Photo-story about fishermen in Senegal and how industrial overfishing by EU, China and Russia is destroying the livelihood and food security of one of the world’s poorest people.
Fishing has been one of the most important livelihoods in West Africa during centuries.
Because of foreign illegal and overfishing local fish stocks started to decline rapidly in Senegal around 2000.
Most common foreign trawlers are Spanish or Chinese.
Fish is an important source of animal protein in poor countries with rapid population growth.
Boys start to work with their fathers around 12 years old.
During weekends the local fishermen gather at their ancestral home shore to fish with poor results.
Almost daily there are men fixing their nets instead of going to fishing.
Foreign trawlers often damage the nets of local fishermen.
The shores started to fill with empty useless fishing boats that the local fishermen couldn’t afford to use anymore.
The few pirogues going to the sea are filled with unemployed neighbors and friends helping each others.
Bassir Kadam he haven’t eaten breakfast for over 12 years because there are no incomes from the empty sea.
Fewer and fewer families could afford to put their children in school or cover medical expenses because of declined incomes.
Each fisherman has a large family to feed.
But less and less fish is being shared between more and more people.
Tuna fished in Senegalese territorial waters by French and Spanish trawlers is being transported from the industrial port of Dakar to Spain for processing.
The country of origin is labeled as the country where the fish product is processed, not where it is caught.
The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
The best quality of fish goes to EU and Asian markets.
Many local fish processing factories have had to close down in Senegal, because there isn’t enough fish.
If there is no fish for the factory to buy, everyone loses. the fishermen make no money.
The truck and horse carriage drivers hang around idly.
Fishing employs 600,000 or one million Senegalese people when all segments of the industry are taken into account.
Most fishmongers at local markets are women.
Women make less incomes with smaller and fewer fish on the local market.
Illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing is the major threat to marine ecosystems and threatens food security and livelihood for millions. West Africa is estimated to have the highest levels of IUU fishing in the world.
At the same time with the collapse of the local fish stocks in 2005 about 5,000 and in 2006 over 31,000 West Africans fled poverty in their wooden boats to the Canaries with a hope of better future in Europe.
Most of these migrants were from Senegal or Mauritania, the EU ’s two biggest fisheries agreement partners.
Many West African street vendors in Barcelona originally arrived in Spain abroad in a former fishing boat via the Canary Islands.
Ali has not seen his wife and two children since he left Senegal in 2006. His daughter was born the year he left. Ali has slept in car parks and on park benches, and has been doing the “dirty work” what is typically done by migrants.
Kalastus on Senegalin keskeisimpiä elinkeinoja, mutta enää saalista ei riitä kaikille niin kuin ennen. Ulkomaiset troolarit vievät paikallisilta ihmisiltä paitsi elinkeinon myös ruoan.
Senegalin pääkaupungin Dakarin eteläosassa ulkomaisten troolareiden valot loistavat kirkkaammin kuin täysikuu. Aamuvarhaisella, auringon vielä hipoessa taivaanrantaa, ensimmäiset pienveneet suuntaavat Petit Mbaon kalastajarannalta kohti avomerta.
Babacar, 45, vetää ankkurin ylös ja valmistautuu työpäiväänsä. Mies tuntee meren yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kalastus on muuttunut kovasti. Suurin ero on, ettei kalavaroistaan tunnetussa Senegalissa ole enää kalaa.
”Joka päivä Petit Mbaon rantavedessä näkee isoja eurooppalaisia ja aasialaisia troolareita”, Babacar kertoo. ”Ne vievät kalamme.”
Kala on keskeinen ruoka ja elinkeino Senegalissa. Se täyttää 70 prosenttia 12-miljoonaisen väestön proteiinitarpeesta ja työllistää ainakin 600 000, jopa miljoona ihmistä. Vuonna 2009 kalastus muodosti 13 prosenttia Senegalin viennistä ja 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Vuoteen 2006 saakka Senegal oli EU:n keskeisin ulkopuolinen kalastuskohde ja EU puolestaan Senegalin kalavarojen suurin vientikohde. EU:n kalastuslisenssi alueella päättyi vuonna 2006, koska Senegalin kalavarat romahtivat. Nyt tilalla on sekä yksityisiä, laittomia että salaisia sopimuksia. Paikallisten mukaan ulkomaiset troolarit ovat vieneet heiltä elinkeinon ja ruoan.
