Tutkitusti-blogi Imagella!

blogit.image.fi 17.10.2016 | Kuvat ja teksti: Kukka Rantaimagebanneri-kukkaranta1

”Erilaisia, mutta samaa kansaa” – Näin nuoret romanit kertovat elämästään

Ihmisoikeusliitto 8.4.2016 | Kuvat ja haastattelut: Kukka Ranta

Tänään juhlitaan romanien kansallispäivää. Ihmisoikeusliitto julkaisee sen kunniaksi yhteistyössä Fintiko Romano Forumin eli Suomen Romanifoorumin kanssa kuvasarjan suomalaisista romaninuorista.

Romanit ovat kielellinen ja kulttuurillinen vähemmistö, joiden arvioidaan olleen Suomen alueella jo viidensadan vuoden ajan. Kuvilla pyritään tuomaan esille romaninuorten ajatuksia kulttuurista, koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta.

Rony Nyman, 20, VantaaRomaniNuori-RonyNyman1-KuvaKukkaRanta-web.jpg

“Romaninuorten asiaa edistää parhaiten, kun käy koulua, hankkii itselleen ammatin ja tekee töitä. Unelmani on työskennellä nuorten kanssa.

Tällä hetkellä olen töissä Securitas Eventsillä järjestyksenvalvojana. Aluksi sieltä oli vaikea saada töitä, mutta tutustumisen kautta sain muutamassa viikossa työvuoroja.

Tämä taustalla näkyvä Myyrmäen Monitoimitila Arkki on tuttu ja turvallinen ympäristö, olen käynyt täällä aivan pienestä saakka. Mummoni asui Myyrmäessä monitoimikeskuksen vieressä ja niin minä aloin vierailla myös.

Olin Vantaan nuorisovaltuutettu vuosina 2011 ja 2012, jolloin ajoin erityisesti romaninuorten asioita. Vantaankosken yläasteen opinto-ohjaaja tuki minua, kun hain valtuustoon. Tuolloi opin, miten vaikuttaa ja tehdä aloitteita. Yläasteen jälkeen opiskelin autonasentajan ammattitutkinnon, mutta tein oikeastaan kaikkea muuta kuin autonasennusta. Istuin ammattikouluni oppilaskunnassa.

Meille romaneille tärkeintä on vanhempien kunnioittaminen. Se saa tuntemaan ylpeyttä. Vanhemmat ovat kasvattaneet meidät ja pitäneet hyvää huolta. Tunnemme kaikki toisemme ja aina autamme toisiamme.

Tärkeintä olisi saada ennakkoluulot pois yhteiskunnasta. Kaikki olisi paremmin, jos yleistäminen jäisi pois kuten se, että “mustalaiset eivät halua tehdä töitä tai opiskella.” Olen vähän erilainen, mutta silti samaa kansaa kuin kantaväestö.”

Anette Åkerlund, 34, HelsinkiRomaniNuori-AnetteÅkerlund1-KuvaKukkaRanta-web

”Edustan romaneja musiikin kautta. Olen muusikkoperheestä ja jo hyvin nuoresta lähtien esitin vanhempieni kanssa erilaisissa tapahtumissa romanigospelia. Olen antanut musiikille kaikkeni.

Elämäni muuttui taiteilijuudeksi, kun aloitin opinnot 25-vuotiaana Sibeliusakatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Parhaillaan työstän Sibeliusakatemissa maisterikonserttia, jossa yhdistän flamenco-tanssia perinteiseen, suvultani keräämään mustalaismusiikkiin.

Jo 13-vuotiaana ihastuin suomalaisiin mustalaislauluihin, joita olin kuullut isovanhemmiltani. Jotkut laulut pitävät sisällään suvun historiaa jopa 1900-luvun alkuun asti. Perinteiset omat laulut ovat kuin historiallisia aarteita. Paljon on kaihoisia rakkauslauluja, elämänkertoja ja matkatarinoita. Oikeastaan vain hevosista on tehty iloisia romanilauluja.

