Väitöskirjatutkija | Asiantuntija | Tietokirjailija | Viestinnän ammattilainen | Toimittaja | Valokuvaaja
Voima 29.10.2009 | Kuvareportaasi | Kukka Ranta
Maanantaina Helsingin kaupunki haki poliisien turvaamana Sosiaalikeskus Sataman pihalta pois kontin, jossa asui 4-henkinen romaniperhe. Tiistaina kaupunki hääti seudun muutkin romanit tavaroineen Kalasataman sillan alle ja hajotti kylmän varalle rakennetut suojat laittomina asumuksina. Metalliset kamiinat savusivat metraradan varrella, kun moottorisahat ja sorkkaraudat repivät romaniperheiden majoja rikki. Kukka Ranta kuvasi häädön.
Metsäpalot tuhoavat vuosittain satoja tuhansia hehtaareja metsää Mosambikissa eteläisessä Afrikassa. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoa niiden ehkäisystä.
Selemanen ja Nadalan kylien metsäpalokomiteat saivat ympäristöministeriöltä radiot. Niiden avulla syrjäisetkin kylät kuulevat uutiset.
Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia eli 41 miljoonaa hehtaaria pinta-alasta on metsän peitossa.
Metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia.
Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpaloissa. Jopa 40 prosenttia maan metsistä kärsii vuosittain paloista. Ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle ja taloudelle.
Useimmiten palot leviävät, kun maata poltetaan uutta satoa varten. Viljelijät joutuvat polttamaan korkeaksi kasvavaa heinää, sillä käsin niitettynä – koneiden puuttuessa – heinästä ei pääse eroon. Tuhka on myös hyvä, ja usein ainoa, lannoite.
Tulta käytetään myös metsästykseen, jätteen hävitykseen ja hunajan keräämiseen. Sen avulla tuotetaan puuhiiltä ja keitetään ruokaa.
Asukkaat mukaan metsäpalokomiteoihin
Suomen tukema maaseutukehitysohjelma on rahoittanut Zambeziassa metsäpalojen vastaista hanketta, jonka toteutuksesta on vastannut paikallinen Prodea-järjestö.
Metsäpaloja ehkäisyä tehostettiin perustamalla kyliin metsäpalokomiteoja, joiden toiminta tavoitti yli 7 000 ihmistä.
Tietoa metsäpaloista välitettiin muun muassa radio-ohjelmien kautta. Radio on tehokas väline Mosambikissa, jossa yli puolet aikuisista on lukutaidottomia. Metsäpalokomiteat saivat Mosambikin ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä.
Tietoa tarvitaan, sillä ilmaston lämpenemisen myötä metsäpalot uhkaavat levitä entistä laajemmalle, kun vesivarat haihtuvat ja maaperä heinäsavannilla kuivuu.
Kukka Ranta & Marja-Leena Kultanen
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 25.9.2009.
Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.
Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia kyläkoulun läheisyyteen.
Täyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.
Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.
Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.
Lähimetsät kaikonneet
Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. ”Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. ”Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.
Mosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.
Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.
Metsää raivataan maatalouden käyttöön
Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.
Suomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.
90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia
Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.
Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.
Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.
Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan
Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.
Prodea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.
Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista.
Radion lahjoittamisen jälkeen metsäpalokomiteat iloitsivat tanssimalla.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana.
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 24.9.2009.
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.
Keski-Mosambikin Zambezian provinssissa istutetaan puita tulevaisuuden turvaksi ja panostetaan uuteen ympäristökasvatusohjelmaan kestävää kehitystä edistävien toimintatapojen vahvistamiseksi.
Nipioden ja Kalopan kylät istuttavat puuntaimia koulun lähelle. Kuva: Kukka RantaTäyteen pakattu auto kurvaa pitkin heinäpeltojen välissä mutkittelevaa kapeaa väylää, ohi vilahtaa pieniä savi- ja heinämajoja vilkuttavine lapsikatraineen. Auton lavalla huojuu Zambezian provinssin maaseutukehitysohjelman Prodezan ja ympäristöjärjestö Prodean väkeä kohti Maailman ympäristöpäivän juhlallisuuksia.
Keskellä valtavaa heinäpeltoa aukeaa Nipioden ja Kalopan kyläyhteisöjen koulu, johon pienet polut johdattavat yli 1200 perheen lapsia opintielle. Savannitasangon aavassa horisontissa ei näy montaakaan puuta. Aiemmin lokakuussa alkaneet sateet ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä nyt joulu- tai pahimmillaan tammikuuhun. Niinpä sato viime vuosina on ollut hyvin niukka.
Maailman ympäristöpäivänä oppilaat, heidän vanhempansa, kyläyhteisön johtajat yhdessä alueellisten auktoriteettien kanssa ovat kerääntyneet koulun viereen raivatulle heinäpellolle. Aamupäivän aikana istutetaan yhteensä 240 puuta seremoniallisten taputusten seuraamina. Lähes kaikki saavat istuttaa puunsa, jotka sitten kasvavat koko yhteisön tarpeita varten. Useat kymmenet lapset, miehet ja naiset ja sotilaallisesti pukeutuneet kyläyhteisöjohtajat pälyilevät uteliaina ympärillä.
Lähimetsät kaikonneet
Tuntien istutuksen jälkeen taivaalle kipuava aurinko hoputtaa siirtymään takaisin koulun pihalle olkikatoksen suojan alle; on puheiden vuoro. ”Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Muutama käsi haparoi ilmaan. ”Ketkä ovat hakeneet puuta lähiympäristöstä polttotarpeita varten?” hän kysyy seuraavaksi. Hetki jännittyy, ihmiset vilkuilevat toisiaan ja pian yleisö räjähtää nauruun johtajiaan myöten.
Ketkä ovat istuttaneet puun pihallensa?” Prodean edustaja Estevão José Neves kysyy väkijoukolta. Kuva: Kukka RantaMosambikissa yli 90 prosenttia maaseudun energiasta saadaan puun tai hiilen poltosta. Maaseudulla asuu noin 70 prosenttia maan 20-miljoonaisesta väestöstä. Nipioden ja Kalopan lähimetsät ovat kaikonneet ja maasto näyttää tehokkaasti kolutulta. Ainostaan kaukana tasaista horisonttia leikkaava sininen, puiden peittämä vuori muistuttaa miltä alue joskus näytti.
Tanssiesityksen jälkeen Prodea esittelee Mosambikin ympäristöministeriön tänä vuonna käynnistämän uuden ympäristökasvatusohjelman PECODA:n (Programa de Educação, Comunicação e Divulgação Ambiental), jota viedään kyläkoulutasolle ympäristötiedostamisen kasvattamiseksi ja ihmisten toimintatapojen muuttamiseksi. Ohjelma on voimassa vuoteen 2025 saakka ja tavoitteena on saada ihmiset tuntemaan keskeisimpien ympäristöongelmien, kuten saastumisen, maaperän eroosion, metsäpalojen ja metsäkadon merkityksiä.
Metsää raivataan maatalouden käyttöön
Metsäkato aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastonlämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Mosambikissa 90 prosenttia metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maatalouden käyttöön. Loput 10 prosenttia johtuu polttopuiden hankinnasta energiatarpeisiin ja kontrolloimattomista metsähakkuista, jonka parissa erityisesti aasialaiset ovat Mosambikissa kunnostautuneet.
Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta vuoden 2009 loppuun mennessä. Kuva: Kukka RantaSuomen valtiolta rahoituksen toiminnalleen saava maaseutukehitysohjelma Prodeza alkoi tukea paikallisen Prodean metsitysohjelmaa vuoden 2008 lopulla. Projektin tavoitteena on vähentää aavikoitumista ja edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä. Huhtikuuhun 2009 mennessä Prodea on tuottanut yhteensä 6350 erilaista tainta ja istuttanut 1324 kappaletta Mocuban alueen kyläyhteisöjen ja koulujen suojeltaviksi. Tavoitteena on tuottaa 10 000 uutta puuta Keski-Mosambikin Zambezian provinssin alueella vuoden 2009 loppuun mennessä.
90 prosenttia metsäpaloista ihmisen aiheuttamia
Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. 51 prosenttia (41 miljoonaa hehtaaria) pinta-alasta on metsän peitossa. Mosambikin metsäsektorin suurimpia ongelmia ovat kontrolloimattomat laittomat hakkuut, kaskiviljely ja metsäpalot. Yli 90 prosenttia metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia; niistä vain 10 prosenttia on ekosysteemille tarpeellisia. Joka vuosi Mosambikissa menetetään satoja tuhansia hehtaareja metsää metsäpalojen vuoksi. On arvioitu, että 40 prosenttia Mosambikin metsistä kärsii vuosittain metsäpaloista. Metsäpalojen ympäristölliset ja taloudelliset haitat ovat merkittäviä.
Useimmiten palot leviävät kun maata poltetaan uutta satoa varten. Korkeaksi kasvavaa heinää on pakko polttaa, sillä käsin hakattuna – koneiden puuttuessa – heinästä eroon pääseminen on lähes mahdotonta. Lisäksi tuhka on hyvä – ja usein ainut – lannoite viljelysmaalle. Tulta käytetään myös metsästyksen apuna, jätteen hävitykseen, hunajan keräämiseen, puuhiilen tuottamiseen ja ruuan laittoon. Tulesta muodostuu ongelma, kun se riistäytyy käsistä. Lisäksi ilmastonlämpenemisen myötä vesivarojen haihtuminen ja heinäsavanniperäisen maan kuivuminen levittää metsäpaloja entistä laajemmille alueille.
Vuosien 2007–2008 aikana Prodea toteutti Zambezian provinssissa Prodezan rahoittamana ja tukemana metsäpalojen vastaisen projektin, jonka päämääränä oli avustaa kyläyhteisöjä luonnonvarojen suojelussa, sekä ohjeistaa tulenkäyttöön liittyvistä riskeistä maatalous- ja metsästystoimissa.
Radio-ohjelmin metsäpaloja vastaan
Projektin myötä perustettiin yhdeksän metsäpalokomiteaa, joihin osallistuu lähes 200 jäsentä. Metsäpalojen ehkäisyä suunniteltiin yhteensä 217 perheen voimin. Kyläläisten kanssa toteutetut projektit tavoittivat kokonaisuudessaan 7350 henkilöä ja 62 kyläyhteisöjen johtajaa.
Kylien metsäpalokomitea sai ympäristöministeriöltä radiot tehostamaan tiedonvälitystä metsäpaloista. Kuva: Kukka RantaProdea ja Prodeza järjestivät julkisia kuulemistilaisuuksia kouluissa sekä muissa koulutukseen liittyvissä instituutioissa. Tiedotuksen levittämiseksi Prodea painoi esitteitä ja tuotti radio-ohjelmia metsäpaloista. Mosambikin väestöstä 52 prosenttia on lukutaidotonta, miehistä 43 prosenttia ja naisista 68 prosenttia, maaseudulla luvut ovat vielä korkeampia. Radio on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi levittää tietoisuutta kylissä, joissa lukutaito-aste on hyvin alhainen.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana.
Teksti ja kuvat: Kukka Ranta
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009.
Metsien ja luonnonvarojen hyödyntämisestä maksetuista luvista 20 prosenttia tulee palautua paikallisille kyläyhteisöille Mosambikissa. Tarkoituksena on osallistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä ympäristönsuojeluun entistä kestävämmän toimeentulon avulla.
Peltotien laidalla pienestä heinäkaton peittämästä majasta kuuluu koneen kalke. Sisällä pöllyää jauhopilvi, ja työmiehien kasvot ovat valkoisina maissihiukkasista. Lozaro Januaria jättää koneen ja astuu ulos auringonpaisteeseen vihreiden peltojen ympäröimälle piha-aukiolle. Alueella tuotetaan runsaasti maissia.
Aikaisemmin maatalousvaltaisessa Inriban kylässä ei ollut myllyä. Ruuan valmistuksessa tärkeän maissijauhon tuottaminen onnistui vain tuntien matkan päässä Mocuban kaupungissa. Ratkaisun ongelmaan toi kyläyhteisölle palautuva 20 prosentin osuus luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuista. Keski-Mosambikissa sijaitsevan Inriban kylän alueella niitä on myönnetty puunkaatoluvista.
Maksun käytöstä kyläläiset päättävät yhdessä. Kyläkomitea päätti hankkia maissijauhoa tuottavan myllyn ja rakensi sen suojaksi pienen majan, selostaa Lozaro Januaria suriseva mylly taustallaan.
Naisten myllymatkat lyhenivät
Majan reunalla päivystävät pikkupojat tuijottavat liikkumattomina, samalla kun pellon laidalta kaksi naista lipuu kohti koneensurinaa. Nauravaiset naiset ovat tyytyväisiä uuteen myllyyn, sillä se helpottaa heidän arkeaan. ”Ennen meidän piti kävellä neljä tuntia kaupunkiin jauhattamaan maissi”, kertoo Lourdes Paulina myllyn pihalla. Naiset kantoivat kerrallaan yhtä tai kahta parinkymmenen kilon maissisäkkiä.
30-vuotias Lourdes Paulina on kuuden lapsen äiti. Hänestä olisi tärkeää saada kunnon koulu kylän alueelle, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä kolmea tuntia. Myös Veronica Aguaceiro (49) pitää tärkeänä koulun ja terveyspalveluiden saamista lähemmäksi. Seitsemän lapsen äiti on samalla yksi kylän auktoriteeteista, perinteiseltä arvonimeltään kuningatar.
Kyläkomitean puheenjohtajan Lozaro Januarian mukaan tämän hetken ongelmana on veden saanti sekä jauhon kuljettaminen Mocuban kaupunkiin markkinoille. Kun komitea seuraavan kerran päättää 20 prosentin käytöstä, Lozaro Januaria aikoo ehdottaa kuljetusvälineen hankintaa.
Naiset mukaan päätöksentekoon
Suomen rahoittama maaseutukehitysohjelma Prodeza avustaa kyliä suunnittelemaan 20 prosentin käyttöä koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin. Prodeza auttaa kyläläisiä turvaamaan maaoikeuksiaan ja käyttämään luonnonvaroja kestävän kehityksen mukaisesti sekä edistää naisten toimijuutta päätöksenteossa. Kylille palautuvan 20 prosentin ideana on, että ihmiset kokisivat metsän ja ympäristön omakseen ja suojelisivat niitä paremman toimeentulon merkeissä.