Lue laaja Kalatkin merestä -reportaasi Suomen Kuvalehden numerosta 12/2012, joka ilmestyy perjantaina 23. maaliskuuta.
Teksti ja kuvat Kukka Ranta.
Kuvakertomus Netta Vuorinen.
Eurooppalaisten liika- ja salakalastus Afrikan merillä vie paikallisilta kalastajilta elinkeinon ja ajaa heitä uuden työn perässä Eurooppaan. Kalat vähenevät, kun kalakannat eivät pysty enää uusiutumaan. Onko tässä mitään järkeä?
Ali oli ennen senegalilainen kalastaja. Nyt hän etsii töitä Barcelonasta, Espanjasta.
”Ennen riitti, että merelle lähti aamulla ja kotiin palasi illalla. Parhaimmillaan vain muutaman tunnin reissulla sai riittävän saaliin. Nyt Senegalissa ei juuri ole kalaa,” Ali kertoo.
”Nykyisin täytyy tehdä vähintään kaksi viikkoa kestävä matka, eikä varmuutta kalasaaliista ole. Kalareissuun tarvitaan monta tuhatta euroa: öljyyn, ruokaan ja jäähän, jolla kalat säilötään. Sijoituksesta huolimatta lopputulos on aina epävarma.”
Lähtö Eurooppaan tuntuu Alin mukaan hyvin monen mielestä ainoalta oikealta ratkaisulta. ”Jokainen haluaa auttaa omaa perhettään ja rakentaa itselleen kodin”, hän lisää. Ali on nyt 31-vuotias, eikä hän ole nähnyt kahta lastaan ja vaimoaan yli kolmeen vuoteen – ei sen jälkeen, kun lähti Senegalista.
Eurooppalaiset vievät kalatkin meristä
Ali epäilee, että kalat häviävät Senegalin rannikolta eurooppalaisten ryöstökalastuksen vuoksi.
Meriä tutkivan Oceana-järjestön ekonomisti Anne Schroeer vahvistaa väitteen. Hänen mukaansa erityisesti Länsi-Afrikan merien kalalajit ovat ylikalastettuja. Alue kärsii Afrikan meristä eniten ulkomaalaisten alusten laittomasta kalastuksesta.
”Laiton kalastus kattaa noin 40 prosenttia koko Länsi-Afrikan kokonaissaaliista. Dollareissa taloudellinen menetys on 265–500 miljoonaa joka vuosi”, Schroeer summaa.
Vuosituhannen vaihteessa kalat Afrikan merillä alkoivat olla jo pahasti huvenneet. Vuonna 2002 Maailman luonnonsuojelusäätiö WWF varoitti, että puolet Länsi-Afrikan kalakannasta oli hävinnyt.
Liikakalastus uhkaa afrikkalaisten kalastajien elinkeinoa. Vanhoista varvastossuista verkkonsa kellukkeet tehnyt pienkalastaja ei voi pärjätä kilvassa suurten kalastusalusten kanssa. Kuva: Kukka Ranta, Mosambik 2009.
Kolme vuotta myöhemmin Alinkin perheen kalastuksesta saadut tulot romahtivat. Paine lähteä Eurooppaan koveni entisestään. Alin mukaan vuonna 2006 Senegalista lähti venekyyti pohjoiseen joka päivä.
Alin kertomusta tukee se, että Kanarian saarille rantautuvien puuveneiden määrä nousi samana vuonna ennätykselliseen 31 000:een. Edellisenä vuonna lauttoja oli saapunut vain 5 000.
Ali kertoo yrittäneensä ensin Eurooppaan Mauritaniasta käsin. Venematkan järjestäjä osoittautui kuitenkin huijariksi, joka ryöväsi sekä rahat että haaveet.
