Tanssia ruusuilla

Prince etsii tulevaisuutta lapsilleen. Yhteiskuntaa, joka ei potki ulos. Keinoja tulla toimeen ja mahdollisuutta asua oikeassa kodissa – kuten normaalit ihmiset.

Printisor ”Prince” Buse on yksi Suomeen tulleista Romanian romaneista. Helsingin sosiaaliviranomaiset ovat majoittaneet joulukuusta lähtien muutamia itäeurooppalaisia romaniperheitä talven kovimpien pakkasten yli.

Princen lapset uhataan ottaa huostaan, ellei hän poistu Suomesta tammikuun loppuun mennessä. Helsingin sosiaaliviraston ja Diakonissalaitoksen hätämajoitukseen otettiin sisään sosiaalikeskus Sataman pihalla ja Rastilan leirintäalueella yöpyneet lapsiperheet.

Majoitustilassa lapset juoksentelevat, toiset tapittavat televisiota. Miehet laittavat ruokaa ja kaitsevat pienimpiä. Naiset ovat kerjäämässä, sillä heille heruu helpommin huomiota.

Prince kaataa kahvia kuppiin ja silittää hellästi 10-kuukautisen Carina-tyttärensä hiuksia huokaisten.

”En halua elää tätä elämää, koska aina tapahtuu näin”, Prince sanoo häätöuhasta.

Kahden lapsen isä on vasta 19-vuotias. Prince syntyi kesäkuussa vuonna 1990 Romanian Rosiori de Veden kaupungin laitamilla. Google Earthista tarkentuu, että paikka on metsikköä. Kaupunki on noin 30 000 asukkaan keskittymä eteläisessä Romaniassa.

Sadan romaniperheen muodostaman slummin ja virallisen kaupungin erottaa toisistaan välissä virtaava joki.

”Kylässämme olemme turvassa, mutta alueen ulkopuolella pitää pelätä hakatuksi tulemista.”

Jos romani tavattiin esimerkiksi kahvilassa, elokuvateatterissa tai kadulla, hän saattoi joutua vankilaan.

”Kaikki perheestäni on hakattu poliisin toimesta”, Prince sanoo. Hän osoittaa arpista silmäkulmaansa. Tämän jälkeen hän kääntää päätään esitelläkseen toisenkin kulmansa. ”Hakatuksi tuleminen on hyvin tavallista romaneille. Vapaaksi pääsee, jos on varaa lahjoa poliisit, muuten saattaa joutua kahdeksi viikoksi sairaalaan.”

Prince aloitti peruskoulun nelivuotiaana, mutta ei kestänyt neljää vuotta pidempään. Opettaja kuritti hakkaamalla karttakepillä sormille. Muut lapset räpsivät kuminauhalla päähän ja nimittelivät jatkuvasti mustalaiseksi. ”En halua sitä omille lapsilleni.”

Vuonna 2000, koulun lopettamisen jälkeen 10-vuotias Prince muutti perheensä kanssa Espanjaan. Isä sai töitä Valenciasta mandariiniviljelmiltä. Isän vuoden työsopimuksen ajan Prince kävi koulua ja hänellä oli hyviä espanjalaisia, marokkolaisia ja englantilaisia kavereita. Elämä oli hyvää.

Työsopimus päättyi ja perhe muutti Alicanteen, jossa isä työskenteli puoli vuotta baarissa tarjoilijana. Prince pääsi jälleen kouluun.

Sitten alkoi kiertolaiselämä. Perhe matkusteli ympäri Espanjaa töiden perässä. Isä työskenteli Sevillassa, Malagassa, Castellonissa ja Aragonassa, milloin sipuleita, mansikoita, mandariineja tai oliiveja poimien.

”Kun isäni sai pidemmän työsopimuksen, esimerkiksi neljä kuukauden ajaksi, vuokrasimme talon. Espanjassa riittää, että menet asuntojen vuokraustoimistoon, näytät työsopimusta ja muutat asumaan.”

Yleensä työsuhteet olivat muutaman viikon mittaisia, parhaimmillaan viiden.

”On paljon parempi, jos saa pitkän työsopimuksen. Silloin ei tarvitse jatkuvasti matkustaa ja etsiä”, Prince tähdentää.

Vuonna 2005 Princen isä sairastui diabetekseen ja palasi Romaniaan. Lääkkeet maksavat 100 euroa kuukaudessa läpi loppuelämän.

Kun Prince täytti 15 vuotta, hän palasi Romaniaan etsimään puolisoa itselleen. ”Romanikulttuurissa mennään nuorena naimisiin. 16–17-vuotiaana olet jo vanha ilman vaimoa”, Prince nauraa.

”Näin tulevan vaimoni, Oprea Florican, puistossa yhdessä serkkujensa kanssa. Tiedustelin tutuilta hänen hyveellisyydestään ja siitä onko hän vielä vapaa. Kylässä tunnemme kaikki toisemme. Lopulta menin kysymään lupaa avioitumiseen tytön äidiltä, kun perheen isä oli jo kuollut.”

Vanhemmat neuvottelivat avioliitosta. Sitten kaikki romanit kokoontuivat juhlimaan häitä.

”Tutustuin vaimooni vasta häiden jälkeen”, Prince muistelee.

Kolmen kuukauden jälkeen Prince matkasi takaisin Espanjaan vaimonsa kanssa, missä veljet auttoivat nuortaparia taloudellisesti. 16-vuotias Prince ei kuitenkaan löytänyt töitä ikänsä vuoksi. Oprea Florica ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa lukea.

Tie vei Englantiin, jossa sosiaaliviranomaiset tarjosivat apua Princen täysi-ikäisyyteen saakka. Pariskunta muutti Pohjois-Lontoon Edmontoniin. Asunnossa oli keittiö, makuu- ja olohuone, vessa ja suihku. ”Kävimme viikoittain sosiaalityöntekijän kanssa kaupassa, saimme 35 puntaa viikkorahaa ja matkustuskortin 1–6 vyöhykkeille”.

Prince teki viikon ajan turkkilaisia pitaleipiä, mutta sosiaaliviranomaiset kielsivät työnteon tukien menettämisen uhalla.

Princen ja Oprea Florican ensimmäinen lapsi Amalia syntyi Englannissa tammikuussa 2007. Toinen lapsi syntyi Suomessa helmikuussa 2008.

Ennen Suomeen tuloa Prince kokeili onneaan Saksassa. Princen tultua täysi-ikäiseksi perhe muutti hänen veljensä luokse Berliiniin, kun varat eivät riittäneet Lontoossa elämiseen. Berliinistäkään ei töitä löytynyt. Prince työskenteli vähän aikaa Dortmundissa keräten kaduilta kuparia ja muita metalleja, jotka sitten myytiin metallinkeräyspisteeseen.

Eräänä yönä Prince oli veljensä Leonardon kanssa keräämässä metallia Berliinin kaduilla, poliisi pysäytti auton ja uhkasi sakoilla, jos vielä löytäisivät heidät ilman metallinkeräyslupaa liikkeellä. Saksassa maksamattomasta sakosta joutuu helposti vankilaan, eikä heillä olisi varaa sakkojen maksuun.

Prince alkoi pestä liikennevaloihin pysähtyneiden autojen ikkunoita, mutta poliisit eivät kuitenkaan sallineet liikenteen häiritsemistä, ja uhkailivat ottaa työllä ansaitut rahat pois. Romanit laittoivat tienaamiaan rahojaan muovipussiin, jotka kaivettiin päivittäin piiloon maan alle. Näin poliisit eivät voineet ryöstää heitä.

Joulukuussa 2008 Prince perheineen saapui Suomeen. Isoveli oli tullut jo edeltä ja löytänyt albanialaisen miehen vuokraaman talon Malmilta. Suomessa veljekset jatkoivat metallin etsimistä ja löysivätkin ison läjän Kalasataman rannasta. Alueen metallikierrätyksen työntekijä suostui maksamaan metallista vain kun mukana oli suomalainen romanimies.

Helsingissä romaninaiset kerjäävät kaduilla päivisin. Kesäisin miehet myyvät kukkia. Läpi vuoden he keräävät pulloja. Ne, joilla on ollut varaa hankkia soittimia, musisoivat kaduilla.

Neljän kuukauden jälkeen Malmin asunnon omistaja palasi Albaniasta, eivätkä Prince ja Juliano perheineen löytäneet uutta kotia.

”Eräs maaliskuinen pakkasyö olimme kaikki ulkona perheinemme, minä, Juliano ja serkkuni Gilbert. Toinen lapseni oli juuri syntynyt muutamaa viikkoa aikaisemmin. Istuimme lastemme kanssa Helsingin rautatieaseman vastapäisessä McDonaldsissa, kun vartija tuli hätistelemään meitä ulos. Syyksi hän ilmoitti, ettei paikka ole tarkoitettu lapsille keskiyön jälkeen. Yritimme selittää, ettei meillä ollut muutakaan paikkaa ja nimenomaan lasten takia olimme sisällä. Vaihtoehdoiksi jäi ulos poistuminen tai poliisien kutsuminen.”

Prince soitti keskellä pakkasyötä Helsingin kaupungin Diakonissalaitokselle ulkoistetun romaniprojektin Rom po Dromin työntekijälle Marjatta Vesalaiselle ja pyysi apua. Vesalainen kieltäytyi. Juliano-veli siirtyi nukkumaan Kampin bussilaitureiden penkeille lastensa kanssa.

Lopulta kahden tunnin jälkeen sosiaaliviranomaiset maksoivat meille yhden yön hotellissa. ”Sosiaalityöntekijät tyrkyttivät apuaan ehdottamalla lastemme huostaanottoa ja sijaisperheisiin ohjaamista”, Prince kertoo järkyttyneenä.

”Romanikulttuurissa uskomme, että jos hylkäät lapsesi, joudut helvettiin. Perheenjäsenet ovat kaikkein tärkein asia elämässä, tärkeämpi kuin raha tai mikään muu.”

Hotelliyön jälkeen Prince muutti serkkunsa ja veljensä perheiden kanssa Rastilan leirintäalueelle neljän hengen kokoiseen mökkiin kahdeksi viikoksi. 15 henkeä yöpyi mökissä, jonka vuokra viikossa oli 250 euroa.

Huhtikuussa Prince perheineen siirtyi yöpymään sosiaalikeskus Sataman viereiseen tyhjään halliin. Ei mennyt kauan kun poliisi saapui ja oli ajamassa romaniperheitä pois.

”Kun poliisi hääti meitä pois, Satamasta tuli ihmisiä selvittämään tilannetta. He tarjosivat apua ja vaatteita lapsille. Ostin erään suomalaisen romanimiehen kautta asuntovaunun perheelleni 300 eurolla ja siirryimme leiriytymään sosiaalikeskuksen pihalle.”

Kesän aikana romaneja majoittui pihan työmaakopissa, asuntovaunuissa, autoissa ja teltoissa. Romanit saivat käyttöönsä talon keittiön, peseytymistilat ja vessan.

Pitkin syksyä sosiaaliviranomaiset pistäytyivät sosiaalikeskus Sataman pihalla tapaamassa romaneita. Poliisit taustavoimana tiedusteltiin lasten ja raskaana olevien naisten lukumäärää. Aina vierailun päätteeksi tarjottiin paluulippua Romaniaan.

Hätämajoituksen piti alun perin loppua 10. tammikuuta, mutta romanit saivat kuitenkin jatkoaikaa.

Princen kaikki muut sisarukset ovat palanneet sairaan äidin tueksi Romaniaan. Hänkin aikoo nyt lähteä, mutta pelkää palaamista.

”En halua, että lapseni kokevat saman minkä itse elin. Haluan, että heitä kohdellaan koulussa kuten muitakin, ja että he voivat tulevaisuudessa ansaita rahaa ja elää normaalisti. Romaniassa tämä ei ole mahdollista. Siellä tienaat korkeintaan muutaman euron päivässä, Suomessa parhaimmillaan 25 euroa.”

Kaikesta huolimatta Prince pysyy positiivisena. ”Pidän matkustamisesta. Seuraavaksi haluan joko Kanadaan tai sitten Yhdysvaltoihin, jossa asuu Oprea Florican serkku. En tiedä missä tarkalleen, sillä hän muuttaa koko ajan”, Prince lisää. ”Haluan jättää Euroopan, koska se on hyvin rasistinen.”

Kuvat: Klaus Welp/Voima.

Artikkeli on julkaistu Voiman numerossa 1/2010 s. 26-27.

Koska olen romani

Kadunkulmassa kerjäävä romani kohtaa Suomessa etnistä syrjintää – niin kuin kaikkialla muualla.

Euroopan laajentumisen myötä vapaan liikkumisen oikeutta käyttäviä Itä-Euroopan romaneja ei huoli kukaan. Helsingin kaupunki kieltäytyy auttamasta Euroopan suurinta ja syrjityimpiin kuuluvaa vähemmistöä vetoamalla turistien tasa-arvoiseen kohteluun ja tekee kaikkensa maasta karkotuksen toteutumiseksi.

”Kyseessä on etniseen ryhmään kohdistuva ajojahti. Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä”, Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuominen kiteyttää.

Helsingissä Kimmo Helistö (vihr.) ja 17 muuta valtuutettua jättivät välikysymyksen kaupungin toimista Itä-Euroopan romaneja kohtaan pian kaupungin lokakuisen operaation jälkeen, jolloin Kalasataman hökkelimajat purettiin ja asukkaat häädettiin. Välikysymys tuli valtuuston keskusteluun keskiviikkona 20.1. Valtuutettujen ryhmä pitää erityisen moraalittomana, että vanhusten, lasten ja vammaisten majoittamisesta ei lokakuisessa häädössä huolehdittu.

Äänestystulos oli välikysymyksen hallituksen käsittelyyn palauttamista vastaan. Se tarkoittaa, että virkamiespolitiikka jatkuu, päätökset tulevista romanien häädöistä, hätämajoituksesta ja romanien kohtelusta yleensä tehdään jatkossakin virkamiespimennossa, josta ei välttämättä edes saada henkilöitä vastuuseen.

Lue lisää PDF-tiedostosta. Lataa liite tästä linkistä.

Lähteet:
Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkosto, haastattelu.
Vähemmistöpolitiikan tutkija Miika Tervonen Ylen aamu-tv:ssä 4.8.2009.
Katukerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta. Sisäasiainministeriön raportti. http://www.intermin.fi/
Fundamental Rights Agency. http://fra.europa.eu/fraWebsite/home/home_en.htm
Nicholas Kulish: As Economic Turmoil Mounts, So Do Attacks on Hungary’s Gypsie, New York Times, 26.4.2009.
George Soros: Europe needs educated Roma. The Guardian, 13.1.2010.

Kuva: Klaus Welp/Voima

Artikkeli on julkaistu Voiman numerossa 1/2010 s. 28-29.

Vierailun loppu

Romaniasta saapuneet romaniperheet pakkaavat laukkujaan Helsingissä. Häätö- ja huostaanottouhkaukset ovat rikkomassa pientä yhteisöä. Minne matka jatkuu? Harva tietää. Eurooppa sulkee oviaan, eikä kotimaa tarjoa tulevaisuutta lapsille.

Tammikuisten kinosten keskellä sosiaalikeskus Sataman pihalla nököttää yksinäisiä asuntovaunuja. Reunimmaisessa nukkuu Caldararu ”Elvis” Marius yhdessä 6 muun henkilön kanssa.

Elviksen vaimo ja kolme lasta ovat Romaniassa. Elannonhankintaan on lähtenyt mukaan kaksi veljeä, äiti, sekä muutamia ystäviä. Rahaa ansaitaan joko pyytämällä tai ruusuja myymällä.

”No mafia”, Elvis tähdentää ja sukeltaa takaisin sisään asuntovaunuunsa.

Lapsiperheitä täällä ei näy. Missä he ovat?

Lokakuussa tästä läheltä häädettiin romanien leiri. Uudenvuodenpäivänä häätö valittiin Ylen iltauutisissa yhdeksi vuoden tärkeimmistä uutistapahtumista. Jouluna Helsingin Diakonissalaitos pelasti romanit sijoittamalla heidät hätämajoitukseen, jutussa todettiin.

Hernesaareen järjestynyt hätämajoitus ei kuitenkaan lopulta auttanut kaikkia romaneja. Lopulta vain perheelliset huolittiin sisätiloihin. Tammikuun lopussa heitäkin uhkaa häätö – ja sen myötä uhka lasten pakkohuostaanotosta.

Fifi kirjoitti romanisiirtolaisten asumistilanteesta viime viikolla. 20.tammikuuta Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli valtuutettujen välikysymystä, joka pyrki siirtämään romanien kohteluun liittyvät päätökset virkamiehiltä valtuutetuille. Valtuusto äänesti välikysymystä vastaan.

Jos hätämajoitus päättyy kesken pahimpien talvipakkasten, vaihtoehdoksi jää palaaminen sosiaalikeskus Sataman pihalle. Sosiaalivirasto on kuitenkin uhannut huostaanottaa romaniperheiden lapset, jos he vielä palaavat Satamaan.

Ainut asia, jota sosiaalivirasto yhä uudelleen romaneille tarjoaa, on paluulippu kotimaahan. Sitä moni aikoo nyt käyttää.

Pitkin syksyä sosiaaliviranomaiset ovat käyneet Sosiaalikeskus Sataman pihalla tapaamassa romaneita. Poliisit taustavoimana on tiedusteltu lasten ja raskaana olevien naisten lukumäärää ja päätteeksi aina tarjottu paluumatkan mahdollisuutta.

Joulukuussa pian Diakonissalaitoksen Rom po drom -projektin suorittamien henkilötiedustelujen jälkeen 15-vuotias raskaana ollut tyttö huostaanotettiin sosiaaliviraston ja poliisin yhteistyöllä. Käytännössä tyttö napattiin kaupungilta.

Sosiaaliviranomaisten mukaan ilman huoltajiaan elävä raskaana oleva alaikäinen tyttö ei voi nukkua karavaanissa ulkoilmassa. Sataman pihalla asuneita tytön täysi-ikäistä veljeä ja 16-vuotiasta aviomiestä ei otettu huomioon perheenjäseninä, kun tyttöä pidettiin huostassa.

Reilun kahden viikon odottamisen jälkeen Romanian suurlähettiläs kertoi omaisille puhelimessa, että tyttö on kunnossa. Tämän jälkeen puhelimen päähän saatu tyttö itki lakkaamatta, kertoo hätämajoituksessa asuva tytön veli.

Sosiaaliviranomaiset suostuivat luovuttamaan tytön ainoastaan hänen äidilleen, joka hälytettiin paikalle Romaniasta. Äiti asui vierailunsa aikana Sosiaalikeskus Sataman pihalla sukulaismiesten kanssa, kun naista ei päästetty hätämajoitukseen yöpymään. Sosiaalivirasto maksoi ainoastaan tytön paluulipun Romaniaan, ei äidin.

Vapaa Liikkuvuus -verkoston Katja Tuomisen mukaan kyse oli juridisesti vapaudenriistosta. Ideana näyttää alun perin olleen maasta käännyttäminen.

Joulun alla eräs toinenkin 16-vuotias raskaana ollut nuori nainen joutui muuttamaan miehensä kanssa Sosiaalikeskus Sataman pihalta Rastilan leirintäalueelle välttääkseen huostaanoton. Painostuksen tuloksena pariskunta palasi Romaniaan. Yhteisöstä erilleen joutuneita romaneja on helpompi hiillostaa.

”Romanien painostus on jatkunut yhtämittaisesti puoli vuotta”, Katja Tuominen avaa tilannetta. ”Kesällä 2009 kaupungissa käynnistettiin poliisiratsiat, jolloin useita kymmeniä poliiseja kiinnitettiin tehtävään. Heinäkuun aikana romaneja kiinniotettiin kymmenittäin useiden päivien ajaksi, jolloin monet menettivät vapautensa lisäksi myös työaikaa. Samana päivänä kun poliisin tehokampanja alkoi, keskusrikospoliisi julkaisi tiedotteen romaneihin liittyvästä ihmiskauppaepäilystä.”

”Kyseessä on etniseen ryhmään kohdistuva ajojahti. Jo siksi, että kaikkien potentiaalisten EU-alueelta tulevien turistien kohdalla ei ole käynnissä vastaavaa tehokampanjaa, on ilmeistä, että kyseessä on etninen syrjintä”, kiteyttää Katja Tuominen.

Helsingissä romaneja otetaan kiinni, jos kerjääminen koetaan ”häiritseväksi”. Sisäasiainministeriön työryhmä määritteli vuoden 2008 raportissaan kukkien ja muiden hyödykkeiden myynnin sekä katusoittamisen aggressiiviseksi ja kannusti viranomaisia suhtautumaan epäilevästi tämänkaltaiseen kerjäämiseen. Kerjääminen on sallittua, kunhan se tapahtuu hiljaa ja paikallaan.

Lisäksi lasten ja vanhusten osallistuminen kerjäämiseen antaa viranomaisille syyn väliintuloon. Poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat toimineet yhteistyössä ja antaneet tarvittaessa virka-apua toisilleen.

Nyt sosiaaliviranomaiset nähtävästi toteuttavat ne toimet, joihin poliisilla ei ole valtuuksia – lastensuojelun nimissä.

Poliisin lisäksi myös vartijat usein puuttuvat romanien rahan ansaitsemiseen.

”Olin pyytämässä rahaa rautatieaseman edustalla, kun vartija tuli ja vei minut koppiinsa viideksi tunniksi. Tätä tapahtuu koko ajan”, Printisor ”Prince” Buse kertoo ilmeettömänä kuin mistä tahansa normaalista asiasta. Rautatieaseman vartioinnista vastaa Otso Palvelu Oy.

Romanikerjäläiset eivät saa Suomen valtiolta avustuksia, vaan elättävät itsensä enimmäkseen kerjäämällä ja pulloja keräämällä. Romanit eivät voi hakea toimeentulotukea, sillä apuun tukeutuminen toimii käännytysperusteena.

Sisäasiainministeriön työryhmän mukaan se, että romanit eivät edes yritä hakea tukia, viittaa ”jonkin asteiseen organisoituun tai järjestettyyn toimintaan”: raportin mukaan romanit eivät voisi muuten niin hyvin tuntea EU:n liikkuvuussääntöjä tai sosiaaliturvan ja maastapoistamisen yhteyttä.

Romaniassa Princellä on takanaan neljä vuotta peruskoulua. Hänen kokemustensa mukaan jatkuva rasistinen nimittely hylkii romanilapsia pois koulunpenkiltä. Princen vaimo Oprea Florica ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa kirjoittaa.

Open Society Instituten EUMAP-ohjelman, joka valvoo ihmisoikeuksien toteutumista EU:ssa, raportin mukaan 15 prosenttia Romanian romanilapsista ei aloita koulunkäyntiä. Koulunsa aloittaneiden romanilasten keskeyttämisprosentti on 4-6 kertaa suurempi kuin valtaväestön lapsilla. Amnestyn mukaan Tsekeissä ja Slovakiassa romanilapsia on laitettu vammaisille tarkoitettuihin erikoiskouluihin.

Euroopan Neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) mukaan noin 45,6 prosentilla Romanian romaneista ei ole syntymätodistusta, sillä hankkimisen kerrotaan olevan kallista. Todistusta ei saa, jos ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Henkilötodistus puuttuu neljäsosalta. Ilman henkilöllisyystodistusta ihmiset eivät pääse koulutukseen, terveyspalveluihin, asuntoihin eivätkä osallisiksi sosiaaliturvaan. He myös syrjäytyvät työnhausta.

Usein Romaniassa ja muissakin Balkanin ja Euroopan unionin maissa romanit keräävät ja lajittelevat roskia: töissä, jotka eivät muille kelpaa. Moni viljelee maapalstaa. Riittämättömät tulot johtavat usein lainan ottamiseen, ja moni romani elääkin syvässä velkakierteessä. Pahimmillaan rahat on lainattu rikollisilta ja kotimaahan paluuseen saattaa liittyä vakavia uhkia.

Satama tarjoaa romaneille internetyhteyden, jota käytetään etenkin työn etsintään ja yhteydenpitoon sukulaisten kanssa.

EU on käyttänyt paljon rahaa Romanian aseman parantamiseen näiden kotiseuduilla, mutta ratkaisuja ei ole löytynyt, tutkija Miika Tervonen totesi Yleisradion haastattelussa elokuussa.

”Ilmeisesti suuri osa rahasta, mitä on työnnetty erilaisiin projekteihin on päätynyt korruptiona poliitikkojen taskuihin ja luonut paikallisesti epätasa-arvoa ja käsityksen siitä, että romanit ovat ikään kuin valtion tai EU:n elättämiä yhteisöjä.”

Tervonen kokee tärkeäksi sen, että lyhytnäköisestä avusta pitäisi siirtyä tapaan, jolloin romaneja kohdeltaisiin oman maan ja EU:n kansalaisina. Kyseessä ei ole pelkästään Itä-Eurooppa.

Yleisin reaktio Länsi-Euroopan maissa on Tervosen mukaan ollut kysymys, miten romaneista pääsee eroon – kuten myös Suomessa. Keinot maastalähdön vauhdittamiseksi ovat vaihdelleet maasta toiseen.

Ranska maksaa uuden ulkomaalaislain mahdollistaman ohjelman mukaisesti Romaniaan palautettaville lentolipun lisäksi aikuisille 300 euroa ja lapsille 100 euroa humanitaarisena apuna.

Italiassa romaneilta on kerätty sormenjälkiä. EU parlamentti totesi Italian toiminnan olevan etniseen taustaan perustuvaa syrjintää. Roomassa hökkelikyliä on tyhjennetty puskutraktoreilla operaatioissa, joissa on kuollut useita Romanian kansalaisia, myös lapsia.

Itävallan Wienissä alaikäisen lapsen osallistumisesta kerjäämiseen voi seurata 700 euron sakot.

Euroopan maista rasistisin on todennäköisimmin Unkari, jossa on viime vuosien aikana murhattu jo kymmeniä romaneja, usein kotiovensa tai kotipiirinsä edustalla. Lisäksi useita romanien koteja on poltettu.

”Poliisin mukaan murhat ovat liian hyvin tehtyjä, eli tässä epäillään kytköksiä armeijaan ja poliisiin saakka”, Miika Tervonen kertoo. ”Tilanne on vakava, kun maassa on hyvin vahva äärioikeisto, joka sai 15 prosenttia äänistä EU-vaaleissa nimenomaan romanivastaisuudella.”

Erityisen tuttu Hernesaaren hätämajoituksen romaneille on Espanjan tilanne. Siellä siirtolaiset ovat menettäneet työpaikkoja, kun talouskriisin myötä espanjalaisille itselleen on alkanut kelvata huonommillakin työehdoilla täytetyt työpaikat. Erityisesti Etelä-Espanjan viljelmille on virrannut syntyperäisiä espanjalaisia töihin, jotka ennen elättivät eritoten länsiafrikkalaisia ja itäeurooppalaisia siirtolaisia.

Princen serkku lähti marraskuussa 2009 miehensä kanssa Espanjaan klementiiniviljelmille töihin, mutta hänen kanssaan ei tehty työsopimusta ja serkku menetti tehdyn työn palkan. Nyt hän myy kukkia eikä enää suostu palaamaan klementiiniviljelmille ilman työsopimusta.

Kuvateksti: Vasile Dafina hävitti loppusyksystä henkilökorttinsa ja etsi sitä hädissään ympäri karavaania ja sosiaalikeskus Sataman pihaa.
Hätämajoituksessa asuva kahden lapsen äiti Vasile Dafina kertoo hänkin työskennelleensä Valencian appelsiini- ja mandariiniviljelmillä ilman sopimusta. Hän sai kyllä palkan, mutta työsuhde yhtäkkiä loppui, kun taloustilanne alkoi synketä.

”Haluan tehdä töitä, mutta en osaa suomea”, Dafina kertoo. ”Kuljemme maasta maahan etsien parempia mahdollisuuksia lapsillemme.”

Perheellinen Printisor Buse on viettänyt talven Hernesaaren hätämajoituksessa. Huostaanottouhkaukset ovat kuitenkin olleet liikaa. Prince, Oprea Florica ja tyttäret Amalia ja Carina ovat poistumassa Suomesta näinä päivinä.

Sataman seitsemän asukasta, Elvis perheineen, puolestaan jäävät. Heillä ei ole lapsia, joilla kiristää.

Moni suomalainen väittää tietävänsä, että romanit ovat itse valinneet jatkuvan kulkemisen. Prince Buse on pian taas tien päällä, mutta jatkaa haaveilua tavallisesta vuokra-asunnosta ja pitkästä työsopimuksesta.

”Sitten ei tarvitsisi aina matkustaa ja etsiä.”

Printisor ”Prince” Buse haaveili vielä vähän aikaa sitten vuokra-asunnosta ja vakituisesta työstä Suomessa. Hätämajoituksen lopun lähetessä päätös lähdöstä kuitenkin vahvistui. Pieni Carina syntyi Suomessa, mutta ei tule varttumaan täällä.

Julkaistu Voimassa 28.1.2010.

Virkamiesvalta jatkuu Helsingin romanipolitiikassa

Lokakuussa, säiden kylmetessä, Helsingin kaupunki tyhjensi romanileirin. Se oli virkamiespäätös: kukaan ei ollut siitä virallisesti vastuussa. Kaupungin selitys ei tyydyttänyt 21 kaupunginvaltuutettua. Keskiviikkona kunnon selityksen metsästys kaatui. Mitä poliitikot ajattelevat romaneista?

Irina Sandu kerjäsi syksyllä Helsingissä. Sandun perhe on Romaniassa. Aviomies on sairas ja tarvitsisi selkäleikkauksen, mutta operaatio on kallis. Lisäksi Irinalla on kolme pientä lasta, joiden koulutukseen hän myös yrittää säästää rahaa.

Helsingin Diakonissalaitoksen ja sosiaaliviraston järjestämän romaniperheiden hätämajoituksen toimiston seinällä roikkuu asiapaperi, jonka on allekirjoittanut sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä.

Tammikuun 14. päivä annettiin päätös Hernesaaren hätämajoituksen lakkaamisesta. Samalla todettiin karavaaniasumisen olevan lapsiperheille sopimatonta sekä sosiaalikeskus Sataman pihalla että Rastilan leirintäalueella.

”Romaniperheet elävät siinä käsityksessä, että jos romanit eivät poistu maasta tammikuun loppuun mennessä heidän lapsensa huostaan otetaan”, kaupunginvaltuutettu Emma Kari (vihr.) täsmensi keskiviikkoisessa puheenvuorossaan.

”Emme ole luomassa pysyvää asumismuotoa vaan tarjoamme väliaikaista hätämajoitusta”, painotti kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.). ”Keskeistä on mahdollisuus palata kotiin.”

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) syytti kaupungin tekevän olot romaneille mahdollisimman vaikeiksi, jotta heidät saataisiin palaamaan kotimaihinsa.

Pariskunta syö viimeisen ateriansa ennen lähtöä takaisin Espanjan klementiiniviljelmille. Heillä on oleskelulupa Espanjaan, mutta he toivoivat löytävänsä parempaa työtä Suomesta. Eivät löytäneet.

Kaupungin harjoittama etninen syrjintäpolitiikka sai vihdoin huomiota kaupunginvaltuuston istunnossa keskiviikkona.

Kimmo Helistö yhdessä 20 muun eri puolueita edustavan valtuutetun kanssa teki välikysymyksen kaupungin toimista Itä-Euroopan romaneja kohtaan pian kaupungin lokakuisen operaation jälkeen, kun Kalasataman hökkelimajat purettiin ja asukkaat häädettiin.

Kaupunginhallituksen vastauksessa lueteltiin lähinnä mitä kaupunki on jo romanien hyväksi tehnyt. Välikysymyksen tehnyt ryhmä yritti käynnistää romanipolitiikasta poliittisen prosessin, jossa päätöksiä tehtäisiin valtuustossa ja hallitustasolla.

Romanikerjäläiset olivat nyt ensimmäistä kertaa valtuuston aiheena. Keskiviikkona valtuutetut olivat tekemässä päätöstä hallituksen vastauksen hyväksymisestä, hylkäämisestä tai väliaikaisen toimikunnan perustamisesta.

Syksyllä romanit rakensivat majoja talven kylmyyttä vastaan. Kuvataideakatemian opiskelijoiden projektissa sosiaalikeskus Sataman pihalle rakennettiin pieni mökki, jossa oli pyörät ja kaksi seinää. Romanit ottivat mökin oitis itselleen ja muurasivat seinät umpeen. Syksyllä talossa asui perhe syksyllä.

Helistön ryhmällä oli viisi vaatimusta. He halusivat asian palaavan valmisteluun seuraavat asiat huomioiden.

– Helsingin kaupunki huomioi Itä-Euroopan romanivähemmistön syrjityn aseman ja pidättäytyy toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on painostaa näitä ihmisiä maasta poistumiseen.

– Päätökset tilapäisten asumusten purkamisesta tehdään kaupunginhallituksessa.

– Pyritään järjestämään mahdollisuus välttämättömiin terveyspalveluihin sekä pääsy saniteetti- ja hygieniatiloihin.

– Erityisen haavoittuville ryhmille kuten lapsiperheille ja vanhuksille järjestetään hätämajoitusta.

– Selvitetään, miten Helsingin kaupunki voi edistää Euroopan romanivähemmistön perusoikeuksien toteutumista.

Ennen välikysymyksen käsittelyn alkamista valtuuston käytävät kävivät kuumana.

Sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä ja Sosiaalidemokraattien Jukka Järvinen puhuivat kilpaa yhteen ääneen samasta asiasta. ”Sosiaalivirasto on tehnyt älyttömän hyvää työtä”, Järvinen hehkuttaa. Räihä jatkaa, ”Helsingin kaupunki on kohdellut romaneja inhimillisesti, EU:n kansalaisina. Romanit voivat itse ottaa vastuun itsestään.”

Toinen demari hyppää mukaan keskusteluun, ”eikä romanit hyväksy EU:n direktiivejäkään”, intoutuu Tuomo Valokainen. Muistutus, etteivät kaikki romanit välttämättä osaa edes lukea, saa demarivaltuutetut hetkeksi nyökkäämään.

Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Sirkku Ingervo (vihr.) allekirjoittaa kaikki vihreiden kohdat palautusesityksessä ja on iloinen, että asia on valtuuston välikysymyksenä.

Lokakuussa Helsingin kaupunki hääti Kalasataman seudun romanit tavaroineen metrosillan alle ja hajotti kylmän varalle rakennetut suojat laittomina asumuksina. Poliisi valvoi pakkomuuttoa.

Välikysymyksen jättänyt Kimmo Helistö (vihr.) kiistelee kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan Laura Rädyn kanssa kiihkeästi. Kimmo paukuttaa käsiä yhteen ja korottaa ääntään. ”Kaupunki tekee kaikkensa, että romanit painuisivat helvettiin. Tarkoitus…” Räty sieppaa lauseen, ”että ne lähtevät takaisin kotimaahan.”

Kimmo Helistö tarkentaa, että välikysymyksen takana on 21 valtuutettua. ”Minua on syytetty asian tuomisesta valtuustoon, että olen tehnyt väärin nostamalla romaniaiheen hallinnolliseksi välikysymyksen kautta”, Kimmo Helistö tilittää.

”Järkytyin, ettei kukaan virkamiehistä ottanut vastuuta lokakuisen romanileirin hävityksessä, kun ihmisiä häädettiin sillan alle. Myöhemmin kaupunginjohtaja Pajunen ei osannut vastata, kuka antoi käskyn leirin tuhoamiseen.”

”Outi Alanko on tehnyt aloitteen hätämajoituksen järjestämisestä ja asia tulee käsittelyyn luultavasti kesällä. Ehkä siihen mennessä on jo joitain romaneja kuollut ja valtuutetut huonossa omassatunnossaan joutuvat puuttumaan asiaan. Olen kohdannut hirveästi ennakkoluuloja keskustellessani valtuutettujen kanssa. Usein vedotaan romanien yhteydessä rikollisuuteen ja ettei kerjääminen ole sopiva tapa ansaita rahaa. On se kuitenkin parempi kuin varastaminen. Esimerkiksi Oslossa kiellettiin kerjääminen minkä jälkeen näpistykset sitten kasvoivat.”

Ja kerjäämisen kieltämistä vaativat myös kokoomusvaltuutetut yksi toisensa jälkeen puheenvuoroissaan jatkuvan kotiinpaluun painottamisen ohella. Pelko satojen romanien vyörystä pelottaa kokoomusta, sekä myös perussuomalaisia ja monia muitakin.

Sosiaalidemokraatit pysyivät salikeskustelussa hiljaa, vaikka käytävällä monet kävivätkin kuumana romanivastaisuudessaan. Samoin myös keskusta jätti puheenvuorot vähälle. Lopulta useiden kehotusten jälkeen sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtaja käytti puheenvuoronsa vihreiden syyttämiseen: demarit on hänen mukaansa jätetty tiedottamisessa pimentoon.

Äänestystulos oli välikysymyksen hallituksen käsittelyyn palauttamista vastaan. 55 äänesti vastaan (kokoomus, keskusta, sosiaalidemokraatit, perussuomalaiset), 27 vaati palauttamista(lähinnä vihreät, vasemmistoliitto). Tyhjää äänesti 7 ja poissa oli yksi.

Monien puolueiden puhumattomuudesta voi vetää johtopäätöksen pelosta profiloitua maahanmuuttokysymyksiin.

Virkamiespolitiikka jatkuu, päätökset tulevista romanien häädöistä, hätämajoituksesta ja romanien kohtelusta yleensä tehdään jatkossakin virkamiespimennossa, josta ei välttämättä edes saada henkilöitä vastuuseen.

Aikooko Helsingin kaupunki siis heittää vastasyntyneen vauvan ja kymmeniä muita alaikäisiä lapsia sekä vanhuksia pakkaseen?

Ei, jos on kaupunginjohtaja Jussi Pajusta uskominen. ”Emme ole ajamassa lapsiperheitä pakkaseen. Kaupungilla on valmius jatkaa hätämajoitusta”, kaupunginjohtaja lupaili kommenttipuheenvuorossaan.

Helsingin kaupungin harjoittama ihmishengillä leikkivä jännitysnäytelmä jatkuu. Kuoleeko romaneja helmikuussa pakkaseen? Otetaanko lapsia huostaan? Johtaako kaupungin kokoomusjohtoinen etninen ajojahti romanien täydelliseen häätöön?

Julkaistu Voimassa 21.1.2010.

Lue myös Kukka Rannan artikkeli Häätö uhkaa taas Helsingin romaneja, sekä katso kuvareportaasi Mustalaisleiri muuttaa sillan alle.

Häätö uhkaa taas Helsingin romaneja

Helsinkiläiset kaupunginvaltuutetut vaativat selvitystä romanileirin lokakuisesta tuhoamisesta. Kukka Ranta selvitti, mitä Helsingissä asuville romaneille nyt kuuluu. Moni jatkaa vaunuelämää. Hätämajoitukseen päässeet lapsiperheet odottavat häätöä. Armonaikaa on alle kaksi viikkoa ja pakkanen kiristyy taas.

Printisor ”Prince” Buse leikkii Karina-tyttärensä kanssa romanien hätämajoituksessa Hernesaaressa. Helsingin kaupunkin ja Diakonissalaitoksen lapsiperheille järjestämä, Romanian suurlähetystön maksama majoitus on määrä lopettaa tammikuun lopussa.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee keskiviikkona 18 valtuutetun välikysymystä, joka vaatii selvitystä kaupungin toimista Kalasataman romanileirin lokakuisen häädön yhteydessä.

Valtuutettujen ryhmä pitää erityisen moraalittomana, että mm. vanhusten, lasten ja vammaisten majoittamisesta ei lokakuisessa häädössä huolehdittu lainkaan.

Uudenvuodenpäivänä häätö valittiin Ylen iltauutisissa yhdeksi vuoden tärkeimmistä uutistapahtumista. Jouluna Helsingin Diakonissalaitos pelasti romanit sijoittamalla heidät hätämajoitukseen, jutussa todettiin.

Mutta pelastiko Hernesaaren hätämajoitus häädetyt romanit? Kaikki romanit eivät kuitenkaan lopulta päässeet sisään. Tammikuun lopussa viimeisiäkin odottaa uusi häätö – ja sen myötä uhka lasten pakkohuostaanotosta.

