Maputon vartijalla ei ole nimeä

Turvallisuusala on Afrikan suurimpia työllistäjiä. Vartijan palkalla ei kuitenkaan elä.

Mozambique 2009.

Francisco Domingo vartioi Maputon keskustassa olevaa rakennusta G4S-yhtiön univormussa.

Maputon vilkas ihmisvilinä vaimenee, kun pimeys painuu yhä syvemmäksi. Keskustan hienostoalueiden äänettömyyttä Mosambikin pääkaupungissa rikkovat enää rätisevät radiot. Ne pitävät seuraa yön yksinäisyydessä työskenteleville vartijoille. Joillakin kaduilla vartijat ovat kokoontuneet yhdessä television ääreen nopeuttaakseen yön tunteja.

Päivisin vartijoita näkee istumassa katujen reunoilla, lakaisemassa katuja tai pelaamassa shakkia pullonkorkeilla. Öisin vartijat nukkuvat, aina kun isäntien silmät välttävät.

“Vartioimani talon asukkaista suurin osa ei edes tiedä nimeäni, olen heille vain vartija”, vartijakopissaan istuva Francisco Domingo sanoo.

Ohi kävelee musta taloudenhoitaja sylissään villakoira, jonka jaloissa on rusettitossut.

Francisco Domingo on 36-vuotias kuuden lapsen isä, joka nukkuu kotonaan vain pari yötä viikossa. Mies tekee taloudellisen pakon edessä kahta työtä. Öisin tai päivisin, vuorosta riippuen, hän vartioi Maputon keskustassa olevaa rakennusta G4S-yhtiön univormussa.

“Tilanne on vaikea”, Domingo toteaa ykskantaan.

Hän tienaa 2000 meticalia eli noin 62 euroa kuukaudessa. Vuokraan menee 22 euroa, työmatkoihin 13 euroa.

Jäljelle jää 27 euroa kuussa ruokaan, lasten kouluun ja vaatteisiin.

Turvallisuutta riistämällä

Vuosikymmeniä velkakierteessä eläneet Afrikan valtiot ovat joutuneet leikkaamaan julkisia menojaan, myös poliisin kuluja. Se on edistänyt yksityisten turvallisuuspalveluiden kysyntää. Työttömyys ja talouden alamäki lisäävät kysyntää entisestään, sillä rikollisuus on lisääntynyt.

G4S on maailman suurin turvallisuusalan yritys. Sillä on lähes 600000 työntekijää yli sadassa maassa. Yhtiö on suurin monikansallinen työnantaja Afrikan alueella.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan turvallisuusala on suurin virallisen talouden työllistäjä Afrikan kaupungeissa. Vartiointi keskittyy hienostokotien, valtiollisten rakennusten, isojen yritysten ja kansainvälisten järjestöjen valvomiseen.

G4S:n on syytetty maksavan työntekijöilleen köyhyysrajan alittavaa palkkaa ja kohtelevan työntekijöitään rasistisesti. Tähän tulokseen päätyi Palvelualojen maailmanliitto UNI (Union Network International) vuonna 2007 julkaisemassaan vartijoiden asemaa koskevassa raportissa.

Raportissa tuli esille muun muassa rasistisuus Etelä-Afrikassa ja alhaiset palkat Malawissa ja Mosambikissa. Työntekijät valittivat maksamattomista ylityötunneista vuosikymmenen ajalta. Raportin mukaan G4S tuottaa 40 prosenttia enemmän voittoa Afrikan alueella kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa – halpatyövoimaa ja köyhien ihmisten vaihtoehdottomuutta hyväksi käyttäen.

Rahat eivät riitä

Mosambik on YK:n inhimillisen kehityksen mittarin mukaan maailman kymmenenneksi köyhin maa. Maan 20-miljoonaisesta väestöstä 90 prosenttia elää alle kahdella dollarilla päivässä, 74 prosenttia alle yhdellä dollarilla.

Domingo työskentelee kolmena päivänä viikossa toisella puolella Maputon rannikon hienostoaluetta. Kahdeksan tunnin työpäivät kuluvat uima-allasta puhdistaessa ja puutarhaa hoitaessa.

Kahdesti viikossa Domingo menee päivätyöhönsä suoraan yötyöstään. Iltapäivän päätteeksi hän palaa suoraan vartijavuoroon.

Mozambique 2009.

Domingon perheen tavallisiin ruokaostoksiin kuuluvat riisi, sokeri, öljy ja pavut. Maitoon tai kananmuniin perheellä on harvemmin varaa. Yksi kana maksaa pari euroa.

“Saan lisätyöstäni puutarhurina ja uima-altaan hoitajana 44 euroa. Silti rahat eivät vain riitä. Jos joku perheenjäsenistä on kipeänä, lääkäriin tai lääkkeisiin ei aina ole varaa.”

