Kontrolli kuristaa Barcelonan katuja

”Sivistyneen käytöksen ja järjestyksen ohjelma” saapui Barcelonaan vuonna 2006. Se ei ole kitkenyt graffitia, katuprostituutio on lisääntynyt ja siirtolaisten asema on entistä huterampi. Kaupunki vastaa lisäämällä poliisien määrää ja karkottamalla paperittomia siirtolaisia.


Kukka Ranta käsittelee tätä aihetta myös audiokuunnelmassaan Kontrolli kiristyy Barcelonassa.

Paljaat kadut, yksiväriset seinät. Ihmisvilinä käy vilkkaana, mutta silti Barcelonan keskusta tuntuu alastomalta. Toki Helsingin lähes täydelliseen harmauteen verrattuna kauppojen eteen vedettyihin sälekaihtimiin suihkitut tagit kertovat kaupungista, jossa on vielä muutakin kuin kaupallista elämää.

Vielä viisi vuotta sitten Barcelonassa kulkiessani vanhan keskustan kapeat kujat ja niiden takaa avautuvat aukiot paljastivat yksi toisensa jälkeen entistä upeampia ja taidokkaampia graffitteja ja seinämaalauksia. Kaupunki loisti väreissään.

Ihmiset saapuivat tänne eri puolilta maailmaa ihailemaan Euroopan sykkivintä taidekeskusta. Tuolloin kuitenkin alkoi jo näkyä esimerkkejä tulevasta nollatoleranssista, kun suosittuun Ciutadella-puistoon asetettiin bongorumpujen soittokieltoja.

Barcelonassa ei käytännössä tällä hetkellä ole yhtään laillista graffitiseinää. Myös yksityisen omistamaan seinään tehtävään teokseen tarvitaan kaupungin lupa, jos maalaus näkyy julkiselle paikalle.

Tammikuussa 2006 astui voimaan Barcelonan kaupunginhallituksen asettama ”sivistyneen käytöksen ja järjestyksen ohjelma”, la ordenanza del civismo, moniäänisestä vastustamisesta huolimatta.

Nollatoleranssilla kielletään satojen tai jopa tuhansien eurojen sakkojen uhalla julkisessa tilassa kerjääminen, ulkona nukkuminen, seksin myyminen ja ostaminen, katukaupustelu, graffitien maalaaminen, rullalautailu sekä alkoholin juominen muualla kuin kaupallisilla terasseilla.

Sanomalehtien mukaan vuosien 2006-2009 aikana La Guardia Urbana on takavarikoinut yli 800 000 juomatölkkiä. Barcelonassa on annettu ohjelman nimissä noin 370 000 sakkoa. Suurin osa sakoista on kohdistunut laittomaan katukaupusteluun; siitä ovat yleensä vastuussa siirtolaiset, joista monet ovat paperittomia. Prostituoiduista on lain voimassaolosta lähtien tehty noin 11 600 rikosilmoitusta.


Siirtolaiset vilkuilevat hermostuneesti ympärilleen yrittäen samalla tienata elantoa merkkilaukkukopioita myymällä. Heti kun poliisi ilmestyy näköpiiriin vedetään naruista ja lähdetään kovaa vauhtia kauemmas. Valtaosa Barcelonan nollatoleranssi-ohjelman sakoista on kohdistunut laittomaan katukaupusteluun, jota toimittaa työttömät tai paperittomat siirtolaiset.

Barcelonan erään keskeisimmän turistinähtävyyden La Boquerian kauppojen suljettua vanhan kauppahallin pylväiden välit tarjoavat häilyvän suojan siirtolaisnaisten tarjoamille seksipalveluille. Useimmat ovat afrikkalaisia, jotkut eteläamerikkalaisia, ja monet heistä hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreja. Seksityöläisistä vaikeimmassa asemassa olevat tienaavat noin 20 euroa aktilta.

Yhteiselämää määräävän lain myötä kaupunki sakottaa sekä seksityöläistä että asiakasta. Kaduilla tapahtuvasta seksiaktista annettujen sakkojen suuruus on vaihdellut 1500-3000 euron välillä.

Valtaosa sakoista kuitenkin suuntautuu siirtolaisperäisille seksityöläisille, jotka ovat taloudellisesti täysin kestämättömässä asemassa, toisin kuin heidän asiakkaansa. Prostituution nollatoleranssi kohdistuu pitkälti köyhiin, paperittomiin siirtolaisiin, kun taas ulkomaalaiset turistiasiakkaat ja espanjalaiset aviomiehet poliisi useimmiten jättää rauhaan.

El País -lehti julkaisi syyskuussa kuvia seksityöläisistä. Pian skandaalin jälkeen Barcelonan kaupunginhallitus ilmoitti nostavansa poliisien määrää.

Ainoastaan Katalonian Vihreiden sekä Yhdistyneen ja Vaihtoehtoisen Vasemmiston koalitio (Iniciativa per Catalunya Verds ICV – Esquerra Unida i Alternativa EUiA) on vastustanut poliisivoimien laajentamista sekä alun perin koko nollatoleranssia.

Kiihkeimmän turistialueen Ravalin naapurustoyhdistys yhdessä seksityöläisten kanssa vetosi pian valokuvaskandaalin jälkeen prostituution laillistamisen puolesta, jotta katuprostituutio lakkaisi. Ravalin asukkaat ja seksityöläiset julistivat, että Barcelonan kaupungin järjestyslaki lisää prostituoitujen epävarmuutta ja huonontaa työoloja.

Graffitien nollatoleranssin suhteen Barcelonan kaupunki on toteuttanut yli 800 000 siivoustoimenpidettä lähes kahden miljoonan neliömetrin edestä.

Barcelonassa ei käytännössä tällä hetkellä ole yhtään laillista seinää. Jopa yksityisomistuksessa olevaan seinään tehtävään teokseen tarvitaan kaupungin lupa, jos maalaus näkyy julkiselle paikalle. Silti kaupungissa on edelleen satoja puistoja ja talojenpäätyjä, joihin voi maalata varsin rauhassa – monien ohikulkijoiden ihailemana. Puistoissa koiriensa kanssa tepastelevat vanhat mummot tulevat ystävällisesti kehumaan ja kehottavat varjelemaan maalauksista upeimpia.

Barcelonalainen graffititaiteilija Javier on seurannut nollatoleranssin kehittymistä alusta saakka.

”Kaikki julkiset seinät puhdistetaan vuorokaudessa. Yksityisomaisuuteen kaupunki ei koske ja siksi lähes kaikki keskustan tagit keskittyvät kauppojen suojaksi vedettäviin metallisiin sälekaihtimiin.” ”Tällä hetkellä kaupunki koittaa saada läpi asetusta, jonka mukaan sälekaihtimien ulkopinta maalattaisiin samalla värillä kuin ympäröivä seinä. Jos kaihtimet laskettaisiin kuuluvaksi kaupungin julkisivukuvaan, voitaisiin myös sälekaihtimet puhdistaa pian teon jälkeen.”

Barcelonan kaupunki tarjoaa tukensa yksityisyrittäjille, jotka haluavat puhdistaa sälekaihtimensa graffiteista. Kauppiaat maksaisivat kaupungin kanssa puoliksi puhdistuksesta koituvat kulut siivousta toteuttaville yrityksille, ja hinta olisi kaikille sama: 36 euroa neliömetriltä. Palvelu sitoisi osapuolet neljävuotiseen sopimukseen, joka sallii sälekaihtimien puhdistamisen 48 tunnin sisällä kiinteään 250 euron vuosihintaan.

Kaupunki on sopinut siivoamistoimenpiteistä kolmen yksityisen yrityksen kanssa. Barcelonan kaupungin 32 000 pikkuputiikin puhtaana pitäminen avaa valtavat markkinat niin puhdistusfirmoille kuin myös erilaisille turvallisuusyrityksille.

Nollatoleranssilaki käytännössä kriminalisoi kaupungille tuottamattoman toiminnan, kuten harmaan talouden piiriin kuuluvan katukaupustelun, laittomat siirtolaiset, seksityöläiset, kerjäläiset, kodittomat, sekä lisäksi Barcelonan keskeistä kaupunkikulttuuria muodostavan skeittaamisen ja graffititaiteen.

Sosiaalisiin ongelmiin vastataan lisäämällä poliisivoimia. Aivan kuten New Yorkin tai Helsingin nollatoleranssissa, myös Barcelonassa keskeiseksi nousee kiihkeä puhdistaminen, ihmisten profilointi, kiinniotot ja sakkojen moninkertaiset määrät.

Nollatoleranssi on kaupunkitilan kontrolloimista, sopimattomien tai tuottamattomien ihmismassojen marginaaliin ajamista. Kaupunkitila tarkentuu entistä enemmän tietynlaisille kulutukseen ohjaaville merkeille ja tiloille. Sen myötä kuluttamiseen kykenemättömät tai kapitalistiseen kaupunki-ihanteeseen kuulumattomat ihmiset arvotetaan ennalta – ja suljetaan lopulta pois kaupunkikuvasta.

Nykytaiteen museon Macban edusta kuhisee skeittareita, kunnes Guardia Urbanan auton nokka ilmestyy kulman takaa: kaikki jähmettyvät paikalleen. Rullalautailusta voi saada yli tuhannen euron sakot.

Kaupunkipoliisi Guardia Urbana häätää nykytaiteen museon kulmilla nukkuvan sairaan vanhuksen. Ordenanza Civica -laki asettaa 500 euron sakon ulkona nukkujille.


Barcelonan kaupunki on määrännyt nykytaiteen museon Macban edustan vesitykkikäsittelyyn, jotta skeittarit eivät enää voisi harjoittaa lailla kiellettyä harrastustaan. Skeittareiden mukaan kastelusta ei ole oikeastaan mitään haittaa, kun aurinko paahtaa kivilaatat kuiviksi jo muutamassa minuutissa.

Julkaistu Voimassa 3.5.2010.

Viestejä kankaalla

1c89a-capulana_omm_kukkarantaMosambikilaisnaisten capulana on muutakin kuin kätevä vaate: kankaalle painetut viestit välittävät tietoa – ja poliittista propagandaa.

Eri puolilla afrikkaa naiset, joskus miehetkin, pukeutuvat värikkäisiin vartalon ympärille tai hameeksi kietaistuihin kankaisiin. Mosambikissa kangasta kutsutaan capulanaksi.

Kankaat eivät ole ainoastaan kauniita ja käteviä. Niillä on myös muita merkityksiä. Kun hallitus kampanjoi uuden poliittisen ohjelman puolesta, on tavallista, että se painattaa myyntiin erän uudistuksiaan mainostavia kankaita. Vaalien, virallisten kokoontumisten tai juhlapyhien aikaan yhdistykset, puolueet ja hallintoviranomaiset painattavat kankaisiin omat tunnuksensa ja viestinsä.

Niistä kansa valitsee omansa. Viestin lisäksi tärkeää on sitomistapa. Runoilija Mia Couton mukaan nimenomaan kankaan sitomistapa tekee ulkomaisestakin capulanasta mosambikilaisen.

Värit, kuviot ja tekstit vaihtelevat. Eteläisen Mosambikin värit ovat yleensä hillitympiä, pohjoisessa kirkkaampia.

Maaseudulla ja köyhempien naisten parissa kangas kietaistaan lantion ympärille hameeksi tai pään peitteeksi. Capulanassa kannetaan myös vauvaa – joko selän takana, rinnalla tai lantiolla.

Matkustaessa siihen voi kääräistä tavarat. Kun kankaan kulmaan tekee solmun, siitä tulee lompakko. Capulanan suojiin kätkeydytään kylmältä, tuulelta ja auringolta. Kankaasta saa muotoiltua myös sopivan mytyn pään päälle. Mytyn päällä voi kantaa myytäviä tuotteita, päivän ostoksia, polttopuita tai vettä.