Etsintöjen jälkeen Senegalista löytyi luotettava salakuljettaja. Matka maksoi tuhat euroa. Ali sai alennusta, koska pystyi auttamaan navigoinnissa.
Euroopan unioni on yrittänyt pysäyttää laitonta muuttoa meren yli. Se perusti vuonna 2005 rajakontrollijärjestelmä Frontexin, jonka budjetti on perustamisesta lähtien kaksinkertaistunut vuosittain. Samalla siirtolaisten rantautuminen Kanarian saarille on vähentynyt yli 90 prosenttia vuoden 2006 lukuihin verrattuna.
Kasvaneen budjetin lisäksi siirtolaistulvaa on hillinnyt Frontexin yhteistyö siirtolaisten lähtömaiden, erityisesti Senegalin ja Mauritanian kanssa. Myös Espanjan Las Palmasiin perustettu siirtolaisia tarkkaileva Sea Horse -satelliittijärjestelmä on auttanut ihmisten liikkeiden hallinnassa.
On paradoksaalista, että Kanarian saarten pääkaupungin Las Palmasin satamassa toimii yksi maailman suurimpia laittoman kalakaupan keskuksia.
”Tämä mustekala voisi olla Senegalista” Ali arvioi ja surkuttelee yksilön pientä kokoa: ”tällaiset pikkusintit jäävät liikakalastuksesta jäljelle”. Kuva: Kukka Ranta
Siirtolaisvankilassa lomasaarella
Matkustaminen Espanjaan on kallista turistiviisumillakin – jos sellaisen saa. Lentolipun, viisumin ja vakuutusten lisäksi vaaditaan, että lähtijällä on rahaa maksaa oleskelunsa Espanjassa. Summa on tuhansia euroja.
”Pitäisi myydä talo ja oma äitinsä, jos mielisi lentää Eurooppaan viisumi taskussa”, Ali kuittaa.
Ali muistaa reilun viikon kestäneestä venematkastaan alituisesti oksentelevat ihmiset. Kukaan ei onneksi kuollut. Teneriffalle rantautuneen aluksen 82 nääntynyttä miesmatkustajaa vietiin suoraan siirtolaisvankilaan. Teneriffan lisäksi siirtolaisvankiloita on monilla lomasaarilla: Lanzarotella, Fuerteventuralla, Gran Canarialla ja La Gomeralla.
”En tiennyt, kuinka toimia. Kerroin avoimesti kuka olen, mistä tulen ja mihin olen menossa. Minut lennätettiin 40 päivän vankeuden jälkeen takaisin Senegaliin”, Ali kertoo.
Toisella kerralla Ali osasi jo salata henkilöllisyytensä. Hän huomasi sellinsä ikkunan kalterin olevan pois paikoiltaan ja pakeni vuorille. Ali vietti kaksi päivää syömättä ja juomatta, lopulta poliisit löysivät uupuneen miehen.
Rangaistukseksi Ali joutui viettämään kaksi viikkoa täyteen ahdetussa sellissä ilman päivänvaloa. Sellistä pääsi ulos vain syödäkseen. Öisin vangit joutuivat virtsaamaan pulloihin.
Lähes puolitoista kuukautta kestäneen vankeuden jälkeen ryhmä identifioimattomia siirtolaisia lennätettiin poliisikoneella Valencian kaupunkiin.
Alin kiertolaiselämä Espanjassa alkoi.
Barcelonan kaduilla näkee tuhansia paperittomia siirtolaisia repimässä itselleen elantoa samalla, kun talouskriisi ajaa entistä useamman kadulle ja siirtolaisten pidätykset kiihtyvät. Kuva: Kukka Ranta.
Koti kadulla pahvin päällä
Muutaman kuukauden mittaiset hedelmän- ja rypäleenpoimijan pestit ovat paperittomille siirtolaisille harvoja ansaitsemismahdollisuuksia.
Ali poimi viinirypäleitä, mandariineja ja appelsiineja yhdessä Itä-Euroopan romanien sekä bolivialaisten, ecuadorilaisten ja perulaisten siirtolaisten kanssa.