Prodeza toimii yhteistyössä paikallisten ympäristöjärjestöjen ja provinssin metsä- ja luonto-osaston kanssa. Yhdessä ne ovat avustaneet kaikkiaan 15 projektia seitsemällä Zambezian piirin alueella. Kyläkomiteat ovat käyttäneet varoja muun muassa koulujen, kaivojen, terveysasemien ja opettajien talojen rakentamiseen, karjanhoitoon sekä maissimyllyn, kuljetusvälineiden tai aurojen hankintaan.
Voimaa ja vastuuta kyläyhteisöille
”Vastuu koulujen ja terveysasemien rakentamisesta ei pidä olla kyläläisillä vaan hallituksella”, kritisoi Prodezan luonnonvarojen asiantuntija Ana Ribeiro. ”Tarkoituksena ei ole vain ostaa laitteita, vaan tämän pitäisi olla prosessi, joka voimistaa ja vastuullistaa kyläyhteisöjä”, selventää Prodezan johtava tekninen neuvonantaja Leena Vaaranmaa 20 prosentin toivottua käyttötarkoitusta.
Vaaranmaan mukaan keskeinen ongelma on kylien oma eliitti, jota ei yleensä kyseenalaisteta. Monesti johtajien myös oletetaan käyttävän asemaansa hyväkseen, niinhän he ovat aina tehneet. Yhdessä päättämisessä on vielä paljon opittavaa. Yhteisöjen tarpeet eivät aina tule kuulluksi, vaan paikallishallinnon alaosastot ja puolueet saattavat jyrätä mielipiteillään. Naiset jäävät päätöksenteossa usein alimmaiseksi.
Toisaalta 20 prosentin maksu ei tavoita kaikkia kyläyhteisöjä ja alueen hallintovastaava saattaa myös ottaa rahan omaan päätäntävaltaansa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut: vuonna 2008 metsänhyödyntämisveroa saavien kylien määrä lähes kaksinkertaistui. Samalla yhä puolet veroon oikeutetuista kyläyhteisöistä jää odottelemaan varojaan.
Rahatalouden alkeita
20 prosentin kerääminen käytännössä on vaikeaa ja hidasta, sillä kyläläisten pitää avata maksun vastaanottamista varten pankkitili. Siihen tarvitaan henkilötodistus, jota syrjäisten maaseutukylien asukkailla ei useinkaan ole. Useimmilla ei ole varaa tallettaa tilin avaamiseen vaadittavaa alkupääomaa. Mosambikilaisista 74 prosenttia elää alle 1,5 eurolla päivässä. Maaseudulla kyse on vieläkin pienemmistä tuloista.
”Kylien ihmiset eivät aina tiedä mikä on pankkitili tai shekki ja miten niiden kanssa toimitaan. Kun Zambezian ensimmäinen kyläyhteisö vastaanotti 20 prosentin shekin, se luovutettiin paikallishallinnon edustajan vastaanotolla valtavan symbolisesti pahviplakaatin muodossa. Seuraavana päivänä kyläläisten edustajat marssivat pankkiin ottamaan rahansa, mutta eivät tienneet, ettei pahvinen kyltti todellisuudessa ollutkaan itse shekki”, Vaaranmaa kertoo.
Maaseudulla pitkät välimatkat ja hankalat tieyhteydet hankaloittavat kylien ja paikallishallinnon yhteydenpitoa. Nyt Mocuban alueella on yhdeksän kyläyhteisöä, joilla on pankkitilit ja jotka ovat saaneet rahoitusta. Vuonna 2008 Zambezian provinssissa yhteensä 120 kyläyhteisöä vastaanotti luonnonvarojen hyödyntämislupamaksuja. Alueella 20 prosenttia määräytyy yleisimmin puunkaatoluvista. Muuta kaupallista toimintaa alueella ei juuri ole.
Suomi tukee Mosambikin maaseutukehitystä:
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 26.8.2009
Kirjoittaja työskenteli harjoittelijana Suomen Mosambikin suurlähetystössä 1.4.–31.8.2009
Keski-Mosambikissa hiv-positiiviset ovat yhdistäneet voimansa ja vuokraavat yhdistyksenä viljelysmaata. Pelloilta saadaan ruokaa ja tuloja. Yhteisö tuo turvaa elämään. Suomen tukema maaseutukehitysohjelma auttaa hankinnoissa.
”Haluamme tehdä työtä, olla itsenäisiä ja elää ilman syrjintää.” Näin tiivistää ryhmänsä ajatuksia OIMPEVI-yhdistyksen presidentti Fabio Amam. Yhdistyksen nimi tarkoittaa hiviä kantavien yhteisvastuullista elämäntoivoa. Taustalla hitaasti virtaavasta joesta kuuluu voimakas virtahevon hirnahdus.
Yhdistyksen 40 jäsenestä 32 on naisia. Peltojen keskellä kohoavalla mäellä, katetun terassin alla naiset hymyilevät arasti ja katsovat alas, kun pitäisi puhua. He ovat kuitenkin vahvasti yhtä mieltä siitä, että miehille hivistä puhuminen julkisesti on huomattavasti vaikeampaa kuin naisille. Miehet pelkäävät naisia enemmän julkista kohtelua. Mama Julieta kertoo kohtaavansa syrjintää kaupungin lähiöissä, joissa tutut ihmiset puhuvat pahaa hiviin sairastuneista.
”Kun sain tietää kantavani hiviä, en saanut apua. Onneksi perheeni on ollut tukenani, sillä he tietävät mistä tämä tauti johtuu. Tietämättömyys johtaa syrjintään”, toteaa 20-vuotias Minda muiden naisten nyökkäillessä.
Vieressä istuvalla 43-vuotiaalla Lucia Madualla on neljä lasta, joista yhdelle hi-virus on siirtynyt äidin kautta. Mies on kotona ja käy enää vain harvoin ulkona. Myös 50-vuotiaalla Lucia Fernandolla on neljä lasta ja mies on hyvin sairas. Yhdessä puolisonsa kanssa he halusivat osallistua yhdistyksen toimintaan, kun kuulivat sen olemassaolosta.
Banaania, perunaa ja tietotaitoaKun tulevaisuudessa rahaa jää säästöön, yhdistys aikoo sijoittaa ne kanalan perustamiseen. Suuri ongelma Fabio Amamin mukaan on kuljetus ja pääsy markkinoille, joten kuljetusväline niin viljelytuotteita kuin sairaiden kuljettamista varten kuuluu hankintalistalle. Nyt sairaat joko kannetaan tai viedään pyörällä sairaalaan useiden tuntien matkan päähän.
Hyvä ravinto vahvistaa vastustuskykyä
”Haluamme varmuutta tulevaisuuteen. Tarvitsemme lisää kasveja viljeltäväksi ja erilaisia toimeentulon vaihtoehtoja lapsillemme”, julistaa rohkaistunut yhdistyksen naisjäsen. Monet orvoiksi jääneistä lapsista asuvat isoäitinsä tai tätiensä elätettävinä ja heillä on useimmiten jo entuudestaan omia lapsia hoidettavina.
Jäsenet huolehtivat toisistaan, sairaille toimitetaan yhdistyksen jäsenten viljelemää ruokaa eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin. Muutama yhdistyksen jäsen toimii sairaaloissa tukihenkilönä hiv-testien aikana. Kaikki eivät pysty osallistumaan viljelyyn. Osa heistä on liian nuoria tai vanhoja, tai sitten aivan liian sairaita. Ravitsemuksella taistellaan taudin etenemistä vastaan ja pidetään vastustuskyky vahvempana; hyvin ravittuna saattaa elää pidempään.
Suomi rahoittaa maaseutukehitysohjelma Prodezan toimintaa yhteensä 5 miljoonalla eurolla vuosien 2006–2010 aikana. Ohjelman tavoitteena on vähentää erityisesti naisten köyhyyttä, sekä tukea maaseudun yrityksiä ja järjestöjä kestävän tuotannon ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen.
Viljely monipuolistaa ravintoa, mikä on tärkeää hi-viruksen heikentäessä vastutuskykyä.
HIV-tartunnat Mosambikissa
• Mosambik on maailman kymmenen korkeimman Hiv-virusta sairastavien maiden joukossa: 16 % väestöstä kantaa Hiv-virusta
• Joka päivä noin 450 ja vuosittain 160 000 ihmistä saa Hiv-tartunnan
• 60 % uusista tartunnoista tapahtuu 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä
• 15–19-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa hiviin sairastuneiden määrä on kolme kertaa korkeampi kuin samanikäisten poikien keskuudessa
• Lukutaidottomista naisista 1 % on käyttänyt kondomia, kun peruskoulun tai korkeamman koulutuksen naisten keskuudessa 46 % on käyttänyt kondomia edellisessä seksisuhteessaan
• Mosambikin naisista 68 % ja miehistä 43 % on lukutaidottomia
• Suomi tukee Mosambikin valtion terveys- ja opetussektorin kehitysohjelmia kehitysyhteistyövaroinLähteet: UNAIDS 2008 / UNDP / UNESCO 2008
Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 20.8.2009.
Somalian merirosvous on vastaus vuosia jatkuneeseen kansainvälisten alusten harjoittamaan ryöstökalastukseen & jätteiden dumppaukseen alueella. Kansainvälistä yhteisöä eivät ympäristön & ihmisten huolet kiinnosta. Se varustaa sota-aluksiaan Somalian merillä markkinoiden turvaksi.
Somalialais-kenialainen analyytikko ja toimittaja Mohamed Abshir Waldo julkaisi tammikuussa artikkelin kahdesta piratismin muodosta Somalian rannikolla riippumattomalla WardheerNews-sivustolla.
Waldon määritelmän mukaan on olemassa kahta lajia piratismia: ulkomainen kalastusmerirosvous sekä ulkomaalaisiin laivoihin kohdistuva somalialainen piratismi, joista jälkimmäinen on saanut rikollisen leiman kaupallisessa mediassa.
Salakalastus alkoi Waldon mukaan vuonna 1991. Siitä lähtien paikalliset kalastusyhteisöt ovat yrittäneet raportoida asiasta YK:n ja Euroopan unionin kautta, mutta ilmiannot on jätetty huomiotta poliittisessa päätöksenteossa.
Laittomaan kalastukseen, ilmoittamatta jätettyyn saaliiseen ja pyyntirajoitusten ylittämiseen ovat syyllistyneet lähinnä eteläeurooppalaiset alukset. Waldo kertoo, että englantilaisten lisäksi myös norjalaisia aluksia on ilmaantunut. Sittemmin kenialaisia, venäläisiä, taiwanilaisia, filippiiniläisiä, thaimaalaisia, eteläkorealaisia, japanilaisia, jemeniläisiä ja kiinalaisia paatteja on lipunut eurooppalaisten seuraksi.
Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan kolmannes maailman kalastuksesta on laitonta kiintiöiden ulkopuolella tapahtuvaa kalastusta. EUobserver-uutissivuston artikkelissa arvioidaan Somalian menettävän 73–230 miljoonaa euroa vuosittain salakalastuksen takia. Vuodesta 1991 lähtien alueella on ryöstökalastanut vuosittain 700–1 000 ulkomaalaista alusta.
Alkuvuodesta 2005 YK:n ympäristöohjelma raportoi tsunamiaallon rikkirepimistä ruostuneista tynnyreistä ja myrkyllisten jätteiden rantautumisesta Koillis-Somalian Puntlandin alueelle.
YK:n ympäristöohjelman tiedottajan Nick Nuttallin mukaan ”Somalia on toiminut kaatopaikkana ongelmajätteille 1990-luvun alusta lähtien, ja toiminta on jatkunut läpi sisällissodan. Jätteestä eroon pääseminen on ollut hyvin halpaa eurooppalaisille yhtiöille; tonnin jätemäärästä kuluiksi tulee 2,5 euroa, kun Euroopassa vastaavan jätemäärän hävittäminen maksaa noin tuhat euroa.”
Romahtaneen sotavaltion edustalla on päästy eroon kaikenlaisista ongelmista, kuten uraanipitoisesta jätteestä, lyijystä, kadmiumin ja elohopean tapaisista raskasmetalleista sekä teollisuus-, sairaala- ja kemikaalijätteistä, luettelee ympäristöohjelman tiedottaja. Mohamed Abshir Waldon mukaan jätteidendumppaus epävakaiden tai konfliktista kärsivien kehitysmaiden alueille on seurausta Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1970-luvulta alkaen tiukentuneesta ympäristölainsäädännöstä.
Pian tsunamin jälkeen sadat rannikkojen asukkaat alkoivat kärsiä erilaisista oireista, kuten suun haavautumisesta tai suun ja vatsan verenvuodoista sekä hengitys- ja ihosairauksista. Independent-lehden toimittaja Johann Hari lisää listaan vielä pahoinvoinnin ja epämuodostuneet vauvat.
Somalian hallinnollinen järjestelmä on romahtanut toistakymmentä vuotta kestäneen sisällissodan johdosta, eikä Somalia valtiona pysty valvomaan merialueitaan. Lopulta rannikkoalueiden kyläyhteisöt organisoituivat ja valtuuttivat itsensä Kansalliseksi vapaaehtoiseksi rannikkovartijaksi (National Volunteer Coast Guard). Sotapäälliköt huomasivat kuitenkin pian rannikkovartijoiden veronkeruuta tuottavammaksi miljoonien lunnasrahojen vaatimisen.
”Lunnaiden vaatiminen on keino reagoida myrkyllisten jätteiden dumppaukseen, jota on jo jatkunut 20 vuotta”, toteaa somalialainen merirosvojen edustaja Januna Ali Jama puoliautonomisella Puntlandin alueella Al Jazeeralle. ”Meidän mielestämme pyytämämme raha ei ole mitään verrattuna siihen, mitä olemme nähneet merellä.”
Euroopan unionin kalastuskomissaari Joe Bergin mukaan lähes kaikki EU-alueen kalakannat ovat joutuneet ylikalastetuksi. Euroopan unionissa on yritetty toteuttaa kestävää kalastuspolitiikkaa jo lähes vuosikymmenen ajan, mutta poliittisen tahdon puuttuessa useat kalakannat ovat sukupuuton partaalla, kuten esimerkiksi Portugalin kansallisherkku Pohjanmeren turska ja Välimeren tonnikala.
Euroopan komission huhtikuussa 2009 julkaiseman Yhteisen kalastuspolitiikan vihreän kirjan mukaan Euroopan kalakantoja on liikakalastettu vuosikymmeniä. Kalastuslaivastot ovat edelleen liian suuria käytettävissä oleviin resursseihin nähden, ja monista on tullut taloudellisesti tuottamattomia. Tuhansia työpaikkoja on menetetty. EU:ssa on 190 000 päätoimista tai osa-aikaista kalastajaa.
