”Erilaisia, mutta samaa kansaa” – Näin nuoret romanit kertovat elämästään

Ihmisoikeusliitto 8.4.2016 | Kuvat ja haastattelut: Kukka Ranta

Tänään juhlitaan romanien kansallispäivää. Ihmisoikeusliitto julkaisee sen kunniaksi yhteistyössä Fintiko Romano Forumin eli Suomen Romanifoorumin kanssa kuvasarjan suomalaisista romaninuorista.

Romanit ovat kielellinen ja kulttuurillinen vähemmistö, joiden arvioidaan olleen Suomen alueella jo viidensadan vuoden ajan. Kuvilla pyritään tuomaan esille romaninuorten ajatuksia kulttuurista, koulutuksesta, työelämästä ja yhteiskunnasta.

Rony Nyman, 20, VantaaRomaniNuori-RonyNyman1-KuvaKukkaRanta-web.jpg

“Romaninuorten asiaa edistää parhaiten, kun käy koulua, hankkii itselleen ammatin ja tekee töitä. Unelmani on työskennellä nuorten kanssa.

Tällä hetkellä olen töissä Securitas Eventsillä järjestyksenvalvojana. Aluksi sieltä oli vaikea saada töitä, mutta tutustumisen kautta sain muutamassa viikossa työvuoroja.

Tämä taustalla näkyvä Myyrmäen Monitoimitila Arkki on tuttu ja turvallinen ympäristö, olen käynyt täällä aivan pienestä saakka. Mummoni asui Myyrmäessä monitoimikeskuksen vieressä ja niin minä aloin vierailla myös.

Olin Vantaan nuorisovaltuutettu vuosina 2011 ja 2012, jolloin ajoin erityisesti romaninuorten asioita. Vantaankosken yläasteen opinto-ohjaaja tuki minua, kun hain valtuustoon. Tuolloi opin, miten vaikuttaa ja tehdä aloitteita. Yläasteen jälkeen opiskelin autonasentajan ammattitutkinnon, mutta tein oikeastaan kaikkea muuta kuin autonasennusta. Istuin ammattikouluni oppilaskunnassa.

Meille romaneille tärkeintä on vanhempien kunnioittaminen. Se saa tuntemaan ylpeyttä. Vanhemmat ovat kasvattaneet meidät ja pitäneet hyvää huolta. Tunnemme kaikki toisemme ja aina autamme toisiamme.

Tärkeintä olisi saada ennakkoluulot pois yhteiskunnasta. Kaikki olisi paremmin, jos yleistäminen jäisi pois kuten se, että “mustalaiset eivät halua tehdä töitä tai opiskella.” Olen vähän erilainen, mutta silti samaa kansaa kuin kantaväestö.”

Anette Åkerlund, 34, HelsinkiRomaniNuori-AnetteÅkerlund1-KuvaKukkaRanta-web

”Edustan romaneja musiikin kautta. Olen muusikkoperheestä ja jo hyvin nuoresta lähtien esitin vanhempieni kanssa erilaisissa tapahtumissa romanigospelia. Olen antanut musiikille kaikkeni.

Elämäni muuttui taiteilijuudeksi, kun aloitin opinnot 25-vuotiaana Sibeliusakatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Parhaillaan työstän Sibeliusakatemissa maisterikonserttia, jossa yhdistän flamenco-tanssia perinteiseen, suvultani keräämään mustalaismusiikkiin.

Jo 13-vuotiaana ihastuin suomalaisiin mustalaislauluihin, joita olin kuullut isovanhemmiltani. Jotkut laulut pitävät sisällään suvun historiaa jopa 1900-luvun alkuun asti. Perinteiset omat laulut ovat kuin historiallisia aarteita. Paljon on kaihoisia rakkauslauluja, elämänkertoja ja matkatarinoita. Oikeastaan vain hevosista on tehty iloisia romanilauluja.

Kotona laulamisen lisäksi musiikkia voi jatkaa aikuisenakin. Monet eivät ajattele, että tämä voisi olla ammatti. Harvat romanit menevät korkeakouluun, vaan  sosiaalialan opinnot ovat enemmän muodissa. Toivoisin, että jo vanhemmat kouluttaisivat lapsensa romanimusiikin pariin, ja että yliopistoon tulisi enemmän romaniopiskelijoita. Helsingin yliopistossa on nykyään romanikielen ja -kulttuurin oppiainekin!

Suomen musiikkitapahtumissa saisi näkyä enemmän romaneja, ja romanit voisivat itse lähteä mukaan avoimemmin. Olen ylpeä perinnelauluistamme, mutta romanimusiikin ala on vielä lapsenkengissä. Tarvitaan paljon työtä, jotta Suomeen tulisi enemmän romanimuusikoita ja -tuottajia. Musiikin avulla nostamme itsetuntoa ja arvostusta kulttuuriamme kohtaan.”

Ramona Blomerus, 26, HelsinkiRomaniNuori-RamonaBlomerus1-KuvaKukkaRanta-web

”Aloin käyttää romaniasua 17-vuotiaana. Kun asun pukee ylle, se on aikuisuuden merkki romanikulttuurissa. Tällöin saa enemmän vastuuta. Kaupassa taas minua alettiin seurata. Valtaväestö alkoi tuijottaa. Lapset saattoivat sanoa äideilleen, että “katso, prinsessa tulee”. Silloin äidit vastasivat, että ei saa sanoa niin, kyseessähän on mustalainen.

Olen erilainen ja samanlainen kuin muut. Suurin ero on vaatetus ja kulttuuri. Romaneilla on tietyt perinteet ja erityisesti vanhempien kunnioitus. Nämä ovat sellaisia tapoja, joita suomalaisillakin on ollut ennen vanhaan, mutta meille se vanha tyyli on jäänyt.

Ylläni on perintökoruja: isomummoni rintakoru, mummon korvarenkaat ja isän ja äidin vihkisormukset. Esimerkiksi tämä kaulakoruni on periytynyt äidiltäni, joka peri korun omalta aikoinaan omalta äidiltään. Tytölle yleensä annetaan koruja tämän varttuessa, kun hän jo osaa huolehtia itsestään. Jos mummo kuolee, niin hän jättää korunsa poikansa lapsille. Kannan minulle paljon merkinneiden ihmisten koruja ylläni joka päivä.

Olen ylpeä mustalainen, mutta toivoisin pääseväni paremmin yhteiskuntaan sisään. Työmaailma on todella vaikea. Koko sen ajan, kun olemme olleet Suomessa, olemme olleet silmätikkuina. Isovaarini oli sodassa mukana, samoin kuin monet sukulaismiehemme, mutta silti emme ole päässeet yhteiskuntaan sisälle. Harmillisinta on se, kun yleistetään yhden tekemät virheet kaikkien mustalaisten syyksi.

Vanhempiemme sukupolvi ei ole pystynyt vaikuttamaan niin paljoa kuin nykyinen sukupolvi. Olemme kouluttautuneet enemmän. Olen käynyt peruskoulun ja parhaillaan opiskelen romanivaatetuskurssilla Rekolassa. Se kestää kolme vuotta. Valmistuttuani teen romaniasuja muille.”

Dimitri Lindgren, 19, HelsinkiRomaniNuori-DimitriLindgren1-KuvaKukkaRanta-web

”On kiva olla romani, vaikka toisaalta sitä toivoisi kuuluvansa yhteiskuntaan.

Olen Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja. Siellä tuon mielipiteitäni julki, ja neuvoston tärkein tavoite onkin saada nuorten ääni kuuluviin. Romanien piireissä on jo vuosia puhuttu siitä, miten ennakkoluuloja pitää murtaa – nyt on toiminnan aika. Olemme jo jalkautuneet kouluihin, missä kerromme opettajille ja oppilaille romanien historiasta ja kulttuurista, heikkouksista ja vahvuuksista.

Musiikki on aina ollut sydäntäni lähellä. Parhaillaan valmistelemme neuvostossa monikulttuurista nuorisotapahtumaa toukokuulle. Tavoitteena on verkostoitua ja yhdistää erilaisista kulttuureista tulevia henkilöitä. Mukaan on tulossa esiintyjiä eri vähemmistöistä ja valtaväestöstä. Olen ylpeä romanikulttuurista.

Meitä on tietty aktiivinen porukka, joka haluaa vaikuttaa. Viime syksynä perustetussa Romaninuorten neuvostossa on yhdeksän jäsentä. Neuvostoon voi päästä mukaan, kun on kiinnostunut nuorista ja osoittaa, että haluaa auttaa. Haluamme kouluttautua tähän asiaan, koska kun kaikki vanhemmat romaniaktivistit nukkuvat pois, pitää meidän nuorten ottaa se paikka.

Romaninuorten neuvostossa oma ajatusmaailmani ja näkökenttäni on laajentunut, ja olen saanut tietoa esimerkiksi siitä, miten lähteä vaikuttamaan. Olen luonut uusia ihmissuhteita ja verkostoja, joiden kautta voin saada apua. Vaikka monet asiat jännittävät paljon, haluan oppia uutta. Olen saanut lisää hienoja kokemuksia. Toivon, että saamme murrettua mahdollisimman paljon ennakkoluuloja.”

Jasmin Hedman, 22, HelsinkiRomaniNuori-JasminHedman1-KuvaKukkaRanta-web

”Olen pitänyt ruoanlaitosta pienestä pitäen. Heti yläasteen jälkeen hain Vantaan ammattiopistoon, josta valmistuin neljän vuoden jälkeen leipuri-kondiittoriksi. Mutta sen jälkeen töitä olikin vaikea löytää. Olin puolitoista vuotta työttömänä.

Nyt työskentelen vanhusten kanssa palvelutalossa virikeohjaajana. Järjestän siellä esimerkiksi bingoa ja muuta toimintaa. Päädyin virikeohjaajaksi työvoimatoimiston kautta ja olen ollut puoli vuotta töissä palkkatuella. Toukokuussa tämä työ loppuu ja sitten olen taas työtön työnhakija.

Minulla oli työharjoitteluja koulun kautta, mutta ne eivät työllistäneet minua sen jälkeen. Minun oli aina pakko mainita, että olen romani, koska se vaikuttaa työskentelyyn: julkisilla paikoilla minulla on oltava oma vaatetus. Aina niihin paikkoihin löytyi sitten joku muu työntekijä.

En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hankkisin vielä toisen ammatin. Esimerkiksi vanhustenhoito kiinnostaa minua. On otettava kiinni siitä mistä saa.

Romanit ovat aika auttavaisia. Romanikulttuuriin kuuluu se, että jos jollakulla ei ole rahaa tai ruokaa, niin jaamme omastamme ja pidämme huolta toisistamme. Toivoisin, että me romanit pystyisimme vihdoin ja viimein sopeutumaan tähän maailmaan ja osoittamaan, että olemme samanarvoisia kuin muutkin. Toivoisin, ettei meitä pidettäisi muukalaisina.”

Ihmisoikeusliitto.fi

The Black Fish: undercover with the vigilantes fighting organised crime at sea

The Guardian 24.2.2016 | Text: | Photograph: Kukka Ranta

Illegal fishing controlled by organised crime is a growing menace, offering big rewards for low risk. But the seaborne raiders have a new force to contend with. An army of amateur sleuths are spending their holidays fighting back.

Guardian24022016-TheBlackFish-PhotosKukkaRanta-1-highresGuardian24022016-TheBlackFish-PhotosKukkaRanta-2-3-highres

Development Research book

A new book Kehityksen tutkimus. Johdatus perusteisiin (Development Research. Introduction to Basics), edited by Juhani Koponen, Jari Lanki, Mariko Sato & Anna Kervinen, was published on 11.2.2016 at the Development Research Day 2016 Conference, by GAUDEAMUS Helsinki University Press.

KehityksentutkimusBook-PhotoKukkaRanta-2014EastJerusalem-web
Photograph by Kukka Ranta in 2014 in East Jerusalem, published in the Chapter 12. Conflicts, Security and Development written by Lalli Metsola.

Doctoral Student Kukka Ranta, working at the Center for Research on Activity, Development and Learning CRADLE, wrote an article for the Chapter Global Governance, Development and Power written by professor Juhani Koponen with a title ”Talk to us, not about us” on the power of social movements empowering oppressed poor people in South Africa; how to gain more rights in the local level with an example of the shack-dwellers’ movement Abahlali baseMjondolo based in Durban. The article is based on the Learning in Productive Social Movements project, headed by Professor Yrjö Engestöm.

 

Ilman kotia

Maailman Kuvalehti 1/2016 | Teksti: Kukka Ranta & Mikael Brunila | Kuvat: Kukka Ranta

MaailmanKuvalehti-1-2016_KoditonNYC1-KukkaRantaMaailmanKuvalehti-1-2016_KoditonNYC2-KukkaRantaMaailmanKuvalehti-1-2016_KoditonNYC3-KukkaRantaMaailmanKuvalehti-1-2016_KoditonNYC4-KukkaRanta

Maailman Kuvalehti 1/2016

 

Toistuvia yksittäistapauksia

Long Play 4.12.2015 | Sivuääniä | Teksti: Kukka Ranta

Suomessa on tilastoitu viharikoksiin lukeutuvia rasistisista rikoksia vuodesta 2008 lähtien, ja niiden määrä on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, seitsemänsadan rikoksen hujakoilla vuodessa. Poliisiammattikorkeakoulun syksyn 2015 selvityksen selvityksen mukaan viime vuonna viharikosten määrä hieman laski edellisvuodesta.

On kiinnostava nähdä tämän vuoden luvut, kun tietää mitä kaikkea vastaanottokeskusten ympärillä on viime aikoina tapahtunut. Tilastoluvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kaikkia maahanmuuttajiin kohdistuvia rikoksia ei luokitella rasistisiksi rikoksiksi, vaikka rasistinen motiivi olisi ilmeinen.

Periaatteessa rasistisen motiivin pitäisi automaattisesti koventaa rangaistusta. Rangaistuksen koventamisperusteita täsmennettiin viharikosten osalta vuonna 2011, Tuija Braxin (vihr) toimiessa oikeusministerinä. Tavoitteena oli, että rangaistuksia koventamalla viharikokset vähenisivät. Tämä syksy on kuitenkin herättänyt miettimään, eikö rasistisia rikoksia tunnisteta?

X

Syyskuussa Kiteellä alaikäisten ulkomaalaisten opiskelijoiden majoituskeskuksen ikkuna rikottiin heittämällä sisään metalliesine. Talon seinään maalattiin rasistisia merkkejä. Poliisi tutkii tapausta kotirauhan rikkomisena ja vahingontekona. Rikoskomisarion mukaan “töhrityt symbolit eivät olleet varsinaisen uhkaavia”. Kansanopistossa turvapaikanhakijoita kouluttava opettaja kuvaili tekoa ”humalaisten nuorten hölmöilyksi”.

Syyskuussa 50-vuotias mies ajoi päihtyneenä taksilla Kouvolan hätämajoituskeskuksen pihaan ja heitti polttopullon ovelle. Kaakkois-Suomen poliisi luonnehti iskua ”yksittäiseksi tapaukseksi”.

Mies sai syytteen törkeän tuhotyön yrityksestä. Marraskuussa Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi miehen tuhotyön yrityksestä vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeus ei katsonut teon olleen syyttäjän esityksen mukaan törkeä rikos, mutta kuitenkin kovensi tuomiota teon rasistisella motiivilla.

Lokakuussa Hämeenlinnassa Lammin vastaanottokeskuksen asuntoon tehty polttopulloisku oli Hämeenlinnan kaupungin johdon mielestä ”yksittäinen tapaus”. Vastaanottokeskuksessa asuu noin 70 turvapaikanhakijaa ja heidän joukossaan on monia lapsiperheitä. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä.

Lokakuussa SPR:n Hennalan vastaanottokeskuksen ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoistyöntekijöitä heitettiin ohiajavasta autosta olutpulloilla, aivan vastaanottokeskuksen lähellä. Yksikön johtaja piti tekoa “yksittäisenä typeränä temppuna”, eikä poliisi ole tavoittanut tekijöitä.

Marraskuussa heti Pariisin iskujen jälkeen Hennalassa kolme ikkunaa rikottiin heittämällä tiiliä sisään keskellä yötä, jolloin sisällä oli turvapaikanhakijoita. Tätä tapausta poliisi tutkii törkeänä kotirauhan rikkomisena.

Marraskuussa Kangasalla Kaivannon vastaanottokeskuksen pihalla kolme suomalaista miestä pahoinpiteli keskellä yötä yhden turvapaikanhakijan puukolla ja nyrkein sairaalakuntoon. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä.

Marraskuussa Imatralla pilottitakkeihin ja barettipäähineisiin pukeutuneet ihmiset heittivät keskiyön jälkeen vastaanottokeskuksen sisään savupommin, minkä jälkeen koko keskus evakuoitiin välittömästi. Poliisi tutkii tekoa tuhotyön yrityksenä.

Ylivieskassa turvapaikanhakijoiden majoitustilan seinään heitettiin loka-marraskuun vaihteessa kolme polttopulloa. Sisällä oli sata yöpyjää, heidän joukossaan 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Tässä tapauksessa poliisi sentään epäili, että iskun motiivina oli maahanmuuttovastaisuus. Tapauksen tutkinta on yhä kesken.

Marraskuussa viisi miestä yritti polttopulloiskua Oulun Heikinharjussa sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Tekijöitä epäillään törkeän tuhotyön yrityksestä. Virkavalta kuvaili Kaleva-lehdelle viittä 20-24-vuotiasta tekijää “nuorehkoksi”, jotka saivat “päähänsä kokeilla kotikutoista pulloa”. Heitto oli vajaa, pullo ei osunut seinään, se sammui itsestään eikä palava neste ehtinyt edes syttyä. “Tekijät eivät osanneet kertoa järkevää selitystä teolleen. Erityistä maahanmuuttovastaisuutta ei heidän kertomanaan ole ilmennyt. Osa tekijöistä on ollut varsin vahvassa humalassa”, Kaleva-lehti kirjoitti.

Turvapaikanhakijoihin tänä syksynä kohdistuneita iskuja yhdistää se, että niitä pidetään yksittäistapauksina, vaikka poliisilla on selkeä ohjeistus viharikoskoodin käyttämiseen rikosilmoitusta kirjatessa. Poliisin lisäksi syyttäjät ja tuomarit saattavat sivuuttaa vihamotiivin rikoksen taustalla. Rasistisen motiivin tulisi koventaa tuomittavaa rangaistusta, mutta näyttää siltä, että se jätetään kerta toisensa jälkeen huomioimatta.

X

Niin kauan kuin yhteiskunta ummistaa silmänsä rasistisin motiivein tehdyiltä rikoksilta, kytevät ongelmat saattavat vain pahentua. Jotain tarttisi siis tehdä, ja mallia voisi ottaa länsinaapurista.

Ruotsissa on tapahtunut samanlaisia hyökkäyksiä turvapaikanhakijoita kohtaan kuin tänä syksynä Suomessa, tai itse asiassa rajumpiakin. Pelkästään lokakuun aikana Ruotsissa paloi kymmenen pakolaisten majapaikkaa, ja paloja tutkitaan tuhopolttoina.

Lokakuussa netin äärioikeistolaisia rasistisia vihapuheita ja natsismia sympannut mies teki raa’an koulusurman Tukholman Kronogårdenin lähiössä. Kyseessä oli rasistinen viharikos, koska tekijä valitsi kohteekseen maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Ruotsin ja Suomen suurin ero on viranomaisten suhtautumisessa viharikoksiin. Ruotsissa rasistisia viharikoksia selvittä erillinen poliisiyksikkö. Sitä johtava Daniel Goldman esitti hiljattain, että viharikosyksikkö pitäisi perustaa jokaiseen poliisipiiriin. Osa ruotsalaiskunnista on päättänyt salata vastaanottokeskusten sijainnin turvatakseen ihmishenkiä.

Suomessa työskentelee yhteensä kolme nettipoliisia, joiden työkenttänä on koko maa. Poliisin määrärahoja on viime vuosina leikattu rajusti, ja resurssit ovat täysin riittämättömät rasistisen vihapuheen valvontaan.

Vikaa on varmasti myös asenteessa. Suomessa rasistisiin vihapuheisiin ei juuri reagoida, rasistisia rikoksia ei riittävästi ehkäistä, ja kun rasistinen rikos sitten jossain tapahtuu, sitä pidetään humalaisten nuorten miesten hölmöilynä tai ikävänä yksittäistapauksena.

X

Teksti perustuu yhdessä Mikael Brunilan ja Pontus Purokurun kanssa tehtyyn taustatutkimukseen. Juttuun on haastateltu asiantuntijana Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilaa.

Tämä oli Long Playn ilmainen Sivuääni. Julkaisemme myös pitkiä ja tutkivia juttuja. Niiden tekeminen rahoitetaan kokonaan lukijoiden tilausmaksuilla, koska emme myy mainostilaa. Jos haluat tukea perusteellista journalismia, tilaa Long Play tästä.

 

Resisting the next wave of real estate speculation in Spain

ROAR Collective on October 22, 2015 | By Marc Font and Gemma Garcia, collaboratively translated by Melissa García and Desiree Fields. Photo by Kukka Ranta.

A new speculative bubble may be taking shape as global investment firms buy devalued real estate in Spain. Will they beat a new path of dispossession?

StopBlackstone2LaPAH-14102015-fotoKukkaRanta-web-

Resisting the next wave of real estate speculation in Spain, an article first published in La Directa and after translated to ROAR Magazine including further background and analysis for readers not familiar with the crisis in Spain.
Read more: roarmag.org

The Asylum Issue

Mask Magazine October 2015 #21 | Cover Photo Kukka Ranta

MaskMagazine-october2015-PhotographerKukkaRanta

On the cover Palestinian girl reading in occupied East Jerusalem after her house was bulldozed to the ground by Israeli soldiers. Photo by Finnish freelance journalist and photographer Kukka Ranta. Interview with photographer to follow.

Check out the interview with Kukka published on November 3rd, 2015 including many photos along the road:maskmagazine-kukkaranta-112015

Koti New Yorkissa – jos hyvin käy

Yliopisto-lehti 7/2015 | Teksti Mikael Brunila ja Kukka Ranta | Kuvat Kukka Ranta

YLIOPISTOlehti-NewYork-KukkaRanta-MikaelBrunila1 YLIOPISTOlehti-NewYork-KukkaRanta-MikaelBrunila2

 

 

 

De vis raakt op (en dit zijn de mensen die dat willen voorkomen)

De Correspondent 21.8.2015 | Journalist: Dick Wittenberg | Fotos: Kukka Ranta

Het leegvissen van de oceanen is een van de grootste, meest onderschatte, minst bekende milieubedreigingen van onze tijd. In Groot-Brittannië liep ik mee met vrijwilligers die jagen op criminelen die de oceanen leegroven. Al snel is het raak.

Burgerinspecteur van The Black Fish inspecteert visnetten in een Italiaanse haven. Foto: Kukka Ranta / The Black Fish

CitizenInspector-TrainingHamburg2015-PhotoKukkaRanta-TheBlackFishHet landen van garnalen in Cuxhaven, Duitsland, onder het toeziend oog van een burgerinspecteur. Foto: Kukka Ranta / The Black Fish

decorrespondent.nl

Kalakantojen romahdus uhkaa kehitystä

Kepa vieraskolumni 22.6.2015 | Talous | Kukka Ranta

Laitonta kalastusta tulisi tarkastella osana järjestäytynyttä rikollisuutta, joka lisää köyhyyttä, merirosvoutta ja siirtolaisuutta.

kukka-ranta_KEPAvieraskolumni2015Kalakantojen heikkeneminen etenee pelottavaa vauhtia.

Vielä vuonna 2005 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että 75 prosenttia maailman kalakannoista on kestävyyden rajoilla tai liikakalastettuja, tänä päivänä arvio on jo 90 prosenttia. FAO:n mukaan keskeinen uhka mereneläville on laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus, jonka globaali arvo on 10–30 miljardia dollaria.

Laittoman kalastuksen taustalla on usein järjestäytynyt rikollisuus, paljon suuremmassa määrin kuin yleisesti ajatellaan. Se saattaa olla yksi merkittävä syy, miksei ongelmaan ole pystytty vastaamaan sen todellisessa mittakaavassa.

EU on maailman suurin kalamarkkina-alue, mutta yli 70 prosenttia EU:n alueella kulutetusta kalasta on tuontikalaa. Arvioiden mukaan puolet tuontikalasta on laittomasti pyydettyä.

Kytkökset rikollisuuden ja kalastuksen välillä ovat monimutkaiset. Esimerkiksi Europolin mukaan Länsi-Afrikasta on muodostunut keskeisin väylä kokaiinille Etelä-Amerikasta Euroopan markkinoille – ja huumeet kulkevat usein meriteitse vähän valvottujen kalastusalusten kyydissä.

Järjestäytynyt rikollisuus kukoistaa aina parhaiten siellä, missä valtioilla ei ole varaa valvontaan ja korruptio on korkealla.

Mutta ongelmat eivät vain ole siellä jossain muualla. Laitonta kalastusta tapahtuu ympäri Eurooppaa niin Välimerellä kuin kotoisella Itämerellä. Eräiden arvioiden mukaan Euroopan omilla vesialueilla pyydetystä kalasta kolmasosa olisi laittomasti pyydettyä, johtuen ennen kaikkea heikosta valvonnasta, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Euroopan komission viimeisimmän julkaisun mukaan Välimeren kalakannoista jo 93 prosenttia on liikakalastettuja. Välimerellä laiton kalastus ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kytkeytyneet vahvasti toisiinsa, taustalla häärii muun muassa Italian mafia salakuljetuksen ja huumekaupan merkeissä.

* * *

Valvonnan puutteeseen ja viranomaisten piittaamattomuuteen sekä korruptiokytköksiin on vastannut muun muassa The Black Fish -järjestö, joka kouluttaa tavallisia kansalaisia tarkkailemaan laittomuuksia Euroopan eri satamissa ja kalamarketeissa Citizen Inspector -ohjelmansa kautta. Työllä on tarkoitus vahvistaa olemassa olevaa viranomaistyötä.

Länsi-Afrikan Sierra Leonessa taas ympäristöjärjestö Environmental Justice Foundation on kouluttanut paikallista väestöä keräämään todisteita laittomasta kalastuksesta merialueilla. Valvonnan kasvaessa laittomuudet vähenevät ja oikeanlaisen tiedon lisääntyessä myös lainsäätäminen ja rikollisten tuomitseminen edistyvät.

Järjestöjen ja kansalaisten toiminta, ja sen tukeminen on elintärkeää, kun viranomaisvalvonnan lisäämiseen ei löydy riittävää poliittista tahtoa. Enää pelkkä kriiseistä ja niiden uhkakuvista tiedottaminen ei riitä, nyt on toimittava ja nopeasti.

* * *

Kalakantojen heikkeneminen merkitsee jo nyt ruokaturvakriisiä miljoonille maailman ihmisille. Monissa nopean väestönkasvun maissa kala on tärkein eläinproteiinin lähde köyhille ihmisille. Länsi-Afrikassa kala kattaa 50–75 prosenttia eläinproteiinista, mutta kalaa kulutetaan vuosittain vain yhdeksän kiloa henkeä kohden.

Parhaimmat arvokalat päätyvät maailman suurimmille kalamarkkinoille Eurooppaan, jossa kalaa syödään vuodessa 23 kiloa henkeä kohden, sekä Kiinaan, jossa kulutus on 35 kiloa henkeä kohden. Kun omat kalavarat on jo kulutettu loppuun, ryövätään kalat maailman köyhimmiltä.

Kalastus on yksi maailman suurimmista työllistäjistä. Merten luonnonvarojen romahdus kasvattaa työttömyyttä miljoonien osalta ja heikentää alueellista talouskehitystä, mikä osaltaan luo eriarvoisuutta eri alueiden ja maiden välille, sekä kasvattaa konfliktien todennäköisyyttä.

Tulojen romahtaessa perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, saatikka maksaa terveydenhoitokuluja – ja näin köyhyyden ja alikehityksen kierre on loputon. Ympäristökriisin synnyttämä massaköyhyys saattaa pakottaa ihmisiä yhä enemmän rikollisuuden ja merirosvouksen pariin, tai siirtolaisiksi oman henkensä uhalla.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka on juuri kouluttautunut kansalaistarkkailijaksi voidakseen toimia entistä enemmän maailman merten suojelemiseksi. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Kepa on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö.