Master’s Award in Development Studies 2014

Kukka Ranta, doctoral student at CRADLE, was granted by the UniPID and the Finnish Society for Development Research the 2014 Master’s Award in Development Studies 2nd place for her thesis: Robbed Sea – The consequences of the EU fisheries agreements for the Food Security and Livelihood of local fishermen in Senegal, completed at the University of Helsinki, Department of Political and Economic Studies.

In a picture (left) 2. awarded Kukka Ranta (University of Helsinki, development studies), emeritus professor Rauni Räsänen, 3. awarded Lauri Heimo (University of Tampere, social policy), emeritus professor Reijo E. Heinonen, 1. awarded Henry Salas Lazo (University of Helsinki, Latin American studies) and emeritus professor Olavi Luukkanen (photo: Tommy Standun).

The selection board was comprised of emeritus professor Rauni Räsänen, emeritus professors Reijo E. Heinonen and Olavi Luukkanen. The board gave special attention to the societal applicability and impact, and innovativeness of the work:

”Ranta’s study reveals how the international politics on fishing also have an impact on emigration, on understanding environmental sustainability and on reaching the Millennium Development Goals. In media and immigration studies, the focus has usually been on the effects of immigration on societies and countries which have not been able to assimilate newcomers into their social environment. Ranta, on the contrary, examines the reasons behind emigration from the viewpoint of unemployed Senegalese fishers. She gives a voice to the ”voiceless subalterns” and points out their lack of democratic influence in issues in what were formerly their own fishing waters. The ethnological method applied has demanded intensive commitment to the life situations of the fishers and innovativeness in interviewing. Ranta’s study highlights the importance of intercultural dialogue and necessity of fieldwork. For this positive endeavour, Ranta’s study delivers an outstanding qualification.”

Emeritus professor Reijo E. Heinonen and Kukka Ranta after a speech by the professor (photo: Tommy Standun).

Kukka Ranta’s earlier non-fiction book Kalavale about overfishing written with Emma Kari was partly popularized from Ranta’s academic research data. The book was awarded with Kelpoa kehitystä (Good Development) prize in 2012 by Kehys for the significant work in promoting policy coherence for development. The book can be downloaded for free. Her other publications, articles and photo reports about overfishing and immigration can be seen from her website.

More information: www.unipid.fi

Kiistaa kalasta

Etelä-Saimaa 1.11.2014 | Kuvat ja teksti: Kukka Ranta

Lue juttu pyhäinpäivän Etelä-Saimaasta tai digilehdestä: www.esaimaa.fi/digilehti.

Kuvat ovat syksyltä 2013, kun toimittaja-valokuvaaja Kukka Ranta kirjoitti Long Playlle Suomalainen kalasoppa e-kirjaa.

Ammattikalastajan matkassa

Etelä-Saimaa 31.10.2014 | Kuva: Kukka Ranta

Nykyajan kalastajan täytyy olla monitoimimies. Kaikki hoidetaan itse: kalastaminen, jalostaminen, myyminen ja paperityöt päälle. Markku Törrösen (vas.) apuna on Mika Mikkonen.

Päivänvalosta näkyy vasta kajo taivaanrannassa, kun ammattikalastajan työpäivä jo alkaa.
Koko Saimaalla on puolensataa ammattikalastajaa. He pyytävät lähes kolme neljäsosaa koko Suomen muikkusaaliista.

Suomalaiskuluttajille tarjolla olevasta kalasta suurin osa, yli 70 prosenttia, on kuitenkin tuontikalaa.

Yksi Saimaan ammattikalastajista on lappeenrantalainen Markku Törrönen. Valokuvaaja seurasi hänen ja hänen apurinsa Mika Mikkosen työpäivää syksyisellä Saimaalla apaja-alusten käynnistämisestä siihen asti, kun muikut lepäävät perkauskoneen päällä Mustolassa.

Lue juttu pyhäinpäivän Etelä-Saimaasta tai digilehdestä: www.esaimaa.fi/digilehti

Kuvat ovat syksyltä 2013, kun toimittaja-valokuvaaja Kukka Ranta kirjoitti Long Playlle Suomalainen kalasoppa e-kirjaa.