Alan kokonaistuotanto on laskenut EU:ssa 20 vuoden ajan, ja yhtä kauan on harrastettu laitonta kalastusta Somalian kontrolloimattomilla vesistöillä. Nykyisin yli puolet Euroopan markkinoilla kulutettavista kaloista saadaan tuonnista.
Vihreän kirjan mukaan tilanne on seurausta kalastusalalle myönnetyistä voimakkaista tukiaisista, jotka ovat johtaneet muun muassa liiallisen kalastuskapasiteetin keinotekoiseen säilyttämiseen. Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävän suoran tuen ja vastaavien kansallisten tukijärjestelmien lisäksi kalastusala hyötyy erilaisista epäsuorista tuista, joista tärkein on yleinen vapautus polttoaineveroista.
EU:n kiristäessä kalastuskiintiöitään ja yrittäessä pelastaa kalakantojensa rippeitä, suuntaavat ammatistaan kiinnipitävät kalastajat kohti Afrikan meriä.
”Laiton kalastaminen on ryöstämistä yhden maailman köyhimmän väestöryhmän tuloista. Suuri osa kaloista päätyy eurooppalaisille markkinoille”, sanoo meriensuojelujärjestö Oceanan kampanjapäällikkö Ricardo Aguilir huhtikuun 2009 lehdistötiedotteessa.
Oceanan mukaan liikkeellä ovat tonnikalan pyytäjät ja erityisesti espanjalaiset. Pohjoisen Somalian rannikkovedet ovat erityisen hedelmällisiä tonnikala-alueita. Tonnikala on myös erittäin tuottoisa bisnes; Japanissa tonnikalasta maksetaan jopa yli 70 euroa kilolta sushin niittäessä mainettaan maailman herkkusuiden keskuudessa.
Lontoossa sijaitsevan ihmisoikeusloukkauksia tutkivan Global Witness -järjestön tutkija Gustavo Carvalho mainitsee EUobserverin artikkelissa, että kärkkäimmin antipiratistisia toimenpiteitä vaativat maat ovat samoja, joilla on suurimmat taloudelliset intressit Somalian merillä. Carvalho painottaa erityisesti Espanjaa ja Ranskaa.
Eikä se riitä, että eurooppalaiset tehokalastajat vievät somalialaisten saaliita. Mohamed Abshir Waldon mukaan Somalian rannikon paikalliset kalastajat ja kauppaa käyvät kyläyhteisöt kärsivät yhdysvaltalaisen ja nyt yhä laajemmin kansainvälisten sotalaivastojen tunkeutumisesta merialueilleen.
Somalialaisten paikalliselinkeinolle on muodostunut järeitä esteitä. ”Amerikkalaiset sota-alukset usein pysäyttävät meidät kun olemme kalastamassa, joskus he lähettävät helikoptereita ja valokuvaavat meitä, koska epäilevät meitä merirosvoiksi, vaikka emme ole”, harmittelee somalialainen kalastaja Democracy Now! -tietotoimiston haastattelussa.
Suomi on tukenut Euroopan unionin Somalian-operaation käynnistämistä, joka alkoi joulukuussa 2008. Somalian rannikolle on lähetetty yli kymmenen EU:n laivaa, lisäksi ainakin Venäjä, Kiina, Japani, Etelä-Korea ja Intia ovat varustaneet sotasaattueita alueen turvaamiseksi. Ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan yksikön päällikön Timo Kantolan mukaan operaatioon osallistui muutama upseeri ja asiantuntija Suomesta.
”En ole tietoinen mistään erityisestä laittoman kalastuksen tapauksesta, ja tämä on ensimmäinen kerta kun kuulen jätteiden dumppauksesta”, vakuuttaa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen edustajan Javier Solanan tiedottaja Cristina Gallach EUobserverille. Gallach huomauttaa, että kansainväliset laivasaattueet ovat myös turvaamassa humanitaarisia toimia alueella. Joulukuusta lähtien EU:n sotalaivat ovat saattaneet YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n ruokakuljetuksia 120 000 tonnin edestä. Ruokaa on ohjattu 1,6 miljoonalle ihmiselle päivittäin.
”Piratismi on vain yksi osapuoli, oire laajemmasta kriisistä alueella”, painottaa Andrea Pattison Somalian Oxfamista EUobserverille. Noin 43 prosenttia väestöstä sinnittelee epätoivoisessa avun tarpeessa. Tilanne pahenee jatkuvasti johtuen äärimmäisestä epävakaudesta ja kuivuuden pahenemisesta, kun meneillään on jo neljäs peräkkäinen vuosi ilman sateita.
Unicefin tietojen mukaan vain 29 prosentilla somalialaisista on pääsy puhtaan juomaveden äärelle. Vuoden 2008 lopussa kansainvälinen Punainen Risti arvioi, että puolet Somalian 9-miljoonaisesta väestöstä on ruoka-avun varassa. Järjestö varoittaa maan ajautuvan samanlaiseen nälänhätään kuin vuonna 1992, jolloin sadattuhannet ihmiset menehtyivät nälkään.
Vuosi sitten kesäkuussa Foreign Policy -lehti listasi Somalian maailman epävakaimmaksi valtioksi. Vuoden 2008 aikana somalialaiset merirosvot kaappasivat noin sata alusta. Esimerkiksi marraskuussa 2008 öljyllä varustetusta saudiarabialaisesta tankkerista vaadittiin 25 miljoonan dollarin lunnaita. Tämän vuoden puolella somalialaisten piraattien iskuja tapahtuu lähes päivittäin. Somalialaisten merirosvojen on arvioitu ”piratismiasiantuntijoiden” mukaan tienanneen vuonna 2008 noin 80 miljoonaa dollaria lunnasrahoina.
Leigh Phillips esittää EUobserver-lehden artikkelissaan, että somalialaisten merirosvojen keräämät lunnaat ovat saaneet aikaan talouden lievää kohenemista muutamissa kaupungeissa. ”Piraattitalouden” myötä ihmiset pystyvät nyt paikoitellen ostamaan ruokaa ja generaattoreita sähköä varten.
Huhtikuussa 2009 suurimmat avunantajat ja järjestöt, kuten EU, YK, Afrikan unioni AU, Islamilainen konferenssi ja Arabivaltioiden liitto, päättivät sijoittaa yli 230 miljoonaa dollaria Somalian turvallisuusjoukkoihin maailman yhden tärkeimmän vesireitin turvaamiseksi. Aiotusta tukipaketista 134 miljoonaa dollaria suunnataan Afrikan unionin rauhanturvaajien määrän nostamiseen 4 350:stä 8 000:een. Lisäksi Somalian poliisivoimia tullaan vahvistamaan.
”Maailma reagoi nopeasti merirosvouteen, mutta samaa ei voi sanoa humanitaarisen katastrofin tilanteessa, joka koskettaa miljoonia ihmisiä”, sanoo Oxfamin Pattison.
Kesän kalavinkit!
• Syö kotimaista ja paikallista kalaa. Kaukaa tuodut lisäävät kuljetuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja polttoaineiden kulutus pahentaa ilmastonmuutosta.
• Suosi kaloja, jotka ovat suurempia kuin lajikohtainen alamitta. Kalakantojen säilymisen kannalta on tärkeää, että kalat ehtivät kasvaa kyllin suuriksi lisääntyäkseen edes kerran ennen pyyntiä.