Kaupungeissa ja parempituloisten parissa kankaat on usein teetetty mittatilaustyönä vaatteiksi. Lähes jokainen nainen pitää kotioloissaan capulanaa. Sukujuhliin, esimerkiksi häihin, koko suvun naisille teetetään samanlaiset capulana-asut. Merkkipäivinä kaupunkilaiset kokevat yhtenäisyyttä samanlaisissa asuissaan.

Mosambikilaiset naiset kertovat capulanoistaan:

Historiallisia käännekohtia

bd7f4-capulana_naiset_kukkarantaLurdes Artur (kuvassa vasemmalla) on kietaissut ylleen Mosambikin pääkaupungin Maputon 110-vuotispäivää juhlistavan capulanan vuodelta 2007. Inêsillä (keskellä) on yllään 7. huhtikuuta vietettävää naisten päivää varten painettu capulana. Capulanassa hymyilevä Josina Machel toimi Portugalin hallinnon vastaisen sodan aikana Frelimo-puolueen sosiaalisten kysymysten osaston johtajana ja oli myös puoluetta johtaneen Samora Machelin ensimmäinen vaimo. 25-vuotiaana menehtyneestä Josina Machelista tuli naisten vapauttamisen symboli. Mosambikin itsenäistymisen jälkeen hänen kuolinpäivänsä julistettiin naisten päiväksi.

Lucia Mvaduan (oikealla) capulana kertoo Muedan vuoden 1960 massamurhasta. Portugalilaiset surmasivat Muedassa satoja itsenäisyyttä vaatineita mosambikilaisia. Muedan tapahtumat olivat lähtölaukaus aseelliselle vastarinnalle ja itsenäisyydelle, joka saavutettiin vuonna 1975.

0cb46-capulana_dinero_kukkarantaUudistunut raha

”Mieheni toi tämän capulanan minulle tuliaiseksi työmatkaltaan”, kertoo Enselina Fabião. ”Kankaassa on kuva Mosambikin pankista ja tuhannen meticalin rahasta.”

Vuonna 2006 Mosambikin keskuspankki uudisti rahan niin, että 1000 vanhaa meticalia vastasi yhtä uutta. Uusi ja vanha raha ovat käytössä rinnakkain vuoden 2012 loppuun. Fabiãon päässä oleva huivi on samaa kuosia kuin hameeksi kietaistu kangas.

 Itsenäisyyden juhlaa

f9e82-capulana_itsenc3a4isyys_kukkaranta”Tämä on lempicapulanani”, toteaa neljän lapsen äiti Fatima turbaaniansa kohennellen.

”Ostin kankaan juhla-asuksi viime itsenäisyyspäivänä 25. kesäkuuta ja siitä lähtien olen käyttänyt tätä paljon.”

Capulanan kuvassa Mosambikin ensimmäinen presidentti Samora Machel nostaa lippua salkoon. Machel tunnetaan Mosambikin vapauttajana, joka johti maan itsenäisyyteen Portugalin vallasta.

”Joka vuosi itsenäisyyspäiväksi teetetään uusi kangas. Meidän perheen kaikilla tytöillä on tämä sama capulana.”

Myös Fatima käy kuukausittain valtapuolue Frelimon kokouksissa ja käyttää puolueen kankaita. Itsenäisyyspäivä on Fatimalle ”Frelimon itsenäisyyspäivä”.

 Mainosta turismille

Capulana_Turismikokous”Olen tullut Mosambikin hallituksen järjestämään turismineuvoston kokoukseen”, kertoo Nampulan provinssihallinnon talousosaston koordinaattori Ana Cristina Darocha Ilha de Moçambiquen saarella Pohjois-Mosambikissa.

”Käymme läpi viiden vuoden saavutuksia ja suunnittelemme seuraavaa kautta. Hallitus tilasi Nampulan Texmoque-tehtaalta seminaarin nimeä kantavat kankaat, joita osallistujat voivat halutessaan ostaa.”

Kokouspaikalla naisten lantioita ja päitä kiertävissä capulanoissa lukee turismineuvoston nimi ja keskellä loistaa neuvoston tunnus: simpukan kuori.

