Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi
Kiinalaiset troolarit kalastavat laittomasti Länsi-Afrikassa. Euroopan unioni on heräämässä liikakalastukseen, mutta kestääkö paikallisten kalastajien kärsivällisyys?
Lue lisää: Kehitys-Utveckling 1/2013
Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Lehden voi tilata maksutta!
Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi
Itä-Ghanassa teiniraskaus on yleinen syy peruskoulun keskeyttämiselle. Tyttöjä kannustetaan takaisin kouluun koko kansan suosikkilajilla, jalkapallolla.
Kuvakertomus Global.finland.fi 21.3.2013| Kuvat: Meeri Koutaniemi | Teksti: Kukka Ranta
Jalkapallotreeneissä annetaan myös seksuaalivalistusta; teiniraskauksien määrä on vähentynyt ja nuorten naisten itsetunto ja tietoisuus omista oikeuksistaan ovat kasvaneet. Tytöt ovat oppineet olevansa yhtä oikeutettuja opiskeluun kuin pojat.Katso kuvakertomus: Global.finland.fi
Maatalousvaltaiset kehitysmaat tulevat kohtaamaan suurimpia ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat heikentävät luonnonvaroista riippuvaista elinkeinoa. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.
Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kaksi päivää pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia, matalia puita kasvaa harvakseltaan.
”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia,maissiasekäpaikallista mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella.
Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.
”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen tahon kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme, miten ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat. Nyt saimme enemmän selitystä miksi.”
Kun kyläläiset kuulevat, mitä ilmastonmuutos vielä tulee merkitsemään, täyttyy Catinen kylän aukio kauhistuneista huudoista.”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.
Pakko keksiä kestävä elinkeino
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.
Puu- ja korituotteiden valmistaminen voisi tarjota Catinen naisille maataloustuotteita vakaamman tulonlähteen. Kuva: Kukka Ranta”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, kertoo Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”
Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisasukkailta. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkkisessa järjestelmässä naiset eivät juuri puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista riippuen ympäristön tarjoamista raaka-aineista.
Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa.
Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunoskäsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruuan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruuan ostoa varten.
Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin vaihtoehdon sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista luonnonvarojen käyttöä.
Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho kirjaa ylös kyläläisten ideoita uusiksi elinkeinoiksi. Kuva: Kukka Ranta”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on se, mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus ja ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.
Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä, miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.
Maataloustuotteita ei usein ole mahdollista varastoida, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas, eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille.
Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho sanoo turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.
Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.
Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää
Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.
Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.
Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Kukka Ranta
Julkaistu Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 23.2.2010
& SYL:n Auringossa 2010 -sähköisessä kehitysyhteistyölehdessä.
Kehitysmaat kohtaavat suuria ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat vaarantavat maanviljelyksen. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.
Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kahdessa päivässä pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia; matalia puita kasvaa harvakseltaan.
”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia, maissia, sekä (paikallista) mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella. Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.
”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme kuinka ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat, nyt saimme enemmän selitystä miksi.”
Kun kyläläiset kuulevat mitä ilmastonmuutos tulee merkitsemään, Catinen kylän aukio täyttyy kauhistuneista huudoista. ”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.
Hankkeessa kehitetään uusia elinkeinoja
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.
”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, selostaa Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”
Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisjäseniltä. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkisessa järjestelmässä naiset eivät juurikaan puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista.
Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa. Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunos-käsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruoan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruoan ostoa varten.
Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin mahdollisuuden sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä, sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista käyttöä.
”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi ilman kestävää käyttöä, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus tai ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.
Valtiolta ei riitä rahaa syrjäkyliin
Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.
Maataloustuotteille ei usein ole varastointimahdollisuuksia, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille. Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho huokaa turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.
Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.
Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää
Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.
Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.
Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Julkaistu Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 23.2.2010
& SYL:n Auringossa 2010 -sähköisessä kehitysyhteistyölehdessä.
Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.
Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia kyläkoulun läheisyyteen.
Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.
Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.
Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.
Lähimetsät kaikonneet
Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. ”Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. ”Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.
Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.
Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.
Metsää raivataan maatalouden käyttöön
Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.
Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.
90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia
Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.
Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.
Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.
Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan
Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.
Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.
Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista.
Radion lahjoittamisen jälkeen metsäpalokomiteat iloitsivat tanssimalla.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana.
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 24.9.2009.
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.
Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.
Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia koulun lähelle. Kuva: Kukka RantaTäyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.
Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.
Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.
Lähimetsät kaikonneet
Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. ”Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. ”Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.
Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Kuva: Kukka RantaMosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.
Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.
Metsää raivataan maatalouden käyttöön
Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.
Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta vuoden 2009 loppuun mennessä. Kuva: Kukka RantaSuomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.
90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia
Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.
Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.
Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.
Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan
Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.
Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista. Kuva: Kukka RantaProdea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana.
Teksti ja kuvat: Kukka Ranta
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.
Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.
Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.
Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.
Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.
Naisten myllymatkat lyhenivät
Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. ”Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.
30-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.
Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.
Naiset mukaan päätöksentekoon
Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.
Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.
Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille
”Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. ”Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.
Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.
Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.
Rahatalouden alkeita
20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.
”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.
Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.
Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä:
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009
Keski-Mosambikissa hiv-positiiviset ovat yhdistäneet voimansa ja vuokraavat yhdistyksenä viljelysmaata. Pelloilta saadaan ruokaa ja tuloja. Yhteisö tuo turvaa elämään. Suomen tukema maaseutukehitysohjelma auttaa hankinnoissa.
”Haluamme tehdä työtä, olla itsenäisiä ja elää ilman syrjintää.” Näin tiivistää ryhmänsä ajatuksia OIMPEVI-yhdistyksen presidentti Fabio Amam. Yhdistyksen nimi tarkoittaa hiviä kantavien yhteisvastuullista elämäntoivoa. Taustalla hitaasti virtaavasta joesta kuuluu voimakas virtahevon hirnahdus.
Yhdistyksen 40 jäsenestä 32 on naisia. Peltojen keskellä kohoavalla mäellä, katetun terassin alla naiset hymyilevät arasti ja katsovat alas, kun pitäisi puhua. He ovat kuitenkin vahvasti yhtä mieltä siitä, että miehille hivistä puhuminen julkisesti on huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Miehet pelkäävät naisia enemmän julkista kohtelua. Mama Julieta kertoo kohtaavansa syrjintää kaupungin lähiöissä, joissa tutut ihmiset puhuvat pahaa hiviin sairastuneista.
”Kun sain tietää kantavani hiviä, en saanut apua. Onneksi perheeni on ollut tukenani, sillä he tietävät mistä tämä tauti johtuu. Tietämättömyys johtaa syrjintään”, toteaa 20-vuotias Minda muiden naisten nyökkäillessä.
Vieressä istuvalla 43-vuotiaalla Lucia Madualla on neljä lasta, joista yhdelle hi-virus on siirtynyt äidin kautta. Mies on kotona ja käy enää vain harvoin ulkona. Myös 50-vuotiaalla Lucia Fernandolla on neljä lasta ja mies on hyvin sairas. Yhdessä puolisonsa kanssa he halusivat osallistua yhdistyksen toimintaan, kun kuulivat sen olemassaolosta.
Banaania, perunaa ja tietotaitoaKun tulevaisuudessa rahaa jää säästöön, yhdistys aikoo sijoittaa ne kanalan perustamiseen. Suuri ongelma Fabio Amamin mukaan on kuljetus ja pääsy markkinoille, joten kuljetusväline niin viljelytuotteita kuin sairaiden kuljettamista varten kuuluu hankintalistalle. Nyt sairaat joko kannetaan tai viedään pyörällä sairaalaan useiden tuntien matkan päähän.
Hyvä ravinto vahvistaa vastustuskykyä
”Haluamme varmuutta tulevaisuuteen. Tarvitsemme lisää kasveja viljeltäväksi ja erilaisia toimeentulon vaihtoehtoja lapsillemme”, julistaa rohkaistunut yhdistyksen naisjäsen. Monet orvoiksi jääneistä lapsista asuvat isoäitinsä tai tätiensä elätettävinä ja heillä on useimmiten jo entuudestaan omia lapsia hoidettavina.
