”vapautuksen roska-astiaan”.

Tänään sadat tuhannet naiset ja myös miehet marssivat vapautuneesti ympäri maailmaa, monet rintaliivit näkyvästi yllään. Poliisin lipsahdus Kanadassa yhdisti ihmisiä ympäri maailmaa, kun globaalimedia mahdollisti kokemusten jakamisen. Seksuaalinen ahdistelu, raiskaus ja uhrin syyllistäminen ovat universaaleja ilmiöitä.

Seksuaalirikokset kasvussa

Lutkamarssin järjestelijöistä monet ovat kokeneet puristelua, huorittelua ja jatkuvaa ulkonäön perusteella tapahtuvaa arvostelua.

Suomessa viranomaisten tietoon tuli vuonna 2010 yli 800 raiskaustapausta. Arviolta yhdeksän kymmenestä raiskauksesta jää ilmoittamatta. Viime vuosikymmeneen verrattuna uhrien määrä on kasvanut kolmanneksen.

”Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen soitetaan noin kahdeksan puhelua päivässä, joista useimmiten kaksi on raiskatun ensiyhteydenottoja. Soitot saattavat koskea juuri tapahtunutta tai yli 20 vuotta sitten sattunutta raiskausta”, tukinaisen päivystävä juristi Riitta Silver kertoo.

Raiskaus koskee kaikkia ikäryhmiä lapsista yli 60-vuotiaisiin. Ääripäistä tietoa saadaan vähiten. Suurin ryhmä on lähisuhteessa koettu väkivalta, josta ilmoittaminen tekeminen on vaikeinta. Myös miehiä raiskataan, mutta yhteydenottokynnys on häpeän vuoksi hyvin korkea.

Silverin mukaan seksuaalirikostunnusmerkistöä tulkitaan enemmän fyysisen väkivallan kautta. Usein unohdetaan psyykkinen tila. Itse raiskaukseen liittyy pelkotiloja, lamaantumista ja tekijän auktoriteettiaseman hyväksikäyttöä. Toisaalta kynnys määritellä teko törkeäksi raiskaukseksi on liian korkealla. On tapauksia, joissa fyysistä väkivaltaa on käytetty hyvin paljon, mutta silti teko on arvioitu raiskaukseksi.

Kesäkuun alussa voimaan tulleen uuden lain mukaan raiskaus on raiskaus huolimatta siitä, onko raiskaaja itse aiheuttanut uhrin puolustuskyvyttömän tilan, kuten humalan. Harva tietää, että seksuaalirikoksen uhrilla on oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiavustajaan, vaikka tämä on ollut laissa jo vuodesta 1993 lähtien. Jo poliisikuulustelusta lähtien voi mukana olla maksuton oikeudenkäyntiavustaja.

Riitta Silver pitää Lutkamarssia hyvänä nimivalintana. ”On tärkeää, että näistä asioista puhutaan, sillä usein naisia syytetään kevytmielisiksi. Kyseessä on rikos, joka ei ole omasta käytöksestä kiinni.”

Ei vain heteronaisten asia

Liike saattaa näyttää länsimaiden heteronaisten marssilta. Vuokko Viljasen mielestä kysymys on myös siitä, ketkä oikeuksiensa puolesta oikein pääsevät tai pystyvät toimimaan. ”Keskustelua pitäisi avata myös transnaisten ja -miesten sukupuolisuudesta sekä seksityöläisten ja siirtolaisten seksuaalioikeuksista.”

”Seksuaalisuus on kautta historian ollut yksi keskeisimpiä kontrollin kohteita. Lutkamarssi korostaa positiivisella tavalla seksuaalisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Heikoimpien voimaannuttaminen on yksi feminismin olennaisimpia puolia. Lutkamarssi uudistaa kuvaa feminismistä”, Viljanen sanoo.