”Asuin monta kuukautta pomoni luona Leridassa. Teimme töitä yhdessä ja sain syödä pomon perheen kanssa. Minulla oli myös oma huone heidän talossaan – olin kuin perheenjäsen”, Ali kertoo ja hymyilee muistolleen.
Vuonna 2008 poliisi teki tarkastuksen maatilalla. Alin paperit joutuivat syyniin ja hän vietti kaksi vuorokautta poliisiasemalla.
”Minusta otettiin kuvat ja sormenjäljet. En enää voinut palata saman työnantajan luokse.”
Alin koti oli jälleen kadulla.
”Etsin töitä puolitoista vuotta, aina kadulta heräten. En kehtaa kertoa totuutta perheelleni.”
Lopulta Ali löysi Barcelonasta kalastajan töitä ystävänsä avulla. Hän kalasti kahdeksan kuukautta aamuvarhaisesta iltakahdeksaan, ilman ainuttakaan vapaapäivää.
”Kerran tunsin itseni tosi väsyneeksi ja sanoin pomolleni, että minun täytyy levätä yksi päivä. Sain potkut – huutojen kera.”
Muutaman palkattoman kuukauden jälkeen Ali menetti vuokrahuoneensa ja palasi kadulle. Hän kertoo nukkuneensa rappukäytävissä ja pankkiautomaattien eteisissä pahvin päällä.
Valtiot saavat tuloja kalastusluvista
Alin silmät syttyvät, kun hän pääsee puhumaan kalastuksesta – vaikka kertomus onkin synkkä.
”Eurooppalaiset alukset ovat valtavia meidän veneisiimme verrattuna. Verkot ovat tiheämpiä ja paksumpia.”
Ali kuvailee, miten isojen kalastusalusten troolaaminen tuhoaa merenpohjan. Paikallisten syömät rannikkokalat ovat kaikonneet niiden ravinnon ja elinympäristön tuhouduttua.
Eurooppalaisten alusten tiheät verkot vetävät kaiken elävän mukanaan. Myyntiin kelpaamaton heitetään takaisin mereen.
”Osa kuolleesta kalasta jää kellumaan pinnalle. Kalman lemu karkottaa eläviä yksilöitä yhä kauemmas. Meressä lojuu tonneittain kuolleita kaloja”, Ali sanoo.
Oceanan mukaan ulkomaisten alusten kokonaissaaliista jopa 80 prosenttia heitetään tarpeettomana takaisin mereen. Sivusaaliina kuolee useiden kalalajien lisäksi myös valaita, delfiinejä, kilpikonnia ja lintuja.
EU maksaa Länsi-Afrikan valtioille, jotta eurooppalaiset valtiot voivat kalastaa vuosittain sovitun kiintiön verran. ”EU maksaa vuosittain Marokolle 36 miljoonaa euroa, Mauritanialle 86 miljoonaa ja Guinealle 7,5 miljoonaa. Esimerkiksi Mauritanian valtion tuloista 60 prosenttia tulee lupasopimuksista”, Anne Schroeer kertoo.
”Senegal ei ole listalla, koska se ei Ghanan tavoin ole antanut lupia EU:n aluksille. Virallisesti eurooppalaiset alukset eivät kalasta Senegalin ja Ghanan edustalla. Kuitenkin yksittäiset kalastusyhtiöt ovat tehneet yksityisiä sopimuksia molemmissa maissa. Tämä on valitettavaa, koska alukset eivät kunnioita eurooppalaista lainsäädäntöä”, Schroeer jatkaa.
Hänen mukaansa espanjalaiset alukset vastaavat 90 prosenttisesti yksityisistä sopimuksista. Yksityiset sopimukset ovat yksi suurimmista syistä liika- ja salakalastukseen. Koko maailman mittakaavassa laittomasta kalastuksesta kärsii erityisesti Länsi-Afrikan merialue.
Kalat katoavat meristä
”Jos liika- ja salakalastus jatkuvat, eivätkä kalakannat enää pysty uusiutumaan, tulevaisuuden uhkakuva on se, ettei merissä ole enää kaloja”, Schroeer sanoo.