Jäsenet huolehtivat toisistaan, sairaille toimitetaan yhdistyksen jäsenten viljelemää ruokaa eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Muutama yhdistyksen jäsen toimii sairaaloissa tukihenkilönä hiv-testien aikana. Kaikki eivät pysty osallistumaan viljelyyn. Osa heistä on liian nuoria tai vanhoja, tai sitten aivan liian sairaita. Ravitsemuksella taistellaan taudin etenemistä vastaan ja pidetään vastustuskyky vahvempana; hyvin ravittuna saattaa elää pidempään.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä, sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.
Viljely monipuolistaa ravintoa, mikä on tärkeää hi-viruksen heikentäessä vastutuskykyä.
HIV-tartunnat Mosambikissa
• Mosambik on maailman kymmenen korkeimman Hiv-virusta sairastavien maiden joukossa: 16 % väestöstä kantaa Hiv-virusta
• Joka päivä noin 450 ja vuosittain 160 000 ihmistä saa Hiv-tartunnan
• 60 % uusista tartunnoista tapahtuu 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä
• 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa hiviin sairastuneiden määrä on kolme kertaa korkeampi kuin samanikäisten poikien keskuudessa
• Lukutaidottomista naisista 1 % on käyttänyt kondomia, kun peruskoulun tai korkeamman koulutuksen naisten keskuudessa 46 % on käyttänyt kondomia edellisessä seksisuhteessaan
• Mosambikin naisista 68 % ja miehistä 43 % on lukutaidottomia
• Suomi tukee Mosambikin valtion terveys- ja opetussektorin kehitysohjelmia kehitysyhteistyövaroinLähteet: UNAIDS 2008 / UNDP / UNESCO 2008
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 20.8.2009.
Neuvotteluja maapallon tulevaisuudesta käydään juuri kuumimmillaan, kun valtiot päättävät Kioton jatkosopimuksesta. Kehitysmaiden osalta tärkeintä on tuntea sopeutumisen tarpeet. Avuksi tähän on kehitetty uusi arviointimenetelmä.
Sambialainen Excellent Hachileka opastaa CRiSTAL-työkalun käyttöä yhdessä Mosambikin IUCN:n projektikoordinaattori Roberto Zolhon kanssa.
Ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät ankarimmin eteläisen pallonpuoliskon maihin ja kaikista eniten siitä tulevat kärsimään vähiten kehittyneet maat, joilla ei ole teknologista valmiutta ympäristönmuutokseen sopeutumiselle.
Ilmastomuutoksen näkyvimpiä vaikutuksia ovat ilmaston lämpeneminen, arvaamattomat sateet, toistuvat kuivuudet ja tulvat, jääpeitteiden sulaminen, meriveden nousu, maaperän suolaantuminen, sekä uusien tuholaisten ja sairausten puhkeaminen. Lähitulevaisuudessa ympäristön radikaalit muutokset vaikuttavat erityisesti köyhiin ihmisiin, joiden elinkeino riippuu luonnonolosuhteista. Saharan etelänpuoleisen Afrikan keskeisimpiä kysymyksiä ovat vesi, maanviljely, kalastus ja kylien kehitys.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) järjesti toukokuun alussa Mosambikin Xai-Xain rannikkokaupungissa koulutuksen uudehkosta CRiSTAL-työkalusta (Community-based Risk Screening Tool – Adaptation and Livelihoods). Sillä tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja vahvistetaan sopeutumiskeinoja kyläyhteisöjen keskuudessa. Koulutukseen oli kutsuttu mosambikilaisia kumppaneita. Tavoitteena on parantaa toimintakykyä ilmastonmuutoksen seurausten voimistuessa.
CRiSTAL-työkalulla osallistetaan paikallisia
Työkalu auttaa tuntemaan perusteellisesti toimeentulon ja ilmaston välistä suhdetta sekä arvioimaan hankkeiden vaikutuksia paikalliseen sopeutumiskykyyn, kertoi IUCN:n Itä- ja Etelä-Afrikan ilmastomuutoksen aluekoordinaattori Excellent Hachileka.
Työkalua kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Sambiassa, jossa Hachileka on matkustanut kylissä keräämäässä kokemuksia ilmastomuutoksesta. ”Sambiassa kyläyhteisöt ovat kehittäneet monia vaihtoehtoisia tapoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja varustautua kasvavaan nälänhätään. Kyläläiset ovat esimerkiksi monipuolistaneet maanviljelyä uusilla viljalajikkeilla.”
”He ovat panostaneet myös uusien elinkeinojen kehittämiseen kuten hunajantuotantoon ja puutarhatuotteiden kasvattamiseen jokien vetäytymillä alueilla. Myös viljelytapoja on muutettu. Esimerkiksi syväistuttamalla siemeniä saadaan sato heti ensimmäisten sateiden alkaessa”, Hachileka luettelee.
Olennaisinta on tunnistaa keinot, joilla olemassa olevia resursseja hyödyntäen voidaan saada aikaan hyödyllisiä tavoitteita epäsuotuisissa olosuhteissa ja suunnata kehityshankkeiden strategiat kestäviksi. Excel-taulukon ohjaama CRiSTAL-työkalu voidaan ottaa käyttöön projektia suunniteltaessa tai jo käynnissä olevan hankkeen aikana.
Koulutukseen osallistuneet mosambikilaiset olivat vakuuttuneita työkalun helppoudesta ja tärkeydestä, vaikka sen käyttö onkin aikaa vievää. Kaikki osanottajat aikoivat ottaa työvälineen käyttöön maaseutuhankkeissaan. Suurimmalle osalle koulutus ilmastonmuutoksesta toi uutta tietoa.
Tietoa poliittiseen päätöksentekoon
Paikallisyhteisöiltä kerätystä tiedosta tehdään tiedotteita sähköiseen ja painettuun mediaan yleisen tietotason nostamiseksi. Lisäksi IUCN järjestää koulutuksia yhteistyökumppaneidensa kanssa. Toukokuun alussa järjestetty koulutus oli jo toinen Mosambikissa järjestetty työryhmätapaaminen. Lähikuukausina Hachileka matkustaa myös Tansaniaan ja Etiopiaan.
Myös poliittisten päättäjien kanssa työskenteleville on oma työryhmänsä. Tietoa tuotetaan niin kansalliselle kuin alueelliselle tasolle, kuten esimerkiksi Afrikan Unionille, Afrikan Nepad-kumppanuusohjelmalle, Afrikan ministereiden ympäristökonferenssille, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisölle, Itä- ja Etelä-Afrikan yhteismarkkinoille sekä Itä-Afrikan yhteisölle.
Työkalua testattiin vuosina 2004–2006 muun muassa Malissa, Bangladeshissa, Tanzaniassa, Nicaraguassa ja Sri Lankassa, ennen kuin sitä ensimmäisen kerran sovellettiin Suomen rahoittamassa ja IUCN: vetämässä Ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmassa Sambiassa keväällä 2007.
Mosambikissa CRiSTAL-työkalua hyödynnetään ensimmäistä kertaa käytännössä touko-kesäkuun vaihteessa Gazan maakunnan kylissä, joissa kuivuudesta on tulossa vakava ongelma maatalousvaltaiselle elinkeinolle. Työkalua käytetään myös metsien suojeluohjelmassa Tansaniassa ja Sambiassa vuosina 2008–2010 osana IUCN:n ilmastomuutosohjelmaa.
Suomi tukee IUCN:n ilmastonmuutoksen alueellista hanketta Mosambikissa, Tansaniassa ja Sambiassa yhteensä 2 miljoonalla eurolla vuosien 2008–2010 aikana.
Työkalu on kehitetty yhteistyössä Kansainvälisen kestävän kehityksen tutkimuskeskuksen (IISD), Tukholman Ympäristöinstituutin (SEI-US), Intercooperationin, sekä metsänsuojeluohjelman (the Forest Conservation Programme) kesken.
Lisätietoa CRiSTAL-työkalusta: http://www.cristaltool.org/
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.