Leiri muuttaa mutta mihin?

Sataman romanileirin kohtaloa ratkotaan näinä päivinä. Nuorisoasiainkeskus on tänään pyytänyt poliisilta virka-apua leirin purkamiseen. Mitään vaihtoehtoista majoitussuunnitelmaa romaneille ei ole. Kukka Ranta oli mukana, kun romanit kävivät toteamassa, ettei majoitus Hietaniemen palvelukeskuksessa ole realistinen vaihtoehto.

Helsingin kaupunki haluaa purkaa sosiaalikeskus Sataman pihalle kohonneen romanileirin lopullisesti. Keskiviikkona kolmellekymmenelle romanille tarjottiin yösijaa Hietaniemen asunnottomien palvelukeskuksesta. Kaupungin kerjäläistyöryhmän puheenjohtaja Jarmo Räihä vakuutti neuvotteluissa, ettei yksikään suomalainen koditon tulisi tämän takia menettämään yösijaansa.

Tilanne oli kuitenkin toinen, kun romanit vierailivat Hietaniemen palvelukeskuksessa.

Pihalla koditon mies toljottaa saapuvaa seuruetta parta jäässä ja puhuu yksinään paksu turkki suojanaan. Alakuloiset miehet istuvat rivissä ja tuijottavat hölmistyneinä. Joukosta kuuluu vain tokaisu ”just joo”, ja miesten päät kääntyvät hitaasti poispäin romaneista.

Paloviranomaisten mukaan hätämajoituksen tiloissa voi majoittua enintään 60 henkilöä. Ketään ei kuitenkaan ole tähän mennessä jätetty ulos, Hietaniemen palvelukeskuksen projektivastaava Päivi Männistö kertoo. Niinpä esimerkiksi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tiloissa nukkui 66 henkilöä. Täpötäydessä palvelukeskuksessa ihmisiä sijoitettiin nukkumaan patjoille pitkin käytäviä.

”Fakta on se, että jos tänne tulisi 30 romania, niin saman verran muita ihmisiä jäisi ulkopuolelle”, sanoo Männistö.

Onko tässä kaupungin ideassa kyse tarkoitushakuisesta vastakkainasettelusta suomalaisten kodittomien ja romanien välillä?

”Näithän mikä tunnelma sisällä oli”, Männistö vastaa.

Pimeän käytävän perällä nukkuu mies patjalla. Hauras papparainen tepsuttaa rollaattorinsa kanssa ohi. Palvelukeskuksessa on hiljaista.

Päivi Männistö ja palvelukeskuksen sosiaaliohjaaja Katri Joutselainen esittelevät romaneille nukkumis-, peseytymis- ja ruokailutiloja. Joka aamu palvelukeskus täytyy jättää kello kahdeksan siivouksen takia. Päivittäinen ilmoittautuminen hätämajoitukseen alkaa kello 17, jolloin halukkaat pääsevät myös suihkuun.

Palvelukeskuksessa ei ole ruuanlaittomahdollisuuksia ja ympäristössä on vain maksullisia parkkipaikkoja ahtailla kadunvarsilla. Tämä tuntuu romaneista hankalalta. Tiukat aikataulutkaan eivät sovi romanien arkeen, joka ailahtelee täysin elannon ansainnan mukaan.

Romanien selvitettyä paikan säännöt tehdään yhteinen päätös. Paikka ei sovellu heille. Romanit kiittävät sosiaalityöntekijöitä ja kaupunkia ja suutelevat kohteliaasti kädenselkää.

”Emme halua häiritä suomalaisia asunnottomia. Toivoisimme saavamme paikan, jossa voisimme asua rauhassa karavaaneissamme, kaikki perheet yhdessä. Ostamme itse sähkömme, kunhan vain meitä ei häädettäisi”, romanimiehet sanovat.

Julkaistu Voimassa 31.03.2011.

Romanit saivat jatkoaikaa maanantaihin

Alkuviikosta SPR palkitsi Helsingin kaupungin rasisminvastaisesta työstä. Loppuviikosta kaupunkia työllisti yritys häätää romanileiri. Nyt häätöhanketta on lykätty maanantaihin.

Alkuasetelma torstaiaamuna: Helsingin pelastuslaitos on ilmoittanut, että mikäli romanileiri ei ole tyhjä 24.3. klo 10 mennessä, leiri tyhjennetään. Vapaa liikkuvuus -verkostolle ja Sataman aktiiveille annettujen tietojen mukaan neuvotteluilla ei olisi enää vaikutusta edessä olevaan häätöön.

Yhdeksältä Sataman sisätila on kuitenkin täynnä neuvottelijoita ja romanileirin tukijoita. Tunnelma on tiivis, kun Nuorisoasiankeskuksen virkamiehet, aktivistit ja muutama kaupunginvaltuutettu yhdessä pihan romanien kanssa käyvät läpi mahdollisen häädön seurauksia.

Pelastuslaitos tekee ehdotuksen, joka käytännössä tarkoittaisi romanien häätämistä Sataman pihasta tai heidän pakottamistaan nukkumaan pakkasessa ilman sähköä. Häädön vastustajat eivät hyväksy tätä. Runsaan väkijoukon edessä pelastuslaitos ei lopulta ryhdy häätötoimenpiteisiin. Poliisikin tyytyy läheisellä parkkipaikalla tarkkailemiseen.

Häätöneuvottelujen käydessä kiivaimmillaan sosiaalikeskus Satamassa muutama romani on vaipunut täyteen uneen. Eläminen jatkuvan häätöuhan alla on uuvuttavaa, oli koti sitten jäätävä karavaani tai pieni autonkoppero. Jatkuvasti on jännitettävä viranomaisia ja maastakarkoituksen mahdollisuutta. Kun perheellä ei ole rahaa, ei työtä, eikä tuloja, ja rasistinen Eurooppa jättää entistä vähemmän vaihtoehtoja, myös Helsingissä.

Romaneilla on nyt lupa asua Sataman sisätiloissa maanantaihin asti.

”Kyseessä on jonkinlainen erävoitto, kun emme suostuneet vaatimuksiin. Romanit voivat nyt nukkua neljä seuraavaa yötä lämpimässä kylmän pakkasen sijaan”, Sini Pöyhönen Vapaa liikkuvuus -verkostosta selittää.

Viime marraskuussa sosiaalikeskus Sataman pihalla sattui tulipalo. Paloturvallisuusriskejä käytettiin nyt häätöuhan perusteena. Sataman aktiivien mielestä kyse oli vain jälleen yhdestä siirrosta kaupungin vuosia jatkuneessa romanivastaisessa politiikassa.

”Pelastuslaitos on koko ajan kieltäytynyt neuvottelemasta pihan asukkaiden tai Vapaa katto ry:n kanssa, vaikka olemme useaan otteeseen ehdottaneet heille ratkaisuja leirin paloturvallisuusongelmiin”, ihmettelee Pöyhönen.

Ensin Sataman aktiiveilta vaadittiin alueen ympärivuorokautista valvontaa paloturvallisuuden takaamiseksi. Torstaiaamuna sähköjen käyttäminen pihalla kiellettiin.

Viime vuosina ajan Helsingin kaupunki ja kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ovat kiivaasti vastustaneet siirtolaisromanien oleskelua Helsingin alueella. Jarmo Räihän johtaman romanityöryhmän pitkäaikainen tavoite näyttää olevan romanien häätäminen Helsingistä ja Suomesta, ei suinkaan heidän auttamisensa. Luvallisista leiriytymispaikoista on ollut puhetta jo pitkään, mutta lopullista päätöstä ei vielä ole saatu aikaiseksi. Häädöistä sentään päätöksiä tehdään, mikä asettaa Suomen entistä tukevammin eurooppalaisen romanirasismin jatkumolle.

Romanit itse haluaisivat vain olla rauhassa ilman, että poliisi tulee häätämään. Romanit olivat torstain neuvotteluissa valmiita luopumaan jopa sähköstä, saniteettitiloista ja suihkusta, jos rauha taattaisiin. Tämä kertoo paljon siitä, miten olemattomiin oikeuksiin romanit ovat Euroopassa tottuneet. Siis Euroopan unionin kansalaiset.

Sosiaalikeskus Satama on tarjonnut pihansa romaniasukkaille, koska heillä ei ole muutakaan paikkaa. Sataman pihalla asuessaan he ovat saaneet käyttöönsä edes muutamia niistä mukavuuksista, joita voisi pitää perusoikeuksina, sekä turvan poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvalta ahdistelulta.

”Kaupungin johdon tulisi tehdä pian periaatepäätös romanien suhteen. Eihän tämän kaltainen ihmisten kustannuksella jahkailu voi jatkua vuodesta toiseen”, huokaa Sini Pöyhönen.

Vapaa liikkuvuus -verkosto vaatii, että kaupungin on sallittava Sataman romanileirin jatkuminen tai tarjottava muu mahdollinen majoitus. Asia on luvattu ottaa käsittelyyn kaupunginhallituksen kokouksessa maanantaina.

Maanantaina myös nähdään, millä syyllä romanit tällä kertaa yritetään häätää tai kiristää ulos maasta.

Lue lisää aiheesta: Kukka Rannan kuvaraportti Kalasataman leiristä 29.10.2009, Virkamiesvalta jatkuu Helsingin romanipolitiikassa, Vierailun loppu, sekä Häätö uhkaa taas Helsingin romaneja.

Artikkeli julkaistu Voimassa 25.03.2011.

Musiikki yhdisti romanioikeuksia ajavat

Voima & FIFI AUDIO 29.9.2010 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Helsingin kaupungin nuorisolautakunta päättää sosiaalikeskus Sataman vuokrasopimuksen purkamisesta 30. syyskuuta 2010. Mahdollisen häädön syynä on romanien leiri sosiaalikeskuksen pihalla. Aloite häätöön on tullut kokoomuslaiselta kaupunginjohtaja Jussi Pajuselta ja hänen nimittämältään kerjäläisongelmaa käsittelevältä virkamiestyöryhmältä.

Elokuun lopulla Sataman toiminnan hyväksi järjestettiin tukikonsertti, jolloin useat suomalaiset romaniaktiivit, kulttuuritoimijat, akateemikot ja poliitikot ilmaisivat tukensa sosiaalikeskus Sataman toiminnan jatkamisen puolesta. Fifi Audio tallensi ikimuistoisen illan tunnelmia.

37d9e-telalkham_mirjamischwartz_milajalindroos Ihanat romanikultakurkut, Telal Kham -kaksikon siskokset, Mirjami Schwartz ja Milaja Lindroos lauloivat kansainvälisellä romanikielellä.