”Kankaat tuottanut Texmoquen tehdas on nyt ainut Mosambikissa sijaitseva capulanatehdas – tosin sekin on tansanialaisyhtiön omistuksessa”, Darocha kertoo.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2010.

Mustalaisleiri muuttaa sillan alle

Voima 29.10.2009 | Kuvareportaasi | Kukka Ranta

Maanantaina Helsingin kaupunki haki poliisien turvaamana Sosiaalikeskus Sataman pihalta pois kontin, jossa asui 4-henkinen romaniperhe. Tiistaina kaupunki hääti seudun muutkin romanit tavaroineen Kalasataman sillan alle ja hajotti kylmän varalle rakennetut suojat laittomina asumuksina. Metalliset kamiinat savusivat metraradan varrella, kun moottorisahat ja sorkkaraudat repivät romaniperheiden majoja rikki. Kukka Ranta kuvasi häädön.

 

Alan Garcia ja Amazonin hinta

Intiaanimaat ja Amazonin luonnon monimuotoisuus ovat vaarassa, kun Perun hallitus yksityistää. Vapaakauppapolitiikka nakertaa presidentti Alan Garcian suosiota, ja hallitus vastaa jättiprotesteihin kasvattamalla armeijan ja poliisin valtuuksia. Mihin lakkoaalto vie Perua? Ja milloin se leviää Kolumbiaan?

Toissa vuonna Ayacuchossa mielenosoitus päättyi Alan Garcian ruumisarkun polttamiseen.

Perun pohjoisen Amazonin Baguan alueella kaksi kuukautta jatkuneet vapaakaupan sanelemien yksityistämislakien vastaiset mielenosoitukset ovat tuottaneet tuloksia. Presidentti Alan Garcia joutui jälleen lykkäämään vapaakauppasopimuksen täydentymistä, kun kongressi kumosi suuryrityksiä palvelevan lakipaketin.

Perun ja USA:n vuonna 2007 allekirjoittama vapaakauppasopimusta on vielä niin sanotussa siirtymävaiheessa. Perun täytyy muokata lainsäädäntöään muuttaen noin 200 lakia lähinnä suuryrityksiä helpottaviksi. Maan alkuperäisväestö sekä Andeilla ja Amazonilla asuvat köyhät ovat onnistuneet laajentamaan vastarintaansa ja estämään toistuvasti kiistanalaisten lakien läpimenon valtiokontrollin militarisoitumisesta huolimatta.

Kesällä 2007 vuosi Alan Garcian presidenttikauden alkamisen jälkeen yksityistämispolitiikan vastarinta kiihtyi lähes päivittäiseksi pitkin Andeja. Alan Garcian hallinto vastasi kylmäksi sodaksi kutsuttuun lakkoaaltoon säätämällä uuden lain hillitäkseen ”väkivaltaisuuksia”.


Laki kieltää alueellisten johtajien osallistumisen mielenilmauksiin ja antaa poliisille ja armeijalle lisää valtuuksia aseiden käyttöön mielenosoituksissa. Perun lakimiesliitto kritisoi mielenilmaisujen kriminalisoimisen olevan perustuslainvastaista.

Elokuussa 2007 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen vuoksi yhteiskunta rauhoittui hetkeksi, kunnes hallituksen välinpitämättömyys pakotti ihmiset nousemaan uudelleen barrikadeille.

Helmikuussa 2008 Perussa järjestettiin maanlaajuinen maatalouslakko, jonka aikana useat valtatiet tukittiin suurilla kivillä ja sadat äkäiset Machu Picchun turistit sekä elintarvikekuljetukset seisahtuivat barrikadeille.

Mielenosoittajat vastustivat vapaakauppasopimusta, joka Perun pienviljelijöiden liiton mukaan uhkaisi 99,9 prosenttia pienviljelijöistä yhdysvaltalaisen massatuotannon vallatessa markkinat.

