Vierailla vesillä

Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi

Kiinalaiset troolarit kalastavat laittomasti Länsi-Afrikassa. Euroopan unioni on heräämässä liikakalastukseen, mutta kestääkö paikallisten kalastajien kärsivällisyys?

Lue lisää: Kehitys-Utveckling 1/2013
Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Lehden voi tilata maksutta!


Ghanalaistytöt potkivat itselleen itsetuntoa

Kehitys-Utveckling 1/2013 | Teksti: Kukka Ranta | Kuvat: Meeri Koutaniemi

Itä-Ghanassa teiniraskaus on yleinen syy peruskoulun keskeyttämiselle. Tyttöjä kannustetaan takaisin kouluun koko kansan suosikkilajilla, jalkapallolla.

78955-ghanalaistytot-jalkapallo-kukkaranta-meerikoutaniemi645f9-ghanalaistytot-jalkapallo2-kukkaranta-meerikoutaniemi

Kehitys-Utveckling on globaaleihin kehityskysymyksiin ja kehitysyhteistyöhön erikoistunut lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Lehden voi tilata maksutta!
 

Jalkapallolla teiniraskauksia vastaan Ghanassa

Kuvakertomus Global.finland.fi 21.3.2013Kuvat: Meeri Koutaniemi Teksti: Kukka Ranta

Itä-Ghanassa tytöt pääsevät pelaamaan maan suosituinta urheilulajia jalkapalloa, jos sitoutuvat käymään koulua. Alueella tyttöjen koulunkäyntiä uhkaa ennen kaikkea raskaaksi tuleminen, joka on nyt vähentynyt tyttöjen keskittyessä tulevaisuuden haasteisiin kovan treenaamisen tahdissa.
Jalkapallotreeneissä annetaan myös seksuaalivalistusta; teiniraskauksien määrä on vähentynyt ja nuorten naisten itsetunto ja tietoisuus omista oikeuksistaan ovat kasvaneet. Tytöt ovat oppineet olevansa yhtä oikeutettuja opiskeluun kuin pojat.

Katso kuvakertomus: Global.finland.fi

Mosambik: Ilmastonmuutos vie ainoan elinkeinon

Uutiset, 23.2.2010 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Maatalousvaltaiset kehitysmaat tulevat kohtaamaan suurimpia ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat heikentävät luonnonvaroista riippuvaista elinkeinoa. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.e6415-catine_naiset

Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kaksi päivää pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia, matalia puita kasvaa harvakseltaan.

”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia,maissiasekäpaikallista mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella.

Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.

”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen tahon kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme, miten ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat. Nyt saimme enemmän selitystä miksi.”

Kun kyläläiset kuulevat, mitä ilmastonmuutos vielä tulee merkitsemään, täyttyy Catinen kylän aukio kauhistuneista huudoista.”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.

Pakko keksiä kestävä elinkeino

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.

0aed5-img_9930Puu- ja korituotteiden valmistaminen voisi tarjota Catinen naisille maataloustuotteita vakaamman tulonlähteen. Kuva: Kukka Ranta

”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, kertoo Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”

Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisasukkailta. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkkisessa järjestelmässä naiset eivät juuri puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista riippuen ympäristön tarjoamista raaka-aineista.

Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa.

Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunoskäsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruuan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruuan ostoa varten.

Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin vaihtoehdon sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista luonnonvarojen käyttöä.

f132c-catine_robertozolhoMosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho kirjaa ylös kyläläisten ideoita uusiksi elinkeinoiksi. Kuva: Kukka Ranta

”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on se, mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus ja ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.

Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä, miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.

Maataloustuotteita ei usein ole mahdollista varastoida, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas, eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille.

Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho sanoo turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.

Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.

Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää

Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.

Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.

e5944-chigubo_tuli

Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Kukka Ranta

Ilmastonmuutos vie ainoan elinkeinon

Kehitysmaat kohtaavat suuria ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat vaarantavat maanviljelyksen. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.

Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kahdessa päivässä pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia; matalia puita kasvaa harvakseltaan.

”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia, maissia, sekä (paikallista) mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella. Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.

”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme kuinka ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat, nyt saimme enemmän selitystä miksi.”


Kun kyläläiset kuulevat mitä ilmastonmuutos tulee merkitsemään, Catinen kylän aukio täyttyy kauhistuneista huudoista. ”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.

Hankkeessa kehitetään uusia elinkeinoja

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.

”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, selostaa Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”

Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisjäseniltä. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkisessa järjestelmässä naiset eivät juurikaan puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista.

Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa. Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunos-käsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruoan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruoan ostoa varten.

Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin mahdollisuuden sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä, sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista käyttöä.

”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi ilman kestävää käyttöä, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus tai ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.

Valtiolta ei riitä rahaa syrjäkyliin

Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.

Maataloustuotteille ei usein ole varastointimahdollisuuksia, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille. Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho huokaa turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.

Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.


Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää

Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.

Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.

Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Julkaistu Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 23.2.2010 
& SYL:n Auringossa 2010 -sähköisessä kehitysyhteistyölehdessä.

Puut takaavat tulevaisuutta Mosambikissa

Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.

Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia kyläkoulun läheisyyteen.

Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.

Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.

Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.

Lähimetsät kaikonneet

Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. “Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. “Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.

Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.

Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.

Metsää raivataan maatalouden käyttöön

Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.

Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.

90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.


Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.

Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan

Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.

Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.

Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista.

Radion lahjoittamisen jälkeen metsäpalokomiteat iloitsivat tanssimalla.

Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana.

Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 24.9.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.

Puut takaavat tulevaisuutta Mosambikissa

Uutiset, 24.9.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä| Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.

IMG_9342Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia koulun lähelle. Kuva: Kukka Ranta

Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.

Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.

Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.

Lähimetsät kaikonneet

Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. “Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. “Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.

31c27-img_2598Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Kuva: Kukka Ranta

Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.

Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.

Metsää raivataan maatalouden käyttöön

Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista.  Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.

Working at fieldTavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta vuoden 2009 loppuun mennessä. Kuva: Kukka Ranta

Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.

90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia

Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.

Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.

Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.

Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan

Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.

04eda-img_9420Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista. Kuva: Kukka Ranta

Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.

Dance after getting radioSuomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. 

Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.