591e7-romanihanuristi Taisto Lundberg, Suomen ensimmäisen ja yhden menestyneimmän mustalaismusiikkiin erikoistuneen yhtyeen Hortto Kaalon laulaja, innostui Sataman tukikonsertin tunnelmasta ja yhtyi taustalla musiikin pauloihin valkoisella harmonikallaan.

Kuvassa kolmen polven romaninaisia, Sosiaalikeskus Sataman pihalla asuva nuori romaniasukas Jasmine, taustalla tilaisuudessa esiintynyt muusikko Anette Åkerlund ja alkutervehdyksen Suomen romanien puolesta pitänyt Suomen romanifoorumin toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta.

5db02-romanilapsethalaamassa Yleisö ilakoi tanssilattialla, kädet taputtivat tahtia, jalat steppasivat villisti ja halauksiakin sateli romanikulttuurin illassa sosiaalikeskus Sataman puolesta.

Kuuntele ikimuistoisen illan tunnelmia Voiman Fifi Audiosta!

Unelma työstä

Voima 23.08.2010 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Kukka Rannan kuvareportaasi Espanjan siirtolaisista paljastaa, ettei Euroopassa pääse rikastumaan.

Talouskriisi on vienyt monelta työpaikan. Kun yleistyöttömyys nousi Espanjassa 20 prosenttiin, maassa asuvan viiden miljoonan siirtolaisen kohdalla työttömyys nousi 30 prosenttiin. Lähes joka kolmas siirtolainen keksii nyt keinoja toimeentulolle. Espanjassa elää lähes miljoona ihmistä paperittomana, ja luku on takuulla noususssa kun päättynyt työsopimus vie pohjan oleskeluluvan uusimiselta. Samalla yhä useampi työn ja paremman tulevaisuuden perässä Espanjaan saapuvasta siirtolaisesta hautaa unelmansa kaduilla työskennellen ja poliisipartioita paeten.

Cheikh Thioune saapui Espanjaan Senegalista, kun oli saanut työsopimuksen elintarviketehtaaseen Barcelonan lähelle. ”Yhdeksän kuukauden jälkeen vasemmanpuoleinen keuhkoni tulehtui pahasti tehtaan runsaasta pölystä ja jouduin yli vuodeksi sairaslomalle”, Cheikh kertoo ja osoittaa kainalonsa alta paljastuvaa pitkää leikkausarpea. ”Työnantaja ei korvannut mitään.” Viikonloppuisin Cheikh myy Coca Colaa rannalla ja viikolla etsii töitä. ”Tienaan noin 12–15 euroa päivässä. Senegalissa toimin kymmenen vuotta kalastajana, mutta merilläkään ei ole enää kalaa. Parempi olisi kuitenkin palata kotimaahani, mutta minulla ei ole varaa siihen.”

Gambialainen Fatima kävelee päivittäin yhteensä kuusi tuntia työmatkaa, sillä hänellä ei ole varaa junaan. ”En halua varastaa, enkä tehdä työtä huoraamalla. Kesäisin myyn hellevaatteita uimarannoilla ja talvisin kenkiä, ihovoiteita ja parfyymejä tuttavieni kodeissa. Tienaan noin 20 euroa päivässä eli noin 600 euroa kuukaudessa. Vuokraan hupenee 480 euroa ja veteen 66 euroa kuukaudessa. Paperittomille palvelut usein maksavat enemmän kuin muille. Rahani eivät riitä. Ruokaa, vaatteita ja kenkiä haen työttömien tukipisteestä. Joskus jos pystyn, lähetän rahaa viidelle lapselleni Gambiaan.”

Uimarannalla tarpovilla aurinkolasien myyjillä on kiire. Senegalilainen Muhamed Fal kuitenkin päättää pitää tauon paahtavan kävelyn ohessa. ”Olen asunut neljä vuotta Espanjassa. Kaksi vuotta työskentelin kopiotoimistossa, mutta menetin juuri työni. Nyt olen kuukauden ajan myynyt aurinkolaseja uimarannalla noin kahdeksan tuntia päivässä. Rahat eivät meinaa riittää huoneeni vuokraan. Talouskriisi on ankara, eikä tilanteeseen ole ratkaisua, työtä on vain tehtävä. Hymyn takana itken.”

Metrotunnelissa raikaa harmonikkamusiikki. Romanialainen Mihail soittaa päivittäin neljän tunnin ajan Barcelonan metrotunneleissa. Romaniassa Mihail työskenteli muusikkona soittamalla erityisesti hääjuhlissa ja tienasi 300 euroa kuukaudessa. Espanjassa hän ansaitsee noin 500 euroa kuukaudessa. Talouskriisin myötä hän tienaa vähemmän kuin aiemmin. Huonevuokraan kuluu 400 euroa, rahaa jää hädin tuskin ruokaan. Perheeseen kuuluu vaimo ja koulua käyvä 16-vuotias lapsi. ”Soitan musiikkia, koska ei ole muutakaan.” Mihailin sormet näppäilet tottuneesti harmonikkaansa ja rahakippoon kilahtaa ohikulkijalta sentti.

39982-mama_mehunmyyjc3a4rannalla Rantabaarin varjossa lepää joukko länsiafrikkalaisia siirtolaisia ja keskellä käy kiivas kauppa. Mamá on keksinyt mukava bisneksen, hän myy senegalilaisista raaka-aineista valmistamaansa mehujuomaa muille rannan siirtolaismyyjille. Kaikkina viikon päivinä paitsi maanantaisin Mamá saapuu levähdysleirille 30 mehupullon kera joita hän myy euron kappalehintaan. Päivästä kertyy 15 euroa voittoa ja loput 15 euroa hän pistää säästöön mehuaineksien hankintaa varten. Mamá tuli Espanjaan miehensä kanssa lentäen. Turistiviisumi maksoi 3 000 euroa. Mamán senegalilaisella miehellä on paperit ja hän on saanut töitäkin. Kolme vuotta Espanjassa on jo täyttynyt oleskeluluvan saamiseksi, mutta Mamálta puuttuu vielä virallinen työsopimus.

”Coco coco coconut”, huutaa Fasil Adnan kahdeksan tuntia päivässä turistirannalla. Samalla täytyy jatkuvasti vilkuilla, ettei rannan poliispartiot ole lähettyvillä. Poliisit kyttäävät siirtolaisia myös kiikareilla. Fasil Adnanin perhe on Pakistanissa. Hän on työskennellyt kuukauden ajan kookospaloja myyden. Yksi pala maksaa noin 2 euroa, joskus hintaa lasketaan tai nostetaan – tilanteesta riippuen. ”Päiväansioksi kertyy yleensä noin 10 euroa, joskus enemmän ja joskus ei yhtään mitään”, Fasil Adnan kertoo ympärilleen vilkuillen ja katoaa kiireisesti nähtyään mahdollisen asiakkaan horisontissa.

Diallo Cenakry on asunut 1,5 vuotta Espanjassa, mutta ei ole löytänyt töitä. Diallo Cenakry herää aamuvarhaisin ja kiertää kaupungin roskiksia. Iltaisin vilkkaan markkinapaikka Gloriesin porttien suljettua ja vartijoiden lähdettyä, avautuu paperittomien siirtolaisten markkinat kadulla. ”Marokkolaiset ostavat keräämiämme kenkiä ja elektroniikkaa. Päivässä saatan tienata 5–60 euroa. Tämä on ihan riittävästi huonevuokrani maksamiseen ja elämiseen. Lisäksi joka kuukausi lähetän perheelleni rahaa. Kerään roskia, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.” Diallo Cenakry opiskeli Guineassa 10 vuotta farmaseutiksi ja hänellä oli oma kauppakin. ”Kuva Euroopasta on kuin paratiisi. Kaikki luulevat, että täällä pääsee rikastumaan. Oikeasti Euroopassa on todella vaikeaa. En halua palata takaisin kotimaahani ennen kuin olen saanut paperit ja riittävästi rahaa, koska ihmiset odottavat, että olen rikas.”

Barcelonan turistitäyteisen vanhankaupungin Sant Ramonin ja Robadorin kadut ovat tunnettuja itäeurooppalaisista prostituoiduista. Useimmat naiset tulevat Bulgariasta, Romaniasta ja Ukrainasta. Kulmilla norkoilevat miesjoukkiot vahtivat silmä tarkkana naisalaisiaan. Talouskriisi on lisännyt prostituoitujen määrää Barcelonassa. Valtaosa prostituoiduista on siirtolaisia, naisia ilman oleskelulupaa ja monet mafian alaisia ihmiskaupan uhreja. Kaikista prekaarimmat tienaavat vain 20 euroa aktilta, toiset useamman sadan euron edestä. Ihmiskaupan uhrit eivät saa pitää tuloja itsellään.

Kuvareportaasi julkaistu Voimassa 23.08.2010.

Kohdellaan kuin roskaa

Amnesty-lehti 2/2010 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Euroopan syrjityin vähemmistö puhuttaa niin Euroopan unionia kuin kotimaan päättäjiä. Romanien aseman parantamiseksi tarvitaan kipeästi EU-tasoista romanistrategiaa, jotta romanien olisi mahdollista katkaista syrjinnän ja köyhyyden kehä, jossa he elävät.

0086b-romayouth_mielenosoitus European Net of Roma Youth -nuorisojärjestö osoitti mieltä EU:n romanikonferenssin edustalla.

Huhtikuun alussa EU-jäsenvaltioiden ja EU:n edustajat, romanivähemmistöjen edustajat ja joukko kansalaisjärjestöjä kokontuivat Espanjan Cordobaan, toisen romanihuippukokouksen merkeissä. Amnesty oli etukäteen peräänkuuluttanut huippukokoukselta konkreettisia sitoumuksia, jotta romanien oikeudet Euroopassa toteutuisivat. Tärkein askel tähän olisi yhteisymmärrys EU-maita sitovan romanistrategian laatimisesta. Tähän mennessä Euroopan byrokratian rattaita käynnistelevä prosessi on jäänyt lähinnä poliittisten julistusten tasolle.

Suomen edustajana esiintyneen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän (kesk.) mielestä romanistrategiassa on kyse ennen kaikkea yhteisestä tahdosta. Puheenvuorossaan Hyssälä kehui Suomea Euroopan edelläkävijänä romanipolitiikan hallinnollisten rakenteiden kehittämisessä.

”Vuodesta 1956 lähtien Suomessa on tehty romanipoliittisia ohjelmia ja meillä on omat elimet, kuten esimerkiksi romaniasiain neuvottelukunta, mitä monessa maassa ei ole.”