Hernesaaren hätämajoitustilan sisäänkäynnistä kulkevat myös Helsingin kaupungin huumekatkaisuyksikön asiakkaat. Aulatilassa Printisor ”Prince” Buse kaitsee muiden romanimiesten kanssa lapsia ja laittaa ruokaa avokeittiössä. Naiset ovat kerjäämässä, sillä heille heruu helpommin huomiota.

Helsingin sosiaaliviraston ja Diakonissalaitoksen järjestämään hätämajoitukseen, jonka kulut laskutetaan suoraan Romanian suurlähetystöön, otettiin sisään Sosiaalikeskus Sataman pihalla ja Rastilan leirintäalueella yöpyneet lapsiperheet. Muutaman viikon jälkeen myös lapsettomia romaniaikuisia siirtyi sisään joulun ajaksi.

Vuodenvaihteessa vain perheelliset romanit saivat jäädä sisätiloihin ja lapsettomat palasivat takaisin Sataman pihalle.

Sosiaaliviranomaiset varoittavat, että Satamaan muutto voisi tietää lapsiperheille pakkohuostaanottoa.

Kysymykset hätämajoituksen jatkumisesta aiheuttavat huolestuneita olankohautuksia. Alunperin hätämajoituksen piti päättyä jo 10.1.2010., mutta perheellisille romaneille annettiin armonaikaa tammikuun loppuun asti.

Jatkuva epävarmuus ja tulevaisuuden muuttuminen tuntuvat varjostavan hätämajoituksen ilmapiiriä. Sosiaalivirastosta on annettu ohjeet, että romaniperheet voivat hätämajoituksen päättyessä majoittua Rastilan leirintäalueelle.

”Kuukausivuokra on 320 euroa perhekuntaa kohden. Joutuisimme veljeni kanssa maksamaan 640 euroa kuukaudessa, eikä meillä ole siihen varaa”, Prince kertoo.

Vaihtoehdoksi jää palaaminen Sosiaalikeskus Sataman pihalle. Sosiaalivirasto on kuitenkin uhannut huostaanottaa romaniperheiden lapset, jos he vielä palaavat Satamaan. Ainut asia, jota sosiaalivirasto yhä uudelleen romaneille tarjoaa, on paluulippu kotimaahan.

Huostaanottouhkaukset eivät ole tyhjiä. Pakkohuostaanotot tai niillä uhkailu ovat jo muutamissa tapauksissa saavuttanut ilmeisen tavoitteensa: huostaanottoa pelkäävät perheet ovat poistuneet Suomesta.

Prince perheineen on etsinyt edullista vuokra-asuntoa kylmiksi talvikuukausiksi. Helsingin ja lähikuntien asunnot ovat kuitenkin kalliita myös romaneja paremmin toimeentuleville suomalaisille. Vuokraaminen estyy yleensä rasismin vuoksi: romaniperhe ei ole toivottu vuokralainen. Karavaaniin päädytään asumaan vaihtoehtojen puutteessa.

Tammikuun lopussa päättyy Hernesaaren hätämajoituksessa asuvien lapsiperheiden armonaika. Tämän jälkeen nähdään, jatkaako kaupunki etnistä ahdistelua ja keksitäänkö romanien karkoituksille perusteita.

Sunnuntai on vapaapäivä ja ruoka ostetaan itse. Princen vaimo Oprea Florica kokkaa Hernesaaressa.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee Kimmo Helistön (vihr) ja 17 muun valtuutetun välikysymystä keskiviikkona 20.1.

Helsingin romanisiirtolaisten tilannetta käsitellään laajemmin Fifissä ensi viikolla sekä kuunvaihteessa ilmestyvässä Voimassa. Katso myös Kukka Rannan lokakuinen kuvareportaasi Mustalaisleiri muuttaa sillan alle.

Julkaistu Voimassa 20.1.2010.

Ilmastonmuutos vie ainoan elinkeinon

Kehitysmaat kohtaavat suuria ongelmia ilmastonmuutoksen pyörteissä. Äärimmäinen kuivuus ja vesipula sekä yhä rajummat taifuunit ja tulvat vaarantavat maanviljelyksen. Mosambikin kylissä kehitetään uusia vaihtoehtoja toimeentulon turvaksi.

Catine on syrjäinen, noin sadan perheen kyläyhteisö eteläisen Mosambikin Gazan maakunnan pohjoisosassa. Alueelle ajaa autolla pääkaupungista Maputosta kahdessa päivässä pitkin monttuisia hiekkateitä. Maa on hyvin kuivaa hiekkaperäistä pusikkosavannia; matalia puita kasvaa harvakseltaan.

”Viljelemme papua, pähkinää, seesamia, maissia, sekä (paikallista) mexoeira-kasvia”, kertoo noin 50-vuotias Laura Eliasse Mulage hiekkamaalla istuvan naislauman keskeltä. Mama Lauran luettelemasta viidestä lajikkeesta kolme kärsii parhaillaan kuivuudesta; vain kahta pystyy viljelemään varmuudella. Kyläläisten mukaan kuivuutta on jatkunut yhtä mittaa vuoden 2000 tulvista saakka. Naiset muistelevat, kuinka tulvan aikana viljeltiin enemmän ja ruokaa riitti paremmin. Yhä pidemmältä tuntuvien kuivien jaksojen aikana Catinen kylässä kärsitään pahenevasta nälästä ja epävarmuudesta.

”Tämä on ensimmäinen kerta kun puhumme muuttuvasta ilmastosta ulkopuolisen kanssa”, jatkaa Mama Laura Eliasse Mulage shangaanan kielellä. ”Aikaisemmin olemme vain ihmetelleet keskenämme kuinka ilmasto ja maa sen mukana muuttuvat, nyt saimme enemmän selitystä miksi.”


Kun kyläläiset kuulevat mitä ilmastonmuutos tulee merkitsemään, Catinen kylän aukio täyttyy kauhistuneista huudoista. ”Suuri ongelmamme on kuivuus, täällä sataa hyvin harvoin”, naiset toteavat yksi toisensa jälkeen. Mosambikissa kuivien kausien pituus on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja sateiden tulo on viivästynyt pahimmillaan kuukausilla.

Hankkeessa kehitetään uusia elinkeinoja

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) toteuttaa alueellista ilmastonmuutoksen ohjelmaa Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa Suomen valtion rahoittamana. Valituissa kylissä kerätään tietoa ilmastonmuutoksen ja paikalliselinkeinojen välisestä yhteydestä.

”Tavoitteena on kehittää uusia toimeentulon muotoja, kun lähitulevaisuudessa maatalouden tuotantokyky heikkenee jyrkästi”, selostaa Mosambikin ilmastonmuutosohjelman projektikoordinaattori Roberto Zolho Catine-kylän hiekka-aukiolla. ”Valitsimme hankettamme varten kolme erityyppisille sääilmiöille altista kylää Gazan alueelta. Catine on erityisen altis kuivuudelle, kaksi muuta kyläyhteisöä puolestaan taifuuneille ja toinen tulville suuren joen varrella.”

Ensin tietoa kerätään viime vuosikymmenien aikana tapahtuneista muutoksista kylien mies- ja naisjäseniltä. Naiset täytyy käsitellä omana ryhmänään, sillä eristäytyneen kylän hierarkisessa järjestelmässä naiset eivät juurikaan puhu miesten seurassa. Tämän jälkeen kyläläiset kootaan jälleen yhteen, naiset lapsineen istuutuvat maahan ja miehet arvovaltaisesti penkeille tiukan sukupuolijaon mukaisesti. Kyläaukion suurimman puun tarjoaman varjon alla kehitellään ideoita vaihtoehtoisista toimeentulon muodoista.

Mies loikkaa ihmisryhmän keskelle ja iskee maahan puun oksista sidotun katiskan esitellen näin kalastustaitojaan. Naurun vaiettua kylän naiset nousevat ja katoavat äänettömästi pusikoiden takaisiin kotimajoihinsa. Hetken kuluttua naiset palaavat juoksujalkaa takaisin puun alle kasaten myyntiin sopivia värikkäitä koripunos-käsitöitä. Kyläyhteisön alueella kasvaa myös chiliä, josta ryhmä naisia haluaisi alkaa tuottaa Mosambikissa joka ruoan höysteenä rakastettua piripiri-chilikastiketta. Miehet puolestaan kaipaavat työkaluja käyttöönsä, jotta voisivat alkaa tuottaa erilaisia puuesineitä myyntiä varten ja saada näin kylälle tuottoa ruoan ostoa varten.

Roberto Zolho kirjoittaa kaiken muistiin ja nimeää vastuuhenkilöitä toimintaryhmille. Seuraavaksi tarkastellaan kunkin mahdollisuuden sopeutumiskykyä ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä, sekä suunnitellaan kestävän kehityksen mukaista käyttöä.

”Vaarana on, että esimerkiksi kyläläisten oppiessa hyödyntämään metsävaroja, metsät kolutaan tyhjiksi ilman kestävää käyttöä, sillä monesti äärimmäisessä köyhyydessä eläville tärkeintä on mitä juuri nyt voi tehdä toimeentulon parantamiseksi. Tulevaisuus tai ympäristönsuojelu ovat usein liian etäisiä kysymyksiä murehdittavaksi”, Zolho pohtii huolestuneena.

Valtiolta ei riitä rahaa syrjäkyliin

Samaan aikaan kun maatalouden tuotanto heikkenee, kasvava väestö vaatii entistä enemmän ravintoa. Kun raaka-aineet ehtyvät, jäljelle jääneitä resursseja saatetaan hyödyntää liikaa, kun kyläläisillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Paikallistasolla tärkeintä Roberto Zolhon mielestä on keksiä miten kyläläiset tulevat selviämään, kun ainut elinkeino ehtyy. Haasteet ovat kuitenkin suurempia kuin pelkkien uusien elinkeinojen elvyttäminen.