Greenpeace Magazin: Auf dem Trockenen

Greenpeace Magazin 6/14 Germany | Text Esther Göbel | Photos: Kukka Ranta

Im Westjordanland streiten Israelis und Palästinenser seit Jahrzehnten um ein lebenswichtiges Menschenrecht: Wasser

Zumindest das Lachen lässt Abu Azzam sich nicht verbieten. Auch wenn Vorschriften in seinem Dorf Jayyous ihm das Leben schwer machen.

greenpeace-magazin.de/magazin/6-14/

Välähdyksiä miehityksen arjesta

Maailman Kuvalehti 9/2014 | Kuvajournalismi | Kukka Ranta

Miehitetty Itä-Jerusalem. Aamuviideltä Itä-Jerusalemissa Israelin sotilaat hyökkäsivät koirien ja aseiden kanssa taloon, pahoinpitelivät palestiinalaisisän Mohammad Hassan Nazelehin ja heittivät perheen ulos. Muutamassa tunnissa puskutraktori oli tehnyt kodista betonimurua. Traumatisoituneet lapset makasivat pitkin pihaa shokissa. Perhe sai myöhemmin tietää, että sotilaat olivat tulleet väärään taloon. Vuoden 1967 sotilasmiehityksen jälkeen palestiinalaisten rakennuksia on tuhottu noin 27 000.

Uusi vartiointiyritys riitautui Turvatiimin kanssa

Kansan Uutiset 22.5.2014 | Teksti: Mikael Brunila & Kukka Ranta | Kuva: Jarmo Lintunen

Helsingin kaupungin töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijasopimuksen on saamassa uusi yritys, jota johtaa monille graffitimaalareille tuttu mies. Kilpailutuksen hävinnyt Turvatiimi on valittanut prosessista markkinaoikeuteen.

3173372-759x500 Vapaa Helsinki -verkosto järjesti Stop töhryille -projektin vastatapahtuman vuonna 2008. Projekti lakkautettiinkin samana vuonna, mutta kaupungin töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijasopimuksen on saamassa silloisista kuvioista tutun yrittäjän uusi firma. Kuva: Jarmo Lintunen.

Helsingin kaupunki on parhaillaan valitsemassa töhryvahingontekojen vartiointi- ja asiantuntijapalveluiden tuottajaa. Rakennusviraston virkamiehet esittävät kilpailutuksen voittajaksi PSG Turva Oy:tä, jolle tarjotaan 120 000 euron sopimusta kesäkuun alusta vuoden 2015 loppuun.

Tämäntyyppisen virkamiespäätöksen pitäisi olla läpiheittojuttu, mutta yllättäen yleisten töiden lautakunta puuttui kokouksessaan 20. toukokuuta hankintasopimuksen käsittelyyn. Lautakunnan päätös saadaan lähiviikkoina. Viivästyminen ei ole ensimmäinen kerta, vaan sopimuksesta on väännetty jo lähes vuoden päivät. Kilpailutus on nostanut myrskyn sopimuksesta kilpailleiden Turvatiimin Oyj:n ja PSG Turva Oy:n välille.

Tuttu mies

Mistä moinen äläkkä? Vaikka PSG Turva Oy on vartiointialalla varsin uusi yritys, toimii sen johdossa graffitien parissa yli 20 vuotta häärännyt Petri Lokka. Vuonna 1997 Lokka oli perustamassa FPS Security Oy:tä. Seuraavana vuonna Helsingin kaupungin käynnisti Stop töhryille -projektin. FPS voitti kymmenen vuoden ajan nollatoleranssihankkeen jokaisen vartiointisopimuksen kilpailutuksen. Kilpailutuksissa yritys kunnostautui etenkin graffitimaalarien kiinniottamisessa, “tekijöiden tuntemuksessa” sekä oikeudessa annettavien käsiala-analyysien laatimisessa.

FPS:stä alkoi jo 1990-luvun lopussa liikkua villejä huhuja graffitiharrastajien kesken. Yrityksen työntekijöiden sanottiin syyllistyneen ylilyönteihin ja väkivaltaisiin otteisiin. 2000-luvun mittaan yksittäisiä FPS:n vartijoita syytettiin ja myös tuomittiin työaikana tehdyistä väkivaltarikoksista.