Kysymykseen siirtolaisromaneista Ministeri Hyssälä painotti lähtömaiden olosuhteiden parantamisen tärkeyttä. Samalla Hyssälä myönsi, ettei romanisiirtolaisten kotiin palauttaminen ole ainut keino pureutua asiaan, vaan suuri vastuu kuuluu paikallisille romaneja vastaanottaville kunnille.

”Eikä myöskään valtiovalta voi kieltäytyä Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisesta. Kyse on köyhyydestä ja yhteisestä tahtokysymyksestä, johon on paneuduttava”, Hyssälä vakuutteli.

d2fd1-romasummit_ministerihyssc3a4lc3a4

Romanihuippukokousta seurannut Amnestyn Eurooppa-ohjelman apulaisjohtaja David Diaz-Jogeix oli yllättynyt Euroopan unionin poliittisen tahdon puutteesta. ”Emme luota julistuksiin, vaan konkreettisiin toimintasuunnitelmiin, jotta voimme seurata prosessin edistymistä ja auttaa hallituksia strategian toimeenpanossa.”

”Amnesty on osana Euroopan romanipolitiikan koalitiota (ERPC) vaatinut EU:lta romanistrategiaa muutaman vuoden ajan. Olemme lähellä, mutta luulen, että poliittinen paine täytyy nyt kohdistaa komissaariin strategian saavuttamiseksi”, Diaz-Jogeix arveli konferenssissa. ”Odotimme oikeus- ja perusoikeuskomissaarin esittävän strategialle sitoumuksen, joka toisi yhteen kaikki EU:n tarjolla olevat välineet.”

David Diaz-Jogeixin mukaan kokouksen saavutuksiin voi lähinnä laskea hallitusten lupaukset jakaa hyviä kokemuksia. Kuitenkaan kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei riitä, varsinkin kun monien toimet ovat erittäin syrjiviä.”

”Ensiksi haluamme poliittiset tavoitteet, sitten konkreettisen toimintasuunnitelman. Amnesty toivoo, että strategia johtaisi hyvin konkreettisten kansallisten toimintasuunnitelmien valmistamiseen, jotka keskittyisivät erityisesti romanien koulutukseen, asumiseen ja terveyteen”, Diaz-Jogeixin kiteytti.

Euroopassa on yli kymmenen miljoonaa romania, joista valtaosa asuu Itä-Euroopassa. Romaniassa heitä asuu reilut kaksi miljoonaa, joka kattaa noin 10 prosenttia väestöstä. Heistä valtaosa – 75 prosenttia elää köyhyydessä.

Cordoban romanihuippukokouksessa puhunut Euroopan romanipolitiikan koalition jäsenjärjestö Open Society Instituten puheenjohtaja Georg Soros huomautti, että ”vaikka Euroopan Unioni on tähän mennessä käyttänyt 400 miljoonaa euroa erilaisiin romaniprojekteihin, on samaan aikaan monen romanin sosiaalinen asema huonontunut entisestään.”

Amnestyn mukaan EU-rahoitus on usein riittämätäntö, eikä sitä täydennetä riittävästi jäsenvaltioissa. Kansalliset hallitukset eivät myöskään aina käytä EU-varoja tarkoituksenmukaisesti eikä romaneja osallisteta päätöksentekoon. EU:n muihin tarkoituksiin myöntämä rahoitus saattaa myös johtaa romanien syrjäytymiseen, koska rahoituksen syrjiviä vaikutuksia ei valvota riittävästi.

Romanian romanilapsista lähes puolet syntyy ilman syntymätodistusta, ja joka neljänneltä Romanian romaniaikuiselta puuttuu henkilötodistus, arvioi Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI). Ilman henkilötodistusta romanit eivät edes ole olemassa, eivätkä he pääse peruspalveluiden, kuten koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan piiriin, virallisesta työstä puhumattakaan.

4ee4c-romanislummi_cordoba_reinasofiansairaalanvieressc3a4 Romanislummi Cordoban keskussairaalan takana 2010.

Romanit asuvat usein itserakennetuissa hökkelikylissä kaupunkien laitamilla, joihin vesi kannetaan kaukaa ja sähköt viritetään itse. Saniteettiasiat hoidetaan usein lähiympäristössä ja pahimmillaan puutteellinen jätehuolto pahentaa tautiriskejä. ”Kaupungilla kulkiessa täytyy vältellä poliisia, joka saattaa pahoinpidellä, ellei ole jotain millä lahjoa vapautta”, kertoi arpinen romanimies kokemuksistaan romanialaisesta kotikylästään.

15 prosenttia Romanian romanilapsista ei aloita koulunkäyntiä, kertoo Open Society Instituten EUMAP-ohjelman raportti. Kouluissa romanilapset yleensä kokevat jatkuvaa nimittelyä. Sekä opettaja että luokkakaverit saattavat haukkuvat ja nimitellä päivittäin vuosien ajan, niin kauan kunnes rasismi ajaa ulos koulusta. Romanilasten koulunkäynnin keskeyttämisprosentti on 4-6 kertaa suurempi kuin valtaväestön lapsilla.

b6c2c-romaniperhe_sohvalla Romaniperhe Kalasatamassa 2010.

Cordoban romanikonferenssissa luennoinut Slovakian yliopiston tutkija Kvetoslava Rimarovan mukaan romanilapset ovat 7-15 senttimetriä lyhyempiä kuin muut lapset huonosta ruokavaliosta johtuen. Romanivanhus puolestaan kuolee noin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin muut eurooppalaiset.

Rimarovan mukaan romanit kärsivät erilaisista puutostaudeista, kuten kelta- ja punataudista sekä salmonellasta. On hyvin tyypillistä, että romanit menevät lääkärin luokse vasta kun ovat todella sairaita – usein liian myöhään. Syinä voi olla rahan puute, tietämättömyys saatavilla olevista palveluista tai epäluulo viranomaisia kohtaan.

Eikä ihme, romaneihin kohdistuvat terveysviranomaisten toimenpiteet voivat olla järkyttäviä: viime vuosina on Tšekissä, Slovakiassa ja Unkarissa romaninaisia on pakkosteriloitu synnytyksen yhteydessä, ilman että naiset itse tiesivät toimenpiteen vaikutuksista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi vuoden 2009 huhtikuussa päätöksen Slovakian toimineen ihmisoikeuksien vastaisesti, kun maan terveysviranomaiset olivat estäneet pakkosteriloitujen naisten pääsyn potilasasiakirjoihinsa. Sterilized Women’s League -järjestön mukaan arviolta yhteensä sata romaninaista on steriloitu aina 2000-luvulle asti.

Koska romaneilla ei ole koulutusta eikä työpaikkaa, vaihtoehdottomuuden edessä on kehitettävä mitä tahansa keinoja selviytyäkseen hengissä. Euroopan unionin syrjityin väestöryhmä myy kukkia kaduilla, tai kerää pulloja, metalleja ja roskia myydäkseen ne kierrätyspisteisiin. Jotkut heistä soittavat musiikkia – jos ovat niin onnekkaita, että omistavat soittimia. Romaneja näkee kaduilla kerjäämässä säästä huolimatta, jotta he saisivat rahaa ruokaan, lapsilleen tai lääkkeisiin.

Romanimies soittaa Barcelonan metrotunnelissa keväällä 2010.

Monesti romanit kilpailevat samoista alhaisimman tuloluokan töistä kuin muilta mantereilta saapuvat paperittomat siirtolaiset. Ilman työsopimuksia ja palkan varmuutta he työskentelevät esimerkiksi Etelä-Euroopan hedelmä- ja vihannesviljelmillä. Talouskriisin aikaan nämäkin työt ovat kiven alla. Siksi monet ovat entistä enemmän liikkeellä, ja kohtaavat entistä enemmän ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä ympäri Eurooppaa.

Unkarissa on vuodesta 2008 lähtien tapahtunut European Roma Rights Centre -ihmisoikeusjärjestön mukaan noin 50 väkivaltaista hyökkäystä romaneja kohtaan. Koteja on tuhopoltettu ja sekä lapsia että vanhuksia on murhattu tarkka-ampujien luodeista kotitalojensa edustalle. Romanikylien eristäytyneisyys tekee iskuista helppoja. Väkivaltaiset hyökkäykset on liitetty Unkarin äärioikeistolaisen Jobbik-puoluetta tukevaan puolisotilaalliseen Unkarin kaartiin. Kesällä 2009 romanivastaisuudella lietsova Jobbik sai kolme paikkaa Euroopan parlamenttiin.

Italiassa toimeenpannaan pakkohäätöjä, joissa on viime vuosina kuollut romanian kansalaisia, myös lapsia. Italiassa pakkohäädöistä on tullut entistä yleisempiä, kun Italian hallitus ja paikalliset viranomaiset ovat tehneet erityisiä turvallisuussopimuksia keskenään ja valtaa on siirretty sisäministeriöltä alaspäin paikallisviranomaisille.

b707b-hc3b6kkelitalokalasatamassa Kuva on Helsingin Kalasatamasta 2010.

Myös Helsingissä on toimeenpantu pakkohäätöjä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaisten ovat uhkailleet romanilasten huostaanotolla, jos perheet eivät poistu tietyltä leirintäalueelta tai kokonaan Suomesta. Samankaltaista lastenhuostaanotolla uhkailua Amnesty on todistanut Italiassa.

Amnestyn Eurooppa-ohjelman apulaisjohtajan Diaz-Jogeixin mielestä on huolestuttavaa, ettei romanihuippukokouksessa ole esitetty minkäänlaisia mahdollisia sanktioita pakkohäätöjä toimeenpaneville jäsenvaltioille.

”Euroopan komissio ei ole ottanut pakkohäätöjä esille, eikä myöskään ole kritisoinut rasistisia hyökkäyksiä romaniyhteisöjä kohtaan, mitä olemme nähneet esimerkiksi Unkarissa ja Italiassa. Euroopan komission täytyy ottaa johtava asema romanistrategian aikaansaamiseksi, sillä jäsenmaat tarvitsevat vahvaa suunnannäyttäjää.”

Kun Romaniasta tuli Euroopan unionin jäsen, romanit saivat oikeuden matkustaa unionin alueella vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti. Jokaisella Euroopan unionin kansalaisella on oikeus oleskella toisessa unionin maassa enintään kolme kuukautta, minkä jälkeen on haettava oleskeluoikeuden rekisteröintiä asuinpaikkakuntansa poliisilaitokselta.

86a01-romaninaiset_sohvalla Romaninaisia Kalasataman kotileirissään 2010.