Maataloustuotteille ei usein ole varastointimahdollisuuksia, joten satojen valmistuttua tuotteet täytyy käyttää ja myydä heti. Sadonkorjuun aikana maaseutujen markkinat täyttyvät nopeasti samoista tuotteista; ylitarjonta painaa hinnat alas eivätkä tuotot ole riittäviä. Puu- ja korituotteet tarjoaisivat uutta kestävyyttä ja vakaampia tulomahdollisuuksia kyläläisille. Suurin ongelma kautta Mosambikin näyttää olevan markkinoille pääsy ja kuljetusvälineiden puute, kuten myös hyvin eristäytyneessä Catinen kylässä. Roberto Zolhon mielestä kyse on paljolti myös korruptiosta. Hallituksen tulisi parantaa infrastruktuuria ja edistää liikennettä tehokkaammin, mutta valtion varat eivät ulotu maaseutujen syrjäkyliin, Zolho huokaa turhautuneena. Lisäksi entistä ankarammat sääolot vaikeuttavat maan olemassa olevien tieverkostojen kunnossapitoa.

Roberto Zolhon mukaan IUCN:n ilmastonmuutosohjelman tavoitteena on, etteivät ihmiset jäisi riippuvaiseksi ulkopuolisesta tahosta, vaan kyläläisten toiminta jatkuisi itsenäisenä hankkeen päättymisen jälkeen. Tarkoituksena on luoda vaihtoehtoja; kasvattaa maaseudun kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja edistää kehitystä vaikeissa olosuhteissa.


Ilmastonmuutos uhkaa köyhimpien elämää

Maapallon lämpeneminen voimistaa sääilmiöitä ja kovimmat muutokset koskevat köyhiä maita, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Afrikka on yksi herkimmistä maanosista ilmastonmuutokselle. Suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan maista on riippuvaisia maataloustuotannosta, joka saattaa vuoteen 2020 mennessä vähentyä jopa puoleen sateiden vähentyessä ja veden haihtuessa maaperästä ja vesistöistä.

Mosambik on yksi Afrikan alttiimmista maista tulevaisuuden kriiseille, sillä maa kuuluu Afrikan köyhimpiin. Yli 80 prosenttia 20-miljoonaisesta väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Teknologinen kapasiteetti on hyvin alhainen, ja maanviljelijöistä alle prosentti toimii kaupallisesti. Suurin osa on pienviljelijöitä, ja sadot tuotetaan perinteisellä kuokalla ilman ravinteita.

Mosambikissa äärimmäiset sääilmiöt ovat jo havaittavissa. Kuivuus kiihdyttää metsäpaloja, mikä on jo nyt hallitsematon ongelma koko maassa. Kovat rankkasateet nostattavat tulvia, samalla kun nälänhätä, puhtaan veden puute ja malarian riski kasvavat entisestään. Rannikkoalueet kärsivät eroosiosta sekä kasvi- ja korallilajien tuhosta, mikä puolestaan muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Lämpenevä merivesi työntää yhä useammin maalle taifuuneja, jotka tuhoavat satoja ja asumuksia. Taifuunien määrä on kolminkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Julkaistu Julkaistu Ulkoministeriön kehitysviestinnän uutisissa 23.2.2010 
& SYL:n Auringossa 2010 -sähköisessä kehitysyhteistyölehdessä.

Hopenhagen, Jokenhagen, Flopenhagen

Voima 18.12.2009
Teksti: Mikael Brunila & Kukka Ranta |  kuvat: Kukka Ranta

Kööpenhaminan ilmastokokous keräsi kymmeniätuhansia ihmisiä mielenosoituksiin, joihin virkavalta vastasi rajummin kuin Pohjoismaissa ollaan vuosikymmeniin nähty. Ilmastoliike sai karusti kokea, ettei se välttämättä voi toistaa globalisaatioliikkeen voittoja liimaamalla uusia etikettejä vanhan aktivismin pintaan. Kööpenhaminan jälkeisessä elämässä tarvitaan uudelleenarviointia. Todistimmeko vain poliisin onnistumista vai myös omaa epäonnistumistamme?

Loucas das Pedras Lilás feministinen teatteriryhmä osallistui keskiviikkona väkivallattomaan Reclaim Power -mielenosoitukseen eturivissä.
Kööpenhamina täyttyi kymmenistä tuhansista mielenosoituksiin saapuneista matkailijoista, joita majoitettiin tuhansien ihmisten yhteismajoituksissa ympäri kaupunkia.
Yhdysvallat lupaili osallistua kehitysmaille järjestettävään 100 miljardin dollarin apupakettiin – jos kehitysmaat suostuvat ilmastodiiliin. “Onko kyseessä globaalin mittakaavan mukainen ilmastorakennesopeutusohjelma, asetelma joka jälleen pönkittää rikkaiden maiden määräysvaltaa kehitysmaihin nähden”, Naomi Klein kysyi.
Kööpenhamina täyttyi myös poliiseista. Lauantain mielenosoituksessa lähes tuhannesta kiinniotetusta vain 13 ihmistä epäillään rikoksista, poliisi kertoi BBC:lle. Kiinniotetut viettivät yön Guantanamo Junioriksi nimitetyssä pidätyshallissa.
YK:n ilmastokokouksessa ilmastonmuutosta punnitaan markkinamahdollisuutena. Vuosittaisen päästökaupan arvo on 1,2 miljardia dollaria. Etelä-Afrikan arkkipiispa Desmond Tutu julisti, että “on parempi olla saavuttamatta sopimusta kuin tehdä huono sopimus. Tämä olisi katastrofi monille päättäjille, mutta sillä me kaikki muut välttäisimme todellisen katastrofin.”
Myös toimittajat saivat pippurikaasusta ja kyynelkaasusta pitkin viikkoa.
Loucas das Pedras Lilás -feministiteatteriryhmän valokuvaaja jäi puristuksiin väkijoukon ja poliisin väliin. Ympärillä viuhuivat pamput ja pippursumutteet.
Keskiviikkona pidätettiin 260 ihmistä 4000 hengen kokoisesta Reclaim Power -mielenilmauksesta. Bella Centerin sisällä nähtiin myös YK:n viralliseen kokoukseen pettyneiden kansalaisjärjestöjen mielenosoitus. Se aikoi liittyä Climate Justice Actionin protestiin, mutta poliisi esti sen.
Kööpenhamina täyttyi myös poliiseista. Lauantain mielenosoituksessa lähes tuhannesta kiinniotetusta vain 13 ihmistä epäillään rikoksista, poliisi kertoi BBC:lle. Kiinniotetut viettivät yön Guantanamo Junioriksi nimitetyssä pidätyshallissa.
Tiistaina poliisi pidätti Reclaim Power -mielenosoitusta järjestäneen Tadzio Müllerin syytettynä “väkivaltaisen mellakan” ja “virkavallan väkivaltaisen vastustamisen” valmistelusta. Müller toimi “väkivallattoman mutta tottelemattoman” mielenosoituksen puhehenkilönä. Mielenosoitus sujui ilman väkivaltaisia yhteenottoja. Tästä huolimatta poliisi pidätti myös muita Climate Justice Action -verkoston johtajina pitämiään henkilöitä sekä ennen mielenosoitusta että sen aikana. “Me työskentelemme kuitenkin horisontaalisesti, jos yksi viedään, toinen korvaa”, kertoo CJA -verkoston puhehenkilö Kamille Kosod Guardianin haastattelussa.
Katulääkintäjoukot partioivat jokaisen mielenosoituksen liepeillä. Sunnuntaina Hit the Production -kulkueessa poliisi otti kiinni useita lääkintähenkilöitä.
Poliisi sai kansainväliseltä medialta paljon kritiikkiä lauantain suurmielenosoituksen kiinniottokeinoistaan. 400 ihmistä istutettiin kylmällä maalla, osaa lähes neljä tuntia ennen pidätysbussiin vientiä. Sunnuntaina poliisi oli hankkinut makuualustoja kiinniotetuille.
Tanskan hallitus käytti Kööpenhaminan ilmastokokousta verukkeena poliisin valtuuksien pysyvään nostamiseen. Poliisi saa ottaa kiinni kenet tahansa ennaltaehkäisevästi 12 tunnin ajaksi. Minimituomio “poliisin työn häiritsemisestä levottomuuksien aikana” on 40 päivää vankilassa ja sakot samasta rikkeestä monikertaistuivat tuhansiin kruunuihin.

Kun pelkkä bio ei riitä

Voima 8.5.2011 | Teksti: Kukka Ranta

Suomalainen Neste Oil nousee maailmanluokan biopolttoainejätiksi. Riittääkö Kaakkois-Aasian palmuöljy miljoonien tonnien raaka-ainetarpeeseen? Siirtyykö tuotanto Afrikkaan jatrophan viljelyyn?

65b23-palmuc3b6ljyplantaasi_nesteoil_kuvagalleriaNeste Oilin kuvassa kaakkoisaasialainen palmuöljyplantaasi jatkuu silmänkantamattomiin. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
”Ruuantuotannon tulisi kaksinkertaistua 35 vuodessa väestöpaineen ja haitallisten sääilmiöiden kiihtyessä Afrikan alueella”, pohtii Excellent Hachileka, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Itä- ja Etelä-Afrikan ilmastonmuutoksen aluekoordinaattori.
Hachileka puhuu ilmastokoulutuksessa Mosambikissa, yhdessä Afrikan maatalousvaltaisimmista maista. Neljä viidestä mosambikilaisesta saa elantonsa maanviljelystä. Samalla maa on listattu Afrikan kolmanneksi herkimmäksi ilmastomuutoksen seurauksille. Sateet ovat paikoin jo kuukausia myöhässä.
Saharan eteläpuolisen Afrikan maataloustuotanto saattaa vähentyä puoleen vuoteen 2020 mennessä, kun sateet niukkenevat ja vedet haihtuvat maaperästä ja vesistöistä. Ruokaturva on vaarassa. Eikä ilmastonmuutos ole ainoa uhka, Hachileka muistuttaa: samaan aikaan viljelysmaita muutetaan polttoaineplantaaseiksi.
”Biopolttoaineiden tuotanto saattaa pahimmillaan romahduttaa Afrikan maataloustuotantoa jopa 75 prosenttia samaan aikaan pahenevan ilmastonmuutoksen kanssa. Mitä sitten syödään?”
6a3f6-excellenthachileka
Neste Oil on kehittänyt uusiutuvista raaka-aineista – kasviöljyistä ja eläinrasvoista – valmistettavan NExBTL-dieselin. Käyttö vähentää Neste Oilin mukaan merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös tavanomaisia pakokaasupäästöjä verrattuna hyvälaatuiseen fossiiliseen dieseliin.
Nykyiset ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet kuitenkin kilpailevat ruokatuotannon kanssa maankäytöstä. Elintarvikehintojen nousun lisäksi yksi keskeisin ongelma on sademetsien raivaus ja ilmastomuutosta voimistava metsäkato.
WWF:n mukaan lähes 90 prosenttia maapallon metsien heikkenemisestä tapahtuu kymmenessä trooppisessa valtiossa. Niistä tärkeimmät ovat Brasilia, Indonesia ja Malesia, jotka ovat maailman keskeisimmät biopolttoaineiden uusiutuvia raaka-aineita tuottavia valtioita. Kyse on uusien markkinoiden valtaamisesta vihreän bion nimissä.
Biopolttoaineiden raaka-ainehankinnan kultakuume kiihtyy, kun Aasian sademetsät hupenevat ja kiinnostus eteläisen Afrikan hyödyntämättömiin maihin kasvaa. Samaan aikaan ilmastonlämpenemisen seuraukset muuttavat ympäristöä ja ihmisten elinolosuhteita radikaalisti, ja juuri Afrikka on teknologisen kapasiteetin puutteen takia poikkeuksellisen herkkä ilmastonmuutoksen seurauksille. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) arvion mukaan yhden asteen nousu lämpötilassa altistaa 75-250 miljoonaa afrikkalaista veden puutteelle kymmenessä vuodessa.
Samalla kun maatalouden kapasiteetti vähenee ja vesivarat tyrehtyvät, Euroopan unionin ympäristöstrategia ohjaa valtioita panostamaan biopolttoaineiden lisäämiseen liikenteen polttoainekulutuksessa kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi Kioton sopimuksen mukaisesti. Biopolttoaineiden tulisi kattaa 5,75 prosenttia liikenteen käyttämistä fossiilisista polttoaineista vuoteen 2010 mennessä, 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunta äänesti syyskuussa 2008 tavoitteen maltillistamisen puolesta: sen mukaan välitavoitetta voitaisiin laskea 5 prosenttiin vuonna 2015. Suomen hallitus vastusti näitä muutoksia. Taustalla on energiakriisin tarpeisiin nouseva Suomen uusi vientitykki.
Suomen valtio omistaa Neste Oilin osakkeista 50,1 prosenttia, eikä Neste Oilista suotta povata uutta Nokiaa. Porvoon toisen laitoksen valmistuttua tänä kesänä Neste Oil kuuluu nyt palmuöljyn käyttäjien kärkiviisikkoon. Suomen valtio tukee biopolttoaineen tuotantoa verohelpotuksin EU-tavoitteiden mukaisesti.
c0878-nesteoil_kukkaranta
Neste Oilista tulee maailman suurin palmuöljypohjaisen biodieselin tuottaja todennäköisesti jo ensi vuonna kun Singaporen tehdas valmistuu. Vuonna 2011 valmistuu toinen vastaavankokoinen tuotantotehdas Rotterdamiin. Rahaa kahteen maailman suurimpaan biopolttoainelaitokseen palaa 1,22 miljardia euroa.
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja Simo Honkasen mukaan raaka-aineet tulevat koostumaan alkuvaiheessa ainakin palmuöljystä, eurooppalaisesta rypsistä ja eläinrasvasta, joka puolestaan tulee lähinnä lihatuotannosta teurastamoista ja maatiloilta.
”Palmuöljyn rinnalle kehitetään koko ajan uusia raaka-aineita, mutta tällä hetkellä palmuöljy on kaikkein suurin ja kaikkein tehokkaimmin tuotettu kasviöljy. Palmuöljyn viljelypinta-ala on noin 7 prosenttia, mutta se tuottaa noin 38 prosenttia koko kasviöljytuotannosta maailmassa. Pohjimmiltaanhan tässä raaka-ainekeskustelussa on kyse maankäytöstä. Pitäisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti sellaisiin raaka-aineisiin joiden tuotannossa maata käytetään mahdollisimman vähän”, Simo Honkanen kertoo Neste Oilin tiloissa Espoossa.
Kahdessakymmenessä vuodessa Indonesian palmuöljyplantaasien määrä on 22-kertaistunut ja koko maailmassa kolminkertaistunut. Neste Oil on vuodesta 2007 lähtien hakenut palmuöljyn raaka-aineensa Malesiasta.
Neste Oil on vakuuttanut käyttävänsä vain vanhoja plantaaseja Malesian puoleisella Borneon saarella. Greenpeacen mukaan kasvava kysyntä polttoaineen raaka-aineeksi lisää painetta raivata metsää öljypalmuplantaasien edestä ja tämä on lisännyt maan kysyntää myös Indonesian puolella.
”Indonesian sademetsäalueista on tähän mennessä raivattu 45 prosenttia. Suurin osa entisestä metsämaasta on kaadettu yleisimmin palmuöljy- ja sellutuotannon vuoksi. Jos palmuöljyn kysyntä jatkuu tätä menoa, ei Indonesiassa enää 10 vuoden jälkeen ole sademetsiä”, toteaa Greenpeacen palmuöljyvastaava Maija Suomela.
c9a61-expansion-indonesiaPalmuöljyn tuotanto Indonesiassa, miljoonaa hehtaaria. Vihreät palkit kuvaavat vuoden 2005 tuotantoa, punaiset vuoden 2020 ennustetta.
Indonesiassa ei ennen saanut perustaa plantaaseja turvesuoalueille, mutta vuoden 2009 alussa tehdyn lakimuutoksen myötä enimmäismäärässään 3 metrin paksuisia turvesoita saa nyt ottaa käyttöön. Lisäksi turvesoita kuivataan ja poltetaan plantaasikäyttöön laittomasti.
Indonesian laissa on kielletty tulen käyttö maanraivaamisessa, mutta RSPO-sertifiointijärjestelmässä tulen käyttöä kehotetaan välttämään, mikä puolestaan päästää kansainväliset yritykset vähemmällä vastuulla. RSPO (Round Table on Sustainable Palmoil) on palmuöljyteollisuuden ja sen käyttäjien luoma sertifiointijärjestelmä, jonka kriteerit ja säännöt teollisuus on itse luonut.
”Sademetsän mukana oranki on kuolemassa sukupuuttoon ja myös Sumatran tiikeri on hyvin pahassa jamassa”, Suomela luettelee. ”Ilmasto- ja ympäristöongelmien lisäksi ihmisoikeusongelmat lisääntyvät. Muun muassa indonesialainen Sawit Watch -järjestö on raportoinut lisääntyneistä konflikteista paikallisten yhteisöjen ja yritysten sekä virkavallan välillä. Paikallisten oikeus maahan usein sivuutetaan, kun yrityksille annetaan oikeudet perustaa plantaaseja.”
Samana vuonna kun Neste Oil alkoi tilata palmuöljyä Malesiasta, yrityksen toimittaja IOI Group kaksinkertaisti maahankintojaan Indonesian puolelle. Neste Oilin ja Unileverin palmuöljyn tarve on suurempi kuin mitä IOI pystyy omilla vanhoilla plantaaseilla toimittamaan.
Neste Oilin Simo Honkasen mukaan ”perussyy metsäkadolle on köyhyysongelma, eikä niinkään energiateollisuuden kysynnän kasvu. Jos köyhyysongelmaan ei saada ratkaisua, silloin ei myöskään ole ratkaisua maatalousmaan laajentumiseen. Indonesian valtion politiikkahan on se, että maataloustuotannon kasvattaminen on yksi keino, jolla he pyrkivät vaikuttamaan kasvavaan köyhyysongelmaan.”
”Metsäkadon vuoksi Indonesia on nyt kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen,” Suomela toteaa. Hakkuissa vapautuvat suuret hiilidioksidimäärät pahentavat ilmastonmuutosta; neljäsosa maailman kasvihuonekaasuista johtuu hiilinielujen eli kosteikkojen ja metsien kadosta.
Kasvava kiinnostus polttoaineiden raaka-aineisiin uhkaa myös Afrikan sademetsiä ja maataloutta. ”Mua hirvittää Afrikan tilanne, se on sitten seuraavana edessä”, Maija Suomela enteilee tulevaisuutta.
a3c44-palmoilproductionPalmuöljyn tuotanto koko maailmassa vuonna 2006, miljoonaa tonnia.
Monet etelän valtiot ovat kiinnostuneita kehittämään biopolttoaineiden raaka-ainetuotantoa alueillaan kaupankäynnin ja ulkomaisten investointien kasvu toiveenaan. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen uskoo, että esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Afrikassa biopolttoainetta voidaan tuottaa palmuöljystä ja pian myös jatrophasta kestävällä tavalla, kun viljelyyn käytetään joutomaata tai alueita, joista metsät on hakattu jo aikaisemmin.
Mosambik loi maaliskuussa 2009 eteläisen Afrikan maista ensimmäisenä biopolttoainestrategian, jolla raaka-ainetuotantoa pyritään ohjaamaan kestävän kehityksen mukaisesti. Kuitenkaan strategian valmistelu ei ollut avoin kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle ja strategia julkaistiin vasta kun se oli parlamentissa hyväksytty. Rahoitus hoitui Maailmanpankilta.
Afrikan alueella kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea jatropha-siemenen tuottamiseen, jonka kehutaan sopivan kasvatettavaksi ruokatuotantoon soveltumattomilla kuivilla alueilla. Myös Mosambikin biopolttoainestrategian viidestä valitusta biopolttoaineen raaka-aineesta jatrophaan kohdistuu suurimpia odotuksia.
Suomen ulkoasiainministeriö ei kehityspolitiikan osaston toimialapäällikön Pertti Anttisen mukaan tue palmuöljyn käyttöä kehitysyhteistyövaroin, koska palmuöljy ei täytä kestävän kehityksen kriteereitä, kerrottiin Vihreän Langan haastattelussa 21.9.2009. Sen sijaan jatrophan viljelyä ulkoasiainministeriö tukee parhaillaan koeluontoisesti.
Simo Honkanen kertoo Neste Oilin käyneen tutustumassa hankkeisiin Afrikan alueella, mutta Neste Oililla ”ei ole minkäänlaista päätöstä sinne siirtymisestä, koska hankkeet ovat kaikki alkuvaiheessa ja niistä on ehdottomasti tehtävä laajempi arvio ennen kuin hankkeita aletaan laajentaa.”
Vuonna 2008 Simo Honkanen kertoi Kepan haastattelussa, että ”tulokset jatrophan suhteen ovat lupaavia ja Neste Oil aikoo ottaa jatrophan heti käyttöön, kun riittäviä määriä on saatavilla.” Tuolloin Simo Honkanen arvioi tuotannon mahdollistuvan viimeistään vuonna 2010.
Nyt Honkanen hieman toppuuttelee naurahtaen, ”me olemme tutkineet teknisesti jatropha-öljyä, jonka laatu riippuu siitä missä kasvi on kasvatettu. Teknisesti jatropha-öljy toimii hyvin meidän prosessissa, mutta jatropha-kasvin suhteen on paljon kysymysmerkkejä.”
”Suurtuotantoiseen viljelyyn siirryttäessä joudutaan käyttämään enemmän maata ja sitten aletaan puhumaan koneellistamisesta ja suurtuotannon vaikutuksista; näiden vaikutukset ovat vielä kokonaan arvioimatta. Olemme nähneet muutamia hankkeita, jotka on aivan alkuvaiheissa, ja näiden hankkeiden suhteen on aika tärkeätä tehdä analyysi tuotannon kestävän kehityksen kriteerien täyttymisestä.”
Neste Oilin ympäristö- ja turvallisuusjohtaja ei aluksi muista missä päin Afrikkaa kokeiluja tehdään, mutta tarkentaa pian ”enkä minä varmaan voi oikein sanoakaan, ne ovat niin alustavia keskusteluja, joita me olemme käyneet.”
aebce-jatropha_nesteoil_kuvagalleriaJatropha-kasvin siemenistä tuotettava öljy on vakavastiotettava kilpailija palmuöljylle. (Kuva: Neste Oilin kuva-arkisto)
Jatropha viihtyy kuivilla alueilla hyvin, mutta joka tapauksessa se on paljon vähemmän tuottava kasvi kuin öljypalmu, eli saman raaka-ainemäärän tuottamiseen tarvitaan enemmän peltopinta-alaa. Yksi iso kysymys Afrikassa on Honkasen mukaan kuinka paljon jatrophan viljelyssä tarvitaan vettä.
Maan ystäviin kuuluvan mosambikilaisen Justiça Ambiental -järjestön Swazimaassa ja Mosambikissa tekemien tutkimusten mukaan jatrophan laaja-alainen viljely tarvitsee sekä rahaa vaativaa hyönteismyrkkyä että vettä, joka usein kilpailee kotitalouksien käyttövesien käytön kanssa. Jatropha tarvitsee paljon vettä etenkin alkuvaiheessa, jotta voidaan taata siemenien laadun erinomaisuus.
Justicia Ambientalin mukaan jatropha tuottaa paremmin hyvällä maalla, ja totta kai satoja tuhansia ellei miljoonia sijoittavat yritykset viljelevät siellä mistä parhaimmat sadot ja tuotot irtoavat. Lisäksi syrjäseutujen maan käyttöönotto merkitsisi lisämenoja yrityksille, kun alhaisen teknologisen kapasiteetin mantereella täytyisi sijoittaa myös tieverkostoihin ja infrastruktuuriin.
Justiça Ambiental on huolissaan, että jatrophan tuotantoon siirtyvien viljelijöiden toimeentulo tulee riippuvaiseksi maailmanmarkkinahintojen heilahtelusta. Tällä hetkellä Mosambikin pienviljelijät tuottavat 75 prosenttia käyttämästään ravinnosta.
Jatropha on myrkyllinen aine. Jos sitä viljellään ruokatuotantoalueella ovat seuraukset vakavia, kun myrkyllisen kasvin siemenet saattavat aiheuttaa ihmisillä pahoinvointia. Pahimmillaan viljely-ympäristön pohjavedet saattavat saastua.
Mosambikissa on suuri potentiaali lisätä maataloustuotantoa: viljelykelpoista maata on 36 miljoonaa hehtaaria, josta vain yksi kuudesosa on käytössä. Lisäksi Mosambik on yksi eteläisen Afrikan metsärikkaimmista maista. Monet ulkomaiset biopolttoaineyhtiöt ovatkin jo sopineet alustavista maankäyttöoikeuksista.
Mosambikin biopolttoainestrategiassa arvellaan, että biopolttoaineiden raaka-ainetuotanto tulee luomaan 150 000 uutta työpaikkaa. Tämä vastaisi noin 0,75 prosenttia Mosambikin 20 miljoonaisesta väestöstä. Lisäksi Mosambikissa biopolttoaineiden puolestapuhujat arvelevat, että parhaimmillaan raaka-aineita tarvitsevat suuret yhtiöt voisivat ostaa siemeniä pienviljelijöitä.
”Indonesian palmuöljyn viljelypinta-alasta 41 prosenttia on tuotettu pienviljelmillä, jotka ovat 2-4 hehtaarin kokoisia. Näyttää siltä että perheviljelmien merkitys Indonesiassa on vain kasvussa, Myös Malesiassa pienviljelijöiden osuus on 40 prosenttia tuotantoalasta”, Neste Oilin Simo Honkanen kertoo.
Suomelan mukaan kysynnän kasvu Kaakkois-Aasiassa johtaa tuotantoa suurplantaasien suuntaan ja yritysten palkkaamille pienviljelijöille annetaan usein huonotuottoisempia maita. Lisäksi raaka-ainetuotanto on perustunut halpatyövoimaan. Esimerkiksi Malesiaan on tuotu halpaa siirtotyövoimaa Indonesiasta ja Filippiineiltä. Käytössä ovat olleet niin laittomat siirtolaiset kuin lapsityövoima.
Ennen kuin Neste Oil tulee tulevaisuudessa mahdollisesti siirtymään Afrikkaan, aikoo yritys Simo Honkasen mukaan katsoa vielä Kaakkois-Aasian aluetta ja laajentaa toimintaansa siellä Singaporen tehtaan raaka-ainetarpeisiin. Raaka-ainetoimittajista IOI Group tulee todennäköisesti jatkamaan ja muita tahoja tulee varmasti useampia lisää.
Neste Oil aikoo lähitulevaisuudessa siirtyä ostamaan palmuöljyä myös Indonesiasta, ”missä myös on erittäin hyviä tuotantoyhtiöitä. Siellä tilanne on aika erilainen kuin Malesiassa, jossa palmuöljyteollisuus on jo kasvuvaiheensa ohittanut”, paljastaa Simo Honkanen.
Toisin sanoen, Malesiasta metsät on jo pian hakattu ja Indonesiassa on vielä varaa laajentaa.
”Me vain toimimme EU:n ja Suomen lain puitteissa ja seuraamme päättäjien ohjeistuksia”, Simo Honkanen kiteyttää.
Honkanen painottaa, että palmuöljytuotannon epäsuorien vaikutusten keskeisenä ongelmana ovat köyhyys ja väestönkasvu, sekä toisaalta kasvavat markkinat Kiinassa ja Intiassa. Honkasen mielestä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudella tulisi saada samat velvoitteet kuin mitä energiateollisuudella on. Esimerkiksi metsäkadon pysäyttämiseen Honkasen mielestä tarvitaan useiden erilaisten toimijoiden yhteistyötä mukaan lukien valtiolliset organisaatiot, rahoitusjärjestelmät ja raaka-ainetta käyttäväteollisuus. Eihän yritys yksinään voi maailmaa muuttaa.
b2ae7-mosambik_zambezia_puun_istutusta_kukkarantaPuhdasta energiaa tarvitaan, kun kaupungistuva väestö kasvaa kovaa vauhtia kehittyvissä maissa. Vuoteen 2050 mennessä suurimpien kehitysmaiden päästöjen arvioidaan kaksinkertaistuvan teollisuusmaiden nykyisiin päästöihin nähden. Tällä hetkellä esimerkiksi Mosambikissa, yhdessä Afrikan köyhimmässä maassa, yli 90 prosenttia väestöstä käyttää energialähteenään puuta. Kuitenkin valtavasta puuntarpeesta huolimatta yli 90 prosenttia Mosambikin metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maataloustarkoituksiin, vaikka lähes kaikki maataloustoimijat vielä ovat ei-kaupallisia pienviljelijöitä.
Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on, että metsäkadon ja metsän haaskuun hillintä vähentää merkittävästi kehitysmaiden kasvihuonepäästöjä. Kuitenkin tulevaisuuden energiakriisin aiheuttama paine saa aikaan hätäisiä taloudellisesta näkökulmasta tehtyjä päätöksiä, jotka toimivat ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista vastaan.
Kiire vallata biopolttoaineiden markkinat tulevan energiakriisin lähentyessä näyttää sumentaneen keskustelut elintason ja kulutuksen vähentämisestä. Kyse pitäisi olla siitä, miten paljon polttoaineiden käyttöä voisi vähentää, eikä kulutuskeskeisten elintapojen ylläpidosta ja ylenpalttisen kasvun mahdollisuuden varmistamisesta.
Ilmastokriisin aiheuttaneet teollisuusmaat ovat haluttomia kustantamaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen vaatiman kehityksen etelän maissa. Niin Afrikan kuin Aasian maat näyttävät edelleen jäävän pelkiksi jälkikoloniaaleiksi raaka-ainetuottajiksi niin sanotun puhtaan energian kehityksessä, osana ilmastosopimuksen joustomekanismien näennäisvihreyttä.
Kartat: Philippe Rekacewicz ja Ieva Rucevska.

Kirjoittaja tarkkaili ilmastomuutokseen ja biopolttoaineisiin liittyvää kehityspoliittista keskustelua usean kuukauden ajan Mosambikissa.

City of Helsinki evicts Romanian Roma under the bridge

The Romanian Roma family is waiting if their home will be destroyed by the City of Helsinki. The Roma families were forced to move under the bridge in cold October day in 2009.36_Romanit_lähtevät_evakkoon Roma people under the bridge in HelsinkiWith nowhere to go, the families huddled under the bridge of the Metro Station. Metallic stoves were left smoking along the tracks of the metro line as the chainsaws and crowbars tore down the makeshift homes.