Perun hallitus vastasi helmikuiseen vapaakaupan kritiikkiin käyttämällä äärimmäisen kovia otteita. Vasemmistolaisen La Primera -lehden mukaan kuusi mielenosoittajaa kuoli, 420 haavoittui ja 350 pidätettiin. Useita maakuntia julistettiin kriisialueiksi.

Hallitusta myötäilevät sanomalehdet syyttivät kuolemista radikaaleja mielenosoittajia. La Primeran mukaan kolme surmatuista kuoli poliisin ammuttua heitä päähän. Neljä kuolleista oli Keski-Andien Ayacuchosta, joka on yksi Perun köyhimmistä alueista ja oli myös sisällissodan keskus 1980- ja 90-luvuilla.

Alan Garcia ei ole vieläkään vastannut kysymyksiin ensimmäisen presidenttikautensa aikana kadonneista sisällissodan uhreista. Perun totuuskomission mukaan 69 000 kuolleesta lähes puolet kuoli valtion asevoimien uhreina. Moni Andien intiaani odottaa edelleen kadonneiden löytymistä avaamattomista joukkohaudoista.

Nyt sama presidentti ja asevoimat kitkevät mielenosoittajia.

Keväällä 2008
julistettiin vapaakauppasopimuksen mukaisesti lakiehdotus, joka helpottaisi intiaanimaiden myymistä intiaaniväestön enemmistön mielipiteestä riippumatta. Amazonin, Andien ja afroperulaisten kansojen komissio sekä Perun maatalouskomitea – monien kongressiedustajien ohella – vastustivat lakiehdotusta numero 1992, joka olisi hyödyttänyt pelkästään kaivos- ja öljy-yhtiöitä maanhankinnoissaan.

Lopulta julkisen paineen alla hallitus vaihtoi aiemmin kongressissa paheksutun lakiehdotuksen nimen 1015:ksi ilman merkittävää sisällöllistä remonttia. Lakiehdotuksen johdosta Perussa julistettiin lukuisille kesä- ja heinäkuun viikoille mielenosoituksia, sekä koko maan kattava yleislakko.

Lakot ja tiesulut, sekä Petroperun omistaman öljylinjan ja argentiinalaisen Pluspetrolin maakaasukentän valtaukset saavuttivat elokuussa pisteen, jolloin hallitus lupasi uudistaa kiistanalaisimmat lait. Kutsua neuvotteluihin tai konkreettisia uudistuksia ei kuitenkaan kuulunut.


Tämän vuoden huhtikuussa Baguen alueen intiaanit julistivat pysyvän liikekannallepanon, kunnes tulisivat kuulluksi. Kahden kuukauden mielenosoitusten ja tiesulkujen jälkeen alueelle julistettiin hätätila ja ilma täyttyi poliiseista ja armeijan helikoptereista. Riippumattoman The Real News-uutisverkoston mukaan 23 poliisia ja ainakin yli 40 intiaania kuoli yhteenotoissa, monien vielä pysyessä kadonneina.

”Minä en pelkää mennä vankilaan”, toteaa intiaanimies vakavana Pohjois-Perun Corrientes-joen öljyalueella Adam Goldstein kuvaamalla ja Amazon Watchin tuottamalla dokumentilla.

”Siitä lähtien, kun öljy-yhtiö saapui tänne olemme kärsineet. Kaikki kalat ja eläimet ovat saastuneita, ja syödessä saastumme itse. Vesi haisee kerosiinille, raaka-öljylle ja bensiinille.”

Amazon Watchin mukaan alueella on dumpattu myrkyllisiä jätevesiä paikallisiin jokiin vuodesta 1971 lähtien alun perin yhdysvaltalaisen Occidental Petroleumin toimesta. ”Sateen mukana myrkyt laskeutuvat maahan ja satomme eivät enää tuota kuten ennen”, intiaaninainen selostaa.

”Lankoni tuli luokseni ja valitti kuinka raakaöljy hänen turvonneessa vatsassaan polttaa ja tappaa hänet, pian tämän jälkeen hän kuoli”, kertoo intiaanimies. ”Katsokaa käsiäni, ja vartaloani kuinka ihoni on ruhjeilla vedessä kylpemisestä. Kurkkuani koskee, ja maksani on turvonnut, olen kuolemassa”, vanhempi intiaanimies itkee paljasta kehoaan sivellen.


Alan Garcia on syyttänyt kapinoitsijoita yhteiskunnan ajamien uudistusten vihollisiksi painottaa kyseessä olevan vain pienet intiaaniryhmät. Pian Baguen väkivaltaisuuksien jälkeen Limassa 11.6. järjestetty suurmielenosoitus osoitti, että kyseessä on paljon suurempi maanlaajuinen liikehdintä. Kymmenettuhannet ihmiset vaativat Alan Garciaa luopumaan väkivallasta ja ratkaisemaan poliittisen konfliktin rauhanomaisesti.

Nyt kysymys Amazonin tilasta tuotiin suoraan kongressin ovelle ja jopa sisälle: opposition edustajat osallistuivat mielenosoitukseen kävelemällä ulos ja sulkemalla näin päivän istunnon.

”Aikaisemmin ympäri Perua pirstoutuneet yhteiskunnalliset liikkeet ovat nyt yhtenäisempiä”, sanoo marssiin osallistunut limalainen viestinnän opiskelija Jorge Silva. ”Kyseessä oli rauhanomainen ja vuosikausiin suurin pääkaupungissa järjestetty mielenosoitus. Mukana oli kaikenlaisia ihmisiä. Limassa asuvat viidakon ihmiset soittivat musiikkia ja tunnelma oli hyvä, mutta juuri ennen kongressia mielenosoittajat kohtasivat poliisimuurin, jotka tähtäsivät kyynelkaasupommeja keskelle ihmisjoukkoa. Hävitin ystäväni kaaoksessa ja itkimme kaasusta johtuen”, selostaa Silva puhelimessa.

Perun vapaakauppasopimus on pohjustelutyötä muille myöhemmille kahdenvälisille sopimuksille alueella. Seuraavaksi perässä tulee Kolumbia, tuumii perulainen Amazonin asiantuntija Roger Rumrrill.

Lisäksi EU:n ja Perun, Kolumbian ja Ecuadorin kesken neuvoteltava vapaakauppasopimus yritetään saada valmiiksi tämän vuoden kesäkuussa ja tämä luo lisäpaineita USA:lle.

“Tulevaisuuden kannalta puhtaan veden, lukemattomien raaka-aineiden ja varsinkin energian saatavuuden kannalta USA:lle on erittäin tärkeää saada turvattua asemansa Amazonin alueella”, painottaa Roger Rumrrill.

Amazonissa sijaitsee 30 prosenttia maailman trooppisista metsistä, 25 prosenttia makeasta vedestä ja 40 prosenttia maailman biodiversiteetistä.

Etelä-Amerikassa öljyn ja kaasun tutkimiseen sekä hyödyntämiseen on myönnetty eniten oikeuksia Perussa ja Brasiliassa. Tämä johtuu Rumrrillin mukaan maiden harjoittamasta aktiivisesta politiikasta tarjota Amazonin alueita hyödynnettäväksi.

Roger Rumrrill arvelee Perun olevan kaikista löyhin suhteessaan Amazoniin. Amazonia kattaa 61 prosenttia Perun pinta-alasta, mistä olisi nyt varattu 72 prosenttia öljyn ja ja maakaasun hyödyntämiseen. Brasilian Amazonista on tällä hetkellä 13 prosenttia suuryhtiöiden käytettävissä.

Seuraava Perun yleislakko Amazonin puolesta on kutsuttu koolle heinäkuun toiselle viikolle. Miten Alan Garcia tulee tällä kertaa vastaamaan? Paineet ovat kovat, kun vapaakauppa kuumottelee täydentymistään ja toisaalta Perun yhteiskunnallinen liike on aina vain yhtenäisempi hallitusvaltaa vastaan.

Julkaistu 25.6.2009 Fifi.voima.fi

Lähteet:Bajo La Lupa 12 Amazonia
America Latina en Movimiento
La PrimeraLa República