Poliisi ei voi käännyttää EU-kansalaista, ellei todistettavasti yli kolmen kuukauden yhtäjaksoinen maassa oleskeluaika ole ylittynyt ja henkilöllä ei ole varaa elättää itseään. Romaneilta usein puuttuu viranomaisten vaatima eurooppalainen sairasvakuutuskortti, koska Romaniassa sen hankkiminen on heille vaikeaa.

Jokaiselle Euroopan kansalaiselle kuuluvaa oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti toisessa unionimaassa pyritään kumoamaan romanien kohdalla, esimerkiksi hankaloittamalla heidän oleskeluaan toimeenpanemalla leirien tuhoamisia, lastensuojelutoimenpiteillä uhkailemalla tai poliisien tehokampanjoilla, sekä pikkurikoksien perusteella käännyttämällä.

Parhaimmillaan yhteinen romanistrategia pakottaisi jäsenmaat ottamaan huomioon romanien sosiaaliset ongelmat eurooppalaisena tehtävänä ja velvoittaisi viranomaisia keskittymään häätöjen ja karkotusten sijaan romanien ihmisoikeuksien toteuttamiseen. Romanit ovat liikkeellä, koska heillä ei kotimaassaan juuri ole minkäänlaisia odotuksia paremmasta tulevaisuudesta.

”Suomessa syön parhaimmillaan kolme ateriaa päivässä, Romaniassa syön vain kerran päivässä. Siinä on eroa”, kertoi Helsingissä asuva romanimies Euroopan perusoikeusviraston haastattelemana.

Suomessa asuu noin 10 000 suomen romania, joista vain kourallinen suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, sillä Suomessa ihmisiä ei rekisteröidä etnisin perustein henkilörekisterilain mukaisesti. Kuitenkin lehdistö, sosiaaliviranomaiset ja poliitikot erittelevät Suomeen saapuvista turisteista juuri Itä-Euroopan romaneja.

Huolimatta laajasta tietämyksestä, monista raporteista, ihmisoikeus- ja romaniryhmien tiedottamisesta ja Euroopan parlamentin vaatimuksista parantaa romanien asemaa, ovat eurooppalaiset päättäjät tehneet täysin päinvastaisia päätöksiä.

99d35-romaninainen_lapsisylissc3a4 Itävallassa voi saada 700 euron sakon, jos alaikäinen lapsi osallistuu kerjäämiseen. Oslossa kerjäämisen kriminalisointi on nostanut varkauksien määrää. Romaniassa romaneja on häädetty muun muassa jätevedenkäsittelylaitoksen viereiselle saastuneelle maa-alueelle. Italiassa romanien häädöt ovat yleistyneet entisestään, kun hallitus toimeenpani kesällä 2009 uuden ”nomadisuunnitelman” romanien hökkelikylien uudelleensijoittamisesta.

Suomessa mikä tahansa kontaktin ottaminen kadulla saatetaan luokitellaan häiritseväksi kerjäämiseksi. Sisäministeriö antoi vuonna 2008 julkaistussa Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta -raportissaan poliiseille suosituksen puuttua kerjäämiseen, kun kyseessä on kukkien myyminen, musiikin soittaminen tai jos romanit puhuvat ohikulkijoille rahaa pyytäessään. Kerjäämistä kutsutaan tällöin aggressiiviseksi. Parhaillaan sisäministeriö valmistelee lakia kerjäämisen kieltämisestä, toisin sanoen köyhyyden kriminalisoimisesta.

Niin kauan kun eurooppalaiset valtiot estävät romanien yrityksiä tulla toimeen ja jatkavat romanien eristämistä muista EU-kansalaisista, ei Euroopan syrjityimmän vähemmistön asemaa tulla parantamaan vaan päin vastoin huonontamaan.

Mitä Cordoban huippukokouksesta jäi käteen? Kokous päättyi EU:n nykyisen ja tulevien puheenjohtajavaltioiden Espanjan, Belgian ja Unkarin lausuntoon, niin sanottuun Cordoban julistukseen, jossa Espanja ja tulevat puheenjohtajamaat sitoutuvat seuraavan puolentoistavuoden aikana kiinnittämään romanikysymykseen erityishuomiota.

Vaikka useat valtiot esittivät tukevansa romanistrategiaa, lähinnä yksittäisten puheenvuorojen tasolla, varsinaista yhtenäistä kannanottoa ei kuitenkaan Cordobassa syntynyt.

9d4ae-roskienvienti

Lähteet: Amnesty International, Euroopan komissio, The European Roma Policy Coalition, Fundamental Rights Agency, Sisäministeriö, YK.

Romanipäivä ei näkynyt tomuisessa leirissä

Julkaistu Fifi.voima.fi 16.4.2010 ja Voima-lehdessä 4/2010 | Teksti ja kuvat: Kukka Ranta

Euroopan unioni kunnioitti kansainvälistä romanipäivää Espanjan Cordobassa järjestetyllä romanikonferenssilla. Kukka Ranta lähti kokouskeskuksesta selvittämään, miten päivä näkyi Cordoban kaduilla ja telttaleireissä. Hän törmäsi häätöihin, käärmeisiin ja salaperäiseen kyttääjään.

96676-romasummit_romanilaulaja
EU:n toisessa romanikonferenssissa Cordobassa kuunneltiin romanilaulajaa. ”Me kaikki tunnemme itsemme romaneiksi”, julisti Espanjan terveys- ja sosiaaliministeri Trinidad Jiménez García-Herrera.

Kansainvälisenä romanipäivänä 8. huhtikuuta, auringon painuessa jo mailleen, Espanjan Cordobassa heiteltiin kukkia kaupungin läpi virtaavaan jokeen. ”Tänään miljoonat romanit laskevat vapauden symboleja maailman jokiin. Me kaikki tunnemme itsemme romaneiksi”, julisti säteilevästi hymyilevä Espanjan terveys- ja sosiaaliministeri Trinidad Jiménez García-Herrera.

Cordobassa järjestetty Euroopan Unionin toinen romanikonferenssi Espanjan Cordobassa täyttyi valtiollisten romanijärjestöjen tukkansa vaalentaneista edustajista. Espanjan kulttuuriministeriön alainen Instituto de Cultura Gitana jakoi palkintoja ansioituneille romaneille – joskin aikataulusta myöhästynyt iltapäivän seminaari jouduttiin keskeyttämään, kun kuuluisuudet ja huippupoliitikot lipuivat paikalle salamavalojen välkkyessä.

Samaan aikaan Cordoban kaduilla ei oltu kuultukaan koko romanipäivän olemassaolosta. Turistiterasseja kerjuuhommissa kiertävät Itä-Euroopan romanit pysähtyivät hetkeksi hiljaisena paikalleen kuulleessaan konferenssista. Mitä ihmettä EU voisi heidän hyväkseen tehdä, ihmeteltiin ääneen.

”EU on tähän mennessä käyttänyt noin 400 miljoonaa euroa romaniprojekteihin, mutta siitä huolimatta monien romanien asema on vain huonontunut”, totesi Georg Soros puheenvuorossaan. Miljardööri-Soros on Open Society Instituten perustaja ja puheenjohtaja, ja se puolestaan on osa Euroopan romanipolitiikan koalitiota (ERPC).

Useista romani- ja ihmisoikeustyötä tekevistä järjestöistä koostuva ERPC vaati, että EU:n toisen romanikonferenssin tulisi keskittyä strategisiin sitoumuksiin eikä tehdä samaa virhettä kuin ensimmäinen romanikonferenssi vuonna 2008. Silloin konferenssilta jäi uupumaan sekä loppuyhteenveto että konkreettiset ehdotukset romanistrategian laatimiseksi.

Cordoban kokouksessa puhujat esittivät yksi toisensa jälkeen varsin yleisiä tosiasioita. Romaneilta puuttuu pääsy terveyspalveluihin, koulutukseen, viralliseen asumiseen ja työmarkkinoille. Viime vuosina entistä useammissa Euroopan maissa romanilapsia siirretään erityiskouluihin tai yhdistetään oppimisvaikeuksisten ryhmiin. Romanilapsia erottaa muista lapsista myös pituuskasvu: esimerkiksi Itä-Euroopassa eroa saattaa olla 7-15 senttimetriä romanilasten yksipuolisen ruokavalion vuoksi.

Talouskriisin syventyessä yhä useammassa maassa on lisääntynyt rasistinen retoriikka. Kun yhteiskuntaa edustavat tahot alkavat käyttää romanivihamielisiä sanoja julkisesti on rasismista muodostumassa sallittua. Ja vain 60 vuotta sitten Euroopassa murhattiin satojatuhansia romaneja miljoonien juutalaisten ohella.

Euroopan Unionin nykypäivään kuuluu, että lähes jokaisessa unionin maassa romanien hökkeleitä häädetään ilman tietoa vaihtoehtoisista asuinpaikoista. Monissa maissa heitä myös edelleen surmataan – hengen voi viedä väkivalta tai piittaamattomuus.

Helsingissäkin yksi etninen ryhmä saa uutisissa erityiskohtelun. ”Pääsiäisviikolla Helsingissä tavattiin 117 Romanian romania sosiaaliviraston arvion mukaan”, Vartti-lehti kertoi kansainvälisenä romanipäivänä. Tehdäänkö minkään muun ihmisryhmän kohdalla samoin?

3fa79-romayouth_mielenosoittajia European Net of Roma Youth -nuorisojärjestö osoitti mieltä konferenssin edustalla.

Euroopan komission romanistrategia eteni siis Cordobassa madellen. Samaan aikaan cordobalaisella kadulla kerjäävä romanityttö kertoi menettäneensä vastikään kotitelttansa poliisien häätäessä heitä pois sairaalan viereiseltä nurmikentältä. Vieressä vauvaansa kantava nuori kerjäläisnainen kertoi, kuinka telttaleiriläiset ovat kärsineet poliisien lisäksi myös käärmeiden pistoista.

Kansainvälisen romanipäivän ja romanikonferenssin jälkeisenä päivänä Cordoban kaupungin laidalla sijaitsevan Reina Sofian keskussairaalan viereisellä heinäpellolla näkyy vielä muutamia telttoja. Mustalaispoika polkee pyörällä kohti kotiaan ja pyytää peremmälle romuiselle piha-alueelle.

”En luota keneenkään, kaikki tuntuu minusta valheelta. Mitä he ovat saaneet konferenssissa aikaan? Mahtoi vain maksaa mahdottomasti. Me haluamme jotain syötävää. Elämä on niin surullista ja vaikeaa,” haastaa George Maria, 36-vuotias neljän lapsen äiti kotitalonsa portilla pahasti turvonnutta vatsaansa pidellen. Marialla on hepatiitti C, anemia ja kovat selkäkivut, eikä hän jaksa kauaa seisoa.