Domingolla ei ole muuta vaihtoehtoja – kuten ei juuri kenelläkään hänen kollegoistakaan. Monet vartijoista ovat entisiä sotilaita. 16-vuotisen, vuonna 1992 päättyneen sodan aikana heillä ei ollut mahdollisuutta opiskella, ja muun kuin vartijan työn saaminen ilman koulutusta on vaikeaa.

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.

Viestejä kankaalla

1c89a-capulana_omm_kukkarantaMosambikilaisnaisten capulana on muutakin kuin kätevä vaate: kankaalle painetut viestit välittävät tietoa – ja poliittista propagandaa.

Eri puolilla afrikkaa naiset, joskus miehetkin, pukeutuvat värikkäisiin vartalon ympärille tai hameeksi kietaistuihin kankaisiin. Mosambikissa kangasta kutsutaan capulanaksi.

Kankaat eivät ole ainoastaan kauniita ja käteviä. Niillä on myös muita merkityksiä. Kun hallitus kampanjoi uuden poliittisen ohjelman puolesta, on tavallista, että se painattaa myyntiin erän uudistuksiaan mainostavia kankaita. Vaalien, virallisten kokoontumisten tai juhlapyhien aikaan yhdistykset, puolueet ja hallintoviranomaiset painattavat kankaisiin omat tunnuksensa ja viestinsä.

Niistä kansa valitsee omansa. Viestin lisäksi tärkeää on sitomistapa. Runoilija Mia Couton mukaan nimenomaan kankaan sitomistapa tekee ulkomaisestakin capulanasta mosambikilaisen.

Värit, kuviot ja tekstit vaihtelevat. Eteläisen Mosambikin värit ovat yleensä hillitympiä, pohjoisessa kirkkaampia.

Maaseudulla ja köyhempien naisten parissa kangas kietaistaan lantion ympärille hameeksi tai pään peitteeksi. Capulanassa kannetaan myös vauvaa – joko selän takana, rinnalla tai lantiolla.

Matkustaessa siihen voi kääräistä tavarat. Kun kankaan kulmaan tekee solmun, siitä tulee lompakko. Capulanan suojiin kätkeydytään kylmältä, tuulelta ja auringolta. Kankaasta saa muotoiltua myös sopivan mytyn pään päälle. Mytyn päällä voi kantaa myytäviä tuotteita, päivän ostoksia, polttopuita tai vettä.

Kaupungeissa ja parempituloisten parissa kankaat on usein teetetty mittatilaustyönä vaatteiksi. Lähes jokainen nainen pitää kotioloissaan capulanaa. Sukujuhliin, esimerkiksi häihin, koko suvun naisille teetetään samanlaiset capulana-asut. Merkkipäivinä kaupunkilaiset kokevat yhtenäisyyttä samanlaisissa asuissaan.

Mosambikilaiset naiset kertovat capulanoistaan:

Historiallisia käännekohtia

bd7f4-capulana_naiset_kukkarantaLurdes Artur (kuvassa vasemmalla) on kietaissut ylleen Mosambikin pääkaupungin Maputon 110-vuotispäivää juhlistavan capulanan vuodelta 2007. Inêsillä (keskellä) on yllään 7. huhtikuuta vietettävää naisten päivää varten painettu capulana. Capulanassa hymyilevä Josina Machel toimi Portugalin hallinnon vastaisen sodan aikana Frelimo-puolueen sosiaalisten kysymysten osaston johtajana ja oli myös puoluetta johtaneen Samora Machelin ensimmäinen vaimo. 25-vuotiaana menehtyneestä Josina Machelista tuli naisten vapauttamisen symboli. Mosambikin itsenäistymisen jälkeen hänen kuolinpäivänsä julistettiin naisten päiväksi.

Lucia Mvaduan (oikealla) capulana kertoo Muedan vuoden 1960 massamurhasta. Portugalilaiset surmasivat Muedassa satoja itsenäisyyttä vaatineita mosambikilaisia. Muedan tapahtumat olivat lähtölaukaus aseelliselle vastarinnalle ja itsenäisyydelle, joka saavutettiin vuonna 1975.

0cb46-capulana_dinero_kukkarantaUudistunut raha

“Mieheni toi tämän capulanan minulle tuliaiseksi työmatkaltaan”, kertoo Enselina Fabião. “Kankaassa on kuva Mosambikin pankista ja tuhannen meticalin rahasta.”

Vuonna 2006 Mosambikin keskuspankki uudisti rahan niin, että 1000 vanhaa meticalia vastasi yhtä uutta. Uusi ja vanha raha ovat käytössä rinnakkain vuoden 2012 loppuun. Fabiãon päässä oleva huivi on samaa kuosia kuin hameeksi kietaistu kangas.

 Itsenäisyyden juhlaa

f9e82-capulana_itsenc3a4isyys_kukkaranta“Tämä on lempicapulanani”, toteaa neljän lapsen äiti Fatima turbaaniansa kohennellen.