Ellei pelastustoimiin heti ryhdytä, kaupalliseen tarkoitukseen pyydetyt kalakannat tulevat romahtamaan vuoteen 2050 mennessä, todettiin YK-järjestöjen jo vuonna 2005 julkaisemassa Millenium Ecosystem Assessment -tutkimusraportissa.
Samaan aikaan kun ihmiset ovat menettäneet elinkeinojaan ja lähteneet henkensä uhalla entistä suurimpina veneryhminä kohti vauraampaa tulevaisuutta, on Euroopan unioni jatkanut sekä kalateollisuutensa tukemista että siirtolaiskontrollin ja rajajärjestelmien vahvistamista.
Viime aikoina Ali on korjaillut tutun kalastajan verkkoja 20 euron päiväpalkalla. Hän asuu vallatussa talossa paikallisen yhteisön suojeluksessa. Talon väki opettaa hänelle lukutaitoa sekä espanjan ja englannin alkeita.
Heti kun Ali saa paperit, hän haluaa palata perheensä luokse Senegaliin. Hän kertoo vaimonsa joutuneen hermoromahduksen vuoksi sairaalaan. Vaimo menetti asuntonsa, koska Alilla ei ollut lähettää hänelle vuokrarahoja.
Ali nukkuu edelleen vain muutaman tunnin yössä. Vain työtä tehdessään Alin huoli väistyy ja hän tuntee lepäävänsä.
Liika- ja salakalastus rehottaa ympäri Afrikan rannikkoa ja uhkaa pienkalastajien elinkeinoa. Kuva: Kukka Ranta.
Senegalilainen 17-vuotias Mamadou myy aurinkolaseja Barcelonan rannalla. Kahdeksan tunnin tarpomisella tienaa noin 10-40 euroa, joskus ei yhtään mitään.
Voima 18.12.2009 Teksti: Mikael Brunila & Kukka Ranta | kuvat: Kukka Ranta
Kööpenhaminan ilmastokokous keräsi kymmeniätuhansia ihmisiä mielenosoituksiin, joihin virkavalta vastasi rajummin kuin Pohjoismaissa ollaan vuosikymmeniin nähty. Ilmastoliike sai karusti kokea, ettei se välttämättä voi toistaa globalisaatioliikkeen voittoja liimaamalla uusia etikettejä vanhan aktivismin pintaan. Kööpenhaminan jälkeisessä elämässä tarvitaan uudelleenarviointia. Todistimmeko vain poliisin onnistumista vai myös omaa epäonnistumistamme?
Loucas das Pedras Lilás feministinen teatteriryhmä osallistui keskiviikkona väkivallattomaan Reclaim Power -mielenosoitukseen eturivissä.
Kööpenhamina täyttyi kymmenistä tuhansista mielenosoituksiin saapuneista matkailijoista, joita majoitettiin tuhansien ihmisten yhteismajoituksissa ympäri kaupunkia.
Yhdysvallat lupaili osallistua kehitysmaille järjestettävään 100 miljardin dollarin apupakettiin – jos kehitysmaat suostuvat ilmastodiiliin. “Onko kyseessä globaalin mittakaavan mukainen ilmastorakennesopeutusohjelma, asetelma joka jälleen pönkittää rikkaiden maiden määräysvaltaa kehitysmaihin nähden”, Naomi Klein kysyi.
Kööpenhamina täyttyi myös poliiseista. Lauantain mielenosoituksessa lähes tuhannesta kiinniotetusta vain 13 ihmistä epäillään rikoksista, poliisi kertoi BBC:lle. Kiinniotetut viettivät yön Guantanamo Junioriksi nimitetyssä pidätyshallissa.
YK:n ilmastokokouksessa ilmastonmuutosta punnitaan markkinamahdollisuutena. Vuosittaisen päästökaupan arvo on 1,2 miljardia dollaria. Etelä-Afrikan arkkipiispa Desmond Tutu julisti, että “on parempi olla saavuttamatta sopimusta kuin tehdä huono sopimus. Tämä olisi katastrofi monille päättäjille, mutta sillä me kaikki muut välttäisimme todellisen katastrofin.”