Talossa ei ole vessaa. Sähköntulo lakkasi yllättäen joitain kuukausia sitten. Vesi haetaan kilometrin päästä pulloissa. Vesipisteellä käydään kaksi tai kolme kertaa päivässä, tarpeesta riippuen.

”Täällä kuitenkin asumme paremmin kuin Romaniassa, vaikkei meillä olekaan työtä talouskriisin vuoksi. Jos yritämme myydä jotain, poliisi ottaa kiinni ja vie tavaramme.”

Viereisen tontin aidan luona käy auto tyhjäkäynnillä. Mies kyttää herkeämättä ja huutaa lähemmäs. Mies ihmettelee, mitä teen alueella. Hän haukkuu romaneja saastaisiksi.

”Maa pöllyää täällä niin paljon, vaihdan lapseni vaatteet kolme kertaa päivässä ja silti hän on likainen,” Maria jatkaa. ”Poliisi käy alueella viikoittain ja kyselee aina lapsista.”

Samaan aikaan viereisen tontin auto hurisee hiljaa ja mies jatkaa tuijotustaan. Outo naapuri ajelee talon ohi päivittäin hiekkaista maata pöllyttäen ja herjaa romaneja.

Fundamental Rights Agency julisti kansainvälisen romanipäivän tiedonannossaan kuluneen vuoden epäonnistuneeksi, kun keskimääräisesti joka neljäs romani kokee väkivaltaa, uhkailuja ja ahdistelua. Arviolta 66-92 prosenttia viimeaikaisista välikohtauksista on jäänyt raportoimatta.

Amnestyn Euroopan-ohjelman apulaisjohtajan David Diaz-Jogeixin mukaan romanien ahdingon vakiintumisessa on kyse ennen kaikkea poliittisen tahdon puutteesta. Ilmassa ei esimerkiksi ole minkäänlaisia ehdotuksia sanktioista, joita EU-maille täytyisi asettaa pakkohäätöjen toimeenpanoista.

”Julistusten sijaan odotamme EU:lta konkreettista toimintasuunnitelmaa, jota Amnesty osana ERPC:ta on vaatinut jo kahden vuoden ajan. Ensin täytyisi valmistella selkeät poliittiset tavoitteet, sen jälkeen konkreettiset toimintaohjeet, eikä vain vaihtaa ajatuksia hyvistä käytännöistä ja kokemuksista, kuten konferenssi on painottanut.”

Amnestyn näkökulmasta EU:n nykyiset hallitukset noudattavat romaneja syrjivää politiikkaa. Monissa Euroopan maissa toimeenpannaan jatkuvasti romanien pakkohäätöjä, eikä komissio ole puuttunut näihin rasistisiin iskuihin millään tavalla.

Esimerkiksi Helsingissä keskeiseksi pakkohäätökeinoksi ovat muodostumassa sosiaaliviranomaisten uhkailemat lasten huostaanotot, joilla painostetaan romaniperheitä poistumaan tietyltä asuinpaikalta tai kokonaan maasta viranomaisten määrittämään aikarajaan mennessä.

Lue lisää aiheesta:
Vartti 16.4.2010: Helsinki ajaa kerjäämiskieltoa; Vapaa liikkuvuus 1.4.2010: Sosiaalitoimi kiristää romanisiirtolaisia lasten huostaanotolla; Fifi 28.1.2010: Vierailun loppu; Fifi 21.1.2010: Virkamiesvalta jatkuu Helsingin romanipolitiikassa; Fifi 20.1.2010: Häätö uhkaa taas Helsingin romaneja; Fifi 29.10.2010: Kuvissa: Mustalaisleiri muuttaa sillan alle.

Tanssia ruusuilla

Prince etsii tulevaisuutta lapsilleen. Yhteiskuntaa, joka ei potki ulos. Keinoja tulla toimeen ja mahdollisuutta asua oikeassa kodissa – kuten normaalit ihmiset.

Printisor ”Prince” Buse on yksi Suomeen tulleista Romanian romaneista. Helsingin sosiaaliviranomaiset ovat majoittaneet joulukuusta lähtien muutamia itäeurooppalaisia romaniperheitä talven kovimpien pakkasten yli.

Princen lapset uhataan ottaa huostaan, ellei hän poistu Suomesta tammikuun loppuun mennessä. Helsingin sosiaaliviraston ja Diakonissalaitoksen hätämajoitukseen otettiin sisään sosiaalikeskus Sataman pihalla ja Rastilan leirintäalueella yöpyneet lapsiperheet.

Majoitustilassa lapset juoksentelevat, toiset tapittavat televisiota. Miehet laittavat ruokaa ja kaitsevat pienimpiä. Naiset ovat kerjäämässä, sillä heille heruu helpommin huomiota.

Prince kaataa kahvia kuppiin ja silittää hellästi 10-kuukautisen Carina-tyttärensä hiuksia huokaisten.

”En halua elää tätä elämää, koska aina tapahtuu näin”, Prince sanoo häätöuhasta.

Kahden lapsen isä on vasta 19-vuotias. Prince syntyi kesäkuussa vuonna 1990 Romanian Rosiori de Veden kaupungin laitamilla. Google Earthista tarkentuu, että paikka on metsikköä. Kaupunki on noin 30 000 asukkaan keskittymä eteläisessä Romaniassa.

Sadan romaniperheen muodostaman slummin ja virallisen kaupungin erottaa toisistaan välissä virtaava joki.

”Kylässämme olemme turvassa, mutta alueen ulkopuolella pitää pelätä hakatuksi tulemista.”

Jos romani tavattiin esimerkiksi kahvilassa, elokuvateatterissa tai kadulla, hän saattoi joutua vankilaan.

”Kaikki perheestäni on hakattu poliisin toimesta”, Prince sanoo. Hän osoittaa arpista silmäkulmaansa. Tämän jälkeen hän kääntää päätään esitelläkseen toisenkin kulmansa. ”Hakatuksi tuleminen on hyvin tavallista romaneille. Vapaaksi pääsee, jos on varaa lahjoa poliisit, muuten saattaa joutua kahdeksi viikoksi sairaalaan.”

Prince aloitti peruskoulun nelivuotiaana, mutta ei kestänyt neljää vuotta pidempään. Opettaja kuritti hakkaamalla karttakepillä sormille. Muut lapset räpsivät kuminauhalla päähän ja nimittelivät jatkuvasti mustalaiseksi. ”En halua sitä omille lapsilleni.”

Vuonna 2000, koulun lopettamisen jälkeen 10-vuotias Prince muutti perheensä kanssa Espanjaan. Isä sai töitä Valenciasta mandariiniviljelmiltä. Isän vuoden työsopimuksen ajan Prince kävi koulua ja hänellä oli hyviä espanjalaisia, marokkolaisia ja englantilaisia kavereita. Elämä oli hyvää.

Työsopimus päättyi ja perhe muutti Alicanteen, jossa isä työskenteli puoli vuotta baarissa tarjoilijana. Prince pääsi jälleen kouluun.

Sitten alkoi kiertolaiselämä. Perhe matkusteli ympäri Espanjaa töiden perässä. Isä työskenteli Sevillassa, Malagassa, Castellonissa ja Aragonassa, milloin sipuleita, mansikoita, mandariineja tai oliiveja poimien.

”Kun isäni sai pidemmän työsopimuksen, esimerkiksi neljä kuukauden ajaksi, vuokrasimme talon. Espanjassa riittää, että menet asuntojen vuokraustoimistoon, näytät työsopimusta ja muutat asumaan.”

Yleensä työsuhteet olivat muutaman viikon mittaisia, parhaimmillaan viiden.

”On paljon parempi, jos saa pitkän työsopimuksen. Silloin ei tarvitse jatkuvasti matkustaa ja etsiä”, Prince tähdentää.

Vuonna 2005 Princen isä sairastui diabetekseen ja palasi Romaniaan. Lääkkeet maksavat 100 euroa kuukaudessa läpi loppuelämän.

Kun Prince täytti 15 vuotta, hän palasi Romaniaan etsimään puolisoa itselleen. ”Romanikulttuurissa mennään nuorena naimisiin. 16–17-vuotiaana olet jo vanha ilman vaimoa”, Prince nauraa.

”Näin tulevan vaimoni, Oprea Florican, puistossa yhdessä serkkujensa kanssa. Tiedustelin tutuilta hänen hyveellisyydestään ja siitä onko hän vielä vapaa. Kylässä tunnemme kaikki toisemme. Lopulta menin kysymään lupaa avioitumiseen tytön äidiltä, kun perheen isä oli jo kuollut.”

Vanhemmat neuvottelivat avioliitosta. Sitten kaikki romanit kokoontuivat juhlimaan häitä.

”Tutustuin vaimooni vasta häiden jälkeen”, Prince muistelee.

Kolmen kuukauden jälkeen Prince matkasi takaisin Espanjaan vaimonsa kanssa, missä veljet auttoivat nuortaparia taloudellisesti. 16-vuotias Prince ei kuitenkaan löytänyt töitä ikänsä vuoksi. Oprea Florica ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa lukea.

Tie vei Englantiin, jossa sosiaaliviranomaiset tarjosivat apua Princen täysi-ikäisyyteen saakka. Pariskunta muutti Pohjois-Lontoon Edmontoniin. Asunnossa oli keittiö, makuu- ja olohuone, vessa ja suihku. ”Kävimme viikoittain sosiaalityöntekijän kanssa kaupassa, saimme 35 puntaa viikkorahaa ja matkustuskortin 1–6 vyöhykkeille”.

Prince teki viikon ajan turkkilaisia pitaleipiä, mutta sosiaaliviranomaiset kielsivät työnteon tukien menettämisen uhalla.

Princen ja Oprea Florican ensimmäinen lapsi Amalia syntyi Englannissa tammikuussa 2007. Toinen lapsi syntyi Suomessa helmikuussa 2008.

Ennen Suomeen tuloa Prince kokeili onneaan Saksassa. Princen tultua täysi-ikäiseksi perhe muutti hänen veljensä luokse Berliiniin, kun varat eivät riittäneet Lontoossa elämiseen. Berliinistäkään ei töitä löytynyt. Prince työskenteli vähän aikaa Dortmundissa keräten kaduilta kuparia ja muita metalleja, jotka sitten myytiin metallinkeräyspisteeseen.

Eräänä yönä Prince oli veljensä Leonardon kanssa keräämässä metallia Berliinin kaduilla, poliisi pysäytti auton ja uhkasi sakoilla, jos vielä löytäisivät heidät ilman metallinkeräyslupaa liikkeellä. Saksassa maksamattomasta sakosta joutuu helposti vankilaan, eikä heillä olisi varaa sakkojen maksuun.

