Long Play 4.12.2015 | Sivuääniä | Teksti: Kukka Ranta
Suomessa on tilastoitu viharikoksiin lukeutuvia rasistisista rikoksia vuodesta 2008 lähtien, ja niiden määrä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, seitsemänsadan rikoksen hujakoilla vuodessa. Poliisiammattikorkeakoulun syksyn 2015 selvityksen selvityksen mukaan viime vuonna viharikosten määrä hieman laski edellisvuodesta.
On kiinnostava nähdä tämän vuoden luvut, kun tietää mitä kaikkea vastaanottokeskusten ympärillä on viime aikoina tapahtunut. Tilastoluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvia rikoksia ei luokitella rasistisiksi rikoksiksi, vaikka rasistinen motiivi olisi ilmeinen.
Periaatteessa rasistisen motiivin pitäisi automaattisesti koventaa rangaistusta. Rangaistuksen koventamisperusteita täsmennettiin viharikosten osalta vuonna 2011, Tuija Braxin (vihr) toimiessa oikeusministerinä. Tavoitteena oli, että rangaistuksia koventamalla viharikokset vähenisivät. Tämä syksy on kuitenkin herättänyt miettimään, eikö rasistisia rikoksia tunnisteta?
X
Syyskuussa Kiteellä alaikäisten ulkomaalaisten opiskelijoiden majoituskeskuksen ikkuna rikottiin heittämällä sisään metalliesine. Talon seinään maalattiin rasistisia merkkejä. Poliisi tutkii tapausta kotirauhan rikkomisena ja vahingontekona. Rikoskomisarion mukaan “töhrityt symbolit eivät olleet varsinaisen uhkaavia”. Kansanopistossa turvapaikanhakijoita kouluttava opettaja kuvaili tekoa ”humalaisten nuorten hölmöilyksi”.
Syyskuussa 50-vuotias mies ajoi päihtyneenä taksilla Kouvolan hätämajoituskeskuksen pihaan ja heitti polttopullon ovelle. Kaakkois-Suomen poliisi luonnehti iskua ”yksittäiseksi tapaukseksi”.
Mies sai syytteen törkeän tuhotyön yrityksestä. Marraskuussa Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi miehen tuhotyön yrityksestä vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeus ei katsonut teon olleen syyttäjän esityksen mukaan törkeä rikos, mutta kuitenkin kovensi tuomiota teon rasistisella motiivilla.
Lokakuussa Hämeenlinnassa Lammin vastaanottokeskuksen asuntoon tehty polttopulloisku oli Hämeenlinnan kaupungin johdon mielestä ”yksittäinen tapaus”. Vastaanottokeskuksessa asuu noin 70 turvapaikanhakijaa ja heidän joukossaan on monia lapsiperheitä. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä.
Lokakuussa SPR:n Hennalan vastaanottokeskuksen ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoistyöntekijöitä heitettiin ohiajavasta autosta olutpulloilla, aivan vastaanottokeskuksen lähellä. Yksikön johtaja piti tekoa “yksittäisenä typeränä temppuna”, eikä poliisi ole tavoittanut tekijöitä.
Marraskuussa heti Pariisin iskujen jälkeen Hennalassa kolme ikkunaa rikottiin heittämällä tiiliä sisään keskellä yötä, jolloin sisällä oli turvapaikanhakijoita. Tätä tapausta poliisi tutkii törkeänä kotirauhan rikkomisena.
Marraskuussa Kangasalla Kaivannon vastaanottokeskuksen pihalla kolme suomalaista miestä pahoinpiteli keskellä yötä yhden turvapaikanhakijan puukolla ja nyrkein sairaalakuntoon. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä.
Marraskuussa Imatralla pilottitakkeihin ja barettipäähineisiin pukeutuneet ihmiset heittivät keskiyön jälkeen vastaanottokeskuksen sisään savupommin, minkä jälkeen koko keskus evakuoitiin välittömästi. Poliisi tutkii tekoa tuhotyön yrityksenä.