“Ostin kankaan juhla-asuksi viime itsenäisyyspäivänä 25. kesäkuuta ja siitä lähtien olen käyttänyt tätä paljon.”

Capulanan kuvassa Mosambikin ensimmäinen presidentti Samora Machel nostaa lippua salkoon. Machel tunnetaan Mosambikin vapauttajana, joka johti maan itsenäisyyteen Portugalin vallasta.

“Joka vuosi itsenäisyyspäiväksi teetetään uusi kangas. Meidän perheen kaikilla tytöillä on tämä sama capulana.”

Myös Fatima käy kuukausittain valtapuolue Frelimon kokouksissa ja käyttää puolueen kankaita. Itsenäisyyspäivä on Fatimalle “Frelimon itsenäisyyspäivä”.

 Mainosta turismille

Capulana_Turismikokous“Olen tullut Mosambikin hallituksen järjestämään turismineuvoston kokoukseen”, kertoo Nampulan provinssihallinnon talousosaston koordinaattori Ana Cristina Darocha Ilha de Moçambiquen saarella Pohjois-Mosambikissa.

“Käymme läpi viiden vuoden saavutuksia ja suunnittelemme seuraavaa kautta. Hallitus tilasi Nampulan Texmoque-tehtaalta seminaarin nimeä kantavat kankaat, joita osallistujat voivat halutessaan ostaa.”

Kokouspaikalla naisten lantioita ja päitä kiertävissä capulanoissa lukee turismineuvoston nimi ja keskellä loistaa neuvoston tunnus: simpukan kuori.

“Kankaat tuottanut Texmoquen tehdas on nyt ainut Mosambikissa sijaitseva capulanatehdas – tosin sekin on tansanialaisyhtiön omistuksessa”, Darocha kertoo.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2010.

Mosambik: Ilmastonmuutos vie ainoan elinkeinon

Uutiset, 23.2.2010 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Maatalousvaltaiset kehitysmaat tulevat kohtaamaan suurimpia ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat heikentävät luonnonvaroista riippuvaista elinkeinoa. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.e6415-catine_naiset

Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kaksi päivää pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia, matalia puita kasvaa harvakseltaan.

”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia,maissiasekäpaikallista mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella.

Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.

”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen tahon kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme, miten ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat. Nyt saimme enemmän selitystä miksi.”

Kun kyläläiset kuulevat, mitä ilmastonmuutos vielä tulee merkitsemään, täyttyy Catinen kylän aukio kauhistuneista huudoista.”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.

Pakko keksiä kestävä elinkeino

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.

0aed5-img_9930Puu- ja korituotteiden valmistaminen voisi tarjota Catinen naisille maataloustuotteita vakaamman tulonlähteen. Kuva: Kukka Ranta

”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, kertoo Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”

Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisasukkailta. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkkisessa järjestelmässä naiset eivät juuri puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista riippuen ympäristön tarjoamista raaka-aineista.

Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa.

Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunoskäsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruuan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruuan ostoa varten.

Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin vaihtoehdon sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista luonnonvarojen käyttöä.

f132c-catine_robertozolhoMosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho kirjaa ylös kyläläisten ideoita uusiksi elinkeinoiksi. Kuva: Kukka Ranta

”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on se, mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus ja ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.

Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä, miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.

Maataloustuotteita ei usein ole mahdollista varastoida, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas, eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille.

Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho sanoo turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.

Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.

Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää

Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.

Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.

e5944-chigubo_tuli

Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Kukka Ranta

Kun pelkkä bio ei riitä

Voima 8.5.2011 | Teksti: Kukka Ranta

Suomalainen Neste Oil nousee maailmanluokan biopolttoainejätiksi. Riittääkö Kaakkois-Aasian palmuöljy miljoonien tonnien raaka-ainetarpeeseen? Siirtyykö tuotanto Afrikkaan jatrophan viljelyyn?