Kotona laulamisen lisäksi musiikkia voi jatkaa aikuisenakin. Monet eivät ajattele, että tämä voisi olla ammatti. Harvat romanit menevät korkeakouluun, vaan  sosiaalialan opinnot ovat enemmän muodissa. Toivoisin, että jo vanhemmat kouluttaisivat lapsensa romanimusiikin pariin, ja että yliopistoon tulisi enemmän romaniopiskelijoita. Helsingin yliopistossa on nykyään romanikielen ja -kulttuurin oppiainekin!

Suomen musiikkitapahtumissa saisi näkyä enemmän romaneja, ja romanit voisivat itse lähteä mukaan avoimemmin. Olen ylpeä perinnelauluistamme, mutta romanimusiikin ala on vielä lapsenkengissä. Tarvitaan paljon työtä, jotta Suomeen tulisi enemmän romanimuusikoita ja -tuottajia. Musiikin avulla nostamme itsetuntoa ja arvostusta kulttuuriamme kohtaan.”

Ramona Blomerus, 26, HelsinkiRomaniNuori-RamonaBlomerus1-KuvaKukkaRanta-web

”Aloin käyttää romaniasua 17-vuotiaana. Kun asun pukee ylle, se on aikuisuuden merkki romanikulttuurissa. Tällöin saa enemmän vastuuta. Kaupassa taas minua alettiin seurata. Valtaväestö alkoi tuijottaa. Lapset saattoivat sanoa äideilleen, että “katso, prinsessa tulee”. Silloin äidit vastasivat, että ei saa sanoa niin, kyseessähän on mustalainen.

Olen erilainen ja samanlainen kuin muut. Suurin ero on vaatetus ja kulttuuri. Romaneilla on tietyt perinteet ja erityisesti vanhempien kunnioitus. Nämä ovat sellaisia tapoja, joita suomalaisillakin on ollut ennen vanhaan, mutta meille se vanha tyyli on jäänyt.

Ylläni on perintökoruja: isomummoni rintakoru, mummon korvarenkaat ja isän ja äidin vihkisormukset. Esimerkiksi tämä kaulakoruni on periytynyt äidiltäni, joka peri korun omalta aikoinaan omalta äidiltään. Tytölle yleensä annetaan koruja tämän varttuessa, kun hän jo osaa huolehtia itsestään. Jos mummo kuolee, niin hän jättää korunsa poikansa lapsille. Kannan minulle paljon merkinneiden ihmisten koruja ylläni joka päivä.

Olen ylpeä mustalainen, mutta toivoisin pääseväni paremmin yhteiskuntaan sisään. Työmaailma on todella vaikea. Koko sen ajan, kun olemme olleet Suomessa, olemme olleet silmätikkuina. Isovaarini oli sodassa mukana, samoin kuin monet sukulaismiehemme, mutta silti emme ole päässeet yhteiskuntaan sisälle. Harmillisinta on se, kun yleistetään yhden tekemät virheet kaikkien mustalaisten syyksi.

Vanhempiemme sukupolvi ei ole pystynyt vaikuttamaan niin paljoa kuin nykyinen sukupolvi. Olemme kouluttautuneet enemmän. Olen käynyt peruskoulun ja parhaillaan opiskelen romanivaatetuskurssilla Rekolassa. Se kestää kolme vuotta. Valmistuttuani teen romaniasuja muille.”

Dimitri Lindgren, 19, HelsinkiRomaniNuori-DimitriLindgren1-KuvaKukkaRanta-web

”On kiva olla romani, vaikka toisaalta sitä toivoisi kuuluvansa yhteiskuntaan.

Olen Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja. Siellä tuon mielipiteitäni julki, ja neuvoston tärkein tavoite onkin saada nuorten ääni kuuluviin. Romanien piireissä on jo vuosia puhuttu siitä, miten ennakkoluuloja pitää murtaa – nyt on toiminnan aika. Olemme jo jalkautuneet kouluihin, missä kerromme opettajille ja oppilaille romanien historiasta ja kulttuurista, heikkouksista ja vahvuuksista.

