Meksikon zapatistisissit rakentavat muilta suljettua utopiaa, joka on köyhille avoin.
”Siskot ja veljet, tervetuloa zapatistien autonomiseen kylään. Täällä jaamme kaiken kaikkien kesken”, julistaa Oventicin ”tiedotuskomission” toimistossa istuva vanhempi mies kommandopipo päässään.
”Siitä on nyt neljä vuotta, kun aloimme muodostaa hyvän hallinnon keskuksia zapatistien alueille. Meillä ei ole minkäänlaista suhdetta Meksikon huonon hallinnon kanssa”, kertoo Juliániksi itsensä esittelevä zapatisti.
Vieressä istuva Debora, lempeän mummon oloinen zapatistinainen, jatkaa keskustelua myös kasvonsa suojanneena. ”Alueillamme nähdään nälkää ja köyhyyttä. Hallitus toteuttaa taloudellisia pyrkimyksiään seuduillamme kunnioittamatta intiaanien tarpeita.”
Ennen zapatistien kansannousua 1994 Meksikon hallitus ei huomioinut intiaaneja.
”Emme aio enää odottaa viittäsataa vuotta, vaan haluamme muutoksen alkavan nyt”, Debora kertoo.
Zapatistit käyttivät aseitaan kapinan 12 ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen tiedottaminen ja kansainvälinen yhteistyö ovat olleet Chiapasin naamioitujen sissien todellisia aseita.
Hallituksen väkivaltainen vastaus köyhyyteen
Zapatistit kertovat, että syksystä lähtien Meksikon hallituksen joukkojen hyökkäykset ovat lisääntyneet.
Kommandopipopäinen zapatistimies nojaa eteenpäin tiedotuskomission toimistossa ja jatkaa rauhallista puhettaan.
”Täällä kukaan ei taistele aineellisen hyödyn tai aseman tavoittelemiseksi. Taistelemme saavuttaaksemme maailman, jossa ei ole rajoja, eikä erilaisuuden syrjintää.”
Zapatistit ovat onnistuneet kasvattamaan luottamusta Chiapasin köyhien alkuperäisasukkaiden keskuudessa. Auto-nomiset kylät kutsuvat omista kylistään häädettyjä asumaan alueilleen. ”Tänne ovat tervetulleita kaikki vääryyttä kokeneet”, sanovat zapatistit.
Osallistavaa demokratiaa
Zapatistien mukaan johtajuus autonomisissa kylissä muodostuu kaikista sen asukkaista. Säännöt muodostetaan kunkin alueen kyläkokouksissa, joihin naiset osallistuvat miesten lailla.
Vuonna 1994 alkaneen zapatistien kansannousun myötä sukupuolisyrjintä on vähentynyt. Tosin zapatistien joulukuisessa kokoontumisessa puhuneet naiset huomauttivat, että heidän poliittinen yhdenvertaisuutensa miesten kanssa on parantunut vasta hyvän hallinnon neuvostojen muodostamisen jälkeen.
Nyt hyvän hallinnon toimistossa istuu yhtä monta naista kuin miestäkin.
Koulutuksella tietoisuuteen
Jokaisessa zapatistikylässä on koulu. Yleensä lapset aloittavat koulun noin kuuden vuoden iässä, mutta monet ovat yhä aikuisina lukutaidottomia, joten koulun voi aloittaa koska tahansa.
Kouluissa käytetään opetuskielenä tzotzilia, toisin kuin muualla Meksikossa, jossa ei alkuperäiskansojen kielten opetusta ole yleensä lainkaan.
Zapatistimies pyörittelee kynää kädessään ja selostaa innostuneesti. ”Zapatistien kouluissa opetetaan kulttuuria, kieltä ja historiaa intiaanien omasta näkökulmasta.”
Intiaani-identiteetin arvostus onkin kasvanut. Zapatistikapina on myös kohonnut yhdeksi maailman tunnetuimmaksi alkuperäiskansojen liikkeeksi.
”Kyliemme määrä kasvaa jatkuvasti. Me tarjoamme palveluita ja koulutusta sekä parempia mahdollisuuksia kuin mitä intiaanit ovat koskaan aiemmin saaneet.”
Meksikon zapatistit
Zapatistit ovat Meksikon hallituksen vastainen kapinaliike. Zapatistit ovat perustaneet oman yhteisönsä ja hallintonsa maan eteläosaan Chiapasiin.
Zapatistit ovat puolustaneet köyhän intiaaniväestön oikeuksia vuodesta 1994 lähtien, jolloin heillä oli lyhyt aseellinen konflikti Meksikon hallituksen joukkojen kanssa. Sen jälkeen zapatistit ovat ajaneet asiaansa rauhanomaisin keinoin. Meksikon hallitus pitää zapatistien hallintoa laittomana, mutta ei ole puuttunut siihen.
Viime aikoina julkisuudessa on kuitenkin pääasiassa ollut liikkeen johtohahmo, salaperäinen Subcomandante Marcos, joka haluaa nykyisin tulla kutsutuksi Edustaja Nollaksi.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2008.
KUKKA RANTA 