65b23-palmuc3b6ljyplantaasi_nesteoil_kuvagalleriaNeste Oilin kuvassa kaakkoisaasialainen palmuöljyplantaasi jatkuu silmänkantamattomiin. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
“Ruuantuotannon tulisi kaksinkertaistua 35 vuodessa väestöpaineen ja haitallisten sääilmiöiden kiihtyessä Afrikan alueella”, pohtii Excellent Hachileka, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Itä- ja Etelä-Afrikan ilmastonmuutoksen aluekoordinaattori.
Hachileka puhuu ilmastokoulutuksessa Mosambikissa, yhdessä Afrikan maatalousvaltaisimmista maista. Neljä viidestä mosambikilaisesta saa elantonsa maanviljelystä. Samalla maa on listattu Afrikan kolmanneksi herkimmäksi ilmastomuutoksen seurauksille. Sateet ovat paikoin jo kuukausia myöhässä.
Saharan eteläpuolisen Afrikan maataloustuotanto saattaa vähentyä puoleen vuoteen 2020 mennessä, kun sateet niukkenevat ja vedet haihtuvat maaperästä ja vesistöistä. Ruokaturva on vaarassa. Eikä ilmastonmuutos ole ainoa uhka, Hachileka muistuttaa: samaan aikaan viljelysmaita muutetaan polttoaineplantaaseiksi.
“Biopolttoaineiden tuotanto saattaa pahimmillaan romahduttaa Afrikan maataloustuotantoa jopa 75 prosenttia samaan aikaan pahenevan ilmastonmuutoksen kanssa. Mitä sitten syödään?”
6a3f6-excellenthachileka
Neste Oil on kehittänyt uusiutuvista raaka-aineista – kasviöljyistä ja eläinrasvoista – valmistettavan NExBTL-dieselin. Käyttö vähentää Neste Oilin mukaan merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös tavanomaisia pakokaasupäästöjä verrattuna hyvälaatuiseen fossiiliseen dieseliin.
Nykyiset ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet kuitenkin kilpailevat ruokatuotannon kanssa maankäytöstä. Elintarvikehintojen nousun lisäksi yksi keskeisin ongelma on sademetsien raivaus ja ilmastomuutosta voimistava metsäkato.
WWF:n mukaan lähes 90 prosenttia maapallon metsien heikkenemisestä tapahtuu kymmenessä trooppisessa valtiossa. Niistä tärkeimmät ovat Brasilia, Indonesia ja Malesia, jotka ovat maailman keskeisimmät biopolttoaineiden uusiutuvia raaka-aineita tuottavia valtioita. Kyse on uusien markkinoiden valtaamisesta vihreän bion nimissä.
Biopolttoaineiden raaka-ainehankinnan kultakuume kiihtyy, kun Aasian sademetsät hupenevat ja kiinnostus eteläisen Afrikan hyödyntämättömiin maihin kasvaa. Samaan aikaan ilmastonlämpenemisen seuraukset muuttavat ympäristöä ja ihmisten elinolosuhteita radikaalisti, ja juuri Afrikka on teknologisen kapasiteetin puutteen takia poikkeuksellisen herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) arvion mukaan yhden asteen nousu lämpötilassa altistaa 75-250 miljoonaa afrikkalaista veden puutteelle kymmenessä vuodessa.
Samalla kun maatalouden kapasiteetti vähenee ja vesivarat tyrehtyvät, Euroopan unionin ympäristöstrategia ohjaa valtioita panostamaan biopolttoaineiden lisäämiseen liikenteen polttoainekulutuksessa kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi Kioton sopimuksen mukaisesti. Biopolttoaineiden tulisi kattaa 5,75 prosenttia liikenteen käyttämistä fossiilisista polttoaineista vuoteen 2010 mennessä, 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunta äänesti syyskuussa 2008 tavoitteen maltillistamisen puolesta: sen mukaan välitavoitetta voitaisiin laskea 5 prosenttiin vuonna 2015. Suomen hallitus vastusti näitä muutoksia. Taustalla on energiakriisin tarpeisiin nouseva Suomen uusi vientitykki.
Suomen valtio omistaa Neste Oilin osakkeista 50,1 prosenttia, eikä Neste Oilista suotta povata uutta Nokiaa. Porvoon toisen laitoksen valmistuttua tänä kesänä Neste Oil kuuluu nyt palmuöljyn käyttäjien kärkiviisikkoon. Suomen valtio tukee biopolttoaineen tuotantoa verohelpotuksin EU-tavoitteiden mukaisesti.
c0878-nesteoil_kukkaranta
Neste Oilista tulee maailman suurin palmuöljypohjaisen biodieselin tuottaja todennäköisesti jo ensi vuonna kun Singaporen tehdas valmistuu. Vuonna 2011 valmistuu toinen vastaavankokoinen tuotantotehdas Rotterdamiin. Rahaa kahteen maailman suurimpaan biopolttoainelaitokseen palaa 1,22 miljardia euroa.
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja Simo Honkasen mukaan raaka-aineet tulevat koostumaan alkuvaiheessa ainakin palmuöljystä, eurooppalaisesta rypsistä ja eläinrasvasta, joka puolestaan tulee lähinnä lihatuotannosta teurastamoista ja maatiloilta.