Musiikki on aina ollut sydäntäni lähellä. Parhaillaan valmistelemme neuvostossa monikulttuurista nuorisotapahtumaa toukokuulle. Tavoitteena on verkostoitua ja yhdistää erilaisista kulttuureista tulevia henkilöitä. Mukaan on tulossa esiintyjiä eri vähemmistöistä ja valtaväestöstä. Olen ylpeä romanikulttuurista.

Meitä on tietty aktiivinen porukka, joka haluaa vaikuttaa. Viime syksynä perustetussa Romaninuorten neuvostossa on yhdeksän jäsentä. Neuvostoon voi päästä mukaan, kun on kiinnostunut nuorista ja osoittaa, että haluaa auttaa. Haluamme kouluttautua tähän asiaan, koska kun kaikki vanhemmat romaniaktivistit nukkuvat pois, pitää meidän nuorten ottaa se paikka.

Romaninuorten neuvostossa oma ajatusmaailmani ja näkökenttäni on laajentunut, ja olen saanut tietoa esimerkiksi siitä, miten lähteä vaikuttamaan. Olen luonut uusia ihmissuhteita ja verkostoja, joiden kautta voin saada apua. Vaikka monet asiat jännittävät paljon, haluan oppia uutta. Olen saanut lisää hienoja kokemuksia. Toivon, että saamme murrettua mahdollisimman paljon ennakkoluuloja.”

Jasmin Hedman, 22, HelsinkiRomaniNuori-JasminHedman1-KuvaKukkaRanta-web

”Olen pitänyt ruoanlaitosta pienestä pitäen. Heti yläasteen jälkeen hain Vantaan ammattiopistoon, josta valmistuin neljän vuoden jälkeen leipuri-kondiittoriksi. Mutta sen jälkeen töitä olikin vaikea löytää. Olin puolitoista vuotta työttömänä.

Nyt työskentelen vanhusten kanssa palvelutalossa virikeohjaajana. Järjestän siellä esimerkiksi bingoa ja muuta toimintaa. Päädyin virikeohjaajaksi työvoimatoimiston kautta ja olen ollut puoli vuotta töissä palkkatuella. Toukokuussa tämä työ loppuu ja sitten olen taas työtön työnhakija.

Minulla oli työharjoitteluja koulun kautta, mutta ne eivät työllistäneet minua sen jälkeen. Minun oli aina pakko mainita, että olen romani, koska se vaikuttaa työskentelyyn: julkisilla paikoilla minulla on oltava oma vaatetus. Aina niihin paikkoihin löytyi sitten joku muu työntekijä.

En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hankkisin vielä toisen ammatin. Esimerkiksi vanhustenhoito kiinnostaa minua. On otettava kiinni siitä mistä saa.

Romanit ovat aika auttavaisia. Romanikulttuuriin kuuluu se, että jos jollakulla ei ole rahaa tai ruokaa, niin jaamme omastamme ja pidämme huolta toisistamme. Toivoisin, että me romanit pystyisimme vihdoin ja viimein sopeutumaan tähän maailmaan ja osoittamaan, että olemme samanarvoisia kuin muutkin. Toivoisin, ettei meitä pidettäisi muukalaisina.”

Ihmisoikeusliitto.fi

The Asylum Issue

Mask Magazine October 2015 #21 | Cover Photo Kukka Ranta

MaskMagazine-october2015-PhotographerKukkaRanta

On the cover Palestinian girl reading in occupied East Jerusalem after her house was bulldozed to the ground by Israeli soldiers. Photo by Finnish freelance journalist and photographer Kukka Ranta. Interview with photographer to follow.

Check out the interview with Kukka published on November 3rd, 2015 including many photos along the road:maskmagazine-kukkaranta-112015

Illicit Migration to Europe: Consequences of Illegal Fishing and Overfishing in West Africa

Global Initiative Against Transnational Organized Crime | 8.5.2015
Photo credits and research: Kukka Ranta.