• Vältä syvänmeren kaloja, jotka useimmiten löytyvät kauppojen pakastealtaasta, sillä lähes kaikki syvänmeren lajit joutuvat liikakalastuksen kohteeksi.
• Vältä kasvatettua kalaa, sillä viljelyssä kuluu enemmän kalaa syöttörehuun kuin mitä itse kasvatus tuottaa. Lähes puolet maailman kalansaaliista käytetään kalajauhon ja kalaöljyn tuottamiseen.
• Vältä kasvatettuja tai trooppisista meristä pyydettyjä katkarapuja. Troolaus vaurioittaa koralleja ja vaurioittaa muita sivusaaliiksi joutuvia eläimiä. Sivusaaliin osuus maailman kokonaiskalansaaliista on noin 40 prosenttia, josta merkittävä osa heitetään kuolleena takaisin mereen.
• Viljelmät tuhoavat merien herkkiä ekosysteemejä kuten esimerkiksi mangrovemetsiä.
• Suosi MSC-merkittyjä kalalajeja, jotka on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla ja ovat WWF:n luokituksessa vihreän valon saaneita. Marine Stewardship Council on riippumaton ja voittoa tuottamaton organisaatio, joka ylläpitää sertifiointijärjestelmää.
• Tonnikalasta ainoastaan valkotonnikala lasketaan MSC-varmaksi, jolloin jokainen kala on pyydetty yksittäin vavalla ja siimalla. Sushi- ja säilyketonnikalana tarjottavat muut tonnikalalajikkeet ovat lähes kaikki liikakalastettuja, ja kalastusmenetelmät tappavat usein muita lajeja, kuten merikilpikonnia ja delfiinejä.
Lähde: WWF:n Meren herkkuja -kalaopas.
Päivitetyt oppaat julkaistu 11.1.2011!
Julkaistu Voima-lehdessä 06/2009.
Toissa vuonna Ayacuchossa mielenosoitus päättyi Alan Garcian ruumisarkun polttamiseen.
Perun pohjoisen Amazonin Baguan alueella kaksi kuukautta jatkuneet vapaakaupan sanelemien yksityistämislakien vastaiset mielenosoitukset ovat tuottaneet tuloksia. Presidentti Alan Garcia joutui jälleen lykkäämään vapaakauppasopimuksen täydentymistä, kun kongressi kumosi suuryrityksiä palvelevan lakipaketin.
Perun ja USA:n vuonna 2007 allekirjoittama vapaakauppasopimusta on vielä niin sanotussa siirtymävaiheessa. Perun täytyy muokata lainsäädäntöään muuttaen noin 200 lakia lähinnä suuryrityksiä helpottaviksi. Maan alkuperäisväestö sekä Andeilla ja Amazonilla asuvat köyhät ovat onnistuneet laajentamaan vastarintaansa ja estämään toistuvasti kiistanalaisten lakien läpimenon valtiokontrollin militarisoitumisesta huolimatta.
Kesällä 2007 vuosi Alan Garcian presidenttikauden alkamisen jälkeen yksityistämispolitiikan vastarinta kiihtyi lähes päivittäiseksi pitkin Andeja. Alan Garcian hallinto vastasi kylmäksi sodaksi kutsuttuun lakkoaaltoon säätämällä uuden lain hillitäkseen ”väkivaltaisuuksia”.
Laki kieltää alueellisten johtajien osallistumisen mielenilmauksiin ja antaa poliisille ja armeijalle lisää valtuuksia aseiden käyttöön mielenosoituksissa. Perun lakimiesliitto kritisoi mielenilmaisujen kriminalisoimisen olevan perustuslainvastaista.
Elokuussa 2007 sattuneen tuhoisan maanjäristyksen vuoksi yhteiskunta rauhoittui hetkeksi, kunnes hallituksen välinpitämättömyys pakotti ihmiset nousemaan uudelleen barrikadeille.
Helmikuussa 2008 Perussa järjestettiin maanlaajuinen maatalouslakko, jonka aikana useat valtatiet tukittiin suurilla kivillä ja sadat äkäiset Machu Picchun turistit sekä elintarvikekuljetukset seisahtuivat barrikadeille.
Mielenosoittajat vastustivat vapaakauppasopimusta, joka Perun pienviljelijöiden liiton mukaan uhkaisi 99,9 prosenttia pienviljelijöistä yhdysvaltalaisen massatuotannon vallatessa markkinat.
Perun hallitus vastasi helmikuiseen vapaakaupan kritiikkiin käyttämällä äärimmäisen kovia otteita. Vasemmistolaisen La Primera -lehden mukaan kuusi mielenosoittajaa kuoli, 420 haavoittui ja 350 pidätettiin. Useita maakuntia julistettiin kriisialueiksi.
Hallitusta myötäilevät sanomalehdet syyttivät kuolemista radikaaleja mielenosoittajia. La Primeran mukaan kolme surmatuista kuoli poliisin ammuttua heitä päähän. Neljä kuolleista oli Keski-Andien Ayacuchosta, joka on yksi Perun köyhimmistä alueista ja oli myös sisällissodan keskus 1980- ja 90-luvuilla.
Alan Garcia ei ole vieläkään vastannut kysymyksiin ensimmäisen presidenttikautensa aikana kadonneista sisällissodan uhreista. Perun totuuskomission mukaan 69 000 kuolleesta lähes puolet kuoli valtion asevoimien uhreina. Moni Andien intiaani odottaa edelleen kadonneiden löytymistä avaamattomista joukkohaudoista.
Nyt sama presidentti ja asevoimat kitkevät mielenosoittajia.
Keväällä 2008 julistettiin vapaakauppasopimuksen mukaisesti lakiehdotus, joka helpottaisi intiaanimaiden myymistä intiaaniväestön enemmistön mielipiteestä riippumatta. Amazonin, Andien ja afroperulaisten kansojen komissio sekä Perun maatalouskomitea – monien kongressiedustajien ohella – vastustivat lakiehdotusta numero 1992, joka olisi hyödyttänyt pelkästään kaivos- ja öljy-yhtiöitä maanhankinnoissaan.
Lopulta julkisen paineen alla hallitus vaihtoi aiemmin kongressissa paheksutun lakiehdotuksen nimen 1015:ksi ilman merkittävää sisällöllistä remonttia. Lakiehdotuksen johdosta Perussa julistettiin lukuisille kesä- ja heinäkuun viikoille mielenosoituksia, sekä koko maan kattava yleislakko.
Lakot ja tiesulut, sekä Petroperun omistaman öljylinjan ja argentiinalaisen Pluspetrolin maakaasukentän valtaukset saavuttivat elokuussa pisteen, jolloin hallitus lupasi uudistaa kiistanalaisimmat lait. Kutsua neuvotteluihin tai konkreettisia uudistuksia ei kuitenkaan kuulunut.
Tämän vuoden huhtikuussa Baguen alueen intiaanit julistivat pysyvän liikekannallepanon, kunnes tulisivat kuulluksi. Kahden kuukauden mielenosoitusten ja tiesulkujen jälkeen alueelle julistettiin hätätila ja ilma täyttyi poliiseista ja armeijan helikoptereista. Riippumattoman The Real News-uutisverkoston mukaan 23 poliisia ja ainakin yli 40 intiaania kuoli yhteenotoissa, monien vielä pysyessä kadonneina.