“Palmuöljyn rinnalle kehitetään koko ajan uusia raaka-aineita, mutta tällä hetkellä palmuöljy on kaikkein suurin ja kaikkein tehokkaimmin tuotettu kasviöljy. Palmuöljyn viljelypinta-ala on noin 7 prosenttia, mutta se tuottaa noin 38 prosenttia koko kasviöljytuotannosta maailmassa. Pohjimmiltaanhan tässä raaka-ainekeskustelussa on kyse maankäytöstä. Pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti sellaisiin raaka-aineisiin joiden tuotannossa maata käytetään mahdollisimman vähän”, Simo Honkanen kertoo Neste Oilin tiloissa Espoossa.
Kahdessakymmenessä vuodessa Indonesian palmuöljyplantaasien määrä on 22-kertaistunut ja koko maailmassa kolminkertaistunut. Neste Oil on vuodesta 2007 lähtien hakenut palmuöljyn raaka-aineensa Malesiasta.
Neste Oil on vakuuttanut käyttävänsä vain vanhoja plantaaseja Malesian puoleisella Borneon saarella. Greenpeacen mukaan kasvava kysyntä polttoaineen raaka-aineeksi lisää painetta raivata metsää öljypalmuplantaasien edestä ja tämä on lisännyt maan kysyntää myös Indonesian puolella.
“Indonesian sademetsäalueista on tähän mennessä raivattu 45 prosenttia. Suurin osa entisestä metsämaasta on kaadettu yleisimmin palmuöljy- ja sellutuotannon vuoksi. Jos palmuöljyn kysyntä jatkuu tätä menoa, ei Indonesiassa enää 10 vuoden jälkeen ole sademetsiä”, toteaa Greenpeacen palmuöljyvastaava Maija Suomela.
c9a61-expansion-indonesiaPalmuöljyn tuotanto Indonesiassa, miljoonaa hehtaaria. Vihreät palkit kuvaavat vuoden 2005 tuotantoa, punaiset vuoden 2020 ennustetta.
Indonesiassa ei ennen saanut perustaa plantaaseja turvesuoalueille, mutta vuoden 2009 alussa tehdyn lakimuutoksen myötä enimmäismäärässään 3 metrin paksuisia turvesoita saa nyt ottaa käyttöön. Lisäksi turvesoita kuivataan ja poltetaan plantaasikäyttöön laittomasti.
Indonesian laissa on kielletty tulen käyttö maanraivaamisessa, mutta RSPO-sertifiointijärjestelmässä tulen käyttöä kehotetaan välttämään, mikä puolestaan päästää kansainväliset yritykset vähemmällä vastuulla. RSPO (Round Table on Sustainable Palmoil) on palmuöljyteollisuuden ja sen käyttäjien luoma sertifiointijärjestelmä, jonka kriteerit ja säännöt teollisuus on itse luonut.
“Sademetsän mukana oranki on kuolemassa sukupuuttoon ja myös Sumatran tiikeri on hyvin pahassa jamassa”, Suomela luettelee. “Ilmasto- ja ympäristöongelmien lisäksi ihmisoikeusongelmat lisääntyvät. Muun muassa indonesialainen Sawit Watch -järjestö on raportoinut lisääntyneistä konflikteista paikallisten yhteisöjen ja yritysten sekä virkavallan välillä. Paikallisten oikeus maahan usein sivuutetaan, kun yrityksille annetaan oikeudet perustaa plantaaseja.”
Samana vuonna kun Neste Oil alkoi tilata palmuöljyä Malesiasta, yrityksen toimittaja IOI Group kaksinkertaisti maahankintojaan Indonesian puolelle. Neste Oilin ja Unileverin palmuöljyn tarve on suurempi kuin mitä IOI pystyy omilla vanhoilla plantaaseilla toimittamaan.
Neste Oilin Simo Honkasen mukaan “perussyy metsäkadolle on köyhyysongelma, eikä niinkään energiateollisuuden kysynnän kasvu. Jos köyhyysongelmaan ei saada ratkaisua, silloin ei myöskään ole ratkaisua maatalousmaan laajentumiseen. Indonesian valtion politiikkahan on se, että maataloustuotannon kasvattaminen on yksi keino, jolla he pyrkivät vaikuttamaan kasvavaan köyhyysongelmaan.”
“Metsäkadon vuoksi Indonesia on nyt kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen,” Suomela toteaa. Hakkuissa vapautuvat suuret hiilidioksidimäärät pahentavat ilmastonmuutosta; neljäsosa maailman kasvihuonekaasuista johtuu hiilinielujen eli kosteikkojen ja metsien kadosta.
Kasvava kiinnostus polttoaineiden raaka-aineisiin uhkaa myös Afrikan sademetsiä ja maataloutta. “Mua hirvittää Afrikan tilanne, se on sitten seuraavana edessä”, Maija Suomela enteilee tulevaisuutta.
a3c44-palmoilproductionPalmuöljyn tuotanto koko maailmassa vuonna 2006, miljoonaa tonnia.
Monet etelän valtiot ovat kiinnostuneita kehittämään biopolttoaineiden raaka-ainetuotantoa alueillaan kaupankäynnin ja ulkomaisten investointien kasvu toiveenaan. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen uskoo, että esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Afrikassa biopolttoainetta voidaan tuottaa palmuöljystä ja pian myös jatrophasta kestävällä tavalla, kun viljelyyn käytetään joutomaata tai alueita, joista metsät on hakattu jo aikaisemmin.