Vuonna 2008 Helsingin kaupunki lopetti Stop töhryille -hankkeen. Töhryvartiointia kuitenkin jatkettiin Lokan yrityksen kanssa. Vuonna 2010 sopimuksen sai vartiointialan suurin toimija Turvatiimi, johon FPS oli mutkan kautta fuusioitunut samana vuonna. Lokka sai Turvatiimistä palvelupäällikön paikan.

Napit vastakkain

Turvatiimin ja PSG:n kiista on erityisen mielenkiintoinen siksi, että Helsingin kaupungin töhryvalvontaan liittyvät kilpailutukset on poikkeuksetta voittanut yritys, jossa Petri Lokka toimii asiantuntijana. Nyt Lokka on jättänyt vanhat työnantajansa ja lähtenyt toimitusjohtajaksi kilpailevaan yritykseen (tosin Lokka omistaa edelleen 0,5 prosenttia Turvatiimin osakkeista).

Lokka ei lähtenyt Turvatiimistä yksin. Turvatiimin entinen palvelupäällikkö Jari Stolt työskentelee PSG:llä turvallisuusasiantuntijana ja Turvatiimin entinen myyntipäällikkö Juha Tapaninen toimii nyt samassa tehtävässä PSG:llä. Tapaninen on ollut Lokan mukana FPS:ää edeltäneessä Vartioässissä, ja Stolt puolestaan Lokan työtoverina vuodesta 2008 lähtien.

PSG Turva Oy:n piti alun perin hoitaa koko vuoden 2014 vartiointitehtävät, mutta syksyllä 2013 kaupungin kilpailutuksen hävinnyt Turvatiimi Oyj teki päätöksestä hankintaoikaisuvaatimuksen. Syynä oli epäselvä ja tulkinnanvarainen tarjouspyyntö. Yleisten töiden lautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja asia etenee vielä markkinaoikeuteen. Samalla kaupunki kuitenkin perui aikaisemman hankintapäätöksen ja järjesti uuden, nyt ajankohtaisen kilpailutuksen.

Vielä 2010 kilpailija, joka kykeni tarjoamaan edullisimman hinnan vartiointi- ja asiantuntijapalveluista voitti. Käytäntö oli verrattain uusi. Stop töhryille -projektin aikana kilpailutuksessa käytettiin varsin epämääräisiä mittareita kuten “yrityksen tuntemus Helsinkiä töhrivistä paikallisista tekijöistä” ja “yrityksen tekemien, eri oikeusasteissa hyväksyttyjen käsiala-analyysien määrä”. Kilpailutuksessa kilpailijoiden pisteistä puolet määräsi nämä “laadulliset tekijät”. Toiset puolet määräsi hinta.

Nyt, samaan aikaan kun Petri Lokka on siirtynyt Turvatiimiltä PSG:lle, kilpailutuksen vertailuehtoja on muutettu kohti Stop töhryille -projektin aikana käytettyä mallia.

Uudet kriteerit

Viime syksynä kilpailutuksessa hinnan kanssa tasavertaiseksi kriteeriksi nousi jälleen asiantuntemus ja laadulliset kriteerit. “Kokemus töhrinnän vartioinnista” kattoi 15 prosenttia pisteytyksestä ja “kokemus töhrintään liittyvästä rikosvahinkojen analysoinnista” 35 prosenttia. Toisin sanoen tarjouksen painoarvosta yhteensä viisikymmentä prosenttia määritti kahden tai yhden henkilön kokemus.

Hankintaoikaisuvaatimuksessaan Turvatiimi vaati kilpailutuksen järjestämistä pelkästään hinnan perusteella. Nyt ajankohtaisessa kilpailutuksessa painoarvoa on kuitenkin muutettu vielä niin, että 60 prosenttia pisteytyksestä muodostuu yrityksen “johtavan konsultin” poliisille antamista käsiala- ja muotoanalyyseista. Hinnan osuus kilpailutuksen kriteereistä on siis alle puolet kokonaisuudesta.

Osittain muutos johtunee uuden tyyppisestä tehtävänannosta. Nyt PSG:lle tarjottu sopimus keskittyy lähinnä poliisin avustamiseen esitutkinnassa, eli “asiantuntijatehtäviin”. Varsinaista vartiointia ei sopimusaikana välttämättä tilata lainkaan. Rakennusviraston valmistelusta vastannut virkamies korosti kysyttäessä, että vuonna 2013 muutettu kilpailutuslaki edellyttää laadullisten kriteerien huomioimista. Toisaalta on selvää, että kilpailutuksen laadulliset kriteerit asettavat PSG:n hyvin vahvaan asemaan muihin kilpailijoihin nähden.