Prince alkoi pestä liikennevaloihin pysähtyneiden autojen ikkunoita, mutta poliisit eivät kuitenkaan sallineet liikenteen häiritsemistä, ja uhkailivat ottaa työllä ansaitut rahat pois. Romanit laittoivat tienaamiaan rahojaan muovipussiin, jotka kaivettiin päivittäin piiloon maan alle. Näin poliisit eivät voineet ryöstää heitä.

Joulukuussa 2008 Prince perheineen saapui Suomeen. Isoveli oli tullut jo edeltä ja löytänyt albanialaisen miehen vuokraaman talon Malmilta. Suomessa veljekset jatkoivat metallin etsimistä ja löysivätkin ison läjän Kalasataman rannasta. Alueen metallikierrätyksen työntekijä suostui maksamaan metallista vain kun mukana oli suomalainen romanimies.

Helsingissä romaninaiset kerjäävät kaduilla päivisin. Kesäisin miehet myyvät kukkia. Läpi vuoden he keräävät pulloja. Ne, joilla on ollut varaa hankkia soittimia, musisoivat kaduilla.

Neljän kuukauden jälkeen Malmin asunnon omistaja palasi Albaniasta, eivätkä Prince ja Juliano perheineen löytäneet uutta kotia.

”Eräs maaliskuinen pakkasyö olimme kaikki ulkona perheinemme, minä, Juliano ja serkkuni Gilbert. Toinen lapseni oli juuri syntynyt muutamaa viikkoa aikaisemmin. Istuimme lastemme kanssa Helsingin rautatieaseman vastapäisessä McDonaldsissa, kun vartija tuli hätistelemään meitä ulos. Syyksi hän ilmoitti, ettei paikka ole tarkoitettu lapsille keskiyön jälkeen. Yritimme selittää, ettei meillä ollut muutakaan paikkaa ja nimenomaan lasten takia olimme sisällä. Vaihtoehdoiksi jäi ulos poistuminen tai poliisien kutsuminen.”

Prince soitti keskellä pakkasyötä Helsingin kaupungin Diakonissalaitokselle ulkoistetun romaniprojektin Rom po Dromin työntekijälle Marjatta Vesalaiselle ja pyysi apua. Vesalainen kieltäytyi. Juliano-veli siirtyi nukkumaan Kampin bussilaitureiden penkeille lastensa kanssa.

Lopulta kahden tunnin jälkeen sosiaaliviranomaiset maksoivat meille yhden yön hotellissa. ”Sosiaalityöntekijät tyrkyttivät apuaan ehdottamalla lastemme huostaanottoa ja sijaisperheisiin ohjaamista”, Prince kertoo järkyttyneenä.

”Romanikulttuurissa uskomme, että jos hylkäät lapsesi, joudut helvettiin. Perheenjäsenet ovat kaikkein tärkein asia elämässä, tärkeämpi kuin raha tai mikään muu.”

Hotelliyön jälkeen Prince muutti serkkunsa ja veljensä perheiden kanssa Rastilan leirintäalueelle neljän hengen kokoiseen mökkiin kahdeksi viikoksi. 15 henkeä yöpyi mökissä, jonka vuokra viikossa oli 250 euroa.

Huhtikuussa Prince perheineen siirtyi yöpymään sosiaalikeskus Sataman viereiseen tyhjään halliin. Ei mennyt kauan kun poliisi saapui ja oli ajamassa romaniperheitä pois.

”Kun poliisi hääti meitä pois, Satamasta tuli ihmisiä selvittämään tilannetta. He tarjosivat apua ja vaatteita lapsille. Ostin erään suomalaisen romanimiehen kautta asuntovaunun perheelleni 300 eurolla ja siirryimme leiriytymään sosiaalikeskuksen pihalle.”

Kesän aikana romaneja majoittui pihan työmaakopissa, asuntovaunuissa, autoissa ja teltoissa. Romanit saivat käyttöönsä talon keittiön, peseytymistilat ja vessan.

Pitkin syksyä sosiaaliviranomaiset pistäytyivät sosiaalikeskus Sataman pihalla tapaamassa romaneita. Poliisit taustavoimana tiedusteltiin lasten ja raskaana olevien naisten lukumäärää. Aina vierailun päätteeksi tarjottiin paluulippua Romaniaan.

Hätämajoituksen piti alun perin loppua 10. tammikuuta, mutta romanit saivat kuitenkin jatkoaikaa.

Princen kaikki muut sisarukset ovat palanneet sairaan äidin tueksi Romaniaan. Hänkin aikoo nyt lähteä, mutta pelkää palaamista.

”En halua, että lapseni kokevat saman minkä itse elin. Haluan, että heitä kohdellaan koulussa kuten muitakin, ja että he voivat tulevaisuudessa ansaita rahaa ja elää normaalisti. Romaniassa tämä ei ole mahdollista. Siellä tienaat korkeintaan muutaman euron päivässä, Suomessa parhaimmillaan 25 euroa.”

Kaikesta huolimatta Prince pysyy positiivisena. ”Pidän matkustamisesta. Seuraavaksi haluan joko Kanadaan tai sitten Yhdysvaltoihin, jossa asuu Oprea Florican serkku. En tiedä missä tarkalleen, sillä hän muuttaa koko ajan”, Prince lisää. ”Haluan jättää Euroopan, koska se on hyvin rasistinen.”

Kuvat: Klaus Welp/Voima.

Artikkeli on julkaistu Voiman numerossa 1/2010 s. 26-27.

Koska olen romani

Kadunkulmassa kerjäävä romani kohtaa Suomessa etnistä syrjintää – niin kuin kaikkialla muualla.

Euroopan laajentumisen myötä vapaan liikkumisen oikeutta käyttäviä Itä-Euroopan romaneja ei huoli kukaan. Helsingin kaupunki kieltäytyy auttamasta Euroopan suurinta ja syrjityimpiin kuuluvaa vähemmistöä vetoamalla turistien tasa-arvoiseen kohteluun ja tekee kaikkensa maasta karkotuksen toteutumiseksi.

”Kyseessä on etniseen ryhmään kohdistuva ajojahti. Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä”, Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuominen kiteyttää.

Helsingissä Kimmo Helistö (vihr.) ja 17 muuta valtuutettua jättivät välikysymyksen kaupungin toimista Itä-Euroopan romaneja kohtaan pian kaupungin lokakuisen operaation jälkeen, jolloin Kalasataman hökkelimajat purettiin ja asukkaat häädettiin. Välikysymys tuli valtuuston keskusteluun keskiviikkona 20.1. Valtuutettujen ryhmä pitää erityisen moraalittomana, että vanhusten, lasten ja vammaisten majoittamisesta ei lokakuisessa häädössä huolehdittu.

Äänestystulos oli välikysymyksen hallituksen käsittelyyn palauttamista vastaan. Se tarkoittaa, että virkamiespolitiikka jatkuu, päätökset tulevista romanien häädöistä, hätämajoituksesta ja romanien kohtelusta yleensä tehdään jatkossakin virkamiespimennossa, josta ei välttämättä edes saada henkilöitä vastuuseen.

Lue lisää PDF-tiedostosta. Lataa liite tästä linkistä.

Lähteet:
Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkosto, haastattelu.
Vähemmistöpolitiikan tutkija Miika Tervonen Ylen aamu-tv:ssä 4.8.2009.
Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta. Sisäasiainministeriön raportti. http://www.intermin.fi/
Fundamental Rights Agency. http://fra.europa.eu/fraWebsite/home/home_en.htm
Nicholas Kulish: As Economic Turmoil Mounts, So Do Attacks on Hungary’s Gypsie, New York Times, 26.4.2009.
George Soros: Europe needs educated Roma. The Guardian, 13.1.2010.

Kuva: Klaus Welp/Voima

Artikkeli on julkaistu Voiman numerossa 1/2010 s. 28-29.

Vierailun loppu

Romaniasta saapuneet romaniperheet pakkaavat laukkujaan Helsingissä. Häätö- ja huostaanottouhkaukset ovat rikkomassa pientä yhteisöä. Minne matka jatkuu? Harva tietää. Eurooppa sulkee oviaan, eikä kotimaa tarjoa tulevaisuutta lapsille.

Tammikuisten kinosten keskellä sosiaalikeskus Sataman pihalla nököttää yksinäisiä asuntovaunuja. Reunimmaisessa nukkuu Caldararu ”Elvis” Marius yhdessä 6 muun henkilön kanssa.

Elviksen vaimo ja kolme lasta ovat Romaniassa. Elannonhankintaan on lähtenyt mukaan kaksi veljeä, äiti, sekä muutamia ystäviä. Rahaa ansaitaan joko pyytämällä tai ruusuja myymällä.

”No mafia”, Elvis tähdentää ja sukeltaa takaisin sisään asuntovaunuunsa.

Lapsiperheitä täällä ei näy. Missä he ovat?

Lokakuussa tästä läheltä häädettiin romanien leiri. Uudenvuodenpäivänä häätö valittiin Ylen iltauutisissa yhdeksi vuoden tärkeimmistä uutistapahtumista. Jouluna Helsingin Diakonissalaitos pelasti romanit sijoittamalla heidät hätämajoitukseen, jutussa todettiin.

Hernesaareen järjestynyt hätämajoitus ei kuitenkaan lopulta auttanut kaikkia romaneja. Lopulta vain perheelliset huolittiin sisätiloihin. Tammikuun lopussa heitäkin uhkaa häätö – ja sen myötä uhka lasten pakkohuostaanotosta.

Fifi kirjoitti romanisiirtolaisten asumistilanteesta viime viikolla. 20.tammikuuta Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli valtuutettujen välikysymystä, joka pyrki siirtämään romanien kohteluun liittyvät päätökset virkamiehiltä valtuutetuille. Valtuusto äänesti välikysymystä vastaan.

Jos hätämajoitus päättyy kesken pahimpien talvipakkasten, vaihtoehdoksi jää palaaminen sosiaalikeskus Sataman pihalle. Sosiaalivirasto on kuitenkin uhannut huostaanottaa romaniperheiden lapset, jos he vielä palaavat Satamaan.

Ainut asia, jota sosiaalivirasto yhä uudelleen romaneille tarjoaa, on paluulippu kotimaahan. Sitä moni aikoo nyt käyttää.

Pitkin syksyä sosiaaliviranomaiset ovat käyneet Sosiaalikeskus Sataman pihalla tapaamassa romaneita. Poliisit taustavoimana on tiedusteltu lasten ja raskaana olevien naisten lukumäärää ja päätteeksi aina tarjottu paluumatkan mahdollisuutta.

