Välähdyksiä Kazakstanista

Maailman Kuvalehti | Kuvajournalismi | 1/2013 | Kukka Ranta

23-Pupils-practising-for-army-at-secondary2

Kazakstan, Almaty. Kazakstanin entisen pääkaupungin Almatyn laitamilla sijaitsee Shanyrakin lähiö, jota asuttavat maalta kaupunkiin muuttaneet köyhät siirtolaiset. Ala-asteen pojat ottavat mallia yhdeksäsluokkalaisilta pojilta, jotka valmistautuvat armeijaan sotilaskoulutuksessa.

Kukka Ranta, Maailman Kuvalehti 1/2013.

Kelpoa kehitystä -palkinto Kalavale-kirjan kirjoittajille

Kehys ry jakaa 10-vuotisjuhlassaan Kelpoa kehitystä –palkinnon merkittävästä kehityspoliittista johdonmukaisuutta edistävästä työstä Kalavale-kirjan kirjoittajille Emma Karille ja Kukka Rannalle. Kalavale-teos kuvaa oivaltavasti sitä, miten EU:n toteuttama kalastuspolitiikka vaikuttaa kehitykseen ja kalastajien arkeen niin Suomessa kuin globaalisti.

Vastikään ilmestyneessä Kalavale-kirjassa kerrotaan, kuinka arviolta puolet EU:n tuontikalasta on kalastettu laittomasti. Länsi-Afrikka on yksi maailman pahiten ylikalastettuja alueita. Kun kalakannat hupenivat 2000-luvun alussa, monet menettivät elinkeinonsa ja joutuivat lähtemään kotiseudultaan. Kanariansaarille saapui tuhansia siirtolaiset juuri niistä maista, joissa EU:lla on ollut suurimmat kalastussopimukset.

Kehys ry on kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys, joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että kaikki EU:n politiikan alat ottavat huomioon vaikutukset kehitysmaihin ja edistävät EU:n kehityspoliittisia tavoitteita.

”Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistäminen tarvitsee juuri Kalavaleen kaltaisia ymmärrettävällä tavalla monimutkaisiin asioihin pureutuvia julkaisuja. Kalavaleen kirjoittajat eivät vain jää märehtimään ongelmien edessä vaan antavat suosituksia tilanteen parantamiseksi”, perustelee Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen palkinnon myöntämistä.

Palkinto on aiemmin jaettu kaksi kertaa: vuonna 2006 silloiselle kehitysministeri Paula Lehtomäelle ja vuonna 2008 OECD:ssä työskennelleelle Raili Lahnalammelle.

Kuvateksti: Kehitysministeri Heidi Hautalan kanssa juhlimassa 10v. Kehys ry:tä ja Kalavale-kirjamme saamaa tunnustusta!

Kehys ry | Kalavale-kirja
Turun Sanomat 26.11.2012 Kalavale toi kirjoittajilleen Kelpoa kehitystä -palkinnon

Sijoiltaan menneet – Kulutuksen häätämä elämä

Toim. Kati Pietarinen.

Kirjoittajina mm.
Olli-Pekka Haavisto, Ville-Veikko Hirvelä, Mira Käkönen, Mervi Leppäkorpi, Kukka Ranta ja Ruby van der Wekken.

Yhteistyössä Into kustannus ja Siemenpuusäätiö 10 / 2012

Miljoonat ihmiset joutuvat vuosittain jättämään kotinsa tai vaihtamaan elintapansa toisiin: koti jää patoaltaan alle, sellutehtaan plantaasit kuivattavat pellot, kaivos saastuttaa mökkijärven tai vie alkuperäiskansan asuttaman metsän. Toiset menettävät elinkeinonsa ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden ja äärimmäisten sääolosuhteiden takia.

Sijoiltaan menneet -kirjassa ihmiset mailman eri puolilta kertovat elämästään, jossa heidän kotinsa, elinkeinonsa tai ympäristönsä ovat vaarassa. Kirja sisältää valokuvia ja kertomuksia häädöistä ja kamppailuista niitä vastaan, kokemuksia häätöjen syistä ja seurauksista. Teos tuo esiin kytköksiä kulutuksen ja häätöjen välillä. Se tarjoaa tietoa, miten yksilön elämäntapavalinnoilla ja yhteiskunnallisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa.

Kansan Uutiset 11.11.2012: Kulutuksen häätämät ja sijoiltaan revityt

Maailma.net 13.11.2012: Teollisuusmaiden kerskakulutus vie kehitysmaiden kodit
Maan ystävät 28.1.2013: Luettua: Sijoiltaan menneet – Kulutuksen häätämä elämä
Commons.fi 18.2.2013: Elämää yhtiöiden armoilla

Suomen romanien historia -kirja julkaistaan!

Suomen romanien historia

Toimittanut Panu Pulma

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012

Valokuvaaja Kukka Rannan kuvitus s. 266 tekstissä Uusia tulijoita, kirjoittajina tutkija Miika Tervonen ja Anca Loredana Enache alkaen s. 255-268.

Suomen romanien historia on laajan monitieteisen tutkimushankkeen tuloksena syntynyt, kansainvälisestikin uraauurtava perusteos romanien historiasta, kielestä ja kulttuurista. Se antaa äänen romaneille itselleen ja tuo esiin heidän näkökulmansa historiaan.

Kokonaisuudesta syntyy rikas ja värikäs kertomus vähän tunnetusta, monin tavoin omaperäisestä romanivähemmistöstämme, heidän elämäntavastaan sekä kulttuuristaan puolen vuosituhannen ajalta. Kirjan upeasta kuvituksesta valtaosa on aiemmin julkaisematonta.

Teos on saanut Vuoden historiateos 2012 -kunniamaininnan.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2013 Suomen romanien historia -teokselle.

Kuvareportaasi: Kalavale Länsi-Afrikassa

Diplo 5/12 Le Monde diplomatique & Novaja Gazetan numero 5:
Kukka Rannan kuvareportaasi Kalavale Länsi-Afrikassa.

Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on irtonumeromyynnissä ainakin Akateemisessa kirjakaupassa, Rosebudin kirjakaupoissa ja muissa hyvin varustelluissa kirjakaupoissa ja lehtipisteissä. Myös Vailla vakinaista asuntoa ry:n kanssa on sovittu, että asunnottomat myyvät lehden irtonumeroita haluamaansa hintaan (ovh 6,50 e).

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa

Kalavale-valokuvatietokirja julkaistaan lokakuussa!

Kalavale

Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannoilla

Emma Kari & Kukka Ranta
Into kustannus 10/2012

Kalavale kirjailijoille Kelpoa kehitystä -palkinto!

Kalavale-tietokirja finalistina WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailussa!

Mistä kalamme tulevat? Euroopan kalakannoista vain 25 prosenttia kestää nykyisten tehopyydysten tahdin. Yli 70 prosenttia Suomessa kulutetusta kalasta on ulkomaista, ja arviolta puolet EU:n tuontikalasta on kalastettu laittomasti.

Länsi-Afrikka kärsii meristä eniten ulkomaisten alusten laittomasta kalastuksesta. Se on yksi maailman pahiten liikakalastettuja alueita, ja kun kalakannat hupenivat 2000-luvun alussa, siirtolaisten virta Kanarian saarille räjähti. Siirtolaiset tulivat juuri niistä maista, joissa EU:lla on ollut suurimmat kalastussopimukset.

Kalavale on tiivis tietopaketti teollistuneen kalastuksen vaikutuksista. Kirja tuo aaltojen alla tapahtuvan hävityksen lukijan silmien eteen koskettavien kuvien ja merten rannoilla asuvien ihmisten tarinoiden kautta. Samalla kirja antaa toivoa siitä, että meillä on vielä mahdollisuus muuttaa tuhoisa kehitys ja käyttää meriämme sen asukkaita kunnioittaen.

“Toteutuessaan kalakantojen romahdus on suurimpia ympäristökatastrofeja ihmiskunnan historiassa.”

Lue arvosteluja!

Facebook/kalavale

Kalavale.wordpress.com

intokustannus.fi/kirja/kalavale

Robbed Sea

Suomen Kuvalehti magazine 23.3.2012 | Photography and text: Kukka Ranta

Photo-story about fishermen in Senegal and how industrial overfishing by EU, China and Russia is destroying the livelihood and food security of one of the world’s poorest people.

Fishing has been one of the most important livelihoods in West Africa during centuries.

Because of foreign illegal and overfishing local fish stocks started to decline rapidly in Senegal around 2000.

Most common foreign trawlers are Spanish or Chinese.

Fish is an important source of animal protein in poor countries with rapid population growth.

Boys start to work with their fathers around 12 years old.

During weekends the local fishermen gather at their ancestral home shore to fish with poor results.

Almost daily there are men fixing their nets instead of going to fishing.

Foreign  trawlers  often  damage  the  nets  of  local  fishermen.

The shores started to fill with empty useless fishing boats that the local fishermen couldn’t afford to use anymore.

The few pirogues going to the sea are filled with unemployed neighbors and friends helping each others.

Bassir Kadam he haven’t eaten breakfast for over 12 years because there are no incomes from the empty sea.

Fewer and fewer families could afford to put their children in school or cover medical expenses because of declined incomes.

Each fisherman has a large family to feed.

But less and less fish is being shared between more and more people.

Tuna fished in Senegalese territorial waters by French and Spanish trawlers is being transported from the industrial port of Dakar to Spain for processing.

The  country  of  origin  is  labeled  as  the  country  where  the  fish  product  is  processed,  not  where  it  is  caught. 

The best quality of fish goes to EU and Asian markets.

Many local fish processing factories have had to close down in Senegal, because there isn’t enough fish.

If  there  is  no  fish  for  the  factory  to buy,  everyone  loses. the fishermen  make  no  money.

The  truck and horse carriage  drivers  hang  around  idly.

Fishing  employs  600,000 or  one  million Senegalese  people  when all  segments  of  the  industry are  taken  into  account.

Most  fishmongers  at  local  markets  are  women.

Women make less incomes with smaller and fewer fish on the local market.

Illegal, unreported and unregulated (IUU) fishing is the major threat to marine ecosystems and threatens food security and livelihood for millions. West Africa is estimated to have the highest levels of IUU fishing in the world.

At the same time with the collapse of the local fish stocks in 2005 about 5,000 and in 2006 over 31,000 West Africans fled poverty in their wooden boats to the Canaries with a hope of better future in Europe.

Most of these migrants were from Senegal or Mauritania, the EU ’s two biggest fisheries agreement partners.

Many West African street vendors in Barcelona originally arrived in Spain abroad  in a former fishing boat via the Canary Islands.

Ali has not seen his wife and two children since he left Senegal in 2006. His daughter was born the year he left. Ali has slept in car parks and on park benches, and has been doing the “dirty work” what is typically done by migrants.

Pienkalastajat voittivat Senegalissa

Senegalin uusi hallitus hääti ulkomaiset troolialukset aluevesiltään   toukokuussa.

Vuosikymmenien ajan ulkomaiset troolarit ovat tyhjentäneet Senegalin rikkaita kalavaroja. Tammikuussa etelädakarilaisen kalastajarannan horisontissa lipui päivittäin ulkomaisia troolareita. Kuvat: Kukka Ranta.

Senegalin uusi hallitus perui toukokuun alussa kalastuslisenssit 29 ulkomaiselta troolialukselta. Viikkoa aiemmin myös naapurimaa Mauritania lakkautti ulkomaisten troolareiden kalastusoikeuksia aluevesillään.

Senegalin kalastusministeri Pape Dioufin tekemä päätös on vastaus kansan kasvaneeseen tyytymättömyyteen sekä liikakalastusta kohtaan että edellisen hallinnon korruptoituneeseen tapaan myydä lisenssejä ulkomaisille yhtiöille. Päätöksen toivotaan rauhoittelevan paikallisia kalastajia, jotka uhkasivat keväällä 2011 hallitusta suorilla toimilla.

Lue lisää Voimasta 29.5.2012.