The populations of West Africa, home to one of the world’s most resource-rich marine environments, is suffering widespread poverty and a paucity of legitimate livelihoods in part due to high levels of foreign illegal fishing and overfishing.

When local fish stocks collapsed in Senegal in 2005, about 5,000 West Africans fled poverty to the Canary Islands in wooden handmade boats that the fishermen couldn’t afford to use commercially anymore. The following year, that number climbed to more than 31,000 migrants. In 2006, an estimated 6,000 West Africans lost their lives attempting to pursue a better future in Europe.

Most of these migrants were from Senegal and Mauritania, the countries with which the EU has its largest and oldest fisheries agreements.  The roots of the current illicit migration crisis in the Mediterranean is, in many ways, a crisis of Europe’s own making.

West Africa is estimated to have the highest levels of illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing on Earth. Foreign vessels are taking advantage of some of the world’s poorest countries, which can’t afford to guard their own territorial waters and where the corruption index is often among the highest in the world.

Since the world’s leading fishing powers have emptied their own waters, the problem of industrial overfishing is being exported to distant seas. The European Union made its first bilateral fishing agreement in Africa with Senegal in 1979, and soon afterwards Chinese trawlers and other Asian vessels entered West African waters, many of them operating illegally.  Many of the vessels involved in illegal activities in West Africa are operating under flags of convenience. According to the Environmental Justice Foundation, a significant number of these vessels are originally owned by European companies.

West African coastal states are losing $1.3 billion annually and 37 % of their annual catch to IUU fishing. Most of the illegally-caught fish is taken to the EU and China, the world’s biggest fish markets, where demand is constantly growing. At the same time, industrial overfishing is destroying the livelihoods and food security of some of the world’s poorest people, forcing them to seek new, and hopefully more secure futures elsewhere.

The photo essay and text is based on original research in West Africa by Kukka Ranta.

Read the Illegal Fishing: the overlooked organized environmental crime report by the Black Fish and the Global Initiative Against Transnational Organized Crime.  

Kiistaa kalasta

Etelä-Saimaa 1.11.2014 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Etelä-Saimaa-KiistaKalasta1-KukkaRanta-2014 Etelä-Saimaa-KiistaKalasta2-KukkaRanta-2014

Lue juttu pyhäinpäivän Etelä-Saimaasta tai digilehdestä: www.esaimaa.fi/digilehti.
Kuvat ovat syksyltä 2013, kun toimittaja-valokuvaaja Kukka Ranta kirjoitti Long Playlle Suomalainen kalasoppa e-kirjaa.


Ammattikalastajan matkassa

Etelä-Saimaa 31.10.2014 Kuva: Kukka Ranta

Etelä-Saimaa, lokakuu 2013.

Nykyajan kalastajan täytyy olla monitoimimies. Kaikki hoidetaan itse: kalastaminen, jalostaminen, myyminen ja paperityöt päälle. Markku Törrösen (vas.) apuna on Mika Mikkonen.

Päivänvalosta näkyy vasta kajo taivaanrannassa, kun ammattikalastajan työpäivä jo alkaa.
Koko Saimaalla on puolensataa ammattikalastajaa. He pyytävät lähes kolme neljäsosaa koko Suomen muikkusaaliista.

Suomalaiskuluttajille tarjolla olevasta kalasta suurin osa, yli 70 prosenttia, on kuitenkin tuontikalaa.

Yksi Saimaan ammattikalastajista on lappeenrantalainen Markku Törrönen. Valokuvaaja seurasi hänen ja hänen apurinsa Mika Mikkosen työpäivää syksyisellä Saimaalla apaja-alusten käynnistämisestä siihen asti, kun muikut lepäävät perkauskoneen päällä Mustolassa.

Lue juttu pyhäinpäivän Etelä-Saimaasta tai digilehdestä: www.esaimaa.fi/digilehti

Kuvat ovat syksyltä 2013, kun toimittaja-valokuvaaja Kukka Ranta kirjoitti Long Playlle Suomalainen kalasoppa e-kirjaa.