Joulukuussa pian Diakonissalaitoksen Rom po drom -projektin suorittamien henkilötiedustelujen jälkeen 15-vuotias raskaana ollut tyttö huostaanotettiin sosiaaliviraston ja poliisin yhteistyöllä. Käytännössä tyttö napattiin kaupungilta.

Sosiaaliviranomaisten mukaan ilman huoltajiaan elävä raskaana oleva alaikäinen tyttö ei voi nukkua karavaanissa ulkoilmassa. Sataman pihalla asuneita tytön täysi-ikäistä veljeä ja 16-vuotiasta aviomiestä ei otettu huomioon perheenjäseninä, kun tyttöä pidettiin huostassa.

Reilun kahden viikon odottamisen jälkeen Romanian suurlähettiläs kertoi omaisille puhelimessa, että tyttö on kunnossa. Tämän jälkeen puhelimen päähän saatu tyttö itki lakkaamatta, kertoo hätämajoituksessa asuva tytön veli.

Sosiaaliviranomaiset suostuivat luovuttamaan tytön ainoastaan hänen äidilleen, joka hälytettiin paikalle Romaniasta. Äiti asui vierailunsa aikana Sosiaalikeskus Sataman pihalla sukulaismiesten kanssa, kun naista ei päästetty hätämajoitukseen yöpymään. Sosiaalivirasto maksoi ainoastaan tytön paluulipun Romaniaan, ei äidin.

Vapaa Liikkuvuus -verkoston Katja Tuomisen mukaan kyse oli juridisesti vapaudenriistosta. Ideana näyttää alun perin olleen maasta käännyttäminen.

Joulun alla eräs toinenkin 16-vuotias raskaana ollut nuori nainen joutui muuttamaan miehensä kanssa Sosiaalikeskus Sataman pihalta Rastilan leirintäalueelle välttääkseen huostaanoton. Painostuksen tuloksena pariskunta palasi Romaniaan. Yhteisöstä erilleen joutuneita romaneja on helpompi hiillostaa.

”Romanien painostus on jatkunut yhtämittaisesti puoli vuotta”, Katja Tuominen avaa tilannetta. ”Kesällä 2009 kaupungissa käynnistettiin poliisiratsiat, jolloin useita kymmeniä poliiseja kiinnitettiin tehtävään. Heinäkuun aikana romaneja kiinniotettiin kymmenittäin useiden päivien ajaksi, jolloin monet menettivät vapautensa lisäksi myös työaikaa. Samana päivänä kun poliisin tehokampanja alkoi, keskusrikospoliisi julkaisi tiedotteen romaneihin liittyvästä ihmiskauppaepäilystä.”

Helsingissä romaneja otetaan kiinni, jos kerjääminen koetaan ”häiritseväksi”. Sisäasiainministeriön työryhmä määritteli vuoden 2008 raportissaan kukkien ja muiden hyödykkeiden myynnin sekä katusoittamisen aggressiiviseksi ja kannusti viranomaisia suhtautumaan epäilevästi tämänkaltaiseen kerjäämiseen. Kerjääminen on sallittua, kunhan se tapahtuu hiljaa ja paikallaan.

Lisäksi lasten ja vanhusten osallistuminen kerjäämiseen antaa viranomaisille syyn väliintuloon. Poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat toimineet yhteistyössä ja antaneet tarvittaessa virka-apua toisilleen.

Nyt sosiaaliviranomaiset nähtävästi toteuttavat ne toimet, joihin poliisilla ei ole valtuuksia – lastensuojelun nimissä.

Poliisin lisäksi myös vartijat usein puuttuvat romanien rahan ansaitsemiseen.

”Olin pyytämässä rahaa rautatieaseman edustalla, kun vartija tuli ja vei minut koppiinsa viideksi tunniksi. Tätä tapahtuu koko ajan”, Printisor ”Prince” Buse kertoo ilmeettömänä kuin mistä tahansa normaalista asiasta. Rautatieaseman vartioinnista vastaa Otso Palvelu Oy.

Romanikerjäläiset eivät saa Suomen valtiolta avustuksia, vaan elättävät itsensä enimmäkseen kerjäämällä ja pulloja keräämällä. Romanit eivät voi hakea toimeentulotukea, sillä apuun tukeutuminen toimii käännytysperusteena.

Sisäasiainministeriön työryhmän mukaan se, että romanit eivät edes yritä hakea tukia, viittaa ”jonkin asteiseen organisoituun tai järjestettyyn toimintaan”: raportin mukaan romanit eivät voisi muuten niin hyvin tuntea EU:n liikkuvuussääntöjä tai sosiaaliturvan ja maastapoistamisen yhteyttä.

Romaniassa Princellä on takanaan neljä vuotta peruskoulua. Hänen kokemustensa mukaan jatkuva rasistinen nimittely hylkii romanilapsia pois koulunpenkiltä. Princen vaimo Oprea Florica ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa kirjoittaa.

Open Society Instituten EUMAP-ohjelman, joka valvoo ihmisoikeuksien toteutumista EU:ssa, raportin mukaan 15 prosenttia Romanian romanilapsista ei aloita koulunkäyntiä. Koulunsa aloittaneiden romanilasten keskeyttämisprosentti on 4-6 kertaa suurempi kuin valtaväestön lapsilla. Amnestyn mukaan Tsekeissä ja Slovakiassa romanilapsia on laitettu vammaisille tarkoitettuihin erikoiskouluihin.

Euroopan Neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) mukaan noin 45,6 prosentilla Romanian romaneista ei ole syntymätodistusta, sillä hankkimisen kerrotaan olevan kallista. Todistusta ei saa, jos ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Henkilötodistus puuttuu neljäsosalta. Ilman henkilöllisyystodistusta ihmiset eivät pääse koulutukseen, terveyspalveluihin, asuntoihin eivätkä osallisiksi sosiaaliturvaan. He myös syrjäytyvät työnhausta.

Usein Romaniassa ja muissakin Balkanin ja Euroopan unionin maissa romanit keräävät ja lajittelevat roskia: töissä, jotka eivät muille kelpaa. Moni viljelee maapalstaa. Riittämättömät tulot johtavat usein lainan ottamiseen, ja moni romani elääkin syvässä velkakierteessä. Pahimmillaan rahat on lainattu rikollisilta ja kotimaahan paluuseen saattaa liittyä vakavia uhkia.

Satama tarjoaa romaneille internetyhteyden, jota käytetään etenkin työn etsintään ja yhteydenpitoon sukulaisten kanssa.

EU on käyttänyt paljon rahaa Romanian aseman parantamiseen näiden kotiseuduilla, mutta ratkaisuja ei ole löytynyt, tutkija Miika Tervonen totesi Yleisradion haastattelussa elokuussa.

”Ilmeisesti suuri osa rahasta, mitä on työnnetty erilaisiin projekteihin on päätynyt korruptiona poliitikkojen taskuihin ja luonut paikallisesti epätasa-arvoa ja käsityksen siitä, että romanit ovat ikään kuin valtion tai EU:n elättämiä yhteisöjä.”

Tervonen kokee tärkeäksi sen, että lyhytnäköisestä avusta pitäisi siirtyä tapaan, jolloin romaneja kohdeltaisiin oman maan ja EU:n kansalaisina. Kyseessä ei ole pelkästään Itä-Eurooppa.

Yleisin reaktio Länsi-Euroopan maissa on Tervosen mukaan ollut kysymys, miten romaneista pääsee eroon – kuten myös Suomessa. Keinot maastalähdön vauhdittamiseksi ovat vaihdelleet maasta toiseen.

Ranska maksaa uuden ulkomaalaislain mahdollistaman ohjelman mukaisesti Romaniaan palautettaville lentolipun lisäksi aikuisille 300 euroa ja lapsille 100 euroa humanitaarisena apuna.

Italiassa romaneilta on kerätty sormenjälkiä. EU parlamentti totesi Italian toiminnan olevan etniseen taustaan perustuvaa syrjintää. Roomassa hökkelikyliä on tyhjennetty puskutraktoreilla operaatioissa, joissa on kuollut useita Romanian kansalaisia, myös lapsia.

Itävallan Wienissä alaikäisen lapsen osallistumisesta kerjäämiseen voi seurata 700 euron sakot.

Euroopan maista rasistisin on todennäköisimmin Unkari, jossa on viime vuosien aikana murhattu jo kymmeniä romaneja, usein kotiovensa tai kotipiirinsä edustalla. Lisäksi useita romanien koteja on poltettu.

”Poliisin mukaan murhat ovat liian hyvin tehtyjä, eli tässä epäillään kytköksiä armeijaan ja poliisiin saakka”, Miika Tervonen kertoo. ”Tilanne on vakava, kun maassa on hyvin vahva äärioikeisto, joka sai 15 prosenttia äänistä EU-vaaleissa nimenomaan romanivastaisuudella.”

Erityisen tuttu Hernesaaren hätämajoituksen romaneille on Espanjan tilanne. Siellä siirtolaiset ovat menettäneet työpaikkoja, kun talouskriisin myötä espanjalaisille itselleen on alkanut kelvata huonommillakin työehdoilla täytetyt työpaikat. Erityisesti Etelä-Espanjan viljelmille on virrannut syntyperäisiä espanjalaisia töihin, jotka ennen elättivät eritoten länsiafrikkalaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia.

Princen serkku lähti marraskuussa 2009 miehensä kanssa Espanjaan klementiiniviljelmille töihin, mutta hänen kanssaan ei tehty työsopimusta ja serkku menetti tehdyn työn palkan. Nyt hän myy kukkia eikä enää suostu palaamaan klementiiniviljelmille ilman työsopimusta.

Kuvateksti: Vasile Dafina hävitti loppusyksystä henkilökorttinsa ja etsi sitä hädissään ympäri karavaania ja sosiaalikeskus Sataman pihaa.

Hätämajoituksessa asuva kahden lapsen äiti Vasile Dafina kertoo hänkin työskennelleensä Valencian appelsiini- ja mandariiniviljelmillä ilman sopimusta. Hän sai kyllä palkan, mutta työsuhde yhtäkkiä loppui, kun taloustilanne alkoi synketä.

”Haluan tehdä töitä, mutta en osaa suomea”, Dafina kertoo. ”Kuljemme maasta maahan etsien parempia mahdollisuuksia lapsillemme.”

Perheellinen Printisor Buse on viettänyt talven Hernesaaren hätämajoituksessa. Huostaanottouhkaukset ovat kuitenkin olleet liikaa. Prince, Oprea Florica ja tyttäret Amalia ja Carina ovat poistumassa Suomesta näinä päivinä.