”Minä en pelkää mennä vankilaan”, toteaa intiaanimies vakavana Pohjois-Perun Corrientes-joen öljyalueella Adam Goldstein kuvaamalla ja Amazon Watchin tuottamalla dokumentilla.
”Siitä lähtien, kun öljy-yhtiö saapui tänne olemme kärsineet. Kaikki kalat ja eläimet ovat saastuneita, ja syödessä saastumme itse. Vesi haisee kerosiinille, raaka-öljylle ja bensiinille.”
Amazon Watchin mukaan alueella on dumpattu myrkyllisiä jätevesiä paikallisiin jokiin vuodesta 1971 lähtien alun perin yhdysvaltalaisen Occidental Petroleumin toimesta. ”Sateen mukana myrkyt laskeutuvat maahan ja satomme eivät enää tuota kuten ennen”, intiaaninainen selostaa.
”Lankoni tuli luokseni ja valitti kuinka raakaöljy hänen turvonneessa vatsassaan polttaa ja tappaa hänet, pian tämän jälkeen hän kuoli”, kertoo intiaanimies. ”Katsokaa käsiäni, ja vartaloani kuinka ihoni on ruhjeilla vedessä kylpemisestä. Kurkkuani koskee, ja maksani on turvonnut, olen kuolemassa”, vanhempi intiaanimies itkee paljasta kehoaan sivellen.
Alan Garcia on syyttänyt kapinoitsijoita yhteiskunnan ajamien uudistusten vihollisiksi painottaa kyseessä olevan vain pienet intiaaniryhmät. Pian Baguen väkivaltaisuuksien jälkeen Limassa 11.6. järjestetty suurmielenosoitus osoitti, että kyseessä on paljon suurempi maanlaajuinen liikehdintä. Kymmenettuhannet ihmiset vaativat Alan Garciaa luopumaan väkivallasta ja ratkaisemaan poliittisen konfliktin rauhanomaisesti.
Nyt kysymys Amazonin tilasta tuotiin suoraan kongressin ovelle ja jopa sisälle: opposition edustajat osallistuivat mielenosoitukseen kävelemällä ulos ja sulkemalla näin päivän istunnon.
”Aikaisemmin ympäri Perua pirstoutuneet yhteiskunnalliset liikkeet ovat nyt yhtenäisempiä”, sanoo marssiin osallistunut limalainen viestinnän opiskelija Jorge Silva. ”Kyseessä oli rauhanomainen ja vuosikausiin suurin pääkaupungissa järjestetty mielenosoitus. Mukana oli kaikenlaisia ihmisiä. Limassa asuvat viidakon ihmiset soittivat musiikkia ja tunnelma oli hyvä, mutta juuri ennen kongressia mielenosoittajat kohtasivat poliisimuurin, jotka tähtäsivät kyynelkaasupommeja keskelle ihmisjoukkoa. Hävitin ystäväni kaaoksessa ja itkimme kaasusta johtuen”, selostaa Silva puhelimessa.
Perun vapaakauppasopimus on pohjustelutyötä muille myöhemmille kahdenvälisille sopimuksille alueella. Seuraavaksi perässä tulee Kolumbia, tuumii perulainen Amazonin asiantuntija Roger Rumrrill.
Lisäksi EU:n ja Perun, Kolumbian ja Ecuadorin kesken neuvoteltava vapaakauppasopimus yritetään saada valmiiksi tämän vuoden kesäkuussa ja tämä luo lisäpaineita USA:lle.
“Tulevaisuuden kannalta puhtaan veden, lukemattomien raaka-aineiden ja varsinkin energian saatavuuden kannalta USA:lle on erittäin tärkeää saada turvattua asemansa Amazonin alueella”, painottaa Roger Rumrrill.
Amazonissa sijaitsee 30 prosenttia maailman trooppisista metsistä, 25 prosenttia makeasta vedestä ja 40 prosenttia maailman biodiversiteetistä.
Etelä-Amerikassa öljyn ja kaasun tutkimiseen sekä hyödyntämiseen on myönnetty eniten oikeuksia Perussa ja Brasiliassa. Tämä johtuu Rumrrillin mukaan maiden harjoittamasta aktiivisesta politiikasta tarjota Amazonin alueita hyödynnettäväksi.
Roger Rumrrill arvelee Perun olevan kaikista löyhin suhteessaan Amazoniin. Amazonia kattaa 61 prosenttia Perun pinta-alasta, mistä olisi nyt varattu 72 prosenttia öljyn ja ja maakaasun hyödyntämiseen. Brasilian Amazonista on tällä hetkellä 13 prosenttia suuryhtiöiden käytettävissä.
Seuraava Perun yleislakko Amazonin puolesta on kutsuttu koolle heinäkuun toiselle viikolle. Miten Alan Garcia tulee tällä kertaa vastaamaan? Paineet ovat kovat, kun vapaakauppa kuumottelee täydentymistään ja toisaalta Perun yhteiskunnallinen liike on aina vain yhtenäisempi hallitusvaltaa vastaan.
Julkaistu 25.6.2009 Fifi.voima.fi
Lähteet:Bajo La Lupa 12 Amazonia
America Latina en Movimiento
La PrimeraLa República
Neuvotteluja maapallon tulevaisuudesta käydään juuri kuumimmillaan, kun valtiot päättävät Kioton jatkosopimuksesta. Kehitysmaiden osalta tärkeintä on tuntea sopeutumisen tarpeet. Avuksi tähän on kehitetty uusi arviointimenetelmä.
Sambialainen Excellent Hachileka opastaa CRiSTAL-työkalun käyttöä yhdessä Mosambikin IUCN:n projektikoordinaattori Roberto Zolhon kanssa.
Ilmastonmuutoksen seuraukset iskevät ankarimmin eteläisen pallonpuoliskon maihin ja kaikista eniten siitä tulevat kärsimään vähiten kehittyneet maat, joilla ei ole teknologista valmiutta ympäristönmuutokseen sopeutumiselle.
Ilmastomuutoksen näkyvimpiä vaikutuksia ovat ilmaston lämpeneminen, arvaamattomat sateet, toistuvat kuivuudet ja tulvat, jääpeitteiden sulaminen, meriveden nousu, maaperän suolaantuminen, sekä uusien tuholaisten ja sairausten puhkeaminen. Lähitulevaisuudessa ympäristön radikaalit muutokset vaikuttavat erityisesti köyhiin ihmisiin, joiden elinkeino riippuu luonnonolosuhteista. Saharan etelänpuoleisen Afrikan keskeisimpiä kysymyksiä ovat vesi, maanviljely, kalastus ja kylien kehitys.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) järjesti toukokuun alussa Mosambikin Xai-Xain rannikkokaupungissa koulutuksen uudehkosta CRiSTAL-työkalusta (Community-based Risk Screening Tool – Adaptation and Livelihoods). Sillä tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja vahvistetaan sopeutumiskeinoja kyläyhteisöjen keskuudessa. Koulutukseen oli kutsuttu mosambikilaisia kumppaneita. Tavoitteena on parantaa toimintakykyä ilmastonmuutoksen seurausten voimistuessa.
CRiSTAL-työkalulla osallistetaan paikallisia
Työkalu auttaa tuntemaan perusteellisesti toimeentulon ja ilmaston välistä suhdetta sekä arvioimaan hankkeiden vaikutuksia paikalliseen sopeutumiskykyyn, kertoi IUCN:n Itä- ja Etelä-Afrikan ilmastomuutoksen aluekoordinaattori Excellent Hachileka.