Mosambik loi maaliskuussa 2009 eteläisen Afrikan maista ensimmäisenä biopolttoainestrategian, jolla raaka-ainetuotantoa pyritään ohjaamaan kestävän kehityksen mukaisesti. Kuitenkaan strategian valmistelu ei ollut avoin kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle ja strategia julkaistiin vasta kun se oli parlamentissa hyväksytty. Rahoitus hoitui Maailmanpankilta.
Afrikan alueella kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea jatropha-siemenen tuottamiseen, jonka kehutaan sopivan kasvatettavaksi ruokatuotantoon soveltumattomilla kuivilla alueilla. Myös Mosambikin biopolttoainestrategian viidestä valitusta biopolttoaineen raaka-aineesta jatrophaan kohdistuu suurimpia odotuksia.
Suomen ulkoasiainministeriö ei kehityspolitiikan osaston toimialapäällikön Pertti Anttisen mukaan tue palmuöljyn käyttöä kehitysyhteistyövaroin, koska palmuöljy ei täytä kestävän kehityksen kriteereitä, kerrottiin Vihreän Langan haastattelussa 21.9.2009. Sen sijaan jatrophan viljelyä ulkoasiainministeriö tukee parhaillaan koeluontoisesti.
Simo Honkanen kertoo Neste Oilin käyneen tutustumassa hankkeisiin Afrikan alueella, mutta Neste Oililla “ei ole minkäänlaista päätöstä sinne siirtymisestä, koska hankkeet ovat kaikki alkuvaiheessa ja niistä on ehdottomasti tehtävä laajempi arvio ennen kuin hankkeita aletaan laajentaa.”
Vuonna 2008 Simo Honkanen kertoi Kepan haastattelussa, että “tulokset jatrophan suhteen ovat lupaavia ja Neste Oil aikoo ottaa jatrophan heti käyttöön, kun riittäviä määriä on saatavilla.” Tuolloin Simo Honkanen arvioi tuotannon mahdollistuvan viimeistään vuonna 2010.
Nyt Honkanen hieman toppuuttelee naurahtaen, “me olemme tutkineet teknisesti jatropha-öljyä, jonka laatu riippuu siitä missä kasvi on kasvatettu. Teknisesti jatropha-öljy toimii hyvin meidän prosessissa, mutta jatropha-kasvin suhteen on paljon kysymysmerkkejä.”
“Suurtuotantoiseen viljelyyn siirryttäessä joudutaan käyttämään enemmän maata ja sitten aletaan puhumaan koneellistamisesta ja suurtuotannon vaikutuksista; näiden vaikutukset ovat vielä kokonaan arvioimatta. Olemme nähneet muutamia hankkeita, jotka on aivan alkuvaiheissa, ja näiden hankkeiden suhteen on aika tärkeätä tehdä analyysi tuotannon kestävän kehityksen kriteerien täyttymisestä.”
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja ei aluksi muista missä päin Afrikkaa kokeiluja tehdään, mutta tarkentaa pian “enkä minä varmaan voi oikein sanoakaan, ne ovat niin alustavia keskusteluja, joita me olemme käyneet.”
aebce-jatropha_nesteoil_kuvagalleriaJatropha-kasvin siemenistä tuotettava öljy on vakavastiotettava kilpailija palmuöljylle. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
Jatropha viihtyy kuivilla alueilla hyvin, mutta joka tapauksessa se on paljon vähemmän tuottava kasvi kuin öljypalmu, eli saman raaka-ainemäärän tuottamiseen tarvitaan enemmän peltopinta-alaa. Yksi iso kysymys Afrikassa on Honkasen mukaan kuinka paljon jatrophan viljelyssä tarvitaan vettä.
Maan ystäviin kuuluvan mosambikilaisen Justiça Ambiental -järjestön Swazimaassa ja Mosambikissa tekemien tutkimusten mukaan jatrophan laaja-alainen viljely tarvitsee sekä rahaa vaativaa hyönteismyrkkyä että vettä, joka usein kilpailee kotitalouksien käyttövesien käytön kanssa. Jatropha tarvitsee paljon vettä etenkin alkuvaiheessa, jotta voidaan taata siemenien laadun erinomaisuus.
Justicia Ambientalin mukaan jatropha tuottaa paremmin hyvällä maalla, ja totta kai satoja tuhansia ellei miljoonia sijoittavat yritykset viljelevät siellä mistä parhaimmat sadot ja tuotot irtoavat. Lisäksi syrjäseutujen maan käyttöönotto merkitsisi lisämenoja yrityksille, kun alhaisen teknologisen kapasiteetin mantereella täytyisi sijoittaa myös tieverkostoihin ja infrastruktuuriin.
Justiça Ambiental on huolissaan, että jatrophan tuotantoon siirtyvien viljelijöiden toimeentulo tulee riippuvaiseksi maailmanmarkkinahintojen heilahtelusta. Tällä hetkellä Mosambikin pienviljelijät tuottavat 75 prosenttia käyttämästään ravinnosta.
Jatropha on myrkyllinen aine. Jos sitä viljellään ruokatuotantoalueella ovat seuraukset vakavia, kun myrkyllisen kasvin siemenet saattavat aiheuttaa ihmisillä pahoinvointia. Pahimmillaan viljely-ympäristön pohjavedet saattavat saastua.
Mosambikissa on suuri potentiaali lisätä maataloustuotantoa: viljelykelpoista maata on 36 miljoonaa hehtaaria, josta vain yksi kuudesosa on käytössä. Lisäksi Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. Monet ulkomaiset biopolttoaineyhtiöt ovatkin jo sopineet alustavista maankäyttöoikeuksista.