Sataman seitsemän asukasta, Elvis perheineen, puolestaan jäävät. Heillä ei ole lapsia, joilla kiristää.

Moni suomalainen väittää tietävänsä, että romanit ovat itse valinneet jatkuvan kulkemisen. Prince Buse on pian taas tien päällä, mutta jatkaa haaveilua tavallisesta vuokra-asunnosta ja pitkästä työsopimuksesta.

”Sitten ei tarvitsisi aina matkustaa ja etsiä.”

Printisor ”Prince” Buse haaveili vielä vähän aikaa sitten vuokra-asunnosta ja vakituisesta työstä Suomessa. Hätämajoituksen lopun lähetessä päätös lähdöstä kuitenkin vahvistui. Pieni Carina syntyi Suomessa, mutta ei tule varttumaan täällä.

Julkaistu Voimassa 28.1.2010.

Virkamiesvalta jatkuu Helsingin romanipolitiikassa

Lokakuussa, säiden kylmetessä, Helsingin kaupunki tyhjensi romanileirin. Se oli virkamiespäätös: kukaan ei ollut siitä virallisesti vastuussa. Kaupungin selitys ei tyydyttänyt 21 kaupunginvaltuutettua. Keskiviikkona kunnon selityksen metsästys kaatui. Mitä poliitikot ajattelevat romaneista?

Irina Sandu kerjäsi syksyllä Helsingissä. Sandun perhe on Romaniassa. Aviomies on sairas ja tarvitsisi selkäleikkauksen, mutta operaatio on kallis. Lisäksi Irinalla on kolme pientä lasta, joiden koulutukseen hän myös yrittää säästää rahaa.

Helsingin Diakonissalaitoksen ja sosiaaliviraston järjestämän romaniperheiden hätämajoituksen toimiston seinällä roikkuu asiapaperi, jonka on allekirjoittanut sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä.

Tammikuun 14. päivä annettiin päätös Hernesaaren hätämajoituksen lakkaamisesta. Samalla todettiin karavaaniasumisen olevan lapsiperheille sopimatonta sekä sosiaalikeskus Sataman pihalla että Rastilan leirintäalueella.

”Romaniperheet elävät siinä käsityksessä, että jos romanit eivät poistu maasta tammikuun loppuun mennessä heidän lapsensa huostaan otetaan”, kaupunginvaltuutettu Emma Kari (vihr.) täsmensi keskiviikkoisessa puheenvuorossaan.

”Emme ole luomassa pysyvää asumismuotoa vaan tarjoamme väliaikaista hätämajoitusta”, painotti kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.). ”Keskeistä on mahdollisuus palata kotiin.”

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) syytti kaupungin tekevän olot romaneille mahdollisimman vaikeiksi, jotta heidät saataisiin palaamaan kotimaihinsa.

Pariskunta syö viimeisen ateriansa ennen lähtöä takaisin Espanjan klementiiniviljelmille. Heillä on oleskelulupa Espanjaan, mutta he toivoivat löytävänsä parempaa työtä Suomesta. Eivät löytäneet.

Kaupungin harjoittama etninen syrjintäpolitiikka sai vihdoin huomiota kaupunginvaltuuston istunnossa keskiviikkona.

Kimmo Helistö yhdessä 20 muun eri puolueita edustavan valtuutetun kanssa teki välikysymyksen kaupungin toimista Itä-Euroopan romaneja kohtaan pian kaupungin lokakuisen operaation jälkeen, kun Kalasataman hökkelimajat purettiin ja asukkaat häädettiin.

Kaupunginhallituksen vastauksessa lueteltiin lähinnä mitä kaupunki on jo romanien hyväksi tehnyt. Välikysymyksen tehnyt ryhmä yritti käynnistää romanipolitiikasta poliittisen prosessin, jossa päätöksiä tehtäisiin valtuustossa ja hallitustasolla.

Romanikerjäläiset olivat nyt ensimmäistä kertaa valtuuston aiheena. Keskiviikkona valtuutetut olivat tekemässä päätöstä hallituksen vastauksen hyväksymisestä, hylkäämisestä tai väliaikaisen toimikunnan perustamisesta.

Syksyllä romanit rakensivat majoja talven kylmyyttä vastaan. Kuvataideakatemian opiskelijoiden projektissa sosiaalikeskus Sataman pihalle rakennettiin pieni mökki, jossa oli pyörät ja kaksi seinää. Romanit ottivat mökin oitis itselleen ja muurasivat seinät umpeen. Syksyllä talossa asui perhe syksyllä.

Helistön ryhmällä oli viisi vaatimusta. He halusivat asian palaavan valmisteluun seuraavat asiat huomioiden.

– Helsingin kaupunki huomioi Itä-Euroopan romanivähemmistön syrjityn aseman ja pidättäytyy toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on painostaa näitä ihmisiä maasta poistumiseen.

– Päätökset tilapäisten asumusten purkamisesta tehdään kaupunginhallituksessa.

– Pyritään järjestämään mahdollisuus välttämättömiin terveyspalveluihin sekä pääsy saniteetti- ja hygieniatiloihin.

– Erityisen haavoittuville ryhmille kuten lapsiperheille ja vanhuksille järjestetään hätämajoitusta.

– Selvitetään, miten Helsingin kaupunki voi edistää Euroopan romanivähemmistön perusoikeuksien toteutumista.

Ennen välikysymyksen käsittelyn alkamista valtuuston käytävät kävivät kuumana.

Sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä ja Sosiaalidemokraattien Jukka Järvinen puhuivat kilpaa yhteen ääneen samasta asiasta. ”Sosiaalivirasto on tehnyt älyttömän hyvää työtä”, Järvinen hehkuttaa. Räihä jatkaa, ”Helsingin kaupunki on kohdellut romaneja inhimillisesti, EU:n kansalaisina. Romanit voivat itse ottaa vastuun itsestään.”

Toinen demari hyppää mukaan keskusteluun, ”eikä romanit hyväksy EU:n direktiivejäkään”, intoutuu Tuomo Valokainen. Muistutus, etteivät kaikki romanit välttämättä osaa edes lukea, saa demarivaltuutetut hetkeksi nyökkäämään.

Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Sirkku Ingervo (vihr.) allekirjoittaa kaikki vihreiden kohdat palautusesityksessä ja on iloinen, että asia on valtuuston välikysymyksenä.

Lokakuussa Helsingin kaupunki hääti Kalasataman seudun romanit tavaroineen metrosillan alle ja hajotti kylmän varalle rakennetut suojat laittomina asumuksina. Poliisi valvoi pakkomuuttoa.

Välikysymyksen jättänyt Kimmo Helistö (vihr.) kiistelee kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan Laura Rädyn kanssa kiihkeästi. Kimmo paukuttaa käsiä yhteen ja korottaa ääntään. ”Kaupunki tekee kaikkensa, että romanit painuisivat helvettiin. Tarkoitus…” Räty sieppaa lauseen, ”että ne lähtevät takaisin kotimaahan.”

Kimmo Helistö tarkentaa, että välikysymyksen takana on 21 valtuutettua. ”Minua on syytetty asian tuomisesta valtuustoon, että olen tehnyt väärin nostamalla romaniaiheen hallinnolliseksi välikysymyksen kautta”, Kimmo Helistö tilittää.

”Järkytyin, ettei kukaan virkamiehistä ottanut vastuuta lokakuisen romanileirin hävityksessä, kun ihmisiä häädettiin sillan alle. Myöhemmin kaupunginjohtaja Pajunen ei osannut vastata, kuka antoi käskyn leirin tuhoamiseen.”

”Outi Alanko on tehnyt aloitteen hätämajoituksen järjestämisestä ja asia tulee käsittelyyn luultavasti kesällä. Ehkä siihen mennessä on jo joitain romaneja kuollut ja valtuutetut huonossa omassatunnossaan joutuvat puuttumaan asiaan. Olen kohdannut hirveästi ennakkoluuloja keskustellessani valtuutettujen kanssa. Usein vedotaan romanien yhteydessä rikollisuuteen ja ettei kerjääminen ole sopiva tapa ansaita rahaa. On se kuitenkin parempi kuin varastaminen. Esimerkiksi Oslossa kiellettiin kerjääminen minkä jälkeen näpistykset sitten kasvoivat.”

Ja kerjäämisen kieltämistä vaativat myös kokoomusvaltuutetut yksi toisensa jälkeen puheenvuoroissaan jatkuvan kotiinpaluun painottamisen ohella. Pelko satojen romanien vyörystä pelottaa kokoomusta, sekä myös perussuomalaisia ja monia muitakin.

Sosiaalidemokraatit pysyivät salikeskustelussa hiljaa, vaikka käytävällä monet kävivätkin kuumana romanivastaisuudessaan. Samoin myös keskusta jätti puheenvuorot vähälle. Lopulta useiden kehotusten jälkeen sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtaja käytti puheenvuoronsa vihreiden syyttämiseen: demarit on hänen mukaansa jätetty tiedottamisessa pimentoon.

Äänestystulos oli välikysymyksen hallituksen käsittelyyn palauttamista vastaan. 55 äänesti vastaan (kokoomus, keskusta, sosiaalidemokraatit, perussuomalaiset), 27 vaati palauttamista(lähinnä vihreät, vasemmistoliitto). Tyhjää äänesti 7 ja poissa oli yksi.

Monien puolueiden puhumattomuudesta voi vetää johtopäätöksen pelosta profiloitua maahanmuuttokysymyksiin.

Virkamiespolitiikka jatkuu, päätökset tulevista romanien häädöistä, hätämajoituksesta ja romanien kohtelusta yleensä tehdään jatkossakin virkamiespimennossa, josta ei välttämättä edes saada henkilöitä vastuuseen.

Aikooko Helsingin kaupunki siis heittää vastasyntyneen vauvan ja kymmeniä muita alaikäisiä lapsia sekä vanhuksia pakkaseen?

Ei, jos on kaupunginjohtaja Jussi Pajusta uskominen. ”Emme ole ajamassa lapsiperheitä pakkaseen. Kaupungilla on valmius jatkaa hätämajoitusta”, kaupunginjohtaja lupaili kommenttipuheenvuorossaan.

Helsingin kaupungin harjoittama ihmishengillä leikkivä jännitysnäytelmä jatkuu. Kuoleeko romaneja helmikuussa pakkaseen? Otetaanko lapsia huostaan? Johtaako kaupungin kokoomusjohtoinen etninen ajojahti romanien täydelliseen häätöön?

Julkaistu Voimassa 21.1.2010.

Lue myös Kukka Rannan artikkeli Häätö uhkaa taas Helsingin romaneja, sekä katso kuvareportaasi Mustalaisleiri muuttaa sillan alle.