Ylivieskassa turvapaikanhakijoiden majoitustilan seinään heitettiin loka-marraskuun vaihteessa kolme polttopulloa. Sisällä oli sata yöpyjää, heidän joukossaan 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Tässä tapauksessa poliisi sentään epäili, että iskun motiivina oli maahanmuuttovastaisuus. Tapauksen tutkinta on yhä kesken.
Marraskuussa viisi miestä yritti polttopulloiskua Oulun Heikinharjussa sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä. Virkavalta kuvaili Kaleva-lehdelle viittä 20-24-vuotiasta tekijää “nuorehkoksi”, jotka saivat “päähänsä kokeilla kotikutoista pulloa”. Heitto oli vajaa, pullo ei osunut seinään, se sammui itsestään eikä palava neste ehtinyt edes syttyä. “Tekijät eivät osanneet kertoa järkevää selitystä teolleen. Erityistä maahanmuuttovastaisuutta ei heidän kertomanaan ole ilmennyt. Osa tekijöistä on ollut varsin vahvassa humalassa”, Kaleva-lehti kirjoitti.
Turvapaikanhakijoihin tänä syksynä kohdistuneita iskuja yhdistää se, että niitä pidetään yksittäistapauksina, vaikka poliisilla on selkeä ohjeistus viharikoskoodin käyttämiseen rikosilmoitusta kirjatessa. Poliisin lisäksi syyttäjät ja tuomarit saattavat sivuuttaa vihamotiivin rikoksen taustalla. Rasistisen motiivin tulisi koventaa tuomittavaa rangaistusta, mutta näyttää siltä, että se jätetään kerta toisensa jälkeen huomioimatta.
X
Niin kauan kuin yhteiskunta ummistaa silmänsä rasistisin motiivein tehdyiltä rikoksilta, kytevät ongelmat saattavat vain pahentua. Jotain tarttisi siis tehdä, ja mallia voisi ottaa länsinaapurista.
Ruotsissa on tapahtunut samanlaisia hyökkäyksiä turvapaikanhakijoita kohtaan kuin tänä syksynä Suomessa, tai itse asiassa rajumpiakin. Pelkästään lokakuun aikana Ruotsissa paloi kymmenen pakolaisten majapaikkaa, ja paloja tutkitaan tuhopolttoina.
Lokakuussa netin äärioikeistolaisia rasistisia vihapuheita ja natsismia sympannut mies teki raa’an koulusurman Tukholman Kronogårdenin lähiössä. Kyseessä oli rasistinen viharikos, koska tekijä valitsi kohteekseen maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.
Ruotsin ja Suomen suurin ero on viranomaisten suhtautumisessa viharikoksiin. Ruotsissa rasistisia viharikoksia selvittä erillinen poliisiyksikkö. Sitä johtava Daniel Goldman esitti hiljattain, että viharikosyksikkö pitäisi perustaa jokaiseen poliisipiiriin. Osa ruotsalaiskunnista on päättänyt salata vastaanottokeskusten sijainnin turvatakseen ihmishenkiä.
Suomessa työskentelee yhteensä kolme nettipoliisia, joiden työkenttänä on koko maa. Poliisin määrärahoja on viime vuosina leikattu rajusti, ja resurssit ovat täysin riittämättömät rasistisen vihapuheen valvontaan.
Vikaa on varmasti myös asenteessa. Suomessa rasistisiin vihapuheisiin ei juuri reagoida, rasistisia rikoksia ei riittävästi ehkäistä, ja kun rasistinen rikos sitten jossain tapahtuu, sitä pidetään humalaisten nuorten miesten hölmöilynä tai ikävänä yksittäistapauksena.
X
Teksti perustuu yhdessä Mikael Brunilan ja Pontus Purokurun kanssa tehtyyn taustatutkimukseen. Juttuun on haastateltu asiantuntijana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilaa.
Tämä oli Long Playn ilmainen Sivuääni. Julkaisemme myös pitkiä ja tutkivia juttuja. Niiden tekeminen rahoitetaan kokonaan lukijoiden tilausmaksuilla, koska emme myy mainostilaa. Jos haluat tukea perusteellista journalismia, tilaa Long Play tästä.
KUKKA RANTA 