Mosambikin biopolttoainestrategiassa arvellaan, että biopolttoaineiden raaka-ainetuotanto tulee luomaan 150 000 uutta työpaikkaa. Tämä vastaisi noin 0,75 prosenttia Mosambikin 20 miljoonaisesta väestöstä. Lisäksi Mosambikissa biopolttoaineiden puolestapuhujat arvelevat, että parhaimmillaan raaka-aineita tarvitsevat suuret yhtiöt voisivat ostaa siemeniä pienviljelijöitä.
“Indonesian palmuöljyn viljelypinta-alasta 41 prosenttia on tuotettu pienviljelmillä, jotka ovat 2-4 hehtaarin kokoisia. Näyttää siltä että perheviljelmien merkitys Indonesiassa on vain kasvussa, Myös Malesiassa pienviljelijöiden osuus on 40 prosenttia tuotantoalasta”, Neste Oilin Simo Honkanen kertoo.
Suomelan mukaan kysynnän kasvu Kaakkois-Aasiassa johtaa tuotantoa suurplantaasien suuntaan ja yritysten palkkaamille pienviljelijöille annetaan usein huonotuottoisempia maita. Lisäksi raaka-ainetuotanto on perustunut halpatyövoimaan. Esimerkiksi Malesiaan on tuotu halpaa siirtotyövoimaa Indonesiasta ja Filippiineiltä. Käytössä ovat olleet niin laittomat siirtolaiset kuin lapsityövoima.
Ennen kuin Neste Oil tulee tulevaisuudessa mahdollisesti siirtymään Afrikkaan, aikoo yritys Simo Honkasen mukaan katsoa vielä Kaakkois-Aasian aluetta ja laajentaa toimintaansa siellä Singaporen tehtaan raaka-ainetarpeisiin. Raaka-ainetoimittajista IOI Group tulee todennäköisesti jatkamaan ja muita tahoja tulee varmasti useampia lisää.
Neste Oil aikoo lähitulevaisuudessa siirtyä ostamaan palmuöljyä myös Indonesiasta, “missä myös on erittäin hyviä tuotantoyhtiöitä. Siellä tilanne on aika erilainen kuin Malesiassa, jossa palmuöljyteollisuus on jo kasvuvaiheensa ohittanut”, paljastaa Simo Honkanen.
Toisin sanoen, Malesiasta metsät on jo pian hakattu ja Indonesiassa on vielä varaa laajentaa.
“Me vain toimimme EU:n ja Suomen lain puitteissa ja seuraamme päättäjien ohjeistuksia”, Simo Honkanen kiteyttää.
Honkanen painottaa, että palmuöljytuotannon epäsuorien vaikutusten keskeisenä ongelmana ovat köyhyys ja väestönkasvu, sekä toisaalta kasvavat markkinat Kiinassa ja Intiassa. Honkasen mielestä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudella tulisi saada samat velvoitteet kuin mitä energiateollisuudella on. Esimerkiksi metsäkadon pysäyttämiseen Honkasen mielestä tarvitaan useiden erilaisten toimijoiden yhteistyötä mukaan lukien valtiolliset organisaatiot, rahoitusjärjestelmät ja raaka-ainetta käyttäväteollisuus. Eihän yritys yksinään voi maailmaa muuttaa.
b2ae7-mosambik_zambezia_puun_istutusta_kukkarantaPuhdasta energiaa tarvitaan, kun kaupungistuva väestö kasvaa kovaa vauhtia kehittyvissä maissa. Vuoteen 2050 mennessä suurimpien kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kaksinkertaistuvan teollisuusmaiden nykyisiin päästöihin nähden. Tällä hetkellä esimerkiksi Mosambikissa, yhdessä Afrikan köyhimmässä maassa, yli 90 prosenttia väestöstä käyttää energialähteenään puuta. Kuitenkin valtavasta puuntarpeesta huolimatta yli 90 prosenttia Mosambikin metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maataloustarkoituksiin, vaikka lähes kaikki maataloustoimijat vielä ovat ei-kaupallisia pienviljelijöitä.
Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on, että metsäkadon ja metsän haaskuun hillintä vähentää merkittävästi kehitysmaiden kasvihuonepäästöjä. Kuitenkin tulevaisuuden energiakriisin aiheuttama paine saa aikaan hätäisiä taloudellisesta näkökulmasta tehtyjä päätöksiä, jotka toimivat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista vastaan.
Kiire vallata biopolttoaineiden markkinat tulevan energiakriisin lähentyessä näyttää sumentaneen keskustelut elintason ja kulutuksen vähentämisestä. Kyse pitäisi olla siitä, miten paljon polttoaineiden käyttöä voisi vähentää, eikä kulutuskeskeisten elintapojen ylläpidosta ja ylenpalttisen kasvun mahdollisuuden varmistamisesta.
Ilmastokriisin aiheuttaneet teollisuusmaat ovat haluttomia kustantamaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen vaatiman kehityksen etelän maissa. Niin Afrikan kuin Aasian maat näyttävät edelleen jäävän pelkiksi jälkikoloniaaleiksi raaka-ainetuottajiksi niin sanotun puhtaan energian kehityksessä, osana ilmastosopimuksen joustomekanismien näennäisvihreyttä.
Kartat: Philippe Rekacewicz ja Ieva Rucevska.