Työkalua kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Sambiassa, jossa Hachileka on matkustanut kylissä keräämäässä kokemuksia ilmastomuutoksesta. ”Sambiassa kyläyhteisöt ovat kehittäneet monia vaihtoehtoisia tapoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja varustautua kasvavaan nälänhätään. Kyläläiset ovat esimerkiksi monipuolistaneet maanviljelyä uusilla viljalajikkeilla.”
”He ovat panostaneet myös uusien elinkeinojen kehittämiseen kuten hunajantuotantoon ja puutarhatuotteiden kasvattamiseen jokien vetäytymillä alueilla. Myös viljelytapoja on muutettu. Esimerkiksi syväistuttamalla siemeniä saadaan sato heti ensimmäisten sateiden alkaessa”, Hachileka luettelee.
Olennaisinta on tunnistaa keinot, joilla olemassa olevia resursseja hyödyntäen voidaan saada aikaan hyödyllisiä tavoitteita epäsuotuisissa olosuhteissa ja suunnata kehityshankkeiden strategiat kestäviksi. Excel-taulukon ohjaama CRiSTAL-työkalu voidaan ottaa käyttöön projektia suunniteltaessa tai jo käynnissä olevan hankkeen aikana.
Koulutukseen osallistuneet mosambikilaiset olivat vakuuttuneita työkalun helppoudesta ja tärkeydestä, vaikka sen käyttö onkin aikaa vievää. Kaikki osanottajat aikoivat ottaa työvälineen käyttöön maaseutuhankkeissaan. Suurimmalle osalle koulutus ilmastonmuutoksesta toi uutta tietoa.
Tietoa poliittiseen päätöksentekoon
Paikallisyhteisöiltä kerätystä tiedosta tehdään tiedotteita sähköiseen ja painettuun mediaan yleisen tietotason nostamiseksi. Lisäksi IUCN järjestää koulutuksia yhteistyökumppaneidensa kanssa. Toukokuun alussa järjestetty koulutus oli jo toinen Mosambikissa järjestetty työryhmätapaaminen. Lähikuukausina Hachileka matkustaa myös Tansaniaan ja Etiopiaan.
Myös poliittisten päättäjien kanssa työskenteleville on oma työryhmänsä. Tietoa tuotetaan niin kansalliselle kuin alueelliselle tasolle, kuten esimerkiksi Afrikan Unionille, Afrikan Nepad-kumppanuusohjelmalle, Afrikan ministereiden ympäristökonferenssille, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisölle, Itä- ja Etelä-Afrikan yhteismarkkinoille sekä Itä-Afrikan yhteisölle.
Työkalua testattiin vuosina 2004–2006 muun muassa Malissa, Bangladeshissa, Tanzaniassa, Nicaraguassa ja Sri Lankassa, ennen kuin sitä ensimmäisen kerran sovellettiin Suomen rahoittamassa ja IUCN: vetämässä Ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmassa Sambiassa keväällä 2007.
Mosambikissa CRiSTAL-työkalua hyödynnetään ensimmäistä kertaa käytännössä touko-kesäkuun vaihteessa Gazan maakunnan kylissä, joissa kuivuudesta on tulossa vakava ongelma maatalousvaltaiselle elinkeinolle. Työkalua käytetään myös metsien suojeluohjelmassa Tansaniassa ja Sambiassa vuosina 2008–2010 osana IUCN:n ilmastomuutosohjelmaa.
Suomi tukee IUCN:n ilmastonmuutoksen alueellista hanketta Mosambikissa, Tansaniassa ja Sambiassa yhteensä 2 miljoonalla eurolla vuosien 2008–2010 aikana.
Työkalu on kehitetty yhteistyössä Kansainvälisen kestävän kehityksen tutkimuskeskuksen (IISD), Tukholman Ympäristöinstituutin (SEI-US), Intercooperationin, sekä metsänsuojeluohjelman (the Forest Conservation Programme) kesken.
Lisätietoa CRiSTAL-työkalusta: http://www.cristaltool.org/
Toukokuun lopussa öljyjätti Shell joutuu vastaamaan oikeudessa kysymyksiin yli kymmenen vuoden takaisista teloituksista Nigeriassa. Saako Ken Saro-Wiwan perhe ja koko ogoniheimo vihdoin oikeutta? Miten Jorma Ollilan johtama yhtiö vastaa syytteisiin? Tuleeko tästä ennakkotapaus?
Neljätoista vuotta nigerialaisen ogoniheimon johtajan Ken Saro-Wiwan ja kahdeksan muun keskeisen Ogoni-heimon eloonjäämiskampanjan oikeustaistelijan murhan jälkeen öljyjätti Shell joutuu nyt oikeuteen syytettynä osallisuudesta kuolemantuomioon.
Asianajajat syyttävät Shelliä Nigerian turvallisuusjoukkojen toimeenpaneman terrorin ja ogonialueille hyökkäämisen tukemisesta. Kanteen mukaan Shellin epäillään toimineen yhteistyössä niiden viranomaisten kanssa, jotka toteuttivat Saro-Wiwan pidätyksen sekä toimeenpanivat yhdeksän henkilön kuolemantuomion tekaistujen murhasyytteiden nojalla.
Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniheimon aktiivia hirtettiin Nigerian sotilasdiktatuurin alla vuonna 1995. Ogonien itsehallintoa vaativa vastarinta tuli maailman tietoisuuteen 1990-luvun alussa.
Vankeus ja väkivalta eivät kuitenkaan onnistuneet hiljentämään ogoneja, joten Nigerian sotilashallinto keksi tekaistut syytteet, maksoi todistajat ja lopulta hirtti ogonien eloonjäämiskampanjan näkyvimmät edustajat. Tämä johti maailmanlaajuiseen Shellin boikotti-kampanjaan.
Shellin syytetään myös yrittäneen lahjoa kaksi todistajaa Saro-Wiwaa vastaan. Shell kieltää syytteet ja väittää yrittäneensä estää teloitukset. Hollantilais-brittiläisen Royal Dutch Shell -yhtiön hallituksen puheenjohtaja on Jorma Ollila.
Shell jatkaa edelleen ogonimaiden saastuttamista polttamalla kaasua öljylähteistä asuinalueiden läheisyydessä. Kaasunpolttaminen Nigeriassa tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin mitä koko Saharan eteläpuoleisen Afrikan alueella syntyy muista lähteistä. Yli viisikymmentä vuotta öljyntuottamista on muokannut Niger-joen suistosta yhden maailman saastuneimmista alueista.
Kyseessä on ennakkotapaus siitä, voidaanko ylikansallisia yhdysvaltalaisia yhtiöitä tuomita ulkomailla tehdyistä ympäristö- ja ihmisoikeusrikkomuksista.
Oikeuskäsittely alkaa New Yorkissa toukokuun 26. päivänä. Lisää tietoa tapauksesta Remember Saro-Wiwa -järjestön sivuilta ja George Monbiotin Guardian-blogista.
Kuvitus: Klaus Welp
Julkaistu Fifi.voima.fi 4.5.2009
YLE: Shell maksaa Nigeriassa teloitettujen omaisille miljoonia (9.6.2009)
KUKKA RANTA 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.