Lokka on vuonna 2009 Helsingin käräjäoikeudessa antamansa lausunnon mukaan ollut mukana “lähestulkoon kaikissa poliisin suurimmissa graffitintutkintatapauksissa” ja “tutkimuksissa jonkinnäköisessä roolissa vuodesta 1995 alkaen”.

Vartiointisopimuksen kilpailutuskriteerit ovat siis kuin räätälöityjä hänelle ja PSG:lle. On vaikea kuvitella, etteivät valmistelusta vastaavat virkamiehet ymmärrä tätä – osa heistä on hoitanut samantapaisia työtehtäviä viimeiset 15 vuotta, Stop töhryille -projektin alusta asti. Herää siis kysymys, että onko kilpailutuskriteerejä muutettu suosimaan yhtä kilpailijaa? Ainakaan ei ole ihme, että Turvatiimi hankintaoikeusvaatimuksessaan piti päätöksen perusteluja vajavaisina.

Kansan Uutiset 22.5.2014.

Talouselämä 23.5.2014: KU: ”Graffittimaalareille tutun miehen” firma voitti sopimuksen Helsingissä – riita seurasi

Lähi-itä liipasimella

Le Monde diplomatique 2/2014 | Teksti: Bruno Jäntti & Ilan Pappé | Kuvat: Kukka Ranta

Milloin liika on liikaa?

Kotien hävittämiset ovat hyvin traumaattisia etenkin väkivaltaa näkemään joutuville lapsille. Pikkupoika makasi shokkitilassa kaaoksen keskellä Wadi Gadomissa, kun perhe oli häädetty ja kotitalo tuhottu.

Länsirannalla väkivalta, lapsipidätykset, häädöt ja siirtokunta-asuntojen rakentamiset ovat vahvassa kasvussa, sanoo vapaaehtoinen EAPPI-ihmisoikeustarkkailija Kukka Ranta.
Lappeenrantalaissyntyinen Ranta on siviiliammatiltaan journalisti ja valokuvaaja, valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.
Ihmisiä kuolee: YK:n humanitaarisen avun järjestön OCHA:n mukaan armeijan luoteihin kuoli viime vuonna 27 ihmistä. Alkuvuoden aikana on kuollut jo yli kymmenen, saman verran kuin vuonna 2011 yhteensä.
– Levottomuuksia tulee lisää, jos palestiinalaisia ammutaan, jos oikeutta rukoilla Al-Aqsassa rajoitetaan tai miehitys hankaloittaa entisestään ihmisten elämää, varoittaa Ranta.

Lapsipidätykset koskevat Rannan tietojen mukaan jopa 200 lasta joka kuukausi.
– Alaikäisiä otetaan kiinni ja viedään useiksi päiviksi kuulusteltaviksi. Yleensä heitä epäillään kivenheitosta. Pidätys voidaan julistaa salaiseksi, niin etteivät vanhemmat saa mitään tietoa. Usein pidätetään saman perheen poikia. Nuorin Silwanissa pidätetty lapsi on ollut vain 5-vuotias, Ranta tietää.
Palestiinalaisten asema on monella tapaa oikeudeton. Edes lasten asioita ei käsitellä siviilioikeuksissa vaan sotilastuomioistuimissa.
Silwan on miehitetyssä Itä-Jerusalemissa aivan vanhan kaupungin muurin kyljessä lähellä Getsemanea ja Öljyvuorta.
Siellä tehdään arkeologisia kaivauksia, joiden varjolla palestiinalaisia häädetään asunnoistaan.
Alaikäisten heittelemät kivet ovat vastaus siirtokuntalaisten ja sotilaiden aggressiivisuuteen. Vihanpidon ilmapiirissä syntyy vastarintaa ruokkiva nuorisokulttuuri, jossa jo pikkupojat oppivat rehvastelemaan toisilleen sillä, kellä on pisin pidätys.

Eappien edustama kansainvälinen läsnäolo voi osaltaan rauhoittaa psykologista sodankäyntiä, jolla palestiinalaiset koetetaan saada muuttamaan pois siirtokuntien teiltä.
Traumatisoivinta ovat kotien tuhoamiset ja häädöt, joista raportoiminen on yksi Rannan tehtävistä.
– Paikalle pitää rientää taksilla aina mahdollisimman nopeasti, jotta saadaan valokuvia. Puskutraktorit tekevät työnsä parissa tunnissa ja niin talot ovat maan tasalla.
Tieto häädöistä kulkee palestiinalaisten kesken nopeasti ja monesti naapurit rientävät perheen avuksi. Häätöjen syynä on useimmiten rakennusluvan puuttuminen, vaikka perheet ovat voineet asua taloissaan sukupolvien ajan. Ilman lupia rakennetaan, koska rakennuslupia ei saa.
– Yleensä tuhottava talo saa ilmoituksen, jonka jälkeen perhe pyrkii anomaan päätöksen viivytystä ja uudelleen käsittelyä. Aina ei edes ilmoiteta etukäteen.
Ranta on ollut haastattelemassa perhettä, jonka kotiin tultiin aamuviideltä aseiden ja koirien kanssa ilman etukäteisvaroitusta. Isä pahoinpideltiin lasten nähden.
– Perhe voi kaiken kukkuraksi saada tuhansien eurojen laskun puskutraktorin käytöstä, Ranta sanoo.

Ranta muistuttaa, että vaikka siirtokunnat saattavat tarjota palestiinalaisille myös työmahdollisuuksia, koko miehitys, siirtokuntarakentaminen ja kaikki taloudellinen toiminta miehitetyllä alueella on kansainvälisen lain mukaan laitonta.
Erityisen kiistanalainen on E1-suunnitelma, joka liittäisi Itä-Jerusalemiin alueet Jerusalemista itään. Kyse on vanhan Ma´ale Adumin -siirtokunnan laajentamisesta, ja toteutuessaan se katkaisisi Länsirannan kahtia.
– Israelilla on kova kiire saada alueita haltuun ja samalla pelattua lisäaikaa rauhanneuvotteluihin.
Kukka Rannan tehtävänä on hankkia kentältä tietoja ihmisoikeusloukkauksista, kuten juuri lapsipidätyksistä, talojen tuhoamisista tai raportoida, jos siirtokuntalaiset repivät palestiinalaisten oliivipuita. Siksi hän liikkuu palestiinalaiskylissä ja tarkastuspisteillä sekä tutkii paikallista mediaa.
Tiedot hän lähettää viikoittain analysoitavaksi EAPPI-ohjelman kautta eri ihmisoikeusjärjestöille, kuten Punaiselle Ristille, YK:n alajärjestöille kuten OCHA:lle , Suomen Ramallahin lähetystölle ja Suomessa Kirkon ulkomaan avulle.

Pohjoisella Länsirannalla sijaitsevan At-Tayban tarkastuspisteen kautta kulkee työpäivän aamuina noin 6 000 palestiinalaista Israelin puolelle. Monen on noustava jo aamukolmelta ehtiäkseen jonoon.

Rannan viikko-ohjelmaan kuuluu laskea aamun varhaisia liikennevirtoja tarkastuspisteillä. Muuri ja
tarkastuspisteet ovat palestiinalaisille päivittäinen muistutus miehityksestä. Tarkastuspisteet ruuhkautuvat usein, jolloin töihin pääsy voi vaarantua. Tarkastuspisteillä sotilailla, poliisilla ja vartijoilla on aseet näkyvästi esillä.
Tarkastuspisteitä riittää, sillä valmiina muurin pituus on 712 kilometriä.
Muuri suikertaa itsehallintoalueiden välissä ja ympärillä niin kiharaisesti, että monin kohdin kuten Bir Nabalassa ja Biddussa palestiinalaisalueet jäävät pussiin muurin sisään.

Aamun aikaisina tunteina esimerkiksi Kalandin aseman ohittaa kävellen 2 500 ja Beetlehemin aseman 5 000 työhön tulijaa, jotka tutkitaan lentokenttien turvatarkastusten tapaan.
Kiinteiden tarkastuspisteiden lisäksi mihin tahansa voi ilmestyä liikuteltava tarkastuspiste, joten liikkuminen palestiinalaisalueilla on hidasta ja arvaamatonta.

Levottomuudet leviävät äkkiä ketjureaktiona, kuten Ranta sai todistaa helmikuun lopulla. Samaan aikaan kun israelilaissotilaiden Ramallahissa terroristiepäiltynä ampuman miehen hautajaisiin kokoontui 4 000 surijaa, alle 50-vuotiailta miehiltä estettiin Al-Aqsan moskeijaan pääsy. Surmapäivänä Amnesty julkaisi kovasanaisen Israelia sotarikoksista syyttävän raportin.
Al-Aqsa oli suljettuna perjantaisin neljän viikon ajan.

Ei siinä kyllin, että pääsyä Al-Aqsaan rajoitetaan estämään mielenilmauksia – Jerusalemin ulkopuolelta tulevat palestiinalaiset tarvitsevat muutenkin miehitysviranomaisilta luvan tulla kaupunkiin – äärilaidan juutalaiskiivailijat ovat viime päivinä pyrkineet häiriköimään muslimeille pyhään Al-Aqsaan.
Al-Aqsan ruutitynnyrin päällä tulitikkuleikkiä seuraamassa ollut Kukka Ranta kysyy, milloin liika on liikaa.
Intifadat ovat ennenkin alkaneet Al-Aqsasta, spontaaneista mielenilmauksista ja kivien heittelystä.

EAPPI-ohjelma

Kirkkojen maailmanneuvosto aloitti Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel eli EAPPI- kumppanuusohjelman toisen intifadan alussa vuonna 2002.
Ohjelman puheenjohtaja on Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan. EAPPI-ohjelman vapaaehtoiset tarkkailijat seuraavat alueen ihmisoikeustilannetta ja raportoivat mahdollisista rikkomuksista.
Palestiinalaisalueilla työskentelevät tarkkailijat tulevat 17 maasta. Ohjelmaan on tähän mennessä osallistunut jo 1 500 tarkkailijaa. Suomen tarkkailijat lähettää Kirkon Ulkomaanapu.

Lisätietoa Eappi-ohjelmasta suomeksi: eappi.fi, lue EAPPI-tarkkailijoiden viimeisimmät artikkelit paikan päältä englanniksi: blog.eappi.org, seuraa Twitterissä suomeksi tai englanniksi tai liketä Facebookissa suomeksi tai englanniksi!

Orjakaupan viimeinen linnake

Maailman Kuvalehti 2/2014 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Ghanan vanhoista orjalinnoista laivattiin aikoinaan miljoonia mustia orjiksi Amerikkaan.

K alastajien kädet kiskovat meren syvyyksistä loputtoman pitkää nuotan köyttä. Osa miehistä korjaa rannalla keskittyneesti verkkoja, jotka ulkomaiset troolarit ovat rikkoneet.

Viitisen sataa vuotta sitten kalastajien esi-isät todistivat toisenlaisten tunkeutujien vyöryn rantavesilleen.

Siitä muistuttaa ylhäisessä yksinäisyydessään häämöttävä Cape Coastin linna. Sen pihalle kerääntynyt kymmenien turistien joukko on valmiina museoidun linnaan opastettuun kierrokseen.

Valkoisten muurien ympärillä liitelevät mustat linnut alleviivaavat paikan historian synkkyyttä.

Opas kertoo, että Länsi-Afrikkaan perustettiin vuosisatojen kuluessa yhteensä nelisenkymmentä orjalinnaa. Niistä valtaosa sijaitsee Ghanassa. Edelleen entistä Kultarannikkoa kehystävät lähes kolmenkymmenen linnan rauniot. Osa niistä on toiminut vankiloina, yhdestä tehtiin majakka.

Ghanan kivinen rannikko on syvempi kuin Länsi-Afrikan loivemmat hiekkarannikot, joten laivat pääsivät helpommin raaka-aineiden luokse.

Tämänkin linnan uumenien ahtaissa kellareissa istui vuosisatojen ajan afrikkalaisia orjia. He odottivat laivamatkaa Amerikan pakkoplantaaseille.

Länsi-Afrikan orjakaupan suurimmat linnat Cape Coast ja Elmina ovat nyt Ghanan tunnetuimpia turistikohteita. Niissä käy vuosittain tuhansia turisteja ja orjien afroamerikkalaisia jälkeläisiä.

Silmissä kiilui kulta

Portugalilaiset saapuivat nykyisen Ghanan rannikolle vuonna 1482, kymmenen vuotta ennen kuin Kristoffer Kolumbus ”löysi” Amerikan. Silmissä kiilui kulta – ja sitä löytyikin aivan lähistöltä.

Tulijat rakensivat Elminan muurit kauppatoimintansa suojaksi, paikallisen kuninkaan suostumuksella.

Aluksi orjakauppa keskittyi pääasiassa portugalilaisille. He olivat alkaneet kartoittaa Afrikan rannikkoa ja solmia kauppasuhteita paikalliskuninkaiden kanssa jo 1400-luvun alussa. Kustannuksista vastasi Portugalin prinssi Henrik. Ensisijaisesti kauppiaat etsivät kultaa ja norsunluuta.

Orjakauppa käynnistyi varsinaisesti vuonna 1510, kun valloitetun Latinalaisen Amerikan pakkotyöhön pakotetut intiaanit alkoivat menehtyä eurooppalaisten tuomiin sairauksiin. Näin afrikkalaiselle työvoimalle syntyi uudenlainen tarve.

Ihmisistä kauppatavaraa

Elminan linnaan mahtui enimmillään tuhat miesorjaa, ja muutama sata naista. Orjat istuivat ketjuihin kahlittuina pitkissä kellarihuoneissa. Heitä oli monista kieliryhmistä, joten kommunikointi ja vastarinnan luominen oli vaikeaa.

Naiset suljettiin kuvernöörin parvekkeen alle kaltereiden taakse. Päiväsaikaan naisorjat tuotiin pihalle, jotta linnanvaltias saattoi valita itselleen seuralaisen, kertoo linnan opas. Raskaaksi tulleiden naisten lapsista kasvatettiin valkoisten palvelijoita.

Eurooppalaiset tulijat huomasivat, etteivät alueen ihmiset olleet yhtenäisiä ja käyttivät eripuraisuutta hyväkseen. Rannikon paikallisasukkaat toimivat välittäjinä, kun afrikkalaiset kuninkaat alkoivat myydä sisämaasta kaapattuja ihmisiä.

Kiinniotetuista 90 prosenttia oli paikallisten sotasaaliita, joita vaihdettiin eurooppalaisten kanssa erilaisiin hyödykkeisiin, kuten aseisiin, alkoholiin, vaatteisiin, ruutiin ja peileihin.

Eurooppalaiset hankkivat Afrikasta orjien lisäksi kultaa, norsunluuta ja puuta. Jalometallien merkitys kaupankäynnissä väheni 1600-luvulle tultaessa, samalla kun orjien vienti moninkertaistui. Uusien aluevaltausten myötä Amerikan plantaaseille ja sahateollisuuden työvoimaksi tarvittiin lisää orjia.

Ruotsi kultarannikolla

Orjakauppa oli koko 1500-luvun vahvasti espanjalaisten ja portugalilaisten monopoli. Maat nousivat löytöretkien myötä merkantilistisen maailmantalouden valtiaiksi. 1600-luvulla portugalilaisia seurasivat hollantilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset.

Afrikassa raaka-aineiden hankintaan osallistuivat myös saksalaiset, tanskalaiset – ja hieman yllättäen ruotsalaiset. Tuohon aikaan Suomi oli osa Ruotsia. Jokainen valtio pyrki valtaamaan kaistaleen rannikkoa itselleen.

Cape Coastin orjalinnan puiset perustat iskettiin 1600-luvulla maahan ruotsalaisvoimin, Henrik Carloffin johdolla. Linna sijaitsee kymmenisen kilometriä Elminasta itään. Alun perin se nimettiin Carolusborgiksi Ruotsin kuninkaan Kaarle X Kustaan mukaan.

Ruotsin Afrikan komppania toimi vuosina 1649–63. Tuolloin ruotsalaisia laivoja toimi orja- ja muun hyödykekaupan parissa Kultarannikolla. Tanskalaisten puolestaan tiedetään ostaneen orjia ainakin Frederiksborgin linnaansa 1660-luvulla. He myös hallitsivat useita kauppapaikkoja ja linnoja Ghanan alueella. Molemmat maat olivat kiinnostuneita erityisesti kullasta, mutta orjiakin ostettiin paikallisiin tarpeisiin.

Cape Coastin linna päätyi lopulta osaksi Brittiläistä Kultarannikkoa. Elminan linnan taas valloittivat hollantilaiset portugalilaisilta 1600-luvun alussa.

Orjalinnan kellarissa

Cape Coastin linnan kellarin kivinen maa viettää alaspäin ja peittyy alhaalla kovaan hiekkaan. Aikoinaan kaikki elämä pimeässä kellarissa tapahtui lattialla: odottaminen, syöminen, nukkuminen, ulostaminen.

Sadeaikaan vesi tulvi sisään ja siivosi osan jätteistä, kertoo opas. Orjat kuljetettiin linnan keskusaukiolle peseytymään. Sadevesi kerättiin talteen pihan suuriin säiliöihin ja juotettiin orjille.

Aggressiivisimmat miehet suljettiin kellarin pimeimpään perähuoneeseen lukkojen taakse. Ne, jotka taistelivat vastaan suljettiin rangaistuskoppiin, jossa hapenpuute tappoi muutamassa päivässä. Tarkoitus oli varoittaa muita kapinoitsijoita.

Orjat odottivat linnassa laivan saapumista viikosta jopa kolmeen kuukauteen. Kun laiva ankkuroitui linnan edustalle, orjat kuljetettiin maanalaista tunnelia pitkin ovelle, jolta ei enää ollut paluuta. Sotilaat pakottivat miehet liikkeelle seinien ja katon kurkistusluukuista aseilla uhaten.

Pisimpään kellarissa viruneet kuolivat usein laivamatkan aikana.

Historia toistaa itseään

Orjuus kiellettiin ensimmäisenä Britannian siirtomaissa vuonna 1833. Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin verisen sisällissodan päätteeksi vuonna 1865.

Afrikasta laivattiin 1400–1800-luvuilla yli 15 miljoonaa ihmistä orjaksi. Cape Coastin ja Elminan linnat olivat keskeisimmät orjuuden portit.

“Olisin kuollut täällä hetkessä”, sanoo amerikkalaisnainen orjalinnan aukiolla, kun vierailukierroksemme on päättymässä. Toinen amerikkalaisturisti pyyhkii kyyneleitään. Heidän mustat isovanhempansa saivat täydet kansalaisoikeudet vasta vuonna 1965.

Kuuluisin Cape Coastin turisti on Yhdysvaltojen ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti Barack Obama, jonka vaimon Michelle Obaman sukujuuret ovat orjalinnassa. Presidenttiperhe teki ensimmäisen Afrikan vierailunsa Ghanaan heinäkuussa 2009.

Ilta-aurinko painuu horisontin taakse ja aallot jyskyttävät vuosisataista myrskyään vasten kallioita, joilla orjalinnat seisovat.

Pitkin rannikkoa ghanalaiset pienkalastajat käyvät verkoillaan esi-isiensä apajilla. Ghanan rannoilla historia toistaa itseään.

Öisillä vesillä on jälleen vieraita valloittajia. Sinisen hämärässä syttyy valo, ja pian toinen. Yöllä horisonttia kehystää satojen laivojen valonauha. Orjalinnan edustalla kiinalaiset troolarit ryöstökalastavat laittomasti paikallisten ruokaa ja elinkeinon rippeitä.

Merellä maailman kalamarkkinoiden mahti puolustaa saaliistaan asein.

9e816-orjalinnat-maailmankuvalehti-2-2014-kukkaranta

f1dc3-orjalinnat2-maailmankuvalehti-2-2014-kukkaranta

Kukka Ranta, Maailman Kuvalehti 2/2014.

Välähdyksiä Ghanasta

Maailman Kuvalehti Magazine 1/2014 | Kukka Ranta

Ghana, Tema. Benjamin Na, 32, on kalastanut veljiensä kanssa Teman satamassa Ghanassa 12-vuotiaasta lähtien. Öisin merellä näkyy 20-50 kiinalaisalusta valokalastamassa laittomasti. Isot troolit puskevat paikallisten puuveneet pois ja vievät sekä kalat että apajapaikat, jopa aseilla ja vesitykillä uhaten.

Ghana, Tema. Benjamin Na, 32, has been fishing with his big brother in the Ghanaian harbor of Tema since a small boy. At night-time he can see about 20-50 chinese trawlers light fishing illegally. The big trawlers push the local artisanal fishing boats away, rob the fish and occupy the fishing waters many times by threatening the local fishermen with guns and water cannons.

Published in Maailman Kuvalehti 1/2014 Magazine.