Kirjoittaja tarkkaili ilmastomuutokseen ja biopolttoaineisiin liittyvää kehityspoliittista keskustelua usean kuukauden ajan Mosambikissa.

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan Mosambikissa

Metsäpalot tuhoavat vuosittain satoja tuhansia hehtaareja metsää Mosambikissa eteläisessä Afrikassa. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoa niiden ehkäisystä.

04eda-img_9420be4c2-img_9424_2Selemanen ja Nadalan kylien metsäpalokomiteat saivat ympäristöministeriöltä radiot. Niiden avulla syrjäisetkin kylät kuulevat uutiset.

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia eli 41 miljoonaa hehtaaria pinta-alasta on metsän peitossa.

Metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia.

Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpaloissa. Jopa 40 prosenttia maan metsistä kärsii vuosittain paloista. Ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle ja taloudelle.

Useimmiten palot leviävät, kun maata poltetaan uutta satoa varten. Viljelijät joutuvat polttamaan korkeaksi kasvavaa heinää, sillä käsin niitettynä – koneiden puuttuessa – heinästä ei pääse eroon. Tuhka on myös hyvä, ja usein ainoa, lannoite.

Tulta käytetään myös metsästykseen, jätteen hävitykseen ja hunajan keräämiseen. Sen avulla tuotetaan puuhiiltä ja keitetään ruokaa.

Asukkaat mukaan metsäpalokomiteoihin

Suomen tukema maaseutukehitysohjelma on rahoittanut Zambeziassa metsäpalojen vastaista hanketta, jonka toteutuksesta on vastannut paikallinen Prodea-järjestö.

Metsäpaloja ehkäisyä tehostettiin perustamalla kyliin metsäpalokomiteoja, joiden toiminta tavoitti yli 7 000 ihmistä.

Tietoa metsäpaloista välitettiin muun muassa radio-ohjelmien kautta. Radio on tehokas väline Mosambikissa, jossa yli puolet aikuisista on lukutaidottomia. Metsäpalokomiteat saivat Mosambikin ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä.

Tietoa tarvitaan, sillä ilmaston lämpenemisen myötä metsäpalot uhkaavat levitä entistä laajemmalle, kun vesivarat haihtuvat ja maaperä heinäsavannilla kuivuu.

Kukka Ranta & Marja-Leena Kultanen


Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 25.9.2009.

Puut takaavat tulevaisuutta Mosambikissa

Uutiset, 24.9.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.

IMG_9342Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia koulun lähelle. Kuva: Kukka Ranta

Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.

Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.

Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.

Lähimetsät kaikonneet

Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. “Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. “Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.

31c27-img_2598Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Kuva: Kukka Ranta

Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.

Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.

Metsää raivataan maatalouden käyttöön

Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista.  Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.

Working at fieldTavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta vuoden 2009 loppuun mennessä. Kuva: Kukka Ranta

Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.

90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.

Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.

Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan

Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.

04eda-img_9420Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista. Kuva: Kukka Ranta

Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.

Dance after getting radioSuomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. 

Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.

Puunkaatomaksut tuovat hyötyä kyläyhteisöille Mosambikissa

Uutiset, 26.8.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä|
Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.

2c04c-img_9438Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.

Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.

Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.

Naisten myllymatkat lyhenivät

Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. “Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.

3a648-img_946530-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.

Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.

Naiset mukaan päätöksentekoon

Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.

Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.

Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille

“Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. “Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.

Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.

Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.

Rahatalouden alkeita

20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.

”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.

Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.38f3b-img_9449

Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä:

  •  20 prosentin maksu on osa Mosambikissa vuonna 1999 hyväksyttyä ja vuonna 2005 uudistettua metsä- ja luonnonvaralakia. Sen mukaan metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetusta luvista viidennes tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille.
  • Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosina 2006–2010. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009