Myös toimittajat saivat pippurikaasusta ja kyynelkaasusta pitkin viikkoa.
Loucas das Pedras Lilás -feministiteatteriryhmän valokuvaaja jäi puristuksiin väkijoukon ja poliisin väliin. Ympärillä viuhuivat pamput ja pippursumutteet.
Keskiviikkona pidätettiin 260 ihmistä 4000 hengen kokoisesta Reclaim Power -mielenilmauksesta. Bella Centerin sisällä nähtiin myös YK:n viralliseen kokoukseen pettyneiden kansalaisjärjestöjen mielenosoitus. Se aikoi liittyä Climate Justice Actionin protestiin, mutta poliisi esti sen.
Kööpenhamina täyttyi myös poliiseista. Lauantain mielenosoituksessa lähes tuhannesta kiinniotetusta vain 13 ihmistä epäillään rikoksista, poliisi kertoi BBC:lle. Kiinniotetut viettivät yön Guantanamo Junioriksi nimitetyssä pidätyshallissa.
Tiistaina poliisi pidätti Reclaim Power -mielenosoitusta järjestäneen Tadzio Müllerin syytettynä “väkivaltaisen mellakan” ja “virkavallan väkivaltaisen vastustamisen” valmistelusta. Müller toimi “väkivallattoman mutta tottelemattoman” mielenosoituksen puhehenkilönä. Mielenosoitus sujui ilman väkivaltaisia yhteenottoja. Tästä huolimatta poliisi pidätti myös muita Climate Justice Action -verkoston johtajina pitämiään henkilöitä sekä ennen mielenosoitusta että sen aikana. “Me työskentelemme kuitenkin horisontaalisesti, jos yksi viedään, toinen korvaa”, kertoo CJA -verkoston puhehenkilö Kamille Kosod Guardianin haastattelussa.
Katulääkintäjoukot partioivat jokaisen mielenosoituksen liepeillä. Sunnuntaina Hit the Production -kulkueessa poliisi otti kiinni useita lääkintähenkilöitä.
Poliisi sai kansainväliseltä medialta paljon kritiikkiä lauantain suurmielenosoituksen kiinniottokeinoistaan. 400 ihmistä istutettiin kylmällä maalla, osaa lähes neljä tuntia ennen pidätysbussiin vientiä. Sunnuntaina poliisi oli hankkinut makuualustoja kiinniotetuille.
Tanskan hallitus käytti Kööpenhaminan ilmastokokousta verukkeena poliisin valtuuksien pysyvään nostamiseen. Poliisi saa ottaa kiinni kenet tahansa ennaltaehkäisevästi 12 tunnin ajaksi. Minimituomio “poliisin työn häiritsemisestä levottomuuksien aikana” on 40 päivää vankilassa ja sakot samasta rikkeestä monikertaistuivat tuhansiin kruunuihin.
Ali oli ennen senegalilainen kalastaja. Nyt hän etsii töitä Barcelonasta, Espanjasta.
”Tämä mustekala voisi olla Senegalista” Ali arvioi ja surkuttelee yksilön pientä kokoa: ”tällaiset pikkusintit jäävät liikakalastuksesta jäljelle”. Kuva: Kukka Ranta
Barcelonan kaduilla näkee tuhansia paperittomia siirtolaisia repimässä itselleen elantoa samalla, kun talouskriisi ajaa entistä useamman kadulle ja siirtolaisten pidätykset kiihtyvät. Kuva: Kukka Ranta.
Alin silmät syttyvät, kun hän pääsee puhumaan kalastuksesta – vaikka kertomus onkin synkkä.
”Jos liika- ja salakalastus jatkuvat, eivätkä kalakannat enää pysty uusiutumaan, tulevaisuuden uhkakuva on se, ettei merissä ole enää kaloja”, Schroeer sanoo.
Senegalilainen 17-vuotias Mamadou myy aurinkolaseja Barcelonan rannalla. Kahdeksan tunnin tarpomisella tienaa noin 10-40 euroa, joskus ei yhtään mitään.
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.