Banderollitekstiä huolellisesti viimeistelevä Heidi Räihä toivoo, että painavan viestin mielenilmaus herättää ihmiset tarkkailemaan asenteitaan naisia kohtaan ja antaa kyytiä raiskauksiin liittyville myyteille sekä virheellisille käsityksille.

Lutkamarssi kokoontuu lauantaina 6.8.2011 Helsingissä Kiasmalla klo 14, Tampereella Frenckellin aukiolla klo 14 ja Turussa Kauppatorilla klo 19.

Julkaistu Suomen Kuvalehdessä SK31, 5.8.2011

Graffitigalleria esittelee ennen julkaisemattomia kuvia graffitin kulta-ajalta

Suomen Kuvalehti 15.7.2011 Kulttuuri | Teksti: Kukka Ranta.

 
SuomenKuvalehti-diamonds1_sk_568
The Diamonds Crew -jengi ja Pasilan kukkiva betonigalleria vuonna 1987.
Kuva: Diamonds Crew.

Uusi Suvilahden graffitigalleria esittelee ennen julkaisemattomia valokuvia 1980-luvun The Diamonds Crew -graffitijengistä. Arkiston kätköistä löytyneet aarteet kertovat graffitin kulta-ajan ensimmäisestä aallosta, jolloin graffiti oli puhtaasti uutta, ja täyttä taidetta.

Kun graffiti saapui Suomeen 1980-luvulla, siihen suhtauduttiin kuin mihin tahansa uuteen taidemuotoon. Timanttiviisikon jäsenet maalasivat laittomuuksien ohella myös paljon tilaustöitä ympäri Suomea.
Suhtautuminen graffiteihin uuden ilmiön alkutaipaleella oli avoimen uteliasta. Kun vuonna 1988 Diamonds Crew -jengi jäi kiinni metron muuntajalaatikon luvattomasta maalaamisesta, rangaistukseksi määrättiin keskeneräisen teoksen loppuun viimeistely.

The Diamonds Crew -näyttelyssä on esillä kymmenkunta valokuvaa. Kuvissa vilahtavat Tuomas ”Shaker” Jääskeläinen, Juhana ”Pinn-up” Laurila ja Kirmo ”Candalf 80” Kivelä. Kaikki kolme toimivat nykyisin graafisella alalla, Jääskeläinen Bonnier Publicationsin taiteellisena johtajana. He ovat sukupolvi, joka ponnisti graffiteista ammatteihinsa.

Graffititaiteesta on tullut monelle leipätyö. Galleristit Umut Kiukas ja taiteilijanimellään esiintyvä Trama ovat itsekin 1980-luvun graffitikulttuurin kasvatteja. Garage-galleriassa myydään myös maalausvälineitä graffitien tekoon.

SuomenKuvalehti-UmutKiukas-TuomasJaaskelainen-KuvaKukkaRanta-diamonds
Kaksi 80-luvun graffitikulttuurin kasvattia, galleristi Umut Kiukas ja Tuomas
”Shaker” Jääskeläinen pystyttämässä näyttelyä Suvilahdessa. Kuva: Kukka Ranta.

Make your mark -galleria kertoo näyttelyissään taiteesta, jota ei kymmenen vuoden graffitin vastainen nollatoleranssi pystynyt kitkemään. 1990-luvun lopusta alkaen Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanjan aikana nuoria on tuomittu koviin vankeus- ja vahingonkorvausrangaistuksiin – vuosikymmenien velkavankeuteen.

Silti graffiti elää. Intohimo aerosolitaiteeseen muodostaa vahvan yhteisön. Graffiti on elämäntapa, joka elää periksiantamattomassa asenteessa. Kaiken ytimessä on ystävyys, jolle näyttely on omistettu. 

SuomenKuvalehti-diamonds3_sk_568
Kotiarkistojen kätkemät aarteet ovat esillä Suvilahden Make your mark
-galleriassa heinäkuun ajan. Kuva: Diamonds Crew.

Julkaistu Suomen Kuvalehdessä SK 28, 15.7.2011.