Uutiset, 26.8.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä|
Teksti ja kuvat: Kukka Ranta
Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.
Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.
Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.
Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.
Naisten myllymatkat lyhenivät
Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. ”Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.
30-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.
Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.
Naiset mukaan päätöksentekoon
Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.
Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.
Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille
”Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. ”Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.
Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.
Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.
Rahatalouden alkeita
20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.
”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.
Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.
Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä:
- 20 prosentin maksu on osa Mosambikissa vuonna 1999 hyväksyttyä ja vuonna 2005 uudistettua metsä- ja luonnonvaralakia. Sen mukaan metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetusta luvista viidennes tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille.
- Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosina 2006–2010. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